Seurakunnan johtamisesta

 

 

Tampereen helluntaiseurakunnan pastori Usko Katto kirjoitti Paimen plus lehdessä (4/2013) artikkelin: Seurakunnan johtajuus roolit Raamatun valossa. Usko Katon kirjoitus on epäraamatullinen ja todella vaarallinen, sillä hän yrittää syrjäyttää ja kumota Uuden Liiton järjestyksen mukaisen paikallisen seurakunnan johtajuuden. Kehotan sinua tutkimaan ja koettelemaan kirjoitukseni Jumalan sanan kautta rukouksen kera.

Sisällys:
Raamatun seurakunta malli ei tule maallisesta organisaatiosta
Valtataistelut seurakunnassa
Väärä käsitys johtajuudesta
Paimenuuden kutsu
Väärä yhden johtajan malli
Juurtuminen Herraan Jeesukseen
Raamatullinen johtajuus
Palveleva johtajuus
Loppusanat


Raamatun seurakunta malli ei tule maallisesta organisaatiosta

Usko Katto kirjoitti: Tasapäinen seurakunnan johtaminen ei ole raamatullista. Jumala asetti niin vanhassa kuin uudessa testamentissa johtajia, joiden kautta hän puhui kansalle.

Jumala on asettanut niin vanhan kuin Uuden Liiton aikakauteen johtajia, johtamaan seurakuntaa. Herra on asettanut aina johtajuuden seurakuntaan siten, että Jumala itse saa johtaa seurakuntaansa. Vanha ja Uusi Liitto ovat erilaisia liittoja, joissa johtajuus on myös asetettu seurakuntaan eri tavalla. Uudessa Liitossa ei ole sellaista johtajuusjärjestystä kuin oli vanhassa liitossa. Uuteen Liittoon Jumala asetti jokaiselle paikkakunnalle ryhmän miehiä, vanhimmat (kaitsijat, paimenet), jotka ovat kaikki paimenia ja johtajia, joiden tehtävänä on yhdessä johtaa paikkakunnan seurakuntaa. Tämä on kiistaton Raamatun opetus Uuden Liiton aikakaudessa. Tuon myöhemmin esille kuinka selkeästi voimme nähdä Raamatusta sen, että Uuden Liiton paikallisia seurakuntia johtivat aina vanhimmat yhdessä, ei yksi mies.

Usko Katto kirjoitti: Raamattu esittelee selkeän ja terävän hengellisen johtajuuden, joka alkoi Aabrahamista ja Mooseksesta ja jatkui tuomareiden, kuninkaiden ja profeettojen kautta apostoleihin ja seurakunnan johtajiin. Hengellisen johtajuuden kautta Jumala antoi Sanansa ja siunauksensa. Johtajien kautta hän puhui kansalle ja kasvatti omiaan. Maalliset organisaatiot edellyttävät selkeää johtamista ja johtamisjärjestystä. Tähän viittaa Raamatun opetus esivallan tärkeydestä ja sen kunnioittamisesta. Johtajuutta ei pidä pelätä, se on Jumalasta! Johtajuus edustaa itsensä Jumalan asemaa kaiken johtajana. Hän on järjestyksen Jumala.

Raamatusta voimme nähdä selkeästi, että esimerkiksi vanhan liiton ja Uuden Liiton järjestykset seurakunta elämässä on hyvin erilaisia. On totta, että Uudessa Liitossa vanhimpien tulee johtaa seurakuntaa sekä opettaa seurakuntaa. Tässä ei ole mitään ongelmaa. Uuden Liiton seurakunnan järjestykseen ei kuitenkaan kuulu se että Jumala puhuisi, rakentaisi ja siunaisi seurakuntaa vain seurakunnan johtajien kautta.

Kol 3:
14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
15 Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.
16 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.
17 Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Ef 5:
19 puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle,
20 kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Paavali opetti Kolossaan ja Efeson seurakuntia kehottaen heitä opettamaan ja neuvomaan toinen toisiaan esimerkiksi Jumalan sanan ja hengellisten laulujen kautta. Raamatun selkeä opetus on että Jumala puhuu ja siunaa kansaansa koko seurakunnan kautta, niin että seurakunta rakentaa ja rakentuu toinen toisistaan riippumatta palvelutehtävistä.

Ef 4:
13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

Raamattu opettaa ettei täyttä miehuutta Herrassa Jeesuksessa voi saavuttaa ilman seurakunnan keskinäistä rakentumista, perustuen Jumalan rakkauteen ja totuuteen. Tämä olisi todella tärkeää ymmärtää ja toteuttaa käytännössä, koska täyttä miehuutta Herrassa Jeesuksessa ei voida saavuttaa muutoin kuin seurakunnan keskinäisen rakentumisen kautta. Yhden ihmisen ympärillä pyörivä seurakunta, jossa yksi mies johtaa ja opettaa seurakuntaa ei kasvata uskovia täyteen miehuuteen Herrassa Jeesuksessa. Tämä on yksi niistä monista syistä, miksi Uuden Liiton seurakunnassa yksi mies ei voi eikä saa johtaa seurakuntaa.

1 Kor 14:4 Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.

Jumala rakentaa ja siunaa seurakuntaansa myös armolahjojen kautta. Tässäkin toteutuu seurakunnan yhteinen rakentaminen ja rakentuminen kaikkien seurakuntalaisten kautta. Jumalan seurakunta ei todellakaan ole yhden ihmisen ympärillä pyörivä show, vaan rakennuspaikka, jossa seurakunnan täytyy rakentaa ja rakentua toisistaan, toinen toisensa kautta.

1 Tess 5:
11 ¶ Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.
12 Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä,
13 sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.

Tessalonikan seurakunnalle annettiin sama ohje ja opetus keskinäisestä seurakunnan rakentumisesta. Seurakunta ei kuitenkaan saa olla ilman johtajia (vanhimpia), sillä vanhimpien tehtävä on johtaa seurakuntaa ja varmistaa se että seurakunta voisi rakentua toinen toisistaan. Vanhimpien tulee opettaa ja palvella sanassa (varsinkin niiden jotka sanassa ja opetuksessa tekevät työtä), mutta heidän on myös pidettävä huoli siitä, että jokainen seurakunnan jäsen saa palvella Jumalaa sen kutsun, armoituksen ja palvelutehtävän mukaan, jonka Jumala on itse kullekin antanut, seurakunnan yhteiseksi rakentumiseksi. Raamattu opettaa selkeästi seurakunnan keskinäistä rakentumista sekä johtajuutta, jonka kautta seurakuntaa johdetaan keskinäiseen rakentumiseen.

Usko Katto yrittää perustella epäraamatullista johtajuus opetustaan maallisen organisaation kautta. Monet uskovat, jotka haluavat yksin johtaa seurakuntaa tuovat hyvin usein esille, että koska maallista firmaa johtaa yksi mies, niin siksi myös yhden miehen tulee johtaa seurakuntaa. Seurakunnan johtamismalli ei tule maallisten organisaatioiden kautta, vaan Jumalan sanan kautta, Uuden Liiton järjestyksen mukaisesti. Maailma elää lihallisuudessa ja sielullisuudessa, epäuskon järjestyksen mukaan. Epäusko, lihallisuus ja sielullisuus eivät kuulu Jumalan seurakunnan rakennusaineiksi. Jumalan sana näyttää meille seurakunnan rakennuspiirustukset ja sen mukaan meidän tulee uskovina järjestäytyä seurakunnassa, ei maailman mukaan.

Usko Katto sanoi johtajuuden edustavan itsensä Jumalan asemaa kaiken johtajana. Jumala on kaiken johtaja ja Herra Jeesus on seurakuntansa Pää. Raamattu ei opeta, että paikallisseurakunnan vanhimpien yläpuolella on yksi ihminen, joka johtaa seurakuntaa seurakunnan johtajana (johtavana pastorina). Raamatun selkeä opetus on että paikallisseurakuntaa johtavat vanhimmat, ei yksi mies. Usko katon opetus on tosi vaarallinen sillä hän opetuksessaan nostaa vanhimpien yläpuolella toimivan johtajan Jeesuksen asemaan, sillä Herra Jeesus on seurakunnan Pää ja sen Ylipaimen. Koska Raamatun mukaan vanhimpien yläpuolella ei ole ketään, eikä sinne saa nostaa ketään ihmistä, siksi Katon opetuksen hyväksyminen nostaa ihmisen Jeesuksen asemaan. Herra Jeesus on seurakuntansa Ylipaimen, eikä yksikään ihminen:

1 Piet 5:
1 ¶ Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin (sympresbyteros) ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä:
2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
3 ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,
4 niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.


Apostoli Pietari sanoi olevansa yhdessä muiden vanhimpien kanssa vanhin. Sympresbyteros tarkoittaa olla kanssa vanhin, olla yhdessä muiden kanssa vanhin. Pietari opettaa vanhimmisto-paimenuutta, ei yhden miehen johtavaa pastoriutta yli vanhimpien.

Pietari kehotti vanhimpia etteivät he hallitsi herroina seurakuntaa (väärällä tavalla), vaan ollen esikuvina seurakunnalle, että he (vanhimmat) saisivat Ylipaimenen (Jeesus) tullessa kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Asettuminen johtavan pastorin asemaan vanhimpien yläpuolelle on herrana hallitsemista, koska siinä on kyse väärästä ja epäraamatullisesta asemasta.

Herra Jeesus on Ylipaimen (seurakunnan Pää), joka yksin on yläpuolella paikallisseurakuntien vanhimpien. Kuka ikinä millä tahansa nimikkeellä asettuu paikallisseurakunnan vanhimpien yläpuolelle on asettanut itsensä Jeesuksen asemaan. Samoin jos seurakunta asettaa ja hyväksyy yhden ihmisen millä tahansa nimikkeellä vanhimpien yläpuolelle, niin seurakunta on asettanut ihmisen Jeesuksen asemaan. Kyseessä on siis erittäin vakava asia. Jumala on järjestyksen Jumala ja Hän on asettanut paikallisseurakunnan johtajuuden vanhimmille, ryhmälle miehiä, jotka yhdessä johtavat paikallisseurakunnan työtä. Kaikenlainen muu järjestys on epäraamatullista sekä kapinallista järjestystä vastoin Jumalan asettamaa järjestystä.

