Etusivulle
Raamatunopetuksia


powered by FreeFind

 

EKUMENIAN KORVASYYHY

 

Tänä päivänä on käynnissä niin suomessa kuin maailmallakin ekumeeninen yhteys, jossa erilaiset uskonnot etsivät yhteyttä toisiinsa. Ekumenia on muotia monien uskovien keskuudessa. On hyvä pysähtyä tutkimaan sitä missä ekumeniasta on oikein kysymys? Seuraavaksi tutustumme ekumenian pääarkkitehdin eli paavin ajatuksiin, jotka ovat esillä hänen kiertokirjeissään.

 

Paavi Johannes Paavali II:n kiertokirje ekumeniasta kursiivissa "Että he olisivat yhtä" ("Ut unum sint")    25. toukokuuta 1995:


- Omasta puolestani haluan tukea jokaista hyödyllistä aloitetta, jotta koko katolisen yhteisön todistus ymmärrettäisiin täysin puhtaana ja johdonmukaisena ennen kaikkea sen tehtävän valossa, joka odottaa kirkkoa uuden vuosituhannen kynnyksellä. Elämme aivan erityistä hetkeä, ja kirkko rukoileekin Herraa, että hän sallisi kaikkien kristittyjen ykseyden kasvaa täydelliseen yhteyteen.(3) Myös tämä kiertokirje tähtää tähän jaloon päämäärään. Se haluaa olla pääasiassa pastoraalinen kirje ja sellaisena tukea omalta osaltaan kaikkien niiden ponnistelua, jotka toimivat ykseyden asian hyväksi…

- Se on Rooman piispan, apostoli Pietarin seuraajan selkeä velvollisuus. Pyrin täyttämään velvollisuuteni syvästi vakuuttuneena siitä, että tottelen Herraa, ja täysin tietoisena inhimillisestä heikkoudestani, sillä vaikka Kristus uskoikin kirkossaan Pietarille erityisen tehtävän vahvistaa veljiään, hän muistutti tätä samalla hänen inhimillisestä heikkoudestaan ja kääntymisen välttämättömyydestä: "Kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi." (Luuk. 22:32) Juuri Pietarin inhimillisestä heikkoudesta huomaamme, että paavi on täysin riippuvainen Herran armosta ja rukouksesta voidakseen toimittaa erityistä virkaansa kirkossa: "Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi." (Luuk. 22:32) Pietarin ja hänen seuraajiensa kääntyminen pohjautuu Vapahtajan omaan rukoukseen, ja kirkko osallistuu tähän rukoukseen lakkaamatta. Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen leimaamana ekumeenisena aikanamme Rooman piispalle kuuluu keskeinen tehtävä muistuttaa Kristuksen oppilaita täydellisestä yhteydestä…

- Katolisen kirkon ekumeeninen vastuu samoin kuin Kristuksen kaikkien oppilaiden vastuu koota kaikki ykseyteen perustuu Jumalan suunnitelmaan. Sillä "kirkko ei ole itseensä sulkeutunut todellisuus, vaan se on jatkuvasti avoin liikkeessä olevalle lähetykselle ja ekumenialle. Sehän on lähetetty maailmaan julistamaan yhteyden salaisuutta, joka on sen olemus, todistamaan siitä, tuomaan sen nykyhetkeen ja levittämään sitä - - yhdistämään Kristuksessa kaikki ja kaiken, olemaan kaikille 'jakamattoman ykseyden sakramentti'"…

