Etusivulle
Raamatunopetuksia


powered by FreeFind


 

Universalismin harhaoppi

 

 

Jeesus puhui paljon lopun ajan eksytyksistä ja lopun ajan vääristä profeetoista. Tässä kirjoituksessa käsittelen harhaoppia nimeltä universalismi, joka opettaa että lopulta kaikki ihmiset pelastuvat. Universalismi opettaa, että kadotus ei ole ikuinen, vaan määräaikainen ja lopulta Jumala pelastaa kaikki, myös ne jotka ovat "kärsineet" määräajan kadotuksessa.

Eräs lopun ajan ajan eksytyksistä on oppi ja ajatus siitä, että Raamatun opettama kadotus (helvetti) ei ole iankaikkinen. Jotkut opettavat kadotukseen joutuvien lopulta häviävän olemattomiin ja jotkut opettavat, että kadotuksesta pääsee pois ja lopulta kaikki pelastuvat. Raamattu kuitenkin opettaa kadotuksen olevan iankaikkinen kaikille, jotka ovat torjuneet Jumalan valmistaman pelastustien.

Augustinus

On olemassa sellaista käsitystä ja tutkimusta, jossa sanotaan "kirkkoisä" Augustinuksen kehittäneen ikuisen helvetin opin. Tämä ajatus ja opetus on väärä, sillä Raamattu itse opettaa kadotuksen olevan iankaikkinen. Augustinus ei siis ole kehittänyt oppia iankaikkisesta kadotuksesta.

Origenes aleksandrialainen

Origenes aleksandrialainen opetti, että helvetti (kadotus) ei ole kostoa, vaan paikka jossa kuritetaan ihmistä. Tämän kurituksen tarkoituksena on puhdistaa ja kasvattaa syntisiä, että he pitkän uudelleenkoulutuksen jälkeen pääsevät takaisin Jumalan yhteyteen. Origeneen opetuksen mukaan kadotus ei ole iankaikkinen ja kaikki ihmiset pelastuvat. Itse asiassa Origeneen oppi on universalismin "esi-isä", joka opettaa täysin samaa harhaoppia, jota universalismi opettaa.

Kreikkalainen haades-usko

Monet opettavat, että Raamatun oppi helvetistä on peräisin kreikkalaisesta haades uskosta, jossa kuolleiden sielut joutuivat manalaan josta ei ollut enää paluuta. Raamatun opetus kadotuksesta ei ole peräisin kreikkalaisista tarustoista, vaan Raamatusta, jossa kadotuksen iankaikkisuus opetetaan niin vanhassa kuin uudessa testamentissa.

Juutalaisten helvettikäsitys

Toiset vetoavat siihen, että juutalaiset eivät uskoneet iankaikkiseen kadotukseen ja siksi he uskovat ettei kadotus ole iankaikkinen. Mikään ihmisryhmä tai kansakunta ei päätä sitä onko kadotus iankaikkinen vai ei, ei edes juutalaiset, sillä sen päättää yksin Jumala. Hän on sanassaan sanonut kadotuksen olevan iankaikkinen, joten kadotus on iankaikkinen.


Vanhan Testamentin opetus kadotuksesta

Job 24:19 Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela (Sheol) ne, jotka syntiä tekevät.

Jakeessa esiintyy sana hebreankielen sana sheol, joka tarkoittaa kuolleiden maailmaa, hautaa ja helvettiä (kadotus). Tuossa jakeessa sheol ei voi tarkoittaa hautaa, sillä kaikki ihmiset haudataan, myös ne jotka uskovat Jumalaan ja jotka Jumala on pelastanut. Tässä Raamatun kohdassa on opetus, että syntiä tekevät (synnin orjina elävät) joutuvat kuollessaan kuolleiden maailmaan, eli kadotukseen. Myös vanha testamentti opettaa kadotuksen olevan synnintekijöiden olinpaikka.

Snl 30: 16 tuonela (Sheol), hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää".
King James version: 16 The grave (Sheol); and the barren womb; the earth that is not filled with water; and the fire that saith not, It is enough.

King James version kääntää jakeen oikein, eli helvetti (kadotus), hedelmätön kohtu, maa, joka ei täyty vedellä, ja tuli, joka ei sano: jo riittää.

Jakeen sanoma on selvä, eli kadotus (sheol) kuolleiden maailma helvetissä on kuin hedelmätön kohtu, joka ei täyty vedestä ja joka on kuin tuli, joka ei sano, jo riittää, koska tämä tuli ei sammu. Vanha testamentti kuvaa kadotusta paikaksi, jossa palaa ikuinen tuli. Myös vanha testamentti opettaa kadotuksen olevan ikuinen. Tulella on Raamatun kielikuvassa monta merkitystä, joista yksi kuvaa rangaistusta. Uudessa testamentissa Jeesus opettaa myös kadotuksesta paikkana, jossa palaa tuli samoin opettaa myös ilmestyskirja.

Dan 12:
1 ¶ Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.
2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen (olam) elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen (olam) kauhistukseen.
3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.

Danielin kirjassa puhutaan iankaikkisesta elämästä ja iankaikkisesta kauhistuksesta (kadotus). Jakeessa 2 on hepreankielen sana olam, joka tarkoittaa iankaikkista ja pitkää aikaa. Jos kadotus ei olisi iankaikkinen, niin iankaikkisessa kauhistuksessa tulisi olla joku muu sana kuin olam, sillä olam esiintyy iankaikkisessa elämässä, joka tarkoittaa iankaikkista elämää, joka ei koskaan pääty. Samoin iankaikkinen kauhistus (kadotus) on iankaikkinen, joka ei koskaan pääty. Vanhan testamentin todistus kadotuksen iankaikkisuudesta on täysin kiistämätön asia. Se on totta, että jotkut juutalaiset eivät usko kadotukseen tai että kadotus olisi iankaikkinen. Tärkeintä on kuitenkin mitä Jumalan sana sanoo ja se sanoo, että kadotus on iankaikkinen.


