Luku 13: Simonin kaste

Markku Särelä: Simon -noita ei ollut selkiytyneessä uskossa ennen kastetta eikä edes kasteen jälkeen. Hän pyrki ostamaan rahalla kyvyn antaa Pyhä Henki kätten päällepanemisella, sen jälkeen kun hänet oli kastettu. Pietari sanoi: "Minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä." (Apt. 8:23). Simon ei siis uskonut vielä silloinkaan. Tosin sanotaan, että "Simon itsekin uskoi" (j. 13), mutta tässä yhteydessä usko ei tarkoita pelastavaa sydämen uskoa. Tekstiyhteydestä käy ilmi, mitä se tarkoittaa. Luukas käyttää mielenkiintoista sanontaa: "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta , joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset" (j. 12). Tämän jälkeen Luukas, lisää: "ja Simon itsekin uskoi." Ketä Simon uskoi? Filippusta! Hän noudatti ulkonaisesti Filippuksen saarnaa ja otti kasteen vastaan. Hän pysytteli Filippuksen seurassa ja ihmetteli tämän tekemiä ihmeitä ja voimallisia tekoja. Simon ei ollut kiinnostunut Jumalan armosta, vaan ihmeistä. Niiden tähden hän meni kasteelle, vaikka ei uskonasioita ymmärtänytkään. Simon ulkokullaili. Pietarille hän sitten paljasti itsensä pyytäessään saada ostaa Pyhän Hengen ihmeitä tekevää armolahjaa. Jos Simonin ulkokultaisuus olisi tullut ilmi aikaisemmin, ei häntä olisi kastettu. Mutta kun hän oli kasteen saanut, ei kaste tullut vääräksi Simonin epäuskosta. Pietari ei käskenyt häntä menemään uudestaan kasteelle, vaan ainoastaan tekemään parannuksen, kääntymään Jumalan tykö ja rukoilemaan syntiään anteeksi (Apt. 8:22). 73) Usko ei siis tee kastetta. Kaste on uskosta riippumatta oikea. Oikeata kastetta ei saa toistaa. "Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste." (Ef. 4:5). Ensimmäiseen kasteeseensa uudestikastetunkin tulisi turvata ja hylätä syntinä sen jälkeiset kasteet. Uudestikastajat eivät johdonmukaisesti opissaan pysyen voisi olla koskaan varmoja, onko heidän kasteensa oikea. Jotkut ovatkin kastattaneet itsensä useita kertoja saamatta rauhaa. On lohdullista tietää, että kristillinen kaste on oikea uskosta riippumatta. Sellaiselle kasteelle voi epäröimättä rakentaa uskonsa. (s.64)

Särelän tulkinta johtaa sellaiseen päätelmään, jonka mukaan Herran Jeesuksen apostolit olisivat erehtyneet kastamaan Simonin, joka ei ollut Särelän mukaan tullut uskoon. Särelän tulkinta on kuitenkin väärä ja vastoin Jumalan sanan opetusta.

Simon oli selkeässä ja tietoisessa uskossa ennen vedessä kastamista ja siksi apostolit kastoivat hänet. Simon oli tullut aidosti uskoon. Apostolien teoissa luvussa 8 jakeessa 13 sanottiin Simonin uskoneen Filippuksen julistus Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen nimestä. Simon ei siis uskonut vain Filippukseen, vaan Filippuksen julistuksen kohdetta, eli Herraa Jeesusta. Alkuteksti käyttää sanaa pisteou (Simon uskoi), joka tarkoittaa uskoa ja pitää totena. Kreikankielen sana pisteou esiintyy monta kertaa merkityksessä, jossa se tarkoittaa pelastavaa uskoa. Simon ja osa Samarian kaupungin asukkaista ottivat vastaan pelastuksen uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Pelatuksen vastaanottamisen sekä vesikasteen jälkeen Simon pysytteli Filippuksen lähellä ja hämmästeli sitä mitä hän näki. Simon oli tullut aidosti uskoon, mutta hämmennys johti hänet siihen, että hän halusi ostaa rahalla Pyhän Hengen lahjan välittämisen kätten päällepanon kautta.

Simon oli tullut aidosti uskoon, mutta hän heti uskonelämänsä alkumetreillä antoi sydämensä saastua katkeruudella ja vääryydellä. Siksi Pietari kehotti Simonia tekemään parannuksen.

Raamatun opetuksen mukaan ilman uskoa ei ketään voida kastaa. Sen tähden myös Samariassa uskoon tulleet kastettiin vedessä, koska he olivat pelastuneet Jumalan armosta uskottuaan evankeliumin Herrasta Jeesuksesta. Vesikaste ilman uskoa on väärä kaste, joka ei ole ollenkaan kaste, sillä Raamatullinen vesikaste edellyttää aina henkilökohtaista uskoa Herraan Jeesukseen. Vesikaste on silloin aina oikea kun se on tapahtunut uskoon tulemisen jälkeen.