Edesmennyt Haifan yliopiston professori Steven Plauet on kirjoittanut tästä aiheesta seuraavasti. Steven Plauetin teksti on kursiivissa:

Yksi antisemitismin "uudelleen rodullistamisen" oudoimmista piirteistä on kasaarimyytin rooli.

Hiljattain muotiin tulleen kasaarimytologian mukaan nykypäivän askenasit ja erityisesti sionistisen liikkeen eurooppalainen johto eivät ole juutalaisia rodullisessa mielessä, vaan pikemminkin ei-juutalaisten kasaarien jälkeläisiä; sen vuoksi sionisteilla ja israelilaisilla ei ole kasaariteoreetikoiden mukaan mitään laillisia vaatimuksia Israelin maalla.

On vaikea liioitella sitä, miten laajalle levinnyt kasaarimyytin väärinkäyttö on nykyään niiden keskuudessa, jotka pyrkivät peruuttamaan Israelin ja juutalaisten nykypäivän oikeudet. Äskettäinen tutkimus osoitti, että lähes 30 000 verkkosivustoa käyttää kasaariteoriaa Israelin ja sionismin vastaisena lyömäaseena.

Noin kaksisataa verkkosivustoa väittää kuvaavansa kabalia, joka tunnetaan nimellä Khazarian Zionist Bolsheviks (KZV). Uusnatsi- ja holokaustin kieltävät järjestöt ja verkkosivustot ovat erityisen ihastuneita kasaarimyyttiin. Sen suosio kasvaa myös vasemmistolaisten antisionistien keskuudessa.

Arabi- ja islamfasistiset propagandistit ovat jo pitkään levittäneet askenaseja kasaariteoriana, ja Iranin kansanmurhaajajohtajat ihannoivat sitä. Al-Jazeera on käyttänyt kasaaritarinaa kehottaen käymään maailmanlaajuista kristillistä uskonsotaa kasaari pseudojuutalaisia imperialisteja vastaan.

Ryhmät, jotka edistävät Siionin vanhimpien pöytäkirjoja, vetoavat usein kasaarien häijyyn rooliin "todisteena" maailmanlaajuisesta juutalaisesta salaliitosta (laskin 700 tällaista verkkosivustoa). Jopa juutalaiset sionisminvastaiset sekopäät, kuten Alfred M. Lilienthal ja ruotsalainen "Israel Shamir", ovat käyttäneet kasaarimyyttiä hyökätäkseen sionismia vastaan.

Miksi nämä eri ryhmät ovat yhtäkkiä kiinnostuneita melko esoteerisesta ja arkaaisesta Keski-Aasian kansanryhmästä, joka katosi lähes vuosituhat sitten?

Vastaus on hyvin yksinkertainen.

Uusien antisemitistien kasaariteorian mukaan suurin osa nykyisistä juutalaisista, erityisesti askenasijuutalaiset, eivät ole rodullisesti lainkaan juutalaisia, vaan kasaarien turkkilaisen heimon jälkeläisiä, jonka hallitseva luokka ja osa sen kantaväestöstä kääntyi juutalaisuuteen 800-luvulla tai 900-luvun alussa. Näin ollen rasistien mukaan askenasijuutalaisilla ei ole oikeutta elää rodullisesti seemiläisessä Lähi-idässä eikä varsinkaan Israelin maassa.

Faktaa ja legendaa

Juutalaiset tuntevat kasaarien juutalaisuuteen kääntymisen historian parhaiten esseistä, jotka sisältyvät suuren espanjalaisen runoilijan ja filosofin Juuda Ha-Levin kirjoittamaan keskiaikaiseen kirjaan The Kuzari: In Defense of the Despised Faith.

Vain osa kirjasta käsittelee varsinaisesti kasaarien valtakuntaa, josta tiedettiin vain vähän, eikä kirjan historiallisia väitteitä heistä pidetä täysin luotettavina.

Joka tapauksessa Kuzari väittää kertovansa keskusteluista, jotka käytiin kasaarien kuninkaallisessa hovissa ja joiden oletetaan johtaneen kasaarieliitin kääntymisestä juutalaisuuteen. Muut Espanjan muslimihallintojen korkeat juutalaiset virkamiehet todella kävivät kirjeenvaihtoa kasaarien valtakunnan kanssa - erityisesti Cordovan rabbi Hasdai ibn Shaprut (jonka kirjeet ovat säilyneet). Suuren irakilaisen tietäjän Saadia Gaonin uskotaan olleen kirjeenvaihdossa kasaarikuningaskunnan juutalaisten kanssa.

Yleisesti ajatellaan, että osa kasaarien kääntymyksen motiivista oli poliittisen puolueettomuuden varmistaminen kasaarien kuningaskunnalle, jota uhkasivat mahdollisesti sekä kristinuskon että islamin valtakunnat.

Kasaarit itse eivät jättäneet asiakirjallisia merkintöjä. Arabihistorioitsija ibn Fadlan kirjoitti heistä, mutta hän teki sen kaksi vuosisataa sen jälkeen, kun juutalaisuuteen kääntyminen oli jo tapahtunut. Jotkut Bysantin vainoja pakoon hakeutuneet juutalaiset asuivat luultavasti kasaarien valtakunnassa jo kauan ennen kuninkaallisten kääntymystä.

Yksi ironinen historiallinen käänne on se, että kasaarit olivat mukana kehittämässä kyrillisiä aakkosia, joilla venäjää ja joitakin muita slaavilaisia kieliä kirjoitetaan. Pyhä Kyrillos saapui Kasariaan vuonna 860 ja yritti käännyttää kasaarit kristinuskoon. Koska kasaarien heprea ja kreikka olivat tärkeimmät Kyrilloksen ja varhaisimpien slaavien tuntemat aakkoset, he lainasivat molemmista.

Länsimainen kiinnostus kasaareja kohtaan heräsi suurelta osin Arthur Koestlerin vuonna 1976 ilmestyneestä kirjasta The Thirteenth Tribe (Kolmastoista heimo), kirjailija, joka tunnetaan paremmin elinikäisestä taistelustaan totalitarismia vastaan sen kaikissa muodoissa. Koestlerin kirja perustui pitkälti historioitsija D. M. Dunlopin aikaisempaan teokseen The History of the Jewish Khazars.

Dunlop hylkäsi ajatuksen siitä, että suuri osa askenasijuutalaisista voisi jäljittää alkuperänsä kasaareihin, mutta Koestler ei hylännyt tätä. Liioittelemalla törkeästi ja sensaatiomaisesti kasaarien jälkeläisten roolia ja lukumäärää Euroopan juutalaisuudessa Koestler - joka oli vahva sionisti - antoi tahtomattaan nykyisille rasistisille antisemitisteille kaikki mahdolliset ammukset, ja monet heistä siteeraavat usein hänen kirjaansa Israelin rasistisen tuomitsemisensa perustana.

Kaupoissa on nyt useita vakavasti otettavia kirjoja kasaareista, kuten Kevin Alan Brookin The Jews of Khazaria. Rabbi Bernard Rosensweig oli yksi johtavista henkilöistä, jotka ovat kumonneet kasaariteorian askenasijuutalaisten alkuperästä. Tradition-lehdessä (16:5, syksy 1977, s. 139-162) hän hylkäsi sen "horjuvana tieteellisenä perustana, jolla ei ole historiallista tukea".

Samoin ruotsalainen arkeologi Bozena Werbart, joka on kasaarien asiantuntija, kirjoitti: "Koestler halusi nähdä kasaarien valtakunnassa Itä-Euroopan juutalaisuuden alkuperän. Kuitenkin kaikki historialliset ja kielitieteelliset tosiasiat olivat ristiriidassa hänen teoriansa kanssa"."

Kuten The Encyclopedia of Judaism (1989) painokkaasti toteaa: "Käsityksellä, jonka mukaan askenasijuutalaisuus polveutuu kasaareista, ei ole minkäänlaista tosiasiallista perustaa."

Mitä kasaareista tuli

Varhaiset venäläiset alistivat varsinaisen kasaarivaltakunnan osittain 900-luvulla, ja se, mitä siitä oli jäljellä, hävitettiin Keski-Aasian mongolien hyökkäysten seurauksena.

Mitä kasaarijuutalaisista tarkalleen ottaen tuli, sitä ei yksinkertaisesti tiedetä. Ne, jotka säilyttivät juutalaisuutensa, integroituvat todennäköisesti muihin juutalaisyhteisöihin eri puolilla maailmaa. Jotkin kasaariryhmät liittyivät Unkarin alueelle suuntautuneeseen Magyarien hyökkäykseen ja saattoivat sulautua kyseisillä alueilla jo asuneisiin paikallisiin juutalaisiin; arkeologit ovatkin löytäneet juutalaisia tähtiä unkarilaisten kasaarikylien jäännöksistä.

Pienet kasaarien palkkasoturiryhmät löysivät todennäköisesti turvapaikan muualta. Todennäköisesti suurin kasaarijuutalaisten integroituminen muiden juutalaisten joukkoon tapahtui Iranissa ja Irakissa, jotka olivat lähimpänä kasaarivaltakuntaa olevia suuria yhteisöjä ja joihin oli ylläpidetty läheisiä suhteita.

(Urbaanin legendan mukaan punatukkaiset juutalaiset polveutuvat kasaareista, vaikka se tuskin selittäisi kuningas Daavidia, puhumattakaan Esausta. Arthur Koestler väitti, että monet heistä olivat vaaleita ja sinisilmäisiä).