William Jokinen

 

Edesmennyt vapaaseurakunnan saarnaaja Willian Jokinen kertoi keskustelustaan "enkeli Urielin" kanssa. Tämä enkeli oli sanonut hänelle; että paratiisissa oli yksi riemuitseva ihmisryhmä, jotka on saatettu paratiisiin alimmasta tuonelasta Kristuksen voittosaatossa. Enkeli oli siteerannut 1 Piet 3:18-20 ja kertoi, että Kristus oli saarnannut tuonelassa ja vapauttanut sieltä vuosituhansia vangittuna olleet. Samoin enkeli oli sanonut, että Nooan aikaiset vedenpaisumuksessa hukkuneet jumalattomat ovat nyt paratiisissa, kun Kristus oli vienyt saaliinaan vankeja kirkkauteen, kuten Ef 4:8 todistaa.

 

William Jokinen on kuunnellut ja uskonut valhehenkiä, sillä tämän "enkeli Urielin" kertomukset ja Raamatun tulkinta on väärä ja eksyttävä.

 

Jumalaton synneissänsä kuollut ei pelastu

 

1 Piet 3:
18 ¶ Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
19 jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.
21 ¶ Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
22 hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.

 

Jay .P. Green Literal Translation 1 Peter 3:
18 ¶ Because even Christ once suffered concerning sins, the just for the unjust, that He might bring us to God; indeed being put to death in the flesh, but made alive in the Spirit;
19 in which also, going in to the spirits in prison, He then proclaimed
20 to disobeying ones, when once the long-suffering of God waited in the days of Noah, an ark having been prepared in which a few, that is, eight souls, were saved through water.
21 ¶ Which figure now also saves us, baptism (not a putting away of the filth of the flesh, but the answer of a good conscience toward God through the resurrection of Jesus Christ;
22 who going into Heaven is at the right of God, the angels, and authorities, and powers being subjected to Him).

 

Green kääntää Pietarin kirjeen kohdan oikein ja 33/38 käännöksessä on pienoinen virhe jakeessa 21, joka tulisi kuulua näin: joka vertauskuvana myös pelastaa meidät, kaste ei lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon vastaus (pyyntö) Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.

 

Pietari opetti että kuolemansa jälkeen Jeesus kävi saarnaamassa vankeudessa oleville hengille, jotka eivät olleet kuuliaisia Nooan päivinä. Nämä vankeudessa olevat henget olivat Nooan aikana jumalattomana kuolleita. Pietari ei kertonut, että Jeesus olisi julistanut heille pelastuksen evankeliumia, vaan että Hän oli heille saarnannut. Jeesuksen saarnaaminen ei ole voinut tarkoittaa muuta kuin, että Kristus saarnasi heille sen mitä oli tapahtunut, että Hänen sovitustyönsä perusteella Jumalaan uskovat tulevat pelastumaan ja muut joutuvat iankaikkiseen kadotukseen.

 

Saarnata sana on Pietarin kirjeessä kreik. kerysso, joka tarkoittaa jonkun tapahtuman tiettäväksi tekemistä, jotakin mitä on tehty. UT:ssa kerysso. liitetään lähes (ei aina) aina Jeesuksen sovitustyöhön jossa kerrotaan, että Jeesus on kuollut ja ylösnoussut. Silloin kun UT:ssa käytetään sanaa kerysso evankeliumin julistamisesta, niin siihen liitetään sanat parannus tai evankeliumi; eli saarnata parannusta tai saarnata evankeliumia, joka tarkoittaa pelastussanoman julistamista. 1 Piet 3:19:ssa ei ole sanaa parannus tai evankeliumi, vaan pelkkä saarnata, eli ilmoitus tapahtuneesta. Otan tähän kohtaan muutaman asiaa valaisevan esimerkin.

 

Ilm 5:2 Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti (kerysso): "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"

 

Ilmestyskirjan kohdassa käytetään sanaa kerysso, kuvaamaan julkilausuman kuuluttamista (asian tiettäväksi tekemistä). Eikä tuossa kohdassa ole kysymys evankeliumin julistamisesta, vaan asian kertomisesta ja kuuluttamisesta. Kerysso sana ei siis aina tarkoita pelastussanoman julistamista.

 

Matt 4:17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan (kerysso) ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

 

Luuk 24:47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava (kerysso) hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

 

Matt 24:14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman (kerysso)  kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.

 

Matteus 4 osoittaa hyvin kuinka kerysso sanan yhteydessä esiintyy sana parannus, eli kutsu mielenmuutokseen.  Luukas 24 ja Matteus 24 osoittavat myös sen että kerysso sanan lisäksi esiintyi sanat parannusta syntien anteeksisaamiseksi sekä valtakunnan evankeliumi tulee saarnata (kerysso kaikessa maailmassa. 1 Piet 3:18:ssa ei ole muuta kuin saarnata, eli ilmoittaa tapahtunut, mutta ei kutsua pelastukseen. William Jokinen hairahtui uskomaan valheen henkeä, joka julisti toista evankeliumia.

 

Hän otti vankeja saaliikseen

 

Ef 4: 8 Sentähden on sanottu: "Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille".

 

William Jokiselle valheen henki sanoi, että tämä Raamatun paikka tarkoitti Jeesuksen vapauttaneen Nooan aikaiset jumalattomat vankeudestaan. Sitä tuo kohta ei kuitenkaan tarkoita. Paavali opetti tuossa Jeesuksen ylösnousemuksen tähden tapahtuneesta vankien vapautuksesta, jotka saivat lahjoja. Tämä jae tarkoittaa sitä, että Jeesuksen sovitustyön ja ylösnousemuksen tähden Jeesus vapauttaa saatanan vankeudesta ne jotka tekevät parannuksen ja nämä saavat Jumalalta lahjoja kuten Pyhän Hengen lahjan ja Hengen lahjoja.

 

1 Tim 2:
24 Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;
25 hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden
26 ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.

 

Jeesus Kristus vapauttaa parannukseen nöyrtyvät ei jumalattomia. Paavali opetti kirjeessä Timoteukselle, että saatana on vanginnut ihmiset tahtoansa tekemään. Efesolaiskirjeen 4 luvun jae 8 tarkoittaa saatanan ja synnin vankeudessa olevia, jotka tekevät parannuksen. Tätä samaa sanomaa profeetat julistivat jo vanhan liiton aikana.

 

Jes 61:
1 ¶ Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,
2 julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia,
3 panemaan Siionin murheellisten päähän-antamaan heille-juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet," "Herran istutus," hänen kirkkautensa ilmoitukseksi.

