|
Etusivulle
|
Raamatunopetuksia |
Anna palautetta
SaulusMedia |
Petri - Youtube
Sakramentin pakanallinen tausta
Sakramentti on katolisen, ortodoksisen ja luterilaisen kirkon opetuksen peruspylväs. Kirkollisen sakramentti käsitteen tausta on pakanauskontojen opetuksessa, ei Raamatussa. Kirjoitukseni tarkoitus on tuoda esille se mikä on Raamatun totuus ja mikä ihmisten perinteitä ja oppeja. Aihe on todella tärkeä, sillä Herra Jeesus sanoi ihmisten käskyihin ja perinnäissääntöihin perustuvan Jumalanpalveluksen olevan turhaa Jumalan palvelemista. Kirjoituksen tarkoitus ei ole halveksua tai lyödä ketään, vaan tuoda esille Jumalan sanan totuutta, sillä vain Jumalan sanan totuus voi vapauttaa ihmisen elämään Jumalan tahdon mukaisesti.
Sisällys:
Luterilaisen kirkon sakramenttioppi
Luterilaisen kirkon sakramenttioppi
Sakramentit ovat Jumalan armon ja
rakkauden näkyviä merkkejä, joiden kautta hän pelastaa
kadotuksesta, tekee ihmisen hengellisesti eläväksi,
puhdistaa hänet synnistä ja ravitsee häntä taivaan
lahjoilla. Kirkko toimittaa sakramentteja Jumalan
tahdosta.
Pyhä Henki tekee pelastavaa työtään
seurakunnassa sanan ja sakramenttien välityksellä. Sen
vuoksi Jumalan sanaa ja sakramentteja sanotaan
armonvälineiksi.
Kirkollisia siunaamis- ja
esirukoustoimituksia sanotaan sakramentaaleiksi.
Esimerkiksi kasuaalitoimitukset, kuten kaste,
avioliittoon vihkiminen, konfirmaatio ja hautaan
siunaaminen ovat sakramentaaleja.
Roomalaiskatolisessa kirkossa
sakramenttien lukumäärä vahvistettiin keskiajalla
seitsemäksi. Kaste ja ehtoollinen ovat sikäli
erityisasemassa, että muilla sakramenteilla on yhteys
niihin.
Sakramentti sana on kreikaksi mysterion sekä latinaksi
sacramentum ja tarkoittaa molemmilla kielillä salaisuutta. Kun
vertaamme Raamatun ja luterilaisen kirkon opetusta
sakramentista keskenään, huomaamme ettei Raamattu opeta kirkollista
sakramentti opetusta.
Kirkon pyhä toimitus
Luterilainen kirkko opettaa sakramentin olevan kirkon pyhä toimitus,
jonka Herra Jeesus Messias on itse asettanut. Luterilaisessa
kirkossa on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen. Kirkon opin
mukaan Herra Jeesus on läsnä sakramentissa ja jakaa armoaan näkyvien
aineiden välityksellä.
Raamatun opetus on erilainen kuin kirkon
opetus. Kirkko opettaa näkyvien aineiden kuten kasteveden ja
ehtoollisen leivän ja viinin olevan Jumalan armon näkyviä merkkejä,
joissa Hän on itse läsnä.
Raamatun opetuksen mukaan Jumala antaa ja jakaa armonsa Herran
Jeesuksen sovitustyön tähden, sillä Herra Jeesus on Jumalan armon ja
pelastuksen tuoja.
Raamatun opetuksen mukaan Jumala on läsnä uudestisyntyneen ihmisen
sydämessä, koska Jumala asuu hänen sisimmässään.
Vesikaste ja ehtoollinen on Herran Jeesuksen asettamia
opetuslapsilleen, joista vesikaste otetaan vastaan uskoontulon
jälkeen pelastuksen seuraamuksena sekä ehtoollinen kuuluu
pelastuneelle Herran Jeesuksen muistoksi.
Herra Jeesus eikä Raamattu missään kohtaan mainitse, että kaste ja
ehtoollinen ovat sakramentteja.
Joh 1:17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja
totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
Room 6:23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan
armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän
Herrassamme.
Ef 1:
Room 8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti
Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista
Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset
ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka
julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen
nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
Luuk 22:19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi
heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne
annetaan. Tehkää se minun muistokseni."
1 Kor 11:
Jumalan armon ja rakkauden näkyvät merkit
Luterilainen kirkko opettaa sakramenttien olevan Jumalan armon ja rakkauden näkyviä merkkejä, joiden
kautta Jumala pelastaa ihmisen kadotuksesta. Luterilaisen kirkon
sakramenttiopin mukaan sakramentti tekee ihmisen hengellisesti
eläväksi ja puhdistaa ihmisen synnistä. Edellä oleva kirkon
sakramenttioppi on epäraamatullinen ja väärä opetus.
Jumalan armon ja rakkauden näkyvä merkki oli ja on Herra Jeesus.
Jumalan armo ja rakkaus tulee esille Hänen sanastaan sekä Jeesuksen
opetuslasten elämän kautta, sillä Jumalan rakkaus vaikuttaa heissä
Pyhän Hengen kautta.
Jumala ei pelasta ihmisiä vesikasteen tai ehtoollisen kautta, vaan
uskon kautta Herraan Jeesukseen. Raamatun opettama pelastus on
Herran Jeesuksen ansio perustuen Hänen sovitustyöhön; Herran
Jeesuksen vuodatettu veri, kuolema ja ylösnousemus on pelastuksen
perustus. Jumala pelastaa ihmisen evankeliumin sanan kautta, joka
kautta Pyhä Henki todistaa ihmisen olevan syntinen ja matkalla
kadotukseen; ihminen tekee parannuksen, eli katuu sydämestään
syntejänsä Jumalan edessä ja uskoo Herraan Jeesukseen syntien
Sovittajana, Herrana ja Pelastajana. Pelastus on Jumalan lahja, joka
Jumalan armosta otetaan vastaan uskon kautta, jonka Jumala vaikuttaa
ihmisen sydämessä.
