Etusivulle Raamatunopetuksia

              

LUTERILAINEN KIRKKO

 

Suomen väkiluvusta n. 80 prosenttia on luterilaisen kirkon jäseniä. Tässä kirjoituksessa käsittelemme lut.kirkon oppia Raamatun opetuksen valossa. Laitan tähän kirjoitukseen kursiiviin lut.kirkon opetuksen, jota voit verrata Raamatun opetukseen.

Lut. Kirkko: Opetusta Jumalan sanasta

- Luterilaisen Maailmanliiton opillisena perustana ovat Raamatun lisäksi Augsburgin uskontunnustus, Lutherin Iso ja Vähä katekismus.

- Luterilaisen kirkon raamattuperiaate, jonka mukaan Raamattu on kristillisen opin ylin ja ainoa ohje, käsitetään usein tietyllä tavalla liian ahtaasti, absoluuttisesti ja yksilökeskeisesti. Sillä ei ole koskaan tarkoitettu sitä, ettei voisi ja saisi olla olemassa raamatun käyttöä ohjaavaa kirkollista perimätietoa ja sitä tulkitsevaa opetusvirkaa.

Luterilainen kirkko sanoo kirkkonsa opin perustuvan Raamattuun, mutta  kuitenkin lut. kirkko tulkitsee oppinsa lut. kirkon tunnustuskirjoilla, Lutherin katekismuksella sekä kirkollisella perimätiedolla. Jumalan sanan yksinään tulee olla uskon ja opin ainoa luotettava tulkitsija. Uskova ei tarvitse muita tulkitsijoita Raamatun rinnalle.

Joh 7:38  Joka uskoo minuun (Jeesukseen), , niinkuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat." (alkutekstin mukainen sanajärjestys)

2 Tim 3:15  ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Raamattu ei tunne käsitettä kirkollinen perimätieto eikä opeta mitään siitä. Uskovan opillisena perustana on Raamatun opetuksen mukaan vain ja ainoastaan Raamattu eli Jumalan sana.

Lut. kirkko: Kaste

- Kasteessa ja ehtoollisessa Kristus on todellisella ja havaittavalla tavalla meidän keskellämme. Kastevesi on tavallista puhdasta vettä. Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaaksi kaikesta synnistä. Lähetyskäskyssään Kristus kehottaa tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Pappi valaa kastettavan päähän vettä kolme kertaa ja lausuu: Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

- Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, koska Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen. Vanhemmat tuovat lapsen kasteelle ja rukoilevat yhdessä kummien kanssa hänen puolestaan. Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin.

- Kasteessa Jumala liittää meidät Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jumalan poika on kuollut puolestamme, ja hänen voittonsa kuolemasta antaa meille osallisuuden uuteen elämään. Kaste velvoittaa luottamaan yksin Kristukseen ja elämään hänen esimerkkinsä mukaisesti. Joudumme kuitenkin joka päivä tunnustamaan, että uuden ihmisen rinnalla meissä elää itsekäs, vanha ihminen, joka vetää meitä pois Jumalan luota. Kerran saatu kaste kantaa koko läpi elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta. Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla.

Luterilainen kirkko perustaa uskon elämän alun ja pelastuksen kasteeseen. Tämä onkin ensimmäinen pelastustie luterilaisen kirkon opin mukaan. Tällainen opetus on toista evankeliumia.

Raamatussa ei ole kummioppia eikä Raamatussa ole edes koko kummi sanaa. Raamattu ei opeta, että kastevesi Jumalan sanaan liitettynä on pelastavaa vettä. Kristuksen vanhurskauden tähden ja lunastusuhrin kautta tarjotaan ihmiselle syntien anteeksiantamusta. Syntien anteeksiantamus luetaan niiden hyväksi, jotka Jumalan armovaikutuksen kautta tekevät parannuksen ja vastaanottavat Jeesuksen elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi. Uskon kautta pelastuksen evankeliumin vastaanottaminen synnyttää uskon ja aikaansaa Jumalan armosta pelastuksen. Ja jo pelastunut vastaanottaa vesikasteen ei pelastuakseen, vaan siksi kun on pelastunut.

