Sydämeni tuntee kipua ja huolta Herran Jeesuksen seurakunnan tilasta ja sen tähden  olen kokenut Herran edessä kirjoittaa tämän tutkielman. Toivon, että suhtaudut vakavasti tähän tutkielmaan ja koettelet  sen Jumalan sanalla. Olen kirjoittanut nämä rivit rakkaudesta totuuteen ja toivon, että sinäkin lukisit tämän tutkielmaan janoten Jumalan rakkautta ja totuutta. Sanoohan Jumalan sanakin niiden eksyvän, jotka eivät ota vastaan rakkautta totuuteen, 2 Tess 2:7-12. Jumalallinen rakkaus tukee ja yhdistyy Jumalan sanan totuuteen, eikä Jumalasta lähtöisin oleva rakkaus tue koskaan valhetta. On erittäin tärkeää ymmärtää, että  Seurakunnan johtaminen on sanan mukaan erittäin tärkeää, sen tähden  lähde mukaan tutkimusmatkalle Raamattuun. Etsimään, mitä Raamattu, Jumalan sana opettaa seurakunnan johtamisesta. Eksymme myös  jos emme tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa. Ole sinäkin niin kuin Berean juutalaiset,  jotka tutkivat joka päivä kirjoituksista, oliko asiat niin kuin heille oli opetettu ja he ottivat myös halukkaasti sanan vastaan. Oppikaamme tuo sama asenne mikä oli Berean juutalaisilla.

 

Miksi lähestyn sinua tällä aiheella? Raamatullinen Seurakunnan johtaminen on tänä päivänä erittäin harvinaista ja seurakunnan johtaminen on tänä päivänä vinoutunut niin paljon, että Jumalan edessä tunnen huolta Jumalan lauman tilasta. Monen vuoden kypsyttelyn ja Jumalan kehotuksen kuultuani, kirjoitin tämän kirjoituksen.  Asia on tärkeä ja usein tärkeät asiat halutaan ajaa lihan voimalla eteenpäin, siksi  monen vuoden jälkeen kirjoitan tämän tutkielman toivoen, että nuo vuodet olisivat murtaneet sisimpäni niin, että voisin ajaa Herrani ja Jumalani asioita rakkauden voimalla. Katselemme Jumalan sanasta mitä itse Raamattu opettaa johtajuudesta. Apostolit lähtivät julistamaan evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta, ketkä uskoivat Herraan Jeesukseen ne kastettiin Herran Jeesuksen nimeen. Syntyneisiin seurakuntiin asetettiin vanhimmat johtamaan Herran Jeesuksen seurakuntaa. Keitä olivat nuo vanhimmat?  Sitä tutkimme nyt tässä tutkielmassa. Kun kirjoitan tässä tutkielmassa seurakunnan johtajista käytän heistä näitä nimityksiä, vanhimmat, kaitsijat, paimenet ja johtajat, jotka ovat yksi sama asia. Kun jatkat tästä eteenpäin, niin näet Raamatun todella näin opettavan. Asetan tässä tutkielmassa vastakkain vanhimpien johtaman seurakunnan ja vääristyneen yhden johtajan mallin. Pyrin käymään myös läpi sitä millaisia ominaisuuksia ja vaatimuksia Raamattu asettaa seurakunnan johtajille. Käyn läpi Raamatullista seurakunnan johtajuutta Raamatun kohtien kanssa. Olen kirjoittanut tähän tutkimukseen kaikki Raamatun kohtien lainaukset kursiivissa. Kun tutkimme seurakunnan johtajuutta on hyvä ymmärtää alkukielen valossa kaikki johtajuutta tarkoittavat sanat, jotka käymme tässä kaikki lyhyesti läpi, sillä kehottaahan sanakin meitä pysymään sanan väärentämättömässä maidossa.

 

Episkopos on  kaitsija,"tarkastaja". Kr:ssa sana käännetty kaitsijaksi.

Presbyteros on vanhimmat. Kr:ssa sana käännetty vanhimmiksi.

Poimeen on paimen, kaitsija. Kr:ssa sana yleensä käännetty paimeneksi.

Heegeomai on johtaja, johtaa. Kr:ssa sana käännetty hebrealaiskirjeessä johtajiksi .

Proisteemi on johtaa, hallita, seistä edessä. Kr:ssa käännetty yleensä johtamiseksi. Kr:ssa on 33/38 käännös.

 

1. Paavalin puhe efeson seurakunnan vanhimmille

 

Paavali piti puheen Efeson seurakunnan vanhimmille ja nyt  tarkastelemme mitä Paavali heille sanoi.

 

APT 20:17-28; Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat. Ja kun he saapuivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: "Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun minä Aasiaan tulin, miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän kanssanne; kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja kyynelillä, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden;  kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta, vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat. En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen. Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa. Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen. Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa. Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.

 

Tässä jakeessa 17 vanhimmat on presbyteros,

 

APT 20:17; apo de tees mileetou pempsas eis efeson metekalesato tous presbuterous tees ekkleesias

 

Jakeessa 28 kaitsijoiksi sana on episkopos.

 

APT 20:28;  prosekhete oun heautois kai panti too poimnioo en hoo hymas to pneuma to hagion etheto episkopous poimainein teen ekkleesian tou theou heen periepoieesato dia tou idiou haimatos.

 

Raamattu opettaa, että vanhimman (presbyteros) ja kaitsijan (episkopos) tehtävä on yksi sama palvelutehtävä. Tämä tarkoittaa sitä, että kirkollinen piispa opetus on vastoin Jumalan sanaa, sillä Raamatun mukaan kaitisijat (episkopos) ovat paikallisen seurakunnan vanhimpia ja paimenia, jotka johtavat vain paikallisseurakunnan tasolla, eikä laajempaa aluetta kuin yhtä paikkakuntaa.

 

Paavali puhui Efeson seurakunnan vanhimmille ja asiayhteydestä käy selvästi ilmi  vanhinten olevan kaitsijoita ja paimenia. Paavali kutsui luokseen Efeson seurakunnan vanhimmat, joille hän sanoi: ”Ottakaa itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa. Tässä on selvästi kirjoitettu seurakunnan vanhinten olevan kaitsijoita, jotka Pyhä Henki oli asettanut johtamaan Jumalan seurakuntaa, niin  tässä Raamatun paikassa selvästi lukee. Emme löydä tästä mitään vihjaustakaan yhden johtajan opille, koska Raamattu ei opeta siitä mitään. Tänä päivänähän monia seurakuntia johtaa yleensä yksi mies. Pyhän Hengen asettamat vanhimmat ovat siis kaitsijoita ja paimenia, joiden tehtävä on paimentaa Herran seurakuntaa. Merkillepantavaa on, että Pyhä Henki oli asettanut ja valinnut nämä vanhimmat, johtamaan Jumalan seurakuntaa. Miten on tänä päivänä,  kuka asettaa vanhimmat Pyhä Henki vai ihminen? Tässä ei ole vanhinten lukumäärää kerrottu, koska Jumala voitelee jokaiseen seurakuntaan parhaaksi katsomansa määrän vanhimpia. 

 

Vanhimpien tuli pitää huolta siitä, että he itse olisivat Jumalan Hengen ja Jumalan sanan johdatuksen alla. Vanhimpien tuli myös pitää huolta seurakunnasta, paimentaen laumaa löytämään Hengen ja Sanan viheriät eli väärentämättömät niityt. Paimenten tehtävä on viedä lauma viheriäille niityille aterioimaan eli toisin sanoen tarjoilla sanan väärentämätöntä maitoa laumalle. Jeesuksen aikana lammaspaimenet johdattivat lauman ruohoniitylle syömään tuoretta ruohoa, jos oli kuivuutta ja ruoho oli kuivunut, niin paimenten tehtävä oli omin käsin katkoa puiden lehväoksia ruoaksi laumalle. Siinä esimerkkiä tämän päivän paimenille. Paimenet uhrautuivat ja todella panostivat siihen, että lauma tuli ruokituksi ja hoidetuksi. Paimenten tuli myös suojella laumaa petoeläimiltä ja kaikenlaisilta vaaroilta. Efeson paikkakunnalla olevaa Jumalan seurakuntaa johtivat  vanhimmat. Jumalan seurakunta  on omalla paikkakunnallaan itsenäinen seurakunta, joka pitää yhteyttä Jumalan johdatuksen mukaisesti, muiden paikkakuntien seurakuntiin. Kun tutkit asiaa eteenpäin, niin huomaat Raamatun opetuksen olevan juuri näin. Paikallista seurakuntaa ei voida johtaa ulkopuolelta, jonkun kirkkokunnan tai minkään muunkaan johtajan toimesta. Kirkkokunta käsite ja rakennelma on selvästi Jumalan  sanan vastainen. Raamatussa ei ole sellaista oppia, että muodostetaan seurakunta omaksi kirkkokunnaksi erottumaan muista uskovista. Raamatusta et myöskään löydä kirkkokunnan johtaja ja hallitus käsitettä  siten, että kirkkokunnan johtaja johtaa jonkin nimistä ketjuuntunutta kirkkokuntaa. Näinhän toimitaan paavin kirkossa, muttei Jumalan seurakunnassa. Seurakunta ei ole myöskään valtiokirkkolaitos piispoineen ja pappeineen, muodostuuhan seurakunta vain uskoontulleista eikä uskottomista. Voit ja saatat ajatella sekä sanoa, että onpas aika rajua tekstiä, mutta meidän on rakennettava Jumalan sanan mukaisesti opetus seurakunnasta ja sen johtajuudesta eikä ihmis-mielen mukaisesti. Katsomme apostolien teoista miten seurakunta syntyi ja miten tullaan sisälle seurakuntaan.

 

Apt 2:22-47  Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niin kuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn  päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niin kuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää. Sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa; sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.’ Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi. ’Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte." Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän? Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehotti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta". Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.

 

Helluntai päivänä, Pyhän Hengen voimallisesti täyttäessä apostolit ja muut opetuslapset, niin täynnä Pyhää Henkeä oleva Pietari julistaa uskomattomille ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Jeesusta Messiaana. Kun kuulijat tämän kuulevat he saavat piston sydämeensä ja kysyvät: Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän? Evankeliumin tehtävänä on myös saada ihmiset tekemään jotakin. Siihen mitä näiden ihmisten oli tehtävä Pietari vastaa: “Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu”. Evankeliumin tehtävänä on tuoda pisto syntiseen sydämeen ja näyttää ihmiselle synnin palkka, joka on iankaikkinen kadotus. Kun ihminen tämän ymmärtää hän katuu syntejänsä ja tekee parannuksen. Tällä tavalla hän siirtyy  saatanan vallasta, Jumalan lapseuteen, saaden syntinsä anteeksi ja uskon kautta hän saa myös luvatun Pyhän Hengen lahjan Gal 3:14. Tämä sama lupaus on voimassa kaikille, jotka vastaan ottavat pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, niin kuin myös tämä Raamatun kohta opettaa. Jumalan sanan vastaan ottamisen jälkeen uskoontulleet kastetaan Herran Jeesuksen nimeen. Uskoontulleiden tulee pysyä apostolien opetuksessa (Jumalan sana) ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Näin toteutuu Jeesuksen käsky kastaa uskoontulleet ja sen jälkeen tulee uskoontulleet opettaa pitämään kaiken, mitä on kirjoitettuna Jumalan sanaan. Seurakunta kreikan kielellä on ekklesia, joka merkitsee kirjaimellisesti,  uloskutsutut, ihmisten keskuudesta ulos kutsutut, ulos kutsuttu joukko. Evankeliumi kutsuu ihmisiä ulos tämän maailman ilmavallan hallitsijan (saatana) vaikutuspiiristä Jumalan valtakunnan kansalaisuuteen. Seurakunta muodostuu siis vain uskoontulleista ihmisistä ja seurakunnan on pysyttävä Jumalan sanan opetuksen alla,  eikä ihmisten uskonnollisten perinnäissääntöjen kahleissa. Tällaista seurakuntaa johtavat  Jumalan voitelemat vanhimmat.

 

2. Paavalin opetus kaitsijoista Timoteukselle

 

1 Tim 3:1-7, Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.

 

 Tässä jakeessa 1 oleva kaitsija sana on alkutekstissä episkopos, eli sama sana kuin Apt 20:17-28:ssä oleva kaitsija sana, 1 TIM 3:1; pistos ho logos ei tis episkopees oregetai kalou ergou epithymei.

 

Tämä Raamatun paikka ei puhu yhdestä johtajasta, vaan vanhimmat ja kaitsijat ovat selvästi yksi ja sama asia. Vanhimmat on asetettu johtamaan Jumalan seurakuntaa ja nyt tässä käydään läpi vanhimpien ominaisuuksia ja tässä käytetään vanhimmista nimitystä kaitsija, aivan niin kuin Paavalikin Miletossa sanoi; te vanhimmat olette kaitsijoita. Huomaamme myös ettei tässäkään puhuta mitään vanhinten lukumäärästä, tuon lukumäärän joudumme jättämään Jumalan voitelun ja valinnan mukaiseksi jokaisessa seurakunnassa. Pysähdymme tarkastelemaan kaitsijoiden ominaisuuksia.

 

Seurakunnan kaitsijoiden palvelutehtävä on "arvokas" jalo tehtävä. Kaitsijoiden tulee olla nuhteettomia ja sellaisia, jotka haluavat vaeltaa nuhteettomasti Herran tiellä. Kaitsijoiden tulee olla yhden vaimon miehiä, ja heidän tulee olla uskollisia vaimolleen. Raamatun aikoina esiintyi monivaimoisuutta ja tällainen, jolla oli monia vaimoja on sopimaton johtamaan Jumalan seurakuntaa, tämä oli varmasti yksi puoli Paavalin opetusta tässä kohdassa. Mies joka on uskovana eronnut vaimostaan ilman, että vaimo on tehnyt huorin tai jos mies on tehnyt huorin vaimoaan vastaan menemällä uudestaan naimisiin, niin näissä molemmissa esimerkeissä olevat eivät kummatkaan voi johtaa Jumalan seurakuntaa. Meidän tulee olla uskollisia yhdelle ainoalle Jumalalle samoin myös yhdelle ainoalle aviopuolisolle. Paimenten tulee olla kestäviä ja kärsivällisiä ja heidän tulee pysyä liitto-suhteessa Jumalaan, aviovaimoonsa ja seurakuntaan nähden. Paimenuus vaatii sitoutumista seurakuntaan, samoin aviopuolisot sitoutuvat toisiinsa. Paimenet joutuvat kohtaamaan monia kipeitä asioita hoitaessaan laumaansa, jos paimenet eivät pysty pitämään omaa avioliittoaan kunnossa, ovat he myös kyvyttömiä johtamaan Jumalan seurakuntaa. Paimenten tulee olla tasapainossa suhteessa Jumalaan, aviopuolisoonsa, seurakuntaan ja lähimmäisiin. Luopuminen Jumalan asettamasta yhdestä ja ainoasta avioliitosta on osoitus epätasapainosta ja kyvyttömyydestä hoitaa ihmis-suhteita, eikä vaimostaan eronnut voi olla vanhimpana johtamassa seurakuntaa. Kaitsijoiden tulee olla raittiita. Raitis sana on kreikaksi soofroon, joka tarkoittaa järkevä, maltillinen, siveä. Kaitsijoiden tulee olla vieraanvaraisia. Kaitsijoiden tulee kyetä taitavasti opettamaan Jumalan sanaa. Kaitsijat eivät saa olla juomareita. Kaitsijat eivät saa olla riitaisia. Kaitsijoiden tulee olla lempeitä. Kaitsijat eivät saa olla rahanahneita. Työtä tulee tehdä sydämen halusta ei rahan tähden. Kaitsijoiden tulee pitää huolta perheestään ja rakastaa vaimoaan ja lapsiaan. Kaitsijat eivät saa olla äsken kääntyneitä, etteivät ylpistyisi ja joutuisi perkeleen pauloihin. Ylpeys on perkeleestä sen tähden Paavali erikoisesti opettaa, etteivät seurakunnan vanhimmat lankeaisi ylpeyteen. Vaikka tässä puhutaankin etteivät  äsken kääntyneet ylpistyisi, niin pitempäänkin  uskossa ollut voi langeta ylpeyteen. Ylpeys ja seurakunnan johtajuus eivät sovi yhteen, sitä Paavali myös varmasti tarkoitti. Ulkopuolisten (maailman) tulee myös nähdä kaitsijoiden hyvä ja esimerkillinen vaellus.

