Etusivulle
Raamatunopetuksia
Anna palautetta


              

Vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen

 

Seurakunnan keskellä ja uskovien elämässä tapahtuu monenlaisia asioita myös lankeemuksia. Käsittelen tätä aihetta muutamasta näkökulmasta käsin, joissa monet uskovat ovat syvästi haavoitettuja sekä maahan lyötyjä. Uskova voi menettää (ei kuitenkaan lopullisesti) joksikin aikaa jollakin alueella sitä vapautta Kristuksessa mikä hänellä on ollut aikaisemmin, mutta kun hän ymmärtää ja oppii uskossa kasvamaan, niin hän oppii Jumalan armosta elämään uudestaan siinä vapaudessa mihin Jumalan on hänet vapauttanut. Me uskovina voimme langeta tekemään syntiä, erehtyä opillisesti, opettaa väärin jne. mutta se ei ole kuitenkaan maailmanloppu, sillä me saamme tehdä parannusta ja parannuksen teon kautta hylätä synti ja väärät opetukset, jolloin me taas jatkamme puhtaalta pöydältä uskon vaellusta. Jumala julistaa parannuksen tehneen uskovan syyttömäksi, vaikka toiset uskovat ja maailma häntä vielä syyttäisi synneistä, jotka Jumala on antanut anteeksi. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan avulla rukouksen kera.

 

Sisällys:
Herran antama vapaus
Sairaus ja usko Jeesukseen
Hedelmällisyys kärsimyksen maassa
Lankeemus uskovana
Vanhurskas nousee jälleen

 

 


Herran antama vapaus

Gal 2:
4 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.

Joh 8:
31 ¶ Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
33 He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ‘Te tulette vapaiksi’?"
34 Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.
36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

Kun Jumalan armosta Herra Jeesus on pelastanut meidät uskon kautta Häneen, niin Hän haluaa vapauttaa meidät synnistä ja monenlaisista asioista Kristuksen vapauteen. Kristuksessa Jeesuksessa oleva vapaus tarkoittaa uskon kasvun kautta samankaltaista elämää kuin miten Herra Jeesus eli ja vaelsi maan päällä. Herra Jeesus oli vapaa kaikesta synnistä ja kaikista haitallisista ja taakoittavista riippuvuuksista. Uskovasta ei voi tulla kuitenkaan täydellistä tässä ajassa, mutta hän voi kasvaa uskossa koko ajan enemmän elämään Kristuksen vapaudesta käsin.

Uskova voi monella tavalla menettää joksikin aikaa Kristuksen vapauden, jossa hän on jo aikaisemmin saanut vaeltaa Jumalan armosta. Valheelliseen ja väärään opetukseen uskominen riistää meiltä Kristuksessa olevan vapauden. Silloin kuin näin tapahtuu, niin olemme sillä alueella valheen ja synnin orjina, jossa uskomme väärällä tavalla, emmekä ole niillä alueilla Kristuksen vapaudessa.

Raamattu opettaa lihalle kuolemisen olevan prosessi, joka jatkuu koko meidän elämämme ajan. Herra Jeesus kehotti ottamaan joka päivä ristimme (kuolemaan joka päivä lihalle) ja tämän lihan kuolemisen prosessin kautta meidän tulisi joka päivä seurata Jeesusta. Lihan kuolemisen prosessiin kuuluu olennaisena osana lihan kärsimys sekä parannuksen tekeminen, jonka kautta Jumalan armosta totuus tekee meidät vapaiksi synneistä sekä vääristä opetuksista.

Joskus voi käydä niin, että valheopetus riistää uskovalta vapauden, joka on saatu lihalle kuolemisen prosessin kautta. Esimerkkinä tästä valheopetus (menestysteologinen oppi), joka sanoo uskovalle, että kun tarpeeksi monta kertaa sanot (positiivinen tunnustus) en enää minä elä, vaan Kristus elää minussa, niin silloin se tapahtuu ja olet kuollut lihallesi. Jos uskot tämän opetuksen, niin sinut eksytetään valhevapauteen, etkä voi oikeasti vapautua ja kuolla lihallesi, sillä liha ei kuole hokemalla ja puhumalla sille kuolemaa, koska lihalle kuolemisen prosessiin sisältyy parannuksen tekeminen sekä lihassa kärsiminen. Tämä oli vain yksi esimerkki siitä kuinka väärä opetus voi riistää uskovalta todellisen Kristuksessa olevan vapauden.

Raamattu opettaa, että Jeesus tekee meidät vapaaksi Jumalan sanassa olevan totuuden kautta Pyhän Hengen vaikuttaessa sydämissämme tahtomista ja tekemistä Jumalan tahdon mukaisesti. Jos totuus ei saa tehdä meitä vapaaksi, niin silloin me jäämme synnin ja valheen orjiksi.

Ilm 3:
17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.

1 Piet 1:7 että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

Raamattu opettaa uskovan kasvuprosessin olevan samanlaista kuin kullan puhdistaminen tulessa. Kullan sulamispiste on vähän yli 1000 celsiusta. Kullan puhdistaminen tapahtuu suuressa kuumudessa ja mitä kuumemmaksi lämpötila nousee, niin sitä enemmän kullasta nousee esille epäpuhtaisuuksia (kuona-aineita, lyijyä, hopeaa).  Tämä tarkoittaa sitä, että kun lämpötila muuttuu kuumemmaksi, niin olosuhteet muuttuvat ja nostavat pintaan epäpuhtaisuuksia, joita miedompi lämpötila ei tuonut esille. Tämä on todella tärkeä ymmärtää, koska Raamattu sanoo uskonkasvun olevan niin kuin kullan puhdistaminen tulessa.

