Etusivulle
Raamatunopetuksia

1. Johannes Kastaja
2. Jeesuksen lähetyskäsky
2.B Mark 16:15,16
2.B 2 Mihin nimeen kastetaan?
2 C. Helluntai
2 D. Mikve-kaste
3. Filippus Samariassa
4. Filippus ja Kandaken hoviherra
5. Paavalin kääntymys ja kaste
6. Kesareassa uskoon tulleet pakanat kastettiin
7. Lyydia purppuranmyyjä
8. Vanginvartijan perhekunta
9. Synagoogan esimies Krispus ja hänen perhekuntansa
10. Johanneksen kasteelta kasteelle Herran Jeesuksen nimeen
11. Nouse, anna kastaa itsesi
12. Kasteen hauta
12 B. Upotuskaste vai valelukaste?
12 C. Ympärileikkaus
12 C.2 Johannes Kastaja suurin vaimoista syntynyt
13. Kaste hyvän omantunnon pyytämistä
13B. Kuuliaisuuden askel
13C. Vertauskuva
14. Joka ei synny vedestä ja Hengestä
14.B Ruumis puhtaalla vedellä pestynä
15. Uudestisyntymisen peso
16. Antakaa lasten tulla

17. Vesikaste kuuluu pelastuneelle, mutta vesikaste ei pelasta
18. Sakramentti


 

13C. Vertauskuva

Pietari sanoi opetuksensa olevan vertauskuva Nooan päivistä, jolloin valmistettiin arkkia. Niinpä tuota 1 Piet 3:18-21:ssa olevaa Raamatun kohtaa ei voi ymmärtää tuntematta sen vertauskuvaa:

Arkin rakentamista edelsi usko ja uskon kautta Nooan astui arkkiin, jonka jälkeen vesi tuli ja hukutti muun maailman, mutta Nooa pelastui uskon kautta ei veden kautta. Usko pelasti Nooan hukkumasta veteen ja vesi erotti Nooan ja muun maailman toisistaan. Mikä erottaa uskovan maailman hengestä?

Pyhä Henki tekee sen erotuksen, joka saa aikaan erottautumisen tästä maailman hengestä.

Pietari opetti myös, ettei vesikaste poista lihan saastaa? Mitenkä sellainen voi pelastaa tai tuoda syntien anteeksiantamuksen, joka ei poista lihan saastaa?

Eli vesikaste ei pelasta eikä tuo syntien anteeksisaamista, koska se ei poista lihan saastaa, vaan on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta ja tuo hyvän omantunnon pyytämisen seurauksena Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, jonka kautta Jumala Pyhän Henkensä kautta erottaa meidät maailman syntisestä hengestä.

Tällä tavoin me pelastumme synnistä, mutta niin kuin Nooakin pelastui hukkumiskuolemalta (kadotus) uskon kautta, niin mekin pelastumme kadotukselta pelastuksen vastaanottamalla, jonka jälkeen Pyhä Henki pyhittää ja pelastaa meidät synniltä joka tuhoaa ja turmelee ihmistä.

Eli vesikaste ei sittenkään pelasta, vaan uskoontulossa ihminen vastaanottaa pelastuksen ja ottaa sen jälkeen vesikasteen.

Vertauskuva Pyhän Hengen työstä

Vesikaste on myös vertauskuvaa Pyhästä Hengestä ja sen toiminnasta, sillä vain Pyhä Henki voi kastaa meidän lihan kuolemaan ei vesi.

Kasteenhauta kuvaa meille sitä, että kun kastaja kastaa kastettavan, upottaen hänet kasteen kautta kuolemaan synnille, niin samoin myös Pyhä Henki kuolettaa lihan tekoja. Kastaja pitää kiinni kastettavaa veden alla, niin kuin Jumalakin pitää meistä kiinni meidän lihamme kuollessa tämän maailman synnille. Ja niin kuin kastaja vetää kasteen haudasta kastettavan ylös, pitäen kiinni kastettavasta, niin samoin Jumalakin pitää kiinni meistä kannatellen meitä uudessa elämässä, jota saamme hänen vanhurskaudessaan ja Henkensä avulla vaeltaa Pyhän Hengen vaikuttaessa vanhurskauden tekoja.

Tämän kaiken mitä kasteenhauta kuvaa, niin sen Jumala tekee Pyhän Hengen ja sanan kautta, sillä vesikaste ei ole lihan saastan poistamista tämän vertauskuvan mukaan!

Raamattu opettaa, jotta usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Sillä se,  joka Jumalan luokse tulee täytyy uskoa, että Jumala on. Jumalan luokse tullaan henkilökohtaisen uskon kautta niin Raamattu selvästi opettaa. Ei vauva eikä aikuinen tarvitse kastetta ennen kuin on tullut uskoon.

