Etusivulle
Raamatunopetuksia
Anna palautetta


              

Luther ja lapsikaste

 

Katolinen teologi Emil Anton kirjoittaa sivullaan Lutherista ja lapsikasteesta. (Päivitys 9.12.2015 katolisen kirkon Helsingin hiippakunnan yleisvikaari lähetti minulle sähköpostia, jossa hän ilmoitti, että Emil Anton on katolinen ja teologi, mutta ettei hän ole kuitenkaan katolinen teologi, ja hän kirjoittaa omalla vastuullaan -  katolinen.net sivusto sanoo: Huomaathan, että tekstien julkaiseminen tällä sivustolla ei muuta sitä tosiasiaa, että Emil kirjoittaa omissa nimissään eikä kirkon (virallisena tai epävirallisena) edustajana). Anton kirjoittaa kuinka Lutherin oppi lapsikasteesta osoittautuu katolis-luterilaisen ekumenian kannalta hedelmälliseksi, joskin samalla paikoin hämmentäväksi, sillä Luther vaikuttaa useassa kohdin ristiriitaiselta.

Minun tarkoitukseni ei ole hyökätä ketään vastaan tai lyödä Lutheria, Antonia, luterilaisia tai katolisia, koska pidän heitä kaikkia minulle rakkaina lähimmäisinäni, mutta tarkoitukseni on Raamatun sanan valossa tutkia sitä mitä Raamattu opettaa uskosta ja vesikasteesta. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanalla rukouksen kera.

 

Sisällys:
Vieras usko
Järjen päätelmät
Sylilapsen uskosta ja uudestikastajista

 

 

Vieras usko

Emil Anton: Vaikka Kirkon babylonialaisesta vankeudesta sisältää rankkaakin skolastisen sakramenttiteologian (jonka mukaan sakramentit ovat ”vaikuttavia armon merkkejä”, kunhan vastaanottaja ”ei aseta estettä”) kritiikkiä, se sisältää myös joitain ekumeenisesti erittäin innostavia lausumia. Ensinnäkin Luther toteaa lapsikasteesta seuraavaa: ”Mutta minä olen samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että lapsia auttaa vieras usko, nimittäin niiden usko, jotka tuovat heidät kasteelle. Sillä kuten Jumalan sana, kun sitä saarnataan, on voimallinen muuttamaan myös jumalattoman sydämen, vaikka se onkin vielä välinpitämättömämpi ja kykenemättömämpi kuin pikkulapsen, siten myös vuodatettu usko – kasteelle tuovan ja uskovan Kirkon rukouksen kautta, jolle kaikki on mahdollista – muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen.” (s. 59)

Katolisen kirkon opetus koskien sylivauvoina kastettuja on kirkon opetuksen mukaan sellainen, että ns. vieras usko, eli kirkon uskon kautta sylivauva kastetaan, jolloin hän pelastuu, mutta ei oman uskon kautta, vaan kirkon uskon kautta. Luther tunnusti ns. vieraan uskon (kirkon uskon, kummit), mutta samalla opetti, että kasteessa lapsi  (sylivauva) saa myös oman uskon.

Niin Lutherin kuin katolisen kirkon opetus vesikasteesta on väärä ja epäraamatullinen. Raamattu ei opeta, että kirkon tai seurakunnan uskon kautta kastettava pelastuu, eikä Raamattu opeta sylivauvojen kastamista.

Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

Raamattu opettaa Uuden Liiton järjestyksen mukaan, että jokaisen on itse henkilökohtaisesti uskottava Jumalaan. Kukaan ei voi tulla Jumalan luokse toisen uskon välityksellä, ei vanhempien tai seurakunnan eikä kenenkään ihmisen välityksellä, koska Jumalan luokse tulevan on henkilökohtaisesti uskottava, että Jumala on.

Mark 1:
14 ¶ Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia
15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

Herra Jeesus opetti parannuksen tekemisestä evankeliumiin uskomisen yhteydessä.

Apt 17:
30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
31 Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."

Apostoli Paavali puhui samasta asiasta kuin Herra Jeesus sanoen, että Uuden Liiton aikakaudessa kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Parannuksen tekeminen tarkoittaa sitä kun ihminen itse henkilökohtaisesti on ymmärtänyt Pyhän Hengen vaikuttaman evankeliumin sanan, joka osoittaa ihmisen olevan syntisenä matkalla kadotukseen ja että hän tarvitsee pelastuksen sekä syntien anteeksiantamuksen uskon kautta Herraan Jeesukseen sekä Hänen vereensä.