Jotkut uskovat eivät pääsee kasvamaan Kristuksen vapaudessa, koska he eivät suostu uskonkasvun prosessiin, jossa he antautuisivat Jumalan koeteltaviksi ja puhdistettaviksi. Tällainen ihminen on usein hyvin ylpeä ja kokee ettei hänen tarvitse tehdä parannusta ja hän uskoo monesti ihmisen uskonnollisia perinnäissääntöjä tai muunlaisia valheopetuksia. Hän ei halua tehdä parannusta, eikä antautua uskon kasvuprosessiin, jonka kautta hänen sydäntään puhdistettaisiin kaikista synnin ja valheopetuksen kuona-aineista.

Sitten on myös sellaisia uskovia, jotka ovat aitoja ja vilpittömiä sydämessään, mutta he eivät ole tekemisissä Raamatullisen opetuksen kanssa ja epäraamatullisen opetuksen kautta heitä eksytetään pois Kristuksen vapaudesta sekä Raamatullisesta uskosta.

Joillekin uskoville voi käydä niin, että he ovat syöneet esim. masennuslääkkeitä, mutta kun he ovat uskossaan kasvaneet Jumalan armosta ja eheytyneet sekä oppineet voittamaan kiusauksia ja ahdistuksia, niin he ovat vapautuneet masennuslääkkeistä. He ovat iloinneet tästä vapaudesta, joka on voinut kestää vuosiakin, mutta sitten yhtäkkiä he joutuvat taas syömään masennuslääkkeitä.

Tällaisessa tapauksessa on käynyt niin kuin kullalle, jota on puhdistettu. Muuttuneet olosuhteet (kullan lämpötilan nousu) elämässä nostavat esiin ahdistavat ajatukset ja ihminen huomaa menettävänsä Kristuksessa olevan vapauden ja muuttuneiden olosuhteiden takia hän turvautuu taas masennuslääkkeisiin, joista hän on ollut jo vapaa aikaisemmin. Otan asiaa havainnollistava esimerkin. Uskova vapautuu masennuslääkkeistä uskon kasvun kautta. Hän elää tässä vapaudessa iloiten ja riemuiten Jumalan hyvyydestä. Mutta eräänä päivänä hän tekee väärin (syntiä tai on uskonut valheellista opetusta) hän ahdistuu omassatunnossaan ja kokee syyllisyyttä sekä joku toinen uskova voi lyödä häntä ja syyttää häntä siitä miten hän saattoikin tehdä niin väärin. Voi olla myöskin niin ettei hän ole edes tehnyt väärin, vaan häntä syytetään väärin perustein ja se saa hänen sydämensä ja mielensä järkkymään.

Tämän seurauksena masennuslääkkeistä vapaaksi päässyt uskova taakoittuu ja syyllistyy niin paljon, ettei hän osaa ja kykene turvautumaan Jumalan apuun, vaan ajautuu elämään syyllisyydessä, jossa saatana syyttää häntä paisutellen tapahtunutta sekä valehtelee Jumalan hylänneen hänet jne. Kun uskova on tällaisen paineen alla, eikä hän ole osannut turvautua Jumalaan, niin hän palaa takaisin vanhaan toimintamalliin ja aloittaa masennuslääkkeiden syömisen. Kun tämä on tapahtunut, niin saatana syyttää hänen olevan huono uskova sekä puhuu Jumalan hyljänneen hänet. Tämä voi johtaa siihen, että uskova eristäytyy muista uskovista ja siten saatana pääsee lyömään, hakkaamaan ja syyttämään häntä. Tällaisessa tilanteessa, että hän saisi edes hetken rauhaa, niin hän syö masennuslääkkeitä, jotka voivat auttaakin häntä. Masennuslääkkeiden syöminen ei ole väärin, eikä Jumala siitä häntä syytä jos tilanne on sellainen kuten kuvasin.

Kirjoitan vielä tähän sen etten tuomitse ja pidä vääränä masennuslääkkeiden syömistä jos ei muulla tavalla saa apua ja mielenrauhaa. Toki uskon siihen, että Jumala voi vapauttaa masennuslääkkeistä, mutta silloin sen tulee olla varmaa ja todella Jumalasta, koska muuten voi tapahtua todella ikäviä asioita. Masennuslääkkeitä syövä uskova ei ole muita huonompi uskovainen se tulee aina ymmärtää ja muistaa.

Uskova, joka on ollut vapaa masennuslääkkeistä ja esim. edellä kuvatun mukaisesti on joutunut taas syömään masennuslääkkeitä on joutunut kokemaan olosuhteiden muutoksen ja hänen sydämestään on noussut esiin asioita, jotka muuttuneiden olosuhteiden myötä horjuttivat hänen uskoaan ja sitä vapautta, joka hänellä on ja oli ollut Kristuksessa. Mitä kuumemmaksi lämpötila nousee kullan puhdistamisessa (muuttuneet olosuhteet), niin sitä enemmän kullasta nousee esiin epäpuhtaisuuksia. Samoin on myös uskon elämässä muuttuneet olosuhteet elämässämme nostavat esille asioita joiden kautta vapaus Kristuksessa joutuu myös koetukselle.

