Etusivulle
Raamatunopetuksia
Anna palautetta


 


 

Vapaus elää Jumalan sanan totuudessa

 

Jumalan sanan opetuksen mukaan Jumalan armosta pelastettu ihminen on kutsuttu elämään ja vaeltamaan Jumalan sanan totuuden mukaisesti Pyhässä Hengessä. Olen huomannut erilaisissa uskonyhteyksissä (seurakunnissa ja muissa uskovien yhteyksissä), että totuutta pyritään rajoittamaan sekä myös kumoamaan monin eri tavoin. Lähestyn tätä asiaa kirjoituksessani tietystä näkökulmasta käsin. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan avulla rukouksen kera.

Eräs asia, jonka kautta pyritään rajoittamaan ja jopa kumoamaan totuutta on sellainen ettemme voisi olla siitä varmoja mikä on Jumalan sanan totuus. Jos ja kun seurakuntana tai yksilöuskovina uskomme ettemme voi olla uskossamme varmoja siitä mikä on totuus, niin silloin vääryys, valheet, ihmisten perinnäissäännöt ja väärät opetukset hyvin pian valtaavat sydämen maaperän sekä seurakunnan opetuksen.

Luuk 1:4 että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.

Apt 2:36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."

Room 14:14 Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.

1 Tess 1:5 että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella-niinkuin tiedätte, millaisia me olimme teidän keskuudessanne, teidän tähtenne-

1 Tim 1:15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.

2 Tim 3:14 Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,

Hebr 6:19 Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,

Hebr 10:22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;

On paljonkin Raamatun asioita, jotka ovat lopullisia ja varmoja. Raamattu opettaa uskon varmuudesta. Jokaisen uskovan tulisi kasvaa uskon varmuuteen ja se että on varma jostakin asiasta ei ole väärin, koska Raamattu on täynnä totuuksia, jotka eivät muuksi muutu. Toki sekin on totta, että me kaikki olemme erehtyväisiä, myös minä ja olen sen tuonut esille monen monta kertaa. Siitäkin huolimatta vaikka olemme erehtyväisiä, niin Raamatun sanan totuus on luja ja varma perustus, joka ei muutu ja jota valheet eivät voi murtaa ja kaataa.

Jos joku provosoituu siitä, että joku sanoo jotakin asiaa varmaksi tai kiistattomaksi Raamatun sanan totuudeksi ja jos asia tuodaan lähimmäisen rakastamisen hengessä, niin silloin ongelma on sillä joka provosoituu. Kyselevä ilmapiiri kuuluu seurakunta-elämään. Se että sanoo jonkun asian olevan kiistaton tai varma ei tarkoita kenenkään jyräämistä, vaan sen esille tuomista mitä pitää Raamatun totuutena ja joka voi myös olla Raamatun totuus, koska Raamatussa on Jumalan sanan totuus.

Fil 2:14 Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä,

Se on toki totta, että kaikki asiat eivät ole kaikille kiistattomia, selkeitä tai kirkkaita. Ei se ratkaise läheskään aina erimielisyyden ongelmaa koskien Raamatun opetusta, vaikka löisimme pöytään faktoja, jotka osoittavat selkeästi, että tämä on selvä asia ja kiistaton totuus. Ikävä kyllä uskovien keskuudessa on olemassa henkilöitä, jotka eivät nöyrry, vaikka asiat olisi tuotu esille täysin kiistattomasti ja aukottomasti. Silloin jos kokee ja ymmärtää asian olevan varma Raamatusta, niin silloin ei ole hyvä epäröidä, vaan uskoa sen minkä varmaksi tietää.

Sitten on Raamatun asioita, joita emme tiedä varmaksi ja silloin on tietenkin väärin väittää varmaksi sitä mitä ei vielä ymmärrä. Silloin on hyvä tuoda esille, että minä ymmärrän, ajattelen, tulkitsen asian näin, enkä väitä sitä varmaksi. Sitten eräs tärkeä asia. Jos minulla on tietynlainen tyyli ja tapa keskustella, niin olisi väärin jos pyrkisin vaatimaan, että muiden täytyy toimia, niin kuin minä toimin ja keskustelen. Sekin on väärin jos provosoituisin ja loukkaantuisin siihen jos muut keskustelijat eivät toimi niin kuin minä haluan.

