1 Moos 1:
9 ¶ Ja Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin". Ja tapahtui niin.
10 Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

Raamattu sanoo Jumalan koonneen luomisessa vedet yhteen paikkaan, jonka seurauksena maa tuli näkyviin. Koska vedet koottiin yhteen paikkaan mereksi, sillä seurauksella että maa tuli näkyviin, niin se tarkoittaa Jumalan luoneen yhden ison mantereen, jota meri ympäröi.

1 Moos 7:
6 Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, kun vedenpaisumus tuli maan päälle.
7 Ja Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan menivät arkkiin vedenpaisumusta pakoon.
8 Puhtaita eläimiä ja epäpuhtaita eläimiä, lintuja ja kaikkia, joita maassa matelee,
9 meni Nooan luo arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niinkuin Jumala oli Nooalle käskyn antanut.

Jumala antoi Nooalle käskyn mennä vaimonsa, poikiensa, miniöidensä sekä eläinten kanssa arkkiin. Raamattu sanoo, että maan päällä elävät eläimet tulivat Nooan luokse. Tämä tarkoittaa sitä, että oli olemassa yksi iso manner, sillä muuten kaikki maan päällä eläneet eläimet eivät olisi kyenneet tulemaan Nooan luokse, jos nykyiset mantereet olisivat olleet olemassa Nooan aikana. Kts. luomisen todisteet Nooan arkki

Psa 136:
1 ¶ Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Kiittäkää jumalien Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
3 Kiittäkää herrain Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
4 häntä, joka yksin tekee suuria ihmeitä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
5 häntä, joka on taidolla tehnyt taivaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
6 häntä, joka on vetten ylitse levittänyt (raqa) maan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;

Psalmi 136 kertoo kuinka Jumala levitti maan veden päälle. Raqa tarkoittaa levittämistä, eli sitä kuinka Jumala levitti maan yhdeksi isoksi maa-alueeksi (supermanner). Raamatun todisteet sanovat Jumalan luoneen yhden ison mantereen.

Uskovien keskuudessa on erilaisia käsityksiä siitä milloin maan jakaantuminen  on tapahtunut (nykyisten mannerten syntyminen). Jotkut sanovat maan jakaantuneen vedenpaisumuksessa, toiset sanovat maan jakaantuneen Pelegin aikana, joka syntyi 101 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen.

Kun tutkimme Raamattua, niin Raamatun sana todistaa, että vedenpaisumuksen aikana ei tapahtunut maan jakautumista (mannerten syntymistä). Raamattua tutkimalla näemme myös sen ettei Pelegin aikainen maan jakaantuminen tarkoittanut kielten sekoittamista ja kansojen hajaannusta, kuten jotkut väärin opettavat. Raamattu todistaa kiistattomasti, että maan jakautuminen (mannerten syntyminen tapahtui) Pelegin aikana.

1 Moos 10:1 ¶ Tämä on kertomus Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jaafetin, suvusta. Heille syntyi poikia vedenpaisumuksen jälkeen.

Ensimmäinen todiste maan jakaantumisesta Pelegin aikana on 1 Moos 10 luvun sukuluettelo.  Raamattu kertoo 1 Moos 10 luvussa Nooan poikien Seemin, Haamin ja Jaafetin, suvuista vedenpaisumuksen jälkeen.

Kun tutkimme Nooan poikien sukuluetteloa, niin kaikkien Seemin jälkeläisten nimet ovat lähes poikkeuksetta hepreankielisessä muodossa. Haamin ja Jaafetin jälkeläiset ovat toisen sukupolven jälkeen melkein kokonaan vierasperäisiä nimiltään.

1 Moos 10:32 Nämä olivat Nooan poikien heimot sukukuntiensa ja kansakuntiensa mukaan; ja niistä haarautuivat (parad) kansat maan päälle vedenpaisumuksen jälkeen.

Gen 10:32 These are the mishpechot of the Bnei Noach, after their toldot, in their Goyim; and by these were the Goyim divided/separated (parad) in ha'aretz after the mabbul. (Orthodox Jewish Bible - OJB)

1 Moos 10 luku kertoo Nooan poikien suvusta vedenpaisumuksen jälkeen. Luku päättyy alkutekstin mukaan sanoihin ja niistä erottautuivat (parad) kansat maan päälle vedenpaisumuksen jälkeen. Luku 10 kertoo Seemin, Haamin ja Jaafetin jälkeläisistä ja 1 Moos 11 luku jatkaa siitä mihin luku 10 päättyi.