 

2b. Nainen ei voi johtaa seurakuntaa

 

Kaitsijoiden tulee olla miehiä, nainen ei saa johtaa seurakuntaa. Nainen tai naiset eivät saa johtaa Jumalan seurakuntaa, sana on selvä tässäkin asiassa. Olen uskonvaellukseni aikana nähnyt voimakastahtoisten nuorien ja vanhempien vaimojen vaikuttavan aviomiehiinsä, jotka palvelevat vanhimmistossa, ja näin nämä vaimot johtavat taustalla Jumalan seurakuntaa! Myös joskus sellaisetkin naiset, joiden miehet eivät palvele vanhimpina seurakunnassa haluavat  hallita seurakuntaa. Näin ei saa kuitenkaan asiat olla. Mitä Raamattu sanoo tästä asiasta.

 

1 Tim 2:12 mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.

 

Alkukielen mukaan käännös kuuluu; mutta minä en salli että nainen opettaa, tai vallitsee miestä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. 

 

- Greek UT; 1 Tim 2:12; gunaiki de didaskein ouk epitrepoo oude authentein andros, all einai en hesykhia.

- American standard version; 1 Tim 1:12; But I permit not a woman to teach, nor to have dominion over a man, but to be in quietness.

- Jay .B. Green literal translation; 1 Tim 1:12; And I do not allow a woman to teach nor to exercise authority over a man, but to be in silence.
- King James version; 1 Tim 1:12; But I suffer not a woman to teach, nor to usurp authority over the man, but to be in silence.

 

Gunaiki tarkoittaa vaimoa ja naista ja englanninkieliset Raamatut ovat tarkkoja tämän jakeen suhteen, ne kääntävät; naisen ei ole luvallista opettaa, eikä nainen saa harjoittaa auktoriteettia yli miehen. Ymmärtääksemme Paavalin opetusta meidän on käsiteltävä tätä kohtaa vähän laajemmin. Katsomalla Raamatusta Timoteuskirjettä, 1 Tim 2:8-15 – 1 Tim 3:1.

 

1 Tim 2:8.-15  Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä; niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä. 1 Tim3:1, Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,  

 

Kun Paavali kirjoitti kirjeensä se oli yhtenäinen kokonaisuus ilman lukuja ja jakeita, niin kuin myös koko Raamattukin on ollut alun perin ilman lukuja ja jakeita. Luvut ja jakeet on myöhemmin lisätty helpottamaan meitä ymmärtämään Raamattua, ja niinhän luvut ja jakeet tekevätkin. Mutta tämä kohta on ymmärrettävä yhtenäisenä kokonaisuutena. Kun tutkimme kokonaisuutena  tämän kohdan, niin ymmärrämme miksi  Paavali kielsi  naisilta  opettamisen seurakunnassa.

 

Tästä käy  ilmi, että tässä seurakunnassa joku tai  jotkut naiset halusivat johtaa ja opettaa Jumalan seurakuntaa. Paavali opettaa, ettei hän salli  naisen opettavan, eikä hallitsevan miestä. Sitten Paavali jatkaa, varma on tämä sana, jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies. Paavali torjuu tämän naisten halun opettamiseen ja miehen hallitsemiseen kirjoittamalla; jos nyt joku teistä pyrkii seurakunnan kaitsijan palvelutehtävään hänen tulee olla nuhteeton, yhden vaimon mies ei nainen.  Miesten tulee johtaa Jumalan seurakuntaa Jumalan sanan  opetuksen mukaisesti  ja  vanhimpien tuli olla taitavia  Jumalan sanan opettamisessa,  koska se on Jumalan tahto ja sanan säätämys.  Paavali joutui opettamaan näitä naisia ja koko  seurakuntaa etteivät naiset saisi opettaa, eivätkä johtaa Jumalan seurakuntaa. Sen tähden koska se on Jumalan voitelemien vanhinten tehtävä, jotka ovat miehiä eikä naisia. Jos joku luulee, että nämä asiat ovat vain Paavalin mielipiteitä, niin katso Raamatusta tämä kohta: Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky,  1Kor 14:37".

 

Sen minkä Paavali kirjoittaa se on Pyhän Hengen vaikuttamaa ja inspiroimaa, ja se kelpasi Raamattuun, Herran käskynä! Monissa kirkkokunnissa on naisia vanhimpina vastoin Jumalan sanaa ja usein perusteluna on; Kristuksessa ei ole miestä eikä naista. Katsomme mitä tuo Raamatun paikka oikein pitää sisällään:

 

Gal 3:25-29: Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä    kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.

 

Tässä  Raamatun kohdassa ei opeteta mitään siitä, että nainen voi johtaa seurakuntaa. Tällainen opetus on Raamatun suoran tien kieroon  vääntämistä,  joka on  erittäin  vakava rikos  Jumalan sanaa vastaan.  Raamatun opetus  ei ole  muuttunut  sitten Kirjoitusten kirjoittamisen, eikä muutu niin kuin jotkut opettavat tässä naisjohtajuus kysymyksessä ja myös monissa muissakin Raamatun opetuksissa. Jumalan sana on ja pysyy niin kuin se on kirjoitettu. Jumalan sanasta ei katoa pieninkään piirto, näinhän itse Jeesus sanoi. Ne jotka luopuvat elävän Jumalan  sanasta,  he vääntävät kirjoitukset kieroon,  korvasyyhy teologiansa mukaisiksi.  Jumala armahtakoon, ettemme tällaisille harhapoluille eksyisi, vaan kulkisimme suoraan sanan viitoittamaa tietä.

 

Tässä Raamatun kohdassa kirjoitetaan  juutalaisten, kreikkalaisten, orjien, vapaiden,  miesten ja naisten pelastuvan uskon kautta Jeesukseen ja he ovat uskon kautta Jumalan lapsia.  Miehet ja naiset pelastuvat kumpaisetkin uskon kautta  Jeesukseen,  siitähän tässä on  kysymys, eikä johtamisesta tai muistakaan palvelutehtävistä. 

 

Naisjohtajuuden  kannattajat opettavat, ettei ole miestä eikä naista Kristuksessa ja kaikki voivat olla kaikkea. Kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa tarkoittaa, sitä samaa pelastusta uskon kautta, joka on  Kristuksessa Jeesuksessa.  Olemme miehinä ja naisina  yhtä Kristuksessa suhteessa pelastukseen, mutta kun on kysymys seurakunnan johtamisesta, niin se on Jumalan tahdon mukaisesti miesten tehtävä.  En syrji ollenkaan naisia, haluan vain tuoda Raamatullisen totuuden esiin tältäkin puolelta.  Raamattu opettaa apostolin ja vanhinten olevan vain miesten  palvelutehtäviä, ja kaikki muu on yhteistä miehille ja naisille. Kyllähän naisille tehtävää riittää yllin kyllin seurakunnassa. Haastankin sinua joka olet nainen, ota rohkeasti paikkasi seurakuntaruumiissa ja ala rakentamaan ja rakentumaan yhteisestä uskosta, joka perustuu Jumalan sanaan. Seurakunnan opetuksen suuret päälinjaukset on siis vanhimpien opetettava seurakunnassa. Naisetkin voivat opettaa seuraavissa tapauksissa joita käsittelemme seuraavaksi.

 

TIIT 2:3-5 niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.

 

Naisten tulee opettaa ja ohjata toisiaan Jumalisuuteen, Jumalan sanan mukaan. Vanhempien naisten tulee opettaa nuoria vaimoja rakastamaan aviomiehiään, ettei Jumalan sana tulisi pilkatuksi. Niin miesten kuin naistenkin tulee opettaa ja ohjata omia lapsiaan. Omien lasten kanssa onkin isällä ja äidillä perheessä monivuotinen opetustehtävä. Tämä omien lasten opettaminen ja ohjaaminen onkin erittäin tärkeää, eikä sitä saisi laiminlyödä perheissä.

 

APT 18:24-26 Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien.

 

Akylas ja Priskilla, jotka olivat aviopari, he opettivat ja ohjasivat Apolloksen Johanneksen kasteelta, kasteelle Jeesuksen nimeen. Nainen voi opettaa toista naista ja nainen voi opettaa myös miestäkin niin kuin Priskilla opetti Apollosta. Akylas ja Priskilla ottivat Apolloksen luokseen ja selittäen he opettivat Apollokselle tarkemmin Jumalan sanan suuntaviivat. Seurakunnan kokoontuessa yhteen pääopetus vastuu on kuitenkin seurakunnan vanhimmilla niin kuin Raamattu selvästi opettaa. Naisilla on lupa puhua Jumalan sanasta seurakunnassa, mutta ei seurakunnan vanhimman ominaisuudessa, se on Raamatun opetus tässä asiassa. Tämä on tutkielma seurakunnan johtajuudesta. Mutta on välttämätöntä lyhykäisesti poiketa asiasta, jottei kukaan ymmärtäisi väärin naisen asemaa seurakunnassa, niin siksi katsomme mitä Raamattu opettaa miehen ja naisen välisestä suhteesta.

 

Ef 5:22  Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niin kuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niin kuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä." Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."

 

Raamattu kehottaa aviomiehiä rakastamaan vaimojaan, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa antamalla itsensä uhriksi seurakunnan edestä. Näin toimii kotona sellainen mies perheen päänä, joka on kuuliainen Jumalan sanalle. Haastankin sinua veljeni Kristuksessa tällä uhrautuvaisella rakkaudella rakastamaan vaimoasi, ja sinua sisareni Kristuksessa haastan myös kunnioittamaan ja rakastamaan aviomiestäsi ja olemaan miehellesi alamainen, niin kuin seurakuntakin on alamainen Kristukselle. On turvallista olla alamainen sellaiselle, joka rakastaa samalla tavoin kuin Kristus rakastaa seurakuntaa. Seurakunnan vanhinten, jotka on asetettu johtamaan Jumalan seurakuntaa tulee myös rakastaa laumaansa ja uhrautua sen edestä,  samalla tavalla kuin Kristus rakasti seurakuntaa. Tällaisten paimenten laumassa on turvallista ja hyvä kasvaa.  Minulla itselläni on vaimo ja kolme lasta  ja rakastan sekä arvostan suuresti vaimoani ja ymmärrän kuinka tärkeä osa naisella on Jumalan luomis- suunnitelmassa ja Jumalan seurakunnassa.

 

3. Tiituksen asetettava vanhimmat seurakuntaan

 

Tiit 1: 5-9, Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat, jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia. Sillä seurakunnan kaitsijan on, niin kuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä, vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen; hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet . 

 

Jakeessa 1 on sana vanhimmat presbyteros, TIIT 1:5; toutou kharin katelipon se en kreetee hina ta leiponta epidiorthoosee kai katasteesees kata polin presbuterous hos egoo soi dietaksameen. Jakeessa 7 on sana kaitsijan (episkopos), TIIT 1:7; dei gar ton episkopon anenkleeton einai hos theou oikonomon mee authadee mee orgilon mee paroinon mee pleekteen mee aiskhrokerdee.

 

Tässä näemme taas selvästi vanhimpien olevan kaitsijoita. Paavali kirjoitti Tiituksen olleen Kreetassa sitä varten, että hän asettaisi siellä, joka kaupunkiin vanhimmat. Kun Paavali puhui seurakunnan vanhimpien asettamisesta niin hän sanoi: jos missä olisi  joku nuhteeton, yhden vaimon mies, sillä seurakunnan kaitsijan (episkopos) on, niin kuin Jumalan huoneen haltijan tulee olla nuhteeton. Vanhimmat oli siis asetettava ja sen jälkeen Paavali opettaa millaisia ominaisuuksia tulee olla näillä vanhimmilla eli kaitsijoilla. Näin on aivan selvä, että vanhimmat ja kaitsijat ovat todella yksi ja sama asia. Taaskin on aivan selvää, ettei seurakuntaan asetettu yhtä johtajaa.  Sitten Paavali opettaa vanhinten ominaisuuksista, joita käsittelemme seuraavaksi. Vanhinten tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa Raamatun sanassa. Jumalan sana opettaa, että kaikki hengelliset opetukset ja ratkaisut tulee pysyä Raamatun opetuksen mukaisina eikä ihmisten sovellutuksina. Vanhinten tulee kyetä neuvomaan terveellä Raamatun opilla seurakuntaa, eikä omilla aivoituksillaan, näin opettaa meille apostoli Paavali. Vanhinten tulee kumota vastaan sanojien väitteet Raamatulla, eikä omilla käsityksillään. Huomaamme ettei tässäkään Raamatun paikassa ole  vanhinten lukumäärää, se on Jumalan kädessä kuinka monta vanhinta Hän voitelee eri paikkakuntien seurakuntiin.

 

4. Paavalin kirje Filippin seurakunnan vanhimmille

 

Fil 1:1; Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! 

 

Tässä esiintyvä kaitsijoille sana on episkopos, FIL 1:1; paulos kai timotheos  douloi ieesou khristou pasin tois hagiois en khristoo ieesou tois ousin en filippois syn episkopois kai diakonois.

 

Paavali lähetti kirjeessään tervehdyksen Filippin seurakunnalle sekä Filippin seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille.  Filippiläiskirje vahvistaa selvän kirkkaasti, että kaitsijoita  oli useita ja kaitsijat ovat tässä selvästi monikossa. On aivan selvää, että vanhimmat ja kaitsijat ovat sama asia. Herran sana on suora ja tie selkeä  meidän tehtävä on ojentautua, niin kuin on kirjoitettu, onhan ohjeet selkeitä, Kiitos Herralle.

 

5. Vanhimmat jotka hyvin johtavat

 

1 Tim 5:17; Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät.

 

Timoteukselle osoittamassaan kirjeessä Paavali opettaa, että vanhimmat johtavat seurakuntaa, eikä yksi johtaja. Tässä sana, joka on käännetty hoitavat on kreikaksi proistemi, joka tarkoittaa johtaa tai hallita ja sen tulisi olla myös niin käännetty. Vanhimpia on tässä presbyteros.

 

Greek UT; 1 Tim 5:17; hoi kaloon proestootes   presbuteroi diplees timees aksiousthoosan malista hoi kopioontes en logoo kai didaskalia.