Olisi todella tärkeätä, että me olisimme uskovina toinen toistemme rinnalla toisiamme auttaen, tukien ja rakastaen sekä kertoen siitä kuinka muuttuneissa olosuhteissakin on mahdollista säilyttää Kristuksen vapaus, sillä uskoamme koetellaan monin tavoin ja muuttuneissa olosuhteissa uskomme joutuu aina koetukselle. Jos kuitenkin käy, niin että muuttuneiden olosuhteiden kautta menetämme jollakin osa-alueella Kristuksessa olevaa vapautta, niin Jumala haluaa auttaa ja johdattaa meidät takaisin siihen Kristuksen vapauteen joka meillä oli jo aikaisemmin.

Jos olet ollut aikaisemmin vapaa masennuslääkkeistä, niin Jumala haluaa antaa sinulle takaisin saman vapauden. Se vain voi viedä enemmän tai vähemmän aikaa tapauksesta riippuen. Älä keskity kuitenkaan masennuslääkkeisiin, vaan syö niitä jos et kykene tulemaan toimeen ilman niitä. Anna Jumalan kasvattaa sinua uskossa ja usko sekä ymmärrä, että olet Jumalalle rakas ja arvokas.  Älä kuuntele syytöksiä, sillä kun olet tehnyt parannuksen asioista joita olet tehnyt väärin, niin sinä aloitat uudelleen puhtaalta pöydältä ja Jumala on pyyhkinyt pois sinun syntisi, eivätkä ne astu enää Jumalan ajatukseen. Siksi sinäkään et saisi niillä itseäsi syyttää, koska Herran Jeesuksen veri on puhdistanut ja poistanut ne sinun elämästäsi. Sama koskee myös muita uskovia, sillä kun ja jos uskova on tehnyt parannuksen, niin meillä ei ole oikeutta muistuttaa ja syyllistää häntä synneistä, jotka Jumala on pyyhkinyt pois muististaan sekä antanut anteeksi. Paha saatana on syyttäjä, joka alati pyrkii syyttämään ja syyllistämään meitä kaikesta myös niistä synneistä, joita ei ole enää olemassa Jumalan muistissa ja jotka ovat saatu anteeksi.

Keskity uskossa kasvamiseen, eheytymiseen ja mielenmuutokseen ja siten saat takaisin ajan kanssa menettämäsi vapauden. Opit myös muuttuneissa olosuhteissa turvaamaan Herraan sekä elämään siinä vapaudessa mihin Herra Jeesus on sinut vapauttanut. Tuon vielä sen esille ettei masennuslääkkeitä syövä uskova ole muita huonompi uskova, vaan hänellä on mielenalueella ahdistuksia, pelkoja ja ongelmia, jotka tulisi pysyä kurissa jollakin tavalla ja jos ei muuten, niin sitten lääkkeiden avulla. Uskon kuitenkin sen, että uskonkasvun kautta on mahdollista vapautua masennuslääkkeistä kun on kasvanut ja oppinut luottamaan ja turvaamaan Jumalaan sekä Jumalan armosta ojentautumaan uskossa siinä harjaantuneena.

Sairaus ja usko Jeesukseen

Room 8:
17 ¶ Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
19 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan,
21 koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23 eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

1 Piet 1:
7 että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
8 Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla,
9 sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

Moni uskova syyllistää itseään sen tähden, koska hän sairastaa jotakin tautia tai sairautta. Jumala parantaa ruumiin sairauksia, näin Raamattu meitä opettaa. Mutta kun ja jos luemme Raamatun kokonaisopetuksen, niin Jumala ei ole kuitenkaan luvannut parantaa meidän kaikkia sairauksiamme. Raamatun opetuksen mukaan koko luomakunta on turmeluksen orjuuden (synti) alaisuudessa. Raamattu opettaa ettei meidän ruumiimme lunastusta ole vielä tapahtunut. Ruumiin lunastus tarkoittaa sitä ettei meidän ruumiimme ole päässyt vielä täydellisesti vapaaksi synnin vaikutuksista ja siksi me myös uskovina voimme sairastaa erilaisia tauteja.

Se tulee kuitenkin muistaa, että Jumala myös parantaa sairauksia ja varmasti tällä alueella me uskovina voisimme tehdä paljon parannusta. Meidän tulee kuitenkin muistaa ettemme saa syyllistää uskovia, joilla on sairauksia tai jos joku sairastaa, sillä kaikki sairaudet eivät aina parane, vaikka kuinka haluaisimme ja uskoisimme.

Raamattu opettaa uskon päämäärän olevan sielun pelastus. Huomaa se ettei Raamattu sano ruumiin parantumisen olevan yhdessä sielujen pelastuksen kanssa uskon päämäärä. Ruumiin lunastus turmeluksen orjuudesta tarkoittaa sitä, että me voimme uskovinakin sairastaa kaikkinaisia sairauksia tässä ajassa, mutta kun saamme kirkastetun ruumiin Uudessa Jerusalemissa, niin siellä ei ole enää ruumiin sairauksia, eikä tietenkään syntiäkään. 

1 Tess 5:18 Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.

Kerron oman henkilökohtaisen kokemuksen sairastumisesta sekä kiitoksen voimasta. Noin kymmenen vuotta sitten kurkkuuni kasvoi luupiikki, joka painoi ruokatorvestani puolet kasaan. Koin niin kuin joku olisi kuristanut minua sekä painanut kovasti kurkustani. Monet lääkärit sanoivat minulla olevan ongelmia mielenalueella ja ettei kurkussani ollut mitään ongelmia. Rukoilin asiaa enkä saanut aluksi minkäänlaisia vastauksia. Koin suurta tuskaa kipua, niin fyysisesti kuin henkisesti. Paha saatana syytti minua, että elin synnissä ja Jumala oli hylännyt minut. Luonani kävi joitakin uskovia, jotka syyttivät minua milloin epäuskosta, milloin synnistä jne.