Valtataistelut seurakunnassa

Usko katto kirjoitti: Epäselvä johtajuus tuo mukanaan paljon ongelmia. Se aiheuttaa usein valtataisteluja ja tuo turvattomuutta seurakunnan keskelle. Epämääräinen kollektiivinen johtajuus toimii jotenkuten, kun kaikki on hyvin. Tosin muutokseen tai uudistukseen johtamiseen se ei yllä. Ristiriitatilanteessa johtajuuden epäselvyys on seurakunnalle kohtalokasta. Ratkaisuja ei löydy, vaan jäädään helposti umpikujaan. Epäselvä johtajuus luo valtatyhjiön, jonka joku aina valtaa - mutta ilman valtuutusta tai tehtävään asettamista. Tällaista valtaa ei voi ottaa pois tai siihen ei sisälly vastuuvelvollisuussuhdetta toisiin johtajiin.

Raamatullinen Uuden Liiton johtajuus, vanhimmat (ryhmä miehiä) ei tuo ongelmia, eikä valtataisteluja tai turvattomuutta, jos vanhimmat ovat Jumalan kutsumia, voitelemia ja asettamia. Olen aikoinani ollut mukana monen erilaisen seurakunnan työssä (erilaisissa vapaan suuntien herätysliikkeissä) Suomessa ja Venäjällä. Iso ongelma oli yleensä se, että yksi mies johti seurakuntaa vanhimpien yläpuolella ja vanhimmistoon valittiin miehiä, jotka eivät olleet uhka yhden miehen johtajuudelle ja jotka kannattivat yhden miehen johtajuutta. Näissä valinnoissa tapahtuu todella usein niin, että jopa suurimmalla osalla vanhimmiston jäsenistä ei ole ollenkaan Jumalan kutsua ja armoituista paimenuuteen (vanhimmaksi).

Monissa seurakunnissa on vanhimpina uskovia, joilla ei ole ollenkaan Jumalan kutsua ja armoitusta paimenuuteen (vanhimmaksi). Liian usein valinnat tapahtuvat hyvän maallisen aseman kautta (korkea ammattillinen asema), eikä hengellisen kutsun kautta. Tämä johtaa myös siihen, että ihmisviisaus pääsee hallitsevaan asemaan vanhimmistossa.

Totta kai silloin tulee isoja ongelmia kun isolla osalla vanhimmista ei ole Jumalan kutsua ja armoitusta  vanhimman tehtävän hoitamiseen. Silloin on kyse ei johtajuudesta (he eivät kykene hoitamaan vanhimman tehtäviä) ja tällaista ryhmää sitten hyvin usein johtaa yksi mies yläpuolella vanhimmiston (vanhimmat). Ratkaisu ei ole asettaa yksi "vahva" johtaja yläpuolelle vanhimpien, vaan palaaminen takaisin Raamatulliseen järjestykseen, eli johtajuuteen, jossa Jumalan armoittamat miehet yhdessä vanhimpina ja paimenina johtavat paikallisseurakuntaa.

Epäselvä johtajuus vanhimpien keskuudessa on aina merkki siitä, että vanhimmistoon on asetettu ihmisiä, joilla ei ole kutsua, ei armoitusta Jumalalta eikä kykyä hoitaa paimenen tehtävää. On selvää ettei sellainen vanhimmisto voi löytää ratkaisuja, eikä johtaa seurakuntaa Jumalan tahdon mukaiseen muutokseen ja uudistukseen.

Väärä ja epäraamatullinen yhden miehen johtamismalli synnyttää valtataisteluja, sillä moni haluaisi "kalifiksi kalifin paikalle". Tämän olen nähnyt lukemattomia kertoja niin Suomessa kuin Venäjällä. Usein nämä valtataistelut päättyvät uuden ryhmän perustamiseen, jonka perustaa henkilö joka ei saanut johtaa yksin seurakuntaa, eikä kaapattua sitä haltuunsa, Siksi hän perustaa itselleen oman seurakunnan. Olen hyvinkin läheltä saanut seurata valtataisteluja yhden miehen johtaessa seurakuntaa. Yhden miehen johtamismalli synnyttää aina valtataisteluja ja tuo siten suuria ongelmia seurakunnan keskelle ja varsinkin uskossaan nuoret uskovat kärsivät näissä taisteluissa, joskus jopa johtaen nuoren uskovan takaisin maailmaan.

Raamatullisessa seurakunnan johtamismallissa, ei tule niin helposti valtataisteluja, koska kenelläkään vanhimmilla (paimenilla) ei ole valtaa johtaa yksin seurakuntaa. Kun he yhdessä johtavat ja viipyvät rukouksessa, niin seurakunnassa säilyy rauha ja uskovat kokevat turvallista oloa keskinäisen rakkauden ja kunnioituksen ilmapiirissä. On päivänselvää, että Jumalan armoittamat vanhimmat (paimenet) kykenevät tekemään ratkaisuja sekä johtamaan seurakuntaa Jumalan tahdon mukaiseen muutokseen ja uudistukseen.

Väärä yhden miehen johtamismalli lisää seurakunnan hajaannusta yhä entisestään. Väärä yhden miehen malli tuo mukanaan monenlaisia ongelmia. Usko Katto opettaa vaarallista opetusta, joka on väärää opetusta. Seurakuntien tulisi hylätä tällainen väärä opetus ja palata takaisin Raamatulliseen järjestykseen, jossa Jumalan armoittamat vanhimmat johtavat yhdessä seurakuntaa.

Väärä käsitys johtajuudesta

Usko Katto kirjoitti: Raamattu ei tunne vanhimmisto-käsitettä. Vanhimmisto instituutiona ei ole raamatullinen. Väite kuulostaa ehkä äkkiseltään radikaalilta. Vanhimmat ovat kyllä raamatullisia, samoin vanhimman rooli ja asema. Useissa helluntaiseurakunnissa johtajat ovat todenneet vanhimmisto-käsitteen epäraamatullisuuden.

Vanhimmisto-käsite tarkoittaa vanhimpia, jotka ovat Raamatun mukaan paikallisseurakunnan paimenia ja kaitsjoita sekä johtajia. Katon ajatukset ovat vastoin Raamatun opetusta, koska hänen sydämessään vaikuttaa vääristynyt seurakunnan johtamismalli.

Apt 20:
17 ¶ Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat.
18 Ja kun he saapuivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: "Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun minä Aasiaan tulin, miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän kanssanne; ........................
28 Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.
29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,
30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

Apostoli Paavalin puheesta Efeson seurakunnan vanhimmille tulee todella selkeästi ilmi, kuinka paikallisseurakunnan vanhimmat ovat yhdessä paimenia ja kaitsijoita sekä johtajia. Paavali ei opettanut, että yksi mies johtaisi paikallista seurakuntaa vanhimpien yläpuolella, vaan että vanhimpien tehtävä on yhdessä paimentaa ja toimia kaitsijoina paikallisessa seurakunnassa.

Paavali toi myös esille, että hänen lähtönsä jälkeen uskovien omasta joukosta nousee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Sillä uskovien omasta keskuudesta nousee miehiä, jotka väärän puheen kautta vetävät ja eksyttävät Herran Jeesuksen opetuslapsia mukaansa.

Usko Katto ja hänen kaltaisensa opettavat selkeästi vastoin Raamatun opetusta paikallisen seurakunnan johtamisesta. Yhden miehen johtamismalli yläpuolella paikallisten vanhimpien on väärä opetus, joka ei laumaa säästä, vaan rasittaa sitä kaikilla niillä ongelmilla, jotka tulevat sisälle seurakuntaan yhden miehen johtaessa seurakuntaa.

Usko Katto kirjoitti: Vanhimmisto-käsite on sisältänyt myös johtajuus pelkoa. Ajattelu tasapäisestä johtajuudesta ei tule Raamatusta. Tasapäinen johtajuus sanaparina on yhtä epälooginen ja itsensä tyhjäksi tekevä kuin sukupuolineutraali avioliitto. Tasapäisyys tarkoittaa, ettei ole johtajuutta ollenkaan. On helppoa vedota hengelliseltä kuulostaen tasapäiseen johtajuuteen ja tukea sillä omaa itse otettua valtaa.

Raamatun selkeä opetus paikallisen seurakunnan johtajuudesta on asetettu ryhmälle miehiä (vanhimmat), joiden tulee yhdessä johtaa ja paimentaa seurakuntaa. Apostolien tekojen luvusta 20 tämä käy selkeästi ilmi. Usko Katto hyökkää todella rajusti ja voimakkaasti Jumalan asetusta vastaan ja sanoo Raamatullisen johtajuuden (vanhimmat yhdessä johtavat) olevan kuin sukupuolineutraali avioliitto  ("homoavioliitot"). On todella halpa-arvoista verrata Jumalan tahtoa ja asetusta homoseksuaalien synnilliseen parisuhteeseen. Mikä henki saa Katon vertaamaan Raamatullista Jumalan asettamaa Uuden Liiton johtajuutta homoseksuaalien väliseen "avioliittoon"? En näe tässä muuta kuin, että täydellinen sokeus Raamatun opetukselle ja kapina Jumalaa vastaan sekä ylpeyden vallassa oleva sydän voi ainoastaan tuoda esille jotakin näin rienaavaa tekstiä Jumalan asetusta vastaan.

Jos tasapäisyydellä tarkoitetaan paikallisen seurakunnan johtamista, jossa vanhimmat yhdessä johtavat seurakuntaa, niin se tarkoittaa että on kyse Jumalan asettamasta johtajuudesta Uuden Liiton aikakauteen. Usko Katto tuo esille sellaisen ajatuksen, että vanhimmat olisivat itse ottaneet vallan seurakunnassa ja tukevat tätä itse otettua valtaa. Kuinka röyhkeä onkaan Usko Katto, sillä hän uskoo itse väärään johtajuuteen, jossa yksi mies ottaa itse tehdyn vallan yli paikallisten vanhimpien, mutta Katto sanoo Raamatullisen johtajuuden olevan ihmisten itse tekemää. Katon kohdalla on kyseessä joko paha lankeemus uskon tiellä tai täydellinen sokeus Jumalan sanaan kohtaan, koska hän tuo asiansa esille kauhistuttavalla röyhkeydellä.

Usko Katto tuo esille kirjoituksessaan ettei sisarseurakunnat ympäri maailman tunne lainkaan vanhimmistojohtajuutta tai tasapäistä vanhimmistoa. Hän vetoaa, että esimerkiksi Venäjällä, Afrikassa ja Keski-Euroopassa johtajuus on rakennettu pastorijohtajuudeksi mikä ei kuitenkaan tarkoita yksinjohtajuutta. Katto tuo esille että Afrikassa uskovat eivät halunneet ottaa vastaan opetusta vanhimmisto-instituutiosta. Katon mukaan he valitsivat selkeän johtajuuden jota he pitivät raamatullisena. Katto koittaa perustella vielä yhden johtavan pastorin mallia Kenian seurakuntien korkeilla jäsenmäärillä.

