Etusivulle
Raamatunopetuksia
Anna palautetta


              

Helluntailaisuudesta katolisuuteen (osa 2)

Tämä kirjoitus on toinen osa helluntailainen.blogspot.fi kutsumaan projektiin, jossa tarkastellaan helluntailaisuuden ja katolisuuden välistä suhdetta ja erityisesti sellaisia argumentteja, joiden oletetaan olevan esteenä helluntailaisten siirtymiselle katolilaisuuteen. Kuten toin ensimmäisessä osassa esille, niin tarkastelen tätä aihetta näkökulmasta käsin miksi helluntailaisen ei tulisi milloinkaan liittyä katolisen kirkon jäseneksi.

Lukiessani  kyseessä olevan projektin kirjoituksia helluntailainen.blogspot.fi sivulta koin, että omassa kirjoituksessani vertaan katolisen teologin Emil Antonin ajatuksia ja opetuksia Raamatun opetuksiin. (Päivitys 9.12.2015 katolisen kirkon Helsingin hiippakunnan yleisvikaari lähetti minulle sähköpostia, jossa hän ilmoitti, että Emil Anton on katolinen ja teologi, mutta ettei hän ole kuitenkaan katolinen teologi, ja hän kirjoittaa omalla vastuullaan -  katolinen.net sivusto sanoo: Huomaathan, että tekstien julkaiseminen tällä sivustolla ei muuta sitä tosiasiaa, että Emil kirjoittaa omissa nimissään eikä kirkon (virallisena tai epävirallisena) edustajana). Syy siihen miksi päädyin tällaiseen ratkaisuun on se, koska Emil Antonin tekstiä ja ajatuksia löytyi runsaasti helluntailainen.blogspot.fi sivulta liittyen tähän projektiin. Kirjoitukseni  lopussa on lähdeviitteet  helluntailainen.blogspot.fi helluntailaisuudesta katolisuuteen projektiin. Tutki ja koettele kirjoitukseni Raamatun sanan kautta rukouksen kera.

Huom. Ensimmäisen osan lukemisen jälkeen ymmärrät paremmin sen mitä kirjoitan tässä toisessa osassa: Helluntailaisuudesta katolisuuteen osa 1

 


 

Sisällys:
Raamattu Jumalan sana
Raamattu ei tunne katolisuutta
Yhteys Pyhässä Hengessä
Valheen kavalat pyrkimykset
Onko olemassa katolisia Herran Jeesuksen opetuslapsia?

 

Raamattu Jumalan sana

Emil Anton: ”Usein tärkeässä roolissa [käännyttäessä helluntailaisuudesta katolisuuteen] on myös raamattuperiaatteen mureneminen: protestantti havaitsee, että Raamattu itse ei opeta sola scripturaa, "yksin Raamattuun" uskovat protestantit ovat jakautuneet lukemattomiin tunnustuskuntiin, Uuden testamentin kaanonin ja inspiraation hyväksymiseksi on astuttava sisään 300-luvun katoliseen kirkkoon, joka kaanonin lukitsi, jne. Näiden päälle tulee usein kokemus uskovista katolilaisista ja katolisen teologian tai Katekismuksen lukeminen, joka auttaa ratkaisemaan jäljellä olevia kysymyksiä ja ennakkoluuloja.”  ”Toivoisin myös, että helluntailaiset ymmärtäisivät olevansa syvässä velassa katoliselle kirkolle heidän rakkaasta Raamatustaan. Vaikka he ajattelisivatkin katolisen kirkon opettavan epäraamatullisia oppeja, heidän on tunnustettava, että katolinen kirkko tunnisti oikein Uuden testamentin kaanonin rajat ja säilytti pitkin vuosisatoja Jumalan sanan sekä oikein opetti sen jumalallista inspiraatiota. Katoliselta kirkolta protestantit ovat nämä asiat oppineet. Inhimillisesti puhuen teillä ei olisi Raamattua ilman meitä, ja jumalallisesti puhuen me olimme se instrumentti, jota Jumala käytti antaakseen teille Sanansa.”