 

Profeetta Jesaja julisti Jeesuksesta Kristuksesta, joka julistaa ilosanomaa (evankeliumia) nöyrille ja Hän myös julistaa vangituille vapautusta, eli saatanan vankeudessa oleville ihmisille vapautusta parannuksen ja evankeliumin uskomisen kautta.

 

Jokiselle puhunut "enkeli" puhui valheen ja eksytyksen suulla. Tämä langennut demonienkeli teki tyhjäksi evankeliumin ja julisti kaikkien pelastumista, jossa ihmisten ei tarvitse tehdä parannusta synneistään, vaan he sitten kuitenkin lopulta tulevat pelastumaan. Tämä "enkeli" julisti toista evankeliumia, joka on Raamatun mukaan kirouksen alla olevaa evankeliumia, koska se johdattaa ihmiset uskomaan valheeseen.

 

Gal 1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.

 

Kadotus on iankaikkinen

 

Eräs lopun ajan eksytyksistä on oppi siitä, että kadotus ei ole iankaikkinen. Tämän harhaopin kannattajat tulkitsevat väärin kreikankielen sanoja  aion ja aionios. Universalismin kannattajat opettavat, että sanat aion ja aionios eivät koskaan merkitse ikuista, vaan aina aikaa, jolla on alku ja loppu. Tässä kohden he erehtyvät ja pahoin.

 

Aionios tarkoittaa kreikaksi iankaikkista, aikaa jolla ei ole alkua ja loppua ja joka on iankaikkinen. Aionios sanan synonyymi aidios tarkoittaa samaa, eli iankaikkisuutta. Aion tarkoittaa ajanjaksoa sekä maailmaa ja ikuisuutta. Aion sanan merkitys ei sido sitä aina tarkoittamaan iankaikkisuutta, mutta sana aionios tarkoittaa iankaikkisuutta ajanjaksoa joka ei pääty. Tiedän että näistä sanoista ja niiden merkityksistä väännetään peistä, eikä harhautuneelle riitä todistukseksi sanan oikea merkitys, vaan hän haluaa vääntää niiden merkityksen vääräksi hinnalla millä hyvänsä. Raamattu kuitenkin todistaa, että aionios sana tarkoittaa iankaikkisuutta. Tätä tutkimme seuraavaksi.

 

Matt 25:46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen (aionios) rangaistukseen (kolasis), mutta vanhurskaat iankaikkiseen (aionios) elämään."

 

Jeesus Kristus puhui iankaikkisesta rangaistuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Jos aionios ei tarkoita iankaikkista, vaan aikaa joka päättyy niin kuin universalismin kannattajat opettavat, niin se merkitsisi sitä, että iankaikkinen elämä Jeesuksessa ei olisi iankaikkista, vaan se päättyisi jossakin kohtaa. On huomattavaa, että Matt 25:ssa on sana aionios niin iankaikkisen rangaistuksen kuin myös iankaikkisen elämän kohdalla. Tietenkin se merkitsee molemmissa samaa asiaa eli iankaikkista. Jos kadotus ei olisi iankaikkinen, niin siinä esiintyisi joku muu sana kuin aionios, joka tarkoittaa iankaikkista. Tämä jo yksistään riittää kumoamaan universalistien väärän opetuksen aionios sanasta sekä siitä, että kadotus ei ole iankaikkinen. Iankaikkinen kadotus ja iankaikkinen elämä ovat kummatkin iankaikkisia, joilla ei ole loppua, näin opettaa meille Jumalan sana.

2 Kor 4:18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia (proskairos), mutta näkymättömät iankaikkisia (aionios).

Korinttolaiskirjeen kohdasta käy hyvin selville kuinka Raamattu todella erottaa iankaikkisen sanan merkityksen ajallisesta, joka kestää tietyn aikaa ja päättyy. Proskairos tarkoittaa ajallista, eli aikaa joka päättyy ja aionios tarkoittaa iankaikkisuutta. Raamatun oman todistuksen mukaan aionios todellakin tarkoittaa iankaikkista, eli aikaa jolla ei ole loppua.

 

Jotkut universalistit uskovat, että sana kolasis Matt 25:46:ssa ei merkitse rangaistusta, vaan korjausta, sillä lopulta kaikki "korjaantuvat" uskomaan Jumalaan myös kadotuksessa olevat, koska kadotus ei ole iankaikkinen. Tämäkin universalistien opetus on väärä, jonka myös Raamattu todistaa vääräksi. Kolasis sana tarkoittaa rangaistusta, jotkut sanakirjat antavat sille myös merkityksen korjaus.  Raamattu todistaa tämänkin sanan kohdalla kumpaa se tarkoittaa rangaistusta vai korjausta:

 

Ilm 22:
13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.
14 Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!
15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

 

Ilmestyskirjan luvusta 22 käy selkeästi ilmi, että synnintekijät ovat ulkopuolella pelastuksen. Uusi Jerusalem on se lopullinen paikka, jossa Jumalan armosta pelastuneet elävät iankaikkista elämää. Raamattu opettaa meille selkeästi, että jumalattomilla synnintekijöillä ei ole osaa eikä arpaa iankaikkiseen elämään, vaan he ovat sen ulkopuolella. Jos Jumala todellakin pelastaisi kaikki ihmiset, niin silloin tuota Raamatun kohtaa ei voisi olla Raamatussa, mutta se on siellä osoituksena Jumalan lasten ja jumalattomien erilaisesta iankaikkisuudesta, jossa pelastuneet ovat iankaikkisessa elämässä ja jumalattomat iankaikkisessa kadotuksessa. Ilmestyskirjan kohta osoittaa myös sen etteivät synteihinsä kuolleet ole tehneet parannusta kadotuksessa, näin myös siltä osin universalismin väärä opetus on kumottu.


Raamatun eräs luotettavimmista sanaskirjoista Strong's konkordanssi antaa sanoille aion ja aionios seuraavanlaisia merkityksiä:

aion ahee-ohn’; from the same as 104; properly, an age; by extension, perpetuity (also past); by implication, the world; specially (Jewish) a Messianic period (present or future):—age, course, eternal, (for) ever(-more), [n-]ever, (beginning of the, while the) world (began, without end).

aionios ahee-o’-nee-os; from 165; perpetual (also used of past time, or past and future as well):— eternal, for ever, everlasting, world (began).

Raamattu käyttää juuri sanaa aionios kun se puhuu iankaikkisesta elämästä ja iankaikkisesta kadotuksesta, koska sana aionios tarkoittaa iankaikkista.