Tiit 1:
5 ¶ Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat,

Fil 1:
1 ¶ Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille.
2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Raamatun sanan opetus kumoaa kaikki Usko Katon argumentit. Raamattu opettaa selkeästi, että paikallista seurakuntaa johtaa vanhimmat, ei yksi mies johtavana pastorina yläpuolella vanhimpien. Raamatullinen paikallisen seurakunnan johtamisen järjestys on vanhimmat jokaiseen kaupunkiin.

Paimenuuden kutsu

Usko katto kirjoitti: Paavali ohjasi valitsemaan vanhimmat perustettuihin seurakuntiin. Näyttää siltä, että kaikki vanhimmat eivät toimineet julistajina tai opettajina. Tässä Timoteuskirjeen tekstissä mainitut olivat johtavassa asemassa olevia vanhimpia, jotka myös opettivat. Kuitenkin muutkin vanhimmat olivat paimenia ja laumalle esikuvia. Ja varmasti heiltäkin edellytettiin jonkinasteista ohjaus- ja opettamistehtävää.

Raamatun opetuksen mukaan kaikki vanhimmat eivät palvelleet sanassa ja opetuksessa:

1 Tim 5:17 Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät.

Jotkut vanhimmista ovat sellaisia, joilla on selkeä paimenen kutsu, mutta he eivät kuitenkaan palvele sanan opettamisen kautta. He johtavat seurakuntaa oman hyvän esimerkin kautta sekä muulla tavalla paimentavat seurakuntaa, esimerkiksi keskustellen ja sitä kautta "opettaen" seurakuntalaisia juurtumaan Herraan Jeesukseen.

Timoteuksen kirjeessä ei ole erotusta vanhimpien kesken siten, että on johtavassa asemassa olevia vanhimpia, jotka palvelevat sanassa ja opetuksessa ja ne jotka eivät palvele sanassa ja opetuksessa eivät ole johtavassa asemassa. Raamatun opetuksen mukaan kaikki vanhimmat johtavat yhdessä paikallista seurakuntaa, eikä kukaan johda yksin seurakuntaa yläpuolella vanhimpien.

1 Tim 3:
1 ¶ Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
5 sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
6 Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
7 Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.

Apt 20:
17 ¶ Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat.
18 Ja kun he saapuivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: "Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun minä Aasiaan tulin, miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän kanssanne; ........................
28 Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.
29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,
30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

Seurakunnan kaitsijat Timoteuskirjeessä on yksi ja sama palvelutehtävä, jota kutsutaan kaikilla näillä nimillä vanhimmat, paimenet, kaitsijat ja johtajat. Apostolien tekojen 20 luku tuo esille sen todella selkeästi, sillä siinä sanotaan Efeson seurakunnan vanhimpien olevan kaitsijoita, jotka paimensivat (paimenia) Efeson seurakuntaa. Raamattu ei opeta siis yhtään mitään sellaisesta, että vanhimpien keskuudessa on johtavia pastoreita, yläpuolella muiden vanhimpien.

Usko Katto kirjoitti: Niitä, jotka palvelevat tänä päivänä erityisesti Sanan opetuksessa ja johtajuudessa kutsutaan pastoreiksi. ... Teologisesti pastori on siis johtajuus- ja opetustehtävässä oleva vanhin. Kaikki vanhimmat seurakunnassa kantavat samaa paimenuuden kutsua ja vastuuta laumasta, mukaan lukien pastori-vanhin.

Kuten edellä on käynyt ilmi, niin Raamattu ei opeta sellaista, että vanhimpien keskuudessa on erotusta johtajuudessa, sillä he kaikki yhdessä johtavat seurakuntaa, niiden armoitusten mukaan, jonka Jumala on itse kullekin antanut. Raamattu ei opeta pastori-vanhimmista, siinä merkityksessä että hänellä olisi johtava asema yläpuolella muiden vanhinten. Jokainen paikallisseurakunnan vanhin kuuluu seurakuntansa johtajiin, eli vanhimpiin, paimeniin ja kaitsijoihin. Tämä on selkeä Raamatun opetus.

Usko Katto kirjoitti: Pastorin tehtävän ja roolin erottaminen erilliseksi vanhimman tehtävästä on kaukana Raamatun opetuksesta. Kutsutun pastorin sulkeminen vanhimpien yhteyden ulkopuolelle ja asettaminen pelkästään työntekijän asemaan sotii jyrkästi Jumalan suunnitelmaa vastaan. Tällainen johtajuuskulttuuri saattaa Pyhän Hengen murheelliseksi.

On totta ettei Raamattu opeta seurakunnan johtamisesta siten, että seurakunnassa on vanhimmat ja vanhimmista erossa (ei kuulu vanhimmistoon) oleva pastori, seurakunnan työntekijä. Raamattu opettaa, että kaikki vanhimmat ovat paimenia, kaitsijoita ja johtajia. Jos tätä Raamatun opetusta noudatetaan, niin seurakunta ei edes joudu epäraamatulliseen tilanteeseen, jossa seurakuntaa johtavat vanhimmat ja pastori työntekijä, joka ei kuulu vanhimmistoon.

Näen Usko Katon motiivin tässä kohden kuitenkin vääränä, sillä hän ajaa yhden johtavan pastorin mallia seurakunnan sisälle. Mallia, jossa yksi mies on yläpuolella muiden vanhinten. Kun on vielä kyseessä kirkko tai kirkkokunta, niin hyvin helposti ajaudutaan tilanteeseen, jossa kirkkokunta asettaa itselleen johtajan sekä hallituksen, jotka yhden johtavan pastorin kautta pääsevät johtamaan koko kirkkokuntaa. Kirkkokunnalle uskotellaan, että seurakunnat ovat itsenäisiä, mutta sitä ne eivät ole, vaan ohjaus tapahtuu ulkopuolelta paikallisen seurakunnan.

Luopumus joka johti paavin valtaan

100-luvulla jKr. Antiokian seurakunnassa Ignatios alkoi vaatimaan itselleen yhden johtajan asemaa, jonka seurauksena hän asettui yläpuolelle muiden vanhimpien. Ignatios alkoi käyttämään itsestään nimitystä piispa, haluten siten erottautua johtavaksi henkilöksi yläpuolelle vanhimpien.

Ignatios johti piispana yksin seurakuntaa ja vanhimmat toimivat piispan alaisuudessa. Aluksi piispa toimi vain yhden seurakunnan johtajana. Hyvin pian kuitenkin piispa asetettiin johtamaan kokonaisen maakunnan tai suuremman alueen seurakuntia. Kun seurakunnat luopuivat Raamatullisesta vanhimpien johtamasta seurakunnasta, niin sen seurauksena syntyi valtakunnallisia ja kansainvälisiä kirkkoja vastoin Jumalan sanaa, joka opettaa paikallisesta Jumalan seurakunnasta, jota Herra Jeesus johtaa vanhimpien kautta.

Rooman katolisen kirkon paavius syntyi osaksi babylonialaisesta uskonnosta sekä totuudesta luopuneesta kristinuskosta, jossa yksi mies johti seurakuntaa sekä kokonaisia seurakuntia. Harhapolusta syntyi suuri eksytys, joka riisti paikallisen seurakunnan itsenäisyyden. Meidän on syytä ottaa todella vakavasti Jumalan sanan opetus ja rakentaa seurakunta järjestys Raamatun sanan mukaisesti ja jos emme sitä tee, niin seuraukset voivat olla todella katastrofaalisia.

Väärä yhden johtajan malli

Usko Katto kirjoitti: Uusi testamentti osoittaa monien esimerkkien kautta hengellisen johtajuuden merkityksen. Jaakobilla oli alkuseurakunnassa selkeä rooli johtajana. Hänen luokseen tultiin tekemään tiliä asioista. Myös Pietarilla oli selkeä johtajuusrooli. Hän toimi puhemiehenä ja julistajana seurakunnan keskellä.

Apostolien tekojen luvuissa 14 ja 15 (lue ja tutki nämä luvut!) on selvitys siitä kuinka alkuseurakunnassa toimittiin ja ratkaistiin asioita vanhimpien kesken, ei siten että siellä olisi ollut yksi johtava pastori. Antiokiaan seurakuntaan tuli Juudeasta miehiä, jotka vaativat että pakanat oli ympärileikattava ja heidän tuli pitää koko Mooseksen laki (613 käskyä). Paavali ja Barnabas olivat Antiokiassa ja he vastustivat Juudeasta tulleiden miesten vaatimuksia. Seurakunta päätti lähettää Paavalin ja Barnabaan Jerusalemiin apostolien ja vanhinten luokse ratkomaan asiaa. Jerusalemissa ei ollut seurakunnan komentokeskus, eli he eivät menneet Jerusalemiin siksi, että sitä kautta olisi johdettu muita seurakuntia, vaan siksi koska Jerusalem sijaitsi Juudean alueella ja koska ongelmat tulivat sieltä, niin siksi oli lähdettävä ratkomaan tätä asiaa Jerusalemiin.

Raamattu opettaa apostolien ja vanhinten kokoontuneen tutkimaan tätä asiaa. Raamattu sanoo, että kun paljon oli väitelty, eli käyty läpi tätä asiaa, niin sen jälkeen Pietari alkoi puhumaan. Huomaa, että ennen Pietarin puhetta he olivat kaikki yhdessä käyneet läpi tätä asiaa. Pietarin jälkeen Jaakob alkoi puhumaan. Pietari tai Jaakob eivät kuitenkaan olleet johtajia yläpuolella muiden vanhinten se tulee ilmi hyvin selvästi.

Apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta valitsivat keskuudestaan muutaman johtavan veljen (vanhimpia) lähtemään Paavalin ja Barnabaan mukana Antiokiaan. Apostolit olivat paikkakuntansa vanhimpia yhdessä muiden vanhinten kanssa. Raamattu ei opeta, että apostoli johtaa seurakuntaa yläpuolella vanhinten. Apostolien palvelutehtävästä linkki.

Seurakunta teki yhteisen päätöksen vanhimpien (apostolit olivat myös vanhimpia) johdolla. Antiokiaan vietiin viesti Jerusalemin seurakunnasta jonka mukaan päätöksen olivat tehneet Pyhä Henki ja Jerusalemin seurakunnan vanhimmat sekä seurakunta. Huomaa järjestys, ensin oli Pyhän Hengen (Jumalan Henki) ilmoitus ja todistus, johon yhtyivät kaikki vanhimmat ja seurakunta.

