Etusivulle
Raamatunopetuksia

 

Seurakunta vai kirkko?
 

 

 

Uusi raamatunkäännös v. 1992 on ottanut käyttöön kirkko sanan, joka on laitettu seuraaviin Raamatun kohtiin.

 

-     Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari*, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita, Matt 16:18.

 

-      Kaikkialla Juudeassa, Galileassa ja Samariassa kirkolla oli nyt rauha. Se eli ja rakentui Herran pelossa, ja Pyhä Henki vahvisti sitä, niin että se yhäti kasvoi, Apt 9:31.

 

Kirkko sana etymologinen alkuperä

 

Växjön tuomiorovasti, teologian tohtori Gustav Adolf  Danell käsittele kirkko sanaa teoksessaan Vår allra heligaste tro, Växjö 1966 avoimen rehellisellä tavalla. Teksti on kursiivissa.

 

Tuskin missään muussa kysymyksessä on vallalla niin suuri epävarmuus ja epäselvyys kuin tässä. Se koskee jo sanan alkuperää. Tavallinen käsitys on nykyään, että sana “kirkko” olisi peräisin kreikan kielen adjektiivista “kyriakon” tai “kyriake”, Herran (oma). Tätä etymologista selitystä asiantuntijat eivät kuitenkaan pidä mahdollisena. On todennäköisempää, että sana tulee keltin kielen sanasta “kyrk”, joka on skotlantilaisten lähetyssaarnaajien kautta kulkeutunut germaanisiin maihin, missä sitä on alettu yleisesti käyttää. Romaanisissa kielissä on sitä vastoin säilynyt kreikan kielen, Uudessa Testamentissa esiintyvä sana “ekklesia”. On tuskin mahdollista, että kreikan “kyriakon” olisi aivan kuin siirtynyt suoraan germaanisiin kieliin ohi romaanisten kielten. Keltin kielen sana “kyrk” merkitsee rajattua, aidattua, ja kielellisesti se liittyy latinan sanaan “circus”.

 

 

Luterilainen kirkko opettaa kirkosta seuraavaa:

 ”Kirkkoon kuuluu sekä oikeita että vääriä jäseniä; kirkko on sekoittunut ruumis…. Luterilaisuudelle on vapaakirkollinen pyhien seurakunnan tavoittelu täysin vierasta sekä sen nojalla, että vehnän ja valhevehnän on annettava kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti, että rakkauden vaatimuksesta….”

 

Tällainen opetus on väärää opetusta ja tulkintaa Matteuksen evankeliumin kohdasta, jossa on opetus nisusta ja lusteesta.

 

Matt 13: 24-30; Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?' Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt.' Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'  Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"  

 

Matt 13:36-43; Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon lusteesta."  Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailmanloppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.

 

Pelto johon kylvettiin hyvä siemen ja luste on maailma, eikä seurakunta. Hyvä siemen on Jumalan lapset ja lusteet ovat pahan lapset. Hyvän siemenen kylväjä on Jeesus ja pahan siemenen kylväjä on perkele. Hyvän siemenen ja lusteen tulee antaa kasvaa maailman loppumiseen asti. Jeesuksen tulemuksen ja tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen pahan lapset heitetään tuliseen järveen, jossa on oleva itku ja hammasten kiristys. Uudessa Jerusalemissa Jeesukseen turvanneet loistavat niin kuin aurinko.

 

Jumalan seurakunta

 

Jumalan seurakunta on seurakunta, eikä kirkko. Vanha testamentti ja Uusi Testamentti käyttävät Jumalan kansasta nimitystä seurakunta.

 

Vanha Testamentti: 

- Qahal (lhq) - seurakunta, ihmisjoukko, kokoontuminen, kokoontua
- Qehillah (
hlhq) - seurakunta, kokoontuminen

- Edah (hde) - seurakunta, kokoontuminen, todistaja

- Maqhel  (lhqm)- seurakunta, joukko)

 

Uusi Testamentti:

- Ekklesia (ekklhsia) - seurakunta, uloskutsuttu joukko, kansankokous. Ekklesia tulee sanoista ek ulos ja kaleoo kutsua. Niin heprean kuin kreikankielestäkin nousee esille sama ajatus nimestä seurakunta, joka tarkoittaa kokoontumista ja uloskutsua.