Sola Scriptura käsite tarkoittaa Raamatun olevan uskovan ihmisen (seurakunnan) ainoa auktoriteetti koskien uskon asioita ja opetuksia. Emil Anton sanoo ettei Raamattu opeta Sola Scripturaa, mutta Raamattu sanoo, että uskomme Herraan Jeesukseen tulee olla Raamatun sanan (Jumalan sana) mukaista.

Joh 7:38 Joka uskoo minuun, niinkuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on, juokseva elävän veden virrat." (alkutekstin mukainen sanajärjestys)

Joh 20:
30 Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden;
31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

Jumalaan uskovan ihmisen uskon kohde on Herra Jeesus, joka on ainoa tie Isä Jumalan luokse. Raamatun oma todistus on selkeä siitä, että Raamattu on ainoa Jumalallinen auktoriteetti uskossa Herraan Jeesukseen.

Herra Jeesus sanoi, että Häneen tulee uskoa niin kuin Raamattu sanoo (Sola Scriptura). Toisessa kohdassa Herra Jeesus sanoo, että ylös kirjoitetut (Raamattuun) asiat ovat siksi kirjoitetut, että Jeesuksen opetuslapset uskoisivat Jeesuksen olevan Kristus (Messias) ja Jumalan Poika, että heillä olisi uskon kautta elämä Jeesuksen nimessä. Emil Anton opettaa vastoin Jumalan sanan opetusta, sillä uskovan ihmisen ainoa ja ylin auktoriteetti uskon asioissa tulee olla Raamattu, joka kertoo meille Jumalan sanan ilmoituksen sekä kuinka meidän tulee uskoa Heraan Jeesukseen.

Se on totta kuten Emil sanoo, että protestantit ovat jakautuneet lukemattomiin tunnustuskuntiin. Tämä onkin protestantismin suurin ongelma, sillä Raamattu opettaa seurakunnan olevan yksi, eikä lukematon määrä erilaisia uskonsuuntia erilaisine opin painotuksineen. Ongelman ratkaisu ei kuitenkaan ole liittyminen katoliseen kirkkoon. koska se ei ole Jumalan seurakunta, vaan antikristillinen lahko ja liike.

Katolinen kirkko mainostaa aina olevansa yksi ja se moittii protestantteja siitä, että he ovat hajaantuneet monenlaisiin erilaisiin kirkkoihin ja herätysliikkeisiin. Katoliset eivät kuitenkaan tuo sitä esille, että katolisen kirkon sisällä on erilaisia suuntauksia, joilla on esim. liturgisia eroavaisuuksia. Katolinen kirkko ei ole niin yhtenäinen ja yksi kuin se antaa ymmärtää olevansa.

Katolisuus tuo kärkkäästi esille sitä, että ilman katolisia protestanteilla ei olisi Raamattua. Katoliset sanovat tunnistaneensa oikein Uuden Testamentin Kaanonin ja antaneen sen ihmiskunnalle. Katoliset sanovat olevansa se instrumentti, jota Jumala käytti antaakseen Raamatun (UT) protestanteille ja muille ei-katolisille. Kun tutkimme tätä asiaa, niin huomaamme ettei katolisen kirkon opetus asiasta ole ihan oikein, sillä se on asian liioittelemista sekä osittain väärä todistus.

Karthagon kolmas kirkolliskokous vuonna 397 jKr. esitti ja hyväksyi ensimmäisen virallisen kaanonin, johon otettiin mukaan kaikki 27 kirjaa (ne jotka ovat mukana nykyisessä Uudessa Testamentissa). Näin vasta 397 jKr. Rooman katolinen kirkko kanonisoi sen mikä oli ollut olemassa jo muutaman sadan vuoden ajan.