Jerusalemin seurakunnan toiminnasta käy selkeästi ilmi, että kaikki vanhimmat olivat kaitsijoita, paimenia ja johtajia, jotka yhdessä johtivat seurakuntaa alistuen Pyhän Hengen johtoon. Tällä tavalla Herra Jeesus saa olla seurakunnan Pää, Johtaja sekä Ylipaimen. Raamatun opetus on selkeä siitä ettei yksi mies saa johtaa seurakuntaa yläpuolella vanhimpien.

Usko Katto kirjoitti: Vaikka apostoleja oli 12, niin heidänkin keskuudessaan oli johtajat. Alkuseurakunnassa ei pelätty johtajapersoonien nousemista ottamaan paikkansa. Päinvastoin, Jeesus oli valmistanut Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen johtajuustehtäviin. Samoin Paavalille Jeesus oli antanut jo Damaskoksen tiellä kutsun hengelliseen johtajuuteen pakanoiden keskellä.

Usko Katto ei kykene löytämään Raamatusta yhtään kohtaan, jossa on opetus johtavista apostoleista muiden apostolien keskuudessa. Apostolit olivat Jumalan varustamia uskovia, joiden tehtävän oli julistaa pelastuksen sanomaa Herrasta Jeesuksesta sekä opettaa Jumalan sanaa seurakunnissa, niin juuri syntyneissä, että jo olemassa olevissa seurakunnissa. Apostoli ei ole seurakunnan johtaja ja apostolin tehtävä oli asettaa vanhimmat johtamaan paikallista seurakuntaa. Apostoli saattoi myös valtuuttaa jonkin henkilön asettamaan vanhimmat paikkakunnan seurakuntaan, kuten Paavali valtuutti Tiituksen. Apostolin asuessa paikkakunnallaan hän oli luonnollisesti yksi vanhimmista, ei kuitenkaan heidän yläpuolellaan. Raamattu ei opeta Uuden Liiton aikakaudessa yhden miehen (johtava pastori) johtajuutta yli muiden vanhimpien.

Galatalaiskirjeen toisessa luvussa on käännetty niin 33/38:ssa kuin 1992 käännöksessä siten, että siitä voitaisiin johtaa sellainen käsitys, että apostolien keskuudessa oli muiden apostolien yläpuolella olevia johtavia apostoleita. Tämä johtuu väärästä teologiasta, jonka kautta on väärin käännetty muutamat jakeet. Vanha Biblia kääntää jakeet oikein alkutekstin mukaan.

Gal 2:
1 S
itte neljäntoistakymmenen vuoden perästä menin minä taas Barnabaan kanssa ylös Jerusalemiin ja otin Tituksen kanssani,

2 Ja minä menin ylös ilmoituksen jälkeen ja asetin heidän eteensä sen evankeliumin, jota minä pakanain seassa julistan: mutta erinomaisesti niiden eteen, jotka jonakin pidetään (dokeo), etten minä hukkaan juoksisi elikkä olisi jo juossut.
3 Mutta ei Titustakaan, joka minun kanssani oli, vaadittu itsiänsä ympärileikkauttamaan, vaikka hän Grekiläinen oli.
4 Sillä kuin muutamat väärät veljet tunkeutuivat sisälle, ja jo olivat tulleet sisälle koettelemaan meidän vapauttamme, joka meillä Kristuksessa Jesuksessa on, että he meitä orjuuteen vaatisivat;
5 E
mmepä me tosin niille hetkeksikään myöntyneet kuuliaisuuteen, että evankeliumin totuus teidän tykönänne pysyväinen olis.
6 Mutta niihin, jotka jonakin pidetään, minkäkaltaiset he muinen olivat, ei minun mitään tule: ei Jumala katso ihmisen muotoa; sillä ne, jotka jonakin pidetään, ei minulle mitään opettaneet.
7 Vaan sitä vastaan, kuin he näkivät, että minulle evankeliumi esinahan puoleen uskottu oli, niinkuin Pietarille ympärileikkauksen puoleen;
8 (Sillä joka Pietarin kanssa oli voimallinen apostolin virassa ympärileikkauksen seassa, se on minunkin kanssani pakanain seassa voimallinen ollut,)
9 a kuin he tunsivat sen armon, joka minulle annettu oli, niin Jakob ja Kephas ja Johannes, jotka patsaina (stylos) pidettiin, antoivat minulle ja Barnabaalle kättä ja sopivat niin meidän kanssamme, että meidän pakanain seassa ja heidän ympärileikkauksen seassa saarnaaman piti, (Vanha Biblia)

Dokeo tarkoittaa ajatella, näyttää, luulla, näyttää hyvältä, miellyttää. 33/38 kääntää dokeo sanan arvokkaimmille ja 1992 kääntää dokeo sanan seurakunnan arvohenkilöille. 1992 lisää Gal 2:2 ylimääräisen sanan seurakunnan, mutta alkutekstissä ei koko jakeessa esiinny sanaa seurakunta (ekklesia). On täysin selvää, että vääristynyt teologia 1992 käännöksen kautta pyrkii johdattamaan uskovia vastaanottamaan epäraamatullisen johtajuuden, jonka kautta koitetaan kumota Raamatullinen paikallisen seurakunnan malli, jossa vanhimmat johtavat yhdessä seurakuntaa. 33/38:ssa Gal 2:2:ssa on sana arvokkaimmille, joka on myös väärin käännetty.

Galatalaiskirjeen toinen luku opettaa alkutekstin mukaisesti, että Paavali meni Jumalalta saamansa ilmestyksen johdosta Jerusalemiin niiden eteen, joita jonakin pidetään (arvostettiin, ei pidetty muita arvokkaimpina!). Jaakobia, Pietaria ja Johannesta pidettiin pylväinä Jerusalemin seurakunnassa (patsas sana on väärin käännetty Bibliassa!), ei siksi, että he olisivat muita apostoleja ja vanhimpia arvokkaimpia tai seurakunnan johtajia yläpuolella muiden vanhinten, vaan siksi että heistä pidettiin ja heitä arvostettiin, mutta he olivat silti Raamatullisen Uuden Liiton järjestyksen mukaan yhdessä muiden vanhimpien kanssa vanhimpia, kuten myös Pietari opetti (1 Piet 5:1-4).

Galatalaiskirje ei opeta, että Jaakob, Pietari ja Johannes olisivat olleet johtavia pastoreja tai muiden apostolien yläpuolella, vaan sitä että heitä arvostettiin, siksi heistä käytettiin nimeä pylväät. Huomaa se ettei tässä tekstiyhteydessä ole mitään viittausta johtavaan pastoriin tai mihinkään sellaiseen, että apostoleissa olisi ollut johtavia apostoleja ja tavallisia apostoleja.

Apostoli Paavali oli asetettu pakanain apostoliksi, joka tarkoittaa sitä, että hänen tuli julistaa evankeliumia ja opettaa heitä Jumalan sanalla sekä järjestää seurakunta sen mukaisesti mikä oli ja on Jumalan asetus seurakunnan järjestyksestä. Paavali ei ollut pakanoiden ylipaimen, piispa, tai johtava pastori, vaan palvelukseen lähetetty apostoli. Paavali asetti syntyneisiin seurakuntiin vanhimmat tai valtuutti jonkun luotettavan veljen asettamaan vanhimmat, kuten esimerkiksi Tiituksen. Paavali sitoutui Jumalan asetukseen ja siksi asetettiin vanhimmat jokaisen kaupungin seurakuntiin, yhdessä johtamaan paikallisen seurakunnan työtä.

3 Joh 1:
9 ¶ Minä kirjoitin seurakunnalle; mutta Diotrefes, joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan, ei ota meitä vastaan.
10 Sentähden minä, jos tulen, muistutan hänen teoistansa, mitä hän tekee, kun pahoilla sanoilla meistä juoruaa; ja vielä siihenkään tyytymättä, hän ei itse ota veljiä vastaan, vaan estää niitäkin, jotka tahtovat sen tehdä, ja ajaa heidät pois seurakunnasta.
11 Rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää. Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt.

Edellä oleva Raamatun kohta tuo esille pahaa ja mätää hedelmää yhden johtajan mallin kautta. Diotrefes oli asettunut yksin (johtava pastori) johtamaan seurakuntaa yläpuolelle vanhimpien. Koska hän halusi hallita ja johtaa seurakuntaa yksin, niin hän ei suostunut vastaanottamaan Johannesta ja hänen  seuralaisiaan. Diotrefes koki Johanneksen olevan uhka hänen asemalleen ja hän varmasti tiesi, että Johannes opetti vanhimpien kautta tapahtuvaa paikallisen seurakunnan johtajuutta ja siksi hän ei suostunut vastaanottamaan Johannesta.

Diotrefes puhui pahaa Johanneksesta ja hänen seuralaisistaan. Seurakunnassa oli uskovia, jotka olisivat halunneet tavata Johanneksen, mutta Diotrefes esti heitä tapaamasta Johannesta. Diotrefes ajoi pois seurakunnasta ne uskovat, jotka tahtoivat tavata Johanneksen. Yhden ihmisen johtajuus saa aina aikaan sen, että hän haluaa hallita ja yksin päättää kaikesta, eikä hän suvaitse muita rinnallensa. Ihminen joka on omaksunut yhden johtajan mallin voi näön vuoksi toimia ikään kuin yhteistyössä muiden kanssa, mutta hän manipuloi kaikella tavalla muita, että hänen tahtonsa tapahtuisi ja hän saa asiat näyttämään siltä, että ikään kuin asiat olisivat yhdessä päätetty, vaikka hän on sen yksin päättänyt muita manipuloiden.

Usko Katto kirjoitti: Paavali opettaa pastoraalikirjeissä Timoteusta ja Titusta ottamaan paikkansa hengellisinä johtajina, pastoreina. Timoteus toimi Efesossa ja Titus Kreetalla. Heidän tuli olla rohkeita tehtävissään ja astua esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan.

Usko Katto tuo asian esille siten, että ikään kuin Timoteus ja Tiitus olisivat olleet johtavia pastoreita seurakunnassa.

Apt 20:
17 ¶ Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat.
18 Ja kun he saapuivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: "Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun minä Aasiaan tulin, miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän kanssanne; ........................
28 Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.
29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,
30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

Raamatun selkeästä opetuksesta käy ilmi ettei Efeson seurakunnassa ollut johtavaa pastoria, vaan kaikki vanhimmat olivat yhdessä kaitsijoita, paimenia ja johtajia.