Huomioitavaa on se että 1 Moos 10:32 ei käytä sanaa palag, jota Raamattu käyttää 1 Moos 10:25:ssa kun se puhuu maan jakaantumisesta.  1 Moos 10:32 käyttää sanaa parad kun maan kansat hajaantuivat vedenpaisumuksen jälkeen. Raamattu ei tässäkään kohden yhdistä maan jakaantumista vedenpaisumukseen, vaan sanoo kansojen hajaantumisen tapahtuneen vedenpaisumuksen jälkeen.

Itse asiassa Raamattu ei missään kohden sano maan jakaantumisen tapahtuneen vedenpaisumuksessa. Jos se olisi tapahtunut vedenpaisumuksessa, niin uskoisin Raamatun kertovan siitä, koska se oli todella merkittävä tapahtuma. Raamatussa ei ole kuitenkaan yhtään kohtaa, jossa viitataan tai sanotaan maan jakaantumisen tapahtuneen vedenpaisumuksessa. Raamattu ei sano siitä mitään, koska maan jakaantuminen ei tapahtunut vedenpaisumuksessa. Raamattu sanoo maan jakaantumisen (mannerten syntyminen) tapahtuneen Pelegin aikana, ei vedenpaisumuksessa.

Miksi Raamattu käyttää 1 Moos 10:25:ssa eri hepreankielen sanaa kuin kohdat, jotka puhuvat kansojen hajaannuksesta? Yksinkertaisesti siitä syystä, koska 1 Moos 10:25:ssa tapahtui mannerten jakaantuminen ja muut kohdat puhuivat kansojen hajaantumisesta. Jos 1 Moos 10:25:ssa olisi kyse samasta asiasta kuin kansojen hajaannus, niin olisi johdonmukaista käyttää samaa sanaa tai sanaa, joka vastaa hajaantumista. Sen sijaan 1 Moos 10:25 käyttää sanaa palag, joka tarkoittaa jakamista ja jakaantumista, joka on yhdistetty alkutekstissä maahan, ei ihmisiin tai kansoihin. Raamattu yhdistää maan jakaantumisen selkeästi Pelegin aikaan.

1 Moos 11:
1 ¶ Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi.
2 Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne.
3 Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi". Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina.
4 Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan".
5 ¶ Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet.
6 Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.
7 Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä."
8 Ja niin Herra hajotti ( puvts - hajottaa, hajaannus) heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta.

1 Moos 11 kertoo kuinka vedenpaisumuksen jälkeen kaikessa maassa (yksi iso manner) oli yksi kieli ja puhe, sillä Jumala ei ollut vielä sekoittanut kieliä ja hajottanut heitä yli kaiken maan. Raamattu sanoo 1 Moos 11:7,8 kohdissa, että Herra ensin sekoitti heidän kielensä ja sen jälkeen hajotti heidät yli kaiken maan.

Nyt kun katsomme 1 Moos 10 lukua, niin näemme että kielten sekoitus vedenpaisumuksen jälkeen tapahtui hyvin pian, sillä Haamin ja Jaafetin jälkeisille ilmestyi toisessa sukupolvessa vierasperäisiä nimiä. Tämä tarkoittaa sitä, että kielten sekoitus ja kansojen hajaannus tapahtui heti Seemin, Haamin ja Jaafetin jälkeläisten toisen sukupolven aikana. Seem jälkeläiset ovat lähes kaikki hepreankielisiä.

Raamatun todistuksen mukaan hepreankieli oli ainoa puhuttu kieli vedenpaisumuksen jälkeen ennen kuin Jumala sekoittui kielet Baabelissa. Uskon hepreankielen olevan maailman ensimmäinen kieli, jota Aatami ja Eeva puhuivat paratiisissa ja sitä kautta se kulkeutui Nooan päiviin asti ja hänen jälkeläisilleen.