 

Jumalan seurakunta on kutsuttu ulos saatanan ja synnin aiheuttamasta orjuudesta, vaeltamaan Jumalan Hengen ja sanan valkeudessa. Jeesus on  ovi; jos joku Jeesuksen kautta menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Jeesus on tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Jeesus on se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Paha saatana on tullut synnin kautta varastamaan ihmiselämän, joka kuuluu Jumalalle. Paha saatana on tullut synnin kautta tappamaan ihmiselämän, joka kuuluu Jumalalle. Paha saatana on tullut tuhoamaan ihmiselämän, joka kuuluu Jumalalle. Joka pelastuu Jeesuksen kautta, niin hän saa käydä sisälle Jumalan Hengen vaikutuspiiriin, mutta hän saa myöskin käydä ulos tämän maailman hengestä ja sen vaikutuksesta. Ja silloin hän on löytävä Hyvän Paimenen laitumen, jossa kasvaa rakkauden, ilon, rauhan, pitkämielisyyden, ystävällisyyden, hyvyyden, uskollisuuden, sävyisyyden ja itsensähillitsemisen hedelmä, jonka Jumala kasvattaa ja vaikuttaa sanansa ja Henkensä kautta Jumalan lasten sydämissä. Kirkko käsite ei ole raamatullinen käsite ollenkaan.

 

Ekklesia (ekklhsia) versus Kyriakos (kuriakov)

 

Kreikankielen seurakunta sana ekklesia merkitsee ulos kutsuttuja sekä seurakuntaa. Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Tässä on kutsu tulla ulos pimeydestä ja Jumalan armosta syntyä uudestiylhäältä Jumalan seurakuntaan, ekklesiaan. Kyriakos/Kyriakon merkitsee Herraa. Kirkkoinstituutio opettaa, että sanasta Kyriakos/Kyriakon tulee kirkko sana, joka tarkoittaa seurakuntaa, Herran omia.

 

Uskonnollinen kirkkolaitosinstituutio ei kutsu ulos ihmisiä maailmasta, vaan ilman parannusta vesikasteella toimittavat sisään kutsun kirkkoonsa. Seurakunta sana on Raamatussa ekklesia, joka tarkoittaa seurakuntaa. Kyriakon tarkoittaa  Herraa, ei seurakuntaa, jolla on oma sana ekklesia. Sana Kyriakos esiintyy kahdesti UT:ssa:

 

1 Kor 11:20 Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran (Kyriakon) aterian nauttimista,

 

Kyriakon sana esiintyy sanana Herran, joka tarkoittaa Jeesusta Kristusta ei seurakuntaa.


Ilm 1:10 Minä olin hengessä Herran (Kyriake) päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan
äänen,

 

Sana Kyriakos/Kyriake on adjektiivi sanasta Kyrios. Kyrios tarkoittaa Herraa. Adjektiivi Kyriakos tarkoittaa Herran, eli jokin asia on Herran.  Sana Kyriakos esiintyy kahdesti UT:ssa, jossa toisessa kohtaa se on liitetty Herran ateriaan ja toisessa kohtaa Herran päivään. Kun UT opettaa seurakunnasta käyttää se sanaa ekklesia, ei Kyriakos. Kirkko sana käsite, jolla tarkoitetaan seurakuntaa on siis täysin tuulesta temmattu eikä se tarkoita seurakuntaa, mutta sana Kyriakos tarkoittaa kyllä Herraa (Herran päivä ja ateria) kahdessa kohdin Uutta Testamenttia. Sana Kyriakos/Kyriake ei siis tarkoita seurakuntaa eikä kirkkoa, vaan Herraa.

 

 

 Katolinen katekismus opettaa kirkosta seuraavaa;

 ”Jeesus Kristus perusti maailmaan, katolisen apostolisen Rooman kirkon. Kirkko on näkyväinen yhteys, johon kuuluvat kaikki oikeauskoiset kristityt maan päällä yhden ainoan päämiehen, Rooman paavin ja häneen yhdistettyjen piispojen alaisina. Rooman piispa on Jeesuksen Kristuksen maallinen sijainen, koko kirkon näkyväinen ylin pää, joka erehtymättömästi opettaa uskottavat ja tehtävät.”

 

Raamatussa ei ole ollenkaan  tällaisia opetuksia, eikä kirkko käsitettä löydy hebr. tai kreik. teksteistä. Raamattu opettaa Jumalan seurakunnan olevan Jeesukseen Kristukseen uskovien joukko, jotka kokoontuvat yhteen, rakentumaan yhteisestä uskosta.