Tiit 1:5 Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat,

Raamattu kertoo myöskin meille sen millä tavalla seurakunnat olivat järjestäytyneet Kreetassa. Tiituksen tuli asettaa jokaiseen kaupunkiin vanhimmat johtamaan paikallisen seurakunnan työtä. Kreetassakaan ei ollut voimassa johtavan pastorin asemaa. Paavali ei käskenyt Tiitusta Kreetaan asettamaan itseään johtavaksi pastoriksi eikä ketään muutakaan, vaan jokaiseen kaupunkiin vanhimmat johtamaan paikallisen seurakunnan työtä.

Usko Katto kirjoitti: Timoteukselle Paavali kirjoitti, että vanhimmat, jotka johtavat hyvin seurakuntaa, ja erityisesti ne, jotka palvelevat opettajina, ansaitsevat sekä kunnioituksen että taloudellisen tuen. Kaksinkertaisen kunnian niin kuin vanha käännös toteaa. Pastorin tehtävän vaativuus edellyttää tätä kunnioitusta, että sen voisi tehdä hyvin. Mutta tämä kunnia on tärkeä myös Jumalan järjestyksen vuoksi.

Paavali opetti, että seurakunnan vanhimpia, jotka johtavat (palvelevat) hyvin seurakuntaa tulee kunnioittaa jopa kaksinkertaisella kunnioituksella ja varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät. Edellä oleva ei tuo mitään sellaista erotusta, että seurakunnassa joku voisi olla johtavan pastorin asemassa. Sanan opetus on tärkeä elementti seurakunnassa, koska opetuksen kautta tuodaan esille se mikä on Jumalan tahto ja mitä Jumalan sana opettaa. Tämän tähden tulee kunnioittaa niitä, jotka palvelevat sanassa ja opetuksessa. Niitäkin vanhimpia tulee kunnioittaa, jotka hyvin johtavat seurakuntaa, vaikka he eivät palvelisi sanassa ja opetuksessa.

1 Tim 5:
17 ¶ Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat (proistemi - johtaa), pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät.
18 Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta," ja: "Työmies on palkkansa ansainnut".

Usko Katto sanoo pastorin tehtävän olevan sen verran vaativa, että pastorin tehtävän vaativuus edellyttää tätä kunnioitusta. Raamattu opettaa, että hyvän johtamisen kautta vanhimmat saavuttavat seurakunnan kunnioituksen, ei niin että vanhimmat vaativat ja edellyttävät kunnioitusta. Tässä on myös yhden johtajan mallin yksi monista ongelmista. Väärä asema ja väärä valta johdattaa aina ihmisen sellaiseen asemaan, että hän edellyttää muilta kunnioitusta itseään kohtaan asemansa tähden. Hyvin usein ihmiselle, joka yksin johtaa seurakuntaa, niin asema on tärkeämpi kuin hyvä johtaminen, sillä Raamatun mukaan vanhimpien on ansaittava seurakunnan kunnioitus hyvän johtamisen (palvelemisen) kautta. Tässä suhteessa kunnioitus ei ole itsestään selvyys, sillä kunnioituksen eteen on palveltava ja johdettava seurakuntaa hyvin, eli Jumalan tahdon mukaisesti.

Kunnioitamme ja rakastamme toinen toisiamme sisarina ja veljinä Herrassa myös vanhimpia. Kun on kyseessä seurakunnan johtaminen, niin siinä asemassa oleva kunnioitus tulee kuitenkin ansaita hyvän ja Jumalan tahdon mukaisen johtamisen (palvelemisen) kautta. Tämä sulkee pois kaikenlaisen väärän johtamisen ja vetoamisen omaan asemaan, josta käsin ihminen koittaisi johtaa asioita itse haluamaansa suuntaan, ei Jumalan tahdon mukaiseen suuntaan. Siksi Jumala on asettanut seurakunnan johtajille (vanhimmille) hyvän palvelemisen ja johtamisen vaatimuksen (Jumalan tahdon mukaisen), että heitä sen kautta kunnioitettaisiin, eikä pelkän aseman tähden.

Jumala on säätänyt myös keskinäisen vanhimpien yhdessä johtamisen siksi, ettei yksi mies voisi johtaa Jumalan seurakuntaa, koska vanhimpien yläpuolella on vain Herra Jeesus seurakunnan Päänä, eikä ketään muuta. Tämä on seurakunnalle Jumalan valmistama turvaverkko, joka takaa sen että Herra Jeesus saa johtaa seurakuntaansa, eikä ihminen.

Usko Katto kirjoitti: Paavali opetti myös, kuinka valita vanhimpia seurakuntiin ja millaiset henkilöt ovat sopivia tehtäviin. Timoteukselle ja Titukselle kuului vanhinten valinta sekä tarvittaessa erottaminenkin tehtävästään.

Kun tiedämme Usko Katon väärän opetuksen johtavasta pastorista, jonka alaisuudessa toimii vanhimmat, niin hänen opetuksensa johtaa hyvin helposti seuraavanlaisiin ongelmiin. Yksi johtava pastori valitsee aina vanhimmat siten, että hän pitää itseään heidän johtajanaan. Hän varmistuu siitä, että kun hän valitsee vanhimpia, niin hän ei koskaan valitse sellaista vanhinta, jonka kokee uhkaksi omalle asemalleen toimia johtavana pastorina. Siksi hän valitsee aina sellaisia miehiä vanhimmiksi, joita hän kykenee ja pystyy johtamaan ja kontrolloimaan. Hän voi myös erottaa sellaisen henkilön, joka tulee hänelle uhkaksi tai joka ei toteuta hänen näkyään ja toimintamallejaan tai on jostakin asiasta eri mieltä hänen kanssaan.

Edellä olevaa olen itsekin nähnyt erilaisissa yhteyksissä. Usko Katon edustama johtajuusmalli on epäraamatullinen, väärä ja turmiollinen, jonka jokaisen Jumalan sanan totuutta rakastavan paikallisseurakunnan tulisi hylätä lihan tekona, lihan teko nimiseen romukoppaan, jonka kansi sinetöidään ikiajoiksi ja lopullisesti lukkoon. Lihan löyhkä ja lemu ei kuulu Jumalan seurakunnan johtamiseen. Herran Jeesuksen suloinen tuoksu vaikuttaa sellaisen seurakunnan keskuudessa, joka rakastaa totuudessa Herraa Jeesusta, vanhinten yhdessä johtaen paikallisen seurakunnan työtä.

Usko Katto kirjoitti: Ehkä voimakkain opetus seurakunnan johtajan hengellisestä asemasta löytyy Ilmestyskirjasta. Sanoma seitsemälle seurakunnalle on valtaistuimella istuvan Jeesuksen kirkas viesti siitä, millainen seurakunnan tulisi olla. Johannes kuvaa näkyä, jossa Jeesus käyskentelee seitsemän seurakunnan (lampunjalan) keskellä ja pitää kädessään niiden seurakuntien johtajia (seitsemää tähteä). Tämä selitys annetaan luvun lopussa, jossa kerrotaan seitsemän tähden olevan niiden seitsemän seurakunnan enkeliä (lähettilästä). On koskettavaa ja jopa pelottavaakin lukea, että Herramme pitää näitä tähtiä kädessään. Hänen kunnioituksensa tuota antamaansa kutsua ja tehtävää kohtaan näkyy tässä ilmaisussa. Se myös kuvaa hänen rakkauttaan paikallisseurakuntaa ja sen johtajia kohtaan.

Usko Katto ottaa esille klassisen harhaopin, jonka kautta hän koittaa pönkittää epäraamatullista oppiaan. Kun tutkimme asian Raamatusta, niin huomaamme Katon opettavan vastoin Raamatun ilmoitusta.

Ilm 1:
10 Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,
11 joka sanoi: "Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan".

Apostoli Johanneksen tuli kirjoittaa sanoma ja viesti ja lähettää se seitsemään seurakuntaan. Lähettää sana tarkoittaa sitä, että jonkun tuli viedä viesti ja sanoma näihin seurakuntiin. Johannes ei itse vienyt näitä viestejä seurakunnille, vaan sanansaattaja ja viestinviejä, jonka tehtävä oli toimittaa sanoma perille seitsemään seurakuntaan.

Ilm 1:20 Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit (aggelos), ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa."

Raamattu ei opeta missään kohdassa yhden miehen johtajuutta Uuden Liiton seurakunnissa. Raamattu ei myöskään opeta, että seurakunnan vanhimmat (johtajat) ovat tähtiä tai enkeleitä. Aggelos sana tarkoittaa enkeliä (esim. Jumalan enkelit) sekä sanasaattajaa, lähettilästä joka on lähetetty viemään viestiä. Kun aggelos sana kohdistetaan ihmiseen, niin se ei tarkoita enkeliä, vaan sanansaattajaa, joka on lähetetty viemään viestiä.

Tämä tarkoittaa sitä, että nämä seitsemän seurakunnan "enkeliä" olivat sanansaattajia (uskovia ihmisiä), jotka veivät Johanneksen Herralta saaman viestin seitsemään seurakuntaan. Heistä käytettiin tähti nimitystä varmaankin siksi, koska Jumalan sana on puhdas ja kirkas, joka antaa valoansa pimeydessä ja ne jotka vievät Jumalan sanaa eteenpäin loistavat kuin tähdet taivaalla, kuten Fil 2:15 sanoo.

Kyseessä ei siis ollut seurakunnan johtava pastori, koska Raamattu ei edes opeta sellaista, vaan sanansaattajat, jotka toimittivat Jumalan sanoman ja viestin seurakuntiin.

Otan asiaa valaisevan esimerkin. Kun Suomi oli aikoinaan Ruotsin vallan alla, niin kun Ruotsin kuningas teki Suomea koskevia päätöksiä, vaikka tiettyjen verojen keräämisestä, niin hän lähetti sanansaattajat Suomeen viemään tämän viestin suomalaisille. Sanansaattaja oli se, joka toimitti viestin, ei se jolle viesti toimitettiin. Ymmärrät varmaan tämän esimerkin kautta, ettei sanansaattaja voinut olla seurakunnan "johtavin pastori", vaan sanoman perille toimittava viestinviejä.

Usko Katon opetuksen hyväksyminen johtaa sellaiseen käytäntöön, jossa yksi mies saa oikeuden johtaa yksin seurakuntaa apunaan vanhimmat. Kuten olemme edellä moneen kertaan nähneet, niin Usko Katon opetus on väärää opetusta ja johdattaa seurakunnan johtajuuden vääristyneeseen tilaan, jossa ihminen asettuu ylipaimenena seurakunnan vanhimpien yläpuolelle asemaan, joka kuuluu vain yksin ja ainoastaan Herralle Jeesukselle.

