Etusivulle
Raamatunopetuksia
Anna palautetta


              

Psykologian juuret ovat filosofiassa

Koko kirjoitus on sivullani: Psykologia vastaan Raamatun usko

Psykologisen ajattelun juuret ovat filosofiassa. Filosofian juuret ovat kreikkalaisessa ajattelussa (Sokrates, Plato, Pythagoras, Aristoteles jne.) Filosofia (φιλοσοφια) tulee kreikankielen sanoista filos (ystävä) ja sofia (viisaus). Filosofian sanotaan tarkoittavan viisauden rakkautta. Kreikankielessä on sana filia, joka tarkoittaa ystävyyttä tai ystävien välistä rakkautta, joka tarkoittaa sielun sisäistä ystävyyttä, ei seksuaalista rakkautta.

Filosofian pyrkimys on esittää väitteitä ja perustella ne mahdollisimman järkiperäisin menetelmin, koska järkiperäiset perustelut ovat filosofiassa keskeisiä asioita. Filosofia perustuu yksistään järjelliseen ajatteluun. Filosofiaa pidetään tieteen äitinä, koska kaikki tunnetut tieteet polveutuvat filosofiasta. Psykologia käsittelee seuraavia filosofisia peruskysymyksiä: Miten ihminen ajattelee ja toimii, miten hän kokee elämänsä ja miksi hän tekee niin kuin tekee. Psykologia on ihmisen ajattelun, kokemusten ja käyttäytymisen tutkimista.

Filosofisia ajatuksia

Aristoteleen kaikkein tärkein moraaliopillinen teos Nikomakhoksen etiikka ei Aristoteleen omien sanojen mukaan kerro siitä mitä hyve on, vaan opettaa ihmisiä tulemaan hyviksi, kun he tekevät elämässään oikeita valintoja, sillä tavoite kasvattaa ihminen hyveeseen. Aristoteleen mukaan kaikki ihmisen taidot, tutkimukset, toiminnat ja valinnat tähtäävät johonkin päämäärään. Aristoteleen mukaan hyveellisen ihmisen toiminnan ja valintojen päämäärä on ihmisen onnellisuus. Aristoteleen mukaan hyve on kohtuus ja keskitie ääripäiden välillä kuten esim. liika ruoka tai ruuan puute turmelee ihmisen terveyden.


Platon filosofisia ajatuksia:

Sielumme on kuolematon eikä häviä milloinkaan.

Ken on totisesti rakastanut tietoa ja ajatellut tosia ajatuksia ja harjoittanut itseään niiden parissa, hänen ajatuksensa ovat varmasti kuolemattomia ja jumalallisia siltä osin kuin hän on saanut kosketuksen totuuteen. Sikäli kuin ihmisluonnolle ihmisluonnolle yleensä on mahdollista päästä osalliseksi kuolemattomuudesta, ei häneltä totisesti sitä tule missään suhteessa puuttumaan. Ja koska hän aina on hoivannut ja kasvattanut itsessään asuvaa jumalallista osaa, daimonia, hän on ehdottomasti erittäin onnellinen ihminen,

Kun järki sekoittuu jaloimpiin aistimuksiin ja ne muodostavat yhden kokonaisuuden, tätä voidaan täydellä syyllä nimittää elävän olennon olemassaolon pelastajaksi.

Aristoteleen filosofisia ajatuksia:

Onnellisuus on täydellinen ja itsessään riittävä hyvä ja se on tekojemme päämäärä.

Se, mikä on ominaista jollekin, on luonnostaan sille parasta ja nautinnollisinta. Ihmisille sitä on elämä järjen mukaan, koska järki ennen muuta tekee ihmisen ihmiseksi. Tämä elämä on siis onnellista.

Emme tutki hyvettä pelkästään tietääksemme mitä hyve on, vaan tullaksemme hyviksi.
 

Tieteelliseen maailmankuvaan perustuvat tutkijat ja tiedemiehet ovat sitä mieltä, että mielen systemaattinen tutkiminen ja sen ymmärtäminen sekä mielenalueen parantumiseen liittyvät asiat olivat asioita, joissa antiikin kreikkalaiset ovat olleet johtavia edelläkävijöitä. Aristoteles on ollut psykologian historian eturintamassa nykyisen psykologian kehittymiseen sekä myös nykytieteen kehittymiseen. Aristoteleen psykologia oli kiedottu mielen filosofiaan, järkeen ja Nikomakhoksen etiikkaan, mutta psykologinen menetelmä sai alkunsa Aristoteleen mielen ja empiirisistä (kokeellinen) havainnoista.

