Etusivulle | Yhteiskunnan ilmiöt ja asiat


 

Joulun ja joulupukin historia

 

Tässä kirjoituksessa käyn läpi kristillisen joulun historiaa sekä joulupukin historiaa.

Joulun historiaa

Vuonna 354 Rooman piispa Liberius määräsi, että Kristuksen virallinen syntymäpäivä oli joulukuun 25. päivä. Babyloniassa oli Tammuksen (kuollut jumala) syntymäpäiväjuhla joulukuun 25 päivä. Joulukuun 25 päivä oli myös Mithran (persialaisten jumala) ja Rooman keisarin syntymäpäivä. Roomalaiset olivat tottuneet näihin pakanajuhliin eivätkä halunneet luopua niistä, siksi Rooman katolinen kirkko määräsi Jeesuksen syntymän ajankohdan väärään ajankohtaan, että se sai viettää tuttua pakanallista juhlaa, jonka nimen he korvasivat Kristuksen syntymäjuhlaksi, mutta itse asiassa he jättivät paljon pakanallisia perinteitä joulujuhlaansa.

Raamatussa ei ole määrätty viettäväksi Kristuksen syntymäjuhlaa. Jeesus ei asettanut joulua eikä apostolit, eikä alkuseurakunta viettänyt ollenkaan Kristuksen syntymäjuhlaa (joulua) joulukuun 25 päivä. Alkuseurakunnassa ei ollut ollenkaan Kristuksen syntymäjuhlan viettämistä kerran vuodessa, koska Jeesus Kristus ei sellaista asettanut. Jeesuksen opetuslapsilla on tietenkin oikeus muistella Jeesuksen syntymää, vaikka joka päivä. Jeesuksen syntymä on tärkeä tapahtuma Raamatussa, mutta vieläkin tärkeämpi tapahtuma on Jeesuksen Kristuksen kuoleman kautta tapahtunut syntien sovitus.

Babylonian havupuu ja saturnaalia

Baabelin, eli Babylonian kuningatar Semiramis asetti poikansa Tammuksen syntymäjuhlaksi joulukuun 25 päivän. Tammuksen sanottiin olevan ruumiillistunut auringonjumala. Tammuksen syntymäjuhlasta tehtiin jokavuotinen juhla, jolloin kansa juhli ja juopotteli. Tammuksen syntymäjuhlaan kuului myös vihreä havupuu, joka koristeltiin pyöreillä palloilla, jotka Tammuksen symbolina symbolisoivat aurinkoa. Tammuksen juhlan aikana uhrattiin myös lapsia Baal epäjumalalle. Roomalaisilla oli myös joulukuussa Saturnaalia juhla (joulukuun 17-23 päivä), tässä juhlassa uhrattiin sika epäjumalalle. Saturnaalia juhla alkoi uhrilla Saturnuksen temppelissä. Saturnaalia juhlaan kuului myös lahjojen tekeminen sekä niiden antaminen. Saturnaalia juhla kesti viikon verran ja siksi ajaksi kaikki kaupan tekeminen keskeytettiin. Saturnaalia juhlan aikana ihmiset irstailivat juopottelemalla ja laulamalla kaduilla alasti ja myös seksiorgioita harrastettiin.

Saturnaalia juhlassa oli koristeina laakerinseppeleitä ja vihreitä puunoksia. Saturnaalia juhlan juuret ovat Babylonian ja muinaisen persian Sacaea juhlassa. Nykyisen joulun tavaramerkit kuten joulukuusi ja joululahjat tulevat siis Babylonian ja Rooman pakanallisista perinteistä. Nykyinen joulu on Babylonian ja Rooman pakanallisten kulttien yhteensulautumisen tulos. Roomassa katolinen kirkko yhdisti nämä kaksi juhlaa yhdeksi ja niin niistä tuli joulu, joka nimettiin Jeesuksen syntymäjuhlaksi, vaikka Jeesus ei syntynyt joulukuussa. 400-luvulla katolisen kirkon johtajat lupasivat kaikille, jotka kääntyivät "kristityiksi" että he voisivat jatkaa Saturnaalia juhlan juhlimista kristittyinä. Näin katolinen kirkko yhdisti "kristityt" ja pakanat viettämään yhdessä yhteistä juhlaa. Rooman katolisen kirkon "evankeliumin" tarkoitus on yhdistää ja sekoittaa asioita keskenään. Saturnaaliasta tuli "kristillinen joulu", johon otettiin aineksia mukaan Tammuksen syntymäjuhlasta, Saturnaaliasta ja Raamatusta. Nämä yhteen sekoittamalla saatiin aikaan "jouluevankeliumi" Jeesuksen syntymisestä joulukuun 25 päivä. Tästä valheesta on tullut niin suosittu jymymenestys, että uskomattomat sekä uskovat yhdessä juhlivat joulun Kristuksen syntymäjuhlana, vaikka Jeesus Kristus ei edes ole syntynyt joulukuussa.

