EKUMENIAN KORVASYYHY
Tänä
päivänä on käynnissä niin suomessa kuin maailmallakin ekumeeninen yhteys, jossa
erilaiset uskonnot etsivät yhteyttä toisiinsa. Ekumenia on muotia monien
uskovien keskuudessa. On hyvä pysähtyä tutkimaan sitä missä ekumeniasta on
oikein kysymys? Seuraavaksi tutustumme ekumenian pääarkkitehdin eli paavin
ajatuksiin, jotka ovat esillä hänen kiertokirjeissään.
Paavi Johannes Paavali II:n kiertokirje
ekumeniasta kursiivissa "Että he olisivat yhtä" ("Ut unum sint")
25. toukokuuta 1995:
- Omasta puolestani haluan tukea jokaista
hyödyllistä aloitetta, jotta koko katolisen yhteisön todistus
ymmärrettäisiin täysin puhtaana ja johdonmukaisena ennen kaikkea sen
tehtävän valossa, joka odottaa kirkkoa uuden vuosituhannen
kynnyksellä. Elämme aivan erityistä hetkeä, ja kirkko rukoileekin
Herraa, että hän sallisi kaikkien kristittyjen ykseyden kasvaa
täydelliseen yhteyteen.(3) Myös tämä kiertokirje tähtää tähän
jaloon päämäärään. Se haluaa olla pääasiassa pastoraalinen kirje ja
sellaisena tukea omalta osaltaan kaikkien niiden ponnistelua, jotka
toimivat ykseyden asian hyväksi…
- Se on Rooman piispan, apostoli
Pietarin seuraajan selkeä velvollisuus. Pyrin täyttämään
velvollisuuteni syvästi vakuuttuneena siitä, että tottelen Herraa,
ja täysin tietoisena inhimillisestä heikkoudestani, sillä vaikka
Kristus uskoikin kirkossaan Pietarille erityisen tehtävän vahvistaa
veljiään, hän muistutti tätä samalla hänen inhimillisestä
heikkoudestaan ja kääntymisen välttämättömyydestä: "Kun olet
palannut takaisin, vahvista veljiäsi." (Luuk. 22:32) Juuri Pietarin
inhimillisestä heikkoudesta huomaamme, että paavi on täysin
riippuvainen Herran armosta ja rukouksesta voidakseen toimittaa
erityistä virkaansa kirkossa: "Minä olen rukoillut puolestasi, ettei
uskosi sammuisi." (Luuk. 22:32) Pietarin ja hänen seuraajiensa
kääntyminen pohjautuu Vapahtajan omaan rukoukseen, ja kirkko
osallistuu tähän rukoukseen lakkaamatta. Vatikaanin 2.
kirkolliskokouksen leimaamana ekumeenisena aikanamme Rooman
piispalle kuuluu keskeinen tehtävä muistuttaa Kristuksen oppilaita
täydellisestä yhteydestä…
- Katolisen kirkon ekumeeninen
vastuu samoin kuin Kristuksen kaikkien oppilaiden vastuu koota
kaikki ykseyteen perustuu Jumalan suunnitelmaan. Sillä "kirkko
ei ole itseensä sulkeutunut todellisuus, vaan se on jatkuvasti avoin
liikkeessä olevalle lähetykselle ja ekumenialle. Sehän on lähetetty
maailmaan julistamaan yhteyden salaisuutta, joka on sen olemus,
todistamaan siitä, tuomaan sen nykyhetkeen ja levittämään sitä - -
yhdistämään Kristuksessa kaikki ja kaiken, olemaan kaikille
'jakamattoman ykseyden sakramentti'"…
- Jumala tahtoo, että koko
hajalleen joutunut ihmiskunta muodostaisi ykseyden. Siitä syystä
hän lähetti Poikansa, jotta tämä lahjoittaisi meille kuolemallaan ja
ylösnousemisellaan rakkauden Henkensä. Ristillä tapahtuneen
uhrikuolemansa aattona Jeesus itse rukoilee oppilaidensa ja kaikkien
häneen uskovien puolesta, että he olisivat yhtä, elävä yhteisö. Sen
tähden ihmisillä, jotka liitetään kasteessa Kristuksen ruumiiksi, on
velvollisuuden lisäksi Jumalan edessä vastuu noudattaa hänen
suunnitelmaansa; Kristuksen ruumiissa sovinto ja yhteys toteutuvat
täydellisesti. Miten voisimme pysyä jatkuvasti erossa, kun meidät
on kuitenkin kasteessa "upotettu" Herran kuolemaan, juuri siihen
tapahtumaan, jossa Jumala on Pojassaan hajottanut maahan meitä
erottavat muurit? "Tämä jakautuneisuus on ilmeisessä
ristiriidassa Kristuksen tahdon kanssa, se on maailmalle
pahennukseksi ja vahingoittaa evankeliumin kaikille luoduille
julistamisen pyhää asiaa…
-
"Iäisyyksien Herra, joka viisaasti ja kärsivällisesti
toteuttaa armollista suunnitelmaansa meitä syntisiä kohtaan, on
viime aikoina alkanut vuodattaa jakautuneiden kristittyjen
keskuuteen katumuksen henkeä ja yhä voimakkaampaa yhteyden kaipuuta.