 

Kadotus

 

Ilm 20:
12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

 

Raamattu opettaa, että jonka nimi ei ole elämän kirjassa, niin hänet heitettiin tuliseen järveen, eli iankaikkiseen kadotukseen. Tämäkin Raamatun kohta todistaa, että synneissänsä kuolleet eivät tule pelastumaan, vaan he joutuvat iankaikkiseen kadotukseen.

 

Universalistit sanovat että Jumala ei ketään kiduta helvetissä, vaan että kadotus on kasvattava paikka, jossa lopulta kaikki tulevat mielenmuutokseen ja pelastukseen. Raamattu ei kuitenkaan opeta, että myös jumalattomat pelastuvat, sillä kadotus on lopullinen ja iankaikkinen, josta ei voi enää pelastua. Tietenkään Jumala ei ole kiduttaja eikä kiduta ketään kadotuksessa. Tulinen järvi ei välttämättä tarkoita sitä, että ihmiset palaisivat kadotuksessa tulessa, vaan sitä että tuli kuvaa Raamatussa myös rangaistusta. Jokainen kadotuksessa oleva on siellä omien syntiensä tähden, eikä Jumala kiduta kadotuksessa ketään, vaan jokainen kadotuksessa oleva kärsii omien syntiensä tähden siellä, koska siellä ei ole Jumalan rakkautta ja Jumalan läsnäoloa. Jeesus sanoi kadotuksesta näin:

 

Matt 13:
40 Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.
41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta,
42 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
43 Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.

 

Luuk 13:28 Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos.

 

Kadotuksessa on tuska ja itku sen tähden koska siellä olevat ovat ulkopuolella Jumalan rakkauden valtakunnan omien syntiensä tähden.

Jeesus opetti kadotuksen olevan iankaikkinen

Mark 9:
43 Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen.
44
45 Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin.

47 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin (geenna),
48 jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.

Matt 25:46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

Joh 8:28 Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.

Jeesus Kristus itse sanoi, että Hän puhui sen mukaan kuin mitä Hänen Isänsä on Hänelle opettanut. Jeesus Kristus vahvisti myös vanhan testamentin opetuksen kadotuksen iankaikkisuudesta ja sen että siellä palaa ikuinen tuli, joka kuvaa iankaikkista rangaistusta. Jeesuksen Kristuksen omat sanat vahvistavat myös että kadotus on iankaikkinen.

Kreikankielen sana geenna (gehenna) tulee hebreankielen sanoista Hinnomin laakso, jossa poltettiin Jerusalemin kaupungin jätteet ja kuolleet eläimet poltettiin. Hinnomin laakso oli myös vertauskuvana synteihinsä kuolleille, jotka palavat tulessa. Jeesus Kristus käytti sanaa geenna kuvaamaan sitä mitä synneissänsä kuolleille tapahtuu, eli he palavat iankaikkisessa tulessa. Jotkut opettavat, että Jeesus puhui vain vertauksen, jolla ei ole todellisuutta. Itse asiassa Jeesus Kristus puhui vertauksena sen millainen on synteihinsä kuolleiden osa ja tuleva todellisuus. Eli vertaus ei ollut vain vertaus ilman todellisuutta, vaan vertaus joka kertoi todellisuudesta ja siitä mitä tulee tapahtumaan.

 

Monet sanovat helvetin tulen sammuneen, kun Jerusalemin kaupungin kaatopaikan tuli sammui. Tällä perusteella he eivät usko iankaikkiseen kadotukseen. Herra Jeesus sanoi Mark 9:48 ettei kadotuksen tuli sammu ikinä. Samoin Herra Jeesus sanoi Matt 3:12 ja Luuk 3:17, että Hän  puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa (vehnä) aittaan, mutta ruumenet (akanat) hän polttaa sammumattomassa tulessa.   Herra Jeesus ei valehdellut, sillä Gehennan sammumaton tuli oli vertauskuvaa kadotuksen iankaikkisuudesta.

 

Itse saatana ei tule pelastumaan

 

Jotkut universalismia kannattavat uskovat, että lopulta myös itse saatana tulee pelastumaan. Raamatun opetuksen mukaan saatana ei tule pelastumaan, vaan hänen osansa on olla iankaikkisesti tuli- ja tulikivijärvessä.

 

Ilm 20:10 Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.

 

Opetus jonka mukaan itse saatanakin pelastuisi on osoitus siitä mihin väärä opetus johtaa. Väärä opetus johtaa aina syvemmälle kapinaan Jumalaa vastaan sekä omaksumaan oppeja, joiden luonne ja olemus on synnin turmelema.

 

Raamatun kohtia joilla koitetaan perustella kaikkien ihmisten pelastumista

 

Room 5:
16 Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
17 Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -
18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.

 

Jumalan sana on sopusointuinen kokonaisuus, joka ei riitaudu itsensä kanssa. Olemme jo edellä nähneet kuinka kadotus on iankaikkinen, eikä kaikki ihmiset pelastu. Roomalaiskirjeen 5 luku ei tuo ristiriitaa Raamatun kokonaisuus opetukseen. Jae 18 opettaa yhden ihmisen lankeemuksesta, joka koitui kaikille kadotukseksi, mutta yhden ihmisen (Jeesus Kristus) vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi. Paavali ei opeta tässä kaikkien ihmisten joutumista kadotukseen, vaikka hän sanoo, että yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat Jumalan kirkkautta vailla ja ilman Jumalan pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa he joutuvat kadotukseen. Eli kaikki ihmiset eivät joudu kadotukseen, vaan he joutuvat, jotka hylkäävät pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa.

 

Paavali opetti myös, että yhden ihmisen (Jeesuksen Kristuksen) vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille pelastukseksi, joka ei tarkoita kaikkien ihmisten pelastumista, vaan sitä että uskomalla Jeesukseen Kristukseen on mahdollista pelastua. Jakeessa 19 Paavali opettaa, että yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. Paavali ei siis tässä jakeessa enää sano kaikkien pelastuvan, vaan monien, eli ne jotka tekevät parannuksen ja uskovat Jeesukseen Kristukseen ne pelastuvat, mutta muut joutuvat kadotukseen.