On olemassa ihan aiheellisia epäilyksiä, että babylonialaiset varhaiset buddhistit jne. ovat kehittäneet ajatuksia ja oppeja ihmisen mielestä ja järjestä, mutta koska tällainen tieto on kadonnut, eikä siitä ole havaintoja, niin sen tähden nykyaikaisen psykologian historialliset juuret ovat antiikin Kreikassa.

Aristoteles rakensi oman työnsä ja ajattelunsa mielestä, järjestä ja ajattelusta häntä aikaisempien eläneiden filosofien tutkimusten perustalle. Aristoteleen sanotaan kirjoittaneen ensimmäisen teoksen psykologian historiassa, jonka nimi oli Para Psykhe (sielusta). Tässä teoksessaan hän toi esille ensimmäiset opit ja periaatteet järjen tutkimisesta, jotka vaikuttivat ratkaisevasti psykologian historian kehitykseen, sillä Aristoteleen vaikutus ulottuu nykyajan psykologien ajatusmaailmaan asti.

Kreikkalaisen filosofi Theodorus sanotaan edustaneen ateismia, sillä hän vastusti yleisiä uskonnollisia uskomuksia. Mutta useimmat kreikkalaiset filosofit uskoivat, että ihminen oli yhteydessä jumalallisen vaikutuksen kanssa. Sokrates kuitenkin kyseenalaisti jumalallisen tahdon lepyttämisen ja oli sitä mieltä, että ihmisen käyttäytymisen ja tarpeen olla hyvä ihminen löytyy enemmänkin persoonallisen onnellisuuden etsimisen kautta.

Teoksessaan Para Psykhe, Aristoteleen psykologiassa hän ehdotti, että mieli oli ensimmäinen jumalallinen voima tai alkuperäinen syy kehon toimintojen olemassaololle. Hän ajatteli, että tämän jumalallisuuden kautta ihmisillä oli ainutlaatuinen kyky ajatella ja luoda asioita. Siksi hänen mielestään ihmisen sielu oli perimmäinen linkki jumalallisuuteen ja siksi mieli ja järki kykenevät toimimaan itsenäisesti ihmisen kehossa.

Kysymykset elämän alkuperästä ovat kautta aikain kiehtoneet ihmisen mieltä. Järjen ja filosofian naturalistiset mallit ja ajatukset elämän alkuperästä voidaan jäljittää 300-400 eKr. aikaiseen antiikin Kreikkaan. Platon ja Aristoteleen filosofisilla ajatuksilla on ollut ehkä kaikkein suurin vaikutus nykyiseen länsimaiseen ajatteluun. Heidän idealistiset näkemykset ovat laskeneet perustuksia naturalistiseen käsitykseen elämän synnystä. 

Platon ja Aristoteleen idealistisilla näkemyksillä on ollut syvällinen vaikutus biologiaan. Aristoteles "tieteellisen biologian isä" opetti elämänmuotojen kehittymisestä sekä elämänmuotojen alkuperästä. Kreikkalaisten filosofien perusopetukset ja ajatukset elämänmuotojen alkuperästä on periytynyt 1700-1800 luvulta aina nykypäivään asti. Charles Darwinin kautta Kreikan antiikista lähtöisin olevat ajatukset saivat yleisen hyväksynnän nykyajan yhteiskunnissa. Toki 1700-1800 luvun tiedemiehet sekä heidän jälkeensä tulleet sukupolvet ovat kehittäneet naturalistisesta maailmankuvasta ateismiin perustuvan evoluutioteorian. Se on kuitenkin selvää, että nykyaikaisen evoluutioteorian perustuksia kehiteltiin jo antiikin Kreikassa.