Apt 14:
20 Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, nousi hän ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.
21 Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan
22 ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan".

Apt 2:41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

Raamattu opettaa selkeästi, että evankeliumin julistamisen kautta tehtiin opetuslapsia kun ihmiset tekivät parannuksen ja uskoivat evankeliumin. Raamattu opettaa yhtä selkeästi, että ne jotka ottivat evankeliumin sanan vastaan (tekivät parannuksen ja uskoivat Jeesukseen) kastettiin vedessä. Raamatun sanan opetuksen mukaan ihmisen tulee itse ottaa henkilökohtaisesti vastaan evankeliumin sana, jonka jälkeen hänet voidaan vasta kastaa vedessä.

Raamatun opetus kumoaa sylivauvakasteen ja Raamatun opetuksen valossa voin sanoa ettei kirkon lapsikaste (sylivauvakaste) ole Raamatullinen kaste, eikä sitä saisi sellaisena pitää, koska se ei ole sitä.

Järjen päätelmät

Emil Anton: Ei ole ollenkaan ihme, että saksalaiset Luther-tutkijat ovat päätelleet Lutherin pitäytyneen erossa ex opere operato -opista. En kyllä yhdy mihinkään tiukkaan ”sananteologiseen” tulkintaankaan, vaan yleensä uskon saamisen ”välineenä” on vieraan uskon voima, kirkon ja kummien rukous. Huovinen myöntääkin tämän mutta tyytyy vain sanomaan, että vieraan uskon ”funktio ja merkitys” ovat olennaisesti ”samat kuin sanan ja sakramenttien” (s. 128). Tämä jättää selittämättä ongelman, joka Huovisen kannasta syntyy. Jos lapsi saa uskon jo kummien esirukouksen välityksellä ennen kastetta, niin kuinka sitten itse kaste antaa hänelle vielä uskon? Saako lapsi uskon kahdesti, menettääkö hän sen siinä välissä, vai saako hän toisen samanlaisen uskon ”kaupan päälle”? Jos yksi (ensimmäinen) uskon saaminen riittää, niin silloin itse kaste ei ole enää uskon saamisen väline.

Niin katoliset kuin luterilaiset ovat harhassa koskien vesikaste opetusta sekä uskon syntymistä ihmisen sydämeen. Katolisuus opettaa ns. vieraan uskon voimasta, jossa kirkon ja kummien rukous vesikasteen sakramentin kautta johdattaa sylivauvan pelastukseen ja uudestisyntymisen kokemukseen, eli Jumalan lapseuteen. Luterilaisen kirkon opin mukaan vieras usko sekä lapsen (sylivauvan) oma usko synnyttää uskon sylivauvaan, jolloin hän pelastuu ja uudestisyntyy.

Raamatun opetuksen mukaan usko on jo syntynyt ennen kuin ihminen vastaanottaa vesikasteen, koska Jumalan armosta ihminen tekee parannuksen tullessaan synnintuntoon sekä uskoessaan Herraan Jeesukseen, jolloin hän on tullut Jumalan armosta uskoon (usko tuli häneen Jumalan armosta). Raamatun opetuksen mukaan ensin tulee usko, jonka seurauksena uskoontullut ihminen kastetaan vedessä.

Miksi Emil Anton, katoliset sekä luterilaisen kirkon tunnustukseen uskovat ihmiset eivät ymmärrä Raamatullista vesikastetta? Sen tähden koska he uskovat valheita ja uskonnollisia perinnäissääntöjä, joita voidaan myös kutsua järjenpäätelmiksi. Silloin kun ihminen uskoo järjenpäätelmiin, niin hän alkaa rakentelemaan epäraamatullisia oppeja koskien pelastusta, uskoontuloa, vesikastetta jne.

Sylilapsen uskosta ja uudestikastajista

Emil Anton: Raamattu ei kerta kaikkiaan ota kantaa kysymykseen kastettavan sylilapsen uskosta.