 

1 Kor 15:

21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;

 

Jotkut opettavat, että 1 Kor 15 jakeen 22 kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa tarkoittaa kaikkien ihmisten pelastumista. Tuo jaejakso on yksi kokonaisuus, joka tulee lukea ja ymmärtää kokonaisuutena. Jakeessa 23 Paavali kertoo ketkä tehdään eläviksi Kristuksessa, eli Kristuksen omat, jotka ovat niitä jotka ovat tehneet parannuksen ja uskoneet Jeesukseen Kristukseen. Tämäkään kohta ei siis opeta kaikkien ihmisten pelastumista.


1 Kor 3:
11 ¶ Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
12 Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.
16 ¶ Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.

Jotkut puolustavat kaikkien ihmisten pelastumista vetoamalla siihen, että jos jonkun tekemä rakennus palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi. Tämä kohta ei opeta kaikkien ihmisten pelastumista. Jae 11 opettaa ettei ole muuta perustusta kuin Jeesus Kristus, koska vain Hänen kauttansa voi pelastua. Jae 12 opettaa, että jos joku rakentaa Kristus perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, ja että tuli koettelee minkälainen kunkin teko on. Jeesus on pelastuksemme perusta, mutta koska emme ole täydellisiä uskovina, niin voimme rakentaa tälle perustukselle asioita, jotka olemme ymmärtäneet väärin, mutta kuitenkin pelastua ikään kuin tulen läpi. Eli tässä kohdassa puhutaan uskovista, jotka rakentavat uskoa Raamatun Jumalaan, ei kaikista (jumalattomista) ihmisistä.

Otan esimerkin mikä valaisee ja selventää asiaa. Uskovan tulee pysyä pelastuksen perustalla, jossa Jeesus Kristus toimii uskovan ihmisen pelastajana, eikä tähän saa asettaa muita pelastusteitä. Uskova pelastuneena pelastuu, jos hänen pelastajanaan on Jeesus Kristus, mutta uskova voi erehtyä jossakin opin kohdassa uskomaan väärin, jossa ei kuitenkaan uskota väärin pelastuskysymyksessä.

 

Tämäkään kohta ei opeta kaikkien ihmisten pelastumista.

 

Fil 2:
9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

 

Tämäkään kohta ei opeta kaikkien ihmisten pelastumista, vaikka jotkut niin opettavat. Paavali opettaa kaikkien polvien notkistumista ja jokaisen kielen tunnustusta siitä, että Jeesus on Herra. Tässä ei ole kyse kaikkien ihmisten pelastumisesta, vaan siitä että lopulta kun kaikki tuomitaan oikeudenmukaisesti, niin koko Jumalan luomakunta joutuu tunnustamaan Jumalan edessä Jeesuksen Herruuden Pelastajana ja syntien sovittajana, johon jotkut uskoivat ja jotkut eivät. Eli tässä on kyseessä se tapahtuma, jolloin suurena tuomiopäivänä kaikki Jumalan luomat saavat nähdä ja kuulla totuuden ja niille, jotka ovat Hänet hyljänneet on se tuomion päivä iankaikkiseen kadotukseen ja Jumalaan uskoneille alku Uudessa Jerusalemissa iankaikkisessa elämässä.

 

Ilm 21:
1 ¶ Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

 

Jotkut sanovat, että koska jakeessa 4 sanotaan, ettei kuolemaa enää ole oleva, niin se tarkoittaa, että helvetti ei ole ikuinen. Tällaisen väitteen väittäjä on pahoin erehtynyt, sillä koko tekstiyhteys kertoo mistä on kysymys. Jumala tekee uuden taivaan ja maan niille ihmisille, jotka ovat uskoneet Jumalaan ja jotka Jumala on pelastanut. Uusi maa on paikka, jossa ei ole enää kuolemaa, koska Jumalaan uskovat ihmiset elävät siellä iankaikkisesti. Jae kahdeksan kertoo sen että kaikkien niiden osa, jotka eivät ole uskoneet Jumalaan on oleva tulijärvessä, eli kadotuksessa.

 

Ilm 20:
12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

 

Tuossa on se tapahtuma, josta Paavali kirjoittaa Fil 2 luvussa. Siellä jokainen joutuu notkistamaan polvensa Jumalan edessä sekä tunnustamaan Jeesuksen Herruuden, valitettavasti synteihinsä kuolleille se päivä ei ole pelastuksen päivä, vaan tuomion päivä iankaikkiseen kadotukseen.

 

Joh 3:
16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."

 

Monet ihmiset, jotka eivät usko kadotuksen olevan iankaikkinen vetoavat Joh 3:17 sanovan että, Jumala ei lähettänyt Jeesusta tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten että koko maailma pelastuisi Hänen kauttansa.

 

Kun tutkimme koko tekstiyhteyden emmekä tuijota vain yhtä jaetta, niin näemme mitä Raamattu tuossa kohdassa todella opettaa. Jeesus tuli tuomaan armon ja pelastuksen, ei tuomiota ihmisille, mutta se joka ei usko Jeesukseen tuomitaan. Jakeessa 17 oleva ei tullut tuomitsemaan tarkoittaa sitä, että Jeesuksen sanoman keskipiste oli armossa ja pelastuksessa, jota Hän tarjosi ihmisille. Herran Jeesuksen hylkääminen ja epäuskoon jääminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että jumalattomat ihmiset tullaan tuomitsemaan, koska he eivät uskoneet Jeesukseen. Tuomio tuli heidän yllensä kun he eivät uskoneet Jeesukseen. Tuomio kuitenkin laitetaan täytäntöön viimeisenä tuomiopäivänä, jolloin Jumala tuomitsee jumalattomat epäuskonsa tähden iankaikkiseen kadotukseen. Tämäkään Raamatun kohta ei opeta ettei kadotus olisi iankaikkinen.

 

1 Tim 2:
3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

 

Ihminen joka ei usko kadotuksen olevan iankaikkinen sanoo, että 1 Tim 2:3,4 opettaa kaikkien ihmisten lopulta pelastuvan. Tämä Raamatun kohta ei kuitenkaan opeta Jumalan lopulta pelastavan kaikki ihmiset. 1 Tim 2:3,4 tuo esille sen, että Jumalan tahto ja halu olisi pelastaa kaikki. Raamattu tuo selkeästi esille sen monessa kohdassa etteivät kaikki ihmiset halua uskoa Herraan Jeesukseen, eikä kaikki ihmiset tule pelastumaan. Tämäkään kohta ei opeta kaikkien ihmisten pelastumista. Raamatun selkeä opetus on se, että kadotus on iankaikkinen.