Joka tapauksessa kasaarien poliittinen olemassaolo päättyi tuhat vuotta sitten.

Mitä meidän siis pitäisi ajatella kasaarimyytistä, joka koskee askenasijuutalaisia ja heidän oletettua oikeutettujen vaatimustensa puuttumista Israeliin kasaariperäisyytensä vuoksi? Suurin ironia on se, että vaikka koko kasaariteoria ashkenasijuutalaisista olisikin oikea - ja käytännössä mikään siitä ei ole oikea - se olisi täysin merkityksetön. Juutalaisuus ei ole koskaan määritellyt juutalaisia rodullisin perustein. Kuka tahansa mistä tahansa rodusta on tervetullut kääntymään juutalaisuuteen, kunhan hän on vilpitön.

Raamatun israelilaiset olivat jo itsessään rodullinen sekamelska. Heihin oli sulautunut "sekalainen joukko", joka lähti Egyptistä yhdessä heidän kanssaan maastapoistumisen aikaan. Raamatussa mainitaan juutalaisia, joilla on erilaisia rodullisia ominaisuuksia, kuten Laulujen laulussa mainittu mustaihoinen Shulamit.

Juutalaiset määrittelivät itsensä aina uskonnollisin, etniskansallisin ja toisinaan kielellisin perustein, mutta eivät koskaan rodullisin perustein. Jos kaikki askenasijuutalaiset olisivat todellakin käännynnäisiä kasaareita, kuten rotuvastaiset antisionistit väittävät, he olisivat yhtä laillisia juutalaisia - ja sellaisina heillä olisi samat lailliset vaatimukset juutalaisesta kotimaasta kuin muillakin juutalaisryhmillä. (Kun otetaan huomioon juutalaisten perinteinen kunnioitus vanhurskaita käännynnäisiä kohtaan, ehkä enemmänkin.)

Pseudohistoriaa ja hölynpölyä

Euroopan juutalaisuutta koskevan kasaariteorian todelliset yksityiskohdat ovat pelkkää pseudohistoriaa ja hullunkurista hölynpölyä.

Juutalaisia asui Euroopassa jo tuhat vuotta ennen kasaarien valtakunnan perustamista. Ei ole olemassa minkäänlaisia geneettisiä merkkejä tai indikaattoreita, jotka osoittaisivat, että askenasijuutalaiset polveutuisivat turkkilaisista heimoista. Itse asiassa on olemassa huomattavaa geneettistä näyttöä siitä, että Euroopan juutalaiset ovat lähempänä Levantin ja Syyrian arabeja kuin keskiaasialaisia.

Mongolien hyökkäyksen jälkeen suurin osa kasaareista luultavasti sulautui Iranin ja Irakin juutalaisyhteisöihin, jotka tietysti kehittyivät lopulta tärkeiksi sefardien keskuksiksi, jotka muodostuivat pääasiassa juutalaisista, joilla oli seemiläisiä rotuominaisuuksia ja jotka polveutuivat Israelin maasta tulleista siirtolaisista ja karkotetuista juutalaisista. Joka tapauksessa Israelissa on nykyään enemmän "seemiläisiä" sefardijuutalaisia kuin eurooppalaisia askenasijuutalaisia. Ja jos kasaarit näyttivät turkkilaisilta, miten ihmeessä he saattoivat antaa askenasijuutalaisille eurooppalaisen ihonvärin?

On muitakin ongelmia. Jos kaikki ashkenasijuutalaiset polveutuvat käännynnäisistä kasaareista, miksi heidän joukossaan on pappeja ja leeviläisiä? Papin tai leeviläisen asema peritään isältä. Käännynnäisten jälkeläiset miespuolisessa polvessa eivät voi koskaan olla pappeja tai leeviläisiä.

Ja miksi askenasien joukossa ei ole kasaari-sukunimiä tai kasaari-nimiä Euroopan kaupungeissa, joissa juutalaiset asuivat? Ja miksi useimmat askenasialaisyhteisöt puhuivat jiddishin muunnelmia eikä turkkilaista kieltä?

Kuten edellä mainittiin, kasaarimyytin suosio antisemitistien keskuudessa edustaa nykyaikaisen juutalaisvastaisen kiihkoilun paluuta 1930-luvun ja sitä aikaisempaan rasismiin.

Lähes jokainen antisemitistinen ja uusnatsistinen verkkosivusto tuomitsee sionistit ja israelilaiset "kasaareiksi".

Jälleen kerran muodissa olevan rasismin mukaan juutalaisilla olisi oikeutettuja vaatimuksia itsemääräämisoikeudesta kotimaassaan vain, jos he olisivat rodullisesti katsottuna seemiläisiä. Palestiina on osa seemiläisen rodun elinpiiriä, ja niillä, joilla ei ole oikeanlaisia puhtaita rotumerkkejä, ei ole mitään asiaa sinne. Rotupuhtaus on yhtäkkiä uusi perusta kansallisille oikeuksille.

Löysin lukuisia uusnatsisivustoja, joilla väitetään, että "kasaarisionistit" olivat todella 9/11-iskujen takana. Löysin tuhansia verkkosivuja, joilla väitetään, että "kasaarijuutalaiset teeskentelijät" ovat salaliitossa vapaamuurarien, Vatikaanin, Illuminatin ja muiden kanssa maailman hallitsemiseksi.

Kasaari-salaliittolaisten mielipiteet muuttuvat päivä päivältä hullummiksi; eräs laajalti siteerattu Ku Klux Klan -sivusto väittää, että Israel-myönteinen evankelista Pat Robertson on oikeasti kasaarijuutalainen. Uusnatsijärjestö American Patriots Friends Network väittää, että kasaarit polveutuvat itse Magogin rodusta ja hallitsevat salaa Amerikkaa.

Jos viedään rasistinen väite loogiseen lopputulokseensa, palestiinalaisilla arabeilla on oikeus käyttää kaikkia Israelin itsemääräämisoikeutta koskevia vaatimuksia, koska he ovat todellisia rotujuutalaisia, kun taas sionistit ovat ei-juutalaisia kasaareita - rotu huijareita ja anastajia.

Vielä hölmömpää on se, että arabit itsessään ovat tietenkin sekoitus rotukantoja, joissa on erityisen suuri kaukasialainen osuus, koska arabit ovat sekoittuneet espanjalaisten ja italialaisten eurooppalaisten, kaukasialaisten berberien, vandaalien, goottien ja jopa joidenkin viikinkien kanssa.

Sionismin rotusyrjintä "kasaari-imperialismina" on aivan samaa hulluutta kuin "Jeesus oli palestiinalainen" -teoria ja väite, jonka mukaan kaikki todelliset juutalaiset (rodulliselta kannalta katsottuna) kääntyivät islaminuskoon Palestiinan arabien valloitettua sen 600-luvulla ja muuttuivat siten palestiinalaisiksi arabeiksi.

Kommentoin edesmenneen Haifan yliopiston professori Steven Plauetin kirjoitusta. Kasaarimytologian ja teorian mukaan nykypäivän askenasijuutalaiset ja erityisesti sionistisen liikkeen eurooppalainen johto eivät ole rodullisessa mielessä juutalaisia, vaan ei-juutalaisten kasaarien jälkeläisiä, jonka takia sionisteilla ja israelilaisilla ei olisi mitään laillisia vaatimuksia Israelin maahan liittyen. 

Ennen kuin menen tästä eteenpäin niin tuon esille lyhyesti jotakin sionismista. Suurin osa varhaisista sionisteista eivät olleet uskonnollisia juutalaisia, vaan sekulaarijuutalaisia, jotka halusivat perustaa maallisen Israelin valtion muinaisen Israelin maan alueelle. Varhaiset sionistit halusivat perustaa maallisen demokraattisen Israelin valtion, joka on vastoin uskonnollisten juutalaisia näkemyksiä, koska heidän mielestään Israel on Jumalan kuningaskunta Israelin maalla, sillä Herra (JHVH) on Israelin kansan Kuningas ja Israel on papillinen kuningaskunta ja pyhä kansa.

Jos ja kun sionismi ymmärretään maallisena demokratiana Israelin valtiona, niin se ei edusta Raamatun Jumalan ilmoitusta siitä mitä tarkoittaa olla Israel, israelilaiset ja juutalaiset, sillä juutalaisuuden syvin olemus on olla papillisessa kuningaskunnan yhteydessä Herran (JHVH) kanssa. Jos sionismi pyrkii perustamaan ja jäämään demokraattiseksi valtioksi ja hylkii Israelin Jumalaa, niin se tarkoittaa sitä, että juutalaiset sionistit ovat kyllä perimältään juutalaisia (israelilaisia), mutta he eivät edusta hengellistä Israelia (yhteys Herran kanssa) ja siten heidän päämääränsä Israelin suhteen ei pidä yhtä Raamatun sanan ilmoituksen kanssa.

Hes 36:
24 Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne.
25 ¶ Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.
26 Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
27 Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
28 Niin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne.

Sak 13:9 Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan heidät, niinkuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: "Se on minun kansani," ja se sanoo: "Herra, minun Jumalani".