Silloin kun loukkaannutaan ja provosoidutaan, niin on usein (ei aina) kyse halusta rajoittaa toisen sananvapautta sekä sen varjolla pyrkiä pääsemään etulyöntiasemaan riisumalla lähimmäiseltä keinot keskustella, niin ettei hän enää voi tuoda asioita esille, niin kuin hän uskoo ja ymmärtää. Meidän ei tule päästä kenenkään niskan päälle, vaan Raamatun sanan totuuden tulisi ohjata meitä kaikkia ja meidän tulee alistua Jumalan sanan totuuden alaisuuteen silloin kun ymmärrämme sen mikä on totuus. Raamattu opettaa lähimmäisen rakastamista ja kunnioittamista, joka tarkoittaa myös ettemme saa asettaa kahleita toinen toisillemme, vaan sen sijaan meidän tulee antaa kaikille vapaus keskustella oman persoonansa kautta. Toki se on totta, että jos joku toimii väärin, ylenkatsoo, pilkkaa ja kohtelee lähimmäisiään väärin, niin siihen pitää puuttua, mutta sävyisyyden hengessä, kuitenkin suoraa totuutta puhuen.

Toimikoon kukin, niin kuin parhaaksi kokee ja ymmärtää, olkoon se sitten kyselevää keskustelua, jonkin asian varmaksi tietämistä tai jos ei ole varma jostakin asiasta, mutta tehtäköön kaikki toisiamme kunnioittaen sekä toisillemme tilaa antaen. Jos seurakunnan valtaa sellainen ilmapiiri, että jotakin tai joitakin ihmisiä aletaan rajoittamaan siinä miten he saavat keskustella tai tuoda asioita esille, niin siinä yleensä käy niin, että totuus poljetaan jalkojen alle ihmisten lihallisten ja sielullisten reaktioiden tähden. Jos joku pyrkii väärällä tavalla tuomaan asioita esille eikä kunnioita muita, niin silloin tietenkin paikallisen seurakunnan paimenten (vanhimmat) tulee sävyisästi puuttua tällaiseen väärään käytökseen. Älkäämme loukkaantuko toinen toisillemme, vaan antakaamme toisillemme tilaa kasvaa uskossa ja ilmaista itseämme sen mukaan kuin ymmärrämme ja muistakaamme, että meidän kaikkien tulisi kasvaa uskossa toinen toisiamme rakastamaan ja kunnioittamaan yhä syvällisemmin.

Meidän tulee uskovina tiettyyn rajaan asti sietää myös vääriä oppeja, kiukuttelua sekä väärää käytöstä, mutta jos alamme rajoittamaan sitä miten ja millä tavalla itse kukin saa ilmaista itseään ja uskoaan, niin silloin olemme luoneet seurakuntaan väärän hallitsemisen ilmapiirin jossa lihallinen loukkaantuminen hyvin helposti pääsee rajoittamaan ja hallitsemaan muita ihmisiä. Kun kirjoitin, että meidän tulisi sietää vääriä opetuksia, niin tarkoitan sillä sitä ettei missään nimessä saa hyväksyä vääriä oppeja, mutta väärän opin tuoja tulee oikaista totuuden sanan kautta sävyisyyden Hengessä ja yrittää häntä kunnioittaen pyrkiä pääsemään vuorovaikutukseen, jossa häntä voi ohjata sävyisyyden Hengessä oikeaan suuntaa Jumalan sanan kautta. Väärän opin tuojakaan ei tule jyrätä, vaan erityisesti seurakunnan paimenten tulee kuunnella mitä he sanovat ja sitten heitä on oikaistava totuudella sävyisästi oikeaan suuntaan, jos he ymmärtävät jotakin väärin tai pyrkivät tuomaan vääriä opetuksia seurakuntaan.