Laihduin rajusti ja tunsin valtavaa kipua fyysisesti ja henkisesti. Luulin kuolevani ja jouduin käymään läpi rakkaistani luopumista, jonka huomasin olevan todella kova paikka. Minulla oli vaimo, jota suuresti rakastin sekä rakkaat lapseni, jotka olivat aika pieniä silloin. Ei ollut helppoa käydä läpi luopumista ja ymmärtää etteivät vaimoni ja lapseni olekaan minun, sillä kuollessani joutuisin eroon heistä, enkä ollutkaan halukas heistä luopumaan. Kävin myös läpi omaa kuolemaani, eikä sekään ollut aluksi helppo hyväksyä, vaikka tiesin, että Jumalan armosta uskova kuollessaan on menossa paljon parempaan paikkaan. Ymmärsin, että minun pitäisi hyväksyä rakkaistani luopuminen sekä oman elämäni päättyminen kun sen aika tulee, sillä mikään ei saa pidättää meitä, koska olemme Herran omia, emme enää itsemme omia tai toisten ihmisten, vaan kuulumme yksin Jumalalle.

Jouduin kohtaamaan hirvittävän fyysisen ja henkisen tuskan ja kivun. Henkinen kärsimys oli pahempaa sillä se kalvoi sisintäni kovasti. Henkinen kärsimys on todella voimakas ja kamala kokemus. Fyysinen kipu menee yleensä ohitse, mutta henkinen kipu voi kalvaa pitkän aikaa, joskus läpi koko elämän. Käännyin rukouksessa Herran puoleen, siitäkin huolimatta vaikka en saanut vastausta. Paha saatana syytti ja sanoi Jumalan hylänneen minut ja siksi oli ihan turhaa enää huutaa Herran puoleen. Minulla ei ollut kuitenkaan mitään muuta kuin toivo ja usko Herran puoleen, vaikka se olikin suuressa koetuksessa.

1 Tess 5:18 Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.

Eräänä päivänä sydämelleni laskettiin voimakkaasti 1 Tess 5:18 Raamatun jae. Aluksi ajattelin, että mitä kiittämistä tilanteessani oli, koska kärsin kipuja ja olin suuresti ahdistunut. En halunnut kiittää. Mutta tämä Raamatun jae ei lähtenyt pois sydämestäni, vaan se yhä uudestaan täytti mieleni. Päätin sydämessäni kiittää kaikissa tilanteissa Herraa, koska se oli Jumalan tahto. Pyysin Jumalaa vaikuttamaan tahtomista ja tekemistä, koska minulla ei ollut itsessäni voimaa kiittää Herraa tilanteeni takia. Useamman päivän kiitin Herraa ja sitten se tapahtui, kuulin sydämessäni sanat: Minä parannan sinut lääkärin kautta. Koin Jumalan kosketuksen sekä kuulin Häntä jälleen. Henkinen kipu helpotti eikä fyysinen kipukaan enää häirinnyt, niin kuin aikaisemmin, vaikka tunsin paineen ja kuristuksen kurkussani.

Vähän tämän jälkeen pääsin magneettikuvaukseen, jossa havaittiin se että luupiikki painoi lähes puolet ruokatorvestani kasaan. Pääsin leikkaukseen, jossa luupiikki poistettiin. Näin sitten tapahtui se mitä Herra puhui sydämelleni. Hän paransi minut lääkärin kautta. Minut leikannut lääkäri tai kirurgi oli etevä ja taitava, mutta hän sanoi ettei haluaisi tehdä leikkausta. Syy oli se että luupiikki oli niin lähellä äänijänteitäni, että leikkauksen johdosta voisin menettää puhekykyni tai muuten puheeni voisi olla hidasta ja vaikeaa. Leikkaus kuitenkin tehtiin ja minä selvisin siitä ja puhun normaalisti, koska lääkäri ei ainoastaan leikannut minua, vaan itse Herra Jumala valvoi ja ohjasi leikkausta, niin että se onnistui.

Ps 22:
2 Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
3 Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
4 Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
5 Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään. (vanha Biblia)

Psalm 22:
2 O my God, I cry in the daytime, but thou hearest not; and in the night season, and am not silent.
3 But thou art holy, O thou that inhabitest the praises of Israel.
4 Our fathers trusted in thee: they trusted, and thou didst deliver them.
5 They cried unto thee, and were delivered: they trusted in thee, and were not confounded. (KJV)

Siitä kun tunsin kurkussani paineen ja kuristuksen kesti kaiken kaikkiaan n. 1,5 vuotta ennen kuin luupiikki poistettiin kurkustani.  Kärsimyksen ja ahdistuksen ahjo tuntui "ikuisuudelta", mutta Jumala auttoi minua, kun kiitin Herraa kaikessa. Ymmärrän jälkikäteen, että kiitos Herraa kohtaan oli avain avun saamiseen. Kiitin Herran hyvyydestä, pelastuksesta ja kaikesta siitä mitä Herra oli tehnyt minulle.

Raamattu sanoo Jumalan asuvan kansansa kiitoksessa. Jos elät kaikessa Jumalaa kiittäen, niin sinun ongelmasi ja ahdistuksesi tulevat ratkeamaan. Tämä ei tarkoita sitä, että Herra parantaa kaikki meidän sairautemme, mutta sairaudenkin keskellä, jos kiität Herraa, niin sinun katseesi ei ole sairaudessa ja sen vaikutuksissa, vaan Herrassa ja silloin sinun katseesi on oikeassa paikassa, eikä edes sairautesi voi riistää sinulta Herran läsnäolon ja hyvyyden tuntemista.