Vesikaste ja ehtoollinen ovat pelastuksen seuraamus, eli ihminen
vastaanottaa vesikasteen pelastuksen seuraamuksena ja samoin hän
osallistuu ehtoolliselle pelastuksen seuraamuksena. Jumala ei
pelasta ketään vesikasteessa ja ehtoollisessa, eikä anna syntejä
anteeksi vesikasteessa ja ehtoollisessa. Ihminen saa synnit anteeksi
tullessaan Jumalan armosta uskoon Herraan Jeesukseen.
Vesikaste ja ehtoollinen ei tee ihmisestä hengellisesti elävää eikä
puhdista synneistä. Ihmisestä tulee hengellisesti elävä, kun hän
tulee Jumalan armosta uskoon ja saa Pyhän Hengen sisimpäänsä
asumaan. Pyhä Henki tekee ihmisestä hengellisesti elävän. Raamatun
opetuksen mukaan Herran Jeesuksen veri (sovitusveri)
puhdistaa ihmisen synnit, kun ihminen tunnustaa syntinsä ja uskoo
Herraan Jeesukseen. Luterilaisen kirkon sakramenttioppi on Jumalan
sanan vastaista opetusta.
Joh 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että
hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo,
hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Room 8:39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa
Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Room 5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan
rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on
meille annettu.
Joh 6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan
teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".
Room 3:
Mark 1:
Apt3:19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän
syntinne pyyhittäisiin pois,
Room 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen
Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista
herättänyt, niin sinä pelastut;
Hebr 9:12 meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta,
vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai
aikaan iankaikkisen lunastuksen.
Hebr 9:22 Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki
verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.
Luuk 22:19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi
heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne
annetaan. Tehkää se minun muistokseni."
1 Kor 11:
Armonvälineet
Luterilainen kirkko opettaa pyhän Hengen tekevän pelastavaa työtään
seurakunnassa sanan ja sakramenttien kautta. Kirkon opetuksen mukaan
Jumalan sanaa ja sakramentteja kutsutaan armonvälineiksi.
Jumala ei pelasta ihmistä vesikasteessa tai ehtoollisessa, sillä
Raamattu opettaa Jumalan pelastaneen ihmisen Herran Jeesuksen
kautta, kun ihminen on tunnustanut syntinsä ja uskonut Herraan
Jeesukseen.
Jumala on valinnut Herran Jeesuksen opetuslapsen pelastukseen Hengen
pyhityksessä ja uskossa totuuteen, joka tarkoittaa Jumalan armosta
pysymistä pelastuksessa, ei pelastuksen ansaitsemista tekojen
kautta. Jumala vaikuttaa Herran Jeesuksen opetuslapsessa Pyhän
Hengen kautta uskoa Jumalan sanan totuuteen sekä käytännön
ojentautumista totuuden mukaan. Käytännön ojentautuminen tarkoittaa
sitä että Herran Jeesuksen opetuslapsi toimii ja elää Jumalan sanan
totuuden mukaisesti Pyhän Hengen vaikuttaessa ja antaessa voimaa
totuuden mukaiseen elämään.
Raamatun opetuksen mukaan todellinen "armonväline" on Jumala, Herra
Jeesus Messiaan kautta. Tässäkin kohtaa kirkon sakramenttioppi on
vastoin Jumalan sanan opetusta.
2 Tess 2:13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään
Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden
että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen
pyhityksessä ja uskossa totuuteen.
Huom! Edellisen otsikon Raamatun jakeet sopivat myös tämän otsikon
alle.
Sakramentaali
Luterilainen kirkko opettaa kirkollisten siunaamis- ja
esirukoustoimitusten olevan sakramentaaleja. Kirkon opetuksen mukaan
kasuaalitoimitukset kuten kaste, avioliittoon vihkiminen.
konfirmaatio ja hautaan siunaaminen ovat sakramentaaleja.
Raamattu ei opeta yhtään mitään sakramentaaleista, eikä Raamattu
sano että kaste jne. olisivat sakramentaaleja.
Luterilaisen kirkon sakramentti
Raamatun opetuksen valossa luterilaisen kirkon sakramentti on opetus
epäraamatullinen ja väärä opetus. Raamattu opettaa Herran Jeesuksen
olevan ainoa pelastustie Jumalan luokse. Luterilainen kirkon
virallinen oppi opettaa Jeesuksen pelastavan, mutta myös
sakramenttien pelastavan kuten edellä on käynyt ilmi.
Raamatun mukaan Jumalan valmistama pelastus on yksin Herran
Jeesuksen sovitustyön ansiota, eikä siihen voi lisätä enää muita
pelastajia tai pelastustekijöitä. Luterilaisen kirkon virallinen
oppi on toista evankeliumia (väärä evankeliumi), koska se
opettaa monesta erilaisesta pelastuksesta ja pelastustekijästä
opettaen mm. että Jeesus pelastaa, sakramentit (kaste ja
ehtoollinen) pelastaa synnistä. Raamatullisen pelastukseen ei
voi lisätä mitään, sillä pelastus on yksin Herrassa Jeesuksessa, ei
kasteessa eikä ehtoollisessa.
Todella kavala harhaopetus on sellainen harhaopetus, joka tunnustaa
Jeesuksen Pelastajana, mutta lisää siihen muita pelastustekijöitä
kuten luterilaisen kirkon virallinen oppi tekee. Kukaan ihminen ei
voi pelastua uskomalla sekä Jeesukseen Pelastajana ja sakramenttien
pelastavan kadotuksesta, koska näin uskoen on kaksi erilaista
pelastustietä, sillä Raamattu opettaa vain yhdestä pelastustiestä,
joka on Herrassa Jeesuksessa ja Hänen sovitustyössään.
Suuri eksytys on sellainen, joka sanoo Jeesuksen pelastavan, mutta
lisää pelastukseen muita pelastustekijöitä. Tämä on kavalaa koska
ihminen luulee olevansa pelastunut, mutta ei ole, koska
Raamatullisessa pelastuksessa on vain yksi Pelastaja ja
pelastustekijä, eli Herra Jeesus ja Hänen sovitustyönsä.
Rotanmyrkky toimii samalla periaatteella kuin eksytys joka opettaa
useaa pelastustietä, sillä siinä on hyviä aineita sekä myrkkyä.
Rotanmyrkyn päämäärä ei ole hyvinvointi ja elämä, vaan kuolema
myrkyn kautta. Samalla tavalla käy ihmisen, joka uskoo Raamatun
opettavan useasta erilaisesta pelastustiestä. Tällainen ihminen
kokee iankaikkisen kuoleman.
