Nature

Etusivulle | Yhteiskunnan ilmiöitä | Anna palautetta
SaulusMedia |
Petri - Youtube    

 

Avioliitto - ihmisen seksuaalisuus - lapset muuttavassa maailmassa kaikki osat


Avioliitto - ihmisen seksuaalisuus - lapset muuttuvassa maailmassa osa 7

Mikä on paras perhemuoto lapselle?

Saulus-Lähetys järjesti Helsingissä Tieteiden talolla debatin 28.8.2018, jossa vastakkain olivat kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka ja lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. Debatin aiheena oli avioliittoinstituutio, avioerot ja seksuaalisuus sekä niiden lapsivaikutukset. Tilaisuuden lopussa paikalla ollut yleisö sai esittää kysymyksiä. Olin tilaisuudessa paikan päällä, istuen tarkkaavaisesti eturivissä. Tilaisuus oli todella pitkä, sillä se kesti hiukan yli 2 tuntia ja siinä ajassa väittelijät ehtivät esittää monenlaisia ajatuksia, jonka lisäksi monet hyvät yleisökysymykset toivat lisäulottuvuutta ajatusten virtaan illan keskustelussa. Mieleeni nousi monenlaisia näkökulmia keskusteltavana olleen aiheen tiimoilta, joka innoitti minua kirjoittamaan asiasta.

Tilaisuuden moderaattori Toni Torppa kysyi molemmilta keskustelijoilta, että mikä on heidän mielestään paras perhemuoto lapselle? Moderaattori huomautti Kurttilalle, että hän haluaisi Tuomaksen vastauksen myös siihen kun hän alussa mainitsi YK:n sopimuksen, johon perustaa näkemyksensä näissä asioissa. Moderaattori sanoi kuinka YK:n lapsioikeussopimuksen seitsemäs artikla sanoo, että mikäli on mahdollista, niin lapsen tulee saada tuntea ja kasvaa omien vanhempiensa kanssa. Moderaattori kysyi Kurttilalta, että eikö uusi sukupuolineutraali avioliittolaki riko tätä oikeutta vastaan, koska se lähtökohtaisesti antaa samaa sukupuolta oleville mahdollisuuden muodostaa perhe ja he voivat adoptoida lapsia.

Kurttilan mielestä paras perhemuoto on kahden toisiansa haluavien aikuisen sitoutuminen ja heidän välinen parisuhde ja liitto. Kurttilan mukaan lasten hyvinvointi, jotka ovat samaa sukupuolta olevien parisuhteissa ja liitoissa on hyvä ja vieläpä aivan yhtä hyvä kuin eri sukupuolta olevilla.

Moderaattori kysyi vielä Kurttilalta, että eikö YK:n sopimus nimenomaan sano, että vanhempien, isän ja äidin, joten eikö sanomasi ole ristiriidassa tämän kanssa.  Kurttila vastasi sanoen, että ei se täysin ole, jos asiaa mietitään sosiaalisena vanhemmuutena ja tunnistetaan YK:n lapsioikeussopimuksen tekohetken tulkinta, niin se on tietysti muuttunut ja muuttuvainen.

Kun tarkistin YK:n lapsioikeussopimuksen seitsemännen artiklan, niin artikla ei ollut muuttunut sillä siinä lukee: 7 artikla 1. Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen, ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.

Nykyinen Suomen sukupuolineutraali avioliittolaki rikkoo YK:n lapsioikeussopimusta vastaan, sillä se antaa samaa sukupuolta oleville oikeuden perheen muodostamiseen sekä vielä sen lisäksi adoptio-oikeuden. Kurttila kannattaa avioliittolakia, joka rikkoo YK:n lapsioikeussopimusta.

Sukupuolineutraali avioliittolaki rikkoo lapsen luonnollista ja biologista oikeutta omiin biologisiin vanhempiinsa. Sukupuolineutraali avioliittolaki ei ajattele lapsen etua, vaan itsekkään aikuisen etua, sellaisen joka elää vastoin luonnollisia arvoja ja ihmisen biologiaa. Itse olen sitä mieltä, että asetun kansalaistottelemattomuuteen tämän lain suhteen, enkä hyväksy sitä vaikka joutuisin sen tähden lukemaan tiilenpäitä. Kansalaistottelemattomuuteni syy on lapsen etu, sillä vastustan sitä että seksuaalinen perversio saa "lain oikeuden" turvin turmella viattoman lapsen. En ole yksin tässä kohden kansalaistottelemattomuuden puolella, sillä minun kaltaisiani löytyy useita tuhansia, jotka ajattelevat tästä asiasta samalla tavalla kuin minä.