Seurakunnassa ja uskovien keskuudessa on olemassa asioita, jotka ovat toisille varmoja ja toisille epävarmoja ja uskon, että sitä otetaan myös huomioon seurakunnassa, jossa vaikuttaa Herran Jeesuksen armo, totuus ja rakkaus. Mutta en usko että oikea tapa ottaa niitä huomioon on sellaista missä se joka pitää asiaa varmana toivoo ettei kukaan olisi epävarma tai se joka on epävarma toivoo ettei kukaan olisi varma. Minusta oikeampi tapa olisi sallia kaikkien olevan sitä mitä ovat tai muuten jonkun toive voi toteutua toisten rajoittamisena.

Oikea tapa ottaa toisten tunteet huomioon on antaa heidän ilmaista itseään ollen sitten varmoja tai epävarmoja, jos asiat ilmaistaan toisia kunnioittaen. Raamattua tutkimalla löytää monenlaisia tapoja kuinka ilmaista asioita tietyissä tilanteissa. Meidän on tietenkin aina otettava muut huomioon sekä otettava huomioon missä kasvuvaiheessa itse kukin on. Raamattu opettaa, että kasvaneempien uskovien on otettava huomioon vähemmän kasvaneita uskovia sekä kasvaneemmalla on suurempi vastuu kuin vähemmän kasvaneella ja asia on juuri näin. Se kuitenkin usein unohtuu, että myös vähemmän kasvaneella on vastuu siitä miten hän käyttäytyy eikä hän voi paeta kasvamattomuutensa taakse, vaan hänelläkin on vastuunsa.

Olen ollut joskus sellaisissa yhteyksissä missä vähemmän aikaa uskossa olleet ovat alkaneet vaatimaan kasvaneemmilta uskovilta heidän huomioimistaan sellaisella tavalla, että kasvaneemmat uskovat eivät saa enää uskoa niin kuin Raamattu opettaa, vaan heidän täytyisi ottaa huomioon muita ihmisiä lihallisen reaktion ja sielullisen vallanhalun kautta alistumalla lihallisen ja sielullisen ohjailun alaisuuteen. Tämä vaara on aina olemassa siellä missä asetetaan rajoituksia ihmisille, jolloin suosituksista ja ehdotuksista voi tulla vaatimuksia. Toki asia on myös toisinpäin, että kasvaneemmat uskovat voivat pyrkiä alistamaan kasvamattomia uskovia, joka on myös väärin ja syntiä.

Room 14:

1 ¶ Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.

2 Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.

3 Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.

4 Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.

Raamattu opettaa tässä heikkouskoisesta, joka voidaan ymmärtää vähemmän aikaa uskossa olleeksi tai kasvamattomaksi uskovaksi. Heikkouskoisuus, vähemmän aikaa uskossa ollut sekä kasvamaton uskova ei tarkoita sellaista negatiivista asiaa, jossa jotakin halvennetaan, vaan tilaa jossa uskova ei ole harjaantunut ja kypsynyt uskossaan. Room 14 luvun ensimmäiset jakeet kuvaavat kasvaneemman ja kasvamattomamman välistä keskinäistä suhdetta. Raamattu opettaa ettei kumpikaan saa halveksua ja tuomita toinen toisiaan. Kasvaneemmalla uskovalla on suurempi vastuu, mutta myös kasvamattomalla on vastuu siitä miten hän käyttäytyy ja kohtaa kasvaneempaa uskovaa. Jos näin ei olisi, niin silloin lihallisuus ja sielullisuus voisi päästä alistamaan ja hallitsemaan uskovia. Toki sekin on mahdollista, että kasvaneempi uskova voi lihallisesti ja sielullisesti pyrkiä hallitsemaan ja alistamaan muita.

1 Tim 4:

12 Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa.

13 Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen.

14 Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi.

15 Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä.

16 Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.

Emme saa uskovina ylenkatsoa nuoria uskovia (emmekä myöskään vanhempia uskovia). Nuorelle uskovalle on annettu myös vastuuta, kuten 1 Tim 4:12-16 opettaa. Se toki tulee erottaa ettei vasta uskoontullut voi vielä kantaa vastuuta kovinkaan paljoa, mutta joka päivä vastuullisuus kuitenkin kasvaa hänen sydämessään. Sekin tulee muistaa, että Timoteus oli jo lapsesta asti tuntenut pyhiä kirjoituksia, joten myös nuoremmassa iässä oleva uskova voi olla kasvanut uskossaan.