Raamattu sanoo kuinka Jumala tulee ottamaan israelilaiset pois kaikista maista ja tuo heidät omaan maahansa (Israelin maa), ja kuinka Jumala tulee puhdistamaan heidät heidän saastaisuuksistansa. Ensin tapahtuu juutalaisten paluu Israelin maalle, joka on jo osittain tapahtunut, mutta tulee vielä tapahtumaan kokonaan, niin että kaikki juutalaiset kaikkialta maailmasta tulevat Israeliin (lopulta lopunajan vainon kautta). Tämän jälkeen tämän lopunajan viimeisinä vuosina Israelin kansan kolmasosa tulee pelastumaan ja uskoo Jeesuksen olevan Herra, Messias ja Pelastaja.

Sionismi, joka kannattaa Israelin demokraattista valtiota, eikä etsi pelastusta Israelin Jumalan kautta, ei edusta Raamatun opettamaa hengellistä Israelia, ja vaikka he ovat perimältään israelilaisia, niin he ovat sydämeltään pakanoita, jonka tähden Jumala hylkää heidät, koska he ovat hylänneet Jumalan. Tietenkin jos sionisti juutalainen katuen tunnustaa syntinsä ja uskoo Herraan Jeesukseen, niin hän pelastuu Jumalan armosta. Samoin myös ortodoksijuutalaiset ovat sydämeltään pakanoiden asemassa, koska he hylkivät Israelin Pelastajaa, Herraa Jeesusta. Jokaisella israelilaisella on oikeus asua Israelin maalla, mutta vain sellainen juutalainen saa lopulta jäädä sinne asumaan, joka uskoo Jeesuksen olevan Herra ja Pelastaja (tämä tapahtuu 1000-vuotisessa rauhankuningaskunnassa, missä Messias Jeesus hallitsee Jeruasalemista käsin rauhanruhtinaana).

Palaan takaisin Steven Plauetin kirjoituksen kommentoimiseen. Noin 30 000 nettisivua, jotka levittävät eteenpäin valhetta "kasaarijuutalaisista", niin suuri osa näistä sivuista pyrkii kieltämään askenasijuutalaisten oikeuden Israelin maahan sekä oikeuden olla ja elää juutalaisina. Nämä sivustot ja niitä kopioivat ja tätä sanomaa uudelleen levittävät tahot linkittävät kasaarijuutalaiset kabalisteiksi, illuminaateiksi ja vapaamuurareiksi, jotka aikovat orjuuttaa koko maailman pahuuden tekojensa kautta. Kyllä, juutalaisia niin kuin muidenkin kansojen jäseniä kuuluu saatanalliseen vapaamuurari-illuminaattiin, mutta kansat eivät ole vastuussa sen yksittäisten ihmisten pahuuden teoista, koska jokainen vastaa Jumalalle omista synneistään.

Väite, joka sanoo, että askenasijuutalaiset ovat "kasaarijuutalaisia" ja he ovat illuminaatteja on valheellinen väite. Eivät kaikki askenasijuutalaiset ole illuminaatteja, eikä vapaamuurareita jne. Jos jotkut heistä ovat, niin kaikki eivät ole. Askenasijuutalaiset eivät ole kasaarien jälkeläisiä ja kaikki ihmiset maan päällä tässä lopunajassa ajautuvat palvomaan saatanaa ja antikristusta, kun antikristus ilmestyy, siitä huolimatta mitä kansakuntaa tai uskomusta he edustavat. Juutalaisuus ilman uskoa Herraan Jeesukseen, katolisuus, ja muut uskonnot, niin ne kaikki ajautuvat palvomaan saatanaa ja antikristusta, ei sen takia mikä on heidän kansallinen alkuperänsä, vaan heidän väärän sydämen valintansa tähden.

Raamattu kehottaa meitä siunaamaan Israelia (juutalaisia) ja rukoilemaan rauhaa Jerusalemille. Jokaisen Herran Jeesuksen opetuslapsen sydämessä tulisi olla siunaava asenne Israelia kohtaan sekä rukoilla rauhaa Jerusalemille, sillä se on Herran käsky ja tahto. Meidän tulee kuitenkin ymmärtää, että Jumalan asettaman Israelin siunaamisen ja Jerusalemille rauhan rukoilemisen ydin on pelastuminen uskon kautta Messias Jeesukseen. Tämä on Israelin siunaamisen ydin, että he pelastuisivat uskon kautta Herraan Jeesukseen. Jokaisen Herran Jeesuksen opetuslapsen tulisi olla Jumalan tahdon mukaisella tavalla Israelin ystävä. Rukoilkaamme juutalaisten pelastumisen puolesta ja pitäkäämme evankeliumia esillä myös juutalaisille, että he voisivat pelastua uskon kautta Messias Jeesukseen, Jeshuan veren ja sovitustyön ansion tähden.

Dan Shapira on monitieteinen historioitsija ja filologi Bar-Ilanin yliopistossa. Hän tutkii tällä hetkellä keskiaikaisten ja varhaismodernien juutalaisten vähemmistöyhteisöjä, Krimillä ja kasaarien keskuudessa. Dan Shapira on kirjoittanut kasaareista seuraavasti, teksti on kursiivissa:

Kasaaria" on nimityksemme Pohjois-Kaukasuksella ja Volgan alajuoksun ympärillä sekä pohjoisessa ja lännessä sijainneilla alistetuilla alueilla sijainneelle valtioalueelle, joka oli olemassa 600-luvun puolivälistä noin vuoteen 970 jKr. saakka. Kasaaria oli näin ollen yksi pitkäikäisimmistä arojen valtakunnista.

Termi "kasaarit" on harhaanjohtava. Mongolivaltakunnan, keisarillisen Venäjän tai Neuvostoliiton ja Puolan-Liettuan tavoin kasaarien valtakunta oli monietninen kokonaisuus. Emme tiedä, kuinka suuri osuus valtakunnan väestöstä oli eteo-kasaareja (varsinaisia kasaareja, hallitsijan oman heimon jäseniä) tai keitä he tarkalleen ottaen olivat. Kun sanomme, että "kasaarit ottivat juutalaisuuden omakseen", emme voi olla varmoja siitä, kenestä puhumme - varsinaisista kasaareista vai myös alaanien, volgan tataarien ja itäslaavien etnisistä sukulaisista. Emme yksinkertaisesti tiedä emmekä koskaan tule tietämään. Kuka tahansa, joka kertoo löytäneensä "kasaarigeenin", on huijari.

Varhaiset arabiankielellä kirjoittavat historioitsijat viittaavat anakronistisesti kasaareihin myöhäisten Sasanian kuninkaiden vihollisina tai liittolaisina; he yksinkertaisesti projisoivat oman aikansa tilanteen menneisyyteen ja kutsuivat muinaisia länsiturkkilaisia nykyisellä nimellä "kasaarit". Emme tiedä mitään todellisista kasaareista ennen kuin vasta 600-luvun jälkipuoliskolla, jolloin he ilmestyvät ensimmäistä kertaa näyttämölle ja tuhoavat naapureidensa ja mahdollisesti verisukulaistensa ja kieliveljiensä, bulgarialaisten, poliittisen järjestelmän. .......

Kasaarien valtakunta perustettiin karkottamalla bulgarit Bulgarian Magnasta, jostain Don- ja Kuban-jokien välisestä maasta. Kuten jokainen keisarikunta, myös Kasaaria oli monikansallinen, ja tämä merkitsee sitä, että keisarillinen heimo tai kansakunta oli tuhoon tuomittu, kuten Milorad Pavić totesi ajatellen tietenkin serbitovereitaan entisessä titolaisessa Jugoslaviassa: "Kasaariassa oli monia kansoja, mutta ei ollut Kasaarian kansaa". Pavićin suuri romaani The Khazar Dictionary sai inspiraationsa, kuten hän jossain kohtaa kirjaansa vihjaa, Peter Benjamin Goldenin Budapestissa vuonna 1980 julkaistusta kaksikirjaisesta pitkästä väitöskirjasta; Goldenin kirja on pohjimmiltaan sanakirja, jossa on lähes 200 kasaarista tai kasaariin liittyvää sanaa.
......

Tärkeää tässä on se, että vuonna 780 lähetettiin piispa lähetyslähettilääksi kasaarien luo; ei-kristillisiä kasaareja kuvailtiin Abon elämäkerrassa "kasaareiksi, Magogin pojiksi". He olivat mongoloidisia (sašinel p'irita, "kauheat kasvot"), pakanallisia ("joilla ei ollut uskonnollista lakia"), verisyöjiä ja raakalaisia (k'ac velur). Tässä kuvauksessa ei kuitenkaan ole ennakkoluuloa, sillä he palvoivat luojaa (šemokmedi), turkkilaista taivaanjumalaa Täŋriä. He eivät varmastikaan olleet juutalaisia tai muslimeja vuoteen 780 mennessä, mikä on ristiriidassa sen ainutlaatuisen ja hieman epäselvän arabiankielisen maininnan kanssa, jonka mukaan vuonna 737, noin 40 vuotta aikaisemmin, kasaari Qaghan oli pakotettu kääntymään islamiin. Juuda Halevyn mukaan kasaari Qaghan kääntyi vuonna 740 juutalaisuuteen, mutta Halevyn teos, The Book of Khuzari, on puhtaasti polemiikkinen ja filosofinen teos, ja hänen asettamansa ajankohta kasaari Qaghanin kääntymiselle, 400 vuotta ennen kuin hän kirjoitti kirjansa, on tarkoitettu yksinkertaisesti sanomaan "hyvin kauan sitten". ....