Tämä armo on tehnyt kaikkialla syvän vaikutuksen moniin ihmisiin, ja
myös erossa olevien veljiemme keskuudessa on Pyhän Hengen armon
vaikutuksesta syntynyt yhä laajeneva liike, jonka tarkoituksena on
kaikkien kristittyjen ykseyden aikaansaaminen. Tähän
ykseysliikkeeseen, jota kutsutaan ekumeeniseksi liikkeeksi,
osallistuvat ne, jotka rukoilevat kolmiyhteistä Jumalaa ja
tunnustavat Jeesuksen Herraksi ja Vapahtajaksi, eivätkä he osallistu
siihen vain yksilöinä vaan myös niiden yhteisöjen jäseninä, joissa
he ovat kuulleet evankeliumin ja joita he nimittävät kirkokseen ja
Jumalan kirkoksi. Melkein kaikki kaipaavat, vaikkakin eri
tavoin, yhtä ainoata ja näkyvää Jumalan kirkkoa, joka on todella
yleismaailmallinen ja joka on lähetetty koko maailmaan, jotta
maailma kääntyisi evankeliumiin ja siten pelastuisi Jumalan
kunniaksi."…
- Katolinen kirkko ja
kristittyjen ykseys (Unitatis redintegratio) on luettava
kirkolliskokouksen koko opetusviran taustaa vasten. Vatikaanin 2.
kirkolliskokous näyttää, kuinka päättäväisesti kirkko ottaa vastaan
ekumeenisen tehtävänsä toimia kristittyjen ykseyden hyväksi ja
edistää sitä vakaumuksellisesti ja määrätietoisesti: "Tämä pyhä
kirkolliskokous kehottaa kaikkia katolisia kristittyjä ymmärtämään
ajan merkit ja osallistumaan innokkaasti ekumeeniseen työhön…
- Samaten nämä erossa olevat
kirkot ja yhteisöt, vaikka ne uskomme mukaan kärsivätkin
tietyistä puutteista, eivät suinkaan ole vailla painoa ja merkitystä
pelastuksen salaisuudessa. Kristuksen Henki ei näet ole kieltäytynyt
käyttämästä niitä pelastuksen välineinä, sillä niiden voima on
lähtöisin katoliselle kirkolle uskotusta armon ja totuuden
täyteydestä…
- Näin katolinen kirkko osoittaa,
että se on säilyttänyt kaksituhatvuotisen historiansa ajan yhteyden
kaikkiin niihin hyvyyksiin, joilla Jumala on tahtonut varustaa
kirkkonsa. Näin on tapahtunut kirkkoa ravistelleista pahoista
kriiseistä, sen eräiden viranhaltijoiden vajavaisesta
uskollisuudesta ja sen jäsenten päivittäisistä virheistä huolimatta.
Katolinen kirkko tietää, etteivät heikkoudet, keskinkertaisuus,
synnit ja sen monien poikien ja tyttärien uskollisuuden puute voi
tuhota sitä, minkä Jumala on armosta vuodattanut kirkkoon
suunnitelmansa mukaan. Pyhän Hengen antama apu on sen varjellut.