 

1 Tim 4:
9 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen.
10 Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja (soter - pelastaja), varsinkin uskovien.

 

Jotkut kadotus ei ole iankaikkinen opin kannattajat perustelevat 1 Tim 4:9,10 Raamatun kohdalla ettei kadotus voi olla iankaikkinen, koska Jeesus on kaikkien ihmisten Pelastaja. Tämä väite on kuitenkin väärä ja epäraamatullinen.

 

1 Tim 4:9,10 opettaa, että Jumala on kaikkien ihmisten Pelastaja, varsinkin uskovien. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumala haluaisi pelastaa kaikki ihmiset, mutta Hän on kuitenkin vain uskovien Pelastaja, koska he antavat pelastaa itsensä, mutta epäuskoinen ja jumalaton ihminen ei halua vastaanottaa pelastusta Herrassa Jeesuksessa.

 

Matt 25:
46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

 

Raamatun kokonaisopetus on selvä siitä, että vain Raamatun Jumalaan uskovat saavat iankaikkisen elämän ja jumalattomat joutuvat oman valintansa tähden iankaikkiseen kadotukseen.

 

Tunnustus Messias Jeesus on Herra

 

Jotkut ymmärtävät Fil 2:10,11 opettavan, että lopulta kaikki ihmiset tulevat pelastumaan ja uskovan Herraan Jeesukseen. Väärä väite sanoo, että koska eksomologeo tarkoittaa tunnustamista ylistämällä ja kunnianosoituksilla, niin tällainen tunnustus on mahdollista vain jos ihminen on pelastunut.

 

Fil 2:
10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman (eksomologeo) Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

 

Eksomologeo ei tarkoita ainoastaan iloista ja ylistävää tunnustusta, vaan myös pelkkää asian tunnustamista. Raamatun UT:n tekstissä eksomologeo kyllä monessa kohtaa tarkoittaa iloista ylistämällä tehtyä tunnustusta, mutta ei aina.

 

Eksomologeo tarkoittaa iloista ja ylistävää tunnustusta, lupausta sekä tuoda julki.

 

Luuk 22:6 Ja hän lupautui (eksomologeo) ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille ilman melua.

 

Luuk 22:6 kohdassa eksomologeo tarkoitti lupaamista.

 

Fil 2:10,11 ei ole kyse ilon tunnuksesta pelastuksen johdosta, vaan siitä että koko luomakunnan myös pelastumattomien on tunnustettava Jeesus Herraksi Isän Jumalan kunniaksi. Jokainen jumalaton pelastumaton ihminen joutuu erään kerran Herran Jeesuksen eteen tuomittavaksi ja siinä yhteydessä heidän on tunnustettava Jeesuksen Herruus, ei siksi että he pelastuvat, vaan siksi että Jeesuksen Herruus Isän Jumalan kanssa tuomitsee heidät tekojensa mukaan iankaikkiseen kadotukseen.

 

Koska eksomologeo tarkoittaa myös tuoda julki, niin koko Raamatun ilmoituksen valossa Fil 2:10,11 kohdassa on kyse siitä, että syntiin langenneet ja pelastumattomat joutuvat tuomaan julki tunnustuksen, että Jeesus on sittenkin Herra. He eivät pelastu tunnustuksellaan, vaan joutuvat antamaan tunnuksen, että Jeesus on Herra, joka Isän kanssa tuomitsee heidät oikeudenmukaisesti iankaikkiseen kadotukseen. Kyseessä ei siis ole pelastava tunnustus, vaan syyllisen ja kadotetun tunnustus.

 

Pelastumaton ja kadotukseen joutuva ihminen joutuu Jumalan tuomittavaksi ja hän joutuu tunnustamaan Jeesuksen olevan Herra ja epäuskon tähden hänet tuomitaan. Pelastumattoman tulee saada tietää totuus Jeesuksen Herruudesta ja syistä, joiden tähden hän joutuu kadotukseen. Herra Jeesus ja Isä ovat viimeisellä tuomiolla oikeudenmukaisina Tuomareina ja syyllisen tulee tietenkin kuka hänet tuomitsee ja miksi. Siksi pelastumaton joutuu tunnustamaan Jeesuksen Herraksi.

 

Väärä väite väittää myös, että 1 Kor 12:3 oleva sanonta ettei kukaan voi sanoa Jeesus on Herra muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta tarkoittaa kaikkien ihmisten lopulta pelastuvan, koska kaikki ihmiset joutuvat eräänä päivänä Jeesuksen edessä tunnustaen Jeesuksen Herraksi.

1 Kor 12:

3 Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu," ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra," paitsi Pyhässä Hengessä.

 

1 Kor 12:ssa oleva ettei kukaan voi sanoa Jeesus olkoon Herra, paitsi Pyhässä Hengessä tarkoittaa sitä, että ihminen joka on uudestisyntynyt ja jossa Pyhä Henki asuu voi vain ainoastaan sanoa Jeesuksen olevan Herra siinä merkityksessä mitä Jeesuksen Herruus merkitsee.

 

Jeesuksen Herruus tarkoittaa sitä, että Hän on Pelastaja, joka antaa Pyhän Hengen niille, jotka uskovat Häneen. Pelastettu ihminen Pyhässä Hengessä eläen voi vain sanoa Jeesus on Herra, Pelastaja, jonka kautta uskon Jumalaan ja elän todeksi Raamatun sanan opetuksen. 1 Kor 12:3:ssa on avaimena sanonta Pyhässä Hengessä, joka tarkoittaa että Jumala on armahtanut ja pelastanut. Vain Pyhässä Hengessä sanoen voidaan sanoa Jeesuksen olevan totisesti Herra, joka on antanut pelastuksen sekä uskon sydämeen.

 

1 Kor 12:3 ei tarkoita sitä etteikö pelastumaton ihminen voisi sanoa Jeesuksen olevan Herra, sillä esimerkiksi ei uskovat historioitsijat, uskonnon opettajat sekä ns. leipäpapit joutuvat virkansa puolesta useinkin sanomaan Jeesusta Herraksi ja Jeesuksen olevan Herra. He eivät silti ole uskossa eivätkä pelastuneita.

