Etusivulle
Raamatunopetuksia
Anna palautetta


              

Kalvinismista ja Raamatun käsikirjoituksista

 

Kalvinisti ja Phoenix Baptist Churcin vanhimpiin kuuluva James White opettaa, että ns. Aleksandrian tekstiperheen käsikirjoitukset ovat luotettavia ja Bysantin teksti sekä Textus Receptus eivät ole luotettavia tekstejä. Hänen väitteensä johtaa suureen huijaukseen, joka huipentuu ekumeeniseen petokseen päivien lopulla. Tästä syystä on tärkeätä kirjoittaa tästä aiheesta. Koettele ja tutki kirjoitukseni Jumalan sanan avulla rukouksen kera.

 

Sisällys:
Kalvinismin opetuksia
Nestle-Aland 27 painos ja vatikaani
Westcottin ja Hortin ajatuksia
Käsikirjoitusten vertaaminen ja petos
Loppusanat

 

Kalvinismin opetuksia

James Whiten käsitys Raamatun tekstihistoriaan ei perustu totuuteen, vaan Vatikaanin korruptoituneiden tekstien suosimiseen. White pyrkii jatkuvasti julkiseen debattiin puolustamaan esim. näkemystään predestinaation opista ja siitä, että hänen mukaansa alkuseurakunnan armolahjat päättyivät apostoleihin.

Whiten teologia on epäraamatullinen, siksi on ensin tuotava esille kalvinistinen järjenpäätelmä, joka osittain selittää sitä miksi hän ei ymmärrä Raamatun käsikirjoitus asiaa oikealla tavalla. Hänen ajattelutapansa ja logiikka noudattaa ihmisen järjenpäätelmiä heti uskonalkeissa, siksi hän ei ymmärrä mitä Raamattu sanoo pelastuksen vastaanottamisesta.

James White: Often we are asked “upon what basis does God choose one person, and leave another in their sins?” Paul answers in 1:5b-6, “according to the good pleasure of His will, to the praise of His glorious grace which he freely gave us in the Beloved One.” We note that there is nothing whatsoever here about man doing anything. Instead, we have the good pleasure of God’s will, nothing more. And this is perfectly logical, for, as Paul says, this is to result in the praise of His glorious grace. If salvation were the result of man’s choosing God (rather than God choosing man), then God’s grace would not be the sole and sufficient basis for salvation, and it would not, therefore, be the object of our praise in eternity to come. But Paul here sums it all up for us, indicating that the basis is solely God’s will, and therefore all praise and honor and glory will go to God’s glorious grace, that grace whereby the elect of God are saved, and will persevere into the eternal state.

White ei tuo esille parannusta syntien anteeksisaamiseksi, koska hänellä on kalvinistinen pelastusoppi.

Luuk 24:

46 Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,

47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

Pelastus on Jumalan lahja, ei ihmisen teko, eikä ihmisellä ole omaa osuutta koskien pelastusta, joka on Jumalan lahja ja armoa. Ihmiselle tulee julistaa evankeliumia Herrasta Jeesuksesta, jolloin Pyhä Henki näyttää ihmisen sydämelle todeksi synnin ja Jeesuksen sovitustyön. Ilman Jumalan sanan totuutta ja Pyhän Hengen vaikutusta, ei ihminen kykene näkemään omaa syntisyyttään eikä Jeesuksen sovitustyötä. Jumala on asettanut pelastuksen lahjan vastaanotettavaksi parannuksen teon (katumus, syntien tunnustaminen, mielenmuutos) ja Jeesukseen uskomisen kautta. Parannuksen teko ja usko Jeesukseen on Jumalan teko ihmisen sydämessä ja ihmisen osuus on vastaanottaa pelastuksen lahja parannuksen teon ja uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Parannuksen teko ja usko Jeesukseen on kuitenkin mahdotonta ilman evankeliumin kuulemista ja Pyhän Hengen vaikutusta (näyttää todeksi synnin ja Jeesuksen sovitustyön) täten parannuksen tekeminen ja usko Jeesukseen ei tarkoita sitä, että ihmisellä olisi oma osuus pelastukseen, ei koska pelastus on Jumalan armoa ja lahja, ei ihmisen teko. Parannuksen teko ja usko Jeesukseen on Jumalan määräämä asetus, jonka kautta ihminen vastaanottaa pelastuksen lahjan.

Kalvistinit sanovat ettei ihminen voi tehdä mitään pelastuksen eteen, eikä hän voikaan tehdä mitään tekoa, jolla hän voisi pelastaa itsensä tai osallistua kanssa pelastajana yhdessä Jeesuksen kanssa pelastukseen, mutta ihmisen on kuitenkin tehtävä parannus ja uskottava Jeesukseen Jumalan asetuksen mukaisesti voidakseen vastaanottaa pelastuksen lahjan. Kalvinismin opetus sulkee pois parannuksen teon pelastuksen vastaanottamisen hetkellä.

James White: The Scriptures go on to illustrate this truth in the life of Pharaoh. Paul asserts (9:17) that God raised up Pharaoh for a specific purpose: that God’s name might be proclaimed in all the earth. Again the rebellious heart cries out in complaint, while the believer bows in humble adoration. “May I be used only to bring honor and glory to the name of my God” is the cry of the broken heart. So Paul goes on to press the point home in verse 18, “Therefore He has mercy on whom He wishes; but He likewise hardens whom He wishes.” How much more plainly can it be stated? The context is clearly personal: Pharaoh was a person, as were Jacob and Esau. God shows mercy to individuals, and, likewise, whether we like it or not, He hardens individuals as well. This is predestination, plain and clear.

Whiten mukaan Jumalan valinta pelastukseen tapahtuu ainoastaan Jumalan mielisuosion ja Hänen tahtonsa mukaan. White ei ymmärrä Faaroan tarinaa ja Jumalan sanan opetusta, siksi hän sekoittaa sen kalvinistiseen ennaltamääräämisen oppiin.

Jos ymmärtää Raamatun kokonaisopetuksen, niin ymmärtää sen, että faarao paadutti itse oman sydämensä synnin tähden. Tämä tulee esille myös Mooseksen kirjasta:

2 Moos 8:32 Mutta farao kovensi sydämensä tälläkin kerralla eikä päästänyt kansaa.

Kun toisissa kohden Raamattu sanoo, että Herra kovetti faaraon sydämen, niin se tarkoittaa sitä, että faarao itse kovetti oman sydämensä ja Jumala jätti faaraon oman kovan sydämensä valtaan. Jumala ei suinkaan vaikuttanut faaraossa synnin kovuutta (Jumala ei tee syntiä), vaan jätti faaraon oman sydämensä synnin valtaan.

James White: God did make sure that His elect did not fall away. Indeed, God’s promise that none He has saved would ever perish is prima facie evidence against the LDS concept of a universal apostasy of the Christian Church.

James White opettaa kerran pelastettu aina pelastettu oppia.

James White uskoo järjenpäätelmiä sekä kalvinistisia harhaoppeja ja siksi hän ei ymmärrä sitä mikä on todellinen totuus ja Raamatun opetus. James White kalvinististen opetusten takia eksyy ja erehtyy heti jo uskon alkeissa:

Hebr 6:

1 ¶ Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,

2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.

3 Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.

 

John Calvin (Ranskaksi Jean Calvin): By predestination we mean the eternal decree of God, by which he determined with himself whatever he wished to happen with regard to every man. All are not created on equal terms, but some are preordained to eternal life, others to eternal damnation. And accordingly, as each has been created for one of other of these ends, we say that he as been predestinated to life or to death.”

Calvinin kuva Jumalasta oli hirvittävä ja täysin vääristynyt. Calvin opettaa ennaltamääräämisen tarkoittavan Jumalan iankaikkista määräystä, jonka mukaan Hän on määritellyt tapahtuvan mitä tahansa Hän haluaa tapahtuvan koskien kaikkia ihmisiä. Calvin jatkaa sanoen ettei kaikkia ihmisiä ole luotu samanarvoisesti, sillä jotkut ovat ennalta määrättyjä iankaikkiseen elämään, ja toiset iankaikkiseen kadotukseen. Calvin sanoo että sen mukaisesti jokainen on luotu toiseen näistä päämääristä, sanomme hänen olevan ennaltamäärätty elämään tai kuolemaan.

Raamattu opettaa eri tavalla tuoden esille ihmisellä olevan mahdollisuus valita elämä tai kuolema:

5 Moos 30:19 Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.

Apt 3:19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,

Kalvinismin jumala on epäoikeuden mukainen, joka ei anna ihmiselle mahdollisuutta valita pelastuksen vastaanottamista parannuksen teon ja uskon kautta, siksi koska kalvinismin jumala jo ennaltamääräsi jotkut ihmiset kadotukseen, eli loi heidät kadotuksen lapsiksi. On sanomatta selvää ettei kalvinismin jumala ole Raamatun Jumala.

Kalvinismin viisi tärkeää opinkappaletta ovat, täydellinen turmeltuneisuus, ehdoton valinta, rajoitettu sovitus, vastustamaton armo ja pyhien periksi antamattomuus. Tuon seuraavaksi esille kalvinismin viiden kohdan opetuksen.

Täydellinen turmeltuneisuus: (Total Depravity): Synti vaikuttaa kaikkialla ihmisessä. Ihminen on täydellisesti syntinen. Koska ihminen on täysin eksyksissä sekä kyvytön pelastautumaan, niin kuinka kukaan ihminen voisi valita Jumalan tahdon. Koska kukaan ei voi sitä valintaa tehdä, niin siksi Jumalan tulee ennaltamäärätä hänet pelastukseen. Jumala antaa uskon ihmiselle ja ennaltamäärää heidän kohtalonsa.

Ehdoton valinta: (Unconditional Election) Jumala ei tee valintaansa mihinkään mitä Hän näkee ihmisessä. Jumala valitsee ihmisen oman hyvän tahonsa mukaan. ilman ihmisen ansioita. Jumala ei myöskään katso tulevaisuuteen nähdäkseen valitseeko kukaan häntä. Jumala valitsee toiset pelastukseen ja toiset kadotukseen.