Pakanalliset perinteet

On sanomattakin selvää, että Rooman katolinen kirkko halusi Kristuksen syntymäjuhlan siksi joulukuun 25 päiväksi, että voisivat jatkaa Tammuksen juhlaa sekä Saturnaalia juhlaa. Rooman katolinen kirkko ei ole Jumalan seurakunta, vaan valheellinen porttokirkko. Rooman katolinen kirkko toi pakanuuden niiden kristittyjen keskuuteen, jotka pitivät Rooman katolista kirkkoa oikeana seurakuntana. Tällä tavoin Rooman katolinen kirkko sai eksytettyä uskovia omaksumaan pakanallisia perinteitä. Ikävä kyllä Rooman katolisen kirkon pakanalliset perinteet ovat tärkeässä osassa myös protestanttien keskuudessa sekä ns. vapailla suunnilla.

Babyloniassa siis vietettiin juhlaa joulukuun 25 päivä. Babyloniassa joulukuun 25 päivä oli talvipäivänseisauksen ja auringonjumalan Tammuksen syntymäpäivä. Babylonian sana "yule" tarkoittaa lasta. Joulukuun 25 päivää kutsuttiin yule päiväksi myös pakanallisten anglosaksien parissa. Anglosaksit olivat Brittiensaarilla asuvia asukkaita, jotka puhuivat germaanisia kieliä. Myös skandinaviassa oli yule-juhla, joka oli joulukuun 25 päivä se oli myös talvipäivänseisauksen päivä. Tammusta kutsuttiin Babyloniassa myös nimillä Baal-berith sekä kuusipuun herra. Egyptiläiset sekä persialaiset juhlivat jumalansa syntymäpäivää joulukuun 25 päivänä. Lapsi aurinko jumalaa tarkoittavat monet eri nimet kuten Mithra, Horus, Isvara, Bacchus, Iacchus, Adonis, Attis jne. Lapsi aurinko jumalan palvonnan alkuperä on Babyloniassa, jossa Tammus on tämä lapsi. Eli "jumalallisen" lapsen syntymäjuhlan vieton juuret joulukuun 25 päivä ovat Babyloniassa, josta se myös levisi muualle maailmaan. Joulukuun 25. päivä oli Roomassa juhlapäivä, sillä myös sinne oli tullut Tammuksen juhla joulukuun 25. päivänä. Tammuksen juhlaan Babyloniassa kuului havupuu, joka koristeltiin pyöreillä palloilla, jotka symbolisoivat aurinkoa. Babylonialaiset palvoivat aurinkoa, siksi he koristelivat kuusen "aurinkopalloilla". Samoin joulukuun 25 päivään kuului sikauhri.

Katolinen todistus

Katolisen ensyklopedian mukaan joulu (Kristuksen syntymäjuhla) ei ollut seurakunnan varhaisten juhlien joukossa. Katolinen ensyklopedia kertoo, että varhaisin merkintä Kristuksen syntymäjuhlasta on vuodelta n. 200 jKr. jolloin Aleksandrian Kleemens sijoitti Kristuksen syntymäjuhlan maaliskuun 28 päivälle. Samaan aikaan Kristuksen syntymäjuhlan ajankohdasta oli monenlaista tulkintaa, jotkut sanoivat Kristuksen syntyneen 20 toukokuuta ja jotkut sijoittivat Kristuksen syntymäajankohdan 19 tai 20 päivä huhtikuuta.

Historiallinen fakta on, että vuonna 354 Rooman piispa Liberius määräsi Jeesuksen Kristuksen viralliseksi syntymäpäiväksi joulukuun 25. päivä. Joulua ja Jeesuksen syntymäjuhlaa ei siis ole ollut olemassa ennen vuotta 354 jKr. Jeesus ei määrännyt joulun viettoa, eikä sitä että Hänen syntymäjuhlaansa tulisi juhlia juuri 25 joulukuuta. Alkuseurakunta ei viettänyt joulua ja Kristuksen syntymäjuhlaa 25 päivä joulukuuta. Jeesus ei asettanut ollenkaan syntymäjuhlansa viettämistä millekään erikoiselle päivälle, eikä Hän edes asettanut syntymäjuhlaansa vietettäväksi kerran vuodessa. Uskovina meillä on oikeus muistella sitä vaikka joka päivä, mutta Jeesus ei asettanut sitä kerran vuodessa vietettäväksi juhlaksi.