Eph 1:13  Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,

Room 10:17  Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Apt 10:44-48   Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.  Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,  sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:  "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"  Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.

APT 11: 16-18: Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: ‘Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä’. Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa?" Tämän kuultuansa he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi".

Pietari kertoi Jerusalemissa pakanoiden uskoon tulosta Apt 11 luvussa. Huomaamme tästä luvusta, jotta kysymys oli todella siitä jottei ketään voitu kastaa ennen kuin hän on tullut uskoon. Pietari kertoi, koska pakanat olivat tulleet uskoon, niin ei hän voinut estää Jumalaa. Jonka jälkeen Jerusalemin seurakunnassa iloittiin siitä kun Jumala oli antanut myös pakanoille parannuksen elämäksi.

Näistä kohdista Apt 10:44-48 sekä Apt 11:16-18 käy selville selkeästi, ettei alkuseurakunta kastanut ketään joka ei ollut tullut uskoon. Evankeliumin kuulleet pakanat tulivat uskoon ja Pietari sanoo: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Apostolien tekojen luvussa 11 Pietari sanoo, koska siis pakanatkin olivat  saman uskon lahjan, niin mikä hän on estämään Jumalan asetuksia. Oli kielto olla kastamatta muita kuin uskoontulleita. Sillä niin Pietari sanoo, ettei kukaan nyt voi kieltää heitä kastamasta kun ovat saaneet Pyhän Hengen ja tulleet uskoon. Luterilainen teologia väittää, että tässä ei ollut kaste kieltoa, vaan se että juutalaiset luulivat ettei pakanoita saa kastaa. Mutta tämä väite on todella epäraamatullinen, sillä: Mark 16:15-16  Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Apostolit tiesivät Kristuksen käskyn perusteella, että kaikista kansoista uskoontulleet kastetaan, sillä näin oli Kristus heitä käskenyt tehdä. Näin myös Pietari kumppaneineen tiesi, että vesikaste kuuluu kaikille uskoontulleille. Joten Apt 10:44-48:sta käy selvästi ilmi, että oli kielto olla kastamatta muita kuin uskoontulleita olivat he sitten juutalaisia tai pakanoita.

Raamattu opettaa, jotta usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Sillä se, joka Jumalan luokse tulee täytyy uskoa, että Jumala on. Jumalan luokse tullaan henkilökohtaisen uskon kautta niin Raamattu selvästi opettaa. Ei vauva eikä aikuinen tarvitse kastetta ennen kuin on tullut uskoon.

Raamatun kanta on yksiselitteisen selvä siitä, että on vain yksi usko ja yksi kaste. Mutta luterilaisella kirkolla on kaksi erilaista kastetta. Lähetyskentillä kastetaan ne, jotka ovat tulleet uskoon sen perusteella, että he ovat vastaanottaneet pelastuksen henkilökohtaisen uskoontulon myötä. Sitten heidän lapset kastetaan sen perusteella, koska heidän vanhempansa ovat tulleet uskoon. Tässä on nyt kaksi kastetta toinen uskovalle, joka on tullut uskoon Jumalan armosta ja toinen pikkulapselle, joka ei ole tullut uskoon, vaan hänet kastetaan toisen ihmisen uskoontulon perusteella.

 

Raamattu kuitenkin opettaa että on vain yksi kaste, joka tarkoittaa, että se tehdään vain kerran ja aina samoilla perusteilla eli uskoon tulon jälkeen. Luterilaisella kirkolla on kaksi erilaista kastetta toinen uskoontulleille sekä toinen pienelle sylivauvalle, joka kastetaan toisen ihmisen uskoon tulon perusteella tai siksi jos hänen vanhempansa kuuluvat luterilaiseen kirkkoon olivat sitten vanhemmat uskossa tai eivät. Ja Suomessa ainakin selkeästi yli 90% kirkon jäsenistä ovat julkijumalattomia. Lut.kirkon sylivauva ”kasteelle” ei löydy yhtään perustetta Uuden Testamentin kirjoituksista.