 

Kirkkolaitos on taas sellainen, johon liitetään ihmistekoisen lapsikaste rituaalin kautta. Kirkkolaitos alkoi muodostumaan kun Konstantinus Suuri sekoitti Roomassa vaikuttaneet uskonnot ja kristinuskon keskenään. Kirkko ja seurakunta ovat kaksi eri asiaa, joita ei saa sekoittaa toisiinsa. Rooma julisti kristinuskon 390-luvulla Rooman valtion uskonnoksi. Rooman uusi uskonto sai nimekseen Rooman katolinen kirkko. Kun taas Uuden Liiton Jumalan seurakunta syntyi helluntaipäivänä, jo yli kolmesataa vuotta aikaisemmin.

 

Että he yhtä olisivat tuo yhtä sana on kreikaksi eis, joka tarkoittaa yksi. Jeesus ja apostolit julistivat yhtä seurakuntaa ei katholikos/katholike yleistä seurakuntaa, koska tuohon yhteen seurakuntaan päästiin jäseneksi vain parannuksen tekemisen jälkeen. Jeesus ja apostolit eivät käyttäneet seurakunnasta nimeä yleinen katholikos/katholike, katolinen, vaan Jumalan seurakunta: 2 Kor 1:1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle (tee ekklesia tou Theou - th ekklhsia tou yeou) ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.

 

Kreikkalaista sanaa (katholikos/katholike), katolinen sanaa ei edes löydy Uuden Testamentin kirjoituksista (UT:n kreikankielen tekstilaitos). Jeesus ja apostolit eivät opettaneet katolisesta kirkosta yhtään mitään, vaan he opettivat yhdestä Jumalan seurakunnasta.

 

Rooman katolisesta kirkosta tuli valtionkirkkolaitos 390-luvulla, mutta Uuden Liiton Jumalan seurakunta syntyi helluntaipäivänä. Jumalan seurakunta ei ole valtionseurakunta eikä kirkkolaitos, vaan Jumalan seurakunta. Jumalan seurakuntaan synnytään uudesti ylhäältä parannuksen teon jälkeen. Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Parannuksen teko on siis Jumalan armoteko, jonka kautta Hän pelastaa ihmisen sekä liittää hänet Jumalan seurakuntaan. Katolinen katholike, katholikos sanaa alettiin käyttämään vasta vuoden 110 tienoissa. Sanat katolinen kirkko (he katholike ekklesia) ilmestyivät ensimmäistä kertaa historian lehdille Ignatiuksen kirjeessä Smyrnalaisille, jonka hän kirjoitti vuonna 110 jKr. Kirjeessä hän kirjoitti seuraavasti: "Minne piispa tulee, siellä on kansa, missä Jeesus on, siellä on yleinen (yleismaailmallinen) [katholike] seurakunta (kirkko)."

 

Jeesus ja apostolit eivät käyttäneet sanaa katolinen (katholike), vaan Jumalan seurakunta (ekklesia Theou), joka on yksi (eis). Kirkkolaitoksen juuret eivät ole kirjoitetussa sanassa, vaan isien perinnäis-säännöissä sekä Raamatulle tuntemattomissa käsitteissä ja opeissa

 

Seuraava Raamatun kohta osoittaa selvästi, että vain uskovat kuuluvat Jumalan seurakuntaan, eivätkä ketkään muut. Kirkko on ihmisten keksimä instituutio, kirkkoon taas kuuluvat kaikki ne, jotka ovat  lapsena kastettu tähän kirkko nimiseen instituutioon. Uskovan ihmisen ei tulisi kuulua ihmisten perustamaan kirkkoon, vaan Jumalan Hengestä ja sanasta syntyneeseen Jumalan seurakuntaan. Seuraava Raamatunkohta selvittää sen minkälainen on seurakunta ja miten seurakuntaan tullaan sisälle.

 

Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta".  Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.  Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä,  ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.  Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,  kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi seurakunnan yhteyteen joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen,  Apt 2:40-47.

 

Jakeessa 47 on kreik. tekstissä sana ekklesia - seurakunta. Vanha Biblia, ruotsalainen käännös 1917 ja Luther kääntävät jakeeseen sanan seurakunta, joka kuuluukin sinne alkutekstin mukaisesti. Seurakuntaan tullaan sisälle, kun on kuultu pelastuksen evankeliumin sanaa ja uskossa otettu sana vastaan ja sen jälkeen uskoontulleet menivät kasteelle ja pysyivät keskinäisessä yhteydessä ja Jumalan sanan opetuksessa.

