Riekkisen ja Kylliäisen ajatuksia kirkosta
Tiistaina 19.3.2013 Ylen Aamu-TV:ssä vierailivat luterilaisen kirkon teologit Wille Riekkinen ja Antti Kylliäinen. He pohtivat ohjelmassa kirkon merkityksestä nykypäivän ihmisille. Kirjoituksessani vertaan heidän puheitaan Raamatun opetukseen. Niin Riekkinen kuin Kylliäinen puhuivat monessa kohden vastoin Raamatun sanan opetusta. Homoseksuaalisuus Antti Kylliäinen sanoi, että häntä tuskastutti ja ahdisti rekisteröityjen parisuhteiden siunaamisasioiden hidas eteneminen. Hän tarkoitti homojen ja lesbojen parisuhteiden siunaamista, jota hän kannattaa. Kun toimittaja kyselee Riekkiseltä kirkon kantaa ja suhdetta homoseksuaalisuuteen, niin Riekkinen vastaa, että kun kirkko on ihmisten asialla, niin silloin se on tässä maailmassa parhaalla mahdollisella tavalla Jumalan asialla. Riekkisen mukaan kirkon sanoma on kaikkia ihmisiä rakastavassa Jumalassa, joka pitäisi tuoda kaikkien ihmisten ulottuville. On totta, että Jumala rakastaa ihmisiä, mutta rakkaudessaan Hän tuomitsee synnin ja kehottaa ihmisiä tunnustamaan syntinsä, tekemään parannuksen ja uskomaan Herraan Jeesukseen syntien anteeksisaamiseksi sekä pelastuksen vastaanottamiseksi. Raamattu opettaa kaikkien ihmisten olevan syntisiä ja vailla Jumalan kirkkautta ja pelastusta. Raamatun opetuksen mukaan pelastus voidaan vastaanottaa ainoastaan uskon kautta Herraan Jeesukseen. Raamattu opettaa selkeästi pelastuksen ehdosta, joka on parannuksen teon kautta uskominen Herraan Jeesukseen. Parannuksen tekeminen ei tarkoita sitä että ihminen parantelee itseään, vaan sitä että ihminen tunnustaa syntinsä Jumalalle ja uskoo Herraan Jeesukseen. Tämän seurauksena hän Pyhän Hengen uudistuksen vaikutuksesta muuttaa mielensä ja haluaa hylätä syntiä ja elää uskonelämässä kasvaen toteuttamaan Pyhän Hengen voiman kautta Jumalan tahtoa.
Room 3:
Mark 1:
Apt 17: Niin Riekkinen kuin Kylliäinen hyväksyvät homoseksuaalisuuden, eivätkä pidä sitä syntinä. Toimittaja kysyi Riekkiseltä ja Kylliäiseltä, että pitäisikö kirkolla olla selkeä kanta homoseksuaalisuuteen ja homoliittoihin. Riekkisen mukaan kirkon tulisi hyväksyä jokainen ihminen sellaisena kuin Jumala on meidät luonut. Kylliäisen mukaan kirkon tulisi tässä asiassa viedä lippua eteenpäin eturintamasta käsin, koska tämä asia liittyy armon ja rakkauden kysymyksiin, jossa kirkon pitäisi olla aina edellä yhteiskuntaa. En tuomitse homoseksuaaleja, enkä kehota ketään parjaamaan tai panettelemaan heitä, vaan Jumalan sanan opetuksen mukaan rakastan heitä lähimmäisinäni. Kun tutkimme Raamattua, niin Jumalan armo ja rakkaus ei hyväksy syntiä, joka rikkoo ja tuhoaa ihmisiä. Raamattu ei myöskään opeta, että Jumala on luonut jotkut ihmiset homoseksuaaleiksi. Homoseksuaalisuus ei ole luonnollinen taipumus, vaan synti ja synnin valinta. Jumalan armo kasvattaa ihmistä hylkäämään syntejä sekä elämään jumalisesti ja vanhurskaasti (Jumalan tahdon mukaisesti) tässä maailmanajassa.