 

Vanhimpien tulee johtaa seurakuntaa hyvin, ja niitä pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät, Pyhän Hengen ja Raamatun kirjoitusten mukaisesti. Raamattu painottaa, että ne vanhimmat, jotka palvelevat sanassa ja opetuksessa, heitä tulisi suuresti kunnioittaa. Tässä on kirjoitettu niitä vanhimpia, näin seurakunnassa voivat useat vanhimmat opettaa. Sanan julistus ja opetus on tärkeän työn tekemistä ja meidän tulisi ymmärtää ja nähdä, tämä vanhimpien palvelutehtävä todella työn tekemisenä, ja myös suhtautua tähän asiaan tällä tavoin.

 

Kyseisessä Raamatun kohdassa puhutaan monikossa vanhimmista. Kyseisessä kohdassa oleva hoitavat sana on kreikaksi proistemi, joka käännetään muualla johtamiseksi sekä hallita.

Tässä on siis kysymys, jotta vanhimmat johtavat hyvin seurakuntaa ja varsinkin niitä vanhimpia, jotka sanassa ja opetuksessa palvelevat pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina. Tässä puhutaan jotta useampi vanhin voi toimia sanan ja opetuksen palvelutehtävässä. Mutta tässäkään kohden ei opeteta mitään johtavasta vanhimmasta.

 

Vanhimmat siis yhdessä johtavat hyvin seurakuntaa, mutta vanhimmilla on tietenkin erilaisia armoituksia. Mutta UT ei opeta mitään johtavasta vanhimmasta, niin kuin usein väärin opetetaan.

 

(1 Tim 5:17:ssa on sana työtä, joka on alkukielellä  kopiao, joka merkitsee väsyä, uupua, tehdä työtä, uurastaa, nähdä vaivaa. Kopiao tarkoittaa myös ahertamista väsyksiin saakka, itsensä rasittamista sekä ruumiillisesta, että henkisestä ponnistelusta puhuttaessa. Sana ei siis tarkoita niinikään itse työtä kuin työhön liittyviä ponnistuksia. Novum osa 5 s.472.) 

 

Raamatun opetus on selvä siitä, että vanhimmat johtavat seurakuntaa. Jos uuden liiton seurakuntaa johtaisi vanhimpien yläpuolella oleva saarnaaja, työntekijä, pastori, pappi tai vanhemmiston puheenjohtaja, niin täytyisihän Raamatun selvästi kertoa se meille, mutta missään kohtaan Raamatussa ei ole mainintoja edellisistä titteleistä siten, että ne liitettäisiin seurakunnan (yksin) johtamiseen. Raamattu opettaa ainoastaan, että vanhimmat johtavat seurakuntaa.

 

1 Tim 5:17 oikea käännös kuuluu kreikkalaisen alkutekstin mukaan ;Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin johtavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät. Aapeli Saarisalo kääntää jakeen oikein; Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin johtavat, samoin monet englantilaiset käännökset ja mikä tärkeintä alkutekstissä on sana proistemi joka merkitsee johtaa, hallita, ahkeroida, harjoittaa, sana proistemi tulee sanoista "seistä edessä"..

 

- Jay .B. Green literal translation 1 Tim 5:17; Let the elders who take the lead well be counted worthy of double honor, especially those laboring in word and teaching.

- King James version 1 Tim 5:17; Let the elders that rule well be counted worthy of double honour, especially they who labour in the word and doctrine.

- American standard version 1 Tim 5:17; Let the elders that rule well be counted worthy of double honor, especially those who labor in the word and in teaching.

 

Jotkut ymmärtävät, jotta Paavali lähetti Timoteuksen johtavaksi vanhimmaksi Efeson seurakuntaan. Kun luemme koko Timoteuskirjeen, niin alussa Timoteuskirjettä Paavali kertoo, jotta hän kehotti Timoteusta jäämään Efesoon. Sitten Paavali kirjoittaa Timoteukselle, jotta vanhimmat johtavat seurakuntaa 1 Tim 5:17. Jos Timoteus olisi ollut johtava vanhin, niin silloin Paavali olisi kirjoittanut jotenkin tähän tapaan:

 

Sinä Timoteus johdat seurakuntaa johtavana vanhimpana (pastorina), mutta kun siellä ei lue niin, vaan vanhimmat johtavat seurakuntaa.

 

 

 

5b. Älä huomioi syytettä vanhinta vastaan

 

1 Tim 5:19 Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa.

 

Tiituksen tuli asettaa, joka kaupunkiin vanhimmat, mutta missään ei sanottu, jotta joku vanhimmista olisi johtavin vanhin.  Kun Paavali puhui Efeson seurakunnan vanhimmille (presbyteros) sanoen heitä kaitsijoiksi (episkopos), niin missään hän ei sanonut mitään johtavasta vanhin kaitsijasta, niin kuin jotkut yrittävät tämänkin jakeen väärin tulkita..

 

Missään kohtaa emme löydä UT:sta opetusta, jotta vanhimpien yläpuolella on johtava paimen kaitsija. Tälläinen tulkinta 1 Tim 5:19:sta lähtee väärästä lähtökohdasta, emmekä siten ymmärrä mitä siinä on sanottu. 1 Tim 5:19 kertoo, että seurakunnassa olevaa vanhinta vastaan nostettuja syytteitä ei saa edes huomioida ilman kahden tai kolmen todistusta. Seurakuntaa johtavat vanhimmat, kaitsijat. Mutta vanhimmat muodostuvat yksilöistä ja siitä on nyt kysymys, jotta ketään vanhinta kohtaan osoitettua syytöstä ei saa huomioida ilman kahden tai kolmen todistusta.

 

Tässä kohdassa ei siis opeteta johtavan vanhimman asemaa eikä tämä missään muodoin tue yhden johtavan vanhimman asiaa. Yksi esimerkki lisää:  Paavali puhui Efeson seurakunnan vanhimmille kertoen heidän olevan kaitsijoita, jotka on asetettu paimentamaan Herran lampaita.  Ei tässäkään kohden puhuta mitään johtavasta vanhimmasta.

 

Sitten 1 Tim 3 kertoo millaisia ominaisuuksia tulee olla kaitsijoilla käyttäen kaitsija sanaa yksikössä, eikä sekään tue yhden johtavan vanhimman asemaa, vaan 1 Tim 3 kertoo kaitsijoiden ominaisuuksista.

Otan esimerkin: Jalkapallo joukkueessa pelaa useita pelaajia, mutta kun kerron minkälaisia ominaisuuksia vaaditaan jalkapalloilijalta niin käytän yksikkö muotoa, vaikka kyseessä on enemmän kuin yksi jalkapallon pelaaja.

 

 

Toinen esimerkki:

Efeson seurakunnassa on monta vanhinta eli vanhimmat johtamassa seurakunnan työtä.

Nyt sitten yhtä vanhimmista, joku syyttää jostakin, niin silloin käytetään ilmaisua älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan. Eli kysymys ei ole vanhimpien yläpuolella olevasta johtavasta vanhimmasta, vaan ettei syytöstä saa huomioida vanhinta vastaan ilman yhden tai kahden todistusta. Sekä myös, jotta ei ketään vanhinta, vanhimpia vastaan nostetusta syytteistä saa huomioida ilman kahden tai kolmen todistusta.  Eli kysymys ei ole yhdestä johtavasta vanhimmasta tässäkään kohdin.

 

Apt 20 luvussa Paavali puhui Efeson seurakunnan vanhimmille, joita hän nimitti kaitsijoiksi, joille oli uskottu Efeson seurakunnan paimentaminen eli johtaminen. Missään kohden ei puhuta näiden vanhimpien yläpuolella olevasta johtavasta vanhimmasta.

 

Timoteuskirje kirjoitetiin Timoteukselle, jossa mm. Paavali antoi ohjeita, jotta millaisia ominaisuuksia tuli olla sillä joka pyrkii kaitsijaksi.  Ja Paavalin mukaan vanhimmat olivat kaitsijoita, joten Timoteuskirje käsitteli näiden vanhinten eli kaitsijoiden ominaisuuksia.

 

Otan esimerkin:

 

Efesossa olevat vanhimmat johtavat yhdessä hyvin seurakuntaa. Vanhin, joka hyvin pitää huolta perheestään toimii hyvin. Kyseinen asia ei tee jälkimmäisen lauseen vanhinta seurakunnan johtavaksi vanhimmaksi.

Havainto esimerkki:

 

Lapualla olevat isät ovat perheenpäitä. Isä joka hyvin hoitaa perheensä toimii hyvin. Kyseinen isä ei ole isien yli-isä, vaan kysymys on yleensä, jotta isä, isien tehtävä on hoitaa hyvin perhettänsä.

Älä ota huomioon syytettä vanhinta kirjoitettiin Timoteukselle, mutta jos Timoteus olisi ollut seurakunnan pastori eli vanhimpien yläpuolella oleva johtavan vanhin niin silloin lause tulisi mennä näin:

Älä ota huomioon syytettä sinua vastaan, joka olet seurakunnan johtava vanhin.

 

Älä ota huomiota syytettä vanhinta vastaan ei ollut siis suunnattu yksin Timoteukselle, vaan yleisesti niille, jotka ovat vanhimpia. Tämän todistaa 1 Tim 5:17, jossa Paavali sanoo, että vanhimpien tulee hyvin johtaa seurakuntaa. Paavali ei siis opettanut mitään johtavasta vanhimmasta. Paavali selvästi opetti, että vanhimmat johtavat seurakuntaa.

 

6. Vanhimmat kaitkaa Jumalan laumaa sydämen halusta

 

1 Piet 5:1-4,  Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.

 

Tässä paikassa esiintyvä sana vanhimpia on presbyteros ja ylipaimen arkhipoimen. 1 PIET 5:1; presbuterous tous en hymin parakaloo ho sympresbuteros kai martys toon tou khristou patheematoon ho kai tees mellousees apokalyptesthai doksees koinoonos. 1 PIET 5:4; kai faneroothentos tou arkhipoimenos  komieisthe ton amarantinon tees doksees stefanon.

 

Pietari kirjoittaa vanhimmista, joiden tuli kaitsijoina paimentaa heille uskottua Jumalan laumaa  vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, huom. ei oman tahdon, eikä häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta. Kiellettiin herroina hallitseminen  Jumalan seurakunnassa, koska Jeesus on seurakunnan Herra. Kehotus tuli myös olla hyviä esikuvia laumalle. Ylipaimen on kreikaksi arhkipoimen, joka ei tarkoita kirkollista arkkipiispaa, eikä mitään ylijohtajaa, vaan tämä ylipaimen on Jeesus, niin kuin asia yhteydestä käy selkeästi ilmi, kirkkauden kuihtumattoman seppeleen antaja on todella Jeesus, ei vanhimpien yläpuolella oleva johtaja. Raamattu opettaa (Ylipaimenen) Herran antavan vanhurskauden seppeleen niille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat. Vanhimpien tulee palvellen johtaa seurakuntaa, eikä herroina halliten. Raamatun kokonais-opetuksen valossa, johtajuus Jumalan seurakunnassa onkin palvelevaa johtajuutta, jossa vanhimpien tulee antaa Kristuksen ruumiin jäsenten löytää paikkansa seurakunta-ruumiissa sekä vanhimpien tulee  myös antaa Kristuksen ruumiin jäsenille tilaa palvella tehtävässään seurakunnassa.

 

2 TIM 4:8; Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.

 

On tainnut käydä niin, että arkkipiispa ja muut ylijohtajat ovat ottaneet Jeesuksen paikan, tuomio päivänä on paljon tuomittavaa. Jumala armahtakoon meitä kulkemaan sanan selkeää tietä ja oikaisemaan itse tehdyt monet mutkat sanan suoraksi tieksi.

 

7. Olkaa kuuliaiset johtajillenne

 

Hebr 13:17; Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.

 

 Hebrealaiskirjeessä Paavali kirjoittaa johtajille, ei johtajalle. Johtajille on heegeomai kreikaksi. Hebr 13:17; peithesthe tois hegoumenois hymoon kai hypeikete autoi gar agrypnousin hyper toon psykhoon hymoon hos logon apodoosontes h ina meta kharas touto poioosin kai mee stenadzontes alusiteles gar hymin touto.

 

Kaiken edellä tutkitun valossa ymmärrämme vanhimpien olevan johtajia, niin kuin asian selvästi ilmaisee 1 Tim 5:17. Valvovat sana on kreikaksi agrypneoo, joka merkitsee valvoa ja pitää huolta. Sukulais-sana agrypnia merkitsee unettomuus ja valvominen. Vanhimpien velvollisuus on pitää huolta laumastaan, koska he joutuvat tekemään tiliä seurakunnan Herralle, niin kuin tässä opetetaan. Johtajuus seurakunnassa ei ole kevyen luokan kysymys, vaan sydämen asia. Vanhimpien tulee olla valveilla, heidän tulee kärsiä "unettomuudesta", etteivät joutuisi unitilaan suhteessa Jumalan sanaan. Voi kun vanhimmat voisivat palvella seurakuntaa ilolla eikä huokaillen, sillä se ei ole laumalle hyödyllistä, sanoo Jumalan  sana. On kysymys siis kuuliaisuudesta paikkakunnan vanhimmille, ei yhdelle ihmiselle. Tämä kuuliaisuus on sellaista, jossa uskovat suostuvat hyväksymään sen aseman, jonka Jumala on antanut vanhimmille, jossa seurakunta ei niskuroi vanhimpia vastaan. Eri asia on sitten jos vanhimmat toimivat väärin, silloin on oikeus tuoda totuus esille, kuitenkin rakkauden sävyisyydessä, ei katkeruudessa.

 

8. Johtaja vai viestinviejä?

 

Ilm 1:11 joka sanoi:"Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan".

 

 Ilm 2:1: "Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä:

 

Ilm 2:8: Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään. 

 

Ilm 2:8:n enkeli sana on angelos, Ilm 2:8; kai too angeloo tees ekkleesias smyrnaioon grapson tade legei ho prootos kai o eskhatos hos egeneto nekros kai edzeesen.

 

On tärkeä ymmärtää, että nämä kirjeet lähetettiin seurakunnille, niin kuin tässä Ilm 1:11:n jakeessa käy  selvästi ilmi. Eikä niitä lähetetty  niin kuin yleisesti ymmärretään seurakunnan yhdelle "johtajalle". Tässä sanotaan, kirjoita kirjaan ja lähetä, (painotan sanaa lähetä) niille seitsemälle seurakunnalle.  Nuo kirjeet lähettiin noihin seurakuntiin, eikä sille viestinviejälle, joka toimitti nuo kirjeet näihin seurakuntiin. Jos nuo enkelit olisivat olleet seurakunnan johtajia, niin kuin jotkut opettavat. Kyllä Raamattu varmasti jossakin kohtaa kertoisi asian selvästi, että seurakunnan johtajat ovat ilmestyskirjan  enkeleitä, jos asia todella on näin. Eiköhän tässä kohdin liha, joka haluaa olla suurin tulkitse tätä sinne omaan pussiinsa. Otetaan yksi esimerkki, palaamme ajassa kaksi sataa vuotta taaksepäin pohjanmaalle. Jos vaikka Lapualla nostettaisiin veroäyriä, niin silloin pääkaupungista lähtisi viestinviejä viemään viestiä Lapualle. Silloin isot herrat pääkaupungissa sanoisivat; kirjoita kirje viestinviejälle toimitettavaksi Lapualle veroäyrin nostamisesta ja sen jälkeen viestinviejä vie tämän kirjeen  Lapualle, joka on kirjoitettu Lapualaisille, eikä viestin viejälle itselleen. Tuo enkeli on siis viestinviejä. Tämä asia selviää kun menemme tästä eteenpäin.