Rajoitettu sovitus: (Limited Atonement) Jeesus kuoli vain valittujen tähden. Vaikka Jeesuksen uhri oli riittävä kaikille, niin se ei ollut kaikille tehokas. Jeesus kantoi vain valittujen synnit. Sillä Jeesus kuoli monien puolesta, mutta ei kaikkien.

Vastustamaton armo: (Irresistible Grace) Kun Jumala kutsuu valittunsa pelastukseen, niin he eivät voi vastustaa sitä. Juimala tarjoaa evankeliumin sanomaa kaikille ja tämä on ulkonainen kutsu. Mutta valituille Jumala antaa sisäisen kutsun, jota ei voida vastustaa. Tämä kutsu on Pyhän Hengen työ valittujen sydämissä ja mielissä, joka tuo heille parannuksen ja uudestisyntymisen, jolloin he halukkaasti ja vapaasti tulevat Jumalan luokse.

Pyhien periksi antamattomuus: (Perseverance of the Saints) Jumalan valittu ei voi menettää pelastustaan, koska Isä on valinnut, Poika on sovittanut ja Pyhä Henki on vaikuttanut pelastuksen, joten pelastetut ovat iankaikkisesti pelastettuja.

Koska kukaan ei voi pelastaa itseänsä, niin siksi Jumala pelastaa ihmisen Herran Jeesuksen sovitustyön kautta. Jumala ei ole kuitenkaan ketään ennaltamäärännyt pelastukseen tai kadotukseen.

1 Tim 2:
3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Edellä oleva Raamatun kohta kumoaa ehdottoman valinnan, sillä Jumala tahtoisi kaikkien ihmisten pelastuvan, eikä Hän siten voi määrätä joitakin ihmisiä jo ennalta kadotukseen. Pelastuksen lahja tulee vastaanottaa parannuksen teon ja evankeliumiin uskomisen kautta:

Mark 1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

Joh 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

 Joh 3:16 kumoaa sen että Jeesus ei olisi kuollut kaikkien ihmisten puolesta. Maailman rakastaminen tarkoittaa kaikkia ihmisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että Herra Jeesus kuoli kaikkien ihmisten puolesta sekä vuodatti verensä kaikkien ihmisten puolesta, eikä vain valittujen edestä.  Jeesuksen veri olisi riittävä ja tehokas puhdistamaan kaikkien ihmisten synnit, mutta Jumalan säätämyksestä se puhdistaa vain niiden synnit, jotka suostuvat omasta vapaasta tekemään parannuksen ja uskomaan Herraan Jeesukseen.

Raamatullinen parannuksenteko on Jumalan vaikuttamaa, mutta ihmisen on itse tehtävä parannus ja siksi kalvinistinen parannus ei ole Raamatullista parannusta, koska siinä Jumala määrää ennalta parannukseen, mutta Raamatullisessa parannuksessa ihmisen on valittava tehdä parannus ja uskoa Jumalaan sen jälkeen kun Pyhä Henki on näyttänyt todeksi synnin ja Herran Jeesuksen sovitustyön.

5 Moos 30:19 Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.

Apt 3:19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,

Raamattu ei opeta ennaltamäärättyä pelastusta ja kadotusta, jossa jotkut ihmiset olisivat jo valmiiksi luotu kadotukseen. Kalvinistinen parannus on Jumalan ennaltamäärää (ihminen on kuin robotti), ei ihmisen valinta ja siksi kalvinistinen parannus on epäraamatullinen parannus.

1 Tim 4:
1 ¶ Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
2 valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty

Raamatun opetuksen mukaan uskova voi menettää pelastuksen luopumalla uskosta Herraan Jeesukseen. Jumala ei heitä ketään pois pelastuksesta, mutta ihminen voi itse oman valintansa (luopuu uskosta) tähden menettää pelastuksensa.

Kalvinismin viisi opinkappaleen perustusta on yhtä kuin valheellinen evankeliumi. Jumala ei ole luonut ketään ennalta kadotukseen tai iankaikkiseen elämään. Sellainen järjestys ei olisi rakkautta, ei pyhää, eikä oikeudenmukaista, vaan epäoikeudenmukainen ja hirvittävä teko. Ajattele jos äiti synnyttäessään hylkäisi joka toisen lapsen heti synnytyksen jälkeen kuoleman omaksi ja kasvattaisi vain joka toisen lapsen elämään. Hän olisi hirviö-äiti. Jumala ei ole hirviö, vaan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden Jumala. Kalvinismin jumala on ihmistekoinen hirviö-jumala, ei Raamatun Jumala.

Kalvinismi opettaa, että koska Juudas oli määrätty pettämään Jeesuksen, niin se todistaa ennaltamääräämisopin oikeaksi. Juudasta ei oltu ennaltamäärätty pettämään, vaan hän oman syntisen sydämen valintansa tähden petti Jeesuksen. Kirjoitukset kävi toteen ja kadotuksen lapsi (Juudas) petti Jeesuksen ei tarkoita ennaltamääräämisenoppia, vaan sitä että Jumala näkee asiat ennalta ja kirjoitutti tämän asian profetiana vanhaan testamenttiin.

Oikeudenmukainen ja Pyhä Jumala ei tuomitse ketään ennaltamääräten iankaikkiseen kadotukseen, sillä ihminen joutuu sinne oman valintansa tähden, eikä Jumalan ennaltamääräämänä. Raamatun Jumala ei ole luonut ihmisiä ennaltamääräten heitä kadotukseen, sillä hän on antanut kaikille ihmisille vapaan tahdon joko valita tai hylätä pelastus Herrassa Jeesuksessa.

Nestle-Aland 27 painos ja vatikaani

Käsikirjoituksia tutkimalla näemme muutamia huomioita, jotka paljastavat James Whiten eksymyksen koskien käsikirjoituksia.

Nestle-Alandin 27 (Novum Testamentum Graece - Uuden Testamentin teksti) painoksen sivulla 45 sanotaan, että se on tehty vatikaanin ja United Bible Societies kanssa yhteisestä sopimuksesta. Tämä teos on pohjana uusille käännöksille, joiden käännöstyö ja tarkistukset tehdään yhdessä vatikaanin ja United Bible Societiesin valvonnan alaisuudessa. He myös sanovat, että Nestle-Aland ei ole lopullinen teksti, vaan kannustin Uuden Testamentin tekstin määrittämiseen ja varmentamiseen.

James Whiten käsikirjoituksen perusta lepää teksteissä, joita ei ole vielä lopullisesti varmennettu (ei ole erehtymätön) ja jota vatikaani on peukaloimassa omien harhaoppiensa tueksi. Vatikaani (paavin kirkko) on alusta asti peukaloinut Raamatun käsikirjoituksia, joita se itse suosii. Tämän tähden vatikaanin "käsikirjoitukset" sisältävät paljon muutoksia, eli toisin sanoen Raamatun sanan vääristämistä. James White on tässä suhteessa vatikaanin asiamies, vaikka hän muuten vastustaa RKK:ta ja sen oppeja. White edistää katolisuuden leviämistä vääristyneen käsikirjoitus tulkintansa kautta, koska yhä useammat uudet raamatunkäännökset tehdään katolisen valvonnan alaisuudessa, kuten edellä on käynyt ilmi.

James on tuonut esille kuinka epäluotettava KJV on. Hänen argumenttinaan on mm. se että KJV:ssa on 84 erilaista merkitystä hepreankielen sanalle davar (dabar). White ei kuitenkaan halua kertoa sitä, että hänen suosimissaan käännöksissään kuten NASB:ssa davar on käännetty 93 erilaisella merkityksellä sekä NIV:ssa davar on käännetty yli 200 erilaisella merkityksellä. W James White on tuonut esille, että hepreankielen sana shuv (shub) on käännetty KJV:ssa 60 erilaisella merkityksellä. White ei tuonut esille, että hänen suosima NASB kääntää saman sanan vähintään 104 erilaisella tavalla ja NIV yli 200 erilaisella tavalla. White ei ole rehellinen mies, vaan epärehellinen mies.

James Whiten mukaan NKJV, NASB ja NIV ovat luotettavia käännöksiä. Kuten edellä tuli esille, niin NASB ja NIV kääntävät sanojen merkityksiä huomattavasti erilaisimmilla merkityksillä kuin KJV. Onko White tuonut esille myös sen, että NJKV, NASB ja NIV eroavat toisistaan sadoissa jakeissa joko merkityksissä tai teksteissä?

White pitää NASB:ia sekä NIV:ia hyvinä ja luotettavimpina käännöksinä kuin KJV:ta. White tuo esille kuinka KJV kääntää sanoja monilla erilaisilla merkityksillä. Mutta Whiten luotettavat käännökset kääntävät samat sanat huomattavasti useimmilla erilaisilla sanoilla. Jos White vain pyrkii osoittamaan KJV:n käännösvirheitä, niin eikö silloin todistetusti NASB:ssa ja NIV:ssa ole paljon enemmän käännösvirheitä? On. Mitä tästä seuraa? White luottaa kiistattomasti huonompiin käännöksiin kuin KJV, mutta siitä huolimatta White pitää KJV:ta huonompana käännöksenä kuin NASB:ia ja NIV:ia. White on kiistattomasti epärehellinen mies ainakin tässä asiassa.

White ei tarjoa NIV:ia ja NASB:ia erehtymättömiksi käännöksiksi KJV:n tilalle, mutta pitää niitä parempina, vaikka Whiten oman virhelogiikan mukaan NASB ja NÌV ovat selvästi huonompia käännöksiä kuin KJV. Joko White ei tätä ymmärrä tai sitten hän ei halua myöntää asiaa, eli sitä että hän on väärässä. 

Tuskin White oppineena miehenä on epätietoinen siitä, että hänen suosimissaan käännöksissä hänen esille ottamat sanojen käännöserovaisuudet esiintyvät paljon laajemmin esim. NASB:ssa ja NIV:ssa kuin KJV:ssä. Jos hän pitää KJV:n sanojen erovaisuuksia virheinä, niin silloin hänen suosimissaan käännöksissä on paljon enemmän virheitä kuin KJV:ssa.