Antiikin Kreikassa uskottiin elämänmuotojen tiettyyn kehitykseen sekä siinä ohessa jumaluuksiin. Nykyajan ateismiin perustava oppi elämän kehittymisestä on poistanut Jumalan kokonaan sekä korvannut sen elämänmuotojen kehitysteorialla, joka on tapahtunut ilman älyä, sillä heidän mukaansa asiat ovat tapahtuneet sattumanvaraisesti elämänmuotojen kehittymisessä ja muodostumisessa.

Raamatun Jumala joka on luonut ihmisen ja ihmisen mielen kertoo sanassaan Jobille luomistöistänsä ja Hän kysyy Jobilta seuraavasti:

Job 38:36 Who hath put wisdom in the inward parts? Or who hath given understanding to the mind?  (Jewish Publication Society Bible - JPS)

JPS käännös on juutalaisten tarkka käännös VT:n hepreankielen alkutekstistä. Suomenkielisessä 33/38 on käännös käännetty pahasti väärin sekä muutamissa muissa käännöksissä ja sen takia käytän JPS:n alkutekstiin perustuvaa käännöstä.

Job 38:36 jakeen alkutekstin mukainen suomennos: Kuka on pannut viisauden sisimpiin osiin? Tai kuka on antanut ymmärrystä mieleen?

Antiikin filosofit pohtivat järkeä ja mieltä pyrkien saaman selville miten järki toimii ja mistä viisaus on lähtöisin sekä he pohtivat myös ihmisen kehon toimintoja. Job 28 luku kertoo Jumalan luomistöistä, ihmisen toiminnoista sekä sen että Jumala on antanut ihmisille mielen ja viisauden ajatella ja toimia.

Koska antiikin filosofit eivät tunteneet Raamatun Jumalaa, niin he olivat monessa asiassa aivan hakoteillä. Ihminen on olemassa ja kykenee ajattelemaan ja toimimaan käytännössä, koska Jumala antoi elämää ylläpitävän hengen ihmisen sisimpään ja näin ihmisestä tuli elävä sielu, joka kykenee ajattelemaan ja toimimaan käytännössä.

Jos ihminen uskoisi Raamatun Jumalaan, niin hän ymmärtäisi elämän alkuperän tulevan Jumalalta ja että antiikin filosofia, evoluutioteoria, ateismi, filosofinen psykologia sekä erilaiset uskonnot perustuvat valheeseen ja valheelliseen maailmankuvaan.

Raamatun sana vastaan filosofia

Vertaamalla kreikkalaista filosofiaa Raamatun opetukseen tulee selkeästi esille valheen ja totuuden ero.

Kol 2:
6 Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,
7 juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla (filosofia) ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
9 Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,

Paavali varoitti uskovia etteivät he saa eksyä filosofiaan (alkutekstin mukaan), koska filosofia (ihmisviisaus) on petos, ihmisten perinteitä ja maailman alkeisvoimia, eli uskonnollisia perinteitä ja ihmisviisautta. Paavalin aikaisessa maailmassa niin juutalaisilla traditioilla kuin kreikkalaisella filosofialla oli vahva asema sen aikaisessa maailmassa.

Kreikkalainen filosofinen viisaus perustuu, sille ajatukselle, että ihminen on itsessään jumalallinen olento, jonka tulee ihmisen järjen kautta asettua ihmisen olemassaolon pelastajaksi. Nykyinen filosofia ja psykologia suhtautuu kielteisesti uskontoon ja jumaluuteen, mutta kreikkalaisessa filosofiassa ihmistä pidettiin elävänä olentona, jonka sisällä asui jumalallinen osa. Alunperin kreikkalaiset ymmärsivät daimon sanan tarkoittavan jumalaa, jumalatarta sekä sisäistä jumaluutta.

Muinainen kreikkalainen filosofia oli sekoitus pakanauskontojen uskomuksia sekä ihmisjärjen päättelyä ja aivoituksia. Filosofian ja psykologian juuret ovat pakanauskontojen uskomuksissa. Tämä voi olla yllättävä tieto monelle sellaiselle ihmiselle, joka on ajatellut filosofian ja psykologian edustavan puhtaasti tieteellistä maailmankuvaa. Totuus on kuitenkin se, että filosofian ja psykologian syntyjuuret ovat pakanauskontojen uskomusten värittämiä, jotka jollakin tavalla näkyvät ja vaikuttavat nykyajan filosofiassa ja psykologiassa.