"Sitä eivät tuonelan portit voita." (Matt. 16:19) Katolinen kirkko
ei kuitenkaan unohda sitä, että monet sen jäsenet tärvelevät Jumalan
suunnitelmaa. Kun ekumeniadekreetti puhuu kristittyjen
jakautuneisuudesta, se tietää kyllä oikein hyvin, että ihmisissä on
vikaa molemmin puolin(13), ja myöntää, ettei vastuuta voida panna
ainoastaan "muiden" tilille. Kristuksen kirkon rakentaminen ja se,
mikä pitää toiset kirkot ja kirkolliset yhteisöt keskenään
yhteydessä, on säilynyt Jumalan armosta turmeltumattomana…
- Sama konstituutio on esittänyt
perusteellisesti ne pyhityksen ja totuuden ainekset, joita esiintyy
ja jotka toimivat eri tavoin katolisen kirkon näkyvien rajojen
ulkopuolella: "Monet nimittäin pitävät kunniassa Pyhää kirjaa
uskon ja elämän ohjeena, osoittavat vilpitöntä uskonnollista intoa,
uskovat rakkautta tuntien Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, sekä
Kristukseen, Jumalan Poikaan ja Vapahtajaan. Heidät on merkitty
kasteen merkillä, joka yhdistää heidät Kristukseen, ja lisäksi he
omissa kirkoissaan tai kirkollisissa yhteisöissään tunnustavat ja
ottavat vastaan muitakin sakramentteja. Monet heistä omistavat myös
piispuuden, viettävät pyhää eukaristiaa ja vaalivat
Jumalansynnyttäjän, Neitsyen, kunnioittamista. Tämän lisäksi on
olemassa rukouksen ja muiden hengellisten lahjojen yhteys sekä
vieläpä eräänlainen todellinen yhdysside Pyhässä Hengessä, koska hän
lahjojensa ja armonsa kautta työskentelee heissäkin pyhittävällä
voimallaan ja on muutamille heistä antanut voimaa jopa
marttyyrikuolemaan. Näin Henki herättää kaikissa Kristuksen
opetuslapsissa kaipuun ja ponnistelun, jotta kaikki yhtyisivät
rauhan hengessä Kristuksen säätämällä tavalla yhdeksi laumaksi yhden
ainoan Paimenen johtoon."…
- Yksi ilon aihe on sekin,
että katoliset papit voivat tietyissä yksittäistapauksissa jakaa
eukaristian, parannuksen ja sairaiden voitelun sakramenttia muille
kristityille, jotka tosin eivät ole vielä täydellisessä yhteydessä
katoliseen kirkkoon mutta kaipaavat syvästi sen sakramentteja,
pyytävät niitä omasta aloitteestaan ja todistavat, että heillä on
usko, jota katolinen kirkko tunnustaa näissä sakramenteissa.
Vastaavasti katoliset kristityt voivat tietyissä tapauksissa ja
erityistilanteissa kääntyä sakramentteja saadakseen niiden kirkkojen
pappien puoleen, joissa sakramentit vietetään pätevästi.
Edellytykset molemminpuoliselle sakramenttien nauttimiselle on
kirjattu ohjeistoon, jonka noudattaminen on tarpeellista ekumenian
edistymiselle…
- Yhteyden rakentaminen Rooman
kirkon ja Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin välillä, johon
edellä on viitattu, lähti käyntiin molemminpuolisen avoimuuden
merkeissä, toisaalta paavien Johannes XXIII:n ja Paavali VI:n,
toisaalta ekumeenisen patriarkan Athenagoras I:n ja hänen
seuraajiensa toimesta. Tapahtunut muutos sai historiallisen ilmaisun
kirkollisessa aktissa, jossa muisto kummankin osapuolen
langettamasta pannasta "pyyhittiin pois kirkon muistista ja
kirkosta".(84) Yhdeksänsataa vuotta, vuodesta 1054, panna oli ollut
Rooman ja Konstantinopolin välisen skisman symboli. Tämä merkittävä
historiallinen ja kirkollinen akti, jolla oli suuri merkitys
ekumeeniselle työlle, järjestettiin 7. joulukuuta 1965
kirkolliskokouksen ollessa päättymässä. Näin kirkolliskokous päättyi
juhlalliseen tapahtumaan, joka oli samalla kertaa sekä
historiallisen muistin puhdistamista, molemminpuolista anteeksiantoa
että solidaarista velvoittumista yhteyteen pyrkimiseen…
- Haluaisin tässä yhteydessä
muistaa veljellisen rakkauden sävyttämää ja kirkkaan uskon valon
läpäisemää tilannetta, jonka koin hyvin voimakkaasti. Tarkoitan
eukaristian viettoja, jotka toimitin Pohjoismaihin tekemälläni
matkalla Suomessa ja Ruotsissa. Kommuunion aikana luterilaiset
piispat astuivat selebrantin eteen. He halusivat sovintoa
ilmaisevalla eleellään tuoda julki voimakkaan kaipauksensa sen ajan
koittamisesta, jolloin me, katolilaiset ja luterilaiset, voisimme
osallistua samaan eukaristiaan. Nyt he halusivat saada selebrantilta
siunauksen. Annoin heille siunauksen koko rakkaudestani. Sama hyvin
merkittävä ele nähtiin Roomassa, messussa, jota vietettiin 6.