Kielten sekoituksen jälkeen tuli uusia kieliä sekä vierasperäisiä nimiä. Koska Haamin ja Jaafetin jälkeisten nimiin alkoi ilmaantua vierasperäisiä sanoja toisen sukupolven aikana, niin se todistaa kielten sekoituksen alkaneen silloin. Peleg syntyi Seemin jälkeläisten neljännen sukupolven aikana, eli selvästi myöhemmin kuin Seemin veljien Haamin ja Jaafetin toinen sukupolvi.

Sukuluettelo ja vierasperäiset nimet todistavat ettei kielten sekoitus, kansojen hajaannus ja maan jakaantuminen ole sama asia, kuten jotkut uskovat väärin opettavat.

1 Moos 10:
2 Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras.
3 Ja Goomerin pojat olivat Askenas, Riifat ja Toogarma.
4 Ja Jaavanin pojat olivat Elisa, Tarsis, kittiläiset ja doodanilaiset;
5 heistä haarautuivat (parad) pakanoiden saarten (iy - kuiva maa, alue, rannikko, saari) asukkaat maittensa, eri kieltensä, heimojensa ja kansakuntiensa mukaan.

Raamattu todistaa kielten sekoittumisen sekä kansojen hajaannuksen tapahtuneen ennen Pelegin syntymää. 1 Moos 10 luku sanoo alkutekstin mukaan, että Jaafetin pojan Jaavanin jälkeläisistä pakanoiden alueilla asukkaat erottautuivat maittensa, eri kieltensä, heimojensa ja kansakuntien mukaan. Jaafetin jälkeläisten toinen sukupolvi puhui jo vieraita kieliä, koska oli tapahtunut kielten sekoitus sekä kansojen hajaannus, jonka seurauksen he asuivat omilla alueillaan ja maillaan.

Jaavanin pojat Elisa, Tarsis, kittiläiset ja doodanilaiset olivat Jaafetista toisen sukupolven jälkeläisiä. Alkutekstin mukaan 1 Moos 10:5 sanoo, että Jaafetin jälkeläisten toinen sukupolvi erottautui asumaan heimojensa ja kansakuntien sekä eri kieltensä mukaan. Raamattu sanoo eri kielten tulleen maailmaan Jaafetin jälkeläisten toisen sukupolven aikana, ei Pelegin aikana, joka oli Seemin jälkeläisten neljättä sukupolvea.

1 Moos 10:
6 ¶ Ja Haamin pojat olivat Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan.
7 Ja Kuusin pojat olivat Seba, Havila, Sabta, Raema ja Sabteka. Ja Raeman pojat olivat Saba ja Dedan.
8 Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä.
9 Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on sananparsi: "Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod".
10 Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa.
11 Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin,
12 sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki.
13 Ja Misraimille syntyivät luudilaiset, anamilaiset, lehabilaiset, naftuhilaiset,
14 patrokselaiset, kasluhilaiset, joista filistealaiset ovat lähteneet, sekä kaftorilaiset.
15 ¶ Ja Kanaanille syntyivät Siidon, hänen esikoisensa, ja Heet,
16 sekä jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset,
17 hivviläiset, arkilaiset, siiniläiset,
18 arvadilaiset, semarilaiset ja hamatilaiset. Sittemmin hajaantuivat ( puvts - hajottaa, hajaannus) kanaanilaisten heimot.
19 Ja kanaanilaisten alue ulottui Siidonista Gerariin päin aina Gassaan asti sekä Sodomaan, Gomorraan, Admaan ja Seboimiin päin aina Lesaan asti.
20 Nämä olivat Haamin pojat heimojensa, kieltensä, maittensa ja kansakuntiensa mukaan.

Kun tutkimme Haamin jälkeläisten sukukuntia, niin huomaamme, että Haamin pojan Kaanaanin jälkeläiset toisessa sukupolvessa Haamista olivat Siidon, Heet, sekä jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset, hivviläiset, arkilaiset, siiniläiset, arvadilaiset, semarilaiset ja hamatilaiset.

Raamattu sanoo Haamin jälkeläisten toisen sukupolven hajaantuneen asumaan heimojensa, kansakuntien, maittensa ja kieltensä mukaan. Raamattu sanoo kielten sekoituksen ja kansojen hajaannuksen tapahtuneen Haamin jälkeläisten toisen sukupolven aikana.