Vuonna 394 alkoi jokapäiväinen messu Rooman katolisessa kirkossa. 394 jKr. joulukuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä vietettiin Rooman katolisessa kirkossa messua Kristukselle, jossa pappi siunasi leivän ja viinin, jolloin ne katolisen kirkon väärän opetuksen mukaan "muuttuivat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi". Tästä Kristuksen messusta Mass of Christ (Christmas), joka ensimmäisen kerran suoritettiin vuonna 394 jKr. ja siitä alettiin käyttää nimitystä Kristus messu (Mass of Christ). Christmas (joulu) sai nimensä katolisen kirkon harhaoppisesta messusta, joka ensimmäisen kerran suoritettiin vuonna 394 jKr. joulukuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä.

Katolinen luomus

Joulu on Rooman katolisen kirkon luomus, jossa se yhdisti kaksi juhlaa toisiinsa babylonialaisen Tammuksen syntymäjuhlan ja roomalaisen Saturnaalia juhlan. Rooman katolinen kirkko antoi tälle uudelle juhlalle nimen Kristuksen syntymäjuhla (Christmas/joulu), ja toi siihen mukaan Raamatun elementtejä Kristuksen syntymisen tapahtumista, mutta samalla aikaa jätti siihen pakanallista perintöä sekä salli Rooman kansalaisten jatkaa Saturnaalia juhlan viettämistä uuden juhlan (joulun) nimissä.

Otavan Suuri Ensyklopedia:
"Joulun pakanallinen tausta ja keskiajan perintö: Kristillinen joulu siirrettiin joulukuun 25. päivän kohdalle n. 350-luvulla. Vanhempi juhlapäivä oli tammikuussa, loppiaisena, "epifanian" kohdalla. Kristuksen syntymän ajankohdasta on ollut monia erilaisia tulkintoja ja laskelmia. Se on sijoitettu esim. kevääseen tai syksyyn. Sen sijaan mikään traditio ei sido sitä joulukuuhun. Syyt ovat toiset. Roomassa vietettiin keisari Aureliaanuksen toimesta joulukuun 25. päivää auringonjumalan syntymäpäivänä, "Dies natalis solis in victi". Tällä oli yhteyksiä itämaisiin uskontoihin, mm. Mitran kulttiin. Päivämäärä johtui siitä, että juliaanisen kalenterin käyttöönoton aikoihin talvipäivän seisaus sattui joulukuun 25. päivän kohdalle. Kristillinen kirkko menetteli juhlan suhteen samoin, kuin monesti muulloinkin. Se ei ryhtynyt taistelemaan sen suosiota vastaan, vaan omaksui sen, ja siirsi sille kristillisen sisällön. Joulun muodostamiseen vaikutti tämän lisäksi kaksi muuta Rooman valtakunnan alueella viettyä juhlaa; ensimmäinen saturnaalia ja toinen kalendai."

Rooman katolinen kirkko halusi säilyttää pakanalliset perinteet ja tarjota kaikille kaikkea, siksi joulukuun 25 päivästä tehtiin väärin perustein Kristuksen syntymäpäivä. Kristillisen sisällön siirtäminen jouluun ei tee siitä totuutta, sillä tosiasia on, että joulukuun 25 päivä ei ole Jeesuksen syntymäpäivä. Rooman katolinen kirkko siirsi joululle kristillisen sisällön, mutta samaan aikaan salli roomalaisten viettävän Saturnaalia juhlaa "kristittyinä". Rooman kansa käännytettiin kristinuskoon ilman parannuksen tekoa ja uskomista Jeesukseen Kristukseen. Näin he myös suurelta osin jatkoivat ryyppäämistä, huoraamista ja muun pahuuden tekemistä uuden juhlan joulun aikana sekä muulloinkin. Rooman katolisen kirkon tavoite ei ollut saada ihmisiä uskomaan Jumalaan, vaan saada kaikki suvaitsemaan toinen toisiaan ja hyväksymään toistensa uskomukset. Rooman kirkko ujutti pakanallisuuden kirkkoonsa, näin kansa sai rauhassa jatkaa pakanuuden harjoittamista "kristittyinä". Tämä on se ongelma ja pahuuden juuri, johon Jeesuksen opetuslasten ei tulisi olla osallisia, eli Jeesuksen opetuslasten tulisi vetäytyä pakanuuden taika- ja juhlamenoista sekä kaikesta valheesta ja vääryydestä. Totuus jolle puetaan valheen vaatteita, ei ole enää totuutta, vaan valhetta. Vaikka siellä olisikin joukossa osa totuutta, niin joukossa oleva valhe sokaisee hyväksymään asioita, jotka eivät kuulu Jeesuksen opetuslasten elämään.