 

Ilm 1:20; Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit  minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.

 

Tässähän sanotaan; ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit. Raamattu ei opeta missään kohdassa vanhimpien ja kaitsijoiden olevan tähtiä tai enkeleitä. Kreikan kielen Raamatussa sana enkeli on angelos, joka tarkoittaa "enkeli, lähettiläs, sanansaattaja ja samoin hebreassa malakh-enkeli, lähettiläs, sanansaattaja. On kaksi varteenotettavaa ymmärrystä mitä ovat nämä enkelit. Ensiksi; ne ovat Jumalan enkeleitä. Toiseksi; ne olivat sanansaattajia, eli viestinviejiä. Katselemme miten tuota angelos sanaa Raamattu käyttää viestinviejä tai sanansaattaja merkityksessä.

 

Luuk 9:52 Ja hän lähetti edellänsä sanansaattajia; ja he lähtivät matkalle ja menivät erääseen samarialaisten kylään valmistaakseen hänelle majaa.

 

Kreikkalaisessa UT:ssa  sanansaattaja on angelos tässä jakeessa. Luuk 9:52; kai apesteilen angelous pro prosoopou autou kai poreuthentes eiseelthon eis koomeen samareitoon hoste hetoimasai autoo.

 

Jeesus lähetti sanansaattajat edellä samarialaiseen kylään viemään viestiä siitä, että  Jeesus on tulossa ja tarvitsee majapaikan. Jeesus ei halunnut väkisin tuppautua tuohon samarialaiseen kylään, vaan kohteliaasti ilmoitti tulostaan viestinviejien välityksellä. Eihän tuo kylä ottanut Jeesusta vastaan, vaan hän joutui menemään toiseen kylään. Olemmeko me samanlaisia kuin tuon kylän asukkaat ? Kelpaako meille kirjoitettu sana vai hylkäämmekö sen?  Herra auttakoon meitä taipumaan kirjoitusten mukaan.

 

 Luuk 7:19-25, Niin Johannes kutsui luoksensa opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran tykö kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman? Miehet saapuivat hänen tykönsä ja sanoivat:  Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun tykösi ja kysyy: ’Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman? Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi näön. Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun. Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, rupesi hän puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa käyvät ja herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten linnoissa.

 

Johannes kastaja lähetti kaksi opetuslastaan kysymään Jeesukselta : oletko sinä se tuleva vai pitääkö meidän toista odottaman? Nuo kaksi opetuslasta toimivat  tässä viestiviejinä ja tuo sana lähettiläät jakeessa 24 on tässä juuri angelos. Luuk 7:24; apelthontoon de toon angeloon iooannou eerksato legein pros tous okhlous peri iooannou ti ekseleelythate eis teen ereemon theasasthai kalamon hypo anemou saleuomenon.

 

Näissä kahdessa kohdassa näemme enkeli-angelos sanan tarkoittavan myös sanansaattajaa, viestinviejää. Seurakunta lähetti viestinviejiä toisiin seurakuntiin viemään viestiä, joka käy hyvin ilmi seuraavasta Raamatun kohdasta.

 

APT 15:22-30  Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa; ja kirjoittivat heidän mukaansa näin kuuluvan kirjeen: "Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin, niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän tykönne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa,  jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla ilmoittavat teille saman. Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!" Niin heidät lähetettiin matkalle, ja he tulivat Antiokiaan; siellä he kutsuivat koolle seurakunnan ja antoivat heille kirjeen

 

Tässä Apt 15:22-26:ssa kohdassa ei esiinny sanaa angelos ollenkaan, sillä apostolit ja vanhimmat lähettivät ryhmän veljiä viemään kirjettä Antiokian  seurakunnalle. Tästä huomaamme kirjeiden lähettämisen seurakuntiin olleen kuitenkin käytössä. Raamattu ei käytä missään UT:ssa  seurakunnan johtajista nimitystä enkeli-angelos, vaan enkeli-angelos tarkoittaa UT:ssa ja VT:ssa,  joko Jumalan enkeliä tai ihmistä, joka toimii viestinviejänä, eli sanansaattajana. Malakh tai angelos sanaa käytetään siis myös Raamatussa ihmisestä, joka toimii viestinviejänä. VT:n puolella on aivan samoin, seuraavasta Raamatun kohdasta tämä käy selvästi ilmi.

 

1 Moos 32:3 Sitten Jaakob lähetti sanansaattajat edellään veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle.

 

Jakeessa sana sanansaattajat on hebreaksi malakh, joka merkitsee Jumalan enkeli, sanansaattaja.  Jaakob lähetti viestinviejän Veljensä Eesaun luokse. VT on täynnä samanlaisia kohtia missä sana malakh-enkeli tarkoittaa ihmistä viestinviejänä. Näin ollen Ilmestyskirjan seurakuntien enkelit eivät ole yhtä kuin seurakunnan johtajia, vaan Ilmestyskirjan enkelit olivat viestinviejiä noihin Ilmestyskirjan seurakuntiin. Ilm 1:20 sanotaan että nämä 7 tähteä ovat Jeesuksen kädessä ja oikea käsi on vallan ja voiman symboli. Tämä voisi merkitä sitä, että sanansaattajina toimivat apostolit. Apostolit kiersivät  palvelutehtävänsä takia jo muutenkin paljon ja  kävivät myöskin opettamassa   Jumalan sanaa olemassa olevissa seurakunnissa, jotka olivat syntyneet  eri paikkakunnille. Apostolien mukana sanoma seurakunnille olisi kulkeutunut vaivattomasti perille. Miksi Jeesus ei sano heitä suoraan ilmestyskirjan  seurakunnan apostoleiksi?  Sentähden koska Jumala omistaa seurakuntansa, eikä apostolit. Eiväthän apostolit johtaneet paikkakunnalla olevaa seurakuntaa, vaan vanhimmat ja sen tähden  väärin ymmärtämisen välttämiseksi käytettiin tässä apostoleista nimitystä enkelit eikä apostolit, jottei ihmisen liha voisi rakentaa Jumalan  sanassa olevaa oppia vanhimpien johtamasta  seurakunnasta  väärin esim. epäraamatullisella yhden johtajan opilla. Mutta se on kuitenkin varmaa, että ilmestyskirjan enkelit toimivat viestinviejinä näihin seurakuntiin olivat he sitten apostoleita tai olemassa olevia seurakunnan viestinviejiä.

 

9. Johtaminen on armolahja ja palvelutehtävä

 

Room 12:5-8, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehottaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten

 

Paavali kirjoittaa tässä erilaisista armolahjoista, niin kuin profetoimisen lahja, sitten Paavali jatkaa: Jos palvelutehtävä, pitäköön palvelutehtävästään vaarin. Tuo virka sana on kreikaksi diakonia, joka tarkoittaa palvelemista ja palvelutehtävää. Raamattu opettaa tässä meille erilaisista armolahjoista ja palvelutehtävistä jotka ovat tässä seuraavasti, jos joku opettaa, olkoon Jumalan sanalle uskollinen opettamisessaan, jos kehottaa, joka antaa, joka johtaa, johtakoon toimellisesti. Katsomme jaetta alkutekstin mukaan tässä jaejaksossa sana joka on käännetty sanalla johtaja onkin alkutekstissä proistemi joka on johtaa, eli sama sana kuin 1 Tim 5:17:ssa vanhimpia jotka hyvin johtavat. Room12:8; eite ho parakaloon en tee parakleesei ho metadidous en haploteeti ho proistamenos en spoudee ho eleoon en hilaroteeti.

 

Johtaminen on vanhimpien tehtävä ja tässä käytetty sana johtaa tarkoittaa vanhimpia, eihän Raamattua voi ymmärtää yksittäisten jakeiden perusteella, vaan asiat on tutkittava koko Raamatun opetuksen valossa. On otettava kaikki kohdat mitkä käsittelee tiettyä opetusta, silloin vasta voimme  ymmärtää koko Raamatun opetuksen johtamisesta. Yleensä kaikki harhaopit käyttävät jotakin tiettyä yksittäistä jaetta hyväkseen peittäen kokonaisuuden ja näin harhaoppi on sitten valmis eksyttämään. Valitettavasti moni toimii näin tässä johtajuus opetuksessa. Tässä Raamatun paikassa ei ole ollenkaan sanaa johtaja, vaan proistemi, joka pitäisi  kääntää sanalla johtaa. Tässä Raamatun paikassa ei sanota, että seurakuntaa johtaa yksi johtaja, tässä käydään läpi armolahjoja ja palvelutehtäviä. Tämä Raamatun paikka opettaa selvästi johtamisesta eikä johtajasta. On tärkeää ymmärtää tämä niin kuin se on kirjoitettu, eli tässä käydään läpi erilaisia armolahjoja ja palvelutehtäviä,  niin kuin opettaminen, kehottaminen, johtaminen ja laupeudenharjoittaminen, eihän kukaan ilman armoitusta voi opettaa tai johtaa.  Jos emme ymmärrä tätä oikein ja opetamme vastoin Raamattua, että tässä on yksi johtaja niin silloinhan pitäisi myös opettaa, että on yksi kehottaja, yksi antaja, yksi opettaja, yksi laupeuden harjoittaja. Näinhän emme voi kuitenkaan opettaa, koska tiedämme, että on monia opettajia ja monta antajaa ja laupeudenharjoittajaa ja monta vanhinta, jotka johtavat seurakuntaa.

 

Sana palvelutehtävä jo kertoo johtamisen luonnetta, joka on palvelemista, jota vanhimmat toteuttavat palvelemalla seurakuntaa sekä rakastaen että opettaen laumaansa ja myös pitämällä huolta laumastaan, joka on heille uskottu. Vanhimpien tulee myös olla uskollisia opettamisessa, tuo uskollisuus opettamisessa tarkoittaa sitä, että tulee opettaa uskollisesti Jumalan sanaa, eikä ihmisten perinnäissääntöjä tai ihmismielen mukaisia sovellutuksia, jotka pimentävät vain Jumalan sanan.  Tässäkään kohden ei Raamattu opeta yhdestä johtajasta. Tällä tavalla opettava haluaa vain yksin hallita Jumalan seurakuntaa vastoin Jumalan sanaa. Kreikan alkutekstissä on sana proistemi joka on johtaa ei johtaja ja englanninkieliset Raamatun kääntäjät kääntävät tämän kohdan oikein.

 

- Jay .B. Green literal translation; Room 12:8; or the one exhorting, in the encouragement; the one sharing, in simplicity; the one taking the lead, in diligence; the one showing mercy, in cheerfulness.

- King James version; Room 12:8; Or he that exhorteth, on exhortation: he that giveth, let him do it with simplicity; he that ruleth, with diligence; he that sheweth mercy, with cheerfulness.

- American standard version; Room 12:8; or he that exhorteth, to his exhorting: he that giveth, let him do it with liberality; he that ruleth, with diligence; he that showeth mercy, with cheerfulness.

 

Englanninkieliset käännökset kääntävät  tämän, niin kuin se pitääkin kääntää. Lead on johtaa, hallita, ruleth on johtaa, hallita niin kuin teksteissä onkin. Johtaja sanat ovat englanniksi Leader-johtaja ja Ruler-johtaja, jotka eivät esiinny tekstissä, näin huomaamme tässä Raamatunpaikassa todella olevan kyse palvelutehtävästä nimeltään johtaminen, sana on selvä tässäkin kohden.

 

Hengellinen johtaminen

Seurakunnassa olevien paimenten tehtävä ei ole johtaa siten kun yleensä maailmassa johdetaan. Hengellinen johtaminen on palvelemista. Jeesus Ylipaimenena näytti meille esimerkkiä palvelemisesta ja myös sanoi:

Mark 10:
42 Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: "Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan.
43 Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne;
44 ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja.
45 Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."

On kaksi äärilaitaa uskovien keskuudessa. Toinen on herrana yksin hallitseminen ja toinen on oppi veljeydestä, jossa ei ole johtajia ollenkaan. Molemmat ovat vääriä ja epäraamatullisia ratkaisuja. Raamatulliseen seurakunta elämään kuuluu johtajuus, jossa vanhimmat kaitsijoina paimentavat Herran seurakuntaa. He tekevät sen palvellen ollen esikuvina:

1 Piet 5:
1 ¶ Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä:
2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
3 ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,
4 niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.


Paimenuuteen ja vanhemmuuteen kuuluu paljon muutakin, opettamista, tukemista, auttamista jne. Nykypäivänä Raamatullinen paimenuus on ylen harvinaista, sillä tämänkin alueen on liha ja perinnäissäännöt "raiskanneet" tehden väkivaltaa sanan opetukselle.

 

10. Vanhimmat johtavat Herrassa ei lihassa

 

1 Tess 5:12-13 Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän  johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.

 

Tessalonikan seurakunnassa oli myös tietenkin vanhimmat jotka johtivat seurakuntaa. Johtajanne on tässä sama sana proistemi, joka esiintyy 1Tim 5:17:ssa ja Room 12:8 :ssa ja merkitsee johtaa eikä tässäkään puhuta mitään yhdestä johtajasta, vaan vanhimmista, jotka johtavat seurakuntaa. 1 Tess 5:12; erootoomen de hymas adelfoi eidenai tous kopioontas en hymin kai proistamenous hymoon en kurioo kai nouthetountas hymas.

 

Paavali kirjoittaa Tessalonikan seurakunnalle pyytäen antamaan tunnustuksen niille, jotka tekevät työtä heidän keskuudessaan ja johtavat sekä neuvovat Herrassa seurakuntaa.  Tämän tähden heitä tuli pitää erinomaisen rakkaina. Vanhinten on tehtävä työtä laumansa keskuudessa neuvoen ja opettaen lampaitansa ja lauman (seurakunta)  on pidettävä heitä sen tähden erinomaisen rakkaina. Seurakunnan paimenten tulee johtaa Jumalan laumaa Herran mielen mukaan eikä oman tahtonsa (lihan käsivarren) mukaan.

 

11. Pietari joka myös on vanhin

 

1 Piet 5:1-4, Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.

 

Alkutekstissä tuo Pietarin mainitsema myös olen vanhin on yksi sana, joka on sympresbyteros ja tarkoittaa; myös vanhin, vanhimpiin kuuluva, kanssa vanhin. 1 Piet 5:1; presbuterous tous en hymin parakaloo ho sympresbyteros kai martys  toon tou khristou patheematoon ho kai tees mellousees apokaluptesthai dokses koinoonos.