Peleg oli Seemin jälkeläinen neljännessä polvessa. Seemin, Haamin ja Jaafetin jälkeläiset syntyivät hyvin samanaikaisesti. Koska Raamattu ilmoittaa niin Haamin kuin Jaafetin toisen polven jälkeläisten asuneen omilla alueillaan ja puhuneen eri kieliä, niin se tarkoittaa Baabelin sekoituksen tapahtuneen Seemin, Haamin ja Jaafetin toisen sukupolven jälkeläisten aikana. Peleg syntyi vasta neljännessä sukupolvessa, eli silloin kun kansat olivat jo hajaantuneet ja puhuivat eri kieliä.

1 Moos 10:
22 Seemin pojat olivat Eelam, Assur, Arpaksad, Luud ja Aram.
23 Ja Aramin pojat olivat Uus, Huul, Geter ja Mas.
24 Arpaksadille syntyi Selah, ja Selahille syntyi Eeber.
25 Ja Eeberille syntyi kaksi poikaa: toisen nimi oli Peleg, sillä hänen aikanansa jakaantuivat (palag) maan (erets) asukkaat, ja hänen veljensä nimi oli Joktan.

Gen 10:25 And unto Eber were born two sons; the name of the one was Peleg; for in his days was the earth (erets) divided (palag); and his brother's name was Joktan. (Jewish Publication Society Bible - JPS)

Juutalaisten hepreasta englantiin kääntämä Raamattu kääntää tarkasti alkutekstin mukaan 1 Moos 10:25 kohdan sanoen: toisen nimi oli Peleg; sillä hänen aikanansa (päivinänsä) maa jakaantui. Raamatunkäännös 33/38 kääntää jakeen väärin, sillä kyse ei ole maan asukkaiden jakaantumisesta, vaan maan jakaantumisesta (mannerten jakaantuminen).

Jotkut uskovat tiedemiehet sanovat 1 Moos 10:25:n tarkoittavan kielten sekoitusta ja kansojen hajaannusta, ei maan jakaantumista (mannerten syntyminen). He perustelevat väitteensä, sillä että vain vedenpaisumus voi saada aikaan mannerten syntymisen, eikä historiasta löydy tieteellistä havaintoa vedenpaismuksen jälkeisestä suurtuhosta kuten mannerten syntyminen olisi.

Kun tutkimme Raamatun ilmoitusta, niin se kertoo tarkasti maan jakaantumisen ajankohdan. Jos seuraamme tiettyjen uskovien tiedemiesten ilmoitusta, joka asettaa maan jakaantumisen vedenpaisumuksen kohtaan, niin silloin erehdymme maan jakaantumisen ajankohdasta. Uskovien tulee uskoa Raamatun sanan totuutta ja totuuteen perustuva tiede tulee samaan lopputulokseen kuin Raamatun sana. Silloin kun tiede on erehtynyt ja jos uskomme virheellistä tieteeseen perustuvaa ilmoitusta, niin emme kykene näkemään Raamatun sanan selkeätä ilmoitusta.

Tieteen tulee ojentautua Raamatun sanan mukaan, eikä niin että virheellinen tieteellinen teoria tai päätelmä ohjaisi Raamatun sanan ymmärtämistä. Raamattu sanoo uskon syntyvän Jumalan sanan kautta ja oikea ymmärrys Raamatun sanaan voi tulla vain Raamatun oman ilmoituksen kautta, ei minkään muun kautta.

Hepreankielen Peleg tarkoittaa jakaminen, jakaantuminen, joki, kanava sekä maanjäristys. Joidenkin hepreankielen tuntijoiden mukaan peleg sana merkitsee myös vesikanavan kautta jakaantumista. Peleg sanan hepreankielen juurisana on palag, joka tarkoittaa jakaa, jakaantua. Arameankielen sana pelag tarkoittaa jakamista.

Kun tutkimme Raamatun sanan ilmoitusta 1 Moos 10 ja 11 luvuista, niin kohdissa joissa puhutaan kansojen hajaantumisesta käytetään hepreankielen sanoja puvts (hajottaa, hajaannus) ja parad (eroittaa). Raamattu ei käytä kansojen hajaannuksesta sanaa peleg, joka tarkoittaa jakaantumista. Peleg sanan hepreankielinen merkitys paljastaa, että Pelegin aikana tapahtui maan jakaantuminen (mannerten syntyminen).