Room 12:2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

Sielunvihollinen haluaa, että Jeesuksen opetuslapset mukautuisivat tämän maailmanajan mukaan. Tällä tavoin heistä tulee penseitä ja välinpitämättömiä sille mikä on todella totta ja he omaksuvat sellaisen asenteen, että se riittää kun nimi Jeesus mainitaan, vaikka asia ei olisi edes totta. Tällaisella asenteella uskova on helppo totuttaa välinpitämättömäksi totuutta kohtaan, jossa kaikki käy, joka näyttää oikealta, vaikka on väärää. Joulun kanssa vihollinen on juuri toiminut näin. Porttokirkko antoi käskyn, jonka alkuperäinen tarkoitus oli saada aikaan suvaitsevaisuus ja pakanallisten perinteiden säilyminen, joka käärittiin pakettiin nimeltä Jeesuksen syntyminen, vaikka Jeesus ei ole edes syntynyt joulukuussa.

Jeesus syntyi lehtimajanjuhlan aikana

Jeesus syntyi syys- lokakuun välisenä aikana todennäköisesti lehtimajanjuhlan aikana. Kun tutkimme Raamatullisten juhlien esikuvallisuutta, niin huomaamme myös, että lehtimajanjuhlan aika on todennäköinen Jeesuksen syntymän ajankohta. Paimenet olivat vartioimassa yöllä laumaa enkelin ilmestyessä heille. Joulukuussa Jeesuksen aikaan oli kylmää ja sateista sekä joinakin talvina jopa lunta ja vähän pakkasta öisin. Joulukuun aika ei voi olla tämän todisteen mukaan Jeesuksen syntymän ajankohta, sillä siihen aikaan joulukuussa oli liian kylmää paimenille olla yöllä vartioimassa lammaslaumaa.

Verollepanon tähden sekä lehtimajanjuhlan tähden ei Jeesuksen perheelle ollut sijaa majatalossa, koska juhlan tähden kaikki majatalot olivat täynnä juhlaväkeä. Jumala oli käskenyt Israelin kansaa kokoontumaan yhteen kolme kertaa vuodessa juhlimaan juhlia, joista yksi juhla oli lehtimajanjuhla. Tämä asia myös puoltaa lehtimajanjuhlan ajankohtaa.

Luukkaan evankeliumista käy ilmi, että Jeesus syntyi puoli vuotta Johanneksen jälkeen. Johannes Kastajan isä Sakarias oli pappi Abian osastosta, ja kun Sakariaan palvelusvuoro temppelissä oli ohi, niin hän meni kotiinsa ja hänen vaimonsa Elisabeth tuli raskaaksi niiden päivien jälkeen kun Sakariaan palvelusvuoro päättyi temppelissä. Tapahtui niin kuin Herran enkeli oli ilmoittanut Sakariaalle. Elisabeth tuli raskaaksi ja kantoi kohdussaan Johannes Kastajaa Herran lupauksen mukaan.

Herra Jumala sääti Israelin kansan papeille kaksikymmentä neljä pappien palvelusvuoroa, jolloin heidän tuli palvella temppelissä. Jokainen pappien palvelusvuoro kesti yhden viikon, joka alkoi sapattina ja päättyi seuraavana sapattina. Israelin kansan pappien palvelusvuorot temppelissä käsitti kaksi kertaa vuodessa yhden viikon aikaisen palvelusvuoron sekä kaikki papit palvelivat temppelissä kolmen pääjuhlan aikaan (pääsiäinen, helluntai, lehtimajanjuhla). Pappien tuli tarkasti noudattaa omia palvelusvuorojaan, koska Herra sääti papeille temppelin palvelusvuorot.

Abian palvelusvuoro, jossa Sakarias palveli oli Sivan kuussa, kolmas kuukausi (touko-kesäkuussa), jonka jälkeen Sakariaan vaimo Elisabeth tuli raskaaksi. Noin kuusi kuukautta sen jälkeen Maria tuli raskaaksi kantaen kohdussaan Jeesusta. Maria tuli raskaaksi Kislev kuussa, yhdeksäs kuukausi ja sen kuukauden loppupuolella (marras-joulukuu). Kun laskemme Maria raskaaksi tulemisesta raskausajan, eli yhdeksän kuukautta juutalaisen kalenterin mukaan, niin Jeesus syntyi Tishri kuussa (syys-lokakuussa), jolloin vietettiin lehtimajanjuhlaa. Lehtimajanjuhla alkoi tishri kuun 15. päivä ja kesti seitsemän päivää. Raamatun todistuksen mukaan lehtimajanjuhla oli Jeesuksen syntymän ajankohta.