Rooman katolinen kirkko ja sen edustajat ylpeilevät usein sillä, että he ovat antaneet Uuden Testamentin kristityille. Mutta totuus kuitenkin on se, että Rooman katolinen kirkko kykeni kanonisoimaan Uuden Testamentin tekstit vain siksi koska ne olivat käytössä ja yleisesti hyväksyttyjä Jumalan seurakunnissa. Jumalan seurakunta oli käyttänyt UT:n tekstejä jo kauan ennen niiden kanonisointia. Rooman kirkko sai siis kaanonin heitä aikaisemmin eläneiltä ihmisiltä, jotka hyväksyivät kaikki nykyään käytössä olevat UT:n tekstit. Uuden Testamentin kaanon oli jo olemassa ja käytössä Jumalan seurakunnassa ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien.

Alkuseurakunta luki jo olemassa olevia kirjoituksia, joista tietysti ensimmäisenä oli Vanhan Testamentin kirjat. Sen jälkeen seurakuntaan levisi UT:n tekstit, joista viimeisin oli valmis vuonna 96 jKr. Raamattu kertoo apostolien kirjeiden kiertäneen seurakunnissa, joka merkitsee sitä että jo hyvin varhain heidän kirjeensä olivat Jumalan seurakuntien käytettävissä ja luettavissa.

2 Piet 3:15 ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;

Apostoli Pietari kirjoitti kirjeensä Vähä-Aasiassa ja Aasiassa oleville uskoville. Pietarin kirjoituksesta käy ilmi, että Paavalin kirjeitä luettiin Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa. Paavalin kuin Pietarinkin kirjeitä luettiin Vähä-Aasian ja Aasian seurakunnissa.

Ilm 1:
3 ¶ Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!
4 Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä,

Kol 4:16 Ja kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan Laodikeankin seurakunnassa ja että myös te luette Laodikeasta tulevan kirjeen.

Myös Johanneksen ilmestyskirjaa luettiin Aasian seitsemässä seurakunnassa sen jälkeen, kun se valmistui vuonna 96 jKr. Edellä olevista jakeista käy ilmi, että apostolien kirjeitä kopioitiin ja lähetettiin olemassa oleviin seurakuntiin. Paavali kertoi kolossalaisille, että hänen kirjeensä tuli toimittaa luettavaksi Laodikean seurakuntaan. Apostolien kirjeet siis levitettiin olemassa oleviin Jumalan seurakuntiin ja pikku hiljaa ne tietenkin levisivät kaikkialle, missä oli Jumalan seurakuntia. Esimerkiksi Kleemens Aleksandrialainen (n. 150-n. 215 jKr. tunsi kaikki 27 Uuden Testamentin tekstit ja piti niitä Jumalan sanana.

Tosiasia on se, että Jumala antoi UT:n meille apostolien kautta, jotka kirjoittivat ylös Jumalan ilmoituksen. Heidän kirjoituksiaan levitettiin kaikkialle ja ne olivat jo käytössä ennen kuin virallinen Rooman katolinen kirkko edes näki päivänvalon. Vaikka katolinen kirkko ei olisi edes koskaan syntynyt maan päälle, niin UT:n kaanon olisi siitä huolimatta levinnyt kaikkialle, sillä olihan se jo olemassa Jumalan seurakunnissa pari sataa vuotta ennen kuin Rooman katolinen kirkko syntyi.

Rooman katolinen kirkko liioittelee omaa osuuttansa ikään kuin ilman kirkkoa uskovat olisivat jääneet vaille Jumalan sanaa. Eivät tietenkään olisi jääneet, sillä se oli jo olemassa ja todelliset Herran Jeesuksen opetuslapset lukivat sitä siellä missä he olivat. Jumalan sana ja sen opetus on siis ollut koko ajan Jumalan seurakunnan käytössä kautta sen historian. Lukekaamme siis suurella innoituksella niitä samoja tekstejä, joita luettiin aikoinaan vanhan liiton seurakunnassa (VT) sekä myös alkuseurakunnassa (VT ja UT).

Raamattu ei tunne katolisuutta

Emil Anton: ”Varsinkin helluntailaisilla ja muilla vapaiden suuntien edustajilla on usein niin, että kirkkohistoria ulottuu ehkä omiin isovanhempiin. Luther välähtää ehkä 1500-luvulla, mutta sitten on pitkä pimeys aina apostolien aikaan saakka. Kun protestantti tajuaa, että apostoleilla oli omia opetuslapsia ja heillä omiaan, ja että pyhiä onkin ollut kaikilla vuosisadoilla, ja että näiden kristittyjen veljien kirjoituksia on säilynyt meille luettavaksi, niin uusi maailma avautuu... ja se on katolinen maailma.”