- Jumala tahtoo, että koko hajalleen joutunut ihmiskunta muodostaisi ykseyden. Siitä syystä hän lähetti Poikansa, jotta tämä lahjoittaisi meille kuolemallaan ja ylösnousemisellaan rakkauden Henkensä. Ristillä tapahtuneen uhrikuolemansa aattona Jeesus itse rukoilee oppilaidensa ja kaikkien häneen uskovien puolesta, että he olisivat yhtä, elävä yhteisö. Sen tähden ihmisillä, jotka liitetään kasteessa Kristuksen ruumiiksi, on velvollisuuden lisäksi Jumalan edessä vastuu noudattaa hänen suunnitelmaansa; Kristuksen ruumiissa sovinto ja yhteys toteutuvat täydellisesti. Miten voisimme pysyä jatkuvasti erossa, kun meidät on kuitenkin kasteessa "upotettu" Herran kuolemaan, juuri siihen tapahtumaan, jossa Jumala on Pojassaan hajottanut maahan meitä erottavat muurit? "Tämä jakautuneisuus on ilmeisessä ristiriidassa Kristuksen tahdon kanssa, se on maailmalle pahennukseksi ja vahingoittaa evankeliumin kaikille luoduille julistamisen pyhää asiaa…

- "Iäisyyksien Herra, joka viisaasti ja kärsivällisesti toteuttaa armollista suunnitelmaansa meitä syntisiä kohtaan, on viime aikoina alkanut vuodattaa jakautuneiden kristittyjen keskuuteen katumuksen henkeä ja yhä voimakkaampaa yhteyden kaipuuta. Tämä armo on tehnyt kaikkialla syvän vaikutuksen moniin ihmisiin, ja myös erossa olevien veljiemme keskuudessa on Pyhän Hengen armon vaikutuksesta syntynyt yhä laajeneva liike, jonka tarkoituksena on kaikkien kristittyjen ykseyden aikaansaaminen. Tähän ykseysliikkeeseen, jota kutsutaan ekumeeniseksi liikkeeksi, osallistuvat ne, jotka rukoilevat kolmiyhteistä Jumalaa ja tunnustavat Jeesuksen Herraksi ja Vapahtajaksi, eivätkä he osallistu siihen vain yksilöinä vaan myös niiden yhteisöjen jäseninä, joissa he ovat kuulleet evankeliumin ja joita he nimittävät kirkokseen ja Jumalan kirkoksi. Melkein kaikki kaipaavat, vaikkakin eri tavoin, yhtä ainoata ja näkyvää Jumalan kirkkoa, joka on todella yleismaailmallinen ja joka on lähetetty koko maailmaan, jotta maailma kääntyisi evankeliumiin ja siten pelastuisi Jumalan kunniaksi."…

- Katolinen kirkko ja kristittyjen ykseys (Unitatis redintegratio) on luettava kirkolliskokouksen koko opetusviran taustaa vasten. Vatikaanin 2. kirkolliskokous näyttää, kuinka päättäväisesti kirkko ottaa vastaan ekumeenisen tehtävänsä toimia kristittyjen ykseyden hyväksi ja edistää sitä vakaumuksellisesti ja määrätietoisesti: "Tämä pyhä kirkolliskokous kehottaa kaikkia katolisia kristittyjä ymmärtämään ajan merkit ja osallistumaan innokkaasti ekumeeniseen työhön

- Samaten nämä erossa olevat kirkot ja yhteisöt, vaikka ne uskomme mukaan kärsivätkin tietyistä puutteista, eivät suinkaan ole vailla painoa ja merkitystä pelastuksen salaisuudessa. Kristuksen Henki ei näet ole kieltäytynyt käyttämästä niitä pelastuksen välineinä, sillä niiden voima on lähtöisin katoliselle kirkolle uskotusta armon ja totuuden täyteydestä

- Näin katolinen kirkko osoittaa, että se on säilyttänyt kaksituhatvuotisen historiansa ajan yhteyden kaikkiin niihin hyvyyksiin, joilla Jumala on tahtonut varustaa kirkkonsa. Näin on tapahtunut kirkkoa ravistelleista pahoista kriiseistä, sen eräiden viranhaltijoiden vajavaisesta uskollisuudesta ja sen jäsenten päivittäisistä virheistä huolimatta. Katolinen kirkko tietää, etteivät heikkoudet, keskinkertaisuus, synnit ja sen monien poikien ja tyttärien uskollisuuden puute voi tuhota sitä, minkä Jumala on armosta vuodattanut kirkkoon suunnitelmansa mukaan. Pyhän Hengen antama apu on sen varjellut. "Sitä eivät tuonelan portit voita." (Matt. 16:19) Katolinen kirkko ei kuitenkaan unohda sitä, että monet sen jäsenet tärvelevät Jumalan suunnitelmaa. Kun ekumeniadekreetti puhuu kristittyjen jakautuneisuudesta, se tietää kyllä oikein hyvin, että ihmisissä on vikaa molemmin puolin(13), ja myöntää, ettei vastuuta voida panna ainoastaan "muiden" tilille. Kristuksen kirkon rakentaminen ja se, mikä pitää toiset kirkot ja kirkolliset yhteisöt keskenään yhteydessä, on säilynyt Jumalan armosta turmeltumattomana