Peleg sanan merkityksestä jakaantua, joki, kanava sekä maanjäristys voidaan vetää täysin perusteltu johtopäätös siitä, että Pelegin aikana Jumala jotenkin sai aikaan maan jakaantumisen (mannerten syntyminen), sillä kun asettaa Peleg sanan merkitykset yhteen, niin tapahtuu maanjäristys, joka aiheuttaa maan jakaantumisen, jossa vedet erottavat mantereet toinen toisistaan. Tällainen tulkinta on linjassa 1 Moos 10 ja 11 lukujen todistuksen kanssa.

Tämä tarkoittaa sitä, että Pelegin aikana tapahtui maan jakaantuminen. Raamatun ilmoitus on todella selkeä 1 Moos 10 ja 11 lukujen perusteella siitä että Pelegin aikana maa jakaantui, ei maan asukkaat. Maan asukkaat olivat hajaantuneet ennen Pelegin syntymistä, kuten Raamattu sen todistaa selkeästi ja kiistattomasti.

Jos etsimme tieteellisestä näkökulmasta katsottuna vedenpaisumuksen jälkeisiä tuhon merkkejä, niin voi olla ettei sellaisia löydy. Ymmärrän sen että moni voi uskoa selkeää Raamatun ilmoitusta vasta sitten, jos vedenpaisumuksen jälkeen löytyy joitakin suurkatastrofin merkkejä. Luonnollisen ymmärryksen mukaan mannerlaattojen liikkumisen tapahduttua maanjäristyksen kautta mantereiden syntyessä täytyisi seurata sellaiset tsunamiaallot, jotka pyyhkisivät maan ylle tuhoten lähes kaiken elämän maan päältä.

Kun emme ajattele luonnollisen ja lihallisen ymmärryksen mukaan, vaan hengellisesti uskoen Jumalan sanaan, niin voimme ymmärtää tämänkin asian ilman ristiriitoja. Jumala lupasi ettei Hän vedenpaisumuksen jälkeen hukuta enää maapalloa vedellä. Tämä tarkoittaa sitä, että Kaikkivaltias Jumala osaa ja kykenee maanjäristyksen kautta tai muulla tavalla tekemään yhdestä isosta supermantereesta seitsemän erillistä manteretta, niin ettei siitä aiheudu vedenpaisumuksen kaltaista tai muunlaista suurtuhoa, joka vaarantaisi elämän maapallolla.

Jotkut uskovat tiedemiehet opettavat kansojen hajaannuksen tapahtuneen maasiltoja pitkin pienimuotoisen jääkauden aikana vedenpaisumuksen jälkeen ja sen seurauksena. He sanovat merenpinnan olleen vedenpaisumuksen jälkeen paljon alempana kuin nykyisin, josta seurasi pienimuotoinen jääkausi. Tämän teorian mukaan maan navoilla oli paljon jäätä ja alhainen merenpinta olisi paljastanut maasillat, jotka yhdistävät mantereita. Teorian mukaan ihmiset ja eläimet olisivat siirtyneet maasiltoja pitkin eri mantereille. Kun pienimuotoinen jääkausi (ei koko maailmaa peittävä) olisi päättynyt ja jää olisi sulanut sekä merenpinta noussut, niin vesi olisi peittänyt maasillat.

En usko tuota teoriaa, sillä se on vastoin Raamatun sanan ilmoitusta. Itse uskon Raamatun sanan ilmoitukseen, enkä pyri ymmärrykseni kautta ymmärtämään miten se kaikki tapahtui käytännössä. Raamatun sanan kiistattoman todistuksen mukaan se tapahtui Pelegin aikana ja minä uskon sen mitä Raamattu ilmoittaa.

"Perinteinen" (monet uskovat) näkemys sanoo Pelegin aikaisen maan jakaantumisen olleen sama asia kuin kielten sekoitus ja kansojen hajaannus. He perustelevat väitteensä sanomalla, koska hajaannus tapahtui melko pian Pelegin syntymisen jälkeen, niin hänen isänsä antoi nimen, joka muistutti kansojen hajaannuksesta.

