Etusivulle | Yhteiskunnan ilmiöt ja asiat


 

Yhteys syvenee katolilaisten kanssa

 

Katolinen teologi Oskari Juurikkala kirjoitti blogissaan luterilais-katolilaisesta oppikeskusteluraportista nimeltään: Kasvavaa yhteyttä: Julistus kirkosta, eukaristiasta ja virasta (Communion in Growth. Declaration on the Church, Eucharist, and Ministry). Kyseinen englanninkielinen oppikeskusteluraportti julkistettiin 30.10.2017. Katsoin netistä tämän oppikeskusteluraportin julkistamistilaisuuden, joka herätti sydämelleni monia ajatuksia. Kun luin Juurikkalan kirjoituksen koskien luterilais-katolista oppikeskusteluraporttia, niin siinä vaiheessa koin voimakkaasti, että tästä asiasta ja muustakin on kirjoitettava julkisesti.

Juurikkalan kirjoitus kuten oppikeskusteluraporttikin johdattavat siihen suuntaan, jossa kirkkojen tulisi täydesti jäsentyä katoliseen kirkkoon. Katolisen kirkon ekumeeninen työ tähtää siihen, että mukana olevat kirkot ja uskonsuunnat hyväksyisivät katolisen kirkon opin, jonka seurauksena he hylkäisivät uskonsa identiteetin ja kääntyisivät katolisuuteen. Katolisen kirkon ekumenian petos on jo pitkällä ja Suomessakin useat kristilliset tahot ja vaikuttajat ovat sokeutuneet ekumenian pauloihin ja tästä syystä on todella tärkeätä kirjoittaa asiasta, että monet voisivat vielä pelastua iankaikkisesta kuolemanvaarasta, johon katolisuus ja ekumenia johdattavat ihmisiä.

Juurikkala kirjoitti blogissaan kuinka oppikeskusteluraportti on jatke oppikeskusteluille, joiden välittömin tavoite on löytää ratkaisuja vanhojen oppituomioiden ongelmaan. Itse näen asian siten, että oppikeskusteluraportin ja oppikeskustelujen tavoite on pyrkiä saamaan ekumeniassa mukana olevat tahot hyväksymään katolisen kirkon opit.

Katolinen kirkko opettaa messu-uhrin olevan voimakkain sovitusuhri, Marian sovittavan syntiset Jumalalle, kiirastulessa  tapahtuvan erityinen puhdistuminen synneistä jne. Katolisen kirkon opin luonne on sellainen, jossa katolinen väärä pelastustie ei ainoastaan opeta väärää pelastustietä, vaan pilkkaa ja halventaa Herran Jeesuksen sovitustyötä ristillä, eikä pidä sitä riittävänä pelastukseen, vaan sen lisäksi tarvitaan vielä monia erilaisia pelastuksenteitä. On sanomatta selvää, että katolinen kirkko julistaa väärää evankeliumia, eikä kyse ole pelkästä opillisesta erehtymisestä, vaan kadotustuomion alla olevasta sanomasta. Kukaan Jumalan armosta pelastettu uskova ihminen ei saisi samaistua katolisen kirkon kanssa ja pitää sen sanomaa Raamatullisena julistuksena, vaan ymmärtää ja nähdä katolisen kirkon olevan antikristillinen lahko ja kristinuskon valhekopio ja jäljitelmä.

Juurikkala kirjoitti blogissaan kuinka raportti käsitteli vaikeinta teemaa, eli ordinoitua virkaa (pappisvihkimys). Katolinen kirkko opettaa kuinka kaikki kristityt ovat kasteen kautta osallisia Kristuksen pappeudesta ja sen lisäksi on vielä erityinen pappisvihkimyksessä saatu pappeus, jonka kautta vihitty pappi opettaa ja paimentaa Kristuksen nimessä ja persoonassa. Katolisen kirkon opin mukaan piispa vihkii papeiksi, vain naimattomuuslupauksen tehneitä henkilöitä.

Katolisen kirkon opetus pappeudesta on väärä ja epäraamatullinen. Raamatun opetuksen mukaan kaikki Uuden Liiton uskovat ovat kuninkaallista papistoa uudestisyntymisen perusteella, kun he Jumalan armosta ovat tehneet parannuksen ja vastaanottaneet pelastuksen uskon kautta Herraan Jeesukseen. Yleinen, eli kuninkaallinen pappeus tulee syntymän (uudestisyntymän) perusteella, ei vesikasteen perusteella. Vesikaste on uudestisyntymän seuraus, eli kun ihminen pelastuu ja tulee Jumalan armosta uskoon, niin pelastuksen seuraamuksena hän vastaanottaa vesikasteen.

Raamattu ei opeta, että uskova ihminen paimentaisi seurakuntaa Kristuksen persoonassa. Ainoastaan antikristillinen henki voi opettaa sellaista järkyttävää harhaoppia, että ihminen paimentaisi Kristuksen persoonassa. Tämäkin harhaoppi todistaa ja paljastaa katolisen kirkon antikristillisen luonteen.

Raamattu ei opeta erityistä pappisvihkimystä, eikä sitä, että piispa vihkisi naimattomuuslupauksen tehneitä ihmisiä erityiseen pappeuteen opettamaan ja paimentamaan. Katolisen kirkon opetus pappiensa naimattomuudesta perustuu vuonna 1079 paavi Bonifatius VII säätämään julistukseen, jonka mukaan katolisen kirkon pappien tulee elää selibaatissa ja naimattomuudessa. Katolinen kirkko uskoo ja opettaa Pietarin olleen ensimmäinen paavi ja Pietarin olleen naimaton mies.