 

Raamatun sana ei voi olla ristiriidassa keskenään, eikä se olekaan, sillä Raamatussa on selvä todistus myös muualla, että pelastumattomat ihmiset tunnustivat Jeesuksen olevan Herra. Raamatun sanan kokonaisilmoitus todistaa selkeästi totuudesta, jolloin yksittäisiä jakeita tai kohtia ei voi ymmärtää väärin.

 

Matt 7:
18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.

19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
21 ¶ Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23 Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.
24 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
25 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.
26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.
27 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."

 

Herra Jeesus itse sanoi, ettei jokainen pääse taivasten valtakuntaan, joka sanoo Jeesukselle Herra, Herra, joka tarkoittaa Jeesuksen olevan Herra. Jumalan valtakuntaan pääsevät vain ne, jotka ovat tehneet Jumalan tahdon mukaan, eli uskoneet Herraan Jeesukseen niin kuin Raamattu opettaa.

 

Tämä kohta kumoaa väärät väitteet koskien Fil 2:10,11 ja 1 Kor 12:3, sillä itse Herra Jeesus sanoi ettei kaikki pääse Jumalan valtakuntaan, jotka sanovat Jeesuksen olevan Herra, sillä vain ne pääsevät, jotka tekevät parannuksen ja uskovat Herraan Jeesukseen.

 

Fil 2:
10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

 

Jumalattomat ihmiset sekä syntiinlangenneet enkelit ja saatana, joutuvat tunnustamaan Jeesuksen Herruuden, mutta he eivät pelastu koska eivät tehneet parannusta ja uskoneet Jumalaan. Ihmisen on tehtävä parannus ja uskottava Herraan Jeesukseen tässä ajassa, eikä hän voi pelastua enää kuolemansa jälkeen, kun hän on siirtynyt pois tästä maailmasta.

 

Hebr 9:
22 Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.
23 ¶ On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä.
24 Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.
25 Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan,
26 sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.
27 Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,
28 samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.

 

Aikakausien Jumala

 

Universalismiin uskovan ihmisen on todella vaikea perustella oppiaan, että kaikki ihmiset lopulta pelastuvat, koska Raamattu tuo selkeästi esille, että iankaikkinen kadotus on olemassa. Universalismin kannattajien keskuudessa on opetus eri aikakausista, jonka kautta koitetaan kumota Raamatun opettama iankaikkisuus käsite.

 

Universalismin kannattajien keskuudessa on oppi, joka sanoo Raamatun opettavan ajanjaksoista, aikakausista (aionios), jotka kestävät aikansa, jonka jälkeen alkaa uusi aiooninen aikakausi. Tämän opin mukaan kun aikakausi loppuu, niin alkaa uusi aikakausi, jossa Jumala antaa uudestaan ihmiselle aioonista elämää ja tätä tapahtuu jatkuvasti ja siksi aiooninen elämä on ikuista. Tämän opin mukaan uskova universalisti uskoo, että helvetin (kadotus) kohdalla aioonisuus, eli aikakausi tarkoittaa sitä ettei kadotus ole loppumaton ja päättymätön, vaan tietyn ajanjakson kestävä, jonka jälkeen ihminen siirretään pois rangaistuksesta niin että hän voi aloittaa seuraavan aikakauden taivaassa Jumalan luona. He uskovat näin koska Jumala on aikakausien Jumala. Raamatun sana kumoaa tämän universalistein opetuksen.

 

Raamattu puhuu erilaisista aikakausista ja ajanjaksoista Jumalan pelastushistoriassa. Vanha liitto oli tietyn ajanjakson kestävä, Uusi Liitto kestää tietyn ajan, Herran Jeesuksen tuhannen vuoden rauhanvaltakunnan ajanjakso kestää tietyn ajan. Kun tutkimme Raamatun ilmoittamaa viimeistä ajanjaksoa Uudessa Taivaassa ja Maassa sekä Uudessa Jerusalemissa, niin saamme selvyyden siitä että kadotus on tosiaankin iankaikkinen.

Kaikkien ihmisten lopullisen pelastumisen opetus on paha harhaoppi. Raamattu opettaa selkeästi ettei Jumala lopulta pelasta kaikkia ihmisiä, vaan vain ne jotka ovat maan päällä eläessään uskoneet Raamatun Jumalaan.

Ilm 21:

1 ¶ Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.

2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".

6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

Jumalan luoma Uusi Taivas ja Uusi Maa on lopullinen paikka, jossa Häneen uskovat elävät iankaikkisesti, eikä sen jälkeen enää tulee mitään uutta aikakautta, vaan siihen päättyy kaikki aikakaudet ja alkaa iankaikkisuus Uudessa Jerusalemissa.

Ilm 21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Uuden Taivaan ja Maan iankaikkisessa aikakaudessa on ihmisiä, jotka eivät ole Uudessa Jerusalemissa, vaan siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa (toinen kuolema). Raamatun opetus on selvä, ettei kaikki ihmiset tule pelastumaan.

Ilm 22:

14 Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

Raamatun opetus on selkeä siitä, että kaikki ihmiset eivät tule lopulta pelastumaan. Raamatun opetuksen mukaan Uuden Jerusalemin ulkopuolella ovat kaikki ne jotka rakastivat valhetta. Ilm 21:8 sanoo, että heidän paikkansa on järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Ilm 21 ja 22 opettavat meille viimeisestä ja lopullisesta ajanjaksosta ja tässä viimeisessä ja iankaikkisessa ajanjaksossa on kaksi eri paikkaa ihmisille, jossa he viettävät iankaikkisuuden, toiset Jumalan luona ja toiset kadotuksessa. Raamattu opettaa ettei Uuden Jerusalemin jälkeen tule enää uutta ajanjaksoa, sillä Uusi Jerusalem on viimeinen iankaikkinen aikakausi. Universalistien opetus, että kaikki tulevat lopulta pelastumaan on selkeä harhaoppi.

Opetus, joka sanoo ettei kadotus ole iankaikkinen on eksynyt uskomaan valheoppia, joka tekee tyhjäksi Herran Jeesuksen sovitustyön maan päällä. Maan päällä tehdyt synnit tuli sovittaa täällä maan päällä ja näin Herra Jeesus on tehnyt. Kuoleman jälkeen ei voida enää syntejä sovittaa, sillä parannus ja sovitus on säädetty tähän nykyiseen maanpäälliseen aikaan. Herran Jeesuksen sovitusveri sovittaa vain niiden synnit, jotka ovat tehneet tässä maailmassa parannuksen.