Sef 3:17 Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee."

2 Moos 20:20 Mutta Mooses vastasi kansalle: "Älkää peljätkö, sillä Jumala on tullut koettelemaan teitä, että Herran pelko olisi teidän silmäinne edessä ja ettette syntiä tekisi".

5 Moos 13:3 niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne.

Jumala on meidän Sankarimme. Jumala auttaa meitä ja ilolla iloitsee sekä riemulla riemuitsee meistä. Raamattu sanoo, että silloinkin kun Jumala on hiljaa emmekä kuule Häntä, niin Hän rakastaa meitä, koska Hän on meidän Isämme ja me olemme Hänen lapsiaan. Tämän läksyn Jumala opetti minulle kun kävin läpi uskon elämäni kovinta tuskaa ja ahdistusta. Jumala koettelee myös, että rakastammeko Häntä kaikissa tilanteissa ja ettemme haluaisi tehdä syntiä missään tilanteessa tai kapinoida Häntä vastaan. Koetteleminen ei ainoastaan näytä Jumalalle, että rakastamme Häntä, vaan on myös meille rohkaisu siitä, että oli tilanne mikä tahansa, niin Jumalan antama ja vaikuttama usko kestää kaikissa tilanteissa.

Hedelmälliseksi kärsimysten maassa

Itse opin (toivon oppineeni) luupiikin kautta tulleesta ahdistuksesta sekä koettelemuksesta kuinka meidän tulee kasvaa rakastamaan Jumalaa yli kaiken sekä asettamaan Hänet kaikessa ykköspaikalle elämässämme. Opin (toivon oppineeni) myös sen kuinka ihmisen elämään mahtuu kipua ja kärsimystä ja kuinka meidän tulee ymmärtää kipua ja kärsimystä, emmekä saa syyllistää ja taakoittaa lähimmäisiämme hänen ahdistuksessaan. Omassa tuskassani vaimoni antama paras "sielunhoito" oli se kuinka hän piti minua kädestä kiinni sanomatta sanaakaan ja hän siten ikään kuin otti osaa sanomattomasti kipuuni ja kärsimykseeni. Toivon mukaan opin ymmärtämään paremmin lähimmäisen tuskaa ja kipua. Tämän tuskallisen ja ahdistavan kokemuksen kautta ymmärsin Jumalan haluavan pienentää minun lihaani, niin että tulisin pienemmälle paikalle ja pysyisin siinä, että Jumalan suuruus saisi tulla enemmän esille elämäni kautta. Toivon mukaan olen edes jotakin oppinut siitä mitä Jumala halusi opettaa minua kärsimykseni hetkellä:

1 Moos 41:52 Toiselle hän antoi nimen Efraim, "sillä," sanoi hän, "Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi kärsimysteni maassa".

Jumala puhui Joosefille antaen hänelle tehtävän ja lupasi olla hänen kanssansa. Samoin Jumala antaa meille tehtäviä ja Hän on luvannut olla meidän kanssamme. Joosef tehtiin hedelmälliseksi kärsimystensä maassa. Sama pätee myös meihin. Mekin saamme tulla hedelmällisiksi sekä kantaa Jumalan armosta hyvää hedelmää Jumalalle. Hyvän hedelmän kantaminen ei tapahdu kuitenkaan ilman kärsimystä. Emme kärsi pelkän kärsimyksen vuoksi, sillä kärsimyksen kautta on mahdollista tulla pienemmäksi ja nähdä oma heikkous syvällisemmin sekä suuri Jumala ja Hänen voimansa vaikutus.

2 Kor 1:
3 ¶ Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,
4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
5 Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.
6 Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,
7 ¶ koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.

Kun me koemme ahdistuksia sekä vaikeita hetkiä meidän elämässämme, niin Jumala on luvannut lohduttaa meitä ja niin Hän tekeekin. Kun Jumala lohduttaa meitä meidän ahdistuksissamme ja me olemme kokeneet vaikeita asioita sekä Jumalan lohdutuksen, niin mekin voimme asettua armollisina toinen toistemme rinnalle, koska olemme itse läpi käyneet ahdistuksia, niin kykenemme ymmärtämään ahdistuksessa olevaa sekä lohduttamaan häntä ja ennen kaikkea auttaa häntä vastaanottamaan Jumalan lohdutuksen.

Me saamme uskovina kokea myös Kristuksen kärsimystä (maailman pilkkaa ja vainoa jne.) runsaina, mutta saamme myös runsaasti kokea lohdutusta Jeesuksen kautta. Lohdutus auttaa meitä kestämään kärsimyksiä ja tuskaa ja varsinkin sen jälkeen kun opimme ottamaan vastaan sitä lohdutusta, jota Herra Jeesus antaa. Lohdutus vie meidät kokemaan iloa ja riemua sekä elämään ilossa ja riemussa riippumatta siitä mitkä ovat ympärillämme olevat olosuhteet. Pelastuksen riemussa ja ilossa näkyy kiitollisuutemme Herraa ja Hänen hyvyyttänsä kohtaan.

Lankeemus uskovana

Jes 43:25 Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.

San 28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Jaak 3:
1 ¶ Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
2 Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.

Me voimme uskovina langeta tekemään syntiä ja silloin ainoa oikea ratkaisu on tunnustaa syntinsä Jumalalle sekä hylätä synti ja tehdä siitä parannusta. Raamattu sanoo, että me kaikki monessa kohden voimme hairahtua. Tämä on syytä muistaa ja olla toinen toisillemme armollisia.