Miksi White suosii virheellisimpiä käännöksiä? Koska hän luulee, että varhaisimmat käsikirjoitukset ovat luotettavampia kuin Bysantin teksti. Käännösten erovaisuudet Whiten virhelogiikan mukaan todistavat Bysantin tekstin luotettavammaksi kuin Aleksandrian tekstit. Olemassa olevista alkuperäisistä UT:n tekstien kopioista laaditun käsikirjoituksen luotettavuus ei perustu siihen mikä on varhaisemmin laadittu, vaan siihen kuinka tarkasti ne on kopioitu vastaamaan alkuperäisten kopioiden tekstiä.

Sanottakoon vielä, että en ole KJV-only uskova, eli en pidä KJV:ta erehtymättömänä käännöksenä, jossa ei olisi virheitä, mutta pidän sitä erittäin hyvänä Raamatunkäännöksenä.

Sivulla 1231 NKJV julkaisijat sanovat: Bysantin teksti oli laajasti säilynyt vanhan Bysantin valtakunnan alueella (Turkki, Bulgaria, Kreikka, Albania ja Jugoslavia). NKJV:n julkaisijoiden mukaan yli 85 prosenttia nykyisin olemassa olevista käsikirjoituksista kuuluvat bysanttilaiseen tekstiperheeseen.

Kurt Aland eräs Nestle-Alandin päätoimittajista, josta useimmat modernit raamatunkäännökset on käännetty sanoo kreikkalaisista käsikirjoituksista näin: Suurin määrä käsikirjoituksista on bysanttilaisia käsikirjoituksia ja näiden tekstien edustajat ovat erittäin yhteneväisiä, jotka suuressa määrin ovat yhtäpitäviä toistensa kanssa. Aland sanoo myös, että varhaisimmat käsikirjoitukset ovat vähälukuisimpia sekä vastakohtia toisilleen, sillä ne vastaavat toisiaan noin 60-70 prosenttisesti. (Aland,The Text of the NT, p. 323).”

Dr. H. A. Struz on keräännyt listan papyruksien lukutavoista (ajoitettu vuosille 100-300 jKr.), jotka ovat ristiriidassa Westcott ja Hortin tekstin kanssa. Ensimmäisessä listassa oli 150 erilaista traditionaalisen tekstin lukutapaa, jotka Westcott ja Hort hylkäsivät, koska niitä ei löytynyt sinaiticuksesta, vaticanuksesta eikä codex-bezaesta. Toinen lista sisälsi 170 traditionaalisen tekstin lukutapaa, jotka varhaiset papyrukset vahvistivat, mutta Westcott ja Hort hylkäsivät ne, koska niitä ei löytynyt sinaiticuksesta ja vaticanuksesta, mutta ne löytyivät codex-bezaesta. Kolmas lista sisälsi 80 traditionaalisen tekstin lukutapaa, jotka varhaiset papyrukset vahvistivat, mutta Westcott ja Hort hylkäsivät ne, koska sinaiticus, vaticanus eikä codex-bezae sisältänyt niitä. (The Byzantine Text-Type & New Testament Textual Criticism, H. A. Sturz, H. A. Thomas Nelson, NY 1984).

James White sanoo Westcott ja Hortin tunnistaneen oikein tarpeen tutkia käsikirjoitusten yhteyttä toisiinsa, sillä ei ole tarpeen laskea käsikirjoituksia, vaan sen sijaan meidän täytyy harkita käsikirjoituksia (jotkut käsikirjoitukset ovat toisia tärkeämpiä todistaen alkuperäisistä teksteistä) ja voimme sanoa, että nykyiset tekstit perustuvat heidän työhönsä. White jatkaa sanoen, että kuitenkin nykyinen tekstikritiikki on mennyt paljon eteenpäin Westcottista ja Hortista ja monia tapauksia on korjattu epätasapainosta heidän johtopäätöksistään. James White uskoo järjenpäätelmiä sekä valheita ja siksi hän ei ymmärrä sitä mikä on todellinen totuus Raamatun käsikirjoituksista.

Westcott ja Hort syrjäyttivät Bysantin tekstit, joita on lukumääräisesti enemmän olemassa sekä niiden tekstit vastaavat toisiaan 85-90 prosenttisesti. Sen sijaan he valitsivat Aleksandrian tekstit, joita on olemassa paljon vähemmän kuin Bysantin tekstejä ja Aleksandrian tekstit eivät vastaa toisiaan yhtä tarkasti kuin Bysantin tekstit, sillä Aleksandrian tekstit vastaavat toisiaan 60-70 prosenttisesti.

Westcottin ja Hortin kriittinen kreikan teksti on todellisuudessa lähes sama kuin nykyiset Nestle-Alandin kriittiset kreikan tekstit, joita on muunneltu Westcottin ja Hortin tekstistä vain vähän. Siinä on samat 45-50 pois jätettyä UT:n jaetta, jotka on joko jätetty pois tai asetettu kyseenalaiseksi sekä se sisältää myös noin 2000 lisättyä sanaa, jotka ovat joko kokonaan pois jätetty, muutettu tai lisätty kuten Westcottin ja Hortin teksteissä.

James White ei ole siis ihan samaa mieltä kuin nykyajan tekstikriitikot kuten Metzger, Colwell, Epp ja Nestle, sillä heidän mukaansa Westcott ja Hort ovat tärkeitä miehiä nykyisessä tekstihistorian kritiikissä ja nämä nykyiset Uuden Testamentin eklektikot jatkavat suureksi osaksi päätöksiä, joita Westcott ja Hort tekivät.

Westcott ja Hortin tekemät muutokset perustuvat nykyisiin vatikaanin versioihin kuten ESV, NIV, NASB sekä moderneihin katolisiin versioihin. Ne kaikki perustuvat United Bible Societesin ja Nestle-Alandin kriittisen kreikan tekstiin, jolla on formaalinen sopimus vatikaanin kanssa luoda eri tunnusten välinen Uuden Testamentin teksti. Itse asiassa on kyse ekumeenisista käännöksistä joiden avulla vatikaani pyrkii muuttamaan protestanttien oppikäsityksiä, että he hyväksyisivät katolisen kirkon oppikäsityksiä. James White on omia järjenpäätelmiään seuraten päätynyt vatikaanin ansaan sekä katolisten raamattujen asiamieheksi. White ei itse tätä ymmärrä, koska hän pitää sokeasti kiinni siitä uskomuksesta, että varhaisimmat Aleksandrian käsikirjoitukset ovat luotettavammat kuin myöhemmät Bysantin tekstit.

Alunperin niin Aleksandrian kuin Bysantin tekstiperheen tekstit ovat koottu olemassa UT:n tekstien palasista, joita on löytynyt vähän yli 5000 kappaletta. Aleksandrian tekstit tehtiin olemassa olevista UT:n tekstikopioista ensimmäiseksi UT:n käsikirjoituksiksi (kokonainen UT). Aleksandrian tekstiperheen tekstit vastaavat toisiaan vain 60-70 prosenttisesti sekä niistä puuttuu jakeita, sanoja ja lauseita sekä lisäksi niihin on tehty muutoksia lisäämällä niihin tuhansia ylimääräisiä sanoja.

Bysantin tekstit on koottu olemassa olevista alkuperäisistä UT:n teksteistä myöhemmin kuin Aleksandrian tekstit, mutta Bysantin tekstit pitävät yhtä toistensa kanssa noin 85-90 prosenttisesti. Tämä tarkoittaa, että niissä on vain vähän eroavaisuuksia ja ne vastaavat tarkasti alkuperäisten tekstien kopioiden sanomaa. Kuten on tullut aiemmin esille, niin Aleksandrian tekstiperheen tekstejä on muokattu sekä muuteltu ja tässä muutostyössä on ollut mukana tunnetuin ja eniten Raamatun sanaa vääristellyt yhteisö, eli Rooman katolinen kirkko. On selvää, että vatikaanin alaisuudessa Aleksandrian tekstit ja niistä käännetyt raamatunkäännökset ovat tehneet käännöksistä suosiollisia katolisille harhaopeille sekä niisä on myös gnostilaista vaikutusta. Sen sijaan Bysantin tekstiä ei katolisuus ole onnistunut turmelemaan, sillä katolisuus on keskittynyt lähinnä syyttämään sitä huonommaksi tekstiksi kuin Aleksandrian tekstit.

Tuon seuraavan esimerkin kautta esille miksi Aleksandrian teksti on epäluotettava teksti, vaikka se on ilmestynyt ennen Bysantin tekstiä. Mies nimeltään Usko Uskovainen kirjoittaa elämäntarinansa kymmenosaiseen kirjasarjaan, joka löytyy varsin huonokuntoisena viisisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Vatikaani löytää Usko Uskovaisen elämänkerta kirjasarjan ensimmäisenä viisisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Vatikaani muuttaa tekstien sisältöä ja jättää asioita pois sekä lisää siihen katolisia oppeja, joita Usko Uskovainen ei opettanut. Kuusisataa vuotta myöhemmin, eli sata vuotta vatikaanin jälkeen uskovat nimeltään Jumalan seurakunta löytävät Usko Uskovaisen elämänkerta kirjassarjan kopioiden sen tarkasti muuttamatta sen sisältöä.

Tuhat vuotta Usko Uskovaisen kuoleman jälkeen monet ovat sitä mieltä, että vatikaanilla on aito sanoma ja ilmoitus koskien Usko Uskovaisen ajatuksia ja opetuksia. He sanovat, koska vatikaanin teos on varhaisempi kuin Jumalan seurakunnan teos, niin siksi vatikaanin teos on alkuperäinen ja aito. Vatikaanin petos uppoaa ihmisten sydämiin aina siihen asti, kunnes ihmiset ymmärtävät, että niin vatikaanilla kuin Jumalan seurakunnalla on kopiot alkuperäisestä Usko Uskovaisen kirjasarjasta ja vatikaani kopioi sen ensimmäiseksi, mutta muutti sen sanoman sekä vääristeli mitä Uskon kirjoissa sanotaan ja opetetaan. Sen sijaan Jumalan seurakunta kopioi Usko Uskovaisen kirjasarjan tarkasti vastaamaan sen tekstiä. Täten Jumalan seurakunnan kopiot ovat aitoja ja vatikaanin vääriä.