- Sama konstituutio on esittänyt perusteellisesti ne pyhityksen ja totuuden ainekset, joita esiintyy ja jotka toimivat eri tavoin katolisen kirkon näkyvien rajojen ulkopuolella: "Monet nimittäin pitävät kunniassa Pyhää kirjaa uskon ja elämän ohjeena, osoittavat vilpitöntä uskonnollista intoa, uskovat rakkautta tuntien Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, sekä Kristukseen, Jumalan Poikaan ja Vapahtajaan. Heidät on merkitty kasteen merkillä, joka yhdistää heidät Kristukseen, ja lisäksi he omissa kirkoissaan tai kirkollisissa yhteisöissään tunnustavat ja ottavat vastaan muitakin sakramentteja. Monet heistä omistavat myös piispuuden, viettävät pyhää eukaristiaa ja vaalivat Jumalansynnyttäjän, Neitsyen, kunnioittamista. Tämän lisäksi on olemassa rukouksen ja muiden hengellisten lahjojen yhteys sekä vieläpä eräänlainen todellinen yhdysside Pyhässä Hengessä, koska hän lahjojensa ja armonsa kautta työskentelee heissäkin pyhittävällä voimallaan ja on muutamille heistä antanut voimaa jopa marttyyrikuolemaan. Näin Henki herättää kaikissa Kristuksen opetuslapsissa kaipuun ja ponnistelun, jotta kaikki yhtyisivät rauhan hengessä Kristuksen säätämällä tavalla yhdeksi laumaksi yhden ainoan Paimenen johtoon."…

- Yksi ilon aihe on sekin, että katoliset papit voivat tietyissä yksittäistapauksissa jakaa eukaristian, parannuksen ja sairaiden voitelun sakramenttia muille kristityille, jotka tosin eivät ole vielä täydellisessä yhteydessä katoliseen kirkkoon mutta kaipaavat syvästi sen sakramentteja, pyytävät niitä omasta aloitteestaan ja todistavat, että heillä on usko, jota katolinen kirkko tunnustaa näissä sakramenteissa. Vastaavasti katoliset kristityt voivat tietyissä tapauksissa ja erityistilanteissa kääntyä sakramentteja saadakseen niiden kirkkojen pappien puoleen, joissa sakramentit vietetään pätevästi. Edellytykset molemminpuoliselle sakramenttien nauttimiselle on kirjattu ohjeistoon, jonka noudattaminen on tarpeellista ekumenian edistymiselle…

- Yhteyden rakentaminen Rooman kirkon ja Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin välillä, johon edellä on viitattu, lähti käyntiin molemminpuolisen avoimuuden merkeissä, toisaalta paavien Johannes XXIII:n ja Paavali VI:n, toisaalta ekumeenisen patriarkan Athenagoras I:n ja hänen seuraajiensa toimesta. Tapahtunut muutos sai historiallisen ilmaisun kirkollisessa aktissa, jossa muisto kummankin osapuolen langettamasta pannasta "pyyhittiin pois kirkon muistista ja kirkosta".(84) Yhdeksänsataa vuotta, vuodesta 1054, panna oli ollut Rooman ja Konstantinopolin välisen skisman symboli. Tämä merkittävä historiallinen ja kirkollinen akti, jolla oli suuri merkitys ekumeeniselle työlle, järjestettiin 7. joulukuuta 1965 kirkolliskokouksen ollessa päättymässä. Näin kirkolliskokous päättyi juhlalliseen tapahtumaan, joka oli samalla kertaa sekä historiallisen muistin puhdistamista, molemminpuolista anteeksiantoa että solidaarista velvoittumista yhteyteen pyrkimiseen…