Tiit 2: Raamattu (Jumala) kuitenkin tuomitsee homoseksuaalisuuden synniksi ja siksi minunkin on sanottava homouden olevan syntiä. Kyse on siis siitä mitä Raamattu opettaa Jumalan tahdoksi tai Jumalan tahdon vastaiseksi asiaksi. 3 Moos 18: 22 Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus. Vanhan liiton opetus homoudesta syntinä on selkeästi voimassa myös Uuden Liiton ajassa, jossa me nyt elämme. Room 1: 26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden (khresis) luonnonvastaiseen; 27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä (khresis) naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Kreikankielen sana khresis tarkoittaa käyttö, kanssakäyminen, sukupuoliyhdyntä sekä seksuaalinen käyttäytyminen. Jae 26 alkutekstin valossa tuo hyvin selkeästi esille sen, että jotkut naiset olivat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden, eli seksuaalisen käyttäytymisen luonnottomaan, joka tarkoittaa lesboutta. Seuraava jae todistaa tämän kiistattomasti. Alkutekstin mukaan jotkut miehet luopuivat luonnollisesta sukupuoliyhteydestä (seksuaalinen käyttäytyminen, yhdyntä) naisten kanssa, jonka seurauksena nämä miehet harjoittivat seksiä miesten kanssa (homoseksiä), jota Raamattu pitää syntinä. Roomalaiskirjeen luvun 1 teksti kertoo kiistattomasti, että jakeet 26 ja 27 opettavat homouden ja lesbouden olevan syntiä.
1 Kor 6: Kreikan sana malakos tarkoittaa pehmeä, naismainen, pojan homosuhdetta miehen kanssa, miestä joka antautuu luonnottomuuteen, miesprostituoitu. Alkutekstin valossa 1 Kor 6:9 tuo esille, että pedofiilinen suhde pojan ja miehen välillä on syntiä, luonnottomuus (homous) on syntiä ja miesprostituoituna oleminen on syntiä. Kreikan sana arsenokoites tarkoittaa homoseksuaalia. Jotkut yrittävät väittää ettei arsenokoites tarkoita homoseksuaalia, eikä se esiinny missään muualla kreikkalaisissa teoksissa, jossa se tarkoittaisi homoseksuaalia. Juutalaisten kääntämä Septuaginta (valmistunut n. 200-300 vuotta ennen Jeesuksen syntymää) käyttää 3 Moos 18:22 ja 20:13 kohdissa sanoja arsenos koiten tarkoittamaan homoseksuaalia:
3 Moos 18:22 (Septuaginta)
3 Moos 20:13 (Septuaginta) Tekstissä on kielto ettei mies saa maata (seksuaalisesti) miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan. Tässä yhteydessä kreikankielen VT käyttää homoseksuaalisesta toiminnasta sanoja arsenos koiten. Täten Raamatun todistus on kiistaton siitä, että arsenokoites tarkoittaa homoseksuaalia myös 1 Kor 6:9:ssa. Raamatun mukaan homoseksuaalisuus on synti, jonka harjoittaja ei voi periä Jumalan valtakuntaa. Toki Raamattu myös tuossa kohdassa mainitsee ettei myöskään epäjumalanpalvelijat, avionrikkojat, varkaat, ahneet, jne. voi periä Jumalan valtakuntaa. Riekkisen ja Kylliäisen ajatukset homoseksuaalisuudesta ovat vastoin Raamatun sanan opetusta. Kyse ei ole dogmaattisesta inttämisestä tai että ääripäät sanelevat omia ehtojaan, vaan Raamatun sanan selkeästä opetuksesta, joka