Samalla tavalla kuin esimerkkini osoitti, niin Aleksandrian tekstiperheet ovat kyllä ensimmäiseksi kootut, mutta niissä on pahasti vääristelty UT:n alkuperäisiä tekstejä. Sen sijaan Bysantin teksti on kopioinut tarkasti sen mitä alkuperäisiin teksteihin on kirjoitettu.  

Suomenkielisiä hyviä Raamatun käännöksiä joita suosittelen käyttämään ovat Biblia 1776, joka perustuu Textus Receptukseen joka pohjautuu Bysantin tekstiin sekä Toivo Koilon Uusi Testamentti, joka perustuu myös Textus Receptukseen.

33/38 käännös pohjautuu pääosin Erwin Nestlen tekstilaitokseen, jonka pääasiallinen tekstilähde perustuu Westcott ja Hortin tekstilaitokseen, joka kuitenkin hiukan poikkeaa Nestlen tekstilaitoksesta. Nestlen tekstilaitoksessa on myös käytetty muita lähteitä kuin Wescott ja Hort, mutta pääosa sen tekstistä perustuu Wescott ja Hortin tekstilaitokseen. 33/38 käännös ei ole kuitenkaan kaikessa käännetty Westcottin ja Hortin tekstien mukaan, vaan myös osittain Bysantin tekstistä, siksi se ole turmeltunut teksti, vaan sitä voi turvallisin mielin käyttää ja hyvä on sen rinnalla käyttää vaikka vanhaa Bibliaa. Suosittelen 33/38 rinnalla käyttämään esim. Bibliaa tai joitakin hyviä englanninkielisiä käännöksiä. Aapeli Saarisalon Uusi Testamentti on myös hyvä käännös.

1992 käännöksen pohjana on Nestle-Aland tekstilaitos, jonka teksti perustuu pääosin Westcott ja Hortin tekstilaitokseen. 1992 käännös on tehty dynaamisen ekvivalenssin periaatteen mukaisesti. Dynaamisen ekvivalenssin mukaisessa käännöksessä sanoja ei käännetä tarkasti vastaamaan alkukielen merkitystä, vaan ikään kuin ajatuksiksi. Dynaamisen ekvivalenssin mukaisessa käännöksessä Raamatun sanomalle ja ajatukselle etsitään suomalaisia vastineita sekä käännöksestä tehdään kääntäjien tulkintaa siitä mitä Raamattu sanoo. En suosita kenellekään vuoden 1992 käännöstä, sillä se on ajautunut monessa kohdin kauas Raamatun alkuperäisestä sanomasta sekä kääntää monessa kohdin vastoin Raamatun sanaa. 1992 raamattua voi sanoa raamatunväännökseksi, ei hyväksi Raamatun käännökseksi.

Englanninkielisistä suosittelen King James Version 1769, joka perustuu Textus Receptuksen tekstiin. J.P. Green's literal translation on myös hyvä, joka perustuu Textus Receptuksen tekstiin. Tutustumisen arvoinen on James Murdockin toimittama käännös arameankielisestä Uudesta Testamentista sekä Dr. John W. Etheridge's English Peshitta translation (UT:n arameankielestä käännetty).

Westcottin ja Hortin ajatuksia

Vuonna 1896 julkaistiin kokoelma Hortin kirjeitä, jotka hänen poikansa (Arthur Fenton Hort) julkaisi kahdessa osassa. Kirjan nimi oli: "Life and Letters of Fenton John Anthony Hort".

Ensimmäinen osa sivu 76 Hort: Puhdas roomalainen käsitys on minua lähempänä ja se todennäköisemmin johtaa evankeliseen totuuteen. (Huom! Hort puhuu kasteesta)

Sivu 120: Tosiasia on, etten näe kuinka Jumalan oikeudenmukaisuus voidaan tyydyttää ilman jokaisen ihmisen kärsimystä omassa persoonassaan, täysi rangaistus hänen synneistään. Tiedän, että niin voi olla, sillä jos ei niin voisi olla joidenkin tapauksessa, niin Raamattu olisi valhe, mutta jos se on mahdollista joillekin, miksi ei myös kaikille?

Sivu 211 Hort: Viime viikkoina minulla ei ole ollut ajatusta tekstien tärkeydestä, koska olen lukenut niin vähän kreikan UT:ta ja ollut tekemisissä halpamaisen Textus Receptuksen kanssa. Westcott suositteli minulle Bagsterin kritiikkiä, jossa on Szholzin teksti, joka on sopivan pienikokoinen ja siinä on rinnakkain kreikankieli ja englanninkieli sekä laaja marginaali muistiinpanoja varten. Tämä miellyttää minua paljon, niin paljon pieniä muutoksia hyvässä auktoroidussa käsikirjoituksessa, asiat tehty selkeäksi ei vulgaarilla tavalla, vaan antaen syvemmän ja täydemmän merkityksen. Kaiken kaikkiaan Sholz on aika arvaamaton säästäen esittelyssä hyvää lukemista ja Tischendorfin koen hyväksi hankinnaksi, ennen kaikkea, koska hänellä on lukuisia lukutapoja sivun alalaidassa ja hänen tekstinsä on korvaamaton. Ajattele, että alhainen Textus Receptus nojaa kokonaan myöhempiin käsikirjoituksiin, se on siunaus, että on olemassa varhaisempia käsikirjoituksia.

Sivu 400 Hort: Jopa positiiviset evankelisten opit näyttävät minusta vääristetyiltä kuin epätosilta. Pelkään että vielä meidän välillämme on vakavia eroavaisuuksia auktoriteetti aiheessa, ja erityisesti Raamatun auktoriteetissa.

Sivu 414 Hort: Kirja joka on eniten vetänyt minua puoleensa on Darwinin kirja. Mitä tahansa siitä ajatellaan, niin se on kirja, josta voi olla ylpeä ollessaan sen kanssa aikalaisena. Minun täytyy tutkia sen argumentteja tarkemmin, mutta tuntemukseni on vahva siitä, että teoria on vastaansanomaton. Joka tapauksessa on nautinto lukea sellaista kirjaa.

Sivu 445 Hort: Haluaisin, että meidän tekstimme päätyisi maailmaan ennen kuin joudumme tekemisiin asioiden kanssa, jotka todennäköisesti leimaavat meitä epäilyksillä. Tarkoitan, tekstiä, jonka julkaisevat miehet, jota varmasti pidetään vaarallisena harhaoppina ja sillä on suuria vaikeuksia saavuttaa niitä joita muutoin olisimme halunneet saavuttaa, eikä sitä ole helppoa jäljestäpäin saada pois mielestä.

Osa 2 sivu 50 Hort: Olen ollut vakuuttunut monia vuosia, että Marian palvonnassa ja Jeesuksen palvonnassa on paljon yhteistä, niiden syissä ja seurauksissa.

1903 Westcottin poika Arthur Westcott julkaisi isänsä kirjeet kaksiosaisena kirjana, jonka nimi oli: "Life and Letters of Brooke Foss Westcott."

Osa 1 sivulla 228-229 Westcott kirjoittaa tarkoittaen mm. Textus Receptusta: Tunnen voimakasta häpeää väärennetyistä Pyhien Kirjoituksien kopioista ja olen erittäin innokas korvaamaan ne.

Osa 2 sivu 49 Westcott kirjoittaa taivaasta: Ei ole epäilystkään etteikö Rubrickin kieli ole ajattelematon, mutta se pelastaa meidät virheeltä, joka yhdistää Kristuksen kirkkauden läsnäolon inhimilliseen paikkaan: Taivas on tila, ei paikka.

Osa 2 sivu 394 Westcott: Jos Tennysonin ajatus taivaasta olisi totta, niin taivas olisi sielujen palvelus sieluille, voimme järkevästi toivoa, kärsivällisesti, päättäväisesti, uskollisesti, yhdessä ponnistellen, löytääksemme taivaan täältä meistä, kunnia maalliselle elämällemme.

Sivu 81 Westcott: En voi olla ajattelematta langenneen Rooman kirkon mahtavuutta, sen antaumusta jopa virheiden keskellä, sen vilpittömyyttä ja kiintymistä, joita me jaloimmin käsityksin, puhtain päämäärin pyrimme jäljittelemään.

Hort hyljeksi Textus Receptusta nimitellen sitä alhaiseksi tekstiksi, koska hän oli mieltynyt Aleksandrian vääristettyihin teksteihin. Hort oli myös jollakin tavalla omaksunut katolisia oppeja, mutta myös hylkäsi Raamatun ydintotuuden, eli Jeesuksen ristinkuoleman, sillä hänen mukaansa voi olla mahdollista, että jokainen ihminen sovittaisi omat syntinsä. Hort uskoi myös evoluutioteoriaan, joka on saatanallinen valhe. Westcott piti taivasta tilana maan päällä ihmisten sydämissä sekä avoimesti ylisti Rooman kirkkoa ja halveksui Textus Receptuksen tekstiä.

Mitäköhän kalvinistinen James White ajattelisi tästä, että hänen ylistämänsä teksti on rakennettu valheen pettämien mielten ja ajatusten kautta? On surullista, että White on eksynyt tukemaan käsikirjoituksia, joita ovat tehneet ja vääristelleet ihmiset, jotka rakastavat valhetta ja siksi he ovatkin vääristelleet Aleksandrian tekstiperheen tekstejä.