- Haluaisin tässä yhteydessä muistaa veljellisen rakkauden sävyttämää ja kirkkaan uskon valon läpäisemää tilannetta, jonka koin hyvin voimakkaasti. Tarkoitan eukaristian viettoja, jotka toimitin Pohjoismaihin tekemälläni matkalla Suomessa ja Ruotsissa. Kommuunion aikana luterilaiset piispat astuivat selebrantin eteen. He halusivat sovintoa ilmaisevalla eleellään tuoda julki voimakkaan kaipauksensa sen ajan koittamisesta, jolloin me, katolilaiset ja luterilaiset, voisimme osallistua samaan eukaristiaan. Nyt he halusivat saada selebrantilta siunauksen. Annoin heille siunauksen koko rakkaudestani. Sama hyvin merkittävä ele nähtiin Roomassa, messussa, jota vietettiin 6. lokakuuta 1991 Piazza Farnesella pyhän Birgitan pyhäksi julistamisen 600- vuotisjuhlassa…

- Matka välttämättömään ja riittävään näkyvään ykseyteen Kristuksen tahtoman yhden kirkon yhteytenä vaatii vielä kärsivällistä ja rohkeaa työtä. Tällöin emme saa asettaa mitään ylimääräisiä velvollisuuksia niiden lisäksi, joista emme voi luopua (vert. Ap. t. 15:28).

 

Voimme jo nyt nimetä ne aiheet, joita on syvennettävä saavuttaaksemme aidon yksimielisyyden uskossa.

1. Pyhän Raamatun, ylimmän auktoriteetin uskoa koskevissa asioissa, ja Jumalan sanaa selittävän välttämättömän pyhän tradition suhde.

2. Eukaristia, Kristuksen ruumiin ja veren sakramentti, joka kannetaan Isän ylistykseksi, Kristuksen uhrin ja reaalisen läsnäolon muistoksi ja Pyhän Hengen pyhittäväksi vuodattamiseksi.

3. Pappeus sakramenttina, vihkimyksenä kolmiasteiseen palveluvirkaan: piispan, papin ja diakonin virkaan.

4. Kirkon opetusvirka, joka on uskottu paaville ja hänen kanssaan yhteydessä oleville piispoille ja joka käsitetään vastuuksi ja valtuudeksi opettaa Kristuksen nimessä uskoa ja pitää uskosta huolta.

5. Neitsyt Maria, Jumalan äiti ja kirkon ikoni, hengellinen äiti, joka rukoilee Kristuksen oppilaiden ja koko ihmiskunnan puolesta.

Tällä rohkeutta vaativalla, ykseyteen johtavalla tiellä selkeä usko ja uskon viisaus estävät meitä ajautumasta väärään rauhan tavoitteluun ja hylkäämään kirkon ohjeet.(131) Sama selkeys ja viisaus käskevät myös välttämään velttoutta ja hylkäämään ikään kuin etukäteen päätetyn vastustuksen ykseyden työssä samoin myös kohtaloon alistumisen, joka näkee kaiken kielteisenä.

- Kun pidämme päämääränämme ykseyttä, joka ottaa huomioon ilmoitetun totuuden kaikki vaatimukset, emme kuitenkaan aio pysäyttää ekumeenista liikettä.(132) Päin vastoin me vältymme näennäisratkaisuilta, jotka eivät johtaisi mihinkään pysyviin ja aitoihin tuloksiin.(133) Totuuden on päästävä tunkeutumaan pohjaan asti. Eikö se ole evankeliumin laki?…