Lut. Kirkko: Ehtoollinen

- Sakramentin pätevyys ei riipu sen jakajan tai vastaanottajan uskosta tai pyhyydestä. Sakramentti on pätevä asetussanojensa nojalla. Esimerkiksi ehtoollisella käyvä saa aina todellisen Kristuksen ruumiin ja veren, olipa hänen oma uskonsa tai elämäntilanteensa millainen tahansa.

- Luterilaisessa kirkossa ehtoollinen on ymmärretty korostetusti syntien anteeksiantamuksen välineeksi.

- Kristuksen ruumiin ja veren sakramentissa ristillä uhrattu Kristus lahjoittaa itsensä meille. Ehtoollisen lahja, syntien anteeksisaaminen, annetaan meille niissä sanoissa, jotka meille sakramentin saadessamme lausutaan: “sinun puolestasi annettu

- Kun uskomme nämä sanat ja otamme vastaan  leivän ja viinin ,nautimme hengellisen aterian, joka uudistaa elämämme ja lisää meissä   rakkautta lähimmäisiimme. Ehtoollinen yhdistää meidät Kristukseen ja toisiimme.

- Kristuksen ruumis, elämän leipä, ruokkii ja vahvistaa kasteessa alkanutta hengellistä elämää.

- Jokainen ehtoollisen vastaanottaja saa Kristuksen sanan mukaisesti hänen ruumiinsa ja verensä. Ehtoollisen olemus perustuu Kristuksen työhön, ei ehtoollisen jakajaan tai vastaanottajaan. Oikean ehtoolliselle osallistumisen edellytys on usko, joka merkitsee Kristuksen sanaan luottamista. Voimme heikollakin uskolla turvautua siihen, että Kristuksen ruumis ja veri on annettu juuri meidän puolestamme. Ehtoolliselle voi osallistua, vaikka sen merkitystä ei täysin ymmärtäisikään. Kristuksen ruumis ja veri on kuitenkin erotettava muusta syömisestä ja juomisesta. Ehtoolliselle osallistuville lapsille on sopivalla tavalla selitettävä sen merkitys. Konfirmoitu seurakunnan jäsen voi itsenäisesti käydä ehtoollisella, koska hän  on saanut opetusta ehtoollisesta ja tunnustautunut kirkon uskoon. Ehtoollinen on tarkoitettu jokaiselle kristitylle. Kun tutkimme itseämme, joudumme myöntämään, että olemme epäuskoisia ja rakkaudettomia. Tarvitsemme tätä ateriaa. Kristus kutsuu pöytäänsä erityisesti niitä,  jotka tuntevat itsensä syntisiksi.

Ehtoollinen on Jeesuksen asettama ateria Hänen muistokseen. Raamatussa ei Jeesus, eikä Paavalikaan opeta ehtoollisen olevan alttarin sakramentti. Tällainen opetus on isien perinnäissääntöjä, joka kumoaa Jumalan Sanan ja eksyttää  pois totuudesta. Jeesus siunasi leivän ja viinin ja antoi sen opetuslapsilleen, eikä ehtoollinen kuulukaan muille kuin uskoville. Lut. kirkko jakaa surutta ehtoollisen kaikille kirkossa oleville uskoville ja uskottomille. Viini kuvaa Kristuksen verta ja leipä kuvaa Kristuksen ruumista. Eihän viinimalja ja leipä kuollut ristinpuulla, vaan Jeesus ja Hänen ruumiistaan vuoti ristillä sovituksen ja syntien anteeksiantamuksen veri niille, jotka uskovat Häneen. Jeesuksen ristillä vuotama veri on syntien anteeksisaamiseksi, jota viini kuvaa. Katekismus syrjäyttää Jeesuksen veren ja asettaa tilalle ehtoollisviinin syntien anteeksisaamiseksi. Onhan tämä kirkon sakramentti-toimitus kirkon mukaan syntien anteeksisaamisen sakramentti, joka antaa synnit anteeksi. Ja tämän sakramentin alle alistetaan usko Jumalaan. Kirkon usko onkin aina alistettu sakramenttien alle ja niiden maagiseen voimaan, joka tuo pelastuksen. Tällainen sakramentti- usko ei pelasta ketään, vaan kadottaa, koska se on  toista evankeliumia, joka on vastoin Jeesuksen evankeliumia.