osoittaa kirkkaasti ja selkeästi homouden olevan syntiä. Riekkisen ajatus, että kirkko on ihmisten asialla vääristää totuuden, koska silloin kun ihmiset määrittävät mikä on Jumalan tahto, niin se tapahtuu aina korvasyyhyn kautta, jossa Jumalan tahto vääristetään omien himojen ja halujen (synnin) toteuttajaksi. Raamattu opettaa, että seurakunnan tulee aina kaikessa toimia Jumalan asialla, jolloin Jumalan tahto (todellinen rakkaus ja totuus) tulee aina esille, eikä ihmisen synnin korruptoima korvasyyhy. Kirkon konservatiivit ja liberaalit Toimittaja kysyi Riekkiseltä ja Kylliäiseltä, että miten kirkon konservatiivit ja liberaalit mahtuvat yhteen ja samaan kirkkoon. Riekkisen mukaan itse kukin etenee teologiassa omaan tahtiinsa ja koska tieto lisääntyy, siksi tulisi olla kärsivällisiä, sillä ajan kanssa siitä tulee hyvä. Riekkinen lisäsi, ettei kirkko voi jäädä paikoilleen, vaan sen tulee muuttaa tiettyjä asioita ja mennä eteenpäin. Kylliäinen vastasi, että koska kaikki kelpaamme Jumalalle, niin silloin meidän tulisi kelvata myös toisillemme. Kylliäisen mukaan kirkon ei tule olla samanmielisten paikka, vaan kirkkoon pitäisi mahtua ihmisiä laidasta laitaan. Riekkiselle tiedon lisääntyminen merkitsee Raamatun sanan totuuden kumoamista valheen ja synnin opetuksen kautta. Esimerkkinä tästä on mm. Riekkisen epäraamatullinen kanta homoseksuaalisuuteen. Raamatun sanan mukaan tiedon tulee lisääntyä totuuden sanassa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun Herran Jeesuksen opetuslapsi kasvaa tiedon määrässä, niin hän kasvaa Jumalan sanan totuuden tuntemisessa, jonka kautta hän kykenee hylkäämään syntiä sekä elämään koko ajan syvällisemmin Jumalan tahdon mukaisesti.
2 Kor 6: Kylliäisellä on harhakäsitys siinä, että kuka kelpaa Jumalalle. Kelpaamisella tarkoita pelastusta ja Jumalan lapseutta. Kylliäisen mukaan kaikki ihmiset kelpaavat Jumalalle, mutta Raamatun mukaan vain ne ihmiset kelpaavat Jumalalle (pelastus ja Jumalan lapseus), jotka haluavat uskoa ja seurata Herraa Jeesusta. Raamattu opettaa kaikkien ihmisten olevan synnin ja saatanan orjia. Sen tähden ihminen saa syntinsä anteeksi uskomalla Herraan Jeesukseen. Ihminen ei kelpaa Jumalalle ilman parannusta, kääntymystä ja uskoa Herraan Jeesukseen. Kylliäinen julistaa väärää evankeliumia ilman parannusta ja uskoa Herraan Jeesukseen. Ihmisen tulee uskoa Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa, että hän voi kelvata Jumalalle ja pelastua. Uskovasta ei tule täydellistä tässä ajassa, mutta uskon kasvun kautta hän saa koko ajan oppia tuntemaan enemmän ja syvällisemmin Raamatun Jumalaa. Ihminen ei ansaitse pelastusta omilla teoillaan, eikä uskonnollisten rituaalien kautta. Jumala on asettanut pelastuksen vastaanotettavaksi uskon kautta Herraan Jeesukseen. Siksi ilman uskoa Herraan Jeesukseen ihminen ei ole otollinen ja Jumalalle kelpaava. Uskon kautta Herraan Jeesukseen ihminen saa syntinsä anteeksi sekä kelpaa Jumalalle.