Tämäkin väite on epäraamatullinen, koska Raamatun sanan mukaan Seemin, Haamin ja Jaafetin jälkeläisten toisen sukupolven aikana tapahtui kielten sekoitus ja kansojen hajaannus. Peleg syntyi vasta neljännessä sukupolvessa. Sekin tulee ymmärtää, että Seemin jälkeläiset uskoivat Raamatun Jumalaa ja näin Jumala vaikutti, että Eber antaisi pojalleen nimen Peleg, koska hänen aikanansa maa jakaantui (mannerten syntyminen).

Peleg sana ei tarkoita hajaannusta, vaan jakaantumista, jossa vesi erottaa asioita toisistaan. Tämänkin valossa edellä oleva nimiteoria kumoutuu.

1 Ch 1:19 And unto Eber were born two sons: the name of the one was Peleg; for in his days the earth (erets) was divided (palag); and his brother's name was Joktan. (JPS)

2 Kor 13:1 Kolmannen kerran minä nyt tulen teidän tykönne. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava.

Ensimmäisen aikakirjan ensimmäinen luku tuo esille alkutekstin mukaisesti, että maa jakaantui (mantereet syntyivät) Pelegin aikana. Ensimmäisen aikakirjan todistus on identtinen 1 Moos 10:25:n kanssa. 1 Aik 1:19 käyttää täysin samoja sanoja 1 Moos 10:25:n kanssa. Jos kyseessä olisi ollut kansojen hajaannus, eikä maan jakautuminen, niin 1 Aik 1:19 ei olisi voinut käyttää täysin samoja sanoja 1 Moos 10:25:n kanssa, sillä Raamatun sanan mukaan jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanan kautta. 1 Aik 1:19 vahvistaa maan jakaantuneen Pelegin aikana.

Tämän asian ymmärtämistä helpottaa, jos ymmärtää 1 Moos 10 ja 11 lukujen tapahtumat, eikä sekoita niitä yhdeksi ja samaksi ilmoitukseksi, joka alkaa luvusta 10 ja päättyy lukuun 11. Jumala kuvaa sanassaan asioita joissakin kohtaa hyvin samalla tavalla kuin luomiskertomusta. 1 Moos 1 luku kertoo luomisen järjestyksen ja 1 Moos 2 luku kertoo yksityiskohtaisemmin luomisesta. Kyse ei ollut kahdesta erilaisesta luomisesta, eikä siitä että 1 Moos 2 luvussa olisi jatkettu 1 Moos 1 luvun tapahtumien kertomista asiajärjestyksessä  1  Moos 2 luku kertoo 1 Moos 1 luvun yksityiskohdista.

Samalla tavalla Raamattu kertoo kielten sekoituksesta sekä kansojen hajaannuksesta. 1 Moos 10 luku kertoo kuinka kielten sekoitus ja kansojen hajaannus tapahtui Seemin, Haamin ja Jaasefetin jälkeläiset toisen sukupolven aikana. 1 Moos 11 luku kertoo yksityiskohtia miksi Jumala sekoitti kielet ja ajoi kansat hajaannukseen. Peleg oli Seemistä neljättä sukupolvea, jolloin kielten sekoitus ja kansojen hajaannus oli jo tapahtunut. Tämä tulee selkeästi esille Raamatun sanan ilmoituksesta.

Raamatun ilmoituksen mukaan vedenpaisumuksen jälkeen Seemin, Haamin ja Jaafetin jälkeläisten toisen polven aikana (Nooasta kolmas polvi) tapahtui kielten sekoitus ja kansojen hajaannus. Seemin jälkeläinen Peleg oli Seemin jälkeläinen neljännessä polvessa (Nooasta viides sukupolvi). Kansoilla maan päällä oli aikaa kolmen sukupolven ajan levittäytyä kaikkialle maailmaan, niin että kansat tulisivat asuttamaan Aasian, Afrikan, Pohjois-Amerikan, Etelä-Amerikan, Euroopan ja Australian mantereita Pelegin aikana, jolloin tapahtui maan jakaantuminen (mannerten syntyminen).