Katolinen kirkko opettaa olevansa alkuseurakunnan suora jatkumo sekä että alkuseurakunnan uskovat olivat katolisia. Herra Jeesus ja apostolit opettivat Jumalan seurakunnasta, eivätkä käyttäneet seurakunnasta nimeä tai käsitystä katholikos/katholike katolinen seurakunta. Alkuteksteissä ei ole yhdessäkään kohdassa UT:ssa kreikkalaista sanaa (katholikos/katholike). Tämä tarkoittaa sitä, että katolinen sanaa ei edes löydy Uuden Testamentin kirjoituksista.

Rooman katolisesta kirkosta tuli valtionkirkkolaitos 390-luvulla, mutta Uuden Liiton Jumalan seurakunta syntyi helluntaipäivänä yli kolmesataa vuotta aikaisemmin. Jumalan seurakunta ei ole valtionseurakunta eikä kirkkolaitos, vaan Jumalan seurakunta, eli Jumalan pelastamat uskovat ihmiset. Jumalan seurakuntaan synnytään uudesti ylhäältä parannuksen teon jälkeen. Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Parannuksen teko on siis Jumalan armoteko, jonka kautta Hän pelastaa ihmisen sekä liittää hänet Jumalan seurakuntaan.

Katolinen katholike, katholikos sanaa alettiin käyttämään vasta vuoden 110 jKr. tienoissa. Sanat katolinen seurakunta (he katholike ekklesia) ilmestyivät ensimmäistä kertaa historian lehdille Ignatiuksen kirjeessä Smyrnalaisille, jonka hän kirjoitti vuonna 110 jKr. Kirjeessä hän kirjoitti seuraavasti: "Minne piispa tulee, siellä on kansa, missä Jeesus on, siellä on yleinen (yleismaailmallinen) [katholike] seurakunta (kirkko)."

Herra Jeesus ja apostolit eivät käyttäneet sanaa katolinen (katholike), vaan Jumalan seurakunta (ekklesia Theou). Katolisen kirkkolaitoksen juuret eivät ole Jumalan sanassa, vaan isien perinnäis-säännöissä sekä Raamatulle tuntemattomissa käsitteissä ja opeissa. Tämä tarkoittaa sitä etteivät katoliset ole alkuseurakunnan uskovia, vaan antikristillisen lahkon jäseniä.

Yhteys Pyhässä Hengessä

Emil Anton: ”Eukaristian (katolinen nimi ehtoolliselle) löytäminen (esim. kirkkoisistä) on ollut avainasemassa hyvin monille. Kristillinen elämä ilman eukaristiaa on vähän kuin avioliitto ilman ruumiillista intimiteettiä. Keskivertohelluntailainen kaipaa Jeesusta ja rakastaa häntä, mutta pelkällä raamatunluvulla, saarnojen kuuntelemisella ja ylistyslauluilla Jeesus jää kovin kaukaiseksi verrattuna siihen konkreettiseen ja intiimiin kohtaamiseen, joka tapahtuu jokaisessa päivittäisessä katolisessa messussa. Eukaristia liittyy tiiviisti myös kirkko-oppiin: sekä eukaristia että kirkko ovat Kristuksen ruumis ja pyhä kommuunio. Eukaristia itse asiassa tekee kirkon (1. Kor. 10:17), se yhdistää minut koko universaaliin kirkkoon, syön samasta leivästä kuin kirkkoisät 300-luvulla tai kaukaiset afrikkalaiset rytmikkäässä karismaattisessa messussaan jossain autiomaan tai viidakon laidalla. Usein protestantin matka katolisuuteen on matka individualistisesta spiritualiteetista syvempään kirkolliseen hengellisyyteen, joka koetaan rikkaammaksi ja ravitsevammaksi. Ratkaisevaa on kuitenkin sen tajuaminen, että katolinen kirkko ja eukaristia ovat Jeesuksen haluamia ja asettamia todellisuuksia (Matt. 16:18, 26:26), eivät 300-luvun valtapelien ja 1200-luvun taikauskon tuotosta. ” – – ”Mutta kuten sanottu, pitkällä aikavälillä hengellinen ravinto, eukaristia, on katolisuuden valttikortti yhdessä vahvan teologisen perinteen, kirkko-opin ym. kanssa.”