 

On täysin selvää, että Pietari oli myös vanhimpiin kuuluva, ei yläpuolella muiden vanhinten, koska ylipaimenen paikka on varattu ja pysyy Jeesuksella. Jos joku asettuu vanhimpien yläpuolelle hän ottaa Jeesuksen paikan, joka on aika vaarallista, tässä kohtaa kehotan välittömästi tekemään parannusta. Pietari oli apostoli ja myös yksi vanhimmista paikkakunnallaan. Merkille pantavaa tässä jaejaksossa on, että Pietari antoi kehotuksen vanhimmille ja kertoi myös olevansa itse vanhin. Pietari ei sano olevansa yläpuolella vanhinten, vaan hän on myös vanhin ja ylipaimen, joka antaa kirkkauden kuihtumattoman seppeleen on Jeesus. Jeesukselle kuuluu ylipaimenen paikka, emmehän me voi ottaa Jeesuksen paikkaa. Raamattu opettaa meille lahjomattomasti, että vanhimmat johtavat seurakuntaa, eivätkä edes apostolit, jos asia olisi näin silloin Raamatussa lukisi selvästi, että apostolit johtavat seurakuntaa tai yksi apostoli johtaisi Jumalan seurakuntaa. Apostolit ovat paikkakunnallaan myös paikkakuntansa seurakunnan vanhimpia yhdessä muiden vanhinten kanssa. Apostoli sana on kreikan kielellä apostolos, joka merkitsee, lähetetty, lähetti, lähettiläs. Apostolin palvelutehtävä oli olla lähetettynä julistamaan evankeliumia ja järjestämään syntyneisiin seurakuntiin vanhimmat ja opettamaan seurakuntaa pitämään Herran antamat käskyt eli Jumalan sanan, ja sen jälkeen apostolit lähtivät ja jättivät seurakunnan Jumalan haltuun, johon he nyt uskoivat. Apostolit myös kiersivät olemassa olevissa seurakunnissa vahvistaen ja opettaen seurakuntia. Apostolin ollessa omalla paikkakunnallaan hän luonnollisesti oli siellä yksi vanhimmista, niin kuin Pietarikin tässä sanoo: Minä, joka myös olen vanhin.

 

Pietari ja Jaakob toimivat tasavahvoina vanhimpina Jerusalemin seurakunnassa, missään UT ei anna kuvaa, jotta esim. Jerusalemin seurakuntaa johtaisi yksi mies.

 

Jaakob ei ollut Jerusalemin seurakunnan johtaja, tähänkin jotkut vetoavat, jotta saisivat itselleen pastorin, johtavan paimenen aseman. Väitettä on perusteltu mm. Gal 2:9 ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen. Tässäkään ei puhuta Jaakobin olleen johtava vanhin, vaan jotta hän oli samanlainen pylväs seurakunnassa kuin Pietarikin, molemmat apostoleja sekä Jerusalemin seurakunnan vanhimpia.

 

12. Kristuskallio ja taivaan valtakunnan avaimet

 

Matt 16:18-19,  Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.

 

Tämä Raamatun kohta ymmärretään aika usein väärin tosi pahoin seurauksin. Katolinen kirkko opettaa Rooman piispan olevan Jeesuksen Kristuksen maallisen sijaisen, koko kirkon näkyväisen ylimmän pään.  Katolinen kirkko opettaa, että Pietari toimitti kirkon päämiehen virkaa vedoten tähän Matt 16: 18:ssa olevaan kohtaan. Katolisen kirkon opetus on seuraavanlainen; Pietari on kallio jolle seurakunta rakennetaan. Tästä on seurannut sellainen katolinen oppi, että paavi on Pietarin ainoa oikea seuraaja Rooman piispanistuimella ollen kirkon näkyväinen päämies, pyhä isä paavi. Tällainen oppi on täysin vastoin Raamattua. 100- luvulla jkr. Ignatios, joka vaikutti Antiokian seurakunnassa vaati itselleen yhden johtajan asemaa, jonka seurauksena hän nousi yli muiden vanhimpien sekä alkoi käyttämään itsestään nimitystä piispa. Piispa-sana kehittyi kreikan kielen sanasta episkopos, joka tarkoittaa kaitsijaa. Piispan alaisuuteen jääneistä käytettiin nimitystä presbyteros, joka tarkoittaa vanhimpia. Piispa sana tarkoitti silloin siis vain paikallisseurakunnan johtajaa. Seuraavaksi piispa asetettiin kokonaisen maakunnan tai suuremman alueen johtoon.  Piispan vastuulla oli silloin useita eli enemmän kuin yksi seurakunta. Tällainen luopuminen seurakuntien itsenäisyydestä mahdollisti kehityksen, jonka tuloksena syntyi valtakunnallisia ja kansainvälisiä kirkkoja ja herätysliikkeitä kirkkokunta johtajineen vastoin Raamatun sanaa. Kun katolisen kirkon aikana syntyi paavius, niin sitä perusteltiin tällä vääristyneellä piispan asemalla. Harhapolusta kehittyi suuri eksytys. Meidän on syytä ottaa vakavasti Jumalan sana muuten käy  tosi ikävästi, niin kuin edellä kävi ilmi. Mitä Raamattu todella tarkoittaa tässä kohdassa, sitä katselemme seuraavaksi. Pietari on kreikaksi petros, joka merkitsee, kivi tai lohkare, kun taas kallio on kreikaksi petra. Sana petros tarkoittaa kiveä, joka on otettu kalliosta (petra). Pietari ei ole seurakunnan perustus, vaan Jeesus Kristus.

 

Matt 16:18 kreik. teks.; kagoo de soi legoo hoti su ei petros kai epi tautee tee petra oikodomeesoo mou teen ekkleesian kai pulai hadou ou katiskhusousin autees.

 

Septuaginta kääntää sanan kallioni sanalla petra 2 Sam 22:2:ssa, joka on Herra Pelastaja. On päivänselvää, että Herra on kallio, jolle seurakunta rakennetaan.

2 Sam 22:2 kai eipen kurie petra (petra) mou kai ocurwma mou kai exairoumenov me emoi

2 Sam 22:2 ¶ "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
 

Matt 16:18 kagw de soi legw oti su ei petrov (pietari, kivi) kai epi tauth th petra (kallio) oikodomhsw mou thn ekklhsian kai pulai adou ou katiscusousin authv

 

Jeesus ei rakenna seurakuntaa ihmisen varaan, koska Hän itse on ruumiin eli seurakunnan pää. Mitä nämä jakeet pitävät oikein sisällään?  Koska Jeesus on seurakunnan pää, eikä kukaan muu niin kirjoitan seuraavan, asian selventämiseksi, vaikka Raamattu ei tätä suoranaisesti näin kerro; Jeesus sanoi osoittaen Pietaria sormellaan sanoen, sinä olet Pietari. Jeesus jatkoi osoittaen sormellaan itseään sanoen; ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Jokainen Raamattuun uskova ymmärtää, että Jeesus on seurakunnan pää, Hän vain ja ainoastaan Aamen. EF5:23  sillä mies on vaimon pää niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.  Katsomme muutamia Raamatunpaikkoja, jotka osoittavat selvästi kuka todella on kallio Jumalan sanassa.

 

1 Kor 10:1-4, Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.

 

Kreikkalaisessa  UT:ssa  tässä oleva  kallio sana  on petra. 1 Kor 10:4; kai pantes to auto poma pneumatikon epion epinon gar ek pneumatikees akolouthousees petras he de petra een ho khristos. Jumalan sana  sanoo :  KALLIO ON  KRISTUS JEESUS.

 

Room 9:33 niin kuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu”.

 

Loukkauskivi kompastuksen kallio on Jeesus Kristus. Kreikan UT:ssa tässä jakeessa sana kallion on petra. Tämä jae on lainaus Jesaja 8:14:sta. Jeesus on kallio ei Pietari.

 

Jesaja 44:8: Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne.

 

Pelastuskallio on Kristus Jeesus, Raamatun selvässä pelastussuunnitelmassa.

 

Psalmi 73:26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.

Psalmi 89:26 (89:27) Hän kutsuu minua: ’Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio’.

 

Jes 8:14:ssa, Jes 44:8ssa, Ps 73:26:ssa ja Ps 89:26:ssa oleva kallio sana on hebreaksi tsur, joka tarkoittaa Jumalaa, kalliota ja linnoitusta. Tämä tsur tarkoittaa siis Jumalaa ja kalliota näin Raamatun sanoma siitä kuka on kallio on täysin selvä, kallio on Jeesus.

 

Mitä tarkoittaa taivaan valtakunnan avaimet ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa? Katolinen kirkko opettaa vain Paavilla olevan yksin hallussaan taivasten valtakunnan avaimet. Taivasten valtakunnan avainten tehtävänä on valta sitoa katumattoman ihmisen synti ja päästää katuva ihminen synneistään. Matt 18:1-20 osoittaa meille Jeesuksen antaneen myös muille opetuslapsille vallan sitoa maan päällä ja vallan päästää maan päällä. Näitä avaimia käytettiin evankeliumin vastaanottamisen mahdollisuutena Israelille helluntaina, APT 2:38-42, samarialaisille APT 8:14-17 ja vihdoin myös pakanoille Kesareassa APT 10:34-44. Tämän pitemmälle ei Pietarin eikä muidenkaan avaintenkäyttö valtuudet ulotu. Ei tässäkään kohden nouse yhtä miestä yli muiden, Raamattu on lahjomaton aarreaitta, Kiitos Jumalalle. Jokainen uudestisyntynyt Jumalan lapsi voi käyttää näitä avaimia eli sitoa katumattoman ihmisen synti ja päästää katuva synneistään riippumatta siitä, mikä on uskovan ihmisen palvelustehtävä.

 

Matt 18:1-20 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!  Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen. Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa. Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä?  Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet. Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen. Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, ’että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niin kuin olisi pakana ja publikaani. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."

 

13. Johannes ja Jaakob

 

2 Joh 1:1 Vanhin valitulle rouvalle ja hänen lapsillensa, joita minä totuudessa rakastan-enkä ainoastaan minä, vaan myös kaikki, jotka ovat tulleet totuuden tuntemaan,  

3 Joh 1:1 Vanhin rakkaalle Gaiukselle, jota minä totuudessa rakastan .

 

Molemmissa kohdissa sana vanhin kreikaksi on presbyteros, jota käytetään seurakunnan vanhimmista. Johanneskin oli yksi vanhimmista ja samalla myös apostoli. Raamatusta ei löydy yhtään kohtaa, jossa kirjoitetaan Johanneksen olleen jonkinlainen ylijohtaja.

 

Gal 2:9 ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.

 

Jaakobia, Pietaria ja Johannesta pidettiin pylväinä  ei ylipaimenina. Pylväshän seisoo perustuksen päällä ja perustus kannattelee pylväitä niin kuin myös koko rakennusta. Perustus ja ylipaimen on Jeesus Kristus, niin kuin sanakin sanoo.

 

14. Apostolit vanhimmat ja koko seurakunta tutkivat riitakysymystä

 

 

Apt 15: 4-29, Ja kun he saapuivat Jerusalemiin, niin seurakunta ja apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan; ja he kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria. Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: "Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia". Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa. Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin. eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin." Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanain keskuudessa heidän kauttansa. Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua!  Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn, että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee, mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista’. Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina." Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa;  ja kirjoittivat heidän mukaansa näin kuuluvan kirjeen: "Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin, niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän tykönne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa,  jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla ilmoittavat teille saman. Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!" 

 

Jerusalemin seurakunnassa muutamat uskoon tulleet fariseukset vaativat pakanuudesta uskoon tulleita ympärileikkauttamaan itsensä ja noudattamaan Mooseksen lakia. Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä riitakysymystä. Pietarin ja Jaakobin puheen jälkeen asia selvisi ja asian  päätös oli sanan ja Pyhän Hengen mukainen. Päätös oli seuraavanlainen, pakana uskovien tuli luopua kaikesta epäjumalan palveluksesta ja haureudesta, eivätkä he saaneet syödä lihaa, josta ei oltu laskettu verta eikä syödä verta. Apostolit ja vanhimmat eivät palanneet vanhaan laki liittoon, koska he elivät nyt uutta liittoa, jossa Kristus Jeesus ympärileikkaa sydämemme Pyhässä Hengessä. Ympärileikkaus oli Jumalan ja Israelin välinen liitto, joten oli tarpeetonta ympärileikata pakanoita. Vanhimpien tulee tutkia riitakysymyksiä, kun ja jos niitä tulee seurakuntaan sekä katsoa mitä Raamatun kirjoitukset opettavat kyseisistä asioista, ja seurakunnan tulee ojentautua sen mukaan, niin kuin on kirjoitettu, niin kuin he tässä tekivätkin.

 

Tästä ei käy ilmi, että joku olisi ollut muiden veljien yläpuolella yksin johtamassa seurakuntaa. Jaakob apostolina kuului Jerusalemin seurakunnan vanhimpiin niin kuin Pietarikin. Jos jompikumpi Jaakob tai Pietari olisi ollut johtaja yli muiden; piispa, saarnaaja, työntekijä, arkkipiispa tai paavi niin varmasti Raamattu sen selvästi kertoisi meille, mutta Raamatussa ei ole sellaista opetusta, että edellä luetellut tittelit kytkettäisiin seurakunnan yksin johtamiseen, koska Raamatun johdonmukainen opetus on vanhempien johtama seurakunta. Ei semmoinen Raamatun selittäminen ole mistään muualta kotoisin kuin lihasta, joka sanoo, kun Pietari ja Jaakob puhuivat tässä ja kun Jaakob sanoi viimeisen sanan, niin Jaakob oli seurakunnan johtaja. Eihän Raamattu näin sano, vaan joidenkin ihmisten liha sanoo tällä tavalla. Yhtä hyvin Pietari tai joku muu olisi voinut sanoa jotakin viimeisenä. Tähän sanon: liha synnyttää lihallista, Henki synnyttää hengellistä ja Jumalan sana synnyttää Jumalan sanan mukaista. Jumala armahtakoon sinua ja minua pysymään oikealla tiellä.

 

15. Mooses vanhan liiton profeetta

 

 Joku yrittää vedota Moosekseen  sanoen,  koska Mooses oli yksi johtaja, jonka apuna oli Israelin vanhimmat, niin voin minäkin yksin johtaa apunani vanhimmat. Katselkaamme taas Raamatusta, mitä Raamattu opettaa meille Mooseksesta.

 

 5 Moos 18:15-19; Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa. On tapahtuva aivan niin, kuin sinä Herralta, sinun Jumalaltasi, anoit Hoorebilla, silloin kun seurakunta oli koolla ja sanoit: ’Älköön minun enää suotako kuulla Herran, minun Jumalani, ääntä älköönkä nähdä tätä suurta tulta, etten kuolisi’. Ja Herra sanoi minulle: ’Mitä he ovat puhuneet, on oikein puhuttu. Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.

 

Tässä jaejaksossa Mooses puhuu profeetasta Mooseksen kaltaisesta, jonka Jumala herättää ja Jumala panee sanansa hänen suuhunsa ja hän puhuu heille kaikki, mitä Jumala käskee Hänen puhua. Ja joka ei kuule Jumalan sanoja joita Hän puhuu Jumalan nimessä, sen Jumala itse vaatii tilille. Kuka on tuo jonka Jumala herättää ? Hän on Jeesus. Mooses oli esikuvaa Jeesuksesta. Mooses johti kansaa erämaassa kohti luvattua maata. Jeesus johtaa uuden liiton kansaa "erämaassa" kohti luvattua uutta Jerusalemia.  Mooses oli vanhan liiton aikalainen ja vaikka Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja aina iankaikkisesti, niin kuitenkin vanha liitto väistyi uuden tieltä. Golgatan ristillä vanhan liiton pappeus järjestelmä kumottiin ja uuden liiton pappeus astui voimaan. Uskon koko Raamattuun VT:hen ja UT:hen, mutta Mooses toi lain kirjaimen  ja Jeesus armon ja totuuden Hengen, kirjain kuolettaa ja Henki tekee kirjaimen eläväksi. Jeesus Jumalan sana tuli lihaksi myös, jotta voisimme uudestisyntyä elävään toivoon Kristuksessa Jeesuksessa ja voisimme vaeltaa siten, että Jumalan sana tulee myös meissä eläväksi, jotka vaellamme, emme lihan mukaan, vaan Hengen, joka meissä asuu.