Jumala tuomitsee ihmisen kadotukseen, ei ihminen, mutta Herran
Jeesuksen opetuslapsella on oikeus kertoa totuus siitä miksi ja
mistä syystä Jumala tuomitsee ihmisen kadotukseen. Minä en siis ole
tuomitsemassa ketään kadotukseen, vaan Jumala.
Matt 1:
1 ¶ "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja
millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa
omassa silmässäsi?
4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ‘Annas, minä otan rikan
silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi?
5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten
sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.
6 Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen
eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi
teitä. Joh
7:24 Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio." Luuk
6:37 Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää
kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta.
Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. Jos
tuomitsemme väärin perustein lähimmäisen esim. malka omassa silmässä
(eläen itse synnissä), niin olemme ulkokullattuja (tekopyhiä) ja teemme
silloin väärin. Otan esimerkin; jos sanomme huorintekijälle, että hän
tekee huorin ja itse teemme huorin tai itse olemme varkaita, niin
silloin on malka omassa silmässä. Herra Jeesus tarkoitti Matteuksen
evankeliumin ensimmäisessä luvussa sitä, että älä tuomitse, ettei sinua
tuomittaisi, sillä jos tuomitset ja itse elät synnissä, niin silloin
sinut tuomitaan. Jeesuksen
sanojen mukaan kuitenkin saa antaa oikean tuomion, jos esim. joku
varastaa, tekee huorin ja valehtelee, niin on meillä oikeus sanoa synti
synniksi. Oikean tuomion antaminen ei ole tuomitsemista, vaan sen
toteamista, että mikä on oikein ja mikä on väärin. Herran
Jeesuksen opetuslapsi ei tuomitse ketään, jos hän sanoo synnin tekemisen
johtavan kadotukseen. Uskova ei silloin ketään tuomitse, vaan kertoo
kuka tuomitsee ja miksi; Jumala tuomitsee synnintekijän kadotukseen.
Luterilaisen kirkon sisällä on Jumalalle ja minulle rakkaita uudestisyntyneitä uskovia ihmisiä,
jotka eivät usko sakramenttien pelastavan, sillä Herrassa
Jeesuksessa on yksin pelastus. Kirkon sisällä on siis pieni joukko
ihmisiä, jotka uskovat Raamatun opetuksen mukaan pelastuksesta ja
siksi he ovat Jumalan armosta Raamatullisessa pelastavassa uskossa. Kuitenkin suuri osa luterilaisen
kirkon jäsenistä on pelastumattomia, joko täysin jumalattomia ollen
uskomatta Jumalaan sekä ihmisistä jotka uskovat kirkon virallisen
sakramenttiopin.
Jos olet luterilaisen kirkon jäsen ja et usko sakramenttien
pelastavan, vaan Herran Jeesuksen pelastavan sovitustyönsä kautta,
niin olet Raamatullisessa ja pelastavassa uskossa Jumalan armosta.
Jumala ei halua, että Hänen kansansa elää sekoituksen keskellä,
jossa valhe sotketaan pelastuksen ja totuuden perustukseen.
Jumalan tahto olisi johdattaa luterilaisen kirkon sisällä olevat
uskovat sellaiseen uskon yhteyteen, jossa opetetaan vain yhdestä
pelastustiestä. Itse asiassa Jumalan tahto olisi johdattaa kaikki
uskovat olemaan yhtä Raamatullista Jumalan seurakuntaa jokaisella
paikkakunnalla. Todelliseen Herran Jeesuksen opetuslasten uskon
ykseyteen sisältyy myös Jumalan sanan lupaus, sillä Raamatullisen
uskovien ykseyden toteuduttua Herran Jeesuksen sanojen mukaan
jumalattomat ihmiset uskoisivat Isän lähettäneen Herran Jeesuksen.
Gal 1:
1 Tim 2:
Apt 4:
Hebr 10:
Joh 17:
Sakramentti käsitteen pakanallinen tausta
Piispa Juha Pihkala on tuonut esille kirkollisen sakramentti
käsitteen pakanallisen taustan kirjassaan Johdatus Dogmatiikkaan.
Sakramentit
Termi sakramentti on johdettu latinankielisestä sanasta sacramentum,
joka puolestaan on kreikankielisen mysterion sanan vastine.
Viimeksi mainittua käytettiin antiikin aikana yleensä
monikkornuodossa ja sillä tarkoitettiin aluksi yksinomaan niin
sanottujen mysteeriuskontojen (Eleusiin, Attiksen, Dionyksioksen,
Isiksen ym. mysteerit) Jumalanpalveluksen ulkopuolisilta salattua
sisältöä. Sitä ei ollut lupa opettaa opillisin käsittein (mathein),
eikä sitä voitu kuvata sanojen avulla. Mysteereihin vihittävän
(eli mystin oli tuo sisältö itse koettava (pathein). Käyityään
lävitse vihkimyksen hän ei saanut kertoa siitä niille, joita ei
ollut vihitty Jumalanpalveluksen eli kultin sisältö ja muodot oli
ehdottomasti pidettävä salassa. Juuri se, mistä oli vaiettava, oli
Mysteeri. Salaisuus yhdisti mysteiksi vihityt siteellä joka ylitti
kaikki sosiaali- ja sukupuolirajat. Sen sijaan ”ulkopuolisiin” raja
oli jyrkkä.
Mysteereihin vihityt ovatkin aikoinaan pitäneet lupauksensa
hämmästytävän hyvin: noiden uskontojen keskeisimpiä asioita ollut
niukkojen viitteiden vuoksi erittäin vaikea rekonstruoida.
Se kuitenkin
tiedetään, että osassa niistä on ollut olennaista ajatus elämän
täydellisestä uudistumisesta. Sen on saanut vihkimyksessä tapahtuva
”kuolema ja ylösnousemus” sekä yhdistyminen jumaluuteen. On kuljettu
pimeyden lävitse valoon.
Mvöhemmassä Kreikan kielessä mysterion sana on maallistunut.