Maan kansoilla oli kielten sekoittamisen sekä kansojen hajaantumisen jälkeen aikaa noin 200 vuotta (ja vähän yli) hajaantua kaikkialle maailmaan ennen kuin maa jakaantuisi (mannerten syntyminen). 200 vuotta riittäisi varsin hyvin kansojen vaellukselle koko yhden ja ison supermantereen asuttamiseen, niin että ihmiset tulisivat asumaan erossa toisistaan eri mantereilla maan jakaantumisen jälkeen, joka tapahtui Pelegin aikana.

Jumala sekoitti kielet ja hajotti kansat omille alueilleen, koska ne kapinoivat ja tekivät syntiä Jumalaa vastaan. Baabelissa vedenpaisumuksen jälkeen ihmiset rakensivat Baabelin tornin, jonka huippu oli omistettu taivaalle, koska he palvoivat muun muassa taivaan kuningatar (jumalatar) kulttia sekä auringonjumalaa (epäjumala). He vääristivät Raamatun Jumalan ilmoituksen Isä Jumalasta opettaen maskuliinisia jumaluus sekä feminiinisiä jumalatar kultteja. Vedenpaisumuksen jälkeen maailmaan syntyi ensimmäinen uskonto, jossa palvottiin aurinkojumalaa, jumaluuksia ja jumalattaria.

Pelegin ja maan jakaantumisen (mannerten syntyminen) jälkeen Baabelista alkanut kapina siirtyi kaikkialle asutetuille mantereille. Eri mantereille joutuneet kansat rakensivat Baabelin tornin kaltaisia rakennuksia (muinainen Babylon zikkuratit, Egyptin pyramidit, Inkat aurinkotemppelit jne.) Samankaltaisten korkeiden uskonnollisten rakennusten rakentaminen, jotka muistuttavat Baabelin tornia eri mantereilla, eri uskontojen ja kansojen keskuudessa todistaa selkeästi siitä, että nämä eri uskonnot ovat alkujaan olleet yksi ja sama uskonto.

Kautta historian näihin uskontoihin on tullut erilaisia uskomuksia, mutta perususkomukset ovat samoja, kuten usko auringonjumalaan, jumaluuksiin sekä jumalattariin. Raamattu kertoo uskonnon alkuperän olevan Baabelissa, josta se levisi kaikkialle. Ilmestyskirjan 17 luku kertoo suuresta Babylonista, maan porttojen ja kauhistuksien äidistä. Ilmestyskirjan suuri Babylon on kaikki maailman uskonnot sekä muinaisen Babylonian äiti jumalatar ja taivaan kuningatar kultti.

Raamattu opettaa, että suuri Babylon ja maan porttojen (uskonnot) ja kauhistuksien äiti eksyttää lopunajan ihmiskuntaa. Rooman katolinen kirkko on perinyt Babylonian uskonnon opetukset ja käytännöt itselleen.

Babylonian uskonto tuli seuraavalla tavalla sisälle Roomaan ja Rooman katoliseen kirkkoon. Persialaiset valloittivat Mesopotamian, jonka seurauksena babylonialaiset papit pakenivat Pergamoon, joka sijaitsi Vähässä-Aasiassa. Babylonian papit kunnioittivat kreikkalaisten Pantheon temppeliä (kaikkien jumalien temppeli), mutta kuitenkin he jatkoivat Babylonialaista uskonnon harjoitusta mm. Saturnus kulttia. Babylonialaiset papit säilyttivät Babylonian uskonnon menot myös Pergamon Zeus temppelissä. Pergamon babylonialainen uskonnonkultti tuli Roomaan vuonna 133 eKr. Pergamosta tullut Babylonian uskonto tuli niin yleiseksi Roomassa, että silloin Roomaa kutsuttiin ”Uudeksi Babyloniaksi”.

Babylonialainen saatanan uskonto siis siirtyi Pergamoon ja sieltä myös Roomaan. UT:ssa on myös maininta siitä, että saatanan valtaistuin on Pergamossa, koska siellä oli voimassa tämä babylonialainen uskonto (Ilm 2:13). Pergamosta babylonian uskonto rantautui Roomaan vuonna 133 eKr., josta tämä babylonialainen uskonto siirtyi suoraan Rooman katoliseen kirkkoon sen nähtyä päivänvalon 300-luvulla.