Mutta yhtä selvää on se, että jokaisella on vastuunsa Herran edessä, toisella se on suurempi kuin toisella, mutta kaikilla uskovilla on vastuunsa Herran edessä.

1 Tim 5:

1 ¶ Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä,

2 vanhoja naisia niinkuin äitejä, nuorempia niinkuin sisaria, kaikessa puhtaudessa.

Raamatussa on ohjeet nuhtelua varten, joka tulee tehdä sävyisyyden hengessä ja vanhempia uskovia tulee nuhtelun kautta neuvoa kuin isää tai äitiä ja nuorempia uskovia tulee nuhtelun kautta neuvoa niin kuin veljiä tai sisaria. Kaiken tulee tapahtua puhtaudessa ja sävyisyydessä.

Room 12:10 Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.

Room 12:10 jakeen opetus asettaa meidän jokaisen eteemme vastuun siitä, että veljellisessä rakkaudessa olisimme helläsydämiset toisiamme kohtaan ja toistemme kunnioittamisessa kilpailisimme, ei lihallisesti, vaan hengellisesti. Näen sellaisen kunnioittamisena ettemme pyri muuttamaan toisen käyttäytymistä tai sanomisia jos ne ovat Raamatullisia ja Jumalan tahdon mukaisia sekä toista kunnioittavia.

Totta kai kaikki asiat ovat tapauskohtaisia, mutta jos pysyy Raamatun ilmoituksessa ja uskoo varmaksi joitakin asioita ja sen tuo esille toisia kunnioittavassa sävyssä, niin silloin kyllä ongelma on sillä, joka provosoituu siitä, että joku pitää jotakin varmana. Jos se joka uskoo jonkin asian olevan varma tuo asiansa esille muita halventaen tai pilkaten, niin silloin tietenkin syy on hänessä itsessään, ei siinä joka on epävarma.

Jos asia jota olemme pitäneet varmana ei olekaan varma ja olemme erehtyneet, niin silloin meidän on nöyrästi tehtävä parannus. Siitäkin huolimatta vaikka voimme erehtyä ja erehdymme, niin Pyhä Henki ja Raamatun sanan opetus kasvattaa meitä täyteen uskon varmuuteen.

Totta kai uskovien tulee ottaa toisiaan huomioon, emmekä saa keskustella ja kommunikoida yhteisessä kokoontumisessa ihan miten huvittaa. Erimieltäkin saa olla, kunhan sen tekee rakentavasti ja toisia kunnioittaen.

Jos joku kokee, että seurakunnassa ja uskovien keskuudessa asioiden sanominen kiistattomaksi ja varmaksi provosoi muita, niin mikä olisi oikea ratkaisu?

Keskinäisessä kokoontumisessa ei saa sanoa mitään asiaa kiistattomaksi ja varmaksi, koska joku voi loukkaantua siihen. Tämä olisi huono vaihtoehto, koska silloin ei kukaan saisi sanoa enää mitään varmaa ja kiistatonta totuuttakaan, koska loukkaisi muita. Tämä rajoittaisi seurakunnan kokoontumista ja yhteistä rakentumista, niin ettemme enää kykenisi seisomaan Raamatun sanan totuuden takana, koska joku voi loukkaantua. Jokaisella tulee olla oikeus tuoda esille mitä sydämessään kokee kunhan tekee sen muita rakastaen, koska silloin kunnioitamme toisiamme, emmekä pyri kahlitsemaan muita. Tämän jälkeen sitten me saamme sävyisyydessä koetella asioita Jumalan sanan totuuden kautta.

Oikea ratkaisu on sellainen, että annetaan asioiden ratkaista, eikä takerruta sanoihin ja henkilöihin, jos sanat ja henkilöt niiden takana kunnioittavat toinen toisiaan ja pyrkivät tuomaan asioita esille ollen sitten varmoja tai epävarmoja kannastaan, niin jokainen tutkikoon ja koetelkoon sitä mikä on Raamatun totuus.