- Katolinen kirkko on tietoinen siitä, että se on kaikkien kirkkojen ja kirkollisten yhteisöjen keskuudessa säilyttänyt apostoli Pietarin, Rooman piispan, viran. Katolinen kirkko uskoo, että Jumala on asettanut tämän viran "ykseyden pysyväksi ja näkyväksi aluksi ja perustukseksi"(146) ja että Pyhä Henki tukee sitä, jotta hän vetäisi kaikki muutkin osallisiksi tästä olennaisesta hyvyydestä. Virkani on, niin kuin paavi Gregorius Suuri sen ilmaisi sattuvasti, servus servorum Dei (Jumalan palvelijoiden palvelija). Tämä määritelmä suojaa kaikkein parhaiten vaaralta erottaa viran valtuudet (ja erityisesti primaatti) palveluvirasta. Tällainen erotus olisi ristiriidassa evankeliumin antaman viran valtuutuksen kanssa: "Minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee" (Luuk. 22:27), sanoo Herramme Jeesus Kristus, kirkon pää. Niin kuin sanoin tärkeässä tapaamisessa Kirkkojen maailmanneuvostossa, Genevessä, 12. kesäkuuta 1984, katolisen kirkon vakaumus, että se on pysynyt uskollisena apostoliselle traditiolle ja isiäkin uskoen pitänyt Rooman piispan virkaa ykseyden näkyvänä merkkinä ja takeena, tuottaa vaikeuksia suurelle osalle toisia kristittyjä. Heidän muistiinsa on painunut tiettyjä tuskallisia muistoja. Siinä määrin kuin olemme niihin syypäitä, pyydän edeltäjäni Paavali VI:n kanssa anteeksi…

 

- Vakuuttaessani, että ekumeeninen ponnistelu kuuluu Rooman piispana paaviuteni "pastoraalisiin prioriteetteihin"(157), mielessäni on samalla aina se vaikea este, jonka hajaannus asettaa evankeliumin julistamiselle. Kristillinen yhteisö, joka uskoo Kristukseen ja evankeliumin koko voimalla sydämestään toivoo ihmiskunnan pelastusta, ei voi missään tapauksessa sulkea sisintään Hengen kutsulta, joka haluaa johtaa kaikki kristityt täydelliseen ja näkyvään ykseyteen. Se on yksi rakkauden imperatiivi, joka on toteutettava ilman vähintäkään laiminlyöntiä. Ekumeniahan ei ole vain kristillisten yhteisöjen sisäinen asia. Kyseessä on rakkaus, jonka Jumala on ajatellut Jeesuksessa Kristuksessa koko maailmalle. Tämän rakkauden ilmitulon estäminen merkitsee hänen ja hänen suunnitelmansa loukkaamista, kun hän haluaa koota kaikki yhteen Kristuksessa. Paavi Paavali VI kirjoitti ekumeeniselle patriarkalle, Athenagoras I:lle: "Pyhä Henki johtakoon meitä sovituksen tietä, jotta kirkkojemme ykseys olisi yhä kirkkaammin loistava toivon ja lohdutuksen merkki koko ihmiskunnalle…

 

Ekumenia ei ole Jumalasta

Näin kirjoitti ja uskoi siis ekumenian pääarkkitehti, katolisen kirkon paavi. Suomessakin on ekumenia saavuttanut suosiota. Vuoden 2001 pääsiäisenä lähettivät ekumeenisen pääsiäistervehdyksen seuraavat suomessa toimivat kirkkokunnat ja herätysliikkeet:

Katolinen kirkko, luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, Suomen vapaakirkko, helluntaiherätys, Suomen baptistiyhdyskunta, Suomen adventtikirkko, pelastusarmeija, Finlands Svenska adventkyrka, Finlands Svenska metodistkyrka, Finlands Svenska pingstmission, Fria missionsförbundet, The Anglican church in Finland,  Finlands Svenska baptistsamfund

Tässä yhteisessä ekumeenisessa pääsiäistervehdyksessä  näiden kirkkokuntien ja herätysliikkeiden johtajat allekirjoittivat yhteisen uskontunnuksen, joka kuuluu näin:

 


Pääsiäisenä 2001

 

Kristus  nousi kuolleista !