Pahuuden henkivallat eksyttävät lopunajan ihmiskuntaa jumaluuksien sekä jumalattarien kautta. Se mikä saatanalta epäonnistui Baabelissa vedenpaisumuksen jälkeen onnistuu vain vähäksi aikaa lopunajassa, jolloin hän yhdistää kaikki kansat ja kielet palvomaan jumaluuksia, jumalattaria sekä antikristusta yhdistämällä vähäksi aikaa kansakunnat yhdeksi ja yhtenäiseksi maailman kansaksi, yhtenäiseksi uskonnoksi, jossa kaikki uskonnot myöntävät olevansa yksi ja sama tie jumalan (epäjumalan) luokse.

Raamatun opetuksen mukaan kaikkien kansojen jumalat ovat epäjumalia, sillä on olemassa vain yksi ja ainoa oikea Jumala, joka on Raamatun Jumala (1 Aik 16:26). Raamatun sanan valossa kaikki uskonnot ovat eksytyksen ja pahuuden välikappaleita. Raamattu opettaa välttämään uskontoja ja sen sijaan uskomaan Jumalaan Herran Jeesuksen kautta (nykyisessä Uuden Liiton aikakaudessa).

Jos sinä et usko Raamatun Jumalaan, niin Hän kehottaa sinua totuuden sanansa sekä Pyhän Hengen todistuksen kautta tekemään parannuksen (katumus, mielenmuutos, ajatella toisella tavalla - Jumalan tahdon mukaisella tavalla) sekä uskomaan Herraan Jeesukseen. Kun tunnustat syntisi Jumalalle, teet parannuksen sekä uskot Herraan Jeesukseen, niin saat syntisi anteeksi, Pyhän Hengen sinetiksi sydämeesi sekä iankaikkisen elämän.

Sinä joka uskot jo Jumalan armosta Herraan Jeesukseen, niin koettele kirjoitukseni Jumalan sanan avulla rukouksen kera. Kenenkään ei tietenkään ole pakko uskoa, niin kuin minä olen kirjoittanut. Olen rukoillut tätä asiaa sekä kokenut sydämessäni, että Herra puhui ja avasi minulle tämän kirjoituksen aiheen. En ole täydellinen, enkä tule täydelliseksi tässä ajassa, vaan olen pieni ja vajavainen ihminen. Olen valmis tekemään parannusta, jos olen kirjoittanut kirjoituksessani vastoin Jumalan sanan totuutta. Koen kuitenkin tämän asian tulleen Herralta.

Lopuksi tuon esille Jumalan sanan ihmeellisen todistuksen. Raamatun sanan ensimmäisessä lauseessa (jakeessa) 1 Moos 1 luvussa on hepreankielisessä Raamatussa seitsemän sanaa: Bereshit bara Elohim eth HaShamajim veth HaArets - Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

Jumala on asettanut numero seitsemän luomisen ja tekojensa todistukseksi. Kun Jumala jakoi yhden ison mantereen pienimmiksi mantereiksi, niin niiden lukumääräksi tuli seitsemän, joita ympäröitsee seitsemän merta. Raamattu sanoo Jumalan tehneen sateenkaaren, jossa on seitsemän eri väriä. Kultainen lampunjalka oli esikuvaa Jumalan seurakunnasta. Ilmestysmajassa ja Jumalan temppelissä oli seitsemän kultaista lampunjalkaa.

Raamattu opettaa anteeksiantamuksesta, että seitsemänkymmentä kertaa seitsemän on ihmisen annettava anteeksi, sille joka rikkoo häntä vastaan. Raamattu sanoo Herran sanojen (Jumalan sana) olevan seitsenkertaisesti puhdistettua, eli täydellistä. Herra Jeesus teki ihmeen ja ruokki viidellä leivällä ja kahdella kalalla (5+2=7) viisituhatta miestä sekä sen lisäksi naisia ja lapsia.

Raamattu sanoo teurastetulla Karitsalla (Herra Jeesus) olevan seitsemän sarvea, seitsemän silmää ja seitsemän Jumalan Henkeä. Herran Jeesuksen sovitusuhri verensä ja kuolemansa kautta on täydellinen ja tuo kaikille syntien anteeksiantamuksen, jotka uskovat Herraan Jeesukseen. Tämän todisteeksi Herra Jeesus nousi kuolleista Isän oikealle puolelle. Hauta on tyhjä, Hän elää!