Kasaariassa lyötiin 830-luvulla kolikoita, joissa oli arabiankielinen teksti "Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah, ja Musa (Mooses) on Hänen lähettiläänsä".

Kommentoin vähän Dan Shapiran kirjoitusta. Kasaarien valtakunta koostui monista erilaista etnisistä ryhmistä, joka tarkoittaa sitä, että mitään yhtä kansallista kasaarikansaa ei ole edes olemassa. Tämäkin yksityiskohta kumoaa koko "kasaarijuutalaiset" käsitteen.

Kasaarit palvoivat turkkilaista taivaanjumala Täŋriä. Kasaarian valtakunnassa saattoi vaikuttaa synkretistinen uskonto, ainakin aluksi, koska kasaarivaltakunta muodostui erilaisista kansoista ja heimoista.

Arabiankielinen epäselvä maininta kertoo kuinka kasaari Qaghan oli pakotettu kääntymään islaminuskoon. Vähän myöhemmin juutalainen Juuda Halevi sanoi kasaari Qaghanin kääntyneen juutalaisuuteen. Tässä on ristiriita, sillä toinen lähde sanoo Qaghanin kääntyneen muslimiksi ja toinen lähde sanoo Qaghanin kääntyneen juutalaisuuteen. Eräs todiste todistaa kasaarien kääntymyksestä islaminuskoon:

Kasaarian raha 830-luvulta, jossa oli arabiankielinen teksti ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja Musa (Mooses) on hänen lähettiläänsä paljastaa meille sen, että 830-luvun kasaarit olivat omaksuneet voimakkaasti Islamin uskon, sillä juutalaisuudessa ei palvottu Allahia, vaan Israelin Jumalaa Herraa (JHVH). Islaminusko opettaa Mooseksen olevan tärkeä profeetta ja lähettiläs ja Mooseksen nimi mainitaan 136 kertaa koraanissa. Mooseksen mainitseminen yhdessä Allahin kanssa 830-luvun rahassa arabiankielellä ei ole todiste kasaarien kääntymisestä juutalaisuuteen, vaan on todiste islaminuskosta.

Askenasijuutalaiset eivät ole kasaareita. Tässä on todiste

Alexander Beider on tutkinut juutalaisten sukunimien etymologiaa ja maantieteellistä levinneisyyttä, perinteisiä jiddishinkielisiä etunimiä, nimien tutkimisen metodologisia periaatteita ja jiddishin historiaa. Hänen artikkeleitaan on julkaistu tieteellisissä lehdissä Yhdysvalloissa, Ranskassa, Israelissa, Puolassa ja Venäjällä. Vuonna 1999 hän väitteli tohtoriksi juutalaistutkimuksesta Sorbonnen yliopistossa askenasijuutalaisten nimiä käsittelevästä väitöskirjasta. Alexander Beider on kirjoittanut 25.9.2017 artikkelin: Ashkenazi Jews Are Not Khazars. Here’s The Proof. Beiderin artikkelin teksti on kursiivissa:

Askenasijuutalaiset eivät ole kasaareita. Tässä on todiste.

Vuonna 2010 minuun otti yhteyttä Kasaarit: Myytti ja historia teoksen päätoimittaja, jonka Venäjän tiedeakatemia on koonnut. Hän tiesi kirjani askenasialaisista nimistä ja oli perehtynyt meneillään olevaan tutkimukseeni jiddishin historiasta, joka julkaistiin lopulta Oxford University Pressin kustantamana vuonna 2015 nimellä "Origins of Yiddish Dialects". Toimittaja halusi minun kirjoittavan artikkelin, jossa selitän keskiaikaisen Kasaarian juutalaisten jälkiä, sillä hän oli varma, että olin havainnut tätä tutkimuksessani.

Yritin kohteliaasti kieltäytyä hänen ehdotuksestaan. Kerroin hänelle, että kyseistä aihetta käsittelevä kirjoitukseni olisi liian lyhyt sisällytettäväksi, koska se koostuisi vain yhdestä lauseesta: "Itä-Euroopan juutalaisten viimeisten kuuden vuosisadan aikana kantamien henkilö- ja sukunimien laaja kokoelma, samoin kuin jiddishin kieli kokonaisuudessaan, ei sisällä mitään yhteyttä Kasaariaan."

Päätoimittaja vaati, että jos olin niin vakuuttunut tästä väitteestä, minun pitäisi kirjoittaa siitä, sillä se kiinnostaisi sekä asiantuntijoita että lukijoita. Lopulta suostuin ja kirjoitin artikkelin.

Kirjoituksen avulla sain muotoiltua joitakin metodologisia periaatteita työskentelystä niin sanotuissa "pehmeissä tieteissä". Historiografia ja kielitiede eivät ole matematiikan tai logiikan kaltaisia muodollisia tieteenaloja; mitään ei voida todistaa lopullisesti. Tämä mahdollistaa sen, mitä voitaisiin kutsua "roskatieteeksi" - kategoriaan, johon kasaarihypoteesi kuuluu.

Siitä huolimatta teorian perustavanlaatuisten todisteiden täydellinen puuttuminen ei ole estänyt sitä tarttumasta niin geneetikkojen, kielitieteilijöiden kuin maallikkoidenkin mielikuvitukseen.

Niin sanottu "kasaariteoria" on 1800-luvun lopusta lähtien edistänyt ajatusta, jonka mukaan suurin osa Itä-Euroopassa asuvista askenasijuutalaisista polveutuu keskiaikaisista kasaareista, puolinomadisesta turkkilaiskansasta, joka perusti voimakkaan monikansallisen valtion Kaukasukselle ja pohjoiseen Kaspian-, Asovan- ja Mustallemerelle asti. Teoria sai hiljattain uutta pontta Arthur Koestlerin vuonna 1976 julkaiseman kirjan "The Thirteenth Tribe" myötä. Viime aikoina kasaarihypoteesia ovat edistäneet muun muassa Tel Avivin yliopiston historian professori Shlomo Sand ja Tel Avivin yliopiston kielitieteen professori Paul Wexler sekä geneetikko Eran Elhaik.

Tästä institutionaalisesta tuesta huolimatta teoria on täysin vailla todisteita. Kuten kuka tahansa historioitsija voi kertoa, juutalaisten sukupolvet, kuten minkä tahansa kansan sukupolvet, jättävät jälkeensä historiallisia jälkiä. Näitä jälkiä on monenlaisia. Ensinnäkin ihmiset jättävät jälkeensä historiallisia asiakirjoja ja arkeologisia tietoja. Arkeologiset todisteet juutalaisten laajamittaisesta olemassaolosta Kasaariassa ovat odotetusti lähes olemattomia. Vaikka useat riippumattomat lähteet todistavat juutalaisten olemassaolosta 900-luvulla Kasaarian kuningaskunnassa ja vaikka jotkin näistä lähteistä osoittavat myös, että Kasaarian hallitseva eliitti omaksui juutalaisuuden, venäläiset tuhosivat Kasaarian valtion 960-luvulla. Voimme siis olla varmoja siitä, että juutalaisuus ei ollut erityisen laajalle levinnyt kyseisessä kuningaskunnassa.

Seuraavat historialliset merkinnät juutalaisista - muutamissa kaupungeissa, jotka nykyään kuuluvat Länsi-Ukrainaan ja Länsi-Valko-Venäjään - ilmenevät 1300-luvulla, jolloin juutalaisiin viitataan säännöllisesti lukuisissa asiakirjoissa.

Silti ei ole saatavilla suoraa historiografista tietoa, joka yhdistäisi 1300-luvulla Itä-Euroopassa asuneet juutalaiset ja heidän 900-luvulla Kasaariasta kotoisin olevat uskontoverinsa.

Yhdessä Luoteis-Ukrainan kaupungissa, Volodymyr-Volynskyssa, näyttää kuitenkin olleen juutalaisia yhtäjaksoisesti 1100-luvulta lähtien. Esimerkiksi vuonna 1171 Kölnissä asui juutalainen kauppias nimeltä Benjamin kyseisestä kaupungista, ja eräässä venäläisessä asiakirjassa viitataan paikallisiin juutalaisiin vuonna 1288. Toinen juutalainen lähde kuvaa ympärileikkausseremoniaa kyseisessä kaupungissa 1300-luvun lopulla. Juutalaisia mainitaan kuitenkin vasta 1500-luvulla laajoilla alueilla Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Liettuassa, eivätkä paikalliset yhteisöt olleet vielä 1500-luvun puolivälissäkään kovinkaan runsaslukuisia. Historialliset asiakirjat osoittavat myös, että Puolan varhaisimmat tunnetut juutalaisyhteisöt sijaitsivat kaikki Puolan läntisimmässä osassa.

Historia ei kuitenkaan ole ainoa tieteenala, joka kumoaa kasaarihypoteesin. Myös kielitiede ja jiddishin kielen tutkimus auttavat meitä sulkemaan pois nykyisten juutalaisten kasaarisen syntyperän. Jiddiš oli 1600-luvulta lähtien kaikkien Itä-Euroopan juutalaisten kansankieli. Kaikki sen keskeiset rakenneosat ovat saksankielisiä, vaikka viime vuosisatojen aikana niihin on myös tullut voimakas slaavilaisten kielten vaikutus.

Tätä mieltä ovat kaikki merkittävät jiddishin kielentutkijat - mutta ei Paul Wexler. Wexler uskoo, että jiddishiin on "piilotettu" tiettyjä turkkilaisia ja iranilaisia rakenteellisia elementtejä.