Filosofisess kielenkäytössä sillä on (noin 300 luvulta eKr. lähtien
tarkoitettu totuuden (aletheia) tavalliselle tarkastelutavalle
avautumatonta sisäistä olemusta. Arkikielessä se on sittemmin
aIkanut merkitä myös aivan tavallista tai yksityistä tai yhteisiä
salaisuuksia
Sana esiintyy myös Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen
(Septuaginta eli LXX) myöhäisissä,l hellenistiseltä ajalta peräisin
olevissa osissa (Damelin kirja ja ns. apokryfikirjat).
Apokrvfikirjoissa se tavataan kolmessa asiayhteydessä. Ensinnäkin
se kuvaa pakanallista jumalanpalvelusta. joka torjutaan (esim Viis.
14:15, 23), toiseksi tavallisia maallisia ”salaisuuksia” (Judit 2:2,
Iob 12:7,11 Sir. 22:22, 27:16-17,21 sekä 2 Makk 13:21) ja
kolmanneksi uskonnol1ista ”salaisuutta”, joka liittyy ennen kaikkea
Jumalan luomistyöhön (Viis 2: 22. 6:22). Sitä ei kuitenkaan ole
tarkoitettu salassa pidettäväksi, vaan nimenomaan maailmalle
julistettavaksi. Danielin kirjassa sana “salaisuus” liittyy
Nebukadnessarin uneen: uneen on kätketty Jumalan ilmoitus tulevista.
Jumalan itsensä määräämistä tapahtumista. Unen ”salaisuuden” voi
vain Jumala itse paljastaa (Dan. 2:18—19, 27. 28—30. 47. 4:9).
Tässä “salaisuus” esiintyy ensi kertaa eskatologisia. lopun ajan
tapahtumia kuvaavassa yhteydessä. Vanhan ja Uuden testamentin
välimaastoon sijoittuvassa ilmestyskirjallisuudessa
(apokalyptiikka) tämä on jatkuva käytäntö.
Uudessa testamentissa sana mysterion esiintyy vain 28
kertaa. Sitä ei käytetä kertaakaan tavallisessa “maallisessa”
merkityksessä. mutta ei myöskään ilmentämään jumalanpalveluksen
muotoa ja sisältöä (niin kuin mysteeriuskonnoissa).
Kysymys on aina Jumalan aikaisemmin salattuna olleesta, ihmiskunnan
menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kattavasta
pelastussuunnitelmasta joka on nyt Uuden testamentin aikana
ilmoitettu Jeesuksessa Kristuksessa.
Salaisuus (mysterion) tarkoittaa — kuten edellä on todettu -- Uuden
testamentin yhteydessä erityisesti Kristusta, sekä hänen
persoonaansa että hänen tekojaan. Salaisuus on siis ensisijaisesti
Kristus itse kaikkine lahjoineen. Tästä keskeisestä näkökulmasta
käsin on tarkasteltava myös myöhäisempää ja tavallaan ahtaampaa
sakramenttikäsitettä. Sitä ovat kehitelleet erityisesti Tertullianus
(200- luvulla) ja Augustinus (400-Iuvulla).
Koska Uudessa testamentissa ei sakramentteja
määritellä, vaan sakramentti on siinä läsnä elävänä todellisuutena,
kirkollisiin toimituksiin kytketty sakramenttikäsite on mvöhäisempi
rajaus.
Uudessa testamentjssa ei sanota, että sakramentteja (siinä
merkityksessä kuin ne nyt ymmärretään) on kaksi, eikä myöskään, että
niitä on seitsemän tai sitten jotain siltä väliltä. Kaikki
myöhemmät määrälliset ja sisällölliset rajaukset ovat kirkollista
— eivät silti mielivaltaista - tulkintaa. Tämä koskee myös
luterilaista sakramentti oppia.
Luterilaisen kirkon opetuksen mukaan varsinaisen sakramentin
tunnusmerkit ovat seuraavat: sakramentti on_pyhä toimitus, jonka
1. Kristus on asettanut (asetussanat),
2. jonka olennainen osa on näkyvä aine ja joka
3. välittää Jumalan armon
Sakramentti liittyy siis välittömästi kristillisen uskon ytimeen,
joka on Jeesus Kristus ja hänen pelastustekonsa (Johanneksen
evankeliumin mukaan hän itse on Jumalan Sana meille). Sen vuoksi
sakramentti voi toimituksena olla vain Kristuksen itsensä asettama
ja sen on oltava välittömästi tekemisissä pelastuksen kanssa.
Asetussanoihjn on toisin sanoen sisällytettävä pelastuksen lupaus.
Näkyvä aine taas osoittaa sakramentissa, että Jumala on todellisesti
läsnä luomakunnassa ja kohtaa ihmisen itse luomassaan aineellisessa
todellisuudessa. Tämän hän osoitti aikaisemmin tulemalla ihmiseksi
Kristuksessa (inkarnaatio). Pelastus on siis tullut koko ihmiselle,
ei vain hänen ”henkiselle” ulottuvuudelleen. Sakramentissa tapahtuu
jotakin hyvin samankaltaista. Sana tulee siinäkin lihaksi,
Sakramentin asetussanoissa on pelastuksen lupaus. Pelastus on sitä,
että ihminen pääsee osalliseksi Jumalan armosta.
Pihkalan kirjan teksti on edellä kursivoituna ja huomion arvoiset
kohdat olen lihavoinut.
Mysteeriuskontojen sakramentti
Juha Pihkala tunnustaa kirjassaan Johdatus Dogmatiikkaan, että
sakramentti käsite on ollut olemassa mysteeriuskonnoissa, eli
pakanauskonnoissa. Pihkalan tekstistä käy ilmi myös se tosiasia,
että kirkollinen sakramentti on myöhäisempi rajaus, eli lisäys,
sillä Uusi Testamentti ei opeta kirkollista sakramenttioppia.
Sakramentti käsite on alkuperältään pakanauskonnollinen rituaali.
Pakanallisiin mysteeriuskontoihin tultiin sisälle sakramenttien
kautta. Isis-Osiris-Horus ja Mitrhas-kulttiin sekä Eleusiin,
Attiksen, Dionysioksen palvontaan kuului sakramentit, jossa
sakramentin mysteeri (salaisuus) yhdisti sakramenteilla
vihityt toisiinsa ja "jumaluuteen". Pakanallinen sakramenttioppi
opetti elämän uudistumista sakramenttien kautta, sakramentti vei
vihityn pimeyden läpi valoon.