Jos niin sanotut ammatti-ihmiset pitävät seksuaalisen perversion vallassa olevan aikuisen lapsen kasvattamisen olevan lapsen hyvinvointia edistävää, niin minun mielestäni se on sokeaa puusilmäisyyttä ja suurta ammattitaidottomuutta. Tällainen on paluuta takaisin antiikin Kreikan ajan seksuaalisiin perversioihin. Historiasta tiedämme kuinka se turmeli ja tuhosi ihmisten moraalin ja johti seksuaaliseen kaaokseen. Jos ihminen yhden kerran erehtyy, niin se on inhimillistä, mutta jos ihminen tietää ihmiskunnan kulttuurien virheet ja toistaa ne, niin silloin on jo kyse tyhmyydestä ja järjettömyydestä. Nykyinen Suomen yhteiskunta salliessaan ja laillistaessaan seksuaalisia perversioita ja vääristymiä palaa takaisin kauas menneisyyteen, takaisin taantumuksen ja seksuaaliperversioiden aikakauteen, menneeseen maailmaan, taantumaan, jonne ei pitäisi olla paluuta, aikaan jonka virheistä olisi pitänyt oppia, ettei sorru toistamaan niitä.

Tapio Puolimatka vastasi moderaattorin kysymykseen sanoen, että lapsen identiteetti tulee kuitenkin suurelta osin hänen biologisesta alkuperästään, jolloin lapsella on oikeus isään ja äitiin, joka on keskeinen ihmisoikeus. Tässäkin kohdassa Puolimatka oli jälleen kerran oikeassa. Lapsi saa alkunsa omasta biologisesta äidistään ja isästään, joka kertoo meille kaikille sen tosiasian, että lapsella on oikeus biologiseen äitiinsä ja isäänsä, koska äidit ja isät ovat olemassa lapsia varten. On todella julmaa ja vastuutonta riistää lapselta oikeus äitiin ja isään. Sukupuolineutraali avioliittolaki vie asiaa siihen suuntaan, jossa lapsilta ollaan riistämässä oikeus äitiin ja isään. Samalla tavalla kuin lapsella on oikeus äitiinsä ja isäänsä, niin äidillä ja isällä on oikeus lapseensa.

Kurttila sanoi tilaisuudessa kuinka nykyisin vallalla oleva avioliittolaki sellaisenaan on hyvä ajatellen niitä perheitä, jotka ovat meillä todellisuutta ja että me pystymme samaa sukupuolta olevan parisuhteen nivomaan siihen samaan ketjuun siinä kunnioituksessa ja arvostuksessa, että tämä yhteiskunta haluaa esimerkiksi tätä avioliittoa tukea ja puolustaa on hyvä. Kurttila toi esille, että kun on tutkittu lasten hyvinvointia erilaisissa perheissä, niin pitkälti havainto on sen suuntainen, että lasten hyvinvointia määrittelee juuri se kahden aikuisen välinen parisuhde ja kuinka siinä nämä kaksi aikuista yhdessä elävät, ei niinkään heidän sukupuolensa.

On olemassa niin sanottuja manipuloituja tutkimuksia, joilla pyritään vääristämään todellisuus. Ennen aborttien laillistamista väitettiin, että Suomessa tehdään vuosittain 30 000 laitonta aborttia. Lainmuutoksen jälkeen kun abortti sallittiin, niin vuosittainen aborttien lukumäärä oli noin 10 000. Abortin laillistamista ajaneiden keskuudessa oli henkilöitä, jotka myönsivät tahallisesti liioitelleensa aborttilukuja, koska he sen kautta pystyivät vaikuttamaan lainsäätäjiin ja yleiseen mielipiteeseen sillä seurauksella, että abortti laillistettiin.

Jotkut ovat myöntäneet, että useissa tutkimuksissa koskien sukupuolineutraalia avioliittoa on ollut samanlaista tarkoitushakuisuutta, sillä jotkut tutkijat ovat jättäneet huomiotta tietyt selvät haitalliset tekijät ja erot, jotka ovat selkeästi nähtävissä lapsen kasvulle ja kehitykselle silloin kun hän elää ja kasvaa homoseksuaalisissa perheissä. Tämän laiminlyönnin tarkoituksena on ollut halu osoittaa, ettei perherakenteella ole merkitystä lasten kehitykselle.

Stacey ja Biblarz (2001: 162) myöntävät, että koska tutkijoilla oli halu osoittaa homoseksuaalisten parien vanhemmuuden olevan yhtä hyvää kuin heteroseksuaalisten parien vanhemmuuden, sensitiiviset tutkijat käsittelevät näiden perhemuotojen eroja varovasti. Toisin sanoen, vaikka tutkijat itse asiassa löysivät eroja erilaisista parisuhdemuodoissa elävien aikuisten vanhemmuudessa, he jättivät ne vaille huomiota, vähättelivät niiden merkitystä tai jättivät eroja koskevat jatkotutkimukset tekemättä. Vanhempien seksuaalinen suuntautuminen vaikutti heidän lapsiinsa enemmän kuin mitä tutkijat toivat esille (Stacey & Biblarz 2001: 167). (Tapio Puolimatka: Lapsen ihmisoikeus, oikeus isään ja äitiin, s. 176)

Joillakin tutkijoilla on ollut homoseksuaalinen tausta, jotka ovat manipuloineet tutkimustuloksia sekä jotkut ovat manipuloineet niitä sen tähden, koska he puolustavat sukupuolineutraalia avioliittoa. On kiistaton tosiasia ettei tällainen tutkimustyö ole puolueetonta ja rehellistä tutkimusta, vaan alhaista ja epärehellistä.