Kristityt kautta maailman viettävät tänä vuonna yhtä aikaa pääsiäistä. Iloitsemme siltä, että meidän maassamme nuoret eri kristillisistä perinteistä viettävät pääsiäistä ykseyden merkeissä. Toivomme, että kristittyjen yhteinen pääsiäisen vietto voisi toteutua tulevaisuudessakin.

Vuoden 2001 pääsiäinen päättää Riemuvuoden. Toivon vuoden. Riemuvuoden päämääränä oli kristillisen tietoisuuden vahvistaminen ja toivon sanoman tuominen tämän ajan Ihmisille.

Toivon vuosi on avannut meille uusia mahdollisuuksia ilmaista keskinäistä rakkautta Ja kunnioitusta. Kirkkojen kansainvälisen vastuun merkitys on korostunut ja yhteistoiminta on vahvistunut. Meille on kertynyt yhteisiä hengellisiä kokemuksia. Näiden pohjalta haluamme antaa kristillisestä uskostamme entistä aidomman todistuksen. Jumala kutsuu kansaansa kulkemaan yhdessä kohti ykseyttä Herramme rukouksen mukaisesti.

Jeesus Kristus on noussut kuolleista antaakseen meille uuden elämän. Olemme osa tätä maailmaa ja kuulumme siihen kansaan, Jonka Kristus on kutsunut seuraamaan itseään. Siksi haluamme rukoilla ja tehdä työtä, Jotta rauha, sovinto ja oikeudenmukaisuus toteutuisivat omassa maassamme ja maailmassa samoin  kuin kirkoissamme ja yhteisöissämme.

Pääsiäinen kertoo meille, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Jumala on Kristuksessa sovittanut maailman itsensä kanssa. Kristuksen ylösnousemus uhmaa synnin tuhon ja kuoleman voimia ja antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Kristuksen kautta kuulumme Jumalalle  ja toinen toisillemme. Uskomme, että tämä yhteys yltää syvemmälle kuin hajaannuksemme. Se yhdistää meidät odottaessamme sitä päivää, jona toivo täydellisestä ykseydestä kerran täyttyy. Tämän tunnustamme Jumalan lapsina ja Kristuksen seuraajina. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt me kaikki olemme sen todistajia. Kristus nousi kuolleista. Hän on totisesti ylösnoussut.

 

Tässä ekumeenisessa pääsiäistervehdyksessä näiden eri kirkkokuntien ja herätysliikkeiden johtajat tunnustavat toistensa kirkot ja niiden opit  sekä he pitivät näiden kirkkojen jäseniä Jumalan lapsina ja Kristuksen seuraajina.

Raamattuun on kirjoitettu: ” Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että poika, 2 Joh 1:9. Katolinen, ortodoksinen ja luterilainen kirkko on omien oppiensa kanssa mennyt kauas pois Kristuksesta Jeesuksesta ja heidän omien oppiensa perusteella uskallan kirjoittaa ettei sillä, joka uskoon näiden kirkkojen toisen evankeliumin, ole Isää eikä Poikaa. On aivan turha sanoa, että koska näissä kirkoissa on uskovia niin sen perusteella voimme harjoittaa katolisen ja muiden kirkkojen kanssa ekumeniaa. Katolisten katekismus opettaa ettei katolinen voi uskoa, muulla tavalla kuin kirkko opettaa ja tämä merkitsee sitä, että katolinen menettää katolisen pelastuksen, jos ei usko niin kuin kirkko opettaa.

Jeesukseen uskova ei voi uskoa sydämessään katolisten vääriä oppeja ja uskomuksia, sillä Jeesukseen uskova ei voi uskoa muuta kuin, mitä on kirjoitettuna Raamattuun. Jos katolinen tulee uskoon niin hänen tulee irtisanoutua katolisesta sakramentti uskonnosta.  Jumala kyllä pitää omistaan huolen ja johdattaa omansa yhteen. Jeesukseen uskova ei voi myöskään uskoa kirkkojen lapsikaste satua, joka kerrotaan niin lapsille kuin aikuisillekin. Jos sinä kuulut mihin tahansa kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen ja jos paikkakunnallasi oleva seurakunta, johon kuulut on mukana ekumeenisessa yhteydessä niin varoita heitä ja kehota tekemään parannus tässä asiassa. Jos seurakunta ei kuitenkaan tee parannusta tässä asiassa, jotta sinä et joutuisi osalliseksi näihin pimeyden hedelmättömiin tekoihin niin eroa seurakunnastasi ja rukoile Jumalaa niin Hän kyllä johdattaa sinut siihen Jumalan seurakuntaan, joka rakentuu rakkauden ja totuuden Hengessä ja pysyy poissa ekumenian alttareilta.