Kaikkiin maailmanvaltojen pakanauskontojen valta-uskontoihin tultiin
sisälle sakramentin kautta ja välityksellä. Sakramenttiopin juuri ja
ydin oli Babylonian taivaan kuningatar äiti-lapsikultissa, joka
levittäytyi muihin uskontoihin eri nimisinä kuten Egyptiin, jossa
sen nimenä oli Isis-Horus, Foinikiassa Baal-Astarte kultti nimisenä,
Kreikassa Afrodites-Eros kultin nimellä.
Rooman katolinen kirkko syntyi 300-luvun lopussa. Babyloniasta
lähtöisin oleva äiti-lapsikultti sekä sakramenttikäsite tuli Rooman
katolisen kirkon viralliseksi opiksi. Rooman katolinen kirkko otti
käytäntöön pakanallisen sakramenttikäsitteen, jossa kirkkoon tultiin
sisälle sakramentin välityksellä. Raamattu opettaa, että Jumala
liittää ihmisen seurakuntaansa Herran Jeesuksen sovitustyön
ansiosta, kun ihminen on tunnustanut syntinsä ja uskonut Herraan
Jeesukseen.
Luterilainen kirkko on johdonmukaisesti ottanut käyttöönsä Rooman
katolisen kirkon sakramenttikäsitteen, joka perustuu
pakanauskontojen opetuksiin. Luterilaisella kirkolla on kaksi
sakramenttia ja katolisella kirkolla seitsemän sakramenttia.
Sakramentti ja suuri Babylon
Sakramentin juuret ovat vanhoissa mysteeriuskonnoissa, josta se
rantautui Rooman katoliseen kirkkoon. Rooman katolisen kirkon
kirkkokieli oli aluksi latina ja sacramentum tarkoittaa
latinaksi salaisuutta. Kreikankielellä salaisuus on mysterion.
Latinankielen sacramentum ja kreikankielen mysterion
tarkoittavat salaisuutta.
Kun Rooman katolinen kirkko kehitti oppiaan, niin se loi käsitteen
sakramentti-oppi, jonka kautta tullaan kirkon jäseneksi. Rooman
katolinen kirkko otti latinankielen sanasta sanan sacramentum
(sakramentti) luoden sen ympärille kirkon sakramentti
opetuksen.
Rooman katolisen kirkon sakramentti sacramentum käsite
siirtyi latinasta kreikankielen sanaan mysterion, jonka
alkuperä on latinankielen sanassa sacramentum.
Rooman katolinen kirkko opettaa sakramenttien (sacramentum)
olevan mysteeri (mysterion). Rooman katolisessa
kirkossa sacramentum - ja mysterion tarkoittavat samaa
asiaa, eli kirkollista sakramenttia.
Vulgata Ilm 17:5 et in fronte eius nomen scriptum
mysterium Babylon magna mater fornicationum et
abominationum terrae
Byzantin teksti Ilm 17:5 και επι το μετωπον αυτης ονομα
γεγραμμενον μυστηριον (mysterion) βαβυλων η μεγαλη η μητηρ
των πορνων και των βδελυγματων της γης
Ilm 17:5 Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus
(mysterion): "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien
äiti".
Raamatun sanan todistuksen sekä Rooman katolisen kirkon opetuksen ja
RKK:n oman todistuksen valossa, Rooman katolinen kirkko on
ilmestyskirjan suuri Babylon. Rooman katolisen kirkon ensimmäisessä
sakramentissa, eli kasteen sakramentissa vedellä valelun jälkeen
kastettavan otsaan tehdään öljyllä pieni ristinmerkki.
Rooman katolisen kirkon vahvistuksen sakramentissa (konfirmaatio)
sakramentin vastaanottajan otsaan voidellaan "pyhällä öljyllä" pieni
ristinmerkki. Vahvistuksen sakramentti on Rooman katolisen
kirkon mukaan sakramentti, joka antaa täyttymyksen vesikasteeseen
sekä auttaa todistamaan kirkon uskosta sanoin ja teoin.
Katolisen kirkon oman todistuksen mukaan sakramentti (sacramentum)
on mysteeri (mysterion). Alkutekstissä ilmestyskirjan luvussa
17 jakeessa 5 sanotaan, että suuren Babylonin otsaan on kirjoitettu
hänen nimensä, eli salaisuus (mysterion - sakramentti), joka
on maan porttojen ja kauhistuksien äiti: Suuri Babylon.
Rooman katolinen kirkon edustaja voitelee katolisen kirkon jäsenen
otsan "pyhällä öljyllä" kasteen ja vahvistuksen sakramentissa.
Raamatun sanan todistuksen valossa on täysin selvää, että Rooman
katolinen kirkko on suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien
äiti, sillä se toimittaa sakramentin (sacramentum - mysterion)
kirkon jäsenen otsaan "pyhällä öljyllä". Raamattu todistaa, että
suuri Babylon toimittaa sakramentin ihmisen otsaan, täten on
kiistatonta, että Rooman katolinen kirkko on suuri Babylon.
Suuri Babylon. Rooman katolisen kirkon voi myös tunnistaa
nimestä Babylon. Persialaiset valloittivat Mesopotamian, jonka
seurauksena babylonialaiset papit pakenivat Pergamoon, joka sijaitsi
Vähässä-Aasiassa. Babylonian papit kunnioittivat kreikkalaisten
Pantheon temppeliä (kaikkien jumalien temppeli), mutta
kuitenkin he jatkoivat Babylonialaista uskonnon harjoitusta mm.
Saturnus kulttia.
Babylonialaiset papit säilyttivät Babylonian uskonnon menot myös
Pergamon Zeus temppelissä. Pergamon babylonialainen uskonnonkultti
tuli Roomaan vuonna 133 eKr. Pergamosta tullut Babylonian uskonto
tuli niin yleiseksi Roomassa, että silloin Roomaa kutsuttiin
”Uudeksi Babyloniaksi”.
Raamattu opettaa, että vedenpaisumuksen jälkeiseen maailmaan syntyi
uskonto, jossa palvottiin aurinkoa ja taivaan kuningatarta. Tämä
uskonto syntyi Babyloniaan. Babyloniassa tehtiin korkeita torneja (Zikkurat),
jonka huipulla oli temppeli, joka oli pyhitetty taivaan
kuningattarelle. Tässä temppelissä he palvoivat taivaan
kuningatarta.