On totta että meidän on otettava huomioon toinen toisemme sekä vahvojen on kannettava heikkojen vajavaisuuksia, mutta silläkin on rajansa, sillä jos uskon varmuutta ja Jumalan sanan totuutta aletaan rajoittamaan loukkaantumisen tähden, niin silloin kunnioitamme enemmän ihmisen loukkaantumisen kokemusta kuin Jumalan sanan totuutta.

Minun puolestani, jokaisella uskovalla on oikeus pitää jotakin asiaa varmana ja kiistattomana totuutena, vaikka se olisi vastoin sitä miten minä uskon. Kun yhdessä tutkimme asioita, niin Raamatun sana näyttää meille jokaiselle sen mikä on totuus ja olen ihan varma, että me jokainen jossakin kohden joudumme tekemään parannusta ja korjaamaan kurssia. Minä ainakin olen tehnyt parannusta ja korjannut kurssiani monta kertaa.

Olemme siten todella tärkeän aiheen edessä, sillä se miten seurakunnan paimenet toimivat, että Raamatullinen totuus saisi olla esillä seurakunnassa sävyisyyden Hengessä. Raamatun totuus ja vapaus ihmisille kirjoittaa ja kertoa uskostaan vai rajoitukset ettei kukaan loukkaa ketään, vaikka pyrkimys ei olekaan loukata ketään.

Gal 2:

4 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,

5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.

Edellä oleva jae ja sen esille nostaminen ei ole mitään vihjausta, että syyttäisimme kenenkään olevan valheveli. Tällaisen ajatuksen voi siten unohtaa. Sen sijaan tuon esille sen ulottuvuuden, että silloin kun uskovien vapautta rajoitetaan, niin se on aina tappioksi Raamatun totuudelle, koska uskovien rajoittamisen ja orjuuttamisen tarkoitus on pyrkiä estämään uskova pitämästä varmaa ja kiistatonta totuutta esillä. Silloin kun annamme periksi väärällä tavalla, niin yhteisöstä muodostuu sellainen, jossa ihmisen mielipide, tunteet ja loukkaantuminen määrittävät kuka saa tuoda mitäkin esille, mutta ei se mikä on Raamatun totuus.

Jos joku provosoituu siitä, että joku on jostakin asiasta varma sydämessään liittyen Raamatun totuuteen, niin minusta oikea tapa ei ole vältellä uskon varmuutta, koska Raamattu opettaa nimenomaan kasvusta uskon varmuuteen. Siksi on tärkeää, että emme provosoituisi pyrkimyksestä uskon varmuuteen, vaan sen sijaan asiallisesti keskustellen annamme toisille tilaa seurakunnassa ja itse kukin tutkikoon sitä mikä on totuus.

Me emme saa pyrkiä ketään loukkaamaan tai tarkoituksella provosoimaan, mutta on asioita, joista ei voi luopua ja se on Raamatun sanan varma totuus ja sitä jokaisen uskovan tulisi saada tuoda esille Jumalan seurakunnassa. Jumalan tahto on että oppisimme olemaan loukkaantumatta, emmekä kävisi henkilöön kiinni, vaan toinen toisiaan rakastaen sekä kunnioittaen antaisimme toisillemme tilaa ja vapautta Kristuksessa puuttumatta sanoihin, jotka eivät ole loukkaavia, vaan pyrkivät kunnioittamaan ja kirkastamaan Jumalan sanan totuutta.

Jos joku provosoituu siitä, että opetetaan tai sanotaan Raamatun asioita varmaksi, mutta toista kunnioittaen, niin silloin ongelma on kyllä provosoituvassa henkilössä ja hänen asenteessaan. Jumalan tahto on auttaa uskovia kasvamaan uskossa sekä hylkäämään väärät loukkaantumisen tunteet ja provosoituminen, niin että uskova pääsisi niistä vapaaksi. Jos välttelemme tiettyjä asioita ja niistä keskustelemista, ettemme loukkaisi toista, niin se on sama asia kuin jättää hänet tilaan, jossa hän lihallisesti ja sielullisesti loukkaantuu asioista, joista hänen ei tulisi loukkaantua.