Kun antikristus yhdistää eri uskonnot ja ns. kristilliset kirkot ekumeenisen maailmankirkon yhteyteen ja väittää, että tämä on sitä mitä Jeesus sanoi; teillä tulee olla keskinäinen rakkaus ja teidän tulee olla yhtä. Niin on se surullista, kun tällainen valhe yhdistää valheuskontojen harjoittajat toisiinsa, mutta todellinen Jumalan kansa tyytyy olemaan eri nimisissä puolueissa. Nyt  meidän Jumalan kansan tulee tehdä parannus ja aloittaa keskinäinen kokoontuminen ja rakentuminen yhden seurakunnan perustuksella, joka on ykseyden perusta Jeesuksessa Kristuksessa. Miten voimme aloittaa tämän kokoontumisen? Ne joiden sydämille Jumala on puhunut, he aloittavat rukoilemisen niiden kanssa, joiden sydämelle Jumala on puhunut asiasta. Ja sitten he alkavat kokoontumaan yhteen. Jumala voitelee apostolit tässä lopun ajassa, joilla on käytännöllinen voitelu ohjata ja opettaa seurakunta rakentumaan ykseyden perustalle. Uskovat voittavat sitten seurakuntaan lisää jäseniä maailmasta ja eri nimisistä puolueista tulevat mukaan ne, jotka rakastavat totuutta ja Herraa Jeesusta. Jumala voitelee sitten vanhimmat paikkakunnille ja kaikki muut palvelutehtävät seurakuntaan, jotta se voi rakentua yhteisestä uskosta ykseyden perustalla.

Katolisilla on useita kymmeniä pyhimyksiä joiden puoleen he kääntyvät rukouksessa ja Maria on sitten heidän ykkösrukouskohteensa. Raamatun opetus rukouksesta on: rukoilkaa Isää Jeesuksen nimessä. Lapsikasteessa sitten katolinen uudestisyntyy ja saa syntinsä anteeksi ja hänestä tulee katolisen kirkon jäsen ja Jumalan lapsi. Ortodoksinen kirkko opettaa samoin lapsikasteesta. Ortodoksisella kirkolla on pyhäin jäännöksiä, joiden luona sitten rukoillaan. Luterilainen kirkko opettaa lapsi kasteen uudestisynnyttävän ja pelastavan ja tässä kasteessa ihminen liitetään seurakuntaan ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Katolisilla, luterilaisilla ja ortodokseilla on aakkosten ensimmäinen kirjain väärin ne ovat korvanneet evankeliumin sakramenteilla ja niihin uskominen tekee tyhjäksi todellisen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen evankeliumin. Sakramentti-oppi kasteen ja ehtoollisen kautta tapahtuvasta pelastuksesta on toista evankeliumia,  koska ihminen pelastuu Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta, jos uskoo sydämessään Jeesukseen.