Nestle-Alandin Novum Testamentum Graecen 27 painoksessa on sama kreikan teksti kuin United Bible Societiesin neljännessä painoksessa. Edellä olevista teksteistä on käännetty nykyiset käännökset kuten ESV, NIV, NASB, Holman Standard ja uudet katoliset versiot kuten St. Joseph New American Bible 1970 ja New Jerusalem Bible 1985.

Nestle-Alandin 27:ssa painoksessa sivulla 45 lukee näin: Näiden kahden painoksen teksti on otettu käyttöön kansainvälisesti Bible Societiesin kautta ja vatikaanilla on United Bible Societiesilla kanssa yhteinen sopimus, jonka perusteena ovat uudet käännökset sekä tarkistukset tehdään heidän (vatikaani ja United Bible Societies) kanssa. Tämä tarkoittaa merkittävää askelta koskien tunnusten välistä yhteyttä. Luonnollisesti tulee ymmärtää, että tämä teksti on työn alla oleva teksti: Sitä ei voi pitää lopullisena, vaan kannustimena lisä ponnistelujen kautta määrittämään ja vahvistamaan Uuden Testamentin tekstin.

Edellä oleva Nestle-Alandin 27 painoksen tunnustus tarkoittaa sitä, että se se ei ole erehtymätöntä Jumalan sanaa, vaan vatikaanin teos, jota pikku hiljaa korjaillaan ja muutellaan. On sanomatta selvää, että korjaamisen ja muutoksen tarkoitus on koko ajan enemmän saada Nestle-Aland ja siitä käännettävät raamatunkäännökset muistuttamaan Rooman katolisen kirkon opetuksia, ei Jumalan sanaa. On myös selvää, että tällaisen suunnitelman takana on saada aikaan ekumeenisia käännöksiä, että niiden kautta Rooman kirkko saisi syvemmän yhteyden ekumeenisiin kristittyihin, joita Rooman kirkko eksyttää ekumeenisen yhteyden sekä oman oppinsa kautta.

Alkuseurakunta ja sen jälkeläiset eivät lukeneet Aleksandrian tekstejä, sillä Jeesuksen kuolemasta aina vuoteen noin 190 jKr. he lukivat olemassa olevia tekstejä, eikä tässä ajanjaksossa ollut olemassakaan Aleksandrian tekstejä. Miten he pärjäsivät ilman Aleksandrian tekstejä? Hyvin. Ns. Bysantin tekstejäkään ei ollut silloin vielä koottu. Alkuseurakunta ja sen jälkeläiset pärjäsivät hyvin olemassa olevien tekstien kanssa aina vuoteen 190 jKr. ja sen jälkeenkin, myös 200-300 luvuilla ja siitä eteenpäin, sillä olivathan kopiot olemassa alkuperäisistä teksteistä. Historian mukaan n. 400-luvulla ja siitä eteenpäin näitä alkuperäisiä kopiota alettiin laatimaan käsikirjoituksiksi, joita nykyään kutsutaan Bysantin teksteinä. Aleksandrian tekstit laadittiin Bysantin tekstejä aikaisemmin.

Se täytyy muistaa, että Aleksandrian tekstit ja Bysantin tekstit ovat kopioita alkuperäisten  tekstien kopioista. Aleksandrian tekstien varhaisempi laatiminen ei tee siitä automaattisesti luotettavampaa kuin Bysantin teksti. Bysantin tekstien yhtäpitävyys on paljon korkeampi kuin vastaava Aleksandrian tekstien suhdeluku. Kun tutkitaan käsikirjoitusten sanomaa, niin Bysntin tekstien sanoma ja teksti on paljon enemmän Raamatullisempi kuin Aleksandrian tekstit. Myös edellä olevat seikat todistavat sen puolesta, että Bysantin teksti on alkuperäinen teksti ja Aleksandrian tekstiä on muuteltu ja muunneltu.

Westcottin ja Hortin tekstissä on monia kohtia epäraamatullisemmin kuin Bysantin teksteissä. Jos se otetaan laatu kriteeriksi, niin siinä Bysantin teksti loistaa Raamatullisemmalla tekstillä kuin WH:n teksti. Westcottille ja Hortille laatu sana tarkoitti valintaa valita omaan Jumalan kielteiseen sekä Raamatun totuutta vastustavaan maailmankuvaan sopivia tekstejä. Aleksandrian tekstit sopivat heidän maailmankuvaansa paremmin kuin Jumalan sanan totuutta kirkastavat Bysantin tekstit.

Ivan Panin löysi VT:n hepreankielen alkutekstistä matemaattisen numerokoodin, joka vahvistaa VT:n tekstin aitouden. Tämä on oikea tieto ja totta. Netissä on sellaista tietoa, että Panin löysi myös saman koodin kreikankielen Westcottin ja Hortin UT:n käsikirjoituksen tekstistä, joka vahvistaisi UT:n tekstin aitouden sekä sen, että WH:n teksti on alkuperäinen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä asia on hyvin helppo todentaa.

WH:n teksti on käännetty 1881 ja sen pohjana on Aleksandrian tekstit kuten Vaticanus ja Sinaiticus sekä muitakin lähteitä siinä on käytetty. Kaikki nämä UT:n kreikan Aleksandrian tekstilaitokset eroavat toisistaan monissa kohdin: Vaticanus, Sinaiticus, Tischendorf, WH. Samoin Bysantin tekstit kuten Bysantin teksti ja Textus Receptus eroavat suuresti Aleksandrian teksteistä. Bysantin ja Textus Receptuksen teksteissä on myös pientä poikkeamaa keskenään, mutta ei niin suuresti kuin Aleksandrian teksteissä keskenään.

WH teksti ei voi olla Panin käyttämä teksti, koska jos näin olisi, niin kaikki muut tekstit olisivat vääriä, sillä WH poikkeaa kaikista muista käsikirjoituksista. Jos WH olisi oikea teksti, niin vasta vuonna 1881 olisi saatu koottua oikea UT:n kreikankielen teksti. Miiten se olisi mahdollista kun WH:ssa on eroavaisuuksia monin paikoin sitä varhaisempiin käsikirjoituksiin? On mahdotonta, että WH:ssa on oikea numerokoodi. WH yhdistettynä Paninin numerokoodin on joko tahaton tai virheellinen tieto. Tällaista tietoa ei kannata levittää eteenpäin, koska se ei ole mahdollista. Vain yhdessä UT:n kreikankielen käsikirjoituksen tekstissä voi olla oikea matemaattinen numerokoodi, koska ne ovat kaikki erilaisia keskenään, niin oikea koodi voi löytyä vain yhdestä käsikirjoituksesta.

On päivänselvää ettei oikeaa matemaattista numerokoodia voi löytyä 1881 laaditusta käsikirjoituksesta, joka poikkeaa muista käsikirjoituksista, vaan sen täytyisi löytyä joko Aleksandrian teksteistä, jotka kopioitiin 300-luvulla tai Bysantin tekstistä noin 400-luvusta eteenpäin. Ei ole kovin uskottavaa, että vasta 1881 onnistuttaisiin laatimaan tarkka kopio UT:n alkuperäisen tekstin kopioista. Se tarkoittaisi, että kaikki muut sitä varhaisemmat käsikirjoitukset olisivat virheellisiä ja puutteellisia.

Jos Panin löysi sellaisen numerokoodin UT:n kreikankielen tekstistä, mikä on täysin mahdollista, niin sen täytyy olla Bysantin teksti, koska se on kaikkein eniten Raamatun ydintotuuksia noudattava teksti. Aleksandrian teksteistä puuttuu sanoja, lauseita ja kokonaisia jakeita monin paikoin. WH:n yhdistäminen Paninin numerokoodeihin on väärää tietoa.

Käsikirjoitusten vertaaminen ja petos

Todisteet puhuvat sen puolesta, että Bysantin tekstit on kopioitu vastaamaan aitoa ja alkuperäistä Uuden Testamentin tekstiä. Bysantin tekstien yhtenäinen teksti noin 85-90 prosenttisesti todistaa sen puolesta, että niitä ei ole muuteltu ja vääristelty. Aleksandrian vastaava luku on noin 60-70 prosenttia.

Tuon esille seuraavaksi muutamia esimerkkejä vertaamalla Bysantin tekstiä (BYZ) sekä Wescott Hortia (WH) (Aleksandrian tekstiperhe) ja Vulgatan (Vulgate) tekstiä vuodelta 405 (Rooman kirkon ensimmäinen virallinen latinan kielinen käännös) keskenään. Tuon esille myös Aleksandrian tekstiperheen Sinaiticuksen tekstiä, joka on eräs Rooman kirkon suosimista käsikirjoituksista. Kun vertaamme tekstejä keskenään, niin näemme sen kuinka Bysantin teksti on säilyttänyt tekstissään Raamatun alkuperäisen sanoman ja kuinka Westcott Hort tekstiä on muutettu katolisen teologian suuntaan sekä Jumala kielteiseen suuntaan, koska Westcott ja Hort eivät uskoneet Raamatun Jumalaan, mutta ylistivät Rooman kirkon oppeja. Samoin selkeästi tulee esiin Vulgatan ja Sinaiticuksen tekstien turmeltuneisuus. Sinaiticuksen tekstiä pääset lukemaan klikkaamalla sivuni lopussa olevaa codexsinaiticus.org linkkiä.

BYZ, WH ja Vulgate ovat allekkain niissä kohdin, jossa WH ja Vulgaten teksti ovat keskenään samanlaisia. Niissä kohdissa, joissa BYZ ja WH ovat allekkain on Vulgatan teksti samanlainen Bysantin tekstin kanssa. Erovaisuudet on merkitty lihavoituna. Muutamia esimerkkejä käsikirjoitusten eroavaisuuksista:

Matt 6:
33 (BYZ) ζητειτε δε πρωτον την βασιλειαν του θεου και την δικαιοσυνην αυτου και ταυτα παντα προστεθησεται υμιν
33 (WH) ζητειτε δε πρωτον την βασιλειαν και την δικαιοσυνην αυτου και ταυτα παντα προστεθησεται υμιν
33 (VULGATE) quaerite autem primum regnum et iustitiam eius et omnia haec adicientur vobis


3

Bysantin teksti sanoo etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. WH jättää pois sanan Jumalan, jolloin WH:n teksti kehottaa etsimään vain valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. WH tekstin julkaisijat eivät uskoneet Raamatun Jumalaan ja siksi he ovat jättäneet pois Jumala sanan. Vulgatan tekstissä ei ole myöskään Jumala sanaa. Aleksandrian tekstiperheen Sinaiticus tekstissä ei ole Jumala sanaa.