Juurtuminen Herraan Jeesukseen

Usko Katto kirjoitti: Jumalan sanan opettaminen on voimakasta johtamista. Sillä ojennetaan, nuhdellaan ja kasvatetaan. Se muuttaa ihmisen elämää. Se antaa vastauksia suuriin kysymyksiin. Rukous ja Pyhän Hengen herkkyys saavat paimenen ymmärtämään seurakuntalaisten tarpeita ja opettamaan niistä asioista, joista on tarve. Opettajalla muodostuu suhde seurakunnan jäseniin opetuksen kautta. Pyhän Hengen johdossa julistettu sana luo hengellisen auktoriteetin pastorille. Seurakuntalaiset kunnioittavat ja tulevat herkkienkin asioiden kanssa hänen luokseen juuri tämän opetussuhteen kautta.

Edellä olevassa on muutamia ihan Raamatullisia ajatuksia. Kun kuitenkin tutkimme Usko Katon tekstin hänen opetuksensa kautta, jossa yksi mies johtaa seurakuntaa, niin tulemme huomaamaan, että opetus johtaa vinoon ja väärille raiteille.

Jumalan sanan opettaminen on vain yksi osa-alue vanhinten (johtajien ja paimenien) palvelutehtävässä. Raamatulliseen johtamiseen kuuluu myös todella voimakkaasti oman elämän esimerkin kautta opettaminen ja johtaminen ilman sanoja. Hyvään johtamiseen kuuluu myös kyky kuunnella ja olla läsnä toisen vierellä vaikeinakin hetkinä. Usko Katon taustan tuntien hän haluaa sitoa ihmiset johtavan pastorin "vallan" ja vaikutuksen alle. Katto opettaa koko ajan siten, että hän yrittää pönkittää yhden ihmisen valta-asemaa yli koko seurakunnan.

Se on täysin totta, että rukouksessa ja Pyhässä Hengessä seurakunnan vanhimmat, eli paimenet kykenevät opettamaan seurakuntaa juuri sen mukaan missä kasvunvaiheessa itse kukin on. Jumalan sanan opetuksen tulisi aina kohdata ihminen siinä kasvunvaiheessa missä hän on. Eräs tärkeä asia tulee myös muistaa ja tuoda esille. Raamatullisessa johtajuudessa, jossa vanhimmat yhdessä johtavat seurakuntaa tapahtuu myös se tärkeä asia, että myös vanhimmat saavat vastaanottaa opetusta toinen toisiltaan. Usko Katon opettamassa epäraamatullisessa mallissa yksi mies asettuu muiden opetuksen yläpuolelle, ollen itse se joka opettaa kaikkia muita. Tämä on väistämätön tilanne silloin, kun ja jos joku asettuu vanhimpien yläpuolelle johtavan pastorin asemaan.

Usko Katon opetuksen tausta tuntien on päivänselvää, että hän opettaa hengellisestä johtavan pastorin auktoriteetista, jonka alaisuudessa seurakunta on. Usko Katolle on erittäin tärkeää, että johtava pastori saa yksin johtaa seurakuntaa ja että seurakunta kunnioittaisi hänen auktoriteettiaan. Usko Katon opetus sitoo seurakuntalaisen yhden miehen auktoriteetin alaisuuteen. Katon opetus on pastori (johtava pastori) keskeinen seurakunta malli. Raamattu opettaa Jeesus keskeisestä paikallisseurakunnasta, jota johtavat vanhimmat (paimenet) yhdessä.

Raamattu opettaa että vanhimpien ja koko seurakunnan tulee rakentaa ja rakentua toinen toisistaan, niin että uskovat juurtuvat Herraan Jeesukseen, eivät ihmiseen. Vanhimmilla on tärkeä palvelutehtävä seurakunnassa ja heitä tulee sen vuoksi kunnioittaa, jos he johtavat (palvelevat) hyvin seurakuntaa. Herra Jeesus on ainoa uskovan hengellinen auktoriteetti, jonka kautta luodaan kiinteä suhde Herraan Jeesukseen. Raamattu painottaa suhdetta Isä Jumalaan, Herran Jeesuksen kautta. Raamattu opettaa Herraan Jeesukseen juurtumisen tapahtuvan kaikkien seurakunnan jäsenten kautta vuorovaikutteisen rakentumisen kautta (Pyhän Hengen voimavaikutus ja Jumalan sana). Vanhimmilla on tässä tärkeä osuus, mutta myös koko seurakunnan tulee rakentaa toinen toisiaan, niiden armoitusten kautta, jotka Herra on antanut itse kullekin. Efesolaiskirjeessä on tästä selkeä opetus:

Ef 4:
13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

Usko Katto kirjoitti: Paimen huolehtii, että lampailla on hyvää ruokaa. Hengellinen ruoka vahvistaa, rakentaa ja kasvattaa.

Yhden miehen mallissa johtavan pastorin opetuksella on enemmän auktoriteettia kuin muiden vanhimpien opetuksella. Tämä tarkoittaa sitä, että yhden miehen opetus on muiden opetuksen yläpuolella. Joissakin seurakunnissa voi olla vaikka niin ettei juurikaan kukaan muu opeta kuin tämä yksi ja sama johtava pastori.

Jumala asetti paikalliseen seurakuntaan vanhimmat johtamaan seurakuntaansa sekä uskoi heille opetuksen sanan. Silloin kun he kaikki opettavat ollen tasavertaisia paimenuudessa, niin opetus on monipuolista ja laaja-alaista, koska jokaisella heistä voi olla ja onkin armoitusta tuoda esille erilaisia näkökulmia. Silloin kun opetusvastuu on monen harteilla ja sitä pidetään tasavertaisena, niin Jumala pääsee opettamaan monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti seurakuntaa sanan kautta. Otan asiaa valaisevan esimerkin.

Kun ryhmä miehiä menee kahdeksan huoneen asuntoon ja heidän tulee kertoa siitä millaista asunnossa on, niin kun he jakaantuvat eri huoneisiin, niin he kykenevät yksityiskohtaisen tarkasti kuvailemaan sitä millainen asunto on. Kun yksi mies menee kahdeksan huoneen asuntoon, niin hän ei kykene millään kertomaan yhtä tarkasti sitä että millaista asunnossa oli kuin ryhmä miehiä. Yksi mies ei kykene ymmärtämään koko Raamatun ilmoitusta vaikka hänellä olisi armoitusta, mutta ryhmä armoitettuja miehiä kykenee yhdessä ymmärtämään enemmän Raamatun kokonaisuutta kuin yksi ihminen. Tässäkin on yksi syy miksi Jumala ei asettanut paikallisen seurakunnan johtamista yhden miehen harteille.

Silloin kun useat Jumalan voitelemat vanhimmat opettavat paikallisessa seurakunnassa, niin se vasta todella vahvistaa, rakentaa ja kasvattaa Jumalan seurakuntaa.

Usko Katto kirjoitti: Pastorin rooli on hyvin vaativa. Tehtävä edellyttää erityistä kypsyyttä ihmisenä. Paimenen täytyy ymmärtää ihmisyyden eri puolia ihmiselämän kriisejä ja heikkoutta. Hänen tulee osata toimia erilaisten ihmisten kanssa. Hän palvelee hengellisessä eturintamassa, jossa hän jatkuvien hyökkäysten kohteena. Hänen tulee olla Sanan edessä oman elämänsä kanssa ja saada jaettavaa seurakunnalle. Lisäksi tulevat seurakunnan johtajuuden erilaiset konkreettiset haasteet. Näistä syistä pastorit tavitsevat erityistä rukoustukea ja hengellistä selkänojaa.

Usko Katon yhden johtajan mallin kautta tarkasteltuna hänen opetuksensa on taas hyvin ongelmallinen sekä harhaanjohtava. Katon teologian kautta hänen opetuksensa korottaa yhden ihmisen kypsyttää ja ylivertaisuutta muihin nähden. Katon opetus maalaa kuvaa uskon supermiehestä, joka tietää ja ymmärtää kaiken. Katon opettaman johtavan pastorin mallin mukainen mies on niin kypsä, että hän osaa ja tietää miten tulee toimia kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Yksi ihminen ei kykene kohtaamaan kaikkia erilaisia ihmisiä erilaisine käsityksineen ja ongelmineen. Ihmisten välinen kemia on ihmeellinen asia, sillä kaikkien kanssa kemiat eivät heti synkkaa, eivätkä myöhemminkään kohtaa, vaikka vanhin (yksi paikkakunnan vanhimmista) olisi kuinka kypsä ja armoitettu. Kun on kyseessä ryhmä miehiä (vanhimmat), jotka ovat kaikki erilaisia ja heillä kaikilla on erilaisia kokemuksia elämässä, niin on varmaa että he yhdessä kykenevät kohtaamaan paljon paremmin seurakunnassa olevat ihmiset erilaisine kokemuksineen ja ongelmineen kuin yksi mies ikinä pystyisi. Tämäkin on eräs syy miksi yksi mies ei saa johtaa seurakuntaa. Jumala viisaudessaan on asettanut tästäkin syystä paikallisen seurakunnan johtamisen useamman vanhimman harteille. Emme saa luulla olevamme Jumalaa viisaampia ja kykenevämme järjestäytymään paremmin kuin mikä on Jumalan tahto ja asetukset.

Eräs asia nousee esille kun luen Katon tekstiä. Kun painotetaan kovasti yhden miehen vääristynyttä johtamismallia, niin se hyvin usein johdattaa seurakunnan tukemaan kaikin tavoin johtavaa pastoria, josta tulee seurakunnan keskipiste. On tärkeätä tukea rukouksin seurakunnan vanhimpia, mutta yhtä tärkeätä on pitää uskossaan heikoista huolta ja tukea köyhiä ja taloudellisessa puutteessa olevia, niin rukouksin kuin myös käytännössä tukea heitä. Liian usein seurakunta höösää pastorin ympärillä, eikä avusta niitä jotka oikeasti tarvitsevat apua.

Eräs asia on syytä tuoda esille. Tiedän useita tapauksia, jossa yhden johtavan pastorin mallin mukaan eläminen on vienyt pastorin burnoutiin, eli kokemaan täydellisen romahtamisen. Jos toimimme Raamatun mallin mukaan, jossa vanhimmat yhdessä johtavat vastuuta jakaen, niin burnout tai romahtaminen hengellisessä työssä ei ole kovinkaan suuri mahdollisuus. Sitä vastoin yhden johtajan mallissa se on enemmän kuin todennäköistä. Tästäkään syystä Jumala ei ole asettanut yhden miehen johtajuutta seurakuntaan.