Kaikki ylimääräiset pelastuksenkanavat, mitkä laitetaan ristinkuoleman ja ylösnousemuksen lisäksi on toista evankeliumia, jossa ei ole pelastusta. Kaikilla näillä kirkoilla perustukset ovat ihan pielessä. Tällaisten kirkkojen tunnustukset ja opit ovat isästä perkeleestä, eivätkä ole Jumalan sanaa. Tällaisten kanssa, jotka uskovat toiseen evankeliumiin ei pitäisi olla Jeesukseen uskovilla minkäänlaista Hengen yhteyttä, eikä mitään ekumeenista yhteyttä, joka sekin on lähtöisin isästä perkeleestä.  Ainoa velvoite uskovilla on rakastaa näitä, jotka julistavat toista evankeliumia ja julistaa heille todellista evankeliumia,  jotta he voisivat pelastua palvelemaan Raamatun Jumalaa. Todellinen ykseys perustuu Raamatun selvään totuuteen, eikä ihmisten sepittämiin satuihin tai ihmis-uskomuksiin. Todellinen Jeesuksen opetuslapsien ykseys on uudestisyntyneiden uskovien välistä ykseyttä eikä Jumalan sanasta luopuneiden kirkkolaitosten välistä yhteyttä. Ekumenian alttareilta on jokaisen Herran palvelijan pysyttävä poissa, koska emme voi yhtä aikaa olla osallisia Herran maljasta ja riivaajien maljasta.

Sana ekumenia tulee kreikan kielisestä sanasta oikumene,  joka tarkoittaa maailmaa ja maanpiiriä.

Joh 20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, 21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.

Kysymys on ykseydestä ei ekumeniasta. Tuossa puhutaan, jotta uskovat olisivat yhtä( = kreik. eis = yksi) niinkuin Isä ja Poika ja on yksi. Isän ja Pojan ykseydessä ei ole valhetta eikä epäjumalan palvelemista, vaan rakkautta, totuutta, pyhyyttä', vanhurskautta.......jne. Tähän ykseyteen Jeesuksen rukous kehottaa Hänen opetuslapsiaan. Koko jakeessa ei edes esiinny sanaa oikumene = ekumenia.

Sana oikumene esiintyy Raamatussa mm. seuraavasti:

Matt 24:14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa = oikumene, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.

Evankeliumia eli pelastus sanomaa tulee saarnata maailmassa.

Luuk 4:5 Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman =oikumene valtakunnat.

Oikumene tarkoittaa maailmaa ei uskovia.

Apt 11:28 Ja eräs heistä, nimeltä Agabus, nousi ja antoi Hengen vaikutuksesta tiedoksi, että oli tuleva suuri nälkä kaikkeen maailmaan =oikumene; ja se tulikin Klaudiuksen aikana.

Oikumene tarkoittaa maailmaa ei uskovia.

Apt 19:27 Ja nyt uhkaa se vaara, että ei ainoastaan tämä meidän elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan myöskin, että suuren Artemis jumalattaren temppeliä ei pidetä minäkään ja että hän menettää mahtavuutensa, hän, jota koko Aasia ja koko maanpiiri = oikumene palvelee."

Oikumene eli ekumenia palvelee epäjumalaa, mutta uskovat palvelevat Jumalaa.

Ilm 12:9 Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin =oikumene villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.

Saatana villitsee maailmaa oikumenea, mutta Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä Jeesuksen opetuslapsissa.

Uskovien ei ole hyvä käyttää sanoja, jotka eivät kuulu oikeisiin yhteyksiin. Raamattu puhuu uskovien ykseydestä ei ekumeniasta. Oikumene josta sana ekumenia tulee tarkoittaa Raamatussa maailmaa eikä uskovien yhteyttä, mutta sen sijaan Raamattu puhuu uskovien ykseydestä eli, jotta uskovat olisivat yksi niin kuin Isä ja Poika on yksi.

Ekumenia eli siis maailma ja maailman henki Saatanan johdolla pyrkii eksyttämään ihmiset luulemaan ekumeniaa asiaksi, josta Jeesus puhui Joh 17:21 ykseydestä.

King James kääntää jakeen tarkasti oikein:

That they all may be one; as thou, Father, art in me, and I in thee, that they also may be one in us: that the world may believe that thou hast sent me.

Raamatulliseen ykseyteen on Jeesus luvannut uskottomien pelastuksen, joten avaimet monen ihmisen pelastumiseen ja uskoontulolle on uudestisyntyneiden uskovien ykseys.

 

Linkki ekumeniaan: Ekumenia ja siihen liittyvä eksytys

 

Petri Paavola

 




 





eXTReMe Tracker