Tutkimuksia on siis monenlaisia. On olemassa puolueellisia tutkimuksia, jotka on tehty todellisuutta vääristellen, että saataisiin omalle agendalle tieteellisen tutkimuksen arvoa. Sitten on olemassa sellaisia tutkimuksia, jotka ihan oikeasti perustuvat todellisiin tosiasioihin. Tilaisuuden moderaattori Toni Torppa toi esille kuinka Rutgersin yliopiston professori David Popenien mukaan on vain harvoja tosiasioita ja tosiasiajoukkoja, joissa todisteiden paino on niin ratkaisevasti yhdellä puolella, kaiken kaikkiaan lapselle ovat kahden biologisen vanhemman perheet parempia kuin yksinhuoltaja- tai uusperheet. Moderaattorin esille tuoma lausunto on totuudenmukainen.

Tapio Puolimatka oli samalla kannalla Rutgersin yliopiston professorin kanssa. Puolimatka sanoi, että tutkimus mihin hän on tutustunut tuo esille näkökulman, jossa sukupuolien erilaisuus (äiti ja isä) on edullista lapsen kannalta, sillä nainen ja mies katsovat asioita eri kannalta, eivätkä he ole aina samaa mieltä kaikesta, joka voi olla jopa ihanne. Puolimatkan mukaan se ettei äiti ja isä ole aina kaikesta samaa mieltä, eli erilaisuus on lapselle edullista, sillä miehen ja naisen toisiaan tasapainottava ja toisiaan täydentävä vaikutus on lapsen ihmisoikeus. Tapio Puolimatka toi esille kuinka lapselle on parasta, jos hän elää biologisten vanhempiensa eheässä avioliitossa ja joidenkin tutkimusten mukaan yksinhuoltajaperhe on parempi vaihtoehto kuin uusperhe, koska uusperheeseen voi tulla sellaisia jännitteitä, joita ei ole yksinhuoltajaperheissä.

Kurttila sanoi kuinka amerikkalainen järjestö marriage and family on jo 2010 todennut, että oleellinen on kaksi aikuista, jotka sitoutuvat toisiinsa. Hän totesi tämän olevan paras mahdollinen ideaali. Vantaa Sanomat on julkaissut artikkelin: Lapsiasiavaltuutettu homoliitoista: Rakkaus on lapsen koti ja sitä pitää tukea" (25.11.2014). Tässä artikkelissa Kurttila sanoi: Lapsi tarvitsee perheen. Yhteiskunnan on tuettava parisuhteen kestävyyttä ja pysyvyyttä riippumatta, onko kyseessä samaa vai eri sukupuolta olevien vanhempien liitto. Rakkaus on lapsen koti, tälle ei pidä luoda esteitä, tätä pitää tukea. Tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen on lapsen etu.

On todella ikävää lasten kannalta, että Suomessa lasten parissa työskentelevät ammatti-ihmiset sanovat olevansa lasten edun puolella, mutta todellisuudessa he eivät aja lasten etuja, vaan ihmisten etuja, jotka seksuaaliperversion vallassa pyrkivät yhä enemmän saamaan lain suojaa ja voimaa perversiolleen. Olen kyllästynyt hiljaisuuteen ja sanomattomuuteen tämän asian tiimoilta, jonka tähden pyrin kirjoittamaan mahdollisimman suoraan. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, mutta en halua hyssytellä ja kaunistella totuutta, vaan tuoda mahdollisimman suoraan asiat esille, niin että asian pointti tulee ymmärretyksi. Suurin huolenaiheeni tässä on lapset ja heidän hyvinvointinsa. Uudet tuulet ja virtaukset nykyisessä yhteiskunnassa seksuaalisuuden alueella koskettavat voimakkaasti lapsia, sillä he joutuvat kaikkein eniten kärsimään siitä, että yhteiskunta sallii lasten kasvavan yhdessä seksuaaliperverssien kanssa. Tosin edellä kuvaamani uudet tuulet ja virtaukset eivät ole uusia, vaan antiikin Kreikan ajoilta asti olevia ja jopa sitäkin aikaa kauempaa perua.

Onneksi meillä Suomessakin on korkeasti akateemisesti koulutettu kasvatustieteen professori, joka uskalsi julkisesti vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia. Professori Tapio Puolimatka on totuuden puolella, sillä hän tietää mikä on paras perhemuoto lapselle, joka on, että lapsi saa elää biologisten vanhempiensa eheän avioliiton turvallisessa suojassa ja ohjauksessa.



website statistics

eXTReMe Tracker