lokakuuta 1991 Piazza Farnesella pyhän Birgitan pyhäksi julistamisen
600- vuotisjuhlassa…
- Matka välttämättömään ja riittävään
näkyvään ykseyteen Kristuksen tahtoman yhden kirkon yhteytenä vaatii
vielä kärsivällistä ja rohkeaa työtä. Tällöin emme saa asettaa
mitään ylimääräisiä velvollisuuksia niiden lisäksi, joista emme voi
luopua (vert. Ap. t. 15:28).
Voimme jo nyt nimetä ne aiheet, joita on
syvennettävä saavuttaaksemme aidon yksimielisyyden uskossa.
1. Pyhän Raamatun, ylimmän auktoriteetin
uskoa koskevissa asioissa, ja Jumalan sanaa selittävän
välttämättömän pyhän tradition suhde.
2. Eukaristia, Kristuksen ruumiin ja
veren sakramentti, joka kannetaan Isän ylistykseksi, Kristuksen
uhrin ja reaalisen läsnäolon muistoksi ja Pyhän Hengen pyhittäväksi
vuodattamiseksi.
3. Pappeus sakramenttina, vihkimyksenä
kolmiasteiseen palveluvirkaan: piispan, papin ja diakonin virkaan.
4. Kirkon opetusvirka, joka on uskottu
paaville ja hänen kanssaan yhteydessä oleville piispoille ja joka
käsitetään vastuuksi ja valtuudeksi opettaa Kristuksen nimessä uskoa
ja pitää uskosta huolta.
5. Neitsyt Maria, Jumalan äiti ja kirkon
ikoni, hengellinen äiti, joka rukoilee Kristuksen oppilaiden ja koko
ihmiskunnan puolesta.
Tällä rohkeutta vaativalla, ykseyteen
johtavalla tiellä selkeä usko ja uskon viisaus estävät meitä
ajautumasta väärään rauhan tavoitteluun ja hylkäämään kirkon
ohjeet.(131) Sama selkeys ja viisaus käskevät myös välttämään
velttoutta ja hylkäämään ikään kuin etukäteen päätetyn vastustuksen
ykseyden työssä samoin myös kohtaloon alistumisen, joka näkee kaiken
kielteisenä.
- Kun pidämme päämääränämme
ykseyttä, joka ottaa huomioon ilmoitetun totuuden kaikki
vaatimukset, emme kuitenkaan aio pysäyttää ekumeenista liikettä.(132)
Päin vastoin me vältymme näennäisratkaisuilta, jotka eivät johtaisi
mihinkään pysyviin ja aitoihin tuloksiin.(133) Totuuden on päästävä
tunkeutumaan pohjaan asti. Eikö se ole evankeliumin laki?…
- Katolinen kirkko on
tietoinen siitä, että se on kaikkien kirkkojen ja kirkollisten
yhteisöjen keskuudessa säilyttänyt apostoli Pietarin, Rooman
piispan, viran. Katolinen kirkko uskoo, että Jumala on asettanut
tämän viran "ykseyden pysyväksi ja näkyväksi aluksi ja
perustukseksi"(146) ja että Pyhä Henki tukee sitä, jotta hän vetäisi
kaikki muutkin osallisiksi tästä olennaisesta hyvyydestä. Virkani
on, niin kuin paavi Gregorius Suuri sen ilmaisi sattuvasti, servus
servorum Dei (Jumalan palvelijoiden palvelija). Tämä määritelmä
suojaa kaikkein parhaiten vaaralta erottaa viran valtuudet (ja
erityisesti primaatti) palveluvirasta. Tällainen erotus olisi
ristiriidassa evankeliumin antaman viran valtuutuksen kanssa: "Minä
olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee" (Luuk. 22:27),
sanoo Herramme Jeesus Kristus, kirkon pää. Niin kuin sanoin
tärkeässä tapaamisessa Kirkkojen maailmanneuvostossa, Genevessä, 12.