Emil Anton: ”Helluntailaisuuden piirissä on kuitenkin viime aikoina alettu suhtautua entistä myönteisemmin mm. sakramentaalisuuteen, kirkkoisiin ja älyllisyyteen. Sen näkisin myönteiseksi kehitykseksi, joka voi poikia sekä älyllisesti ja hengellisesti kypsempää ja perusteellisempaa helluntailaisuutta että toisaalta myös lähentymistä helluntailaisten ja katolilaisten välillä. Kääntymyksiäkin saattaa olla luvassa lisää.

Emil Anton opettaa kunnon katolisen tavoin eukaristian olevan yhtä kuin Kristuksen (Messias) ruumis. Emil tuo myös sen esille, että eukaristia yhdistää katolisen universaaliin kirkkoon. Tässäkin kohdassa katolinen teologia opettaa väärin.

1 Kor 12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

Raamattu opettaa, että uskovien yhteys (ykseys) tulee Pyhän Hengen kautta, kun Jumala uudestisyntymisen perusteella kastaa uskoontulleen Pyhässä Hengessä, joka tarkoittaa sitä että tässä kasteessa Pyhä Henki tulee asumaan uskovan ihmisen sydämeen. Uskovalla on Jumalan armosta Pyhässä Hengessä yhteys Herraan Jeesukseen sekä toisiin uskoviin. Pyhässä Hengessä uskova saa kokea Herran Jeesuksen läsnäolon todellisuutta.

Jos ja kun helluntailainen tai kuka tahansa ei-katolinen uskova kokee katolisuuden syvempänä hengellisyytenä, niin silloin on kyseessä se ettei uskova olekaan oikeasti uudestisyntynyt tai sitten hän oman järkensä kautta pyrkii lähestymään asioita. Katolisuus on hengetön lahko sillä tavalla ettei Jumalan Pyhä Henki johdata heitä kaikkeen totuuteen, vaan antikristilliset voimat johdattavat heitä älyllisen tiedon kautta uskomaan valheita.

Jos katolisuus vetoaa johonkin ihmiseen, niin silloin ei ole kyseessä Pyhän Hengen vaikuttama hengellisyys, vaan älyllinen ajattelutapa, joka ohjaa ihmisiä pois Raamatun totuudesta hyväksymään ja uskomaan valheita. Katolisuus vetoaa sellaiseen ihmiseen, joka pyrkii oman älynsä kautta lähestymään Raamatun sanaa. Tämän tähden katolisuus ei puhu paljoakaan Raamatusta, vaan pyrkii johdattamaan ihmiset uskomaan katolisen kirkon perinteitä ja teologiaa, jotka perustuvat valheeseen.

Katoliset haluavat johdattaa ihmisiä lukemaan ja tutkimaan kirkkohistoriaa sekä perinteitä, koska siellä on kyllä opetusta katolisista perinteistä, mutta Raamatusta ei löydy katolisia perinteitä. Tästä syystä katoliset opettavat perinteen olevan yhtä tärkeää kuin Raamatun opetus, koska muuten kukaan ei voisi hyväksyä ja uskoa katolisia perinteitä.

Edellä olevalla kirkkohistorialla tarkoitan alkuseurakunnan jälkeistä ajanjaksoa, sillä alkuseurakunnalla ei ole mitään tekemistä katolisuuden kanssa. Ihminen joka on mieltynyt älylliseen aivojumppaan ja pyrkii käsittelemään Raamatun opetusta pelkän ihmisjärjen varassa hyvin todennäköisesti ajautuu ja eksyy hyväksymään katolisen teologian, koska se on täynnä ihmisviisautta, josta kuitenkin puuttuu Pyhän Hengen antama ymmärrys.