Babylonialainen saatanan uskonto siirtyi Pergamoon ja sieltä myös
Roomaan. UT:ssa on myös maininta siitä, että saatanan valtaistuin on
Pergamossa, koska siellä oli voimassa tämä babylonialainen uskonto.
Pergamosta babylonian uskonto rantautui Roomaan vuonna 133 eKr.,
josta sitten tämä babylonialainen uskonto siirtyi suoraan Rooman
katoliseen kirkkoon sen nähtyä päivänvalon 300-luvulla. Näin
katoliseen kirkkoon sopii myös Ilmestyskirjan 17:ssa ja 18:ssa
luvussa olevat kuvaukset suuresta Babylonista, jonka kantaa
sisällään äiti uskontoa eli taivaan kuningatar uskontoa.
Sacramentun ja mysterium sanojen tausta. Latinan Vulgata sanakirja
(tekijä Larry Pierce) antaa sacramentum sanalle
seuraavanlaiset merkitykset: vakuus siviilioikeudellisessa asiassa,
takuu, uskollisuudenvala ja sakramentti.
Latinan Vulgata sanakirja antaa mysterium sanalle
seuraavanlaiset merkitykset: salainen palvelu, riitti tai palvonta
sekä salaisuus.
Rooman valtakunnassa oli ns. lippuvala, joka oli uskollisuudenvala
keisarille ja armeijalle. Uskollisuudenvala oli salaisuus (sakramentti),
johon kytkettiin maagisia voimia.
Vanhat mysteeriuskonnot kuten Isis-Osiris-Horus, Mithras-kultti,
Eleusiin, Attiksen ja Dionysioksen palvonnassa ja kulteissa
uskontoon tultiin sisälle sakramentin kautta. Sakramentti oli
mysteerinä salaisuus, jota ei kyetty kuvaamaan sanoin, eikä sitä
saanut opettaa opillisen käsitteen kautta. Mysteerin sakramentti
yhdisti mysteiksi vihityt toisiinsa sekä jumaluuteen. Sakramentin
vaikuttama kuolema ja ylösnousemus sai aikaan elämän täydellisen
uudistumisen. Sakramentti johdatti vihityn pimeydestä valoon.
Kaikkiin pakanauskontojen valtauskontoihin tultiin sisälle
sakramentin kautta sekä niiden yhteinen perusta oli eri nimillä
esiintyvä Babyloniasta lähtöisin oleva taivaan kuningatar
äiti-lapsikultti.
Tutkimalla pakanuskontojen sakramenttioppia ja vertaamalla sitä
Rooman katolisen kirkon sakramentti opetukseen näemme selkeän
yhteyden niiden välillä. Rooman keisarille annettiin
uskollisuudenvala, joka oli salaisuus (sakramentti).
Katolisen kirkon jäsen sitoutuu olemaan uskollinen kirkon opille ja
sen traditioille sakramentin kautta ja niiden välityksellä. Pakanallisissa mysteeriuskonnoissa uskontoon tultiin sisälle sakramentin kautta, joka yhdisti vihityt toisiinsa ja jumaluuteen sekä johdatti vihityn pimeydestä valoon. Pakanauskontojen sakramentaalisilla uskonnoilla oli oppi ja opetus taivaan kuningattaresta, johon liittyi äiti-lapsikultti. Rooman katolinen kirkko on ominut sakramentti käsitteen ja opetuksen pakanauskonnoista. Katolisen kirkon opissa esim. vesikasteen sakramentin kautta ihminen saa syntinsä anteeksi (pelastuu pimeydestä) sekä Jumalan lapseuden (elämä ja valkeus). Katolisen kirkon vesikasteen sakramenttioppi on täysin sama opetus kuin pakanauskonnoilla oli. Raamatun sanan kokonaisopetuksen mukaan ihminen pelastuu ainoastaan tekemällä parannuksen sekä uskomalla Herraan Jeesukseen. Rooman katolinen kirkko opettaa myös äiti-lapsikultin mukaista oppia tehden Mariasta Välittäjättären, joka välittää ihmisen pelastuksen Jeesukselle. Raamattu opettaa Herran Jeesuksen olevan ainoa pelastuksen Välimies (Välittäjä). Raamatun sanan todistuksen valossa sekä Rooman katolisen kirkon opetuksen ja pakanauskontojen sakramentti opetuksen antamien todistusten nojalla on täysin selvää, että Rooman katolisen kirkon sakramenttioppi on pakanallinen harhaoppi, ei Raamatun opetus. Raamattu ei opeta kirkon sakramenttioppia Raamattu ei tunne sakramenttikäsitettä eikä opeta kirkollista sakramenttioppia. Luterilaisen kirkon sakramenttioppi opettaa sakramentin (kaste ja ehtoollinen) pelastavan kadotuksesta ja puhdistavan synnistä. Raamattu opettaa Herran Jeesuksen veren puhdistavan ihmisten synnit, kun ihminen tekee parannuksen, tunnustaa syntinsä ja uskoo Herraan Jeesukseen. Raamattu opettaa, että ihminen pelastuu kadotuksesta vastaanottamalla pelastuksen Herrassa Jeesuksessa. Raamattu puhuu ja opettaa vesikasteesta ja ehtoollisesta, mutta ei sillä tavalla kuinka kirkollinen sakramenttioppi opettaa vesikasteesta ja ehtoollisesta. Raamatun opetuksen mukaan vesikaste vastaanotetaan uskoon tulemisen jälkeen ja ehtoollinen on Herran Jeesuksen muistoksi. Raamattu ei opeta vesikastetta ja ehtoollista pelastaviksi tekijöiksi. Kirkollinen sakramenttioppi on toista, eli väärää evankeliumia. Rooman katolisen kirkon sakramenttioppi Rooman katolinen kirkko opettaa Uuden Liiton sakramenttien olevan pelastukseen välttämättömiä. Rooman katolisessa kirkossa on seitsemän sakramenttia. Katolinen kirkko opettaa, että vesikasteen sakramentissa ihminen saa syntinsä anteeksi. Raamattu opettaa, että ihminen saa syntinsä anteeksi kun hän Jumalan armosta tulee uskoon ja tunnustaa syntinsä Jumalalle sekä uskoo Herraan Jeesukseen. Raamatun opetuksen mukaan vesikaste ei tuo pelastusta ja vesikaste on pelastuksen seuraamus, ei pelastava tekijä. Rooman katolisen kirkon sakramenttioppi on toista, eli väärää evankeliumia. Ortodoksisen kirkon sakramenttioppi Ortodoksisella kirkolla on seitsemän sakramenttia. Ortodoksinen kirkko opettaa, että vesikasteen ja ehtoollisen sakramenteissa ihminen saa syntinsä anteeksi. Raamatun opetuksen mukaan vesikaste ja ehtoollinen ei tuo pelastusta, vaan ovat pelastuksen seuraamuksia, ei pelastavia tekijöitä. Ortodoksisen kirkon sakramenttioppi on toista, eli väärää evankeliumia.