Raamattu puhuu yhdestä ainoasta uhrista, jonka Kristus antoi Golgatalla, siinä vain on pelastus ja syntien anteeksisaaminen. Paavali opettaa, että uskomalla Jeesukseen saa synnit anteeksi. Luterilainen kirkko siirtää Jeesuksen ristinkuoleman kirkon ehtoollisen sakramenttiin siten, että ehtoollisen sakramentin välityksellä ristillä uhrattu Kristus lahjoittaa itsensä meille! Tällaista oppia ei opeta Raamattu ja tällainen oppi on toista evankeliumia, joka kadottaa jokaisen siihen uskovan. Luterilaisen kirkon  oppi tuo pelastuksen välittäjäksi ehtoollisen sakramentin, jonka suorittamisen jälkeen vasta Golgatan ristinkuolema on voimassa. Kirkko uskoo sakramenttiin ja sakramentti on kirkon pelastuksen välittäjänä.  Tällainen oppi ei paljon eroa katolisen kirkon opista, jossa joka kerta messu-uhrissa uhrataan Kristus uudelleen verettömällä tavalla. Messu-uhri on katolisen katekismuksen mukaan voimakkain sovitusuhri.

Molemmissa opeissa kirkon ehtoollis-sakramentti toimii pelastuksen ja syntien anteeksisaamisen ehtona ja edellytyksenä. Nämä lapsi- ja ehtoollis- sakramenttiopit ovat toista evankeliumia, joilla ei ole mitään tekemistä Raamatun opetuksen kanssa. Jumalan Sanan opetus lepää Golgatan ristinkuolemassa, syntien anteeksisaamisen paikkana. Ristinkuolema ei tuo ihmiselle automaattisesti syntien anteeksisaamista. Ensin julistettiin ristinsanomaa ja ne, jotka tekivät parannuksen ja ottivat Sanan vastaan ja uskoivat Jeesukseen niille on risti syntien anteeksisaamisen paikka. Niille jotka eivät tee parannusta eivätkä usko Jeesukseen, niille risti  julistaa kuolemaa ja kadotustuomiota. Syntejä ei saada syömällä eikä juomalla anteeksi, vaan Raamatun opettamalla selvällä tavalla. Ehtoollinen onkin luterilaisuudessa toinen pelastustie.

Ehtoollinen on muistoateria eikä syntien anteeksiantamuksen sakramentti. Ehtoollinen on muistoateria Jeesuksen ristin kuolemasta ja Hänen ylösnousemuksestaan, jonka kautta annetaan syntien anteeksiantamus niille, jotka parannuksen teon jälkeen ottavat uskossa vastaan Herran Jeesuksen. Leipä ja viini kuvaavat Golgatalla tapahtunutta lunastustyötä, jossa on syntien anteeksiantamus. Kun Israelin kansa oli Egyptin orjuudessa, niin Jumala päätti vapauttaa kansansa tästä orjuudesta. Ennen tuota vapautumista asetettiin pääsiäinen, jonka tehtävä oli muistuttaa Israelin kansaa, siitä kun Jumala vapautti kansansa egyptiläisten orjuudesta. Pääsiäiseen kuului myös pääsiäisateria, jossa syötiin teurastettu karitsa, joka oli esikuvaa Jeesuksen Golgatan uhrista, jossa sovitettiin koko ihmiskunnan synnit. Johannes kastaja tiesi tämän, sillä kun hän näki Jeesuksen hän sanoi Pyhässä Hengessä: ” Katso, Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.”