2 Tim 1:
13 Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
14 Säilytä se hyvä, mikä sinulle on uskottu, Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu.

1 Kor 2:
12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.

Raamatun sanasta tulee selkeästi esille, että emme saa turvautua luonnollisen ihmisen älyyn, vaan meidän tulee alistaa mielemme Pyhän Hengen voimavaikutuksen alaisuuteen, sillä Jumala avaa totuuden sanaansa meille Pyhän Henkensä kautta, joka meissä asuu. Luonnollinen, eli lihallinen mieli ja älykkyys ei kykene ymmärtämään Jumalan sanan ilmoitusta. En tietenkään halveksu minkäänlaista korkeaa koulutusta, mutta silloin kun on kyse Jumalan sanan ymmärtämisestä, niin sitä voi ymmärtää vain Pyhän Hengen kautta.

Katolinen kirkko toimii kuin kameleontti, sillä kun katoliset ovat keskenään, niin heidän oppinsa ja suhtautumisensa Mariaan on häntä palvovaa, mutta kun katolinen puhuu Mariasta protestanttien kanssa, niin he sanovat kunnioittavansa Mariaa, ei palvovansa häntä. Tämä hämää monia protestantteja sekä voi johdattaa heidät eksytykseen, jonka kautta he alkavat hyväksymään katolista teologiaa, koska heitä hämätään ja heille puhutaan muunneltua "totuutta".

Ekumeenisissa keskusteluissa katolinen kirkko ei ole muuttanut oppejaan, eli ei ole korjannut yhtäkään väärää oppiaan, eikä vääriä pelastusoppejaan eikä muitakaan vääriä opetuksiaan. Sen sijaan katoliset pyrkivät muuttamaan protestantteja siten, että he hylkäisivät totuutta ja hyväksyisivät ja uskoisivat katolisiin opetuksiin.

Katolinen ekumenia ja dialogia pyrkii juuri siihen, että niin helluntailaisia kuin muitakin protestantteja kääntyisi katolisuuteen. Katolinen kirkko opettaa itsensä olevan alkuseurakunnan suora jatkumo ja muut kristilliset seurakunnat ja liikkeet ovat katolisten mielestä hajaannuksen tilassa sekä eksyneet pois alkuperäisestä katolisesta kirkosta.

Tämän syyn takia katolinen ekumeeninen dialogi ei tähtää vain keskinäiseen vuoropuheluun ja toinen toistensa Jumalan lapsiksi tunnustamiseen, vaan siihen, että ei-katoliset ihmiset kääntyisivät katolisuuteen. Koska katolinen kirkko on antikristillinen liike ja lahko, niin kenelläkään todellisella Herran Jeesuksen opetuslapsella ei tulisi olla minkäänlaista ekumeenista yhteyttä tai dialogia katolisten kanssa.

Valheen kavalat pyrkimykset

Emil Anton: ”Halusin kirjoittaa tämän artikkelin samassa hengessä sanoakseni Suomen helluntailaisille, että olemme saman perheen lapsia, vaikka asummekin erillämme. Meillä on paljon enemmän yhteistä kuin luulemmekaan, ja samalla meillä on paljon annettavaa toisillemme. Jospa oppisimme vanhojen iskulauseiden ja ennakkoluulojen toistamisen sijaan kuuntelemaan toisiamme, rukoilemaan yhdessä ja kilvoittelemaan toistemme kunnioittamisessa. Siten maailma voi pikku hiljaa alkaa ottaa meidät tosissaan ja uskoa tämän meille yhteisen hyvän sanoman: ”Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme.””.....”Lopuksi on helppo sanoa, mitä opittavaa katolilaisilla olisi helluntailaisuudesta. Ensinnäkin henkilökohtainen suhde Kristukseen on oltava uskonelämän moottorina, toiseksi Raamattua on rakastettava ja ahkerasti luettava Jumalan puheena meille, kolmanneksi Pyhän Hengen on annettava täyttää elämä lahjoillaan ja voimallaan. Lisäksi voisi oppia paljon saarna-, laulu- ja rukoustaitoja. Näissä kaikissa asioissa helluntailaiset ovat usein monta askelta katolilaisia edellä. ” .... ”Katolinen Kirkko kohtelee heitä (helluntailaisia) veljellisellä arvonannolla ja rakkaudella. Ne jotka uskovat Kristukseen ja ovat saaneet pätevän kasteen, ovat näet tietyllä tavalla yhteydessä katoliseen Kirkkoon, vaikkakaan tämä yhteys ei ole täydellistä. Kuitenkin nämä kristityt, tultuaan vanhurskautetuiksi uskosta kasteessa, tulevat liitetyiksi Kristuksen ruumiiseen. Siksi heillä on täysi oikeus kantaa kristityn kunnianimeä, ja syystä katolisen Kirkon lapset tunnustavat heidät veljiksi Herrassa.” (Vatikaanin II konsiili: Unitatis Redintegratio 3)