Mikä on lehtimajanjuhlan esikuva? Meidän tulee mennä tässä kohden hiukan taaksepäin, että näemme koko esikuvallisuuden. Seitsemännen kuun 1 päivä oli pasuunan-soiton juhla, joka on esikuvaa Herran tulemuksesta. Kun Herra astui alas Siinaille antamaan lakinsa, niin kuului ylen kova pasuunan ääni ja samoin kun Herra Jeesus tulee, niin kuuluu suuren pasuunan ääni:

1 Tess 4:16
Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;

Seitsemännessä kuussa oli 10 päivä suuri sovinto-päivä jolloin kerran vuodessa vain ylimmäinen pappi sai mennä ilmestysmajan tai temppelin pyhimpään suitsuttamaan ja pirskottamaan armoistuimelle syntiuhrin verta. Ylimmäinen pappi tällöin sovitti ensin itsensä ja sen jälkeen kansan synnit. Tämä on esikuvaa Jeesuksesta, jonka ei tarvitse sovittaa omia syntejänsä, koska Hän on synnitön, mutta Hän tulee sovittamaan kansansa synnit.

Seitsemännen kuun 15-21 päivä on lehtimajanjuhla sen muistoksi kun Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Israelin kansa asui lehtimajoissa seitsemän päivän ajan muistellen tuota tapahtumaa.

Nyt siihen esikuvaan, eli siinä kuussa jona Jeesus todennäköisesti syntyi oli kolme merkittävää tapahtumaa: 1 päivä pasunan soiton-juhla, 10 päivä suuri sovintopäivä ja syntien anteeksiantamus ja 15-21 päivät lehtimajanjuhla. Kaikki nämä tapahtumat kertovat Messiaasta, sillä Herra tulee takaisin Jumalan pasunan kuuluessa, Jeesus Ylimmäisenä Pappina sovitti synnit Golgatalla ja Jeesus johdattaa kansansa "lehtimajaan" juhlimaan ja muistelemaan Herran vapautusta synnin ja saatanan vallasta. Lehtimajanjuhlan esikuvallisuus sopii täydellisesti Herran Jeesuksen tehtävään, jonka tehtävänä on vapauttaa ihmisiä synnin ja saatanan vallasta ja tuoda heille syntien anteeksiantamus sekä ilo ja riemu iankaikkisesta elämästä.

Lehtimajanjuhlasta vielä ajatus:

Neh 14:
9 ¶ Ja Nehemia, maaherra, ja pappi Esra, kirjanoppinut, ja leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat kaikelle kansalle: "Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne, älkää murehtiko älkääkä itkekö". Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat.
10 Ja hän sanoi vielä heille: "Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei ole mitään valmistettuna, sillä tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne."
11 Myöskin leeviläiset rauhoittivat kaikkea kansaa ja sanoivat: "Olkaa hiljaa, sillä tämä päivä on pyhä; älkää olko murheelliset".
12 Ja kaikki kansa meni, söi ja joi, lähetti maistiaisia ja vietti suurta ilojuhlaa; sillä he olivat ymmärtäneet, mitä heille oli julistettu.
13 ¶ Seuraavana päivänä kokoontuivat kaiken kansan perhekunta-päämiehet, papit ja leeviläiset Esran, kirjanoppineen, tykö painamaan lain sanoja mieleensä.
14 Niin he huomasivat lakiin kirjoitetun, että Herra oli Mooseksen kautta käskenyt israelilaisia asumaan lehtimajoissa juhlan aikana seitsemännessä kuussa,
15 ja että kaikissa heidän kaupungeissaan ja Jerusalemissa oli julistettava ja kuulutettava näin: "Menkää vuorille ja tuokaa öljypuun lehviä tai metsäöljypuun lehviä sekä myrtin, palmupuun ja muiden tuuheiden puiden lehviä, ja tehkää lehtimajoja, niinkuin on säädetty".
16 Ja kansa meni ja toi niitä ja teki itselleen lehtimajoja kukin katollensa ja pihoihinsa ja Jumalan temppelin esipihoihin sekä Vesiportin aukealle ja Efraimin portin aukealle.
17 Ja koko seurakunta, kaikki vankeudesta palanneet, tekivät lehtimajoja ja asuivat lehtimajoissa. Sillä aina Joosuan, Nuunin pojan, ajoista siihen päivään saakka eivät israelilaiset olleet niin tehneet. Ja vallitsi hyvin suuri ilo.
18 Ja Jumalan lain kirjaa luettiin joka päivä, ensimmäisestä päivästä viimeiseen saakka. Ja he viettivät juhlaa seitsemän päivää, ja kahdeksantena päivänä pidettiin juhlakokous säädetyllä tavalla.