Kirkolla monta erilaista kastetta

Raamatun kanta on yksiselitteisen selvä siitä, että on vain yksi usko ja yksi kaste. Mutta luterilaisella kirkolla on monta erilaista kastetta ja monesta eri syystä. Lähetyskentillä kastetaan ne, jotka ovat tulleet uskoon sen perusteella, että he ovat vastaanottaneet pelastuksen henkilökohtaisen uskoontulon myötä. Sitten heidän lapset kastetaan sen perusteella, koska heidän vanhempansa ovat tulleet uskoon. Tässä on nyt kaksi erilaista kastetta eri perusteilla,  toinen uskovalle, joka on tullut uskoon Jumalan armosta ja toinen pikkulapselle, joka ei ole tullut uskoon, vaan hänet kastetaan toisen ihmisen uskoontulon perusteella.

 

Raamattu kuitenkin opettaa että on vain yksi kaste, joka tarkoittaa, että se tehdään vain kerran ja aina samoilla perusteilla eli uskoon tulon jälkeen. Luterilaisessa kirkossa kastetaan myös siten, että jos joku liittyy vaikka avioliiton kautta kirkkoon ja on ateisti eikä usko Jumalaan, niin silti hänet kastetaan. Edellä oleva tapaus on taas erilainen ja eri syystä tapahtuva kaste kuin kaksi sitä edellä olevaa tapausta. Sitten kun täällä Suomessa syntyy lapsi julkijumalattomaan perheeseen, niin hänet kastetaan siksi, kun hänen vanhempansa kuuluvat kirkkoon, ei siksi kun hänen vanhempansa uskovat Herraan Jeesukseen. Tämä edellä oleva tapaus on taas aivan erilainen kaste ja eri perusteilla kuin muut kasteet.  Suomessa ainakin selkeästi yli 90% kirkon jäsenistä ovat julkijumalattomia. Lut.kirkon sylivauva ”kasteelle” ja muille kasteille ei löydy yhtään perustetta Uuden Testamentin kirjoituksista. Raamatun opettama yksi kaste tapahtuu aina samoilla perusteilla, eli uskoon tulon jälkeen. Kirkko kastaa monien eri syiden takia, esim. toisen ihmisen ratkaisun perusteella tai vanhempien kirkon jäsenyyden tähden, ei siksi että vauva sitä itse haluaisi. Jumala ei halua ketään pakkoliitettävän sellaiseen mihin ei olla itse sitouduttu.

 

Monet kirkon vauvakasteen kannattajat sanovat, että vauvan ei tarvitse uskoa, sillä Jumalan armo riittää ja kasteessa Jumala tarjoaa armoaan. Raamattu kuitenkin opettaa toisin:

 

Tiit 2:
11 ¶ Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,

 

Room 5:
1 ¶ Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

 

Uskon kautta (henkilökohtainen usko) Kristukseen saamme Jumalan armon, emme vesikasteen kautta. Sylivauvan kastaminen on ihmisteko, joka tehdään kirkon perinteen tähden, ei Raamatun opetuksen tähden, sillä Raamattu opettaa vesikasteesta parannuksen ja uskoontulon jälkeen, eikä kirkon sylivauvakasteesta.

 

Raamattu opetti yhdestä uskosta ja yhdestä kasteesta, joka tarkoittaa sitä, että kastettavalla tulisi olla usko ennen kuin kastetaan. Ja ylivoimaisesti eniten kirkko kastaa ihmisiä, jotka eivät usko. Luterilaisen kirkon opetus kasteesta on täten täysin epäraamatullinen eikä edusta Raamatun opettamaa yhtä kastetta, joka tapahtuu uskon tulon jälkeen.

 

Siunaavin terveisin: Petri Paavola

ps. Tätä materiaalia saa vapaasti kopioida ja levittää jos ei ota tästä mitään pois tai laita tähän mitään lisää.

Petri Paavola

Uusin kirjoitukseni Raamatullisesta vesikasteesta (Vertauskuva 1 Piet 3)

http://www.kotipetripaavola.com

Lähteet:

- Raamattu 33/38
- Biblia
-Textus Receptus
- King James version
- Jay. B. Green Literal version
- Lutherin käännös
- Ruotsalainen Raamattu v. 1917
- Yksi kaste: Juhana Lehmuskoski
- Sakramentti ja kirkko: Pentti Heiska
- Luterilainen katekismus
- Katolinen katekismus
- Katolisen uskon perusteet
- Jumalallisesta luonnosta osalliseksi: Arkkimandriitta Kristoforos Stauropoulos
- Kaste ja katumus: Sidoroff Matti ja Arkkipiispa Paavali
- Ortodoksinen sanasto: Arkkimandriitta Arseni

 

 

 





eXTReMe Tracker