Tieteellinen maailmankuva ei olekaan täysin irti uskonnon vaikutuksesta, vaan se sisältää uskonnollisia vaikutuksia. On ironista, että ateisti tieteellisen maailmankuvansa kautta pyrkii eroon uskonnoista ja Jumalasta, mutta he tietämättään raahaavat mukana uskonnon vaikutteita tieteellisessä maailmankuvassaan.

Matt 8:31 Niin riivaajahenget (daimon) pyysivät häntä sanoen: "Jos ajat meidät pois, niin lähetä meidät sikalaumaan".

Raamattua tutkimalla saamme selville, että kreikankielen sana daimon tarkoittaa oikeasti riivaajahenkiä, eli demoneita. Tämä tarkoittaa sitä, että kreikkalaisen filosofian sisäinen jumaluus oli eksyttävä henkivalta, eli riivaajahenget, jotka eksyttivät kreikkalaisia uskomaan, että heidän sisällään asui jumaluus, johon ihmisen järki oli yhteydessä. Tämän eksytyksen kautta riivaajahenget uskottelivat ihmisen olevan jumalallinen olento, joka kykeni itsessään tekemään hyvää kun järki oli yhteydessä sisäiseen jumaluuteen.

Filosofian ja psykologian juuret ovat okkultismissa, jossa riivaajahenget pyrkivät ottamaan yhteyttä sekä vaikuttamaan ihmisen mieleen sielunviisauden opetuksen kautta. Sielunvihollinen on eksyttänyt ihmisiä sielunviisauden kautta, jossa riivaajahenget opettavat ihmisille terapiaa sekä psykologiaa. On tietenkin sanomatta selvää, että tällainen hoito ei ole ihmiselle hyväksi, vaan sen tarkoituksena on juurruttaa ihminen entistä syvemmin synnin ja valheen kavalaan verkkoon.

Edellä olevan kreikkalaisen filosofian sisäisen jumaluus opetuksen juuret ovat syntiinlankeemuksessa, jossa paha saatana sanoi alkutekstin mukaan, että ihmisestä tulee kuin jumala, joka tietää hyvän ja pahan. Filosofian juuret ovat paratiisin syntiinlankeemuksessa, jonka kautta saatana petti ihmisen ja langetti hänet tekemään syntiä. Filosofian hyvän ja pahan arkkitehti on saatana ja riivaajahenget, jotka määrittelevät filosofian kautta sen mikä on hyvää ja pahaa. Pahan saatanan määritelmä ihmisille hyvästä on aina syntiä, koska siinä ei oteta huomioon Jumalan tahtoa ja olemassaoloa. Hyvä asia ilman Raamatun Jumalaa on sama asia kuin synti, sillä todellista hyvyyttä ei ole olemassa ilman Raamatun Jumalaa.

Vanha valhe uudessa paketissa

Nykypäivän filosofia ja psykologia ei usko Jumalaan, ei tunnusta syntiä ja henkivaltoja, vaan luottaa ihmisen järkeen. Ironista tässä on se, että ne samat henkivallat, jotka ohjasivat ihmisiä uskomaan ihmisen sisällä olevaan jumaluuteen ja ihmisen järkeen vaikuttavat yhtä tänä päivänä filosofiassa ja psykologiassa. Nyt eksytys menee paremmin perille tieteellisessä aikakaudessa tieteelliseen pakettiin puettuna, jossa ihmisen järki on se työkalu, jonka kautta täytyy löytyä ihmisessä oleva hyvyys. Sisäinen jumaluus on jätetty pois, mutta silti on kyse samasta eksytyksen lähteestä.

Sama valhe vaikuttaa nykyajan filosofiassa ja psykologiassa, jotka eivät usko synnin, saatanan ja riivaajahenkien olemassaoloon ja sen takia filosofia ja psykologia ei kykene koskaan auttamaan ihmistä löytämään elämälleen todellista merkitystä sekä absoluuttista totuutta. Herra Jeesus on tie, totuus ja elämä. Uskon kautta Herraan Jeesukseen ihminen löytää merkityksen elämälleen sekä todellisen totuuden.