Raamatussa ei ole paavin virkaa, eikä Pietari täten ole voinut olla ensimmäinen paavi. Raamattu sanoo niin Matteuksen kuin Markuksen evankeliumeissa, että Pietarilla oli anoppi, joka oli Pietarin vaimon äiti (Matt 8:14 - Mark 1:30). Paavali toi esille Korinttolaiskirjeessä, että Pietarilla oli vaimo (1 Kor 9:5). Raamatun sanan totuus kumoaa katolisen kirkon antikristilliset harhaopit.

Raamattu ei opeta yhtään mitään kirkollisesta piispan virasta. Raamatussa on kreikankielen sana episkopos, jonka suomalaiset käännökset kääntävät kaitsijaksi tai piispaksi. Raamatun sanan opetuksen mukaan kaitsijan palvelutehtävä on yksi ja sama palvelutehtävä kuin vanhimmat ja paimenet, jotka ovat ryhmä miehiä, jotka yhdessä johtavat paikkakunnalla olevaa Jumalan seurakuntaa (Apt 20:17-28) Jeesuksen Ylipaimenuuden alaisuudessa. Katolisen kirkon oppi piispasta on väärä opetus.

Katolinen kirkko opettaa ehtoollisen messu-uhrin olevan samanaikaisesti kiitosuhri, ylistysuhri, muistouhri ja syntien sovitusuhri. Katolisen kirkon opetuksen mukaan Kristuksen ristinpuulla uhraama uhri ja messu-uhri ovat yksi sama uhri, vain uhraamisen muoto on erilainen. Katolinen katekismus vuodelta 1953 sanoo messu-uhrin olevan voimakkain sovitusuhri.

Raamatun opetuksen mukaan Herra Jeesus uhrasi yhden ainoan uhrin syntien edestä Golgatalla (Hebr 10:12). Raamattu sanoo Jumalan tehneen rauhan ihmisen kanssa Jeesuksen ristin veren kautta, sillä Jumala sovittaa syntimme Jeesuksen lihan ruumiin kautta (Kol 1:20-22). On sanomatta selvää, että katolisen kirkon opetus messu-uhrista on väärä evankeliumi, johon uskomalla ihminen ei ole matkalla iankaikkiseen elämään, vaan iankaikkiseen kadotukseen.

Juurikkala kirjoitti blogissaan innostuneena ja ihastuneena siitä kuinka oppikeskusteluraportin julkistamistilaisuudessa luterilainen piispa Simo Peura toi esille kuinka luterilainen ehtoollisoppi on lähellä katolisuutta. Juurikkala kirjoitti kuinka dialogiryhmän arvion mukaan jopa messun uhriluonteen osalta ei ole ratkaisevia esteitä yhteiselle ymmärrykselle. Juurikkala kirjoitti blogissaan koskien ehtoollista myös jesuiittamaisen kavalasti kuinka luterilaisten tulisi pohtia tarkemmin ehtoollista, koska tämä ajatus tulee esille myös luterilaisten omasta joukosta, Luther-tutkijoiden kynästä.

Juurikkalan tekstistä tulee esille katolisen kirkon kavala petoksen luonne. Katolinen kirkko keskustelee ja jauhaa ekumeenista valheenmyllyänsä niin kauan kunnes se saa muut kirkot ja uskonyhteisöt lähentymään katolisuutta sekä hyväksymään katoliset opit. Katolinen kirkko ei kuitenkaan itse hylkää omia oppejansa, vaan yrittää saada muut kirkot ja uskonyhteisöt hylkäämään omat oppinsa sekä hyväksymään katoliset opit. Tästä on ekumeniassa kyse. Katolinen kirkko ei muutu eikä hylkää harhaoppejaan, mutta muiden kirkkojen ja uskonyhteisöiden on hylättävä uskonsa identiteetti ja hyväksyttävä katoliset opetukset. Katolinen kirkko käyttää samaa kavalaa taktiikkaa myös muita kohtaan kuin luterilaisia, sillä katolisen kirkon ekumeenisen petoksen ja manipuloinnin kohteena on myös esim. vapaakirkko sekä helluntaikirkko. Helluntaikirkko on tosin vielä tarkkailijajäsenenä Suomen ekumeenisessa neuvostossa (SEN), mutta helluntaikirkon kirkollistumisen myötä on mahdollisesti odotettavissa tulevina päivinä helluntaikirkon täysjäsenyys SEN:ssa.

Jumala ei tahdo uskovien olevan tekemisissä valheen ja petoksen kanssa eikä sitä, että uskovat syventävät valheeseen perustuvaa yhteyttä epäjumalapalvelijoiden kanssa iankaikkiseksi vahingoksi. Jumala tahtoo totuutta salatuimpaan saakka, että Herran Jeesuksen opetuslapset eläisivät totuuden rakkaudessa sekä pyhityksessä ja Jumalan armossa sekä armosta hylkäisivät ja paljastaisivat kaikki valheen istutukset, kuten katolisen kirkon antikristillisen valhe-evankeliumin sekä ekumenian petoksen.  Todellinen rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiään kohtaan on Jumalan rakkautta, joka on yhtä totuuden kanssa.

 



Petri Paavola 8.11.2017

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James version 1611
Katolinen katekismus 2005
Katolinen katekismus 1953

hapatusta.net/2017/11/06/kasvavaa-yhteytta-mutta-kenen-kanssa

ekumenia.fi/30102017/
youtube.com/watch?v=lj_WLyxT4Gg
katolinen.net/vihkimys

 

 

Tiedustelut ja yhteydenotot: Palautesivu         







eXTReMe Tracker