Matt 9:
13 (BYZ) πορευθεντες δε μαθετε τι εστιν ελεον θελω και ου θυσιαν ου γαρ ηλθον καλεσαι δικαιους αλλα αμαρτωλους εις μετανοιαν
13 (WH) πορευθεντες δε μαθετε τι εστιν ελεος θελω και ου θυσιαν ου γαρ ηλθον καλεσαι δικαιους αλλα αμαρτωλους
13 (VULGATE) euntes autem discite quid est misericordiam volo et non sacrificium non enim veni vocare iustos sed peccatores

Bysantin teksti sanoo lopussa sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen ja WH sanoo sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä. WH noudattaa RKK:n lapsikaste linjaa, mutta Bysantin teksti Raamatullista linjaa, jossa pelastus otetaan vastaan parannuksen teon ja Jeesukseen uskomiseen kautta, ei vesikasteen kautta. Vulgatassa ei ole sanaa parannukseen, koska Rooman kirkko jakaa "pelastusta" sakramenttien kautta, ei Raamatullisen opetuksen kautta, jossa Jumalan armosta tehdään parannus ja uskotaan Herraan Jeesukseen. Aleksandrian tekstiperheen Sinaiticus tekstissä ei ole Matt 9:13 jakeen lopussa sanaa metanoian - parannukseen.

Matt 19:
17 (BYZ) ο δε ειπεν αυτω τι με λεγεις αγαθον ουδεις αγαθος ει μη εις ο θεος ει δε θελεις εισελθειν εις την ζωην τηρησον τας εντολας
17 (WH) ο δε ειπεν αυτω τι με ερωτας περι του αγαθου εις εστιν ο αγαθος ει δε θελεις εις την ζωην εισελθειν τηρει τας εντολας

Bysantin teksti tuo esille, että kukaan ei ole hyvä, sillä ainoastaan on yksi hyvä, Jumala. WH on jättänyt pois sanan Jumala, koska he eivät usko Raamatun Jumalaan. Bysantin teksti noudattaa Raamatun sanoman alkuperäistä ilmoitusta tuomalla esille sen että Jumala on ainoa hyvä. Aleksandrian tekstiperheen Sinaiticus tekstissä ei ole sanaa Jumala.

Luuk 4:
4 (BYZ) και απεκριθη ιησους προς αυτον λεγων γεγραπται οτι ουκ επ αρτω μονω ζησεται ανθρωπος αλλ επι παντι ρηματι θεου
4 (WH) και απεκριθη προς αυτον ο ιησους γεγραπται οτι ουκ επ αρτω μονω ζησεται ο ανθρωπος

Bysantin tekstin lopussa lukee vaan jokaisesta Jumalan sanasta. WH on jättänyt tämän kokonaan pois tekstistä, koska he eivät uskoneet Raamatun Jumalaan. Hengellinen ihminen elää Jumalan sanan kautta Pyhässä Hengessä ja on Jumalalle elävä vain uskomalla Jumalan sanaa. Jumalaton ihminen on hengellisesti kuollut Jumalalle. Aleksandrian tekstiperheen Sinaiticus tekstissä ei ole sanoja jokaisesta Jumalan sanasta.

Luuk 11:
2 (BYZ) ειπεν δε αυτοις οταν προσευχησθε λεγετε πατερ ημων ο εν τοις ουρανοις αγιασθητω το ονομα σου ελθετω η βασιλεια σου γενηθητω το θελημα σου ως εν ουρανω και επι της γης
2 (WH) ειπεν δε αυτοις οταν προσευχησθε λεγετε πατερ αγιασθητω το ονομα σου ελθατω η βασιλεια σου
2 (VULGATE) et ait illis cum oratis dicite pater sanctificetur nomen tuum adveniat regnum tuum

Bysantin teksti sanoo Isä meidän joka olet taivaissa. WH teksti on jättänyt pois sanat meidän joka olet taivaissa. Bysantin teksti sanoo jakeen lopussa tapahtukoon sinun tahtosi niin taivaassa kuin maassa. WH teksti on jättänyt pois sanat tapahtukoon sinun tahtosi niin taivaassa kuin maassa. Westcott ei uskonut taivaan olevan paikka, mihin pelastuneet pääsevät Jumalan armosta. Westcott uskoi taivaan olevan tila, joka on ihmisen sisällä ilman uskoa Jeesukseen. Wescottin uskomus näkyy WH tekstistä. Rooman kirkon Vulgata käännös on käännetty samalla tavalla kuin WH teksti.

Aleksandrian tekstiperheen Sinaiticus tekstissä on jakeen lopussa sanat tapahtukoon sinun tahtosi niin taivaassa kuin maassa. WH teksti ei tässä kohden seurannut Sinaitucuksen tekstiä, koska Westscott uskoi taivaan olevan tila ihmisen sisimmässä, eikä kuoleman jälkeen Jumalan luona. WH teksti on käännetty pitkälti noudattaen Aleksandrian tekstiperheen tekstejä ja niistäkin valikoiden ne osat, jotka sopivat heidän Raamatun Jumalan kieltävään maailmankuvaansa.

Joh 1:
18 (BYZ) θεον ουδεις εωρακεν πωποτε ο μονογενης υιος ο ων εις τον κολπον του πατρος εκεινος εξηγησατο
18 (WH) θεον ουδεις εωρακεν πωποτε μονογενης θεος ο ων εις τον κολπον του πατρος εκεινος εξηγησατο

Wescott ja Hortin teksti sanoo Joh 1:18:ssa, että ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Jumala, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.

Bysantin teksti sanoo Joh 1:18:ssa, että ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.

Ainokainen Jumala Joh 1:18:ssa on todiste gnostilaisesta vaikutuksesta WH:n tekstissä, sillä gnostilaisuuden käsityksen mukaan jumalat synnyttivät jumalia. Aleksandrian tekstiperheen tekstit Sinaiticus ja Vaticanus käyttää sanoja ainokainen Jumala. WH teksti on käyttänyt Aleksandrian korruptoitunutta tekstiä. Tämä on selvä ja kiistaton todiste gnostilaisesta vaikutuksesta Aleksandrian tekstissä.

Joh 1:18 Bysantin tekstin sanoo oikein ja Raamatun alkuperäistä UT:n tarkasti noudattaen, että ainokainen Poika (Jeesus), joka on Isän helmassa on Hänet ilmoittanut. Raamatun tekstin kokonaistekstin valossa tiedämme, että Poika on ilmoittanut Isän ja siksi Bysantin teksti käyttää oikeaa sanaa, eli Poikaa.

Joh 6:
47 (BYZ) αμην αμην λεγω υμιν ο πιστευων εις εμε εχει ζωην αιωνιον
47 (WH) αμην αμην λεγω υμιν ο πιστευων εχει ζωην αιωνιον

Bysantin teksti sanoo, joka uskoo minuun hänellä on iankaikkinen elämä. WH tekstin sanoo, joka uskoo sillä on iankaikkinen elämä. Bysantin teksti tuo esille sen, että tulee uskoa Jeesukseen, että voi saada iankaikkisen elämän. Westcott ja Hort eivät uskoneet Jeesukseen ja siksi heidän tekstissään lukee, joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä. Aleksandrian tekstiperheen teksti Sinaiticus sanoo Joh 6:47:ssa joka uskoo sillä on iankaikkinen elämä.

Joh 6:
69 (BYZ) και ημεις πεπιστευκαμεν και εγνωκαμεν οτι συ ει ο χριστος ο υιος του θεου του ζωντος
69 (WH) και ημεις πεπιστευκαμεν και εγνωκαμεν οτι συ ει ο αγιος του θεου

Bysantin tekstissä lukee sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika. WH tekstissä lukee sinä olet Jumalan pyhä. Westscott ja Hort eivät uskoneet Jeesuksen olevan Messias ja Jumalan Poika. Aleksandrian tekstiperheen Sinaiticuksen tekstissä ei ole sanoja Kristus elävän Jumalan Poika, vaan sinä olet Jumalan pyhä.

Apt 2:
30 (BYZ) προφητης ουν υπαρχων και ειδως οτι ορκω ωμοσεν αυτω ο θεος εκ καρπου της οσφυος αυτου το κατα σαρκα αναστησειν τον χριστον καθισαι επι του θρονου αυτου
30 (WH) προφητης ουν υπαρχων και ειδως οτι ορκω ωμοσεν αυτω ο θεος εκ καρπου της οσφυος αυτου καθισαι επι τον θρονον αυτου
30 (VULGATE) propheta igitur cum esset et sciret quia iureiurando iurasset illi deus de fructu lumbi eius sedere super sedem eius

Bysantin tekstissä lukee hänen kupeensa hedelmä lihassa Kristus nousee ylös istumaan hänen valtaistuimelleen. WH teksti sanoo hänen kupeensa hedelmä istuu hänen valtaistuimelleen. WH teksti on lähes samanlainen kuin Vulgatan teksti. Aleksandrian tekstiperheen Sinaiticus tekstissä ei puhuta Kristuksen lihassa ylösnousemisesta.

Raamatun opetuksen mukaan Jeesus nousi ylös ruumiillisesti Messiaana ja istuu Isä Jumalan oikealla puolella Jumalan valtaistuimella. Wh teksti ja Vulgata eivät tuoneet esille Jeesuksen ruumiillista (lihassa) ylösnousemusta Messiaana istumaan Jumalan valtaistuimelle. Bysantin tekstissä näkyy tässä kohdassa ydintotuus Jeesuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta Messiaana, jota ilman ei ole olemassa Raamatullista pelastusta ja Jeesuksen sovitustyötä.