Hänen menetelmänsä nojaavat vahvasti sattumiin. Ja jos niitä soveltaa laajemmin, jiddišin voi yhdistää mihin tahansa maailman kieleen.

Se on yksinkertaisesti huonoa kielitiedettä. Kaikki turkkilaista alkuperää olevat sanat ovat tulleet jiddishiin itäslaavilaisten kielten välityksellä. Jiddishin puhujien esi-isien puhumien kielten todelliset jäljet säilyvät sanastossa. Tästä syystä jiddišissä on heprean ja aramean sanojen lisäksi pieni joukko sanoja, joiden juuret ovat peräisin vanhasta ranskasta, vanhasta tšekistä ja kreikasta.

Jotkut kasaariteorian kannattajat myöntävät jiddishin saksankielisen perustan, mutta väittävät, että "alkuperäiset" juutalaisjoukot oppivat sen Itä-Euroopassa lännestä tulleilta rabbeilta, jotka ottivat jiddishin käyttöön "arvokielenä".

Mutta tällaista skenaariota tuskin voidaan hyväksyä. Ainoastaan kulttuurikielet, heprea ja aramea, olivat arvostettuja. 1500- ja 1600-luvuilla Keski-Euroopasta tuodusta jiddishistä tuli kaikkien Itä-Euroopan juutalaisten ensimmäinen kieli, joka oli pikemminkin kansankieli kuin arvokieli. Sekä kristitty enemmistö että (edellisellä kaudella) paikalliset heterogeenista alkuperää olevat juutalaiset käyttivät kyseisellä alueella slaavilaisia idiomeja. Jiddishiä, jota jopa lapsetkin ymmärsivät, ei suinkaan käytetty arvostetun heprean kielen opettamiseen, vaan sitä käytettiin kaukana arvostetusta kielestä. Tiedämme, että jiddiš ei ollut arvovaltainen kieli, koska myös tytöt, joille ei opetettu kieliä koulussa, puhuivat sitä. Äitien rooli arkikielen siirtämisessä on huomattavasti tärkeämpi kuin isien.

Historian ja kielitieteen lisäksi kolmas tieteenala voi auttaa meitä kumoamaan kasaarihypoteesin: onomastiikka eli erisnimien tutkimus. Kun tarkastelemme nimiä, sekä etu- että sukunimiä, saamme käsityksen siitä, miten yhteisö näki itsensä, kielensä ja alkuperänsä. Itä-Euroopan juutalaisyhteisöissä viimeisten kuuden vuosisadan aikana ei löydy yhtään turkkilaista nimeä juutalaisten nimiä sisältävissä asiakirjoissa. Jopa 1400- ja 1500-luvun asiakirjoissa, jotka käsittelevät nykyisen Ukrainan ja Valko-Venäjän alueilla asuneita juutalaisia, ei ole tällaisia nimiä.

Itä-Euroopan juutalaisten viime vuosisatojen aikana käyttämien etunimien laajassa kokoelmassa on samoja kielellisiä kerroksia kuin jiddishin sanastossa. Mukana on lukuisia germaanisia ja hepreankielisiä nimiä sekä joitakin arameankielisiä nimiä. On myös kreikkalaisia nimiä (Todres Theodoroksesta, Kalmen Kalonymoksesta), vanhoja ranskalaisia nimiä (Beyle, Bunem, Yentl), vanhoja tšekkiläisiä nimiä (Khlavne, Slave, Zlate) ja puolalaisia nimiä (Basye, Tsile) sekä hyvin harvoja itäslaavilaisia nimiä (Badane, Vikhne). Turkkilaisia nimiä ei ole.

Lopuksi siirrytään genetiikkaan. Ei tarvitse olla ammattimainen geneetikko nähdäkseen, että Eran Elhaikin, "kasaariteorian" puolestapuhujan, tällä alalla käyttämät menetelmät ovat riittämättömiä. Vuonna 2013 julkaistussa artikkelissaan hän esittää osoittavansa, että nykyajan ashkenasijuutalaiset ovat geneettisesti lähempänä kasaareja kuin raamatullisia heprealaisia. Viimeinen maininta kasaareista on lähes tuhat vuotta vanha, kun taas raamatulliset ajat ovat myös kaukana meistä. Näistä syistä Elhaik tarvitsi nykyaikaisia korvikkeita, joten hän korvasi kasaarit armenialaisilla ja georgialaisilla (koska ne kaikki ovat jollain tavalla sukua Kaukasukselle) ja raamatulliset heprealaiset israelilaisilla palestiinalaisilla. Vuonna 2016 julkaistussa artikkelissaan hän analysoi eri väestöryhmien välisiä yhteyksiä ottamalla käyttöön toisen "rohkean" ajatuksen, nimittäin eräänlaisen "maantieteellisen keskiarvon" pisteen löytämisen eri geneettisille ominaisuuksille. Sen avulla hän yhdistää askenasijuutalaiset Mustanmeren eteläosaan, ei kauas Turkin rajasta.

Yleisesti ottaen hänen yleistä menetelmäänsä voidaan soveltaa vain perheisiin, jotka ovat pysyneet vuosisatojen ajan samoilla paikkakunnilla (esimerkiksi Sardiniassa), mutta ei missään tapauksessa väestöryhmiin, joille on ominaista maantieteellinen liikkuvuus. Kuten eräs ystäväni huomautti, jos sovellamme hänen ajatustaan Barack Obamaan, Yhdysvaltain entinen presidentti luokitellaan "libyalaiseksi" vain siksi, että Libya sijaitsee Keniaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa yhdistävän linjan keskellä.

Maailmanlaajuisesti katsottuna kaikki kasaariteorian kannattajien esittämät väitteet ovat joko hyvin spekulatiivisia tai yksinkertaisesti vääriä. Niitä ei voi ottaa vakavasti.

Tämä ei ole koskaan estänyt teoriaa olemasta suosittu. Mutta ideologiset syyt tähän ovat toisen artikkelin aihe.

Kommentoin Alexander Beiderin kirjoitusta. Beider, joka on tutkinut juutalaisten sukunimien etymologiaa ja maantieteellistä levinneisyyttä, perinteisiä jiddishinkielisiä etunimiä, nimien tutkimisen metodologisia periaatteita ja jiddishin historiaa on asiantuntija vastaamaan kysymykseen, onko askenasijuutalaisilla yhteyksiä kasaareihin etu-, ja sukunimien sekä jiddisin kielen kautta? Beiderin lyhyt ja ytimekäs vastaus on: "Itä-Euroopan juutalaisten viimeisten kuuden vuosisadan aikana kantamien henkilö- ja sukunimien laaja kokoelma, samoin kuin jiddishin kieli kokonaisuudessaan, ei sisällä mitään yhteyttä Kasaariaan."

Jiddiš oli 1600-luvulta lähtien kaikkien Itä-Euroopan juutalaisten kansankieli. Jiddisin kaikki keskeiset rakenneosat ovat saksankieltä ja vasta viime vuosisatojen aikana jiddisin kieleen on tullut slaavilaista vaikutusta. Kaikki merkittävät jiddisin kielentutkijat ovat edellä mainittua mieltä. Kielellisesti Itä-Euroopan askenasijuutalaisten kielessä ei ole ollut alunperin turkinkielen vaikutusta ja kaikki turkkilaista alkuperää olevat sanat on tullut jiddisiin vasta viime vuosisatojen aikoina.

Jiddisin puhujien esi-isien puhumien kielet näkyvät jiddisin kielessä, jossa on näkyvissä hepreaa, arameaa, sekä vanhaa ranskaa, vanhaa tsekinkieltä ja vanhaa kreikkaa ja edellä mainittua saksankieltä. Tämä kielellinen todiste kumoaa teorian "kasaarijuutalaisista".

Onosmastiikka, eli nimitutkimus kumoaa "kasaarijuutalaiset teorian". Itä-Euroopan juutalaisyhteisöistä (askenasit) viimeisen kuuden vuosisadan aikana ei löydy yhtään turkkilaista nimeä juutalaisten nimiä sisältävissä asiakirjoissa. Itä-Euroopan juutalaisten viime vuosisatojen laajassa nimikokoelmassa on germaanisia, heprealaisia ja joitakin arameankielisiä nimiä, kreikkalaisia nimiä, ranskalaisia nimiä, tsekkiläisiä nimiä, puolalaisia nimiä, mutta turkkilaisia nimiä ei ole.

Juutalaiset eivät polveudu kasaareista

Israelilainen Haaretz media- ja sanomalehti julkaisi 26.6.2014 artikkelin: Jews Are Not Descended From Khazars, Hebrew University Historian Says. Haaretzin artikkelissa tuodaan esille etteivät juutalaiset polveudu kasaareista. Haaretzin artikkeli on kursiivissa:

Heprealaisen yliopiston historioitsija sanoo, että juutalaiset eivät polveudu kasaareista

Uusi tutkimus ei löydä todisteita siitä, että askenasijuutalaiset olisivat kasaarien jälkeläisiä tai että keskiaikaisen valtakunnan alamaiset olisivat kääntyneet juutalaisuuteen joukoittain.

Heprealaisen yliopiston historioitsijan uuden tutkimuksen mukaan väite, jonka mukaan nykyiset askenasijuutalaiset polveutuvat keskiajalla kääntyneistä kasaareista, on myytti.