Iso ongelma seurakunnan keskellä on se kun uskovat eivät anna anteeksi syntejä, joista on tehty parannus ja jotka eivät enää nouse Jumalan muistiin. Uskova voi itse itseltään evätä anteeksiantamuksen, vaikka Jumala antaa, antaisi ja on jo antanut anteeksi.

Samoin seurakunta tai uskovat voivat syyttää ja syyllistää jotakuta uskovaa synnistä tai väärästä opetuksesta, josta on tehty parannus ja jonka Jumala on jo antanut anteeksi. Raamattu sanoo synnistä syyttämisen "viran" olevan saatanan "virka", sillä hän pyrkii syyllistämään ja syyttämään meitä uskovia kaiken aikaa. Tässä kohden on hyvä tuoda esille sellainen näkökulma, että jos uskova elää synnissä tai opettaa väärin, niin silloin meillä on oikeus sävyisästi nuhdella sekä tuoda asia esille. Tällainen toiminta ei ole syyttämistä ja syyllistämistä. Se on kuitenkin jo syyttämistä ja syyllistämistä jos parannuksen tehnyttä uskovaa muistutetaan jatkuvasti, usein tai vaikka kerrankin synneistä tai vääristä opetuksista, joista on tehty parannus ja saatu anteeksiantamus Jumalalta. Tällainen toiminta ei ole Jumalan Hengen vaikuttamaa toimintaa, vaan saatanan hengen aikaansaamaa ja vaikuttamaa toimintaa.

Parannuksen tekemättä jättämiseen löytyy monia syitä, joista eräs on se että uskova pelkää menettävänsä kasvonsa tai pelkää hylätyksi tulemista. Miksi me uskovina voimme ajatella edellä oleva tavoin, niin ettemme halua tai voi tehdä parannusta silloin kun sen aika on? Ylpeä ihminen ei myönnä olevansa koskaan väärässä, vaan näkee aina toisen "virheet". Ylpeä uskova pelkää kasvojensa menettämistä ja siksi hän ei nöyrry parannukseen vaikka siihen olisi aihetta. Jos uskova pelkää toisten uskovien hylkäävän hänet, niin se usein (ei aina) johtuu siitä, että uskovien yhteisö on armoton, kova sekä tuomitseva. Toisinaan hylkäämisen pelko on aiheeton ja se on vain uskovan omassa sydämessä, ei muissa uskovissa.

Jumala ei anna kenellekään lupaa muistella, kaivella ja syyttää siitä minkä Jumala on antanut anteeksi. Olen joskus huomannut kuinka uskovienkin keskuudessa pilkataan ja ivataan parannuksen tehnyttä uskovaa sanomalla, kun olet kerran langennut tekemään syntiä tai opettanut tai sanonut vastoin Jumalan sanaa, niin niin katso eteesi, sillä koko perustuksesi on vinossa. On selvää että jos tällä tavalla toimitaan, niin sekin voi estää parannuksen tekemistä joidenkin kohdalla. Toki mikään syy ei ole puolustus sille ettei tee parannusta, mutta edellä olevat asiat voivat saada meidät ajattelemaan, että voimmeko auttaa veljiä ja sisaria tekemään parannusta. Kyllä voimme:

Gal 6:1 Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.

Ojentaminen täytyy tehdä sävyisyyden Hengessä toista kunnioittaen. Jos emme toimi hengellisesti, emmekä nuhtele ja ojenna sävyisyyden Hengessä, niin silloin me lankeamme tekemään syntiä, koska ojentamista ja nuhtelua ei saa tehdä muuten kuin hengellisesti ja sävyisästi. Jos ja kun toimimme sävyisästi ja hengellisesti, sillä se helpottaa ja auttaa parannuksen tekemistä ja Jumala on sen näin itse suunnitellut ja aivoitellut ja siksi meidän tulee kunnioittaa Jumalaa ja ojentaa syntiä tekeviä ja opissa erehtyneitä hengellisesti sävyisyyden Hengessä.

Liian usein olen myös nähnyt meidän uskovien keskuudessa kuinka synnistä tai väärästä opetuksesta parannuksen tehnyt uskova hylätään sen tähden kun hän lankesi tai erehtyi opissa. Tällainen toiminta on osoitus kovasydämisyydestä sekä anteeksiantamattomuudesta, sillä me emme saa hylätä parannuksen tehnyttä uskovaa, vaan yhdessä iloita hänen kanssansa Herran armosta ja hyvyydestä.

2 Kor 13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

1 Tess 5:21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;

1 Joh 4:1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

Liian usein me uskovina suhtaudumme siten, että jos joku sävyisästikin ojentaa meitä, niin sanomme hänen olevan fariseus tai uskonnollinen ihminen. Tällä tavalla toimii ylpeä ihminen, joka luulee olevansa erehtymätön ja hän syytöksen (fariseus, uskonnollisuuden henki) kautta julistautuu koettelun ulkopuolelle, eli erehtymättömäksi uskovaksi. Jos joku tulee sävyisästi koettelemaan meidän vaellusta tai opin käsityksiä ja aina silloin kun siihen vastataan sanoen koettelijan olevan fariseus tai uskonnollinen ihminen, niin on kyseessä lihallinen reaktio sekä ylpeys.