 

Pelastukseen sisälle tulemisen jälkeen Herra lisää pelastuneen seurakuntaansa. Vesikaste ei liitä ihmistä seurakuntaan niin kuin jotkut tahot opettavat, vaan pelastuksen vastaanottaneen uskovan Herra itse lisää seurakuntaansa. Vesikaste annetaan sen jälkeen kun ihminen on tullut uskoon, ei ennen sitä. Uskova kuuluu uudestisyntymän perusteella maailmanlaajuiseen Kristuksen seurakuntaan sekä paikkakuntansa seurakuntaan. Uudestisyntymän jälkeen uskova kokoontuu paikkakuntansa seurakunnassa, niin kuin Raamattu asian opettaa: He pysyvät apostolien opetuksissa (Raamatun opetus), keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa.

 

Todellinen Jumalan seurakunta

 

Todellinen Jumalan seurakunta koostuu kaikista uudestisyntyneistä uskovista, jotka ovat katuneet ja tunnustaneet syntinsä ja uskoneet Jeesuksen olevan Herra. Todellinen Jumalan seurakunta on hajaannuksen tilassa erilaisten kirkkojen ja herätysliikkeiden sisällä sekä niiden ulkopuolella. Jumalan tahto on koota ja yhdistää Hänen seurakuntansa yhdeksi jokaisella paikkakunnalla kuten Hänen sanansa opettaa:

 

1 Kor 1:2 Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.

 

1 Tess 1:1 Paavali ja Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha!

 

Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan

Olen kirjoittanut tämän kirjoitukseni Raamatun Hengessä, johon kuuluu lähimmäisen rakastaminen totuudessa. Raamatullinen rakkaus ei tue syntiä ja vääryyttä, vaan Raamatun totuutta. Kirjoitukseni sävy ei varmasti miellytä kaikkia, mutta olen sen pyrkinyt tekemään selkokielellä ja Raamatun sanan rakkautta ja totuutta noudattaen.

Kirkon ongelma on jumalattomien ja uskovaisten sekoittaminen keskenään edustamaan Kristuksen ruumista. Luterilainen kirkko opettaa kirkon olevan sekoittunut ruumis, johon kuuluu sekä oikeita (uskovia) että vääriä (jumalattomia) jäseniä. Kirkko opettaa, että luterilaisuudelle vapaiden suuntien uskovien seurakunta käsite on vieras ajatus, koska vehnän ja valhevehnän on annettava kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti, rakkauden vaatimuksesta.

Raamatun opetuksen mukaan Herran Jeesuksen seurakuntaan (Kristuksen ruumis) ei kuulu muita kuin Jeesuksen pelastamia uskovaisia ihmisiä, jotka uskovat Herraan Jeesukseen niin kuin Raamattu sanoo. Raamattu opettaa lusteen (valhevehnän) olevan pahan lapset ja vehnän olevan Jumalan lapsia. Raamatun mukaan pelto on maailma, jossa luste ja vehnä kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti. Elonleikkuu on tämän nykyisen maailmanajan loppu kun Herra Jeesus tulee takaisin.

Raamatun opetuksen mukaan luste ja vehnä kasvavat yhdessä maailmassa, ei seurakunnassa, sillä Jumalaan seurakuntaan ei kuulu kuin Jumalan armosta pelastettuja Herran Jeesuksen opetuslapsia.

Kirkon ongelma on sekoitus, jossa kaksi erilaista siemenen omaavaa ihmisjoukkoa koittaa yhdessä rakentaa rakennusta toisistaan täydellisesti poikkeavien rakennusaineitten kautta. Lopputulos tällaisesta rakentamisesta on sekasotku ja kaaos sekä iso riita. Jumalattomat rakentavat kirkkoa synnin varaan täyttäen kirkon opit ja toiminnan kaikilla mahdollisilla synneillä. Uskovat koittavat kirkkoa Raamatun opetuksen mukaan sekä osin uskonnollisten perinnäissääntöjen mukaan.