Kaikkein tärkeintä on tutkia Jumalan sanaa ja löytää sieltä se mitä Raamattu ihan oikeasti opettaa. Jos uskot epäraamatullista kadotus ei ole iankaikkinen oppia, niin uskon että sinä voit löytää totuuden jos annat koko Raamatun ilmoituksen valaista sinulle sen mitä Raamattu opettaa. Ilm 21 ja 22 kertovat mitä tulee lopulta tapahtumaan, eikä näissä luvuissa sanota Jumalan pelastavan kaikkia ihmisiä, vaan että osa joutuu olemaan lopullisesti iankaikkisesti ulkopuolella iankaikkisen elämän Jumalan kanssa. Koska heidän osansa on iankaikkinen kadotus.

Minä uskon että Jumala on oikeudenmukainen ja rakastava Jumala, enkä halua kyseenalaistaa Hänen tahtoaan iankaikkisen kadotuksen suhteen. Hyväksyn sen koska Jumala on Kaikkivaltias ja oikeudenmukainen ja tekee kyllä kaikki oikein, vaikka me ihmiset kyseenalaistaisimme Hänen tahtonsa ja tekonsa.

Universalismi ekumenian asialla
 

Universalismi julistaa "evankeliumia" ihmisten korvasyyhyyn, sillä he tarjoavat ihmisille evankeliumin, jossa ei tarvitse tehdä parannusta ja jossa saa elää synnissä. sillä heidän mukaansa Jumala kuitenkin loppujen lopuksi pelastaa kaikki ihmiset. universalismi ja oppi kaikkien ihmisten pelastumisesta on paha harhaoppi, jonka julistajat julistavat sitä omaksi kadotuksekseen. Raamattu opettaa, että toisen evankeliumin julistajat ovat kirottuja, koska he polkevat maahan Jumalan pelastustien ja pystyttävät sen tilalle väärän evankeliumin ihmisten korvasyyhyn mukaan.

 

Universalismi on lopun ajan eksytys, jossa se julistaa kaiken suvaitsevaa evankeliumia, jossa kaikki pelastuvat. Lopun ajan ekumenia julistaa samaa julistusta, sillä ekumenia opettaa kaikkien uskontojen johtavan yhden ja saman "jumalan" luokse ja kaikki ihmiset pelastuvat, uskovat tai eivät. Universalismi on selkeästi yksi osa lopun ajan eksytystä, jonka kautta saatana haluaa ihmisten eksyvän ja jatkavan synnin tekemistä. Universalistien "evankeliumi" on jumalattomien synnintekijöiden suosiossa, sillä he saavat jatkaa kaikessa synnissä elämistä. Universalismi on siis samalla asialla kuin ekumenia, joka julistaa kaikkien ihmisten pääsevän eri polkuja yhden ja saman "jumalan" luokse. Selkeästi universalismi ja ekumenia on saman valheen hengen eksyttämiä, sillä he julistavat samalla tavalla siinä, että kaikki ihmiset pelastuvat. Universalisti julistaa "evankeliumiansa" ihmisen korvasyyhyyn, jossa parannusta ei tarvitse tehdä, vaan voi luottaa Jumalan hyvyyteen. Tässä kohden universalisti ei ymmärrä ettei Jumalan hyvyyteen kuulu ihmisen pelastaminen ilman parannusta, joka tulee tehdä maan päällä, sillä kadotuksessa ei kukaan enää voi pelastua.

 

Universalistin tyyppiesimerkkinä on ihminen, joka haluaa uskoa Jumalan rakkauteen inhimillisen sielullisuuden mukaisesti sekä hän on suuresti uskonnollinen ihminen. Universalisti ei kykene eikä halua ymmärtää kadotuksen iankaikkisuutta, vaan hän haluaa muuttaa sen vain ajalliseksi paikaksi, jolla on loppu. Tällainen evankeliumi ei "loukkaa" ketään, vaan sillä saa paljon kannattajia. Universalisti on ihminen, joka ei tosissaan etsi Jumalan tahtoa, vaan haluaa miellyttää ihmisiä, siksi hän muuttaa evankeliumin sanoman ihmisten korvasyyhyn mukaiseksi.

 

Osa uskovia, jotka lankeavat universalismin eksytyksen pauloihin ovat sellaisia uskovia, jotka uskovat Jumalan sanaan inhimillisen rakkauden kautta ja hylkäävät Jumalallisen rakkauden, joka rakastaa totuuden rakkauden kautta, ei ihmisen korvasyyhyn mukaan. 

 


Jumalan armo ja rakkaus

 

Jumala on armollinen ja rakastava Isä huolimatta siitä, että Hän tuomitsee jumalattomat iankaikkiseen kadotukseen. Kun tulin uskoon niin uskon elämäni alkuaikana sanoin Jumalalle, että olet tehnyt kaiken hyvin paitsi iankaikkinen kadotus on asia joka ei ole oikein. Jumala näytti minulle näyn, jossa oli kaksi omenakoria, jossa toisessa oli kypsiä omenoita ja toisessa mätääntyneitä omenoita. Sen jälkeen minulta kysyttiin onko oikein laittaa kaikki omenat yhteen ja samaan koriin? Tämän jälkeen ymmärsin, että kadotus on myös suurta Jumalan rakkautta sekä oikeudenmukaisuutta. Jokaisella tulee olla oma paikkansa, jonka on itse valinnut, sillä ei ole oikein kumpiakaan kohtaan, jos ne joutuvat olemaan samassa paikassa yhtä aikaa. Vanhurskaus ja synti, totuus ja valhe, usko ja epäusko eivät voi olla yhtä aikaa samassa paikassa, vaan molemmat kärsivät siitä, niinpä ainoa oikea ratkaisu on oma paikka jokaiselle sen mukaan mihin sydän on rakastunut. Iankaikkinen kadotus syntiin rakastuneelle ja iankaikkinen elämä Jumalan luona hänelle, joka rakastaa Jumalaa. Jumala on armollinen ja rakastava, joka antaa jokaisen valita sitä mitä hän sydämessään rakastaa. Jumalan tahto on pelastaa ihminen synnin ja saatanan vallasta iankaikkiseen elämään. Kiitos ja kunnia Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta!

 

 

 

 

 

Petri Paavola

 

 





eXTReMe Tracker