Liian usein myös uskovien keskuudessa koettelua tehdään toista lyöden ja tällainen väärässä hengessä tehty koetteleminen pyritään tekemään Raamatulliseksi, vaikka se ei ole sitä, koska koetteleminen tulee tehdä aina hengellisesti sekä sävyisyyden Hengessä. Ei aina, mutta usein väärässä hengessä koettelemisen taustalla on pyrkimys peittää omat virheet ja synnit tai sitten ylpeys, jossa ihminen ei halua myöntää omia virheitään, mutta on hyvin hanakka tarttumaan muiden virheisiin, jotka eivät ole edes aina virheitä. Silloin kun ihminen on väärässä hengessä, niin hän hyvin helposti vääristää näkemänsä ja kokemansa ja siksi väärin perustein syyttää muita.

Raamatun opetuksen mukaan meidän tulee koetella itse itseämme sekä koetella kaikki hengellinen toiminta sekä Raamatun opetus. Jos emme tähän suostu, niin me toimimme itse niin kuin fariseukset ja uskonnolliset ihmiset, vaikka sanoisimmekin muiden olevan sellaisia:

Matt 15:
6 Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.
7 Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:
8 ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,
9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’."
10 ¶ Ja hän kutsui kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa ja ymmärtäkää.
11 Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen."
12 Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?"
13 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.
14 Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat."

Silloin kun hengellisesti, sävyisästi ja Jumalan sanan totuuden kautta väärät opetukset paljastetaan, niin fariseukset (uskonnollinen tekopyhä ihminen) loukkaantuivat, eivätkä sydämen ylpeydessään suostuneet koeteltaviksi. Raamatun sanan mukaan koeteltavaksi suostuva ei ole farisealainen ja uskonnollinen ihminen, vaan hengellinen ihminen. Ihminen joka ei suostu koeteltavaksi, vaan alkaa heti nimittelemään sävyisää koettelijaa fariseukseksi ja uskonnolliseksi ihmiseksi onkin itse sellainen mistä muita syyttää. Farisealainen henki sekä sydämen ylpeys estää ihmistä tekemästä parannusta.

1 Tess 2:
 Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua;
4 vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.
5 Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme,
6 emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,
7 ¶ vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;

Se ei ole ongelma jos lankeamme, niin ettemme ole vielä kasvaneet uskossa välttämään ja tunnistamaan lankeemuksia ja kiusauksia, joita joudumme kohtaamaan. Raamattu sanoo meidän hairahtuvan monessa kohden, mutta tärkeää on tehdä parannusta kun siihen on aihetta. Me joudumme kohtaamaan myös lankeemuksia ja epäonnistumisia, mutta meidän ei tarvitse jäädä lankeemuksen orjiksi eikä epäonnistumisten vangiksi, koska Jumala armossaan auttaa meitä nousemaan jälleen kun haluamme tehdä parannusta.

Se on iso ongelma jos tekee syntiä tai opettaa väärin, eikä halua tehdä parannusta sävyisästä ojennuksesta huolimatta. Uskova joka ei halua tehdä parannusta kun siihen on aihetta ajautuu koko ajan syvempiin eksytyksen vesiin, siksi on todella tärkeätä tehdä parannusta kun ja jos siihen on aihetta.

Apt 18:
24 ¶ Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa.
25 Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen.
26 Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien.
27 Ja kun hän tahtoi mennä Akaiaan, niin veljet kehoittivat häntä siihen ja kirjoittivat opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet vastaan. Ja sinne saavuttuaan hän armon kautta oli suureksi hyödyksi uskoon tulleille.

Raamattu sanoo, että Apollokselle oli opetettu Herran tie ja hän puhui palavana Hengessä ja opetti tarkasti Jeesuksesta. Herran tiehen ja Jeesukseen uskomiseen kuuluu usko, parannus, Pyhän Hengen saaminen ja kaste vedessä Jeesuksen nimeen. Näyttää vahvasti siltä, että Apollos ei ollut ymmärtänyt oikein vesikastetta Jeesuksen nimeen ja että hän olisi erehtynyt tässä kohden. Hän otti nöyrästi ojennuksen vastaan ja pääsi eteenpäin uskossa. Tästä Raamatun kohdasta tulee esille todella tärkeä asia. Uskovat eivät halveksineet tai olleet epäluuloisia Apollosta kohtaan, eivätkä sanoneet etteivät he enää luota Apollokseen kun hän oli erehtynyt opissa tai ei ymmärtänyt sitä mitä Jumalan sana opettaa.

Meidänkin tulee olla armollisia toinen toisillemme, vaikka olisimme langenneet tekemään syntiä erehtyneet opillisesti. Meidän tulisi toimia niin kuin alkuseurakunnan uskovat, sillä kun joku on erehtynyt, mutta kun hän on tehnyt parannuksen, niin meidän tulisi iloita siitä sekä ajatella, että hän on suureksi hyödyksi uskoville sekä Jumalan valtakunnan työlle. Jos emme ole armahtavaisia, emmekä anna anteeksi hänelle, vaikka Jumala antaa anteeksi, niin Jumalakaan ei anna anteeksi meille (Matt 6:14,15). Jos hylkäämme jonkun uskovan siksi kun hän on erehtynyt, mutta tehnyt parannuksen, niin elämme synnissä ja anteeksiantamattomuudessa.

Vanhurskas nousee jälleen

1 Mooseksen kirjan 1 luvussa jakeessa 1 on kolme sanaa, joista muodostuu lukuarvo 777. Jumala on Elohim (lukuarvo 86), taivaat on HaShamajim (395) ja maan on HaArets (296). 86+395+296=777. Jumala sana opettaa, että kaiken todistuksen tulee nojata kahden tai kolmen todistajan todistukseen. Jumala itse asetti kolmen sanan kautta todistuksen luomistyöstänsä, joiden yhteislukuarvo on 777. Jumala sinetöi todistuksensa kolme kertaa, jonka todistuksen perusteella tuli kolmesti luku seitsemän. Raamatun Jumalan sinetti kolminkertaisesta todistuksesta päättyen lukuun 777 on todella vahva osoitus ja todiste siitä, että luominen on totta ja on tapahtunut juuri niin kuin Raamatussa kerrotaan.