Usko Katto kirjoitti: Pastorin tulee olla läpinäkyvä ja tilivelvollinen elämästään ja opetuksestaan jollekin. Vastuuvelvollisuus on tärkeä hengellinen periaate. On hyvä olla joku kokenut yksittäinen kokenut pastori, joka voi toimia mentorina. Mutta varsinaisesti pastori on vastuussa seurakunnan vanhimmille. Tämä on sekä suoja että siunaus. Tämä edellyttää läheisempää ja pienempää ryhmäyhteyttä joidenkin vanhinten/pastoreiden kanssa. Itse koen tämän todella tärkeäksi. Vanhimpien ja työtovereideni siunaavat kädet pitävät minua pystyssä. Ilman niitä en jaksaisi kauaa. 

Voi olla että joku kokee kirjoitukseni saivartelemisena, mutta sitä ei suinkaan ole. Kun tiedämme Usko Katon opetuksen yhden johtavan pastorin mallista, niin se on ihmiskeskeistä opetusta, joka korottaa yhtä ihmistä yli muiden ja Jumalan tahto ja asetus siirretään syrjään. Kun tutkimme edellä olevaa Katon tekstiä, niin siitä tulee korostuneesti esille ihminen, ei Jumala.

Katto tuo tärkeän asian esille läpinäkyvyydestä ja tilivelvollisuudesta seurakunnasta. Hän kuitenkin ohittaa Herran Jeesuksen ja sanoo vanhimpien olevan varsinaisesti niitä, joille hän on vastuullinen. Ensisijaisesti ja varsinaisesti jokainen uskova on ensiksi tilivelvollinen Herralle ja vasta sitten seurakunnan vanhimmille ja seurakunnalle. Koska Katto korostaa yhden ihmisen johtajuutta, niin siksi hän ei tuo esille kaikkein tärkeintä asiaa, joka on tilivelvollisuus Herralle. Silloin kun ihminen rakentaa seurakuntaa lihallisen ja sielullisen järjestyksen mukaan, niin kaikkein tärkein elementti on ihmisen asetus, jolla kumotaan Jumalan asetus.

On aina ja ehdottomasti tuotava esille se mikä on kaikkein tärkeintä tilivelvollisuudessa, eli suhde Herraan Jeesukseen. Jos ei tuo tätä esille, vaan tärkeimmäksi suhteen ihmisten kanssa, niin se kertoo kyllä paljon siitä mille perustukselle ihminen rakentaa. Herran Jeesuksen opetuslasten ei tule omaksua eikä käyttää käsitettä mentori. Raamatullisten käsitteiden tulisi riittää meille.

Katon johtavan pastorin mallissa yksi mies on seurakunnan johtaja, joka on kypsin ja kokenein, niin kuin hän tuonut sen esille. Kuinka sellaista ihmistä voisi muut ohjata ja valvoa, kun hän itse valvoo ja ohjaa muita. Yhden johtajan mallissa muut ovat vastuussa johtajalle, ei toisinpäin. Onko niin, että Katon tarkoituksena on pehmentää kuvaa yhden miehen johtajan mallista, että se olisi helpompi hyväksyä? Jos Katto on taas ihan aidosti sitä mieltä, että hän on vastuussa tekemisistään seurakunnan vanhimmille, niin hänen tulisi hylätä yhden miehen johtamismalli, koska Raamatulliseen yhdessä johtamiseen kuuluu olla vastuussa ensin Herralle Jeesukselle sekä myös seurakunnan vanhimmille. Myös vanhimmat ovat vastuussa toinen toisilleen, koska kukaan ei ole kenenkään yläpuolella. Näin juurtuminen Herraan Jeesukseen tapahtuu keskinäisen rakentamisen ja rakentumisen kautta, totuutta noudattaen rakkaudessa (Jumalan sanan opetuksen mukaan, ei ihmisten käskyjen mukaan).

On hyvä ja on tilanteita, että joku kokeneempi uskon sisar tai veli tukee ja auttaa meitä juurtumaan Herraan Jeesukseen. Johtava pastori ei saisi olla sellainen henkilö, koska se on väärä ja epäraamatullinen asema seurakunnassa.

Se on totta että seurakunnan vanhimmissa (paimenissa) on aina joku joka on kokenein elämässä sekä seurakuntatyössä. Sen perusteella ei kuitenkaan kukaan saa johtaa seurakuntaa, sillä kukaan uskova, eikä edes kukaan vanhimmista ole täydellinen, vaan meistä jokainen (myös vanhimmista) tekee joskus virheitä. Siksi Herra Jeesus asetti paikallisen seurakunnan johtamisen vanhimpien harteille, että he yhdessä johtaisivat seurakunnan työtä. Yksi mies voi erehtyä johtaessaan yksin tai jos hänellä on kaikkein suurin vastuu työstä. Kun vanhimmat ovat yhdessä rukouksessa viipyen, niin Herra Jeesus Pyhän Hengen kautta puhuu vanhimmille siitä mikä on Jumalan tahto. Kun yksi ihminen on vastuussa yksin johtaen seurakuntaa, niin virheiden määrä on melkoisen suuri. Kun vanhimmat yhdessä rukouksessa viipyen rakastavat Jumalaa ja toinen toisiaan totuudessa, niin virheiden määrä on paljon vähäisempi. Tämänkin syyn tähden ei kukaan voi eikä saa johtaa seurakuntaa yksin.

Herra Jeesus on seurakuntansa Pää, siksi vanhimpien yläpuolelle ei voi asettaa johtavaa pastoria, koska Herra Jeesus on ainoa seurakunnan Ylipaimen (Johtava Paimen "Pastori") yläpuolella paikallisten vanhimpien sekä koko seurakunnan. Herra Jeesus ei koskaan erehdy eikä tee virheitä ja Hän on täydellinen, siksi vain Hänellä on oikeus toimia seurakunnan ja vanhinten yläpuolella, seurakunnan Päänä.

Raamatullinen johtajuus

Usko Katto kirjoitti: Raamatullinen seurakunnan johtajuus ei ole yksinvaltaista tai herroina hallitsemista. Se on tiimijohtajuutta. Jeesuksen valitsemat 12 opetuslasta olivat tiimi, jolla puolestaan oli johtajansa. Tiimikin tarvitsee johtajan.

Usko Katon opettama tiimijohtajuus perustuu siihen, että tiimijohtajien yläpuolella on yksi johtaja, joka johtaa tiimijohtajia. Katto kirjoittaa, ettei hänen opettamansa seurakunnan johtajuus ole yksinvaltaista tai herroina hallitsemista, mutta sitä se juuri on. Silloin kun ihminen syrjäyttää Raamatun totuuden seurakunnan johtamisesta, joka perustuu vanhimpien yhdessä johtamaan seurakuntaan, jonka Pää On Herra Jeesus, niin tietenkin silloin on kyse yksinvaltiudesta ja herrana hallitsemisesta. Kun syrjäytät Raamatullisen johtajuuden ja asetat sen tilalle yhden ihmisen mallin, niin enemmän se muistuttaa yksinvaltiutta, kun Raamatullista yhdessä johtamista. Kun syrjäytät Raamatullisen johtajuuden ja johdat yksin seurakuntaa yläpuolella vanhimpien (ollen vanhimpien johtaja - johtaja tiimijohtajien yläpuolella), niin se on herrana hallitsemista, koska yksi mies ei saa johtaa paikallista seurakuntaa.

Usko Katto kirjoitti: Termit kollektiivinen johtajuus ja edellä viitattu tasapäinen johtajuus ovat ongelmallisia, koska ne korostavat yhteistä johtajuutta ilman tiimin johtajaa. Nykyajan seurakunta ja yhteiskunta, jonka keskellä se toimii, edellyttävät johtajiltaan paljon. Tiimissä voi olla erilaisia vahvuuksia, kykyä ja lahjoja. Yhdessä siitä muodostuu hyvä kokonaisuus. Pastori ja vanhimmat voivat olla tällainen tiimi. Useampi pastori tai johtoryhmä voi olla tällainen tiimi. 

Katto pitää Jumalan asettamaa johtamismallia ongelmallisena, jossa vanhimmat yhdessä johtavat seurakuntaa. Katto tuo koko ajan korostuneesti esille tiimin (vanhimpien) yläpuolella olevaa johtajaa. Se on totta ja Jumalan vaikuttamaa, että vanhimmilla ei vain voi olla, vaan on erilaisia vahvuuksia, kykyjä, lahjoja ja armoituksia. Siksi he yhdessä johtaen saavuttavat parhaan mahdollisen lopputuloksen seurakunnan johtajina. Kun yksi ihminen asettuu vanhimpien yläpuolelle heidän johtajakseen, niin näköala kapenee huomattavasti, vaikka hän ottaisi muita huomioon. Raamatullisessa johtajuudessa, jossa vanhimmat yhdessä johtavat seurakuntaa on myös eräs tärkeä asia, joka on se että vanhimpien tulee yhdessä saada ohjeet ja johdatus Pyhässä Hengessä, siksi Apt:n 15 luvussa seurakunnan vanhimmat sanoivat, että Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi. Näin Herra Jeesus saa olla seurakunnan Pää ja Hän on ainoa Johtaja Ylipaimenena, joka voi johtaa seurakuntaa vanhinten yläpuolella. Usko Katon markkinoiman johtajuusmallin kautta ihminen asetetaan Jeesuksen asemaan. Ainoa suunta mikä Usko Katon tavoin ajattelevilla on seurakunnan johtajuudesta on parannuksen tekeminen ja lihallisen rakenteen hylkääminen ja ojentautuminen Jumalan asettamaan johtajuus järjestykseen.

Palveleva johtajuus

Usko Katto kirjoitti: Terve hengellinen johtajuus on palvelevaa ja valtuuttavaa johtajuutta. Sen, joka on kaikkein suurin, tulee olla kaikkien palvelija, sanoo Herramme. Se joka haluaa olla johtaja, haluaa siis olla kaikkien palvelija. Tällainen sydämen asenne saa johtajan keskittymään johdettaviensa tarpeisiin.

Herra Jeesus ei opettanut yhden johtavan pastorin tai johtajan oppia, sillä Uuden Liiton seurakuntaan Hän on asettanut johtajuuden vanhimpien (paimenet) kesken, jossa he yhdessä johtavat paikallista seurakuntaa. Tutkimalla Raamattua huomaamme, että Herra Jeesus kieltää seurakunnassa yksin johtamisen, sillä se perustuu maalliseen järjestykseen, ei hengelliseen järjestykseen.

Mark 9:
34 Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa siitä, kuka oli suurin.
35 Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija".