kesäkuuta 1984, katolisen kirkon vakaumus, että se on pysynyt
uskollisena apostoliselle traditiolle ja isiäkin uskoen pitänyt
Rooman piispan virkaa ykseyden näkyvänä merkkinä ja takeena, tuottaa
vaikeuksia suurelle osalle toisia kristittyjä. Heidän muistiinsa
on painunut tiettyjä tuskallisia muistoja. Siinä määrin kuin olemme
niihin syypäitä, pyydän edeltäjäni Paavali VI:n kanssa anteeksi…
- Vakuuttaessani, että
ekumeeninen ponnistelu kuuluu Rooman piispana paaviuteni
"pastoraalisiin prioriteetteihin"(157), mielessäni on samalla aina
se vaikea este, jonka hajaannus asettaa evankeliumin julistamiselle.
Kristillinen yhteisö, joka uskoo Kristukseen ja evankeliumin koko
voimalla sydämestään toivoo ihmiskunnan pelastusta, ei voi missään
tapauksessa sulkea sisintään Hengen kutsulta, joka haluaa johtaa
kaikki kristityt täydelliseen ja näkyvään ykseyteen. Se on yksi
rakkauden imperatiivi, joka on toteutettava ilman vähintäkään
laiminlyöntiä. Ekumeniahan ei ole vain kristillisten yhteisöjen
sisäinen asia. Kyseessä on rakkaus, jonka Jumala on ajatellut
Jeesuksessa Kristuksessa koko maailmalle. Tämän rakkauden ilmitulon
estäminen merkitsee hänen ja hänen suunnitelmansa loukkaamista, kun
hän haluaa koota kaikki yhteen Kristuksessa. Paavi Paavali VI
kirjoitti ekumeeniselle patriarkalle, Athenagoras I:lle: "Pyhä Henki
johtakoon meitä sovituksen tietä, jotta kirkkojemme ykseys olisi yhä
kirkkaammin loistava toivon ja lohdutuksen merkki koko
ihmiskunnalle…
|
Ekumenia ei ole Jumalasta
Näin kirjoitti ja uskoi siis ekumenian
pääarkkitehti, katolisen kirkon paavi. Suomessakin on ekumenia saavuttanut
suosiota. Vuoden 2001 pääsiäisenä lähettivät ekumeenisen pääsiäistervehdyksen
seuraavat suomessa toimivat kirkkokunnat ja herätysliikkeet:
Katolinen kirkko, luterilainen kirkko,
ortodoksinen kirkko, Suomen vapaakirkko, helluntaiherätys, Suomen
baptistiyhdyskunta, Suomen adventtikirkko, pelastusarmeija, Finlands Svenska
adventkyrka, Finlands Svenska metodistkyrka, Finlands Svenska pingstmission,
Fria missionsförbundet, The Anglican church in Finland, Finlands Svenska baptistsamfund
Tässä yhteisessä ekumeenisessa pääsiäistervehdyksessä näiden kirkkokuntien ja herätysliikkeiden
johtajat allekirjoittivat yhteisen uskontunnuksen, joka kuuluu näin:
Pääsiäisenä 2001
Kristus nousi kuolleista !
Kristityt kautta maailman viettävät tänä vuonna yhtä aikaa
pääsiäistä. Iloitsemme siltä, että meidän maassamme nuoret eri kristillisistä
perinteistä viettävät pääsiäistä ykseyden merkeissä. Toivomme, että
kristittyjen yhteinen pääsiäisen vietto voisi toteutua tulevaisuudessakin.