Otan esimerkin edellä mainitusta rakentamisesta. Tarkoitus ei ole nyt loukata ketään, vaan kertoa suomenkielellä selkokielellä millaisesta rakentamisesta on kyse. Tarkoitus on rakentaa kirkkorakennus. Paikalle saapuu kaksi arkkitehtiä. Toisella on kirkkorakennuksen rakennuspiirustukset ja toisella ilotalon rakennuspiirustukset. Työtä aletaan tehdä yhdessä koska koetaan, että kirkkoon kuuluvat kaikki. Kun työt alkavat edistyä, niin molemmat leirit alkavat purnaamaan, että heillä on oikea näkemys miten kirkko pitäisi rakentaa. Kun kirkko on valmis ja rakennuksen sisällä alkaa yhtä aikaa toimimaan kirkon jumalanpalvelukset sekä ilotalon pyörittäminen, niin molemmat leirit ovat toisiaan vastaan kokien että oma näkemys on oikea ja toisen väärä.

Miksi otin esimerkiksi ilotalon? Siksi koska kirkko hyväksyy kaikenlaiset haureuden synnit. Synnin rakastajat ja Raamatun Jumalaa rakastavat käyvät kamppailua siitä kumman näkemys on oikea. Synnin rakastajat sanovat homouden olevan Jumalan tahto ja Raamatun Jumalaa rakastavat sanovat homouden olevan syntiä.

Jokainen varmasti ymmärtää, että alunperin näiden kahden porukan olisi pitänyt olla erossa toisistaan ja rakentaa ihan oma rakennus oman arvomaailmansa pohjalta. Kirkon ongelma on se että sen sisällä on kahdenlaisia jäseniä; toiset rakentaa synnin valtakuntaa ja toiset koittavat rakentaa Raamatun perustukselle sekä osin perinnäissääntöjen varaan. Synnin varaan rakentajat sanovat, että heidän arvomaailmansa on oikea ja Raamatun mukainen. Raamatun mukaan ja osin perinnäissääntöjen varaan rakentavat sanovat, että heidän arvomaailmansa on Raamatun mukainen. Molemmat leirit julistavat toinen toisensa vääräuskoisiksi ja kovien riitojen kautta kumpaisetkin koittavat todistaa olevansa oikeassa. Tämän seurauksena kirkossa on työpaikkakiusaamista, riitoja, jännitteitä sekä jatkuva kina kaikesta mitä kirkon sisällä tapahtuu tai opetetaan.

Synnin puolustajat vaativat kirkkoon demokratiaa ja uskovaiset vaativat Teokratiaa. Demokratialla tarkoitetaan tässä yhteydessä kansan valtaa, joka haluaa rakentaa synnin varaan. Teokratia tarkoittaa Jumalan valtaa, jossa Raamatun sana on ainoa auktoriteetti, jonka varaan tulee rakentaa. Näiden kahden siemenen sekoittaminen yhdeksi ei onnistu. Raamatun mukaan vähäinen hapatus (synnin hapatus) hapattaa koko taikinan. Kirkolle on käynyt siten että synnin hapatus on hapattanut sen ja synti on ottanut kirkossa selkeän yliotteen, niskalenkin josta vastustaja ei pääse enää pois. Synti on selättänyt Raamatun hyvän ja muuttanut sen irstauden ja synnin lähteeksi.

Alunperin näiden kahden siemenen tulee kasvaa yhdessä maailmassa, mutta ei rakentaa kirkkoa yhdessä. Kenen on syy tähän sekasortoon ja sotkuun? Kirkon oma syy, koska se itse hyväksyi väärät jäsenet oikeiden jäsenten joukkoon. Mikä olisi oikea ratkaisu tähän pulmaan? Uskovien tulisi jättää synnin Baabelin torni, jota kirkko rakentaa synnin voimalla, jossa kirkon johto on korviaan myöten. Uskovaisten tulisi tulla ulos kirkosta seurakunta yhteyteen, jossa seurakuntaa rakennetaan Jumalan sanan totuuden perustukselle rakkauden Hengessä.

 

 

 

 

 

Petri Paavola 18.7.2003 alkuperäinen kirjoitus osin päivitetty myöhemmin

 

Lähteet:
- Raamattu 33/38

- Vanha Biblia 1776
- Luther 1912 Bibel
- Raamattu 1992

- Online Bible Greek and Hebrew Lexicon
- Strong's Concordance

- Katolinen katekismus 1953
- http://www.newadvent.org/cathen/03449a.htm

 

 
 

 





eXTReMe Tracker