Hyvin usein loukkaantumisen taustalla on se kun on jostakin asiasta erimieltä toisen kanssa, niin sen tähden loukkaantumisen kautta pyritään jollakin tavalla vaientamaan toinen tai ottamaan häneltä pois työkaluja, niin että pääsisi itse niskan päälle kun pyritään etsimään Jumalan sanan totuutta. Hyvin äkkiä voi käydä niin ettei Jumalan sanan totuus ole etusijalla, vaan loukkaantujan kautta sielullisuus ja lihallisuus pääsee hallitsemaan uskovia ja kokoontumista.

Loukkaantuja ja hänen tukijansa eivät joko näe tai eivät halua nähdä sitä, että loukkaantuja haluaa pelisäännöt hänelle edulliseksi, mutta hänen "vastustajiltaan" pitää ottaa työkalut pois käsistä. Loukkaantuja vaatii reiluja pelisääntöjä vain itselleen mutta ei muille. Edellä tarkoitan sellaista loukkaantumista, jossa loukkaantujaa kohtaan ei ole toimittu väärin.

Tietenkin silloin jos toimimme väärin niin asia on ihan erilainen ja väärintekijän tulee itse tehdä parannus eikä pyytää ihmistä tekemään parannusta, jota väärintekijä on loukannut. Samoin jos loukkaantuu aiheettomasti, niin silloin kyllä tulee mennä itse ensin parannuksen paikalle, eikä vaatia muita muuttumaan. Meidän jokaisen tulisi omalta osaltaan vaalia hyvää ja toisen huomioonottavaa ilmapiiriä seurakunnan kokoontumisessa sen mukaan mihin saakka on uskossaan kasvanut, kunhan kaikki tapahtuu kuitenkin Raamatun opetusta ja totuutta noudattaen.

Fil 3:

12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.

13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,

14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

15 ¶ Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.

16 Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!

Kukaan meistä ei tule täydelliseksi ja se meidän kaikkien olisi syytä muistaa. Koska emme tule täydelliseksi tässä ajassa, niin siksi itse kukin meistä on uskonkasvun tiellä, jokainen siinä kohden mihin saakka on saanut Jumalan armosta kasvaa. Fil 3 luvussa on todella tärkeä opetus, siitä jos ja kun emme ole kaikesta samaa mieltä. Jumala ilmoittaa totuuden sille, joka haluaa todella totuuden tietää, mutta meidän tulisi vaeltaa samaa tietä yhdessä. Valitettavasti aina se ei ole mahdollista, sillä kun asioita käsitellään, niin kun ja jos on ylikierroksia tai katkeruutta sydämessä, ei asioita kyetä käsittelemään ja kun niitä koitetaan käsitellä väärässä mielentilassa, niin asiat menevät entistä enemmän sotkuun ja katkeruus lisääntyy.

Siksi on myös hyvä odottaa ja antaa aikaa eikä koittaa väkisin käsitellä asioita, joita ei pystytä käsittelemään. Joskus on hyvä jättää asia hautumaan ja antaa Jumalan tehdä työtä sydämessä ja puhua miten asia on. Herra voi sen tehdä suoraan itse tai toisen uskovan kautta. Silloin kun Jumala puhuu toisen ihmisen kautta jostakin jännitteestä ihmisten välillä, niin se yleensä tapahtuu silloin kun asioita voidaan alkaa käsittelemään. On turhaa ja hyödytöntä koittaa selvitellä asioita, jos toinen juonii pahaa koko ajan tai hän ei sydämessään halua selvittää asioita.

Joskus näyttää siltä kuin me uskovat koittaisimme väkisin kasvattaa toinen toisiamme. Sitten on myös sellaista jossa ihminen oman rikkinäisyytensä tähden vääristää sen mitä muut sanovat ja opettavat. Onneksi Jumala on suuri Jumala, joka kykenee muuttamaan ihmisen ja silloin kun Jumala muuttaa, niin sen kyllä huomataan ja se näkyy kauas. Onneksi Jumalan armo, rakkaus ja totuus Pyhässä Hengessä kasvattaa jokaista Herran Jeesuksen opetuslasta ja itsekukin saamme kasvaa eteenpäin kunhan vain siihen suostumme ja onneksi monet suostuvat.

 

 


Petri Paavola 2.5.2017

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James version 1611
 

 

 





eXTReMe Tracker