Vuoden 2001 pääsiäinen päättää Riemuvuoden. Toivon vuoden.
Riemuvuoden päämääränä oli kristillisen tietoisuuden vahvistaminen ja toivon sanoman tuominen tämän ajan Ihmisille.
Toivon vuosi on avannut meille uusia mahdollisuuksia ilmaista
keskinäistä rakkautta Ja kunnioitusta. Kirkkojen kansainvälisen vastuun
merkitys on korostunut ja yhteistoiminta on vahvistunut. Meille on kertynyt
yhteisiä hengellisiä kokemuksia. Näiden pohjalta haluamme antaa kristillisestä
uskostamme entistä aidomman todistuksen. Jumala kutsuu kansaansa kulkemaan
yhdessä kohti ykseyttä Herramme rukouksen mukaisesti.
Jeesus Kristus on noussut kuolleista antaakseen meille uuden
elämän. Olemme osa tätä maailmaa ja kuulumme siihen kansaan, Jonka Kristus on
kutsunut seuraamaan itseään. Siksi haluamme rukoilla ja tehdä työtä, Jotta
rauha, sovinto ja oikeudenmukaisuus toteutuisivat omassa maassamme ja
maailmassa samoin kuin kirkoissamme ja
yhteisöissämme.
Pääsiäinen kertoo meille, että Jumalalle on kaikki mahdollista.
Jumala on Kristuksessa sovittanut maailman itsensä kanssa. Kristuksen
ylösnousemus uhmaa synnin tuhon ja kuoleman voimia ja antaa meille
tulevaisuuden ja toivon. Kristuksen kautta kuulumme Jumalalle ja toinen toisillemme. Uskomme, että tämä
yhteys yltää syvemmälle kuin hajaannuksemme. Se yhdistää meidät odottaessamme
sitä päivää, jona toivo täydellisestä ykseydestä kerran täyttyy. Tämän
tunnustamme Jumalan lapsina ja Kristuksen seuraajina. Tämän Jeesuksen on Jumala
herättänyt me kaikki olemme sen todistajia. Kristus nousi kuolleista. Hän on
totisesti ylösnoussut.
|
Tässä ekumeenisessa pääsiäistervehdyksessä näiden eri kirkkokuntien ja herätysliikkeiden johtajat
tunnustavat toistensa kirkot ja niiden opit
sekä he pitivät näiden kirkkojen jäseniä Jumalan lapsina ja Kristuksen
seuraajina.
Raamattuun
on kirjoitettu: ” Kuka ikinä
menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä
opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että poika, 2 Joh 1:9. Katolinen,
ortodoksinen ja luterilainen kirkko on omien oppiensa kanssa mennyt kauas pois
Kristuksesta Jeesuksesta ja heidän omien oppiensa perusteella uskallan
kirjoittaa ettei sillä, joka uskoon näiden kirkkojen toisen evankeliumin, ole
Isää eikä Poikaa. On aivan turha sanoa, että koska näissä kirkoissa on uskovia
niin sen perusteella voimme harjoittaa katolisen ja muiden kirkkojen kanssa
ekumeniaa. Katolisten katekismus opettaa ettei katolinen voi uskoa, muulla
tavalla kuin kirkko opettaa ja tämä merkitsee sitä, että katolinen menettää
katolisen pelastuksen, jos ei usko niin kuin kirkko opettaa.
Jeesukseen uskova
ei voi uskoa sydämessään katolisten vääriä oppeja ja uskomuksia, sillä Jeesukseen
uskova ei voi uskoa muuta kuin, mitä on kirjoitettuna Raamattuun. Jos katolinen
tulee uskoon niin hänen tulee irtisanoutua katolisesta sakramentti
uskonnosta. Jumala kyllä pitää omistaan
huolen ja johdattaa omansa yhteen. Jeesukseen uskova ei voi myöskään uskoa
kirkkojen lapsikaste satua, joka kerrotaan niin lapsille kuin aikuisillekin.