Kasaariteesi sai maailmanlaajuista julkisuutta, kun Tel Avivin yliopiston professori Shlomo Sand julkaisi vuonna 2008 teoksen "The Invention of the Jewish People". Kirjassaan, josta tuli bestseller ja joka käännettiin useille kielille, Sand väitti, että "juutalainen kansa" on keksintö, joka on väärennetty myyteistä ja kuvitteellisesta "historiasta" oikeuttaakseen juutalaisten omistusoikeuden Israelin maahan.

Nyt eräs toinen israelilainen historioitsija on kyseenalaistanut yhden Sandin väitteen perustan: hänen väitteensä, jonka mukaan askenasijuutalaiset polveutuvat kasaarikuningaskunnan kansasta, joka 700-luvulla kääntyi joukoittain kuninkaansa käskystä. Tässä kuussa Jewish Social Studies -lehdessä julkaistussa artikkelissaan professori Shaul Stampfer totesi, ettei väitteen tueksi ole mitään todisteita.

"Tällaista kääntymystä, vaikka se onkin hieno tarina, ei koskaan tapahtunut", Stampfer sanoi.

Juutalaisten historian asiantuntija Stampfer analysoi eri aloilta peräisin olevaa aineistoa, mutta ei löytänyt luotettavaa lähdettä väitteelle, jonka mukaan kasaarit - monikansallinen valtakunta, johon kuului iranilaisia, turkkilaisia, slaaveja ja tšerkasseja - olisivat kääntyneet juutalaisuuteen. "Kasaarikuningas tai kasaarieliitti ei koskaan kääntynyt", hän sanoi. "Kasaarien kääntymys on myytti, jolla ei ole minkäänlaista faktapohjaa."

Historiantutkijana hän sanoi yllättyneensä huomatessaan, kuinka vaikeaa on "todistaa, että jotain ei tapahtunut. Tähän asti suurin osa tutkimuksestani on pyrkinyt löytämään tai selvittämään, mitä menneisyydessä todella tapahtui ... On paljon vaikeampi haaste todistaa, että jotain ei tapahtunut, kuin todistaa, että jotain tapahtui."

Tämä johtuu siitä, että todistaminen perustuu ensisijaisesti todisteiden puuttumiseen eikä niiden olemassaoloon - kuten siihen, että niinkin ennennäkemätön tapahtuma kuin kokonaisen valtakunnan kääntyminen juutalaisuuteen ei ansainnut mainintaa aikalaislähteissä. "Niin monien lähteiden vaikeneminen kasaarien juutalaisuudesta on hyvin epäilyttävää", Stampfer sanoo. "Bysantilaiset, geonimit [juutalaiset uskonnolliset johtajat 500-luvulta ja 1000-luvulta], Egyptin tietäjät - yksikään heistä ei mainitse sanaakaan juutalaisista kasaareista."

Tutkimus vei häneltä lopulta neljä vuotta. "Luulin, että saisin työni valmiiksi kahdessa kuukaudessa, mutta huomasin, että työtä oli valtavasti. Jouduin tarkistamaan lähteitä, jotka eivät kuulu alaani, ja konsultoin ja sain apua monilta ihmisiltä."

Stampfer sanoi, ettei hänen tutkimuksellaan ollut poliittisia motiiveja, vaikka hän myöntääkin, että aihe on poliittisesti jännitteinen. "Se on todella mielenkiintoinen historiallinen kysymys, mutta sillä on poliittisia vaikutuksia", hän sanoi. "Historioitsijana olen luonnollisesti huolissani historian väärinkäytöstä. Mielestäni historia pitäisi poistaa poliittisista keskusteluista, mutta jos joku kuitenkin haluaa käyttää historiaa, hänen on ainakin esitettävä oikeat tosiasiat. Tässä tapauksessa faktat ovat, että kasaarit eivät kääntyneet, juutalaiset eivät ole kasaarien jälkeläisiä ja nykyisiä poliittisia ongelmia israelilaisten ja palestiinalaisten välillä on käsiteltävä nykyisten realiteettien, ei kuvitteellisen menneisyyden pohjalta."

Sand oli liittänyt kasaarikysymyksen suoraan Israelin ja Palestiinan konfliktiin ja kertoi Haaretzille vuonna 2008, että monet juutalaiset pelkäävät, että hänen teesinsä laaja hyväksyminen heikentäisi heidän "historiallista oikeuttaan maahan". Jos paljastuisi, että juutalaiset eivät ole kotoisin Juudeasta [muinaisesta Israelista], se näennäisesti veisi oikeutuksen sille, että olemme täällä, alta aikayksikön ... On hyvin syvä pelko siitä, että olemassaolo-oikeutemme kyseenalaistetaan."

Stampfer uskoo, että kasaarien käännytysmyytin sitkeys on osoitus tutkijoiden haluttomuudesta luopua tutuista paradigmoista. "Ne, jotka uskoivat tähän tarinaan - ja heitä on paljon - eivät yleensä tehneet niin pahantahtoisista syistä", hän sanoo. "Sanon opiskelijoilleni, että ainoa asia, jonka haluan heidän muistavan kursseiltani, on tarve tutkia ja kysyä - tutkia, ovatko kuulemansa väitteet uskottavia, järkeviä ja perusteltuja."

Kommentoin Haaretzin artikkelia Jews Are Not Descended From Khazars, Hebrew University Historian Says. Heprealaisen yliopiston historioitsijan uuden tutkimuksen mukaan väite, jonka mukaan nykyiset askenasijuutalaiset polveutuvat keskiajalla kääntyneistä kasaareista, on myytti. Juutalainen professori ja juutalaisen historian asiantuntija Shaul Stampfer sanoi, että tällaista kääntymystä, vaikka se onkin hieno tarina, ei ole koskaan tapahtunut.

Keskiaikaisesta Saksasta peräisin oleva muinainen DNA kertoo askenasijuutalaisten syntytarinan

Jewishpress.com sivustolla on artikkeli (30.11.2022) Ancient DNA from Medieval Germany Tells Origin Story of Ashkenazi Jews, jonka kautta saamme taas vakuuttavia todisteita siitä, että "kasaarijuutalaiset teoria" ei ole totuus, vaan hölynpölyä. Artikkelin teksti on kursiivissa:

Keskiaikaisesta Saksasta peräisin oleva muinainen DNA kertoo askenasijuutalaisten syntytarinan

Kansainvälinen tutkijaryhmä on kaivanut hampaista muinaista DNA:ta, jonka avulla se on kurkistanut Saksan Erfurtissa sijaitsevan, aikoinaan kukoistaneen keskiaikaisen askenasijuutalaisyhteisön elämään. Keskiviikkona Cell-lehdessä julkaistut havainnot osoittavat, että Erfurtin juutalaisyhteisö oli geneettisesti monimuotoisempi kuin nykypäivän ashkenasijuutalaiset.

Noin puolet nykypäivän juutalaisista luokitellaan askenasijuutalaisiksi, mikä tarkoittaa, että he ovat peräisin Keski- tai Itä-Euroopassa asuvista juutalaisista. Termiä käytettiin alun perin määrittelemään erillistä juutalaisten kulttuuriryhmää, joka asettui Reininmaalle 900-luvun Saksassa. Huolimatta monista spekulaatioista on monia aukkoja käsityksessämme juutalaisten alkuperästä ja väestörakenteen mullistuksista toisella vuosituhannella jKr.

"Jos nykyään verrataan Yhdysvaltojen ja Israelin ashkenasijuutalaisia, he ovat geneettisesti hyvin samankaltaisia, melkein kuin sama väestö riippumatta siitä, missä he asuvat", sanoo genetiikan tutkija ja toinen kirjoittaja, professori Shai Carmi Jerusalemin heprealaisesta yliopistosta.

Mutta toisin kuin nykypäivän geneettinen yhdenmukaisuus, on käynyt ilmi, että yhteisö oli monimuotoisempi 600 vuotta sitten.

Tutkittuaan 33 keskiaikaisesta Erfurtista peräisin olevan ashkenasijuutalaisen muinaisen DNA:n tutkimusryhmä havaitsi, että yhteisö voidaan luokitella kahteen ryhmään. Toinen liittyy enemmän Lähi-idän väestöistä peräisin oleviin henkilöihin ja toinen eurooppalaisiin väestöihin, joihin mahdollisesti kuului siirtolaisia idästä. Löydökset viittaavat siihen, että keskiaikaisessa Erfurtissa oli ainakin kaksi geneettisesti erilaista juutalaisryhmää. Tätä geneettistä vaihtelua ei kuitenkaan enää esiinny nykyaikaisissa askenasijuutalaisissa.

Erfurtin keskiaikainen juutalaisyhteisö oli olemassa 1000-1400-luvuilla, ja vuonna 1349 tapahtuneen verilöylyn jälkeen oli lyhyt tauko. Se oli ajoittain kukoistava yhteisö ja yksi Saksan suurimmista. Kaikkien juutalaisten karkottamisen jälkeen vuonna 1454 kaupunki rakensi juutalaisten hautausmaan päälle viljamakasiinin. Vuonna 2013, kun viljamakasiini oli tyhjillään, kaupunki salli sen muuttamisen parkkipaikaksi. Tämä edellytti lisärakentamista ja arkeologisia pelastuskaivauksia.