Apt 26: Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Kirkon ongelma on jumalattomien ja uskovaisten sekoittaminen keskenään edustamaan Kristuksen ruumista. Luterilainen kirkko opettaa kirkon olevan sekoittunut ruumis, johon kuuluu sekä oikeita (uskovia) että vääriä (jumalattomia) jäseniä. Kirkko opettaa, että luterilaisuudelle vapaiden suuntien uskovien seurakunta käsite on vieras ajatus, koska vehnän ja valhevehnän on annettava kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti, rakkauden vaatimuksesta. Raamatun opetuksen mukaan Herran Jeesuksen seurakuntaan (Messiaan ruumis) ei kuulu muita kuin Jeesuksen pelastamia uskovaisia ihmisiä, jotka uskovat Herraan Jeesukseen niin kuin Raamattu sanoo. Raamattu opettaa lusteen (valhevehnän) olevan pahan lapset ja vehnän olevan Jumalan lapsia. Raamatun mukaan pelto on maailma, jossa luste ja vehnä kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti. Elonleikkuu on tämän nykyisen maailmanajan loppu kun Herra Jeesus tulee takaisin. Raamatun opetuksen mukaan luste ja vehnä kasvavat yhdessä maailmassa, ei seurakunnassa, sillä Jumalaan seurakuntaan ei kuulu kuin Jumalan armosta pelastettuja Herran Jeesuksen opetuslapsia. Kirkon ongelma on sekoitus, jossa kaksi erilaista siemenen omaavaa ihmisjoukkoa koittaa yhdessä rakentaa rakennusta toisistaan täydellisesti poikkeavien rakennusaineitten kautta. Lopuutulos tällaisesta rakentamisesta on sekasotku ja kaaos sekä iso riita. Jumalattomat rakentavat kirkkoa synnin varaan täyttäen kirkon opit ja toiminnan kaikilla mahdollisilla synneillä. Uskovat koittavat kirkkoa Raamatun opetuksen mukaan sekä osin uskonnollisten perinnäissääntöjen mukaan.
Otan esimerkin edellä mainitusta rakentamisesta. Tarkoitus ei ole nyt loukata ketään, vaan kertoa suomenkielellä selkokielisesti millaisesta rakentamisesta on kyse. Tarkoitus on rakentaa kirkkorakennus. Paikalle saapuu kaksi arkkitehtiä. Toisella on kirkkorakennuksen rakennuspiirustukset ja toisella ilotalon rakennuspiirustukset. Työtä aletaan tehdä yhdessä koska koetaan, että kirkkoon kuuluvat kaikki. Kun työt alkavat edistyä, niin molemmat leirit alkavat purnaamaan, että heillä on oikea näkemys miten kirkko pitäisi rakentaa. Kun kirkko on valmis ja rakennuksen sisällä alkaa yhtä aikaa toimimaan kirkon jumalanpalvelukset sekä ilotalon pyörittäminen, niin molemmat leirit ovat toisiaan vastaan kokien että oma näkemys on oikea ja toisen väärä.
Miksi otin esimerkiksi ilotalon? Siksi koska kirkko hyväksyy kaikenlaiset haureuden synnit. Synnin rakastajat ja Raamatun Jumalaa rakastavat käyvät kamppailua siitä kumman näkemys on oikea. Synnin rakastajat sanovat homouden olevan Jumalan tahto ja Raamatun Jumalaa rakastavat sanovat homouden olevan syntiä.
Jokainen varmasti ymmärtää, että alunperin näiden kahden porukan olisi pitänyt olla erossa toisistaan ja rakentaa ihan oma rakennus oman arvomaailmansa pohjalta. Kirkon ongelma on se että sen sisällä on kahdenlaisia jäseniä; toiset rakentaa synnin valtakuntaa ja toiset koittavat rakentaa Raamatun perustukselle sekä osin perinnäissääntöjen varaan. Synnin varaan rakentajat sanovat, että heidän arvomaailmansa on oikea ja Raamatun mukainen. Raamatun mukaan ja osin perinnäissääntöjen varaan rakentavat sanovat, että heidän arvomaailmansa on Raamatun mukainen. Molemmat leirit julistavat toinen toisensa vääräuskoisiksi ja kovien riitojen kautta kumpaisetkin koittavat todistaa olevansa oikeassa. Tämän seurauksena kirkossa on työpaikkakiusaamista, riitoja, jännitteitä sekä jatkuva kina kaikesta mitä kirkon sisällä tapahtuu tai opetetaan.