Kuten on aiemmin käynyt ilmi osassa yksi ja tässä osassa kaksi, niin katolinen kirkko ei ole Jumalan seurakunta, vaan antikristillinen liike ja lahko. Emil Anton toistaa samaa kaavaa kuin mitä katolisuus toitottaa kaikille protestanteille, eli että he ovat samaa Jumalan perhettä katolisten kanssa. Katolinen kirkko esittää valheen kautta, että he ovat suora jatkumo alkuseurakunnasta ja että alkuseurakunta oli katolinen ja kaikki kristilliset seurakunnat, kirkkokunnat ja herätysliikkeet ovat irtautuneet tästä yhteydestä. Mutta katoliset julistavat heidät kaikki veljiksi ja sisariksi katolisten kanssa.

Silloin kun uskova menee tähän katolisen kirkon kavalaan ansaan, niin häntä pyritään manipuloimaan ja kääntymään katolisuuteen, eli siihen "aitoon ja alkuperäiseen seurakuntaan". Tämä manipulaatio pyrkii aina keskittymään siihen mitä muilla on yhteistä katolisten kanssa, ei siihen mitä eroavaisuuksia heillä on katolisten kanssa. Koska erot ovat niin suuria, niin kukaan itselleen rehellinen uskova ei voi hylätä kirkkokuntaansa tai herätysliikettään ja liittyä katoliseen kirkkoon, niin kauan kun selkeät erovaisuudet ovat olemassa. Siksi katoliset haluavatkin keskittyä vain asioihin, jotka "yhdistävät".

Kun tarpeeksi näitä "yhdistäviä" asioita jauhetaan, niin siinä samassa katoliset pyrkivät manipuloimaan muita hyväksymään niitä katolisia oppeja, joita protestantit vastustavat. Tämä manipulointi tapahtuu välillä niin salakavalasti ettei sen uhriksi joutunut ihminen edes ymmärrä joutuneensa manipulaation kohteeksi. Lopulta voi käydä niin, että uskova ihminen eksyy pois totuudesta ja liittyy katoliseen kirkkoon.

Jesuiittojen pyrkimys ja tavoite on saada protestantit hyväksymään  ja uskomaan katolisten olevan Jumalan seurakunta sekä he pyrkivät hyväksyttämään heidät uskomaan katolisen kirkon oppien olevan Jumalan tahto ja totuutta, jota ne eivät suinkaan ole.

Kenenkään helluntailaisen ei tulisi antautua ekumeeniseen dialogiin katolisten kanssa, vaan pitää heitä uskosta osattomina jumalattomina, joille tulee julistaa pelastuksen evankeliumia Herrasta Jeesuksesta.

Onko olemassa katolisia Herran Jeesuksen opetuslapsia?

Hyvin usein kuulen jopa uudestisyntyneiden uskovien sanovan, että katolisessa kirkossakin on uskovia ja Jeesuksen pelastamia ihmisiä. Olen saanut Jumalan armosta olla yhteydessä katolisten kanssa sekä olla johdattamassa katolisia ymmärtämään Raamatullisen pelastuksen. Tiedän myös monia entisiä katolisia, jotka ovat tulleet uskoon. Miten he ovat suhtautuneet katolisuuteen ja kuinka kauan he ovat olleet kirkon sisällä ja ovatko he jääneet kirkon jäseniksi?