Jos sinä kuulut mihin tahansa kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen ja jos
paikkakunnallasi oleva seurakunta, johon kuulut on mukana ekumeenisessa
yhteydessä niin varoita heitä ja kehota tekemään parannus tässä asiassa. Jos
seurakunta ei kuitenkaan tee parannusta tässä asiassa, jotta sinä et joutuisi
osalliseksi näihin pimeyden hedelmättömiin tekoihin niin eroa seurakunnastasi
ja rukoile Jumalaa niin Hän kyllä johdattaa sinut siihen Jumalan seurakuntaan,
joka rakentuu rakkauden ja totuuden Hengessä ja pysyy poissa ekumenian
alttareilta.
Kun antikristus
yhdistää eri uskonnot ja ns. kristilliset kirkot ekumeenisen maailmankirkon
yhteyteen ja väittää, että tämä on sitä mitä Jeesus sanoi; teillä tulee olla
keskinäinen rakkaus ja teidän tulee olla yhtä. Niin on se surullista, kun
tällainen valhe yhdistää valheuskontojen harjoittajat toisiinsa, mutta
todellinen Jumalan kansa tyytyy olemaan eri nimisissä puolueissa. Nyt meidän Jumalan kansan tulee tehdä parannus
ja aloittaa keskinäinen kokoontuminen ja rakentuminen yhden seurakunnan
perustuksella, joka on ykseyden perusta Jeesuksessa Kristuksessa. Miten voimme
aloittaa tämän kokoontumisen? Ne joiden sydämille Jumala on puhunut, he
aloittavat rukoilemisen niiden kanssa, joiden sydämelle Jumala on puhunut
asiasta. Ja sitten he alkavat kokoontumaan yhteen. Jumala voitelee apostolit
tässä lopun ajassa, joilla on käytännöllinen voitelu ohjata ja opettaa
seurakunta rakentumaan ykseyden perustalle. Uskovat voittavat sitten
seurakuntaan lisää jäseniä maailmasta ja eri nimisistä puolueista tulevat
mukaan ne, jotka rakastavat totuutta ja Herraa Jeesusta. Jumala voitelee sitten
vanhimmat paikkakunnille ja kaikki muut palvelutehtävät seurakuntaan, jotta se
voi rakentua yhteisestä uskosta ykseyden perustalla.
Katolisilla on useita kymmeniä pyhimyksiä joiden
puoleen he kääntyvät rukouksessa ja Maria on sitten heidän
ykkösrukouskohteensa. Raamatun opetus rukouksesta on: rukoilkaa Isää Jeesuksen
nimessä. Lapsikasteessa sitten katolinen uudestisyntyy ja saa syntinsä anteeksi
ja hänestä tulee katolisen kirkon jäsen ja Jumalan lapsi. Ortodoksinen kirkko
opettaa samoin lapsikasteesta. Ortodoksisella kirkolla on pyhäin jäännöksiä,
joiden luona sitten rukoillaan. Luterilainen kirkko opettaa lapsi kasteen
uudestisynnyttävän ja pelastavan ja tässä kasteessa ihminen liitetään
seurakuntaan ja hänestä tulee Jumalan lapsi.
Katolisilla,
luterilaisilla ja ortodokseilla on aakkosten ensimmäinen kirjain väärin ne ovat
korvanneet evankeliumin sakramenteilla ja niihin uskominen tekee
tyhjäksi todellisen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen evankeliumin.
Sakramentti-oppi kasteen ja ehtoollisen kautta tapahtuvasta pelastuksesta on
toista evankeliumia, koska ihminen
pelastuu Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta, jos uskoo
sydämessään Jeesukseen.
Kaikki ylimääräiset pelastuksenkanavat, mitkä
laitetaan ristinkuoleman ja ylösnousemuksen lisäksi on toista evankeliumia,
jossa ei ole pelastusta.
Kaikilla
näillä kirkoilla perustukset ovat ihan pielessä. Tällaisten kirkkojen
tunnustukset ja opit ovat isästä perkeleestä, eivätkä ole Jumalan sanaa.