 

Anteeksi kun käytän seuraavia kielikuvia  seuraavassa lauseessa, mutta asia on niin selvä ja tärkeä, että sen tulee ja tarvitsee herättää meidät näkemään totuus tässä asiassa. Oletko sinä Mooseslainen (lain alla) vai Jeesuksen oma ja Hänen armossaan? Raamattu kun ei opeta UT:ssa seuraavaa; niin kuin Mooses johti kansaa erämaassa, niin pitää teilläkin olla yksi johtaja. Vanhan liiton Jumalan palvelemisen järjestys on kumoutunut eikä uudessa liitossa ole enää esim. tuomarin tehtävää, eikä uuden liiton kansan keskeltä nouse ylimmäistä pappia, koska Jeesus on todellinen ylimmäinen pappi. Vanhan liiton tuomarien palvelutehtävää ei voi rinnastaa, eikä tuoda uuteen liittoon, koska Raamatun selvä opetus uuden liiton kansalle  on vanhimpien johtama seurakunta eli kaitsijat, jotka ovat paimenia ja heidän yläpuolellaan on yksi suuri johtaja Jeesus Messias. Kun tutkimme Raamattua niin huomaamme ettemme voi sekoittaa sitä, joka on vanhentunut ja kumottu enää uuteen ja  tuoreeseen Sanan ilmoitukseen. Ja sanoohan sanakin; Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään; Hebr.  8:13.  Älkäämme siis enää laskeko perustusta vanhalle, vaan uudelle liitolle ja sen säädöksille. Pietarikin vahvistaa Mooseksen puheen siitä, että hänen kaltainen, jonka Jumala herättää Israelin kansan keskuudesta on Jeesus Kristus.

 

Apt 3:18 - 23; Mutta näin on Jumala täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. Taivaan pitää omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta. Sillä Mooses on sanonut: ’Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta.

 

Kohdat 5 Moos 18:15-19 ja Apt 3:18-23 ovat täysin identtiset. Eli Moosekseen ei voi vedota, että saisi asettua vanhimpien yläpuolelle.

 

16. Yleinen pappeus, eikä "virkapappeus"

 

Jumala lopetti vanhan liiton pappispalveluksen Golgatan ristinkuoleman jälkeen temppelin esiripun repeydyttyä. Uudessa liitossa on yleinen pappeus voimassa, jokainen uudestisyntynyt Jumalan lapsi on pappi, joka voi julistaa evankeliumia ja antaa synninpäästön katuvalle. Eli jokainen uskova on uuden liiton pappi, joista muodostuu seurakunta, jota johtavat vanhimmat, jotka ovat kaitsijoita.  VT:n pappeus ja nykyiset pappi ja pastori järjestelmät eivät ole Jumalan sanan ilmoitusta uuden liiton seurakunnalle. Uudessa liitossa ei ole valtiokirkkojen tai vapaiden suuntien pappis/pastorin virkaa, jonka voisi liittää seurakunnan johtamiseen. Näin myöskään uuden liiton paikallista seurakuntaa ei johda minkäänlainen yksi johtaja, joista tavallisesti käytetään näitä nimityksiä pappi, pastori, kirkkokunnanjohtaja, arkkipiispa, piispa, saarnaaja, työntekijä, vaan vanhimmat johtavat seurakuntaa Raamatun opetuksen mukaisesti. Pietari kirjoitti kaikille uskoville, jotka asuivat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Ja he olivat valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, joiden tehtävä on julistaa ja todistaa Jumalan jaloa pelastussanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Seuraavissa kohdissa Raamattu opettaa yleisestä pappeudesta

 

1 Piet 2:9; Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;  

 

Ilm 1:5-6, Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.

 

Näissä Raamatun kohdissa näemme yleisen pappeuden olevan voimassa uudessa liitossa. Raamatussa ei ole johtavaa papinvirkaa, vaan vanhimmat johtavat seurakuntaa. Tässä poikkean vähän aiheesta. Raamattuumme käännetty virka sana ei ole Raamatullinen ilmaisu, vaan kääntäjien oma väännös. Tuo virka sana on kreikan kielessä diakonia, joka tarkoittaa palvelua, palvelusta ja yleensä palvelemista. Diakonia tarkoitti ensin pöydässä palvelemista ja myöhemmin se yleistyi tarkoittamaan yleensä palvelemista. Raamatullinen "virka-käsite" on siis palvelemista ja sillä ei ole mitään tekemistä maallis-uskonnollisena virka käsitteenä, niin kuin tänä päivänä tämä asia yleensä väärin ymmärretään. Raamatullinen "virka" siis on palvelemista eikä palkan nostamista.  Jeesuksen ristinkuolema päätti vanhan liiton eläinuhrijärjestelmän ja vanhan liiton pappeusjärjestelmän, niin kuin Hebrealaiskirjeessä selvästi näemme.  

 

HEBR 7:1-28; Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, Jumalan, Korkeimman, pappi, joka meni Aabrahamia vastaan, hänen palatessaan kuninkaita voittamasta, ja siunasi hänet; jolle Aabraham myös antoi kymmenykset kaikesta ja joka ensiksi, niinkuin hänen nimensäkin merkitsee, on "vanhurskauden kuningas" ja sen lisäksi vielä "Saalemin kuningas", se on "rauhan kuningas";  jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava-hän pysyy pappina ainaisesti. Katsokaa, kuinka  suuri hän on, jolle itse kantaisä Aabraham antoi kymmenykset parhaimmasta saaliistaan.  Onhan niillä Leevin pojista, jotka saavat pappeuden, käsky lain mukaan ottaa kymmenyksiä kansalta, se on veljiltään, vaikka nämä ovatkin Aabrahamin kupeista lähteneet;  mutta hän, jonka sukua ei johdeta heistä, otti kymmenykset Aabrahamilta ja siunasi sen, jolla oli lupaukset. Mutta kieltämätöntä on, että halvempi saa siunauksen paremmaltaan. Ja täällä kuolevaiset ihmiset ottavat kymmenyksiä, mutta siellä se, jonka todistetaan elävän. Ja Aabrahamin kautta, niin sanoakseni, on Leevikin, joka kymmenyksiä ottaa, maksanut kymmenyksiä; sillä hän oli vielä isänsä kupeissa, kun Melkisedek meni tätä vastaan. Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan? Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos.  Sillä se, josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut.  Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut. Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen,  joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta. Sillä hänestä todistetaan: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan".  Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön -sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi-mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.  Ja niinkuin tämä ei tapahtunut ilman valan vannomista-nuo taas ovat papeiksi tulleet ilman heistä vannottua valaa,   mutta tämä hänestä vannotulla valalla, sen asettamana, joka hänelle sanoi: "Herra on vannonut eikä ole katuva: ’Sinä olet pappi iankaikkisesti’" - niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.  Ja noita toisia pappeja on tullut useampia, koska kuolema ei sallinut heidän pysyä;  mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti,  jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.  Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,  jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.  Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen.

 

17. Israelin kuningasko seurakunnan kuningas?

 

Joku taas vetoaa, kun Israelin kansalla oli kuningas niin voi meillä myös olla yksi johtaja. Mitä Raamattu kertoo meille asiasta.

 

1 Sam 12:13- 20; Tässä on nyt kuningas, jonka te valitsitte ja jota anoitte: katso, Herra on antanut teille kuninkaan. Jos te pelkäätte Herraa ja palvelette häntä, kuulette hänen ääntänsä ettekä niskoittele hänen käskyjänsä vastaan, niin te seuraatte Herraa, Jumalaanne, sekä te että kuningas, joka teitä hallitsee. Mutta jollette kuule Herran ääntä, vaan niskoittelette hänen käskyjänsä vastaan, niin Herran käsi on oleva teitä vastaan, niin kuin oli myös teidän isiänne vastaan. Astukaa nyt esiin ja katsokaa tätä suurta tekoa, jonka Herra tekee teidän silmienne edessä. Nythän on nisunleikkuun aika; mutta minä huudan Herraa, että hän antaa ukkosenjylinän ja sateen, että ymmärtäisitte ja näkisitte, kuinka paha Herran silmissä on se, minkä olette tehneet anoessanne itsellenne kuningasta." Ja Samuel huusi Herraa, ja Herra antoi ukkosenjylinän ja sateen sinä päivänä. Ja kaikki kansa pelkäsi suuresti Herraa ja Samuelia. Ja kaikki kansa sanoi Samuelille: "Rukoile palvelijaisi puolesta Herraa, Jumalaasi, ettemme kuolisi; sillä me olemme tehneet kaikkien muiden syntiemme lisäksi senkin pahan, että anoimme itsellemme kuningasta". Samuel sanoi kansalle: "Älkää peljätkö. Te olette tosin tehneet kaiken tämän pahan, mutta älkää kuitenkaan poiketko pois seuraamasta Herraa, vaan palvelkaa Herraa kaikesta sydämestänne.   

 

1 Sam 8:7 Niin Herra sanoi Samuelille: "Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa.       

 

1 Sam 10:19 Mutta nyt te olette pitäneet halpana Jumalanne, joka on auttanut teidät kaikista onnettomuuksistanne ja ahdingoistanne, ja olette sanoneet hänelle: ’Aseta meille kuningas’. Asettukaa siis Herran eteen sukukunnittain ja suvuittain."

 

Israelin kansa piti Jumalan halpana ja teki kaikkien syntiensä  lisäksi sen pahan, että pyysi kuningasta yhtä miestä, joka hallitsisi heitä samalla tavalla, niin kuin ympärillä olevilla kansoilla oli johtajana kuningas. Jumala sanoi Samuelille eivät he sinua Samuel ole pitäneet halpana, vaan Minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaansa. Israelin kansa syrjäytti Jumalan olemasta heidän kuninkaansa ja he halusivat yhden miehen Jumalan tilalle. Jumalan tuli hallita kansaansa eikä ihmisen. Jumalan kansa ei saa ottaa mallia maailmasta seurakunnan johtamisessa.  Jumala itse sanoi Samuelille etteivät he Samuelia pitäneet halpana,  vaan Jumalaa, kun pyysivät kuninkaan itselleen. Kuningas-johtoinen Israel ei ollut Jumalan tahto, Jumala salli sen vain siksi, koska ihmiset olivat päättäneet saada itselleen kuninkaan, niin kuin muillakin kansoilla oli.  Jos seurakunta päättää valita "kuninkaan" yhden johtajan, niin se on asia, jota Jumala pitää pahana sen tähden, että se ei ole Jumalan tahto, koska on vain yksi yli-johtaja arkhipoimen, joka on Jeesus.

 

Pidämmekö me Jumalan halpana ja päätämme valita kuninkaan eli yhden miehen johtamaan Jumalan seurakuntaa vastoin Raamatun selvää opetusta. Edellä olevastahan näimme yhden johtajan mallin olevan maailmasta eikä yhden johtaja malli nouse Jumalan sanasta, vaan se on asia, jota Jumala pitää pahana. Otammeko mallia asioista, joita Jumala pitää pahana vai niistä asioista, joista Raamatun sana selvästi opettaa? Kysymys jonka esitin ei ole kovinkaan vaikea, vastaus on helppo, tehdään vain niin kuin Jumalan sana opettaa. Jumala on myös uuden liiton kansan kuningas ja johtaja. Mutta jos ihminen nousee kuninkaaksi (johtaja), yli vanhempien, niin silloin seurakunnassa syrjäytetään Jumalan kuninkuus ja johtajuus. Kun yksi ihminen alkaa johtamaan ja hallitsemaan Jumalan seurakuntaa, Jumalan sanan vastaisesti, niin Jumala pitää tätä ihmis-kuninkaan valitsemista pahana asiana. Jos uudessa liitossa valitaan kuninkaita (yksi johtaja), niin samalla tavalla se on asia, jota Jumala pitää pahana. Onhan Jumalan säätämys uuden liiton seurakunnalle, vanhimmat, jotka johtavat seurakuntaa. Jumala on kansansa kuningas eli johtaja, eikä yksikään ihminen. Ja näinhän myös Raamattu opettaa.

 

Psalmit 47:8 (47:9) Jumala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellansa.

Psalmit 10:16 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.

Psalmit 47:2 (47:3) Sillä Herra on korkein, peljättävä, kaiken maan suuri kuningas.

Psalmit 47:7 (47:8) Sillä Jumala on kaiken maan kuningas.

Psalmit 146:10 Herra on kuningas iankaikkisesti, sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!

 

18. Kuningas Saul

 

Kuningas Saul pelkäsi kuninkuutensa puolesta Daavidia Herran voitelemaa uutta kuningasta. Saul vihasi ja oli kateellinen Daavidille ja halusi raivata Daavidin pois Herran Daavidille varaamasta Herran perintöosasta, koska kansa ylisti nyt Daavidia eikä Saulia. Suoraan sanoen Saul halusi tappaa Daavidin. Tässä yksi syy miksi Jumala ei halua yhtä johtajaa Jumalan seurakuntaan. Yksi johtaja lankeaa helposti hallitsemaan laumaa mustasukkaisen kateellisena pitäen kiinni väärästä asemastaan ja hän on toimillaan estämässä muita omistamasta, sitä perintöosaa, jonka Herra on heille varannut.

 

1 Sam 26:15-25: Daavid sanoi Abnerille: "Sinähän olet mies, eikä sinun vertaistasi ole Israelissa. Miksi et sitten vartioinut herraasi, kuningasta? Sillä joku kansasta tuli surmaamaan kuningasta, sinun herraasi. Ei ole hyvin tehty, mitä sinä olet tehnyt. Niin totta kuin Herra elää: te olette kuoleman omat, koska ette vartioineet herraanne, Herran voideltua. Katsohan nyt: missä ovat kuninkaan keihäs ja vesiastia, jotka olivat hänen päänpohjissaan?" Niin Saul tunsi Daavidin äänen ja sanoi: "Sehän on sinun äänesi, poikani Daavid". Daavid vastasi: "Niin on, herrani, kuningas". Ja hän sanoi vielä: "Miksi herrani vainoaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt, tahi mitä pahaa minulla on tekeillä? Kuulkoon nyt herrani, kuningas, mitä hänen palvelijansa sanoo: Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, niin saakoon hän tuntea ruokauhrin hajua; mutta jos sen ovat tehneet ihmiset, niin olkoot he kirotut Herran edessä, koska tänä päivänä karkoittavat minut pois Herran perintöosasta, sanoen: ’Mene ja palvele muita jumalia’. Älköön kuitenkaan minun vereni vuotako maahan siellä kaukana Herran kasvoista. Niin, Israelin kuningas on lähtenyt liikkeelle etsimään yhtä kirppua, niin kuin ajetaan peltokanaa vuorilla." Niin Saul sanoi: "Minä olen tehnyt syntiä. Tule takaisin, poikani Daavid; sillä minä en enää tee sinulle pahaa, koska minun henkeni tänä päivänä on ollut kallis sinun silmissäsi. Katso, minä olen tehnyt tyhmästi ja erehtynyt kovin pahoin."  Daavid vastasi ja sanoi: "Tässä on kuninkaan keihäs; tulkoon joku miehistä tänne ottamaan sen. Herra palkitsee jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa. Sillä Herra antoi sinut tänä päivänä minun käsiini, mutta minä en tahtonut satuttaa kättäni Herran voideltuun. Katso, niin kuin sinun henkesi tänä päivänä on ollut suuriarvoinen minun silmissäni, niin on myös minun henkeni oleva suuriarvoinen Herran silmissä, ja hän on pelastava minut kaikesta hädästä."  Saul sanoi Daavidille: "Siunattu ole sinä, poikani Daavid! Mihin sinä ryhdyt, siihen sinä pystyt." Sitten Daavid meni pois, ja Saul palasi kotiinsa.