Synnin puolustajat vaativat kirkkoon demokratiaa ja uskovaiset vaativat Teokratiaa. Demokratialla tarkoitetaan tässä yhteydessä kansan valtaa, joka haluaa rakentaa synnin varaan. Teokratia tarkoittaa Jumalan valtaa, jossa Raamatun sana on ainoa auktoriteetti, jonka varaan tulee rakentaa. Näiden kahden siemenen sekoittaminen yhdeksi ei onnistu. Raamatun mukaan vähäinen hapatus (synnin hapatus) hapattaa koko taikinan. Kirkolle on käynyt siten että synnin hapatus on hapattanut sen ja synti on ottanut kirkossa selkeän yliotteen, niskalenkin josta vastustaja ei pääse enää pois. Synti on selättänyt Raamatun hyvän ja muuttanut sen irstauden ja synnin lähteeksi.
Alunperin näiden kahden siemenen olisi pitänyt kasvaa yhdessä maailmassa, mutta ei rakentaa kirkkoa yhdessä. Kenen on syy tähän sekasortoon ja sotkuun? Kirkon oma syy, koska se itse hyväksyi väärät jäsenet oikeiden jäsenten joukkoon. Mikä olisi oikea ratkaisu tähän pulmaan? Uskovien tulisi jättää synnin Baabelin torni, jota kirkko rakentaa synnin voimalla, jossa kirkon johto on korviaan myöten. Uskovaisten tulisi tulla ulos kirkosta seurakunta yhteyteen, jossa seurakuntaa rakennetaan Jumalan sanan totuuden perustukselle rakkauden Hengessä. Pahuuden teologia Toimittaja kysyi Riekkiseltä ja Kylliäiseltä, että mitä on inhimillinen pahuus ja mitä siitä pitäisi ajatella. Riekkisen mukaan tässä maailmassa on paljon pahuutta, sellaisesta jota ihmiset aiheuttavat toinen toisilleen ja sitten selittämätöntä pahuutta jota on hirveän vaikeaa ryhtyä analysoimaan. Riekkinen jatkaa, että hän on löytänyt rauhan pahuuden kysymyksessä sillä ettei hän selitä pahuutta demoneilla tai saatanalla, vaan vanhojen rabbien opetuksella, että Jumala on luonut jokaiseen ihmiseen taipumuksen hyvään ja pahaan. Riekkinen jatkoi sanomalla, että taipumus pahaan on niin voimakas ettei sitä kannattaisi ruokkia ja taipumus hyvään joka on jokaisessa ihmisessä on se, jota kannattaa ruokkia hyvillä ajatuksilla, sanoilla ja teoilla, kuten rabbit sanovat lukemalla Tooraa, Jumalan sanaa. Riekkisen pahuuden teologia on Raamatun sanan vastainen teologia. Raamattu opettaa saatanan langettaneen ihmisen syntiin paratiisissa. Raamattu opettaa saatanan vanginneen ihmisen pahaa tahtoaan (saatanan paha tahto) tekemään. Raamatun sanan mukaan ihminen tekee syntiä saatanan orjuudesta käsin. Raamatun opetuksen mukaan kaikki ihmiset ovat vailla Jumalan kirkkautta, eikä kenessäkään ihmisessä asu mitään hyvää, ei mitään sellaista hyvää, että sen hyvyyden kautta kelpaisi Jumalalle. Siksi ihmisen tulisi tehdä parannus ja uskoa Herraan Jeesukseen syntien anteeksisaamiseksi. Raamatun sanan mukaan uskovassa oleva hyvyys on Jumalan Pyhän Hengen vaikutusta ihmisen sydämessä, ei ihmisestä itsestään nousevaa, vaan Jumalan vaikuttamaa hyvyyttä.