Tällaisten kanssa, jotka uskovat toiseen evankeliumiin ei pitäisi olla
Jeesukseen uskovilla minkäänlaista Hengen yhteyttä, eikä mitään ekumeenista
yhteyttä, joka sekin on lähtöisin isästä perkeleestä. Ainoa velvoite uskovilla on rakastaa näitä, jotka julistavat
toista evankeliumia ja julistaa heille todellista evankeliumia, jotta he voisivat pelastua palvelemaan
Raamatun Jumalaa. Todellinen ykseys perustuu Raamatun selvään totuuteen, eikä
ihmisten sepittämiin satuihin tai ihmis-uskomuksiin. Todellinen Jeesuksen
opetuslapsien ykseys on uudestisyntyneiden uskovien välistä ykseyttä eikä
Jumalan sanasta luopuneiden kirkkolaitosten välistä yhteyttä. Ekumenian
alttareilta on jokaisen Herran palvelijan pysyttävä poissa, koska emme voi yhtä
aikaa olla osallisia Herran maljasta ja riivaajien maljasta.
Sana
ekumenia tulee kreikan kielisestä sanasta oikumene, joka tarkoittaa maailmaa ja maanpiiriä.
Joh 20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä,
vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat
minuun, 21 että he kaikki
olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin
meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
Kysymys on ykseydestä ei ekumeniasta. Tuossa puhutaan, jotta uskovat
olisivat yhtä( = kreik. eis = yksi) niinkuin Isä ja Poika ja on yksi. Isän ja
Pojan ykseydessä ei ole valhetta eikä epäjumalan palvelemista, vaan rakkautta,
totuutta, pyhyyttä', vanhurskautta.......jne. Tähän ykseyteen Jeesuksen rukous
kehottaa Hänen opetuslapsiaan. Koko jakeessa ei edes esiinny sanaa oikumene =
ekumenia.
Sana oikumene esiintyy Raamatussa mm. seuraavasti:
Matt 24:14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää
saarnattaman kaikessa maailmassa = oikumene, todistukseksi kaikille kansoille;
ja sitten tulee loppu.
Evankeliumia eli pelastus sanomaa tulee saarnata maailmassa.
Luuk 4:5 Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti
hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman =oikumene valtakunnat.
Oikumene tarkoittaa maailmaa ei uskovia.
Apt 11:28 Ja eräs heistä, nimeltä Agabus, nousi ja antoi
Hengen vaikutuksesta tiedoksi, että oli tuleva suuri nälkä kaikkeen maailmaan =oikumene;
ja se tulikin Klaudiuksen aikana.
Oikumene tarkoittaa maailmaa ei uskovia.
Apt 19:27 Ja nyt uhkaa se vaara, että ei ainoastaan tämä
meidän elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan myöskin, että suuren Artemis
jumalattaren temppeliä ei pidetä minäkään ja että hän menettää mahtavuutensa,
hän, jota koko Aasia ja koko maanpiiri = oikumene palvelee."
Oikumene eli ekumenia palvelee epäjumalaa, mutta uskovat palvelevat
Jumalaa.
Ilm 12:9 Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota
perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin =oikumene
villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen
kanssansa.
Saatana villitsee maailmaa
oikumenea, mutta Jumala
vaikuttaa tahtomista ja tekemistä Jeesuksen opetuslapsissa.
Uskovien ei ole hyvä käyttää sanoja, jotka eivät kuulu
oikeisiin yhteyksiin. Raamattu puhuu uskovien ykseydestä ei ekumeniasta.
Oikumene josta sana ekumenia tulee tarkoittaa Raamatussa maailmaa eikä uskovien
yhteyttä, mutta sen sijaan Raamattu puhuu uskovien ykseydestä eli, jotta
uskovat olisivat yksi niin kuin Isä ja Poika on yksi.
Ekumenia eli siis maailma ja maailman henki Saatanan johdolla pyrkii
eksyttämään ihmiset luulemaan ekumeniaa asiaksi, josta Jeesus puhui Joh 17:21
ykseydestä.
King James kääntää jakeen tarkasti oikein:
That they all may be one;
as thou, Father, art in me, and I in thee, that they also may be one in
us: that the world may believe that thou hast sent me.
Raamatulliseen ykseyteen on Jeesus luvannut uskottomien pelastuksen,
joten avaimet monen ihmisen pelastumiseen ja uskoontulolle on
uudestisyntyneiden uskovien ykseys.
Linkki ekumeniaan:
Ekumenia ja siihen
liittyvä eksytys
Petri Paavola
|