Mark 7: Herra Jeesus sanoi ihmisten uskonnollisten käskyihin sekä perinnäissääntöihin uskomisen olevan turhaa Jumalan palvelemista. Kirkollinen sakramenttioppi on ihmisten uskonnollinen käsky ja perinnäissääntö jota uskomalla ihminen hylkää ja halveksuu Jumalan sanan totuuden opetusta. Sakramentteihin uskovan ihmisen sydän on kaukana Jumalasta, sillä kirkollinen sakramenttioppi on epäraamatullista ja väärää opetusta. Jos haluat uskoa Jumalaan Raamatun opettamalla tavalla, niin tee parannus ja hylkää sakramenttioppi ja usko Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa. Jumala rakastaa sinua, sillä sinä olet äärettömän arvokas ja tärkeä Jumalalle, siksi Hän haluaa pelastaa sinut todelliseen Raamatulliseen uskoon, joka olet kirkollisen sakramenttiopin pauloissa. Herra Jeesus opettaa rakastamaan lähimmäisiään, siksi minä rakastan sinua, en lyö enkä tuomitse, vaan kerron Jumalan armosta totuuden, joka pelastaa ja tekee sinut vapaaksi synnistä sekä kasvattaa sinua elämään uskossa Jumalan tahdon mukaisella tavalla.
Ilm 17:
Ilm 18: Ilmestyskirjan opetuksen mukaan suuri Babylon on maan porttojen ja kauhistuksien äiti. Portto tarkoittaa Raamatussa lihallista ja hengellistä haureutta. Ilmestyskirjan suuri portto tarkoittaa Babyloniassa alkanutta äiti uskontoa, joka opetti taivaan kuningatar oppia sekä äiti- lapsikulttia, siksi ilmestyskirja kuvaa suurta Babylonia maan porttojen äitinä. Maan portot tarkoittaa uskontoja joiden juuret on Babylonian uskonnossa. Ilmestyskirjan Babylon tarkoittaa Babylonian (Baabel) uskonnon uskonnollista porttoa, joka on valheillaan eksyttänyt ihmiskuntaa. Babyloniassa syntyi maan päälle maailman ensimmäinen uskonto, joka alkoi eksyttämään ihmisiä taivaan kuningatar opin kautta. Babyloniassa on myös sakramenttiopin juuret, josta se levisi muihin uskontoihin. Babylonian uskonnossa oli veden vihmonnan sakramentti, jonka kautta opetettiin puhdistumista synneistä sekä se oli uuden elämän alku. Babylonian pakanallinen opetus veden vihmonnan sakramentista kopioitiin Rooman katoliseen kirkkoon, jonka seurauksena ortodoksit ja luterilaiset kopioivat sen oman kirkkonsa opetukseen. Pelastuminen vesikasteen sakramentin kautta on pakanallinen opetus, eli harhaoppi, jolla ei ole mitään tekemistä Jumalan sanan totuuden kanssa. Jumalan tahto on että Herran Jeesuksen opetuslapset tulevat ulos sellaisista uskonnollista yhteisöistä, joiden peruspylväinä ja pelastuksen perusteina ovat pakanalliset sakramenttiopetukset. Jumala kutsuu armossaan ja rakkaudessaan kansaansa ulos uskonnollisista yhteisöistä, sillä niihin jäämällä tullaan osallisiksi sen järjestelmän synneistä. Vesikasteen kautta ei tehdä opetuslapsia Kirkollinen sakramenttioppi perustuu siihen, että se opettaa ihmisestä tulevan Jumalan lapsi vesikasteen kautta. Kirkollisen opetuksen perustus on Babylonian pakanallisessa veden vihmonnan sakramentissa.
Matt 28: Kirkollista sakramenttioppia, jossa vesikasteen kautta tehdään Jumalan lapsia koitetaan myös perustella Matteuksen evankeliumin 28 luvun loppujakeilla. Kun tutkimme nämä jakeet yhdessä muiden asiaa käsittelevien jakeiden kanssa, niin huomaamme, että ihmisistä tulee herran Jeesuksen opetuslapsia, kun he uskovat evankeliumin, ja siksi koska he uskovat evankeliumin, heidät kastetaan:
Mark 16: Tulee mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata evankeliumia, ja ne jotka uskovat, niin heidät kastetaan. Vedessä kastamalla ei tehdä opetuslapsia: 1 Kor 1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. Paavali opettaa, että Kristus ei lähettänyt häntä kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan, koska evankeliumin julistuksen kautta ihmisistä tehdään opetuslapsia.