Vastaan edellä olevaan kysymykseen sen perusteella mitä entiset katoliset kertovat näistä asioista. Jotkut ovat jättäneet katolisen kirkon heti uskoontultuaan ja jotkut ovat jääneet sinne vähäksi aikaa, mutta ovat sitten tulleet ulos kirkosta koska he eivät voi osallistua katoliseen ehtoolliseen eivätkä uskoa katolisen kirkon virallisiin oppeihin sekä useisiin erilaisiin pelastusteihin. (Katso lähteistä ex-catholics testimonies)

Miksi katolisen kirkon jäsen ei voi jäädä katolisen kirkon jäseneksi tultuaan uskoon? Siksi koska katolinen kirkko opettaa monia erilaisia pelastusteitä ja Raamattu opettaa vain yhdestä pelastuksesta, joka on Herrassa Jeesuksessa. Samoin katolisen kirkon opetus on täynnä antikristillisiä opetuksia.

Miksi luterilaisen kirkon jäsen voi tulla uskoon ja hän on silti pelastettu, vaikka jäisi kirkon jäseneksi? Katolinen kirkko velvoittaa jäseniään uskomaan kaikki kirkkonsa opit, eikä katolisen kirkon opetuksen mukaan katolinen voi olla edes katolinen ellei hän usko kaikkia kirkon virallisia opetuksia.

Luterilaisessa kirkossa on monia erilaisia suuntauksia kuten esimerkiksi kansanlähetys, jossa uskotaan että ensin on tehtävä parannus ja uskottava Herraan Jeesukseen, että voi pelastua. Kansanlähetyksen opetus on erilaista kuin valtaosan luterilaisen kirkon pappien opetus, jotka perustavat pelastuksen vastaanottamiseen vedellä kastamisen ajankohtaan. Katolisessa kirkossa ei ole tällaista mahdollisuutta uskoa eri tavalla pelastuksesta ja sakramenteista, kuten luterilaisen kirkon sisällä on. Tämän takia luterilainen voi jäädä luterilaisen kirkon sisälle tullessaan uskoon, mutta katolinen ei voi, koska heille sakramentaalinen pelastus, oppi Mariasta välittäjättärenä sekä messu-uhrin kautta synneistä puhdistuminen ovat luovuttamattomia opinkappaleita katolisessa kirkossa.

Luterilaisen kirkon sisällä voi olla jäsenenä kuka tahansa, olkoon hän sitten ateisti, vapaamuurari, satanisti tai kuka hyvänsä. Totta kai Jumalan tahto on johdattaa Herran Jeesuksen opetuslapset sellaisiin uskovien seurakunta yhteyksiin missä seurakunnan muodostavat vain uudestisyntyneet uskovat, jossa pyritään uskomaan Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa.

Tuon vielä sen esille ettei todellisella helluntailaisella Herran Jeesuksen opetuslapsella ole yhtäkään syytä liittyä katoliseen kirkkoon, mutta sen sijaan hänellä on todella monta hyvää syytä miksi hän ei saisi milloinkaan liittyä katoliseen kirkkoon.

Katolilaiselle haluan sanoa, että vertaa rehellisesti avoimin mielin katolisen kirkon ja Raamatun opetuksia keskenään, niin tulet löytämään totuuden ja näet ettei katolisuus edusta Raamatun totuutta. Rakas katolinen lukijani vain yksin Herra Jeesus voi sinut pelastaa. Toivon sydämestäni, että sinä löydät todellisen totuuden ja rakkauden yksin uskon kautta Herraan Jeesukseen.

 


Petri Paavola 24.8.2014

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James version 1611
helluntailainen.blogspot.fi/osa1
helluntailainen.blogspot.fi/osa2
kotipetripaavola.com/ex-catholics_testimonies


 

 

 

 





eXTReMe Tracker