Luuk 9:
46 Ja heidän mieleensä tuli ajatus, kuka heistä mahtoi olla suurin.
47 Mutta kun Jeesus tiesi heidän sydämensä ajatuksen, otti hän lapsen ja asetti sen viereensä
48 ja sanoi heille: "Joka ottaa tykönsä tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa tykönsä minut, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri."

Luuk 22:
23 Ja he rupesivat keskenänsä kyselemään, kuka heistä mahtoi olla se, joka oli tämän tekevä.
24 Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi.
25 Niin hän sanoi heille: "Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi.
26 Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee.
27 Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.

Jeesuksen opettama suuruus ja johtajuus ei ole samanlaista kuin maailman ihmisten keskuudessa vaikuttava johtajuus. Herra Jeesus sanoi, ettei Hänen opetuslapsensa saa toimia niin kuin tämän maailman kuninkaat ja ruhtinaat johtavat. Herra Jeesus kumosi yhden johtajan mallin, sillä maailmassa oleva kuninkuus perustuu yhden ihmisen johtajuuteen. Siksi Hän on asettanut Uuden Liiton seurakuntaan vanhimmat, jotka yhdessä johtavat paikallisen seurakunnan työtä.

Herra Jeesus puhui hengellisestä suuruudesta, ei maailman suuruudesta ja hengellinen suuruus on sitä, että ihminen on kaikkien palvelija, kaikista viimeinen, kaikista pienin. Jeesuksen opettama hengellinen suuruus on palvelemista, ei hallitsemista ja vallan käyttöä kuten maailmassa johdetaan. Herran Jeesuksen opettama hengellinen suuruus tekee ihmisestä pienen ja nöyrän palvelijan, joka etsii lähimmäisensä parasta Jumalan tahdon mukaan.

Kun Herra Jeesus puhui johtajasta, niin Hän ei tarkoittanut sillä yhtä johtavaa pastoria, vaan Hän puhui yleisesti johtajuudesta, joka asetettiin Uudessa Liitossa vanhimmille (paimenille), joiden tehtävä on yhdessä johtaa paikallista seurakuntaa. Herran Jeesuksen opettama johtajuus on kaikkien palvelemista, eikä seurakunnan johtajat (vanhimmat) saa johtaa seurakuntaa kuten maailman kuninkaat yksin johtavat kansalaisiaan.

Usko Katto toi kirjoituksensa alussa esille kuinka maalliset organisaatiot edellyttävät selkeää johtamista ja johtamisjärjestystä (yhden miehen johtajuus). Usko Katto toi myös sen esille ettei johtajuutta (yhden johtavan pastorin malli) pidä pelätä, sillä se on Jumalasta. On todella rohkeata ja röyhkeätä opettaa yhden johtavan pastorin opetusta, sillä Herra Jeesus kumosi tällaisen opetuksen hyvin selvästi. Vaikka nämä johtavat pastorit esittävät "nöyrää", niin halu yhden johtavan pastorin asemaan nousee monilla vallanhimosta ja ylpeydestä, koska he rikkovat ja kumoavat selkeän Raamatun opetuksen. Varmaankin joukossa on myös niitä, jotka vilpittömästi uskovat yhden johtajan malliin väärän opetuksen takia. He uskovat siihen, koska he eivät ymmärrä Raamatun opetusta asiasta. Heti kun asian ymmärtää oikein Raamatun mukaisesti, niin väärästä opetuksesta tulee tehdä parannus ja hylätä se ja alkaa uskomaan ja elämään Raamatun opetuksen mukaisesti.

Se on totta että jos vanhimmat ovat kaikkien seurakuntalaisten palvelijoita, niin sellainen sydämen asenne saa heidät keskittymään niihin hengellisiin ja maallisiin tarpeisiin, joita seurakuntalaisilla on.

Loppusanat

Tarkoitukseni ei ole ollut millään lailla halveksua tai lyödä Usko Kattoa, vaan Raamatun sanan avulla tutkia ja koetella hänen opetustaan. Jumalan sana kehottaa meitä tutkimaan ja koettelemaan kaiken mitä seurakunnassa opetetaan. Sinullakin on oikeus Raamatun sanan kautta tutkia ja koetella minun kirjoitukseni ja siihen myös haastan sinua!

1 Tess 5:21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;

1 Joh 4:1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

Seurakunnan sisällä vaikuttaa myös monia muita vääristymiä koskien johtamista. Näiden asioiden esille tuominen olisi jo kokonaan oma aiheensa, siksi otan esille vain lyhyitä esimerkkejä vääristymistä, jotka vaikuttavat uskovien keskuudessa.

Raamattu opettaa, että paikallista seurakunnan työtä johtavat vanhimmat yhdessä (ryhmä miehiä). Vapaisiin suuntiinkin on tullut sisälle naisvanhimmisto-sisaret (naispastorit) vastoin Jumalan sanan opetusta. Minä arvostan suuresti sisaria Herrassa Jeesuksessa, enkä kirjoita tätä siksi etten arvostaisi ja rakastaisi heitä lähimmäisinäni. Raamatun opetus on selkeä ettei Jumala tarkoittanut naista paikallisen seurakunnan johtotehtäviin. Kyse ei ole naisten alistamisesta tai halveksumisesta, vaan Jumalan tahdosta ja asetuksesta. Kts. linkki naiset ja seurakunnan johtajuus

Eräs vääristymä on myös sellainen, jossa nainen johtaa hengellistä työtä perustamansa tai perustetun yhdistyksen kautta. Yleisin puolustelu asialle on sellainen, jossa sanotaan ettei yhdistys ole seurakunta ja siksi nainen voi johtaa yhdistyksen kautta tehtävää hengellistä työtä. Edellä oleva puolustuspuhe on väärä ja epäraamatullinen.

Apt 2:

41. Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua.

42. III. Ja he pysyivät alati apostolien opissa ja osallisuudessa, ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.

43. Mutta jokaiselle sielulle tuli pelko; ja tehtiin apostolien kautta monta ihmettä ja merkkiä.

44. Mutta kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikki yhteisenä.

45. Ja he myivät hyvyytensä ja tavaransa, ja jakoivat ne kaikille, sen jälkeen kuin kukin tarvitsi.

46. Ja he pysyivät joka päivä yksimielisesti templissä, ja mursivat joka huoneessa leipää*, ja ottivat ruokaa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,

47. Ja kiittäin Jumalaa olivat kaiken kansan suosiossa*. Ja Herra lisäsi joka päivä autuaaksi tulevaisia seurakunnalle. (Biblia)

Acts 2:47 Praising God, and having favour with all the people. And the Lord added to the church (ekklesia) daily such as should be saved. (KJV)

Alkutekstin mukaan Apt 2:47 opettaa, että Herra lisäsi seurakuntaansa pelastamansa ihmiset, eli ne jotka tekivät parannuksen ja uskoivat Herraan Jeesukseen. Raamatullinen seurakunta muodostuu Jumalan pelastamista ihmisistä. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että esimerkiksi uskovien perustama herätysliike,  ei ole yhtä kuin seurakunta, vaan kaikki Herran Jeesuksen opetuslapset sen herätysliikkeen sisällä ovat osa Jumalan seurakuntaa.

Samoin uskovien perustama yhdistys ei ole seurakunta, mutta kaikki uskovat ihmiset, jotka ovat jäseniä tässä yhdistyksessä ovat Jumalan seurakunnan jäseniä. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että koska seurakunta muodostuu uskovista ihmisistä, niin silloin yhdistyksen kautta tehtävä toiminta on seurakunnan kautta tehtävää hengellistä työtä. Tämä taas tarkoittaa sitä, että Raamatun sanan opetuksen mukaan nainen ei voi johtaa seurakunnassa hengellistä työtä, joka tehdään yhdistyksen kautta, koska yhdistyksessä olevat uskovat ovat seurakuntaa.

Itse uskon, että ainoa oikea ratkaisu on palata takaisin Raamatulliseen uskoon ja seurakuntajärjestykseen, jonka kautta myös Raamatullinen johtajuus (vanhimmat - paimenet johtavat paikallista seurakuntaa) alkaa toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti. Raamatullinen seurakuntajärjestys ei tunne kuin yhden tavan elää ja järjestäytyä Jumalan seurakuntana. Raamatun malli on paikkakunnalla oleva yksi seurakunta ilman mitään tunnuksia, jonka kautta erotutaan muista uskovista omaan seurakuntaan. Monet sanovat että vasta vainojen tullessa seurakunta voi olla yksi. Raamattu opettaa asiasta ihan eri tavalla:

1 Kor 12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

Room 5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Raamatun mukaan Jumalan seurakunta (kaikki uudestisyntyneet uskovat) on kastettu Pyhässä Hengessä yhdeksi ruumiiksi (seurakunnaksi), jonka tulisi kokoontua yhtenä seurakuntana kaikilla paikkakunnilla, missä on uskovia. Jumala on antanut uskoville Pyhän Hengen kautta rakkauden (Jumalan rakkauden), että voisimme olla yhtä (yksi seurakunta), niin kuin Raamattu opettaa. Raamattu ei opeta, että vainot yhdistävät yhdeksi Jumalan seurakunnan, vaan Jumalan rakkaus Pyhässä Hengessä. Jos yhteys ei perustu Jumalan rakkauteen, niin millaista sellainen yhteys on? Seurakunnan tulisi jo nyt tulla yhdeksi Jumalan rakkauden kautta ja silloin kun vainot tulevat, niin sellaista seurakuntaa ei voi mikään voittaa eikä pysäyttää, joka perustaa uskon elämänsä Jumalan sanan totuuteen Pyhän Hengen voiman ja rakkauden kautta.

Itse ainakin koen parannuksen tekemisen tarpeelliseksi siinä kohdassa, että voisimme olla Jumalan seurakuntana yksi, niin kuin Raamattu opettaa. Isä Jumala, Herran Jeesuksen nimessä, auta minua että voisin ja osaisin toimia, niin että Jumalan seurakuntana voisimme olla yhtä (yksi), niin kuin Raamattu opettaa.

Room 12:
1 ¶ Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.



Ps. Olen kirjoittanut noin kymmenen vuotta sitten Raamatullisesta johtajuudesta kirjoituksen sivulleni. Kirjoituksen teksti ja ilmaisu voisi olla hiotumpaa ja kypsempää, mutta itse asia on Raamatullinen, voit lukea kirjoituksen täältä:
Kts. linkki seurakunnan johtajuus

 

 

 

 Petri Paavola

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James version 1611
Paimen plus 4/2013


 

 

 

 





eXTReMe Tracker