1 Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa jakeessa 1 on 28 kirjainta, eli neljä kertaa seitsemän. 1 Moos 1:1 tulee esille kuinka Raamatun sanan todistus on vahvistettu useamman kuin kolmen todistuksen kanssa, koska kyseessä on totisesti Kaikkivaltiaan Jumalan sana. Numero seitsemän kertoo Jumalan täydellisyydestä ja Hänen täydellisistä teoistaan.

Snl 24:16 Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.

Raamatussa on ihana lupaus sinulle ja minulle. Seitsemästi lankeava ei tarkoita tässä kohden lukumäärä, niin että jos seitsemän kertaa lankeaa, niin Jumala nostaa ylös. Numero seitsemän kuvaa Raamatussa Jumalan täydellisiä tekoja. Vanhurskas ihminen (uskova Jumalan armosta) on Jumalan rakkauden ja täydellisten tekojen kohteena ja siksi jos hän lankeaa, niin hän Jumalan armosta ja voimasta nousee jälleen vaeltamaan uskossa eteenpäin. Oli tilanne mikä tahansa olet sitten langennut tai muuten alaspainettu, niin vanhurskas nousee jälleen ylös Jumalan armosta ja voimasta.

Ilm 1:

11 joka sanoi: "Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan".

12 Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,

13 ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.

 

Vanhan liiton aikana ilmestysmajassa oli seitsemän kultaista lampunjalkaa. Kultainen lampunjalka on esikuvaa seurakunnasta Jumalan kansasta. Kultaisessa lampunjalassa oli seitsemän haaraa, koska Jumala on lunastanut, pelastanut ja pyhittänyt kansansa Herran Jeesuksen sovitusuhrin kautta. Jumalan kansa on Herran täydellisten tekojen kohteena Herran Jeesuksen sovitusuhrin kautta ja ansiosta. Siksi seurakunnan esikuva ja symboli oli seitsenhaarainen kultainen lampunjalka, joita oli ilmestysmajassa seitsemän kappaletta.

 

Seitsenhaarainen lampunjalka, joita oli seitsemän kappaletta ilmestysmajassa kertoo meille sen, että seurakunta on Jumalan täydellisten tekojen kohteena. Voit luottavaisin mielin olla Jumalan lapsi sekä tehdä parannusta lankeemuksenkin jälkeen, koska Jumalan täydelliset teot nostavat sinut ylös jälleen parannuksen teon kautta ja näin saat jatkaa uskossa eteenpäin Jumalan armosta.

Ilm 5:6 Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.

Raamattu kuvaa Herran Jeesuksen (teurastettu Karitsa) sellaisena jolla on seitsemän sarvea sekä seitsemän silmää. Sarvi kuvaa Raamatunkielessä voimaa ja seitsemän silmää yhdistettynä Jeesukseen, että Jumala näkee ja tietää kaiken. Seitsemän sarvea ja seitsemän silmää on vertauskuvallinen opetus, joka opettaa seitsenluvun kautta Jumalan täydellisestä voimasta sekä Kaikkivaltiudesta, joka näkee ja tietää kaiken täydellisesti.

Ilmestyskirjan luvun 5 ja jakeen 6 kuvaus Herrasta Jeesuksesta teurastettuna Karitsana, jolla on on seitsemän sarvea ja silmää tuo myös esille, että Herran Jeesuksen sovitusuhri on täydellinen, jonka kautta syntinsä tunnustava ja Häneen uskova saa syntinsä täydellisesti anteeksi, eikä Jumala niitä enää muista ja muistele.

Jes 65:

17 ¶ Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu;

18 vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan.

Jes 43:25 Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.

Hebr 10

16 "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan," sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä";

17 ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".

18 Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.

19 ¶ Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,

20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,

21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija,"

22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;

Jumala sinetöi syntien anteeksiantamuksen Herran Jeesuksen sovitusuhrin ansiosta numero seitsemän todistuksen kautta. Jumala ei enää muista niitä syntejä, jotka Hän on antanut anteeksi. Jumalan anteeksiantamus vapauttaa ihmisen täydellisesti syyllisyydestä, jota synti aiheuttaa ihmisen sydämessä. Jos ja kun olet tehnyt parannuksen synnistä tai väärästä opetuksesta, niin älä syyllistä itseäsi, äläkä anna muiden syyllistää itseäsi, sillä Jumala on antanut sinulle syntisi anteeksi, eikä muistele niitä enää, eivätkä ne enää astu Hänen muistiinsa, joten älä sinäkään niitä enää muistele, äläkä syyllistä itseäsi.

Jos lankeamme ja teemme parannusta, niin Herra on luvannut sanansa lupauksen mukaan nostaa sinut ja minut ylös uudelleen vaeltamaan uskossa Jumalan armosta ja voimasta. Herra auttaa meitä tekemään parannuksen sekä nostaa meidät ylös lankeemuksen kuopasta täydellisten tekojensa kautta. Tässä kohden sydämeni murtuu ilosta Jumalan rakkauden ja hyvyyden tähden.

 

 

Petri Paavola 5.4.2016

Lähteet:
Raamattu 33/38
Biblia 1776
King James Version 1611


 

 

 

 





eXTReMe Tracker