Matt 28: Alkutekstissä on sana matheteuo, joka tarkoittaa opettamista, olla opetuslapsi ja tehdä opetuslapseksi. Kun katsomme Raamatun sanan opetusta, niin huomaamme että evankeliumin julistuksen kautta tehdään ihmisistä opetuslapsia, koska usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Raamattu opettaa, että ihmisen tulee henkilökohtaisesti uskoa Jumalaan, jonka jälkeen voidaan myös kastaa. Room 10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Raamattu todistaa myös muualla, että sana matheteuo tarkoittaa opetuslapseksi tekemistä, joka tapahtuu evankeliumin julistuksen kautta: Apt 14:21 Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan. Apt 14:12 on alkutekstissä sana matheteuo, joka on tässä käännetty opetuslapseksi tekemisellä, joka tapahtui evankeliumin sanan julistuksen kautta. Apostolien tekojen kautta näemme kuinka opetuslapset toteuttivat Jeesuksen antaman lähetyskäskyn. Apostolien teoissa julistettiin evankeliumia, jonka kautta tehtiin ihmisistä opetuslapsia kun he uskoivat evankeliumin Herrasta Jeesuksesta, ja uskoon tulleet kastettiin aina uskoontulon jälkeen, pelastuksen seuraamuksena. Kirkollinen sakramenttioppi vesikasteesta on harhaoppia, jonka tarkoitus on eksyttää ihmisiä pois Jumalan sanan totuudesta. Raamattu opettaa, että vesikaste on pelastuksen seuraamus ei paikka pelastukselle, eikä vesikasteen kautta ihmisestä tehdä opetuslasta, sillä ihmisestä tulee Herran Jeesuksen opetuslapsi kun hän tekee parannuksen, tunnustaa syntinsä ja uskoo Herraan Jeesukseen ja sen jälkeen hän vastaanottaa vesikasteen pelastuksen seuraamuksena. Matt 28:19 alkutekstin mukainen ajatus on, että tulee mennä kaikkeen maailmaan ja tehdä kaikista kansoista opetuslapsia (evankeliumin julistuksen kautta) ja kastaa kaikista kansoista uskoontulleet sekä opettaa heitä pitämään kaikki mitä Jeesus on käskenyt (kaikki mitä Jumalan sana opettaa Uuden Liiton järjestyksen mukaan). Usko Herraan Jeesukseen niin kuin Raamattu sanoo
Joh 7: Herra Jeesus sanoi, että Häneen tulee uskoa niin kuin Raamattu sanoo, ei niin kuin uskonnollinen perinnäissääntö tai pakanallinen sakramenttikäsite sanoo.
Ef 2: Jumala pelastaa ihmisen armonsa kautta, Herran Jeesuksen sovitustyön ansiosta ei ihmisen ansioista tai teoista, ei sakramenttien kautta. Room 15:16 sitä varten, että minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri.
Tiit 2: Raamattu opettaa, että todellinen Jumala armo Pyhän Hengen voiman kautta opettaa Herran Jeesuksen opetuslasta hylkäämään syntiä, jumalattomuutta sekä maailmallisia himoja. Raamatun opetus Jumalan armosta jatkuu siten että Pyhän Hengen voiman kautta Jumalan todellinen armo kasvattaa Herran Jeesuksen opetuslasta elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti tässä maailmassa. Jumalan todelliseen armoon ei kuulu ihmisten uskonnolliset perinnäissäännöt eikä pakanauskontojen opetukset. Jumalan pelastus
Kol 1: Raamattu opettaa, että Herra Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden vuodattamalla verensä syntien anteeksiantamukseksi, jonka jälkeen Hän nousi Isä Jumalan oikealle puolelle. Ihminen ei voi ostaa Jumalan hyväksyntää omien tekojensa kautta eikä voi pelastaa itseänsä omien tekojensa kautta eikä pelastua kirkollisen sakramenttiopin kautta. Herra Jeesus on ihmisen syntien sovittaja sekä Hän on Pelastaja, joka pelastaa ihmisen synnin ja saatanan vallasta. 2 Kor 2:14 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Herran Jeesuksen sovitusveri puhdistaa sinun syntisi, poistaa tappion, häpeän, pelon ja epäonnistumisen. Uskova jonka pelastus ja keskipiste on Herra Jeesus Messiaan sovitusveressä, kuolemassa sekä ylösnousemuksessa, niin hän vaeltaa Herran Jeesuksen kanssa voittosaatossa joka päivä muistaen ja uskoen, että Jeesuksen sovituksen tähden olen saanut syntini anteeksi sekä Pyhän Hengen voiman, jonka avulla Jumalan armosta opin voittamaan syntejä sekä elämää Jumalan tahdon mukaista elämää. 1 Kor 1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Ristin sanoma on sanoma Jumalan voimasta, joka Herran Jeesuksen sovitusveren, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta antaa Herran Jeesuksen opetuslapselle voiman elää ja kasvaa uskossa Jumalan tahdon mukaisesti. Jes
61: Jesajan kirjan luku 61 opettaa ristin sanoman voiman ja vaikutuksen ihanalla ja armollisella tavalla. Herra Jeesus julisti ilosanomaa (evankeliumia) maallisen vaelluksensa päivinä. Herra Jeesus antoi myös opetuslapsilleen tehtäväksi evankeliumin julistamisen tässä maailmassa. Seuraavaksi tutkimme Herran Jeesuksen ilosanomaa (ristin sanomaa) Jesajan kautta. Herran Jeesuksen ilosanoma (Jeesuksen sovitusveri, kuolema ja ylösnousemus) tuo syntien anteeksiantamuksen, vapautuksen synnin ja saatanan orjuudesta. Ihminen joka nöyrtyy tunnustamaan syntinsä vastaanottaa pelastuksen. Ristin sanoman kautta Herra Jeesus eheyttää ja parantaa ihmisten särkyneet sydämet. Herra Jeesus eheyttää ja parantaa ihmisen synnin rikkoman sydämen (mieli). Ristin sanoman kautta Herra Jeesus vapauttaa synnin vankeudessa ja kahleissa olevat ihmiset, jotka tunnustavat syntinsä ja uskovat Herraan Jeesukseen. Ristin sanoman kautta Herra Jeesus tuo otolliset vuodet uskovien elämään, sillä jokainen eletty vuosi julistaa uskovan elämässä Jumalan kunniaa ja armoa sekä vapautusta synneistä. Ristin sanoman kautta Herra Jeesus lohduttaa murheellisia; antaa ilon murheen sijaan; ylistyksen ja kiitoksen hengen masentuneen hengen sijaan. Evankeliumilla on moniulotteiset armon ja rakkauden kasvot, sillä se ei ainoastaan julista syntien anteeksiantamusta, vaan myös lohdutusta monien murheiden keskellä eläville. Ristin sanoma; Herran Jeesuksen sovitusveri, kuolema ja ylösnousemus on uskon perustus ja keskipiste, joka antaa uskovalle voiman elää ja kasvaa uskossa syvempään Jumalan tuntemiseen.
Lähteet:
|
|