Humanistinen psykologia

Humanistinen psykologia on psykologian suuntaus, joka korostaa ihmisen omia valintoja, vapautta ja vastuuta. Ihminen on suuntauksen mukaan pohjimmiltaan hyvä ja hän pyrkii jatkuvasti kehittymään paremmaksi ja toteuttaa itseään. Raamattu sanoo, että ihminen on pohjimmiltaan syntinen ja elää siksi Jumalan tahdon vastaista elämää. Psykologian opetus ihmisen hyvyydestä on saatanallinen valhe, jonka tarkoitus on estää ihmistä näkemästä syntisyyttään ettei hän pelastuisi synnin orjuudesta ja kadotuksesta iankaikkiseen elämään.

Humanistinen psykologian tärkeä arvo on itsetunto. Tämän mukaan usko Jumalaan rajoittaa ihmisen vapautta, sillä syyllisyys, häpeä ja tietämättömyys johtuu uskosta Jumalaan, joka saa ihmisen kokemaan arvottomuutta. Vaikka ihminen saisi kuinka hyvän itsetunnon tahansa, niin hänen suurin ongelmansa on epäusko ja kapina Raamatun Jumalaa vastaan, jonka tähden hän on synnin orjana matkalla kadotukseen. Psykologia ei poista ihmisen suurinta ongelmaa, eli syntiä, joka erottaa hänet Jumalasta. Kun ihminen tulee Jumalan edessä syylliseksi synnintunnon kautta, niin vasta silloin hän voi vastaanottaa pelastuksen uskon kautta Herrassa Jeesuksessa.

Synti vastaan hyvyys

Psykologia pyrkii kumoamaan synnin olemassaolon sanomalla, että ihminen on alunperin hyvä ja että hänen järkensä täytyy löytää se hyvyys ihmisen sisältä. Raamattu sanoo ihmisen olevan synnin kautta täysin turmeltunut, eli ei itsessään hyvä ihminen. Vain Jeesuksen veri ja sovitustyö voi tuoda ihmisen sisälle hyvyyttä, joka tulee uskon kautta Herraan Jeesukseen kun Pyhä Henki Jumalan armosta muuttaa ihmistä. Näin kaikki hyvä mikä uskovassa vaikuttaa on Jumalan armoa ja Jumalasta lähtöisin, eikä ihmisestä itsestään.

Koska tiedämme mitä Raamattu opettaa ja mikä on filosofian alkuperä, niin ymmärrämme sen miksi Raamattu käskee karttamaan filosofiaa, koska se on saatanallinen eksytys puettuna "hyvyyden tavoittelemisen pakettiin".

Jumala on yksin hyvä

Mark 10:18 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

Filosofia opettaa tekemään hyviä tekoja ilman Jumalaa ja esimerkiksi hyvän tekeminen lähimmäiselle (auttaa, rakastaa, kunnioittaa jne.) on hyvä asia, mutta ilman uskoa Raamatun Jumalaan ihminen joutuu iankaikkiseen kadotukseen huolimatta hyvistä teoistaan, koska Raamattu opettaa, että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Se tarkoittaa sitä, että kukaan ihminen ei voi omien inhimillisten hyvien tekojen kautta pelastua Jumalan valtakuntaan.

Se on totta, että jokainen ihminen voi tehdä hyvän teon esimerkiksi auttaa hädässä olevaa, antaen omastaan niille joilla ei ole jne. Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tehdä joitakin inhimillisiä hyviä tekoja.

Jumalan hyvyyden mittapuuta ja kriteereitä ei kukaan ihminen pysty milloinkaan täyttämään, sillä jokainen ihminen on tehnyt syntiä ja on vailla Jumalan kirkkautta. Inhimillinen hyvyys ei riitä Jumalan valtakunnan sisäpuolelle pääsemiseen. Ihminen voi tehdä hyviä inhimillisiä tekoja, mutta kukaan ihminen ei voi koskaan omilla hyvillä teoilla täyttää Jumalan hyvyyden mittapuuta. Sen tähden Raamatun näkökulmasta ei kukaan ihminen ole hyvä, sillä vain Jumala yksin on hyvä.

Antiikin filosofia murtuu totuuden edessä

Apt 17:
16 ¶ Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.
17 Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.
18 Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja," koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.
19 Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat?
20 Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat."
21 Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.
22 ¶ Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. ........