Lehtimajaan kuului myös öljypuun oksia sekä metsäöljypuun oksia. Jeesus Kristus Messias on Hän, joka yhdistää yhdeksi (Room 11) Jaloon Öljypuuhun sen luonnolliset oksat ja metsäöljypuun oksat, eli ne jotka uskovat juutalaisina ja pakanoina Jeesuksen olevan Messias. Tässäkin suhteessa lehtimajanjuhlalla on tärkeä esikuvallinen merkitys

Jumala toimii sillä tavalla, että Hän antaa esikuvia, jotka saavat täyttymyksensä. Näin juutalaisen kalenterin mukaan seitsemäs kuu (syys-lokakuu) täyttää esikuvallisesti sen miksi Jeesus Messias syntyi maan päälle. Näin kaikkien edellä lueteltujen todisteiden valossa on juutalainen seitsemäs kuukausi (syys-lokakuu) Jeesuksen syntymän ajankohta. Päivästä en ala vääntämään, vaikka siitäkin jotkut vääntävät. Ajankohta on kuitenkin tarkasti tiedossa. Tähän armotalousaikakauteen ei Jeesus asettanut syntymäjuhlansa viettoa kerran vuodessa tapahtuvaksi juhlaksi, mutta tuhannen vuoden ajanjaksossa, jolloin kaikki lupaukset täyttyvät juutalaisille on myös voimassa lehtimajanjuhla ja sen viettäminen:

Sak 14:
16 ¶ Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.
17 Ja mitkä maan sukukunnista eivät käy ylös Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, niille ei tule sadetta.
18 Ja jos egyptiläisten sukukunta ei käy eikä tule sinne ylös, ei tule sitä heillekään; vaan heitä on kohtaava se vitsaus, millä Herra rankaisee niitä pakanakansoja, jotka eivät tule sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.
19 Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden pakanakansojen synnin palkka, jotka eivät käy sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.


Lehtimajanjuhlaa juhlitaan tuhannen vuoden ajanjaksona (Jeesuksen ollessa siellä Rauhanruhtinaana) sen tähden mitä Herra Jumala on tehnyt Jeesuksen kautta!

Jeesus Kristus ei asettanut armotalouskauteen (aikaan missä nyt elämme) Hänen syntymäjuhlan viettämistä kerran vuodessa. Jeesus ei asettanut lehtimajanjuhlaa Hänen syntymäjuhlakseen, eli lehtimajanjuhla ei ole tässä ajassa Jeesuksen syntymäjuhla. Jeesus Kristus asetti muistonsa viettämisen ehtoollisen yhteyteen. Mielenkiintoista on se, että vaikka Jeesuksen syntymä on tärkeä asia, niin Jeesus Kristus itse piti Hänen kuolemaansa tärkeämpänä ja asetti ehtoollisen paikaksi, joka on Hänen muistoksi. Ehtoollistakaan ei asetettu kerran vuodessa tapahtuvaksi, vaan niin usein kuin sitä vietämme, vaikka joka päivä. Toki Jeesuksen opetuslapsi saa muistella Jeesuksen syntymää, ei se ole kiellettyä. Kunhan vain muistamme sen, että muistelemme Häntä niissä puitteissa, jotka ovat Raamatun opetuksen mukaisia, emmekä toteuta vihollisen käskyä ja toimi sen mukaan kuin vihollinen käskee.

Esikuvallista oli siis Jeesuksen syntymän ajankohta ja esikuvallista oli myös Hänen kuolemansa ajankohta, jolloin pääsiäisenä tapettiin pääsiäiskaritsa, joka syötiin taloissa, joiden oven ja ikkunanpielet olivat karitsan verellä merkityt.

Jos Paavali, Pietari, Johannes ja muut alkuseurakunnan apostolit olisivat eläneet Rooman katolisen kirkon aikana vuonna 354 jKr. niin he eivät varmasti olisi hyväksyneet kirkon asettamaa joulua, vaan olisivat pitäneet sitä vääränä ja valheellisena, koska Jeesus ei asettanut joulukuun 25 päivälle vuotuista syntymäjuhlaansa; eikä Hän asettanut sitä millekään päivälle. Ensinnäkään alkuseurakunnan apostolit eivät olisi edes liittyneet Rooman katoliseen kirkkoon, eikä pitäneet sitä Jumalan seurakuntana, vaan valheellisena porttokirkkona.

Jumala ei mielisty tekopyhyyteen

Matt 15:
6 Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.
7 Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:
8 ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,

Monet sanovat, että joulunaika on otollista evankeliumin julistukselle ja silloin myös jumalattomat puhuvat Jeesuksesta. Jumalan sana pitää sellaisia tekopyhinä, jotka suullaan puhuvat Jumalasta, mutta eivät päästä Häntä sydämeensä. Jumala ei siis ilostu siitä, jos joulunaikana jumalaton puhuu Hänestä, vaan pitää häntä tekopyhänä, jollainen on kauhistus hänelle. Koska ulkokullattu puhuu, mutta ei halua elää Jumalan mielen mukaan, niin siksi hän on kauhistus Jumalalle. Jouluna puhutaan Jeesuksesta ja heti seuraavassa hetkessä ollaan juovuksissa, huorataan, valehdellaan, varastetaan jne. Jumala ei tällaiseen mielisty. Jumala mielistyy ja ilostuu siitä kun syntinen tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta, jolloin hän Jumalan armosta uudestisyntyy ja pelastuu iankaikkiseen elämään.