Tässä Emil Anton on ihan oikeassa. Raamattu ei ota kantaa eikä opeta yhtään mitään kastettavan sylilapsen uskosta siksi, koska Raamatussa ei kastettu yhtään sylilasta, sillä ihmisen tuli henkilökohtaisesti tehdä parannus ja uskoa evankeliumi, jonka seurauksena hänet kastettiin vedessä.

Emil Anton: Seuraavaksi onkin syytä panna merkille seuraavat Lutherin toteamukset uudestikastajia vastaan: ”Yli tuhanteen vuoteen ei ole ollut olemassa juuri mitään muuta kastetta kuin lapsikaste.” (s. 116) ”Mutta nytpä ei koko maailmassa ole mitään muuta kastetta kuin lapsikaste, ei paavilaisten eikä turkkilaisten keskuudessa.” (s. 117)

Uudestikastaja oli Lutherille ja myös katolilaisille pilkkanimi, jota käytetään ihmisestä, joka vastaanottaa Raamatullisen vesikasteen uskoon tulemisen seurauksena. Kirkon sylivauvakaste ei ole Raamatullinen vesikaste, vaan ihmisten järjenpäätelmä ja väärä sekä epäraamatullinen opetus. Jos joku ihminen on saanut kirkossa sylivauvakasteen, niin kyseessä ei ole Raamatullinen kaste, vaan uskonnollinen perinnäissääntö ja kirkollinen seremonia, jota kutsutaan sakramentiksi. Sen tähden kun ihminen on Jumalan armosta ja Jumalan tekona ja vaikuttamana tehnyt parannuksen ja uskonut Herraan Jeesukseen ja sen seurauksena vastaanottanut vesikasteen, niin kyse ei ole uudelleen kastamisesta, vaan Raamatullisesta vesikasteesta ja ensimmäisestä kerrasta koskien Raamatullisen vesikasteen ottamista.

En millään tavalla kyseenalaista esim. luterilaisessa kirkossa olevan uudestisyntyneen ihmisen pelastusta, vaikka hän uskoisi kirkon väärän opetuksen vesikasteesta jos hän asettaa pelastuksen yksin uskon kautta Jeesukseen, koska usko Herraan Jeesukseen pelastaa, ei vesikaste. Uudestisyntynyt ihminen on pelastunut Jumalan armosta, vaikka hän ymmärtäisi väärin vesikasteen opetuksen. On tietenkin Jumalan tahto, että uudestisyntynyt ihminen uskoisi ja ojentautuisi Raamatun sanan totuuden opetuksen mukaisesti vesikaste asiassa, joka kuuluu uskon alkeisiin. On selvää, että kun alkeisopetuksen virheet ja vääristymät korjataan, niin se suoristaa ja tervehdyttää uskon elämää.

Jumalan tahto on kasvattaa uskovaa Jeesuksen tuntemisessa täyteen miehuuteen, ettei hän jää alaikäisenä ajelehtimaan ihmisten opintuuliin sekä eksytyksen kavaliin juoniin, vaan että hän Jumalan armosta totuutta noudattaen rakkaudessa kaikin tavoin kasvaisi Herraan Jeesukseen ja totuuden sekä Jumalan tuntemiseen:

Ef 4:
13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

Vesikasteen oikea ymmärtäminen on todella tärkeää, sillä se on eräs esteistä Raamatun opettamalle seurakunnan ykseydelle, josta Herra Jeesus puhui Johanneksen 17 luvussa.

Katolinen kirkko ekumenian kautta rakentaa valheellista yhteyttä vedoten Joh 17 lukuun, että he olisivat yhtä (yksi). Ekumenia ei ole Raamatun opettamaa seurakunnan ykseyttä, koska ekumenia pyrkii valheen ja uskonnollisten perinnäissääntöjen kautta luomaan yhteyttä, jonka perustus on valheessa, ei Jumalan sanan totuudessa. Todellinen seurakunnan ykseys perustuu Jumalan sanan totuuteen sekä Pyhän Hengen voimaan. Valvokaamme omaa sydäntämme että yhä syvällisemmin juurtuisimme ja rakastuisimme Jumalaan uskon kautta Herraan Jeesukseen.
 

 

Linkkisuositukset:
- Raamatun opetus vesikasteesta
- Ekumenia
 

 

Petri Paavola 10.8.2015


Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James version 1611
hyviauutisia.net/2015/08/03/luther-ja-lapsikaste

 

 

 





eXTReMe Tracker