 

Vanhan liiton pääsiäinen ei ollut se tapahtuma, jossa Israelin kansa vapautettiin egyptiläisten orjuudesta, vaan pääsiäinen viettiin tämän vapautumisen muistoksi. Samoin on myös Uudessa Liitossa. Ehtoollisessa ei uhrata Jeesusta, koska Jeesus antoi kertakaikkisen uhrin Golgatalla. Ehtoollinen vietetään Jeesuksen kuoleman muistoksi, jossa muistellaan ja julistetaan Herran kuolemaa. Ehtoollinen ei ole syntien anteeksisaamisen sakramentti, koska syntien anteeksisaaminen tapahtui Golgatalla, jota ehtoollisella muistellaan Herran Jeesuksen  kunniaksi.

 

1 Kor 11:23  Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".  Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".  Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.

 

Lut. kirkko: Kirkkolaki ja kirkkokäsikirja

- Kirkkolaki määrää, että kirkolliset toimitukset on suoritettava kirkkomme käsikirjan mukaisesti…Toimituksen suorittaja ei saa kirkkolain 106§:n mukaan poiketa olennaisesti kirkkokäsikirjasta.

- Kirkkolaissa ja järjestyksessä on perussäännökset kirkon jumalanpalveluselämästä.

- Kirkkokäsikirja on…seurakunnan yhteisen jumalanpalveluksen käsikirja eli seurakunnan hengellinen käsikirja.

- Kirkkokäsikirjan asema ja merkitys kirkon jumalanpalveluselämässä on kiistaton.

Kirkkolaki ja kirkkokäsikirja ovat Raamatulliselle uskolle vieraita ja tuntemattomia käsitteitä.

Lut. kirkko: Neitsyt Maria

- Marialla on luterilaisuudenkin mukaan esirukoilijan asema: Maria rukoilee lakkaamatta kirkon puolesta.

Luterilainen tiedotuskeskus vahvistaa Marian olevan kirkon esirukoilija tämän päivän luterilaisuudessa. Raamatussa ei ole sellaista opetusta, että Maria rukoilee lakkaamatta seurakunnan puolesta. Raamatusta löytyy kyllä sellainen opetus, että Jeesus rukoilee lakkaamatta seurakuntansa puolesta.

Lur. kirkko: Luterilaisen kirkon seurakunta käsitys

- Luterilaisuudelle…on vapaakirkollinen pyhien seurakunnan tavoittelu täysin vierasta sekä sen nojalla, että vehnän ja valhevehnän on annettava kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti, että rakkauden vaatimuksesta…

- Kirkkoon kuuluu sekä oikeita, että vääriä jäseniä; kirkko on sekoittunut ruumis.

- Kirkon pyhyyttä ei turhenna sen piirissä – ulkonaisessa kirkossa – oleva epäuskoisten joukko, sillä nämähän eivät kuulu todelliseen kirkkoon.

Luterilainen kirkko on todella sekoittunut ruumis, koska se on sekoittanut valheen ja totuuden keskenään. Raamatun opetus on vesiselvä ettei Jumalan seurakuntaan kuulu muita kuin Häneen uskovia.

Apt 2:47  kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi seurakunnan yhteyteen joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen. (alkukielen mukainen käännös)

Raamatun opetuksen mukaan uskoon tullaan Jumalan sanan kuulemisen kautta. Jeesus itse myös sanoi: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” Näin Jumalan seurakuntaan eivät kuulu muut kuin uskoontulleet, jumalattomat eivät kuulu Jumalan seurakuntaan.