Jokainen päivä tulisi olla Jeesuksen opetuslapselle otollinen päivä julistaa totuutta, kunhan se tapahtuu Herran johdatuksessa, eikä omassa voimassa. Jeesuksen opetuslapsi saa tietenkin julistaa Jumalan sanaa myös joulun aikana. Evankeliumin tarkoitus on keskittyä siihen miksi Jeesus syntyi. Eli evankeliumin tehtävä on kertoa Jeesuksen syntyneen, että Hän kuolisi meidän syntiemme tähden, että me voisimme pelastua synnin ja saatanan vallasta sekä iankaikkisesta kadotuksesta. Jeesus syntyi siksi, että Hänen verensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta saisimme syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän. Tätä sanomaa voi viedä maailmalle jokaisena vuoden päivänä.

Yule - joulu

Babyloniassa yule sana tarkoitti lasta. Babyloniassa juhlittiin joulukuun 25 päivää Tammuksen syntymäpäivää sekä se oli auringon juhla. Yule tarkoitti lasta eli Tammusta, jota juhlittiin ruumiillistuneena auringonjumalana. Joulun pakanallinen historia on siis valheellisen poikalapsen (jumalan) syntymäpäivä juhla. En millään jaksa uskoa, että Isä ja Jeesus ovat mielissään siitä, että Jumalan kansa viettää vääristettyä syntymäpäivää juhlaa, joka on alunperin kehitetty valheen voimalla Babyloniassa, josta se on sitten "puettu" kristilliseen asuun.

Yule sana sai myös monissa kielissä merkityksen pyörä, joka tulee siitä kun Babyloniassa juhlittiin auringonjumalan syntymäpäivää. Yule sanasta tuli pyörä, sillä pyörä muistuttaa pyöreätä aurinkoa. Yulen (joulun) tausta ja juuri on siis Babyloniassa, josta se levisi muualle maailmaan. Joulu on täysin pakanallinen juhla, jolla ei ole mitään tekemistä Raamatullisen uskon kanssa.

Joulupukki

Myran piispa Nikolaus syntyi Turkin Pararassa 270 jKr. Nikolaus oli mukana vuonna 325 jkr. Nikean kirkolliskokouksessa. Nikolaus yhtyi myös kirkon johtajien julkilausumaan ja tekstiin, jossa he sanoivat juutalaisia saatanan lapsiksi, jotka tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan. Totuus tässä asiassa on se, että osa juutalaisista sitä halusi (ei kaikki) ja roomalaiset sen toteuttivat, eli tappoivat Jeesuksen. Jeesuksen kuolema oli siis juutalaisten ja roomalaisten yhteistyön tulos, eikä suinkaan vain yksin juutalaisten kontolla.

Piispa Nikolaus kuoli vuonna 345 jKr. joulukuun 6 päivä. Nikolaus oli porttokirkon piispa, joka harjoitti epäjumalan palvelusta ja pakanuutta niin kuin koko Rooman katolinen kirkko teki avoimesti 400-luvulla ja yhä vielä tänä päivänäkin tekee. Myöhemmin piispa Nikolauksen kuoleman jälkeen syntyi Nikolaus kultti, jossa opetettiin että jumalatar Pasqua Epiphania antoi lapsille lahjoja, samoin kultin jäsenet antoivat toisilleen lahjoja joulukuun 6 päivä Nikolauksen kuoleman muistoksi. Germaanit ja kelttiläiset adoptoivat Nikolaus kultin ja lisäsivät siihen omat uskomuksensa, jonka mukaan heillä oli Woden niminen pääjumala, jolla oli pitkä valkoinen parta, joka ratsasti taivaalla hevosella joka syksy. Näiden asioiden yhdistelmänä syntyi tarina joulupukista lahjoineen (Santa Claus). Rooman katolinen kirkko adoptoi Nikolaus kultin ja siirsi lahjojen antamisen samaan aikaan kun Saturnaalia juhlassa annettiin lahjoja. Joulupukin ja joululahjojen historia ja tausta on pakanallinen, ei Raamatun opettama. Jeesuksen opetuslapsille tulisi olla se selvää, ettei joulupukki ja joulutontut kuulu uskovan perheen elämään millään tavalla. Jos Jeesuksen opetuslapsi antaa lahjoja esim. lapsilleen joulun aikana, niin sitä ei saisi kytkeä millään tavalla joulupukkiin tai tonttuihin.