"Tavoitteenamme oli täyttää aukkoja, joita meillä on käsityksessämme askenasijuutalaisten varhaishistoriasta muinaisten DNA-tietojen avulla", Carmi selitti. Vaikka muinaiset DNA-tiedot ovat tehokas väline historiallisten väestörakenteiden päättelyyn, muinaisia juutalaisten DNA-tietoja on vaikea saada, koska juutalainen laki kieltää kuolleiden häiritsemisen useimmissa olosuhteissa. Saksan paikallisen juutalaisyhteisön suostumuksella tutkijaryhmä keräsi irronneet hampaat jäännöksistä, jotka löydettiin Erfurtissa sijaitsevalta 1300-luvun juutalaiselta hautausmaalta, jossa tehtiin pelastuskaivauksia.

Tutkijat havaitsivat myös, että perustamistapahtuma, jonka vuoksi kaikki askenasijuutalaiset ovat nykyään pienen populaation jälkeläisiä, tapahtui ennen 1300-lukua. He havaitsivat esimerkiksi mitokondriaalista DNA:ta - geneettistä materiaalia, jonka perimme äidiltämme, että kolmasosalla näytteeksi otetuista erfurtilaisista henkilöistä on yksi tietty sekvenssi. Löydökset osoittavat, että varhainen askenasijuutalaisväestö oli niin pieni, että kolmannes Erfurtin yksilöistä polveutui äitilinjojensa kautta yhdestä ainoasta naisesta.

Ainakin kahdeksalla Erfurtin yksilöllä oli myös tauteja aiheuttavia geneettisiä mutaatioita, jotka ovat yleisiä nykypäivän askenasijuutalaisilla mutta harvinaisia muissa väestöissä - tämä on tunnusomaista askenasijuutalaiselle perustustapahtumalle.

"Juutalaiset olivat Euroopassa uskonnollinen vähemmistö, joka oli sosiaalisesti eristyksissä, ja he kokivat ajoittaista vainoa", sanoo toinen kirjoittaja David Reich Harvardin yliopistosta. "Vaikka antisemitistiset väkivaltaisuudet käytännössä hävittivät Erfurtin juutalaisyhteisön vuonna 1349, juutalaiset palasivat viisi vuotta myöhemmin ja kasvoivat yhdeksi Saksan suurimmista juutalaisyhteisöistä", hän jatkaa. "Työmme antaa meille suoran käsityksen tämän yhteisön rakenteesta."

Ryhmä uskoo, että nykyinen tutkimus auttaa luomaan eettisen perustan muinaisen juutalaisen DNA:n tutkimukselle. Monet kysymykset ovat edelleen vailla vastausta, kuten se, miten keskiaikaiset askenasijuutalaisyhteisöt erilaistuivat geneettisesti, miten varhaiset askenasijuutalaiset olivat sukua sefardijuutalaisille ja miten nykyjuutalaiset ovat sukua muinaisen Juudean juutalaisille.

Vaikka tämä on tähän mennessä suurin muinaisjuutalainen DNA-tutkimus, se rajoittuu yhteen hautausmaahan ja yhteen ajanjaksoon. Tutkimuksessa pystyttiin kuitenkin havaitsemaan aiemmin tuntemattomia geneettisiä alaryhmiä keskiajan askenasijuutalaisista. Tutkijat toivovat, että heidän tutkimuksensa tasoittaa tietä muiden, myös muinaisilta paikoilta peräisin olevien näytteiden tuleville analyyseille, jotta juutalaisten historian monimutkaisuutta voidaan edelleen selvittää.

"Tämä työ tarjoaa myös mallin siitä, miten nykyaikaisen ja muinaisen DNA:n yhteisanalyysi voi valottaa menneisyyttä", totesi Reich. "Tämänkaltaiset tutkimukset lupaavat paljon paitsi juutalaisten myös minkä tahansa muun väestön historian ymmärtämiselle."

Yli 30 tutkijan tutkimusryhmään kuului myös HU:n Shamam Waldman, Carmin ryhmän tohtoriopiskelija, joka suoritti suurimman osan tietojen analysoinnista.

Kommentoin Jewishpress.comin artikkelia. Muinaisen askenasijuutalaisten DNA:n tutkimusryhmä havaitsi, että askenasit voidaan luokitella kahteen ryhmään; Lähi-idästä peräisin oleviin ihmisiin ja eurooppalaisiin väestöihin. Tämäkin tieteellinen todiste kumoaa "kasaarijuutalaiset teorian", sillä jos askenasit olisivat kasaareja, niin heillä ei pitäisi olla Lähi-idästä ja Euroopasta peräisin olevia jälkeläisiä, koska kasaarit eivät asuneet Lähi-idässä, eikä eteläisessä ja Keski-Euroopassa, vaan Kaukasuksen alueella, itäisessä Euroopassa lähellä Länsi-Aasian Mustanmeren ja Kaspianmeren alueita.

Lisää todisteita askenasijuutalaiset eivät ole kasaareja

Vuonna 1993 tehty tutkimus (pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/8101437) sanoo, että sefardijuutalaiset ja askenasijuutalaiset ovat hyvin samankaltaisia. Tutkimuksen lyhyt selonteko on kursiivissa:

Noin 80 sefhardilaiselta, 80 askenasijuutalaiselta ja 100 tsekkoslovakialaiselta tutkittiin TaqI-dna- p12f2 ja p49a,f osoittamat Y-spesifiset RFLP:t. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia askenasien geenipoolin alkuperää analysoimalla markkereita, jotka ovat yksinomaan holoandrisen siirtymisen vuoksi käyttökelpoisia arvioitaessa isien geenivirtaa. Näiden kahden juutalaisryhmän vertailu toisiinsa ja tsekkoslovakialaisiin (joita on pidetty edustavana ulkomaisten Y-kromosomien lähteenä ashkenasien kannalta) osoittaa, että sefardit ja ashkenasit ovat hyvin samankaltaisia ja eroavat suuresti tsekkoslovakialaisista. Toisaalta molemmat juutalaisryhmät näyttävät olevan läheistä sukua libanonilaisille. Alustavan arvion mukaan ulkomaisten miesten osuus askenasien geeniperimästä on ollut hyvin pieni (enintään 1 prosentti sukupolvea kohti).

Avotaynu Online on juutalainen sukututkimus ja sukuhistoria säätiö. Avotaynu Online pyrkii edistämään juutalaisväestön alkuperää ja siirtolaisuutta koskevia monitieteellisiä tutkimuksia maailmanlaajuisesti. Avotanu Online on julkaissut artikkelin The Genetic Origins of Ashkenazi Jews, maaliskuun 22 päivä, 2022. Artikkeli on julkaistu aikaisemmin vuonna 2017. Kopioin artikkelista pienen pätkän, joka on kursiivissa:

Vuonna 2010 kaksi tutkimusryhmää, joista toista johti Karl Skorecki ja toista minä, julkaisivat viikon sisällä Nature- ja American Journal of Human Genetics -lehdissä tutkimuksia askenasijuutalaisten ja muiden juutalaisryhmien alkuperästä (Atzmon, et al., 2010; Behar, et al., 2010). Vaikka Karl ja minä olemme henkilökohtaisia ystäviä ja olemme joskus tehneet yhteistyötä tutkimushankkeissa, nämä tutkimukset tehtiin ja julkaistiin itsenäisesti ilman ennakkokonsultaatiota. Tutkimuksissa oli samanlaisia havaintoja ja johtopäätöksiä: Juutalaisväestöt olivat peräisin Lähi-idästä ja niillä oli yhteinen syntyperä. Suurimmat juutalaisryhmät ovat eurooppalaiset, pohjoisafrikkalaiset ja Lähi-idän juutalaiset (Campbell, et al., 2013). Eurooppalaiset juutalaiset (askenasit, italialaiset, sefardit) ovat peräisin lähes yhtä paljon Etelä-Euroopan ja Lähi-idän väestöistä, mikä heijastaa kääntymyksiä ja seka-avioliittoja klassisen antiikin aikana. Huolimatta laajasta maantieteellisestä levinneisyysalueesta, jonka he ovat omaksuneet ajan myötä, ashkenasijuutalaisväestön sisällä ei ole voitu tunnistaa alaryhmiä.

Shaul Stampfer on Itä-Euroopan juutalaisuuden tutkija, joka on erikoistunut liettualaiseen Ješivaan, juutalaisten väestökehitykseen, siirtolaisuuteen ja koulutukseen. Stampferin ajatuksia on (8.5.2014) artikkelissa: Are modern Jews descendants of converts from the extinct kingdom of Khazaria or ancient Israel? Artikkeli on kursiivissa:

Eran Ehaik on israelilainen geneetikko, jolla on kiistanalainen ajatus. Hänen erittäin kiistanalaisen tutkimuksensa mukaan askenasijuutalaiset, nykyjuutalaisuuden pääosa, eivät ole peräisin muinaisesta Lähi-idästä, jonka välietappi on Keski-Euroopassa. Pikemminkin Ehaik uskoo, että suurin osa nykyjuutalaisista polveutuu nykyään sukupuuttoon kuolleesta kansasta nimeltä kasaarit, joka on sukua pakanallisille turkkilaisille ja joka asettui Kaukasusvuorille 700-luvulla samoihin aikoihin, kun aatelisto kääntyi juutalaisuuteen.

"Kasaarit olivat varmasti olemassa, vaikka heistä ei tiedetä paljoakaan", kirjoittaa israelilainen historioitsija Shaul Stampfer nykyisessä Jewish Review of Books -lehdessä.