Room 5:
2 Tim 2: Gal 5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Kylliäinen ei halunnut pohtia mistä pahuus tulee, vaan sitä miten pahuuteen tulee suhtautua, eli suhtautua pahaan hyvällä. Jos et tiedä mistä pahuus tulee, niin silloin et myöskään tiedä mitä kaikkea pahuus on, etkä silloin kykene tunnistamaan mitä kaikkea pahuus on ja mitä se edustaa. Kun et tiedä mistä pahuus tulee, niin silloin voit pitää jotakin asiaa hyvänä, joka kuitenkin edustaa pahuutta, eli syntiä. Tästä syystä Kylliäinen ei näe sitä mikä on Raamatun totuus. Vain Raamatun totuus, eli Jumalan tahdon mukainen hyvyys voi tunnistaa ja voittaa pahuuden (synnin). Kirkon perustehtävä Toimittaja kysyi Kylliäiseltä ja Riekkiseltä mikä on kirkon perustehtävä. Kylliäisen mukaan kirkon tehtävä on tuoda esille Jumalan todellisuutta ihmisten keskelle ja nimenomaan Jumalan armoa ja rakkautta. Riekkisen mukaan ihmisen kaipuu on Jumalan kaipuu, johon kirkon tulee vastata omalla sanomallaan. Raamatun sana opettaa seurakunnan (Herran Jeesuksen opetuslapset) tehtävän olevan evankeliumin julistaminen (ihmiset tarvitsevat syntiensä sovituksen uskon kautta Herraan Jeesukseen) sekä koko Raamatun sanan opettaminen rakkaudessa ja totuudessa Uuden Liiton järjestyksen mukaisesti. Jes 61: 1 ¶ Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, 2 julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, 3 panemaan Siionin murheellisten päähän-antamaan heille-juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet," "Herran istutus," hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. Jesajan kirjan luku 61 opettaa ristin sanoman voiman ja vaikutuksen ihanalla ja armollisella tavalla. Herra Jeesus julisti ilosanomaa (evankeliumia) maallisen vaelluksensa päivinä. Herra Jeesus antoi myös opetuslapsilleen tehtäväksi evankeliumin julistamisen tässä maailmassa. Herran Jeesuksen ilosanoma (Jeesuksen sovitusveri, kuolema ja ylösnousemus) tuo syntien anteeksiantamuksen, vapautuksen synnin ja saatanan orjuudesta. Ihminen joka nöyrtyy tunnustamaan syntinsä vastaanottaa pelastuksen. Näin ihminen on tehnyt parannuksen Jumalan armosta uskon kautta Herraan Jeesukseen. Ristin sanoman kautta Herra Jeesus eheyttää ja parantaa ihmisten särkyneet sydämet. Herra Jeesus eheyttää ja parantaa ihmisen synnin rikkoman sydämen (mieli). Ristin sanoman kautta Herra Jeesus vapauttaa synnin vankeudessa ja kahleissa olevat ihmiset, jotka tunnustavat syntinsä ja uskovat Herraan Jeesukseen. Ristin sanoman kautta Herra Jeesus tuo otolliset vuodet uskovien elämään, sillä jokainen eletty vuosi julistaa uskovan elämässä Jumalan kunniaa ja armoa sekä vapautusta synneistä. Ristin sanoman kautta Herra Jeesus lohduttaa murheellisia; antaa ilon murheen sijaan; ylistyksen ja kiitoksen hengen masentuneen hengen sijaan. Evankeliumilla on moniulotteiset armon ja rakkauden kasvot, sillä se ei ainoastaan julista syntien anteeksiantamusta, vaan myös lohdutusta monien murheiden keskellä eläville. Ristin sanoma; Herran Jeesuksen sovitusveri, kuolema ja ylösnousemus on uskon perustus ja keskipiste, joka antaa uskovalle voiman elää ja kasvaa uskossa syvempään Jumalan tuntemiseen. Loppusanat Kaikella rakkaudella haastaan Riekkistä ja Kylliäistä tutkimaan kantojansa uudelleen Raamatun sanan ääressä sekä tekemään parannuksen vääristä opetuksista koskien niitä asioita, joita on käsitelty tässä kirjoituksessa sekä muistakin Raamatun vastaisista opetuksistaan. En asetu kenenkään ihmisen yläpuolelle, vaan päinvastoin oman pienuuteni syvästi tuntien haluan vain puolustaa Jumalan sanan totuutta kaikkea valhetta vastaan.
San 16
Lähteet:
|
|