 Eph 1:13  Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,

Mark 1:15  ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi"

Lut. kirkko: Piispojen lausuntoja

Piispa Wille Riekkinen; ”Toivon, että homot ja lesbot voisivat osallistua kirkon työhön jäseninä, tekijöinä ja päättäjinäkin.”  Karjalainen, 14. 2 2002, s. 9

 

Piispa Juha Pihkala: ”Minusta olisi parempi, jos homot ja lesbot toteuttaisivat seksuaalista taipumustaan pysyvässä parisuhteessa.” Etelä-Suomen Sanomat, 6.2.1999

Raamattu:
1 Kor 6:9:  Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.

Tekstissä esiintyvä sana miehimykset on kreik. arsenokoiteen - arsenokoites = homoseksuaali. Jumalan sana opettaa selvästi, että homoseksuaalisuus on synti, jonka harjoittajat eivät peri Jumalan valtakuntaa elleivät tule uskoon ja tee parannusta synnistään eli luopuvat homoseksuaalisuudestaan. Piispojen lausunnot ovat pahassa ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Kirkon kanta homoseksuaalisuuden syntiin on järkyttävä.

Lut. kirkko: Luterilaisen kirkon juuret

- Olemme aina erityissuhteessa roomalaiskatoliseen kirkkoon, joka on – tahdoimme tai emme – meille eräänlainen äiti-kirkko.

- Kirkkomme juuret ovat läntisessä kristikunnassa roomalaiskatolisuudessa.

- Augsburgin tunnustuksen alkuosa (artiklat 1-21) esittää luterilaisen opin summan osoitukseksi, ettei siinä voi nähdä olevan mitään, joka olisi vastoin Raamattua tai katolista kirkkoa tai roomalaista kirkkoa.

Jokaisen uskovan tulee kuulua seurakuntaan, joka on Jumalan seurakunta eikä ihmisten rakentama uskonnollinen-instituutio. Luterilaisen kirkon virallinen oppi on siis aika tavalla epäraamatullinen. Sen tähden jokaisen Jeesusta rakastavan tulisi kuulua Raamatulliseen seurakuntaan. Tämän kirjoituksen tarkoitus on rakastaa Jumalan sanan totuutta sekä Jumalaa.

Luterilaisuuden juuret ovat katolisuudessa ja katolisuuden juuret ovat pakanauskonnoissa. Jokaisen joka rakastaa enemmän Jumalaa kuin ihmistä on tehtävä oikea johtopäätös luterilaisen kirkon virallisesta opista, ettei se ole Raamatun evankeliumia. Toki sekin on totta, että luterilaisessa kirkossa on uudestisyntyneitä Jeesukseen Kristukseen uskovia, joita rakastan sisarina ja veljinäni, mutta en kuitenkaan voi vaieta lut. kirkon selkeistä ja monista epäraamatullisista aineksista.

Jokaisen uskovan myös minun tulee Raamatun opetuksen mukaan pitää toista uskovaa itseään parempana ja näin haluan myös toimia suhteessa luterilaisen kirkon sisällä oleviin Herran Jeesuksen opetuslapsiin. Tarkoitukseni ei ole ollut halveksua kenenkään uskoa, vaan tuoda esille se mitä Jumalan sana opettaa ja mikä on Jumalan tahto. Toivon että ymmärtäisit ettei minun motiivini ole halu lyödä, satuttaa, tai nousta toisen yläpuolelle, vaan tuoda esille sitä mitä Jumalan sana opettaa. Me itse kukin jokainen myös minä olemme erehtyneet monessakin kohden ymmärtämään väärin sitä mitä Raamattu opettaa. Olkoon Jumala meille armollinen, että voimme nöyrtyä parannukseen silloin kun siihen on aihetta. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan todistuksen kautta, rakas uskon ystäväni.

 

Petri Paavola