 

Saul teki itsellensä muistomerkin ja oli muutenkin tottelematon Jumalalle. Jumalanhan tuli kirkastua Saulin kautta eikä Saulin tehtävä ollut kirkastaa itseään, vaan Jumalaa. Tämän päivän johtajatkin, jotka haluavat yksin johtaa Jumalan seurakuntaa, saattavat tehdä omasta työstänsä erilaisia muistomerkkejä, joiden tehtävänä on muistuttaa toisille "erikoisesta voitelusta", joka  on näillä johtajilla. Sehän nostaa oikein mukavasti tämän johtajan itsetuntoa ja korottaa häntä. Tässä yksi voimakas näkökulma miksei Jumalan seurakuntaa saa johtaa yksi mies. Kuuluisuuden tavoitteleminen ja nimen itsellensä tekeminen on syntiä Jumalan edessä, koska Jumalan itsensä tulee kirkastua meidän kauttamme eikä toisin päin.

 

1 Sam 15:12  Varhain seuraavana aamuna Samuel lähti tapaamaan Saulia. Mutta Samuelille ilmoitettiin: "Saul on mennyt Karmeliin ja pystyttänyt sinne itsellensä muistomerkin; sitten hän on palannut sieltä ja mennyt alas Gilgaliin".

 

19. Diotrefes joka halusi olla ensimmäinen

 

3 Joh 1:9-11, Minä kirjoitin seurakunnalle; mutta Diotrefes, joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan, ei ota meitä vastaan. Sentähden minä, jos tulen, muistutan hänen teoistansa, mitä hän tekee, kun pahoilla sanoilla meistä juoruaa; ja vielä siihenkään tyytymättä, hän ei itse ota veljiä vastaan, vaan estää niitäkin, jotka tahtovat sen tehdä, ja ajaa heidät pois seurakunnasta. Rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää. Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt.

 

Diotrefes halusi olla ensimmäinen eli yksin johtaa seurakuntaa. Hän ei halunnut apostoleja seurakuntaan, koska halusi itse johtaa ja kontrolloida seurakuntaa. Hän puhui pahaa Herran apostoleista, eikä halunnut ottaa muitakaan veljiä vastaan. Hän esti niitäkin seurakuntalaisia, jotka olisivat halunneet ottaa vastaan apostoleja ja muita veljiä etteivät he olisi opettaneet  seurakuntaa. Kaikkein pahin oli se, että Diotrefes ajoi pois ihmisiä seurakunnasta aiheettomasti, sillä tavoin hänen omat  valtapyrkimykset ja oma johtajuus pysyisivät pystyssä. Diotrefes päätti yksin mitä seurakunnassa tapahtuu. Valitettavasti tuo Diotrefeksen henki vaikuttaa vielä tänäkin päivä monien seurakuntien johtajissa, jotka haluavat yksin olla johtajana seurakunnassa. Diotrefes unohti Jeesuksen opetuksen; kuka teistä haluaa olla kaikkein suurin, se olkoon kaikkien palvelija. Jeesus  ei opettanut omia opetuslapsiansa tavoittelemaan olemaan kaikkein suurimpia (johtaja, ensimmäinen), vaan Jeesus opetti opetuslapsiaan olemaan kaikkien palvelijoita ei kasvamaan suuriksi, vaan pienentymään. Hengellisesti suurin on tässä maailmassa kaikkein pienin ja Jeesuksen tulee kasvaa minussa ja minun vähetä, tätä Jeesus tarkoitti puhuessaan opetuslapsille Hengellisestä suuruudesta.

 

20. Muutamia vääristymiä

 

Vääristyneessä yhden miehen johtajuudessa on muutamia äärilaitoja suhteessa Jumalan sanan opetukseen, näitä tutkimme seuraavaksi. Eräs äärilaita on sellainen, ettei  seurakunnassa  tarvita sanan opetusta ja sanan opettajia ja tämä usein perustellaan  1 Joh 2:27:llä, ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta on kuitenkin totta, että näinkin jotkut ymmärtävät. Tällainen opetus on yksi voimakkaimmista keinoista johtaa yksin seurakuntaa  ja sillä seurauksella estetään todellinen vanhimpien johtajuus Jumalan seurakunnassa. Tutkimme Raamatusta kyseessä olevaa kohtaa.

 

1 Joh 2:18-27, Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niin kuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme. Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto. En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta. Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.  Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.  Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä. Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät. Mutta te-teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niin kuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niin kuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.

 

Tämä Raamatun paikka kertoo meille antikristillisestä hapatuksesta, joka uhkaa seurakuntaa  ja myös siitä, että jotkut valhettelivat kieltämällä Jeesuksen olevan Kristus eli Messias ja myös antikristuksen hengen kieltävän Isän ja Pojan. Tällaisen valhe opetuksen tarpeessa ei totisesti Jumalan seurakunta ole, mutta Jumalan sanan opetuksen tarpeessa olemme kylläkin koko loppuelämämme. Muutoinhan Jumala olisi ristiriitainen toisessa paikassa asettamalla opettajat seurakuntaan ja toisessa paikassa kieltämällä opetuksen. Pyhä Henki opettaa ja avaa Jumalan sanaa ja myös vanhimmat opettavat Jumalan sanaa sen armoituksen mukaan, jonka Jumala on heille antanut. Tekstissä esiintyvä sana kenenkään on alkutekstissä  tis, joka merkitsee, eräs, jokin, joku. Tämän erään harha-opettajan opetuksen tarpeessa ei seurakunta todellakaan ole. Sitähän tässä apostoli Johannes meille opettaa tämä on täysin selvä asia. Muutoinhan Antiokian  seurakunnassa olevat opettajat ja Efesolaiskirjeen opettama opettajien palvelutehtävä olisivat turhia. Mutta onneksi asia ei ole näin, vaan vanhimpien tulee opettaa Jumalan seurakuntaa, niin kuin Raamattu meille ilmoittaa.

 

Aapeli Saarisalo kääntää tässäkin oikein; Mutta te, teissä pysyy se voitelu, jonka saitte häneltä, ettekä tarvitse, että eräs teitä opettaisi, vaan niin kuin Hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa , niin se opetus on totta eikä ole valhetta. Toinen äärilaita on, että vain tämä yksi johtaja saa opettaa seurakuntaa. Mutta olemme edellä olevissa Raamatunpaikoissa tutkineet, että ne vanhimmat, jotka hyvin johtavat seurakuntaa heitä pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa palvelevat eli selvästi sanan mukaan useat voivat opettaa. Molemmissa ääritapauksissa on kysymyksessä kontrolloivasta yksinvaltiudesta, joka nousee ihmisen lihasta eikä Jumalan sanasta.

 

20b. Saarnaaja ja evankelista

 

Uudessa testamentissa on kaksi kohtaa, missä esiintyy sana saarnaaja. Käymme ne läpi seuraavaksi.

 

1 Tim 2:1-7; Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.  Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,  joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,  joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,  ja sitävarten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu-minä puhun totta, en valhettele-pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.                        

 

2 Piet 2:1-5; Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niin kuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.  Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku. Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle.

 

Saarnaaja sana on kreikaksi  keryks, joka tarkoittaa airut, julistaja, saarnaaja. Sana keryks tulee sanasta airut, jonka tehtävänä oli huutaa kovalla äänellä toimeksiantajansa asia, oli sitten kyse ilmoituksesta tai vallanpitäjien mahtikäskystä. Airueella ei ollut valtuuksia toimia omin päin hän oli yksinomaan toisen toimeksiannosta toimiva sananviejä. Mutta heti kun airut oli julistanut vallanpitäjien ilmoituksen se oli pätevä. Timoteuksen ja Pietarin kirjeissä on yksi yhteinen nimittäjä, sana saarnaaja esiintyy pelastavan sanan julistuksen yhteydessä. Paavali kirjoittaa Jumalan tahtovan pelastaa kaikki ihmiset ja Pietari kirjoittaa Nooasta vanhurskauden saarnaajasta. Saarnaajan tehtävä onkin julistaa pelastuksen sanaa jumalattomalle maailmalle, mutta Raamattu ei käytä seurakunnan johtajista nimitystä saarnaaja, vaan vanhimmat. Saarnaajan palvelutehtävä on Raamatullinen, mutta jos yksi mies johtaa seurakuntaa saarnaajan tittelillä on tällainen seurakunnan johtaminen epäraamatullista, koska Raamattu opettaa vanhimpien johtavan seurakuntaa, eikä saarnaajan. Apostolien teoissa on 8 luvussa selkeä kuvaus evankelistan palvelutehtävästä, jota tutkimme seuraavaksi.

 

APT 8:5-27; Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa. Mutta ennestään oli kaupungissa muuan mies, nimeltä Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri;  ja häntä kuuntelivat kaikki, pienet ja suuret, ja sanoivat: "Tämä mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan ’suureksi’".  Ja he kuuntelivat häntä sentähden, että hän kauan aikaa oli noituuksillaan heitä hämmästyttänyt. Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi. Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.  Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen. Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa  ja sanoi: "Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen".  Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.  Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.  Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa-jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan.  Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä." Niin Simon vastasi ja sanoi: "Rukoilkaa te minun edestäni Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä te olette sanoneet".  Ja kun he olivat todistaneet ja Herran sanaa puhuneet, palasivat he Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia monessa Samarian kylässä. Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio".  Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan.

 

Evankelista Filippus saarnasi Kristusta Jeesusta  samariassa ja ihmisiä tuli uskoon, jotka kastettiin ja sairaita parani armon sanan vahvistukseksi. Sen jälkeen apostolit tulivat rukoilemaan näiden uskoontulleiden puolesta ja he täyttyivät Pyhällä Hengellä ja apostolivat todistivat ja puhuivat Jumalan sanaa samariassa ja palasivat Jerusalemiin. Ja Filippus lähti kohti tietä, joka vei Jerusalemista alas Gassaan. Evankelista julisti evankeliumia uskomattomille samariassa, ja kun ihmisiä oli tullut uskoon evankelista siirtyi pois samariasta jättäen seurakunnan opettamisen sekä vanhimpien asettamisen apostoleille. Filippus ei jäänyt johtamaan sitä työtä, joka oli alkanut hänen palvelutehtävänsä kautta. Evankelistan tehtävä ei olekaan seurakunnan johtaminen, joka on vanhinten tehtävä, vaan evankelistan tehtävänä on julistaa evankeliumia  uskottomille. Alkuseurakunnan aikana ei sekoitettu palvelutehtäviä keskenään, vaan jokainen palvelutehtävä toimi kauniisti omalla paikallaan ja niin hengellinen työ meni eteenpäin. Evankelistaa ei voitu asettaa johtamaan seurakuntaa, koska se on vanhinten tehtävä, jos evankelista olisi jäänyt johtamaan seurakuntaa, niin todelliset paimenet olisi syrjäytetty pois omalta paikaltaan ja siitä olisi seurannut aikamoinen sotku. Evankelista on rakennettu voittamaan sieluja ja todellisen evankelistan ympärillä pelastuu sieluja. Vanhimmat on voideltu opettamaan ja auttamaan uskoontulleita eteenpäin uskon elämässä ja varustautumaan omaan palvelutehtäväänsä. Jos nämä palvelutehtävät sekoitetaan siten että evankelista vanhempien sijasta johtaa seurakuntaa, niin maailma ei pelastu eikä uskovat pääse eteenpäin uskon elämässään. Eikä yksi mies, eikä evankelista voi johtaa seurakunta. Tämä palvelutehtävien sekoittuminen on tänä päivänä ollut estämässä  maailman voittamista sekä se on estänyt uskovien kasvua Kristukseen. Meidän jokaisen uskovan tulee nöyrtyä palvelemaan siinä  kutsumuksessa johon Herra on meidät kutsunut, vain siten Jumalan valtakunta menee eteenpäin.

 

21. Maailmasta tulevat epäraamatulliset säädökset

 

Yleinen yhden johtajan malli tulee, maailman kautta rekisteröityneen uskonnollisen yhdyskunnan lakipykälien muodossa. Maailmasta tuleva yhdistyslaki säätää, että yhdistyksellä tulee olla hallitus ja hallituksella puheenjohtaja. Monissa seurakunnissa hallitus on sama kuin vanhimmisto ja hallituksen puheenjohtaja on sama kuin vanhimmiston puheenjohtaja. Näin ajaudutaan yhden miehen epäraamatulliseen johtajuuteen vastoin Raamatun selvää ilmoitusta. Johtajuus seurakunnassa tulee seisoa Raamatun sanan pohjalla eikä maailmallisten yhdistyslakien pohjalla. Jos seurakunta haluaa olla rekisteröitynä, niin yhdistyksen tuoma hallitus ja hallituksen puheenjohtaja tulee olla maailmaan nähden, eikä seurakuntaa varten, ne tulee erottaa toisistaan. Hallitus ja hallituksen puheenjohtaja on olemassa vain yhdistystä varten lihan sääntöjen tähden eli uskonnollisia lakipykäliä varten, ei Jumalan seurakuntaa varten ja Jumalan seurakuntaa johtavat Pyhän Hengen valitsemat vanhimmat. Sitä paitsi Raamattu ei tunne sellaista palvelutehtävää kuin vanhimmiston puheenjohtaja ja näin tämä vanhimmiston puheenjohtaja Raamatun sanan mukaan ei voi johtaa seurakuntaa, vaan vanhimmat. Tässäkin tulisi ojentautua vain vanhimpien johtamaan seurakuntaan. Sitten on sellaistakin ajatuksenjuoksua kun tämän maailman firmoja ja työpaikkoja johtaa yksi johtaja, niin pitäähän seurakunnassakin olla yksi johtaja. Eihän Raamatullista johtajuutta voi verrata tämän maailman firmoihin, joiden tarkoituksena on tuottaa rahallista voittoa. Seurakunnan tehtävä on rakentua Jumaliseen elämään ja voittaa tästä maailmasta sieluja Jumalan  valtakuntaan. Seurakunnan johtajuus tulee kytkeä vain Jumalan sanan opetukseen  se ratkaisee, mitä Raamattu sanoo millainen on seurakunnan johtajuus eikä mikään muu.

 

22. Paimenten tehtävänä on varustaa pyhät rakentamaan yhtä seurakuntaa

 

Paimenten eli vanhinten tehtävä on varustaa pyhät rakentamaan Jumalan seurakuntaa, antaen kaikille palvelutehtäville, armolahjoille ja lampaille tilaa toimia sen voiman ja armoituksen mukaan, jonka Jumala on antanut jokaiselle lampaalle. Seuraavasta Raamatun paikoista löydät tämän opetuksen.