Apt 2:
29 Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä.
30 Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen,
31 niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta.

Raamattu opettaa, että Daavid psalmeissa tuo esille Messiaan ylösnousemuksen, ettei Messias jää hylätyksi kuolemaan, eikä Messiaan ruumis näkisi kuolevaisuutta, eli maatuisi maan multaan, koska Messias nousee ylös kuolleista ruumiillisesti. Vulgata ja WH jättävät pois tämän kohdan Apt 2:30 jakeesta. Aleksandrian tekstit ovat turmeltuneet, niin gnostilaisten kuin vatikaanin käsissä. Gnostilaisen vaikutuksen kädenjälki näkyy Apt 2:30 jakeessa, sillä Vulgata ja WH seuraavat tässä kohdin Aleksandrian tekstiä, josta gnostilainen vaikutus on pyyhkinyt pois Messias Jeesuksen ruumiillisen ylösnousemuksen. Vatikaanin raamatun teksteissä vaikuttaa katolinen teologia sekä gnostilaisuus, eli ekumeeninen henki ja sen tähden vatikaani onkin ekumenian pääarkkitehti. Monet gnostilaiset ryhmät eivät uskoneet Jeesuksen tulleen lihaksi, eli Jumalan tulleen lihaksi Jeesuksessa. Tästä syystä gnostilaiset eivät usko Jeesuksen ruumiilliseen ylösnousemukseen kuolleista ja tämä näkyy Aleksandrian tekstiperheen teksteistä. Ironista on se, että katolisuus piti alkuhistoriansa aikana gnostilaisia harhaoppisina, mutta vatikaani siitä huolimatta luottaa Aleksandrian teksteihin, joissa on näkyvissä myös gnostilaista vaikutusta. Aleksandrian tekstissä Sinaiticuksessa ei ole Apt 2:30 jakeessa mainintaa Messiaan (Kristus) lihassa nousemisesta Jumalan valtaistuimelle.

Apt 2:
47 (BYZ) αινουντες τον θεον και εχοντες χαριν προς ολον τον λαον ο δε κυριος προσετιθει τους σωζομενους καθ ημεραν τη εκκλησια
47 (WH) αινουντες τον θεον και εχοντες χαριν προς ολον τον λαον ο δε κυριος προσετιθει τους σωζομενους καθ ημεραν επι το αυτο

47 (VULGATE)
conlaudantes deum et habentes gratiam ad omnem plebem dominus autem augebat qui salvi fierent cotidie in id ipsum

Bysantin tekstissä lukee jakeen lopussa, että Herra lisäsi seurakuntaan (ekklesia) päivittäin niitä jotka pelastuivat. WH ja Vulgata ovat jättäneet tekstistä pois seurakunta sanan. Aleksandrian tekstiperheen Sinaiticuksen tekstissä ei ole myöskään seurakunta sanaa.

Apt 2:47:n seurakunta sanan puuttumisen tarkoituksena Aleksandrian teksteissä on pönkittää vatikaanin oppia seurakuntaan liittymisestä vesikasteen sakramentin kautta, vaikka Jumala itse liittää uskovan ihmisen pelastumisen kautta seurakuntaansa. Koska vatikaani on vääristänyt Raamatullisen opetuksen Jumalan liittäessä uskovan seurakuntaan pelastuksen vastaanottamisen yhteydessä, niin siksi Aleksandrian teksteistä on jätetty pois seurakunta sana, joka löytyy Bysantin teksteistä.

Aleksandrian tekstit viittaavat siihen, että Herra lisäsi pelastuneiden yhteyteen niitä jotka pelastuivat. Tällä tavalla vääristetty teksti tukee valheellista opetusta vesikasteen kautta seurakuntaan liittymisestä. Bysantin teksti Apt 2:47 kohdassa on yhtäpitävä Raamatun sanan opetuksen kanssa, sillä kaikki uskovat ovat Pyhässä Hengessä kastetut Jumalan seurakunnan jäseniksi, sillä Jumala on asettanut Pyhän Hengen sinetin uskovan sydämeen, kun hän on kuullut pelastuksen evankeliumin ja Jumalan armosta tullut uskoon, niin Herra liittää uskovan seurakuntaansa (Jumalan seurakunta) (1 Kor 12:13, Ef 1:13).

Apt 8:
(Textus Receptus) 37 ειπεν δε ο φιλιππος ει πιστευεις εξ ολης της καρδιας εξεστιν αποκριθεις δε ειπεν πιστευω τον υιον του θεου ειναι τον ιησουν χριστον

Bysantin tekstistä (Byzantine Majority Greek text), WH tekstistä, Vulgatasta sekä Sinaiticuksesta puuttuu kokonaan Apt 8:37 jae. Jae löytyy Textus Receptuksen tekstistä, joka on Bysantin tekstiperheen tekstiä. Apt 8:37 jakeessa ei Bysantin teksteissä ole yksimielisyyttä, mutta Textus Receptuksen käyttämä jae on täysin varmasti aito ja alkuperäinen.

Textus Receptuksen teksti suomennettuna: Apt 8:37; ja Filippus sanoi; jos uskot koko sydämestäsi niin on lupa. Ja hän vastasi minä uskon että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.

Filippus tapaa Gassaan johtavalla tiellä kandaken hoviherran, joka luki Jesajan kirjaa lukua 53. Filippus kysyy hoviherralta ymmärtääkö hän lukemaansa, johon hoviherra vastaa kuinka hän voi ymmärtää ellei kukaan opasta häntä. Filippus selitti hänelle Jesajan kirjan luvun 53, joka kertoo Jeesuksen sovitustyöstä. Hoviherralle julistettiin evankeliumia Jeesuksesta ja hän tuli uskoon ja hänet kastettiin. Jakeessa 36 hoviherra kysyy, mikä estää kastamasta minua? Tuntuu aika oudolta ettei Filippus olisi vastannut mitään noin suoraan kysymykseen, vaan hän olisi ollut vastaamatta kysymykseen ja ollut hiljaa sekä kastanut hoviherran ilman hänen vastaustaan sekä kuulematta hoviherran uskontunnustusta Herraan Jeesukseen.

Apt luvussa 8 ja jakeessa 37 on kreikan sana eksestin, joka tarkoittaa on lupa tai, joku on luvallista ja se on käännetty muualla Raamatussa aina tarkoittamaan lupaa. Hoviherra kysyy estääkö mikään kastamasta häntä, johon Filippus vastaa; jos uskot koko sydämestäsi niin on lupa. Tekstiyhteys todistaa sen, että jae 37 on alkuperäinen, sillä Filippus kastoi hoviherran vasta sen jälkeen kun hoviherra tunnusti uskovansa Jeesukseen.

Bysantin tekstien eroavaisuus tässä kohtaa ei tee Bysantin teksteistä epäluotettavia, sillä ne eroavat toisistaan vain noin 85-90 prosenttisesti, mutta pitävät kiinni Raamatun sanan kokonaistotuudesta. Sen sijaan Aleksandrian tekstit pitävät yhtä keskenään vain noin 60-70 prosenttisesti sekä opettavat monessa kohdin vastoin Raamatun ydintotuuksia.

Apt 8:37:n puuttuminen kokonaan Aleksandrian teksteistä todistaa sen, että koska se ei sovellu vatikaanin teologiaan koskien vesikaste opetusta, niin siksi se on kokonaan poistettu Aleksandrian teksteistä.

1 Kor 15:
47 (BYZ) ο πρωτος ανθρωπος εκ γης χοικος ο δευτερος ανθρωπος ο κυριος εξ ουρανου
47 (WH) ο πρωτος ανθρωπος εκ γης χοικος ο δευτερος ανθρωπος εξ ουρανου
47 (VULGATE)
primus homo de terra terrenus secundus homo de caelo caelestis

Bysantin teksti sanoo toisen ihmisen olevan Herra taivaasta. WH teksti sanoo toisen ihmisen olevan taivaasta. Vulgatassa ei ole sanaa Herra. Sinaiticuksen teksti sanoo toisen ihmisen olevan taivaasta.

Bysantin tekstin sanoma on alkuperäinen, koska Jeesus on Herra taivaasta, eli Jumala, joka tuli lihaksi (ihmiseksi). Aleksandrian tekstiperheen tekstit ovat poistaneet tästä jakeesta Raamatun sanan ydinopetuksen, sillä Jumala tuli lihaksi Jeesuksessa sovittamaan ihmisten synnit ja pelastamaan heitä uskon kautta Häneen.

1 Kor 16:
22 (BYZ) ει τις ου φιλει τον κυριον ιησουν χριστον ητω αναθεμα μαραν αθα
22 (WH) ει τις ου φιλει τον κυριον ητω αναθεμα μαραν αθα
22 (VULGATE) si quis non amat dominum Iesum christum sit anathema maranatha

Bysantin tekstissä sanotaan joka ei rakasta Herraa Jeesusta Kristusta, hän olkoon kirottu. WH:n teksti sanoo joka ei rakasta Herraa, hän olkoon kirottu. Vulgatan teksti on samanlainen kuin Bysantin teksti. Aleksandrian tekstiperheen Sinaiticuksen tekstissä sanotaan joka ei rakasta Herraa hän olkoon kirottu. Wescott ja Hort eivät rakastaneet Herraa Jeesusta Kristusta (Messias), eikä Sinaiticuksen tekstin kopioijat.