Joulupukin tausta ja juuri on Jumalaa pilkkaavaa, sillä voiko kuvaus ja opetus joulupukista olla vain sattumaa siinä merkityksessä kuinka joulupukkia kuvataan kuin Jumalaa ja Jeesusta:

Joulupukilla sanotaan olevan valkoinen tukka; samoin ilmestyskirja 1:14 kertoo, että Jeesuksella on valkoinen tukka. Joulupukilla on punainen asu; samoin Jes 63 luku kertoo Vapahtajasta, joka tulee punaisessa puvussa, jonka Hänen verensä on värjännyt punaiseksi. Kun "kiltit" lapset odottavat joulupukkia, niin lapset eivät kuitenkaan tiedä koska hän tulee, mutta silti hän tulee lahjat mukanansa; Raamattu opettaa että Jeesuksen tulemuksen hetkeä ei kukaan tiedä, mutta Hän palaa ajallansa ja tulee hakemaan omansa luoksensa. Joulupukki tietää onko lapsi ollut kiltti vai tuhma; Jumala näkee kaiken, ihmisten hyvät ja pahat teot. Joulupukki kehottaa lapsia olemaan kilttejä; Jumala kehottaa kansaansa tekemään hyviä tekoja ja rakastamaan lähimmäisiään. Joulupukki on iätön ja ajaton; Jumala on Kaikkivaltias, jolla ei ole ikää. Joulupukki on lahjojen antaja; Jumala antaa iankaikkisen pelastuksen lahjan. Joulupukki on joulun isä; Jumala on Taivaan Isä. Joulupukille esitetään, toivotaan, kirjoitetaan lahja toivomuksia; Jumalalle kohdistetaan rukouksia. Joulupukilla on yliluonnollisia voimia, sillä hän ratsastaa taivaalla porovaljakolla; Jumala toimii yliluonnollisesti. Joulupukilla on näkymättömiä apureita (tonttuja); Jumalan enkelit toimivat näkymättömissä palvellen Jumalaa. Joulupukin sanotaan olevan maailman rauhan ja hyvän tahdon symboli; Jeesus Kristus on Rauhanruhtinas, joka ainoastaan kykenee tuomaan todellisen rauhan ihmisille.

Voiko kaikki edellä esitetty olla sattumaa? Ei voi olla, sillä antikristuksen ja saatanan henki on joulupukki tarun takana, jonka kautta se irvailee ja pilkkaa Jumalaa. Jeesuksen opetuslasten ei tulisi opettaa lapsiaan uskomaan joulupukkiin, eikä Jeesuksen opetuslasten tulisi millään tavalla osallistua joulupukki tarun pönkittämiseen.

Jeesuksen syntyminen ja Hänen syntymänsä merkitys

Luuk 2:
11 teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.
12 Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."
13 Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
14 "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

Kun Jeesus syntyi, niin Jumala ilmoitti enkeliensä kautta, että tänä päivänä on syntynyt Vapahtaja, joka on Jeesus Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Jeesus syntyi Vapahtajaksi, joka sovittaa ihmisten synnit. Jeesuksessa Kristuksessa Jumala tuli ihmiseksi sovittamaan meidän syntimme ja antamaan iankaikkisen elämän kaikille, jotka Häneen uskovat. Tämä on pääsanoma Jeesuksen syntymisen yhteydessä ja se on koko Uuden Testamentin ja Uuden Liiton pääsanoma. Uskon, että tämän takia Jumala ei asettanut Jeesuksen syntymäjuhlaa kerran vuodessa vietettäväksi juhlaksi, eikä Hän myöskään halunnut meidän tietävän Jeesuksen tarkkaa syntymäpäivää, koska se on tärkeää, että Hän syntyi Vapahtajaksi, eikä se ole tärkeää mikä päivä Hän syntyi. Jos se olisi ollut tärkeää, niin Raamatussa olisi kerrottu tarkka päivämäärä milloin Jeesus syntyi. Jeesuksen tehtävä oli tärkeä ja siksi Raamatun ilmoitus keskittyy siihen, myös silloin kun Raamattu puhuu Hänen syntymisestään.

Toki Herran Jeesuksen syntymää saa ja voi muistella vaikka joka päivä, sillä Hänen syntymänsä on tärkeä ja merkittävä tapahtuma.  Raamatun mukaan Hänen kuolemansa muisto ja merkitys on kuitenkin tärkeämpää kuin Hänen syntymänsä muisto. Tämän tähden Raamatun sana keskittyy paljon enemmän Herran Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen kuin Hänen syntymäänsä.

Kts. joulun roomalainen historia

Linkki: Henkilökohtainen ratkaisuni koskien joulua

 

Petri Paavola

 

Lähde: kotipetripaavola.com/Jeesuksensyntyma


 

 

Tiedustelut ja yhteydenotot: Palautesivu         







eXTReMe Tracker