Paavali keskusteli muun muassa epikurolaisten ja stoalaisten filosofien kanssa. Epikurolainen filosofia uskoi jumalien olemassaoloon. He uskoivat niin jumalien kuin myös ihmisten olevan tehty atomeista. Stoalaiset uskoivat universumin olevan jumala sekä esimerkiksi, että ihmisen järkikin oli osa jumaluutta, ollen näin osa universumin jumaluutta. Paavali puhui myös Ateenalaisille, jotka uskoivat moniin erilaisiin jumaliin ja uskomuksiin. Stoalaisten usko siihen että universumi on jumala sekä että ihmisen järki oli osa jumaluutta on hyvin samanlainen opetus kuin panteismi.

Stoalaisuus uskoi logoksen (järki) olevan osa jumaluutta, jonka mukaan ihminenkin oli osa universumin jumaluutta. Evankeliumeissa (Joh 1 luku) Sana (Logos), eli Herra Jeesus kuvataan Jumalana, joka oli Jumalan tykönä. Evankeliumin Logos, eli Jeesus tuli lihaksi: Jumala tuli lihaksi (ihmiseksi). Evankeliumien mukaan Jumala sovitti synnit tulemalla ihmiseksi ja kuolemalla syntien tähden.

Stoalaiset turvautuivat omaan älyynsä, ei Jumalan apuun. Stoalaiset uskoivat pahan vaikuttavan ihmisen alemmassa luonnossa ja he pitivät evankeliumin tekstien kertomuksia riivatuista ihmisistä taikauskona. Stoalaisuus ei uskonut persoonallisen pahan (saatana) ja synnin olemassaoloon. Evankeliumin teksti tuo esille saatanan ja synnin olemassaolon tosiasiana.

Paavali kumosi ateenalaisten opetukset, joiden mukaan jumalat asuivat heidän temppeleissään. Ihmiset veivät temppeliin lahjoja ja uhreja jumalille. Paavali kumosi tämän opetuksen sanomalla, ettei Jumalaa voida palvella siten, että hän tarvitsi jotakin (epäjumalanpalvelijoiden lahjoja jne.)

Paavali kumosi epikurolaisten uskomuksen, että jumalat ja ihmiset ovat tehty atomeista sanomalla, että Jumala on tehnyt maailman ja kaikki mitä siinä on. Paavali kumosi opetuksen pakanallisista epäjumalista, joita ihmiset palvoivat patsaiden muodossa, jotka oli tehty hopeasta, kullasta ja kivestä sanomalla ettemme saa luulla (uskoa) Jumaluuden olevan samankaltainen kulta tai hopea tai kivi.

Paavali kumosi stoalaisten käsitykset jumaluudesta sanomalla ettei Jumala ole sellainen millaiseksi ihmisen inhimillinen järki (ajatus) Hänet kuvailee. Paavali puhui parannuksenteosta ja Jeesuksesta, joka tulee vanhurskaasti tuomitsemaan ihmiset synnin tekojensa mukaan. Paavali Pyhän Hengen johdatuksessa paljasti niitä valheita, joihin he uskoivat ja julisti heille totuuden sekä evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Tämän seurauksena osa kuulijoista tuli uskoon. Jopa areiopagin jäsenkin hylkäsi valheet ja tuli uskoon Herraan Jeesukseen. Totuus paljastaa valheen ja tekee vapaaksi sekä johdattaa ihmisen Raamatun Jumalan luokse uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Kirkkoinstituution psykologia

Rooman katolinen kirkko (RKK) ja ortodoksisuus (ORT), jotka molemmat edustavat kristinuskon valhejäljitelmää ovat omaksuneet, joitakin stoalaisen filosofian opetuksia. RKK:lla ja ORT:lla ei ole mitään tekemistä aidon ja alkuperäisen kristinuskon kanssa, siksi sillä ei ole mitään Raamatullista merkitystä mitä he ovat omaksuneet stoalaisuudesta. Samoin nykyään suuri enemmistö luterilaisen kirkon papistoa on omaksunut filosofisen ja psykologisen maailmankuvan.

 


Petri Paavola

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James version 1611


 

 

 

 





eXTReMe Tracker