Tuon sen vielä esille, että Aleksandrian ja Bysantin tekstit ovat kopioita olemassa olevista alkuperäistä UT:n teksteistä. Fakta on se, että Aleksandrian tekstit ja Bysantin tekstit poikkeavat toisistaan huomattavasti tietyissä kohdissa. Näissä poikkeamissa on aina sama kaava, sillä Aleksandrian teksteistä puuttuu näissä poikkeamissa tärkeitä Raamatun ydintotuuksia ja Bysantin tekstistä löytyvät nämä ydintotuudet. Bysantin tekstin eroavaisuudesta koskien Aleksandrian tekstejä todistavat sen ettei katolilaisuus ole peukaloinut niitä. Siksi koska Bysantin tekstit ovat 85-90 prosenttisesti yhtäpitäviä keskenään ja niistä löytyy Raamatun ydintotuudet kohdista, joista ne puuttuvat Aleksandrian teksteistä, niin siksi myös Bysantin teksti on luotettavampi. Sen lisäksi Aleksandrian tekstien yhtäpitävyys keskenään on huomattavasti alempaa tasoa kuin Bysantin tekstien.

Wescottin ja Hortin teksti on nykyään uusien raamatunkäännösten vahva tukijalka sekä Nestle-Alandin perusta ja siksi kaikki uudet raamatunkäännökset, jotka käännetään Nestle-Alandista saavat sitä kautta vahingollista vaikutusta. Rooman katolinen kirkko (RKK) ja United Bible Societies (UBS) ovat tehneet sopimuksen, jonka mukaan kaikki tulevat käännökset niin protestanttiset kuin katoliset käännetään RKK:n ja UBS:n yhteistyön perustalta. Tämä tarkoittaa sitä, että niin WH tekstin, Vulgatan sekä Sinaiticuksen sekä muiden katolisten tekstien lähteiden perusteella käännetään kaikki tulevat raamatunkäännökset.

Suurin ongelma ja petos tässä on se, että RKK:n ja UBS:n välinen yhteistyö esitellään pelkästään tekstin tarkistamisena ja korjaamisena, kun todellisuudessa on kyse tekstin muuttamisesta katoliseen asuun. Edellä olevan lausuntoni todisteeksi vertaan 1992 käännöksen ja katolisen The New American Bible for Catholics Revised Edition käännöksen muutamia kohtia toisiinsa, joista tulee esille se kuinka uusien käännösten tekstit, joihin 1992 käännös myös kuuluu alkavat muistuttamaan katolista teologiaa, ei Raamatun sanan totuuden opetusta.

The New American Bible for Catholics Revised Edition Luke 1: 24 cried out in a loud voice and said, “Most blessed are you among women, and blessed is the fruit of your womb

1992 Luuk 1:42 Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!

Luukkaan evankeliumissa luvussa 1 ja jakeessa 24 alkutekstin mukaisesti sanotaan Marian olevan siunattu naisten joukossa. 1992 käännös ja uusi katolinen raamatunkäännös kääntävät väärin sanoen Marian olevan naisista kaikista siunatuin. Tämän väärän käännöksen kautta pyritään vahvistamaan katolisen kirkon harhaoppeja Mariasta. 1992 käännöksessä näkyy katolis-ekumeeninen kädenjälki, sillä jae on identtinen uuden katolisen raamatunkäännöksen kanssa.

The New American Bible for Catholics Revised Edition Gen 3:15 I will put enmity between you and the woman, and between your offspring and hers; They will strike at your head, while you strike at their heel.

1992 1 Moos 3:15 Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:* ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

Katolisen raamatunkäännöksen mukaan nainen ja hänen jälkeläisensä yhdessä lyövät käärmeen. Edellä oleva katolisen kirkon raamatunkäännös on harhaoppia, joka turhentaa ja vääristää Raamatullisen pelastuksen ja lunastuksen, jonka Herra Jeesus suoritti ja hankki yksin ilman kenenkään ihmisen apua tai kanssalunastamista. Katolinen raamatunkäännös 1 Moos 3:15 on yhdenmukainen Rooman kirkon harhaopin kanssa, joka opettaa Marian olevan kanssalunastaja yhdessä Jeesuksen kanssa.

1992 käännöksen kohta ihminen on murskaava käärmeen pään ei tee oikeutta alkutekstille ja viittaa enemmän ihmiseen, kuin Messiaaseen, joka murskaa käärmeen pään. 1992 käännös myötäilee katolista käännöstä.

The Holy Bible Catholic Public Domain Version Original Edition (2009) Gen 3:15 I will put enmities between you and the woman, between your offspring and her offspring. She will crush your head, and you will lie in wait for her heel.”

Vuonna 2009 julkaistussa katolisessa (ei kirkon virallinen käännös, mutta hyvin suosittu) raamatun käännöksessä Gen 3:15 kohdassa sanotaan she will crush your head, jonka mukaan Maria murskasi käärmeen pään. On sanomatta selvää ettei Maria murskannut käärmeen päätä (saatanan valtaa), vaan Herra Jeesus kuten alkutekstistä käy selkeästi ilmi.

The New American Bible for Catholics Revised Edition Mark 2:26 How he went into the house of God when Abiathar was high priest and ate the bread of offering that only the priests could lawfully eat, and shared it with his companions?

1992 Mark 2:26 Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille."

Rooman katolinen kirkko opettaa harhaoppia, että "pyhä" messu-uhri on sama uhri kuin Jeesuksen Golgatan uhri; "pyhä" messu-uhri on katolisen kirkon voimakkain sovitusuhri. RKK opettaa sellaista harhaoppia, jossa se sanoo kuningas Melkisedekin uhranneen leipää ja viiniä, ollen esikuva eukaristian (ehtoollinen) uhrista, jossa RKK joka päivä uudelleen uhraa Jeesuksen. Uusi katolisen kirkon raamatunkäännös on väärän uhrileivän opetuksen takia kääntänyt tämän kohdan tarkoittamaan uhrileipiä, vaikka tässä puhutaan näkyleivistä.

1992 käännös on jälleen kerran identtinen uuden katolisen raamatunkäännöksen kanssa kääntäen näkyleivän tarkoittamaan uhrileipiä. Näkyleivät eivät olleet uhrileipiä, eikä niitä käytetty uhrina, vaan ne olivat ilmestysmajan pyhäkössä näkyleipäpöydän päällä muistuttamassa Herran huolenpidosta Jumalan kansaa kohtaan.

Tässä oli vain muutamia esimerkkejä, joista käy selkeästi ilmi kuinka katolinen teologia ja sen harhaopit ujutetaan uusien käännösten teksteihin sen varjolla, että tehtäisiin vain tekstin korjausta ja tarkistusta. Vatikaanin ja United Bible Societiesin yhteistyö uusien käännösten kääntämisessä on katolinen juoni muuttaa protestanttien teologia vastaamaan katolista teologiaa.

Joku voi sanoa, että aina näitä salaliitto tarinoita keksitään ja kehitellään, eikä vatikaani pyri vaikuttamaan protestanttien Raamatunkäännöksiin. Ikävä ja valitettava totuus on kuitenkin tuotu kiistattomasti esille, sillä totuus on että vatikaani pyrkii vääristettyjen käsikirjoitusten, harhaoppiensa sekä uusien käännösten kautta tuhoamaan Raamatullisen uskon Herraan Jeesukseen.

Loppusanat

Jokainen Herran Jeesuksen opetuslapsi, joka on jollakin tavalla mukana ekumeniassa on suuressa vaarassa, sillä Raamattu opettaa:

Ilm 18:
4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
5 Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.

Suuri Babylon, eli suuri portto on lopunajan uskonnollinen taivaan kuningatar kultti, jonka näkyvin edustaja sekä Babylonian taivaan kuningatar kultin edustaja maan päällä on Rooman katolinen kirkko. Jumala kehottaa katkaisemaan kaikki siteet ekumenian porttoon, jonka päämiehenä toimii Rooman katolisen kirkon paavi. Samoin Raamattu kehottaa uskoontulleita ihmisiä tulemaan ulos Rooman kirkosta sekä uskonnollisesta hengestä.

Herran Jeesuksen opetuslapsi ei saa antaa tukeansa porton raamatun käsikirjoituksille sekä raamatunkäännöksille, jotka ovat käännetty porton vääristämistä käsikirjoituksista.

1 Piet 2:2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte (alkutekstin mukainen järjestys)

Westcottin ja Hortin, sekä Tischendorfin käsikirjoituksissa lukee lopussa kasvaisitte pelastukseen. Tämä on katolista harhaoppia tekojen kautta pelastuksen ansaitsemista. Bysantin ja Textus Receptuksen teksteissä ei ole lopussa sanaa pelastukseen, vaan se on vatikaanin teologian lisäys Westcottin ja Hortin, Tischendorfin tekstiin. Westcottin ja Hortin, sekä Tischendorfin tekstit kuuluvat Aleksandrian tekstiperheeseen, eli korruptoituneisiin teksteihin.

Raamatun alkuteksti kehottaa meitä kasvamaan uskossa väärentämättömän Jumalan sanan kautta. Sen tähden on tärkeää, etä uskovat hylkivät kalvinismin harhaoppeja, vatikaanin vääristämiä käsikirjoituksia sekä kaikkia harhaoppeja ja vääriä opetuksia.

Ef 4:15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,

Herran Jeesuksen opetuslapsen tulee kasvaa uskossa totuutta noudattaen rakkaudessa. Lue vain hyviä ja alkukielille uskollisia Raamatunkäännöksiä sekä hylkää kaikenlainen synti ja ekumeeniset yhteydet sekä vääristetyt raamatunkäännökset. Keskity Herraan Jeesukseen Jumalan sanan totuuden ja Pyhän Hengen vaikuttaman rakkauden kautta.

 

 

Petri Paavola 11.3.2015

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James Version 1769
does-the-bible-teach-predestination-james-white-vs-darryl-barksdale

brandplucked.webs.com/realcatholicbibles
calvinistcorner.com
brandplucked.webs.com/jameswhiteppopevv
brandplucked.webs.com/acts1011isa1910fish
brandplucked.webs.com/westcotthortjameswhite
codexsinaiticus.org/en/manuscript
archive.org/stream/lifelettershort
archive.org/stream/brookefosswestcott
Arthur_Hort_-_Life_And_Letters_of_Fenton_John_Anthony_Hort_Vol_2
archive.org/lifelettershortvol1txt
archive.org//brookefosswestcottvol1txt
archive.org/westcottvol2txt

 

 

 





eXTReMe Tracker