Tarina (tai myytti) heidän kääntymisestään juutalaisuuteen on kuitenkin vallannut useiden kirjailijasukupolvien mielikuvituksen aina Judah Halevista asti, jonka 1100-luvun klassikko The Kuzari on filosofinen vuoropuhelu kasaarikuninkaan ja rabbin välillä, joka vakuuttaa hänet juutalaisuuden totuudesta.

Historialliset todisteet ja useimmat geneettiset tutkimukset ovat vahvasti ristiriidassa Elhaikin uskomuksen kanssa. Pikemminkin todisteet viittaavat siihen, että suurin osa juutalaisten miespuolisista sukujuurista juontaa juurensa muinaiseen Israeliin ja noin puolella juutalaisista naisista on muinais-israelilaiset juuret. Monet juutalaiset miehet muuttivat Roomaan ja Keski-Eurooppaan ja ottivat paikallisia naisia vaimoikseen, mutta kasvattivat lapsensa juutalaisina. Juutalaisyhteisöt olivat hyvin eristäytyneitä. Avioliitot muiden kuin juutalaisten kanssa olivat harvinaisia. Stampfer kirjoittaa:

Anatole A. Kljosov hylkäsi Venäjän DNA-sukututkimuksen akatemian julkaisussaan yksityiskohtaisessa katsauksessaan suuren osan [Elhaikin] analyysistä pelkkänä akrobatiana. ... Viime aikoina ainakin kahdessa tutkimuksessa on päädytty samanlaisiin johtopäätöksiin. M. Metsapalun johtama tieteellinen ryhmä ilmoitti, että se ei ole löytänyt "mitään viitteitä kasaarien geneettisestä polveutumisesta askenasijuutalaisten keskuudessa". Toinen M. Costan johtama tutkimusryhmä on puolestaan väittänyt, että on olemassa vahvaa näyttöä eurooppalaisten naisten sekoittumisesta askenasijuutalaisten naisten syntyperään ja että ei ole näyttöä merkittävästä kasaariperäisyydestä. Elhaik on verkkosivullaan väittänyt, että kumpikaan tutkimuksista ei kumoa hänen teesejään. Kolmannella Doron Beharin johtamalla ryhmällä on tulossa Human Biology -lehdessä julkaisu, jonka otsikko ilmoittaa "No Evidence from Genome-Wide Data of a Khazar Origin for the Ashkenazi Jews". Mutta Elhaik tulee epäilemättä säilyttämään kantansa.

Kriitikot huomauttavat, että Elhaik otti tutkimukseen mukaan vain kahdeksan askenasi-miestä, mikä on tärkeää, koska hän teki analyysin, joka on riippuvainen pelkästään Y-kromosomista. "Ongelmana kasaarien DNA:n hankkimisessa on se, ettei minkään väestöryhmän nykyään tiedetä polveutuneen kasaareista", Stampfer kirjoittaa. Elhaik väittää kiertäneensä tämän ongelman analysoimalla georgialaisia ja armenialaisia, mutta ne ovat kyseenalainen korvike, valtavirran geneetikot väittävät.

Vaikka todisteet viittaavat siihen, että äskettäin Itä-Euroopasta kotoisin olevat miespuoliset juutalaiset - askenasimit - juontavat muinaiset juurensa Israeliin, juutalaisten naisten tarina on hämärämpi ja siitä keskustellaan edelleen laajalti. Mitokondriaalisen DNA:n analyysi, joka periytyy äidiltä tyttärelle sukupolvelta toiselle, osoittaa, että huomattava prosenttiosuus - jopa 40 prosenttia, mutta mahdollisesti paljon enemmän - on peräisin alkuperäisiltä eurooppalaisilta, lähinnä Roomasta, joka oli juutalaisten asemapaikka toisen temppelin tuhoutumisen jälkeen. Kuten Nicholas Wade kertoi The New York Timesissa, ainakin yksi tuore tutkimus viittaa siihen, että Rooman valtakuntaan asettuneet juutalaiset miehet ottivat paikallisia vaimoja:

[Martin] Richards [mitokondriaalista DNA:ta analysoinut geneetikko] pitää tätä mahdollisena ajankohtana ja paikkana, jolloin neljä eurooppalaista sukulinjaa saattoi tulla juutalaisyhteisöön, ja niistä tuli hyvin lukuisia paljon myöhemmin, kun askenasiväestö Pohjois-Euroopassa kasvoi noin 25 000:sta vuonna 1300 yli 8,5 miljoonaan 1900-luvun alkuun mennessä.

Elhaikin tutkimusta on levitetty laajalti antisemitistisillä ja Israelin vastaisilla verkkosivustoilla. Sitä on käytetty tukemaan poliittista ja uskonnollista väitettä, jonka mukaan nykyjuutalaisilla ei ole mitään historiallista tai esi-isien yhteyttä muinaiseen Israeliin, vaan he ovat eurooppalaisia tunkeutujia, jotka ovat epäoikeudenmukaisesti vieneet maata alkuperäisiltä arabeilta. Monet uskonnolliset juutalaiset, joita monet kristityt tukevat, vaativat "paluuoikeutta" Israeliin Raamatun sanojen perusteella, ja itse asiassa Israel myöntää kansalaisuuden kaikille, jotka voivat todistaa, että heillä on äskettäistä juutalaista syntyperää.

Kuten GLP:n Jon Entine kirjoitti Forbesissa: "Vaikka Elhaikin työ on tarjonnut ideologista tukea niille, jotka pyrkivät Israelin tuhoamiseen, se on jäänyt vaille tukea vakiintuneiden tiedemiesten keskuudessa, jotka ovat vertaisarvioineet hänen työnsä ja pitäneet sitä parhaimmillaan huolimattomana ja pahimmillaan poliittisena."

"Elhaikin artikkelissa on ainakin yksi hyvä puoli", Stampfer kirjoittaa. "Se on arvokas muistutus siitä, että huolimatta hienostuneelta näyttävistä menetelmistä, vertaisarvioinnista, julkaisemisesta arvostetussa tieteellisessä aikakauslehdessä, mediajulkisuudesta puhumattakaan, kriittiselle lukemiselle ei ole vaihtoehtoa."

Kun kaikki on sanottu ja tehty, hyväksytty viisaus on edelleen hyväksyttävää. Ei ole mitään todisteita siitä, että askenasijuutalaiset polveutuisivat keskiaasialaisista "juutalaisista, joilla on miekka", ja on täysi syy uskoa, että he yksinkertaisesti tulivat Keski-Euroopasta. Muiden geenitutkijoiden havaintoja siitä, että useimpien juutalaisten DNA näyttää yhdistävän heidät muihin juutalaisiin enemmän kuin mihinkään muuhun ryhmään, ei ole kumottu.

Kommentoin näitä edellä olevia lisätodisteita. Vuonna 1993 tehty tutkimus sanoo, että sefardijuutalaiset ja askenasijuutalaiset ovat hyvin samankaltaisia. Koska sefardien ja askenasien geeniperimä on hyvin samanlainen, niin se todistaa yhteisen geeniperimän, jonka alkulähde on Lähi-idässä. Tämäkin tutkimus kumoaa "kasaarijuutalaiset teorian". Jos askenasit olisivat kasaareja, niin askenaseilla ja sefardeilla ei voisi olla yhteistä geeniperimää, koska kasaarit eivät ole olleet juutalaisia perimältään, eivätkä ole koskaan kääntyneet juutalaisuuteen.

Vuonna 2010 tehdyt kaksi tutkimusta päätyivät siihen, että juutalaisväestöt ovat peräisin Lähi-idästä ja niillä on yhteinen syntyperä. Tämäkin tutkimus kumoaa "kasaarijuutalaiset teorian".

Juutalaisuuden asiantuntija Shaul Stamperin artikkeli (Are modern Jews descendants of converts from the extinct kingdom of Khazaria or ancient Israel?) sisältää todella tärkeää tietoa liittyen askenasijuutalaisiin.

Shaul Stampfer toi artikkelissaan esille israelilaisen genetiikon Eran Ehaikin, joka uskoo, että askenasijuutalaiset polveutuvat kasaareista. Todisteet viittaavat siihen, että suurin osa juutalaisten miesten sukujuurista on peräisin muinaisesta Israelista ja puolella juutalaisista naisista on muinais-israelilaiset juuret. Monet juutalaiset miehet muuttivat Roomaan ja Keski-Eurooppaan ja ottivat siellä paikallisia naisia vaimoikseen. Tämän jälkeen juutalaiset alkoivat asuttamaan myös itäistä Eurooppaa. Juutalaiset ajettiin maanpakoon Israelin maalta 70-73 jKr. (ja 100-luvulla jKr.) ja sen seurauksena, vaikka he muuttivat muun muassa Eurooppaan, niin heidän alkuperänsä voidaan jäljittää muinaiseen Israeliin. Tämäkin kumoaa "kasaarijuutalaiset teorian".

Loppusanat

Adolf Hitler ja natsit vainosivat juutalaisia, joka ikävällä tavalla huipentui holokaustiin, jossa tapettiin n. 6 miljoonaa juutalaista. Holokaustin kieltäminen on sama asia kuin valheeseen uskominen. Monet holokaustin vähättelijät esittelevät erilaisia tilastoja ja lukumääriä siitä kuinka holokaustin uhrien lukumäärä olisi hyvin vaatimaton.