 

Ef 4:11-16, Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,  josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

 

Apostolien, profeettojen, evankelistojen ja paimenien, jotka ovat vanhimpia ja opettajia tulee varustaa seurakuntaa  siten, että pyhät voivat  palvella toisiaan rakastaen, jotta seurakunta rakentuisi ja kasvaisi Jumalan tuntemisessa. Tämä ei tarkoita seurakunnan istuttamista penkeissä, joissa he katselijoina katselevat seurakunnassa olevia ohjelma numeroita, näinhän toimitaan teattereissa, muttei  Jumalan seurakunnassa saisi toimia näin. Seurakunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä evankelioimiseen opettamisen ohella on  seurakunnan pääseminen ykseyteen uskossa ja Jumalan pojan tuntemisessa täyteen miehuuteen. Sana joka tässä Raamatun kohdassa on yhteyteen, on kreikaksi henotes, joka tarkoittaa ykseyttä. Tämä ykseys tarkoittaa todella ykseyttä sillä tavalla, että puolue ja lahkokristillisyys loppuisi ja uskovat hylkäisivät eri leirit ja eri nimiset uskonnolliset puolueet ja olisivat todella yhtä. Luit aivan oikein Raamatullinen seurakunta käsite tarkoittaa yhtä paikkakunnan seurakuntaa ei monia eri seurakuntia, koska on vain yksi seurakunta, yksi Kristuksen ruumis. Vanhimmat on kutsuttu rakentamaan ja varustamaan ja paimentamaan juuri tätä yhtä seurakuntaa. Sana kehottaa noudattamaan totuutta rakkaudessa. Sanoohan sana näin: vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus  josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on. Vanhinten tehtävä on varustaa seurakunta liittymään yhteen ja pysymään koossa siten, että jokainen seurakunnan jäsen rakentaisi rakkauden ja totuuden Hengessä toinen toistansa sen voiman ja armoituksen mukaan, jonka Jumala on itsekullekin antanut ja  seurakunta näin tuon rakkauden Hengen kautta kasvaisi ja rakentuisi Jumalan tuntemisessa. Vanhinten tulee olla rakkauden ja totuuden Hengen valtaamia, joka on Jumalisuuden mukaista sekä vanhinten tulee myös ymmärtää, että vain rakkauden ja totuuden Hengen kautta, joka on Jumalisuuden mukaista seurakunta voi vain kasvaa Jumalan tuntemisessa. Johanneksen evankeliumissa Jeesus puhuu meille todellisesta yhteydestä.

 

Joh 17:12-26, Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen. Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;  ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä-minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut. Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.  Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä  ja minä olisin heissä."

 

Todelliset Jumalan seurakunnan paimenet ymmärtävät, että silloin kun lauma on täydellisesti yhtä niin kuin Isä ja Poika on yhtä. Vasta tämän todellisen yhteyden kautta maailman ihmiset tulevat uskomaan Jeesukseen, niin kuin tässä Johanneksen evankeliumissa selvästi kirjoitetaan. Erilaiset herätysliikkeet ja eri “ seurakunnat” johtajineen estävät olemassa olollaan tämän Jeesuksen lupauksen toteutumisen. Näin ymmärrämme yhden johtajan mallin edistävän entisestään uskovien hajaannusta. Jos nämä johtajat ja kaikki erilaiset “seurakunnat” tekisivät parannuksen ja alkaisivat kokoontumaan yhdessä ja rakentamaan yhtä Kristuksen ruumista Raamatun sanan mukaisesti, niin silloin näkisimme hengellisen herätyksen, jota niin kovasti kaikki Jeesusta rakastavat kaipaavat. Tällä en tarkoita ekumeenista yhteyttä, jossa yritetään sulauttaa yhteen  uskonnolliset valtiokirkkolaitokset ja vapaiden suuntien herätysliikkeet sekä eri uskontojen edustajat, joista muodostuu ilmestyskirjan kuvaama suuri portto. Todellinen uskovien yhteys on Jeesuksen uudestisynnyttämien uskovien välistä ykseyttä, joka perustuu apostoliseen opetukseen (Jumalan sana) ja uskovien ykseyteen ja leivän murtamiseen ja rukoukseen.  Siitähän meidät Jumalan lapset tunnetaan, että meillä on Jumalan sanan mukainen keskinäinen rakkaus. Tänä päivänä on vastoin Raamatun opetusta monia eri “seurakuntia” olemassa paikkakunnilla ja näitä seurakuntia johtaa yleensä yksi mies. Raamattu opettaa paikkakunnalla kuitenkin olevan vain yhden seurakunnan, jota johtavat vanhimmat. . Monet perustelevat oman ( erilaiset )  seurakuntansa olemassaolon seuraavalla Raamatun paikalla. HEBR 10:25; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

 

Alkutekstissä ei ole ollenkaan sanoja oman ja seurakunnan. HEBR 10:25; mee enkataleipontes teen episunagoogeen heautoon kathoos  ethos tisin alla parakalountes kai tosoutoo mallon hosoo blepete engidzousan teen hemeran. Aapeli Saarisalo kääntää tämän kohdan aika tarkasti;  jättämättä keskinäistä kokoontumistamme, niin kuin joillakin on tapana, vaan kehoittakaa toisianne sitä enemmän, kun näette päivän lähestyvän. Tämä Raamatun kohta kehottaa paikkakunnalla olevaa Jumalan seurakuntaa kokoontumaan keskenään, eikä millään lailla kehota Jumalan kansaa pitämään eriseuroja (eri seurakuntia), jotka ovat Galatalaiskirjeen mukaan lihan tekoja. Tässä myös on se sama kehotus ykseyteen, minkä tutkimme Efesolaiskirjeen 4:11-16:sta.

 

1 KOR 12:12 Sillä niin kuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.    

 

1 KOR 1:2  Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.

 

Jokaiselle Paikkakunnalle, jossa on seurakunta  tuli asettaa vanhimmat johtamaan seurakuntaa Raamatun opetuksen mukaan eikä yhtä miestä.

 

TIIT 1:5  Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat,

 

22b. Jeesus Kristus seurakunnan pää

 

Seurakunta on Jumalan seurakunta ja Jumalan tulee saada johtaa seurakuntaansa siten, että Jeesus on seurakunnan pää, eli johtaja. Tämä on se ydinkysymys Jumalan seurakunnassa eli Jumala on kansansa kuningas ja Hänen tulisi saada johtaa seurakuntaansa. Jumala onkin asettanut seurakunnan ja sen palvelutehtävät siten, että Jumala itse voisi johtaa seurakuntaansa ja niin Hän asetti vanhimmat eli ryhmän miehiä vastaamaan seurakunnan johdosta. Näiden veljien tulee olla rukouksessa ja kysyä siellä Jumalalta suuntaviivoja, miten  seurakunta palvelee ja tekee työtä omalla paikkakunnallaan. Tällä tavoin toteutuu tuo, että Kristus on seurakunnan pää. Eihän luonnolliset ruumiinjäsenetkään toimi ilman päästä lähtevää käskyä, tätä tarkoittaa tuo Raamatun kohta; Kristus on seurakunnan pää. Tämä on Jumalan tahto suhteessa seurakuntaansa, jotta Hän voisi antaa käskyt ja ohjeet omalle seurakunnallensa. Väitän, että yhden miehen johtomallilla johdettua seurakuntaa ei johdakaan Jumala, vaan tuo yksi mies omine mielipiteineen. Onhan Jumalan sanassa selkeä opetus vanhimpien johtamasta seurakunnasta, eikä sanassa ei ole muuta ilmoitusta tässä asiassa, joten tehkäämme niin kuin sana opettaa.  Pitihän vanhassa liitossakin Jumalan olla kansansa kuningas, eikä ihmisen (lue 1 Sam 8:7). Huomaat nyt kuinka tärkeää on tehdä niin kuin on kirjoitettu Jumalan sanaan

 

EF5:23  sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.

 

 

23. Kun tulette yhteen on jokaisella jotakin annettavaa

 

Tämä jaejakso kertoo meille, mikä on Jumalan tahto kun seurakunta kokoontuu yhteen, tähän pitäisi jokaisen vanhimman pyrkiä ja tämän eteen tehdä työtä, koska tämä on seurakunnan Herran tahto.

 

1 KOR 14:26-33, Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi. Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen.  Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.  Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset; sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa,

 

Loppupäätös Johtajuudesta Jumalan seurakunnassa

 

Jumalan seurakuntaa johtaa siis ruumiin pää Jeesus Kristus. Jeesus on asettanut paikallisseurakunnan, jota johtaa paikalliset  veljet, jotka ovat vanhimpia ja kaitsijoita sekä paimenia. Suurin eksytys, joka nostetaan paikallista Jumalan seurakuntaa vastaan on paikallisen seurakunnan johdon siirtäminen paikkakunnan ulkopuolelle, josta käsin johdetaan seurakunnan työtä. Jumalan seurakunta, joka kokoontuu esim. Efesossa on paikallisten veljien johdossa, eikä Efeson seurakuntaa voi kukaan johtaa Efeson ulkopuolelta. Jerusalemin seurakuntaa johtaa myös paikalliset veljet eikä Jerusalemin seurakuntaa voida johtaa Jerusalemin ulkopuolelta. Toinen eksytys on se, että vanhimpien yläpuolelle nousee yksi mies johtamaan Jumalan seurakuntaa. Kunnioittakaamme Jumalan asettamaa järjestystä, jossa paikalliset veljet johtavat  vanhimpina ja kaitsijoina sekä paimenina paikallisseurakunnan työtä.

 

Loppusanat

 

Lopputuloksena haluan vielä sanoa, että kaikki nämä nimitykset, joita asetetaan yhden johtajan harteille niin kuin; saarnaaja, evankelista, pappi, pastori, työntekijä, vanhimmiston puheenjohtaja, seurakunnan johtaja, kirkkokunnan johtaja, kirkkoherra, piispa, arkkipiispa ja paavi ovat vääristyneitä malleja seurakunnan johtamisesta. Olet varmasti huomannut ettei Raamatussa ole luterilaisen, ortodoksisen tai katolisen kirkon opettamia pastori, kirkkoherra, piispa, arkkipiispa tai paavi käsitteitä ollenkaan, eikä siellä ole ns. vapaiden suuntien pastori tai kirkkokunnanjohtaja käsitteitä, vaan ne ovat ihmisten vääristämiä opetuksia seurakunnan johtamisesta, jotka tulee jokaisen Jumalan sanan totuutta rakastavan hylätä lihan-teko nimiseen roskakoriin, koska seurakuntaa johtaa Raamatun opetuksen mukaan vain vanhimmat. Raamatullista seurakuntaa johtavat vanhimmat Raamatun opetuksen mukaisesti, eikä kukaan tai ketkään muut.

 

Tänä päivänä kovin yritetään opettaa, jotta seurakunnassa täytyy olla johtava pastori tai seurakunnan johtaja vanhimpien yläpuolella oleva johtava vanhin, pastori eli paimen (poimen). UT:ssa on vain yksi kohta, jossa käytetään sana poimen eli paimen, jossa se liitetään seurakunnan palvelutehtävään Ef 4:11 Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi(poimen).  ja opettajiksi.

 

Muuten UT käyttää sanaa poimen Jeesuksesta esim. hyvä paimen, sekä sitten UT käyttää sanaa poimen, kun  puhutaan lammaspaimenista, jotka paimentavat lammaslaumaa. Raamattu ei opeta mitään seurakunnan vanhimpien yläpuolella olevasta paimenesta, joka on johtava paimen eli kaitsija.  UT puhuu vanhimpien yläpuolella olevasta paimenesta ainoastaan tarkoittaen sillä Jeesusta Kristusta.

 

 Usein kuulen seuraavan ajatuksen: eihän kaikki vanhimmat voi johtaa se ei voi toimia yhden täytyy  vain johtaa. Asetan sinut nyt yhden kysymyksen eteen, johon toivon sinun vastaavan rehellisesti itsellesi. Kumpi toimii käytännössä paremmin Jumalan asettama vanhimpien johtajuus vai ihmisen  oma rakentama yhden johtajan johtajuus? Vanhimmilla on kyllä erilaisia armoituksia ja joku on kypsempi ja armoitetumpi joillakin alueilla kuin toinen. Mutta erilaisista armoituksista huolimatta vanhimmat yhdessä johtavat seurakuntaa ja rukoilevat Jumalan tahdon toteutumista seurakunnassa.  Ja niin kuin olemme tutkineet, että Raamattu ei opeta yhdestä henkilöstä, joka yksin johtaisi Jumalan seurakuntaa, niin on meidän tyytyminen Raamatun selvään ilmoitukseen tässä johtajuus kysymyksessä.  Jumala voitelee vanhimmat rakastamaan ja kunnioittamaan toisiaan sillä armoituksella mikä itse kullakin on. Kun he sitten yhdessä palvellen ja opettaen johtavat Jumalan seurakuntaa, niin lopputuloksena on Jumalan tahto ja Jumalan sanan selvä opetus. Usein myös perustellaan, että kun ei ole muita, jotka ovat kelvollisia vanhimmiksi, niin minun nyt täytyy vain yksinäni olla johtaja. Voihan joskus olla tällainenkin tilanne, mutta Jumalan tahto on nostaa paikallisten veljien keskuudesta vanhimmat johtamaan Jumalan seurakuntaa. Eikä tällainen poikkeus tilanne, olekaan kuin lyhyt aikainen ja väliaikainen ratkaisu.

 

Mielenkiintoinen seikka on se, että alkuseurakunnan aikana, joka kaupunkiin tuli asettaa vanhimmat. Silloin löytyi veljiä vanhimmiksi. Suurimmassa osassa näissä tapauksissa, joissa sanotaan, ettei löydy ketään ja siksi minä nyt yksin johdan, niin näissä tapauksissa  on kuitenkin vain kysymyksessä  halu yksin johtaa seurakuntaa. Luopumus elävän Jumalan sanasta on turmellut seurakunnan johtajuus opetuksen, niin kuin monet muutkin Raamatun opetukset. Elämme voimakkaassa Jumalan sanan opetuksien ennalleen asettamisen ajassa, rukoilkaamme Jumalan tahdon toteutumista  ja kaikkien kieroon vääntyneiden Raamatun opetusten suoristumista Jumalan sanan mukaisiksi. Allekirjoittanut on kipuillut ja tutkinut tätä asiaa muutamia vuosia nyt on sinun vuorosi lähteä tutkimus matkalle ihmeelliseen ja todella rikkaaseen Raamatun aarreaittaan.  Kirjoitin tämän tutkimuksen valheiden paljastumiseksi ja myös siksi, koska rakastan Jumalaa ja Hänen totuuden sanaansa, sanoohan sana; 1 Joh 5:3  Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat, amen.

 

Jumala siunaa sinua, joka haluat löytää totuuden tässä ja muidenkin Raamatun aiheiden tutkimisissa.

 

Tätä kirjoitusta saa kopioida ja levittää vapaasti, jos ei ota pois tästä mitään eikä laita mitään tähän lisää.

 

Siunaavin terveisin: Petri Paavola 3.3.2003  Ps. Jeesus siunatkoon sinua, joka etsit vilpittömästi totuutta.