13C. Vertauskuva
Pietari sanoi opetuksensa olevan vertauskuva Nooan päivistä, jolloin
valmistettiin arkkia. Niinpä tuota 1 Piet 3:18-21:ssa olevaa
Raamatun kohtaa ei voi ymmärtää tuntematta sen vertauskuvaa:
Arkin rakentamista edelsi usko ja uskon kautta Nooan astui arkkiin, jonka
jälkeen vesi tuli ja hukutti muun maailman, mutta Nooa pelastui uskon kautta ei
veden kautta. Usko pelasti Nooan hukkumasta veteen ja vesi erotti Nooan ja muun
maailman toisistaan. Mikä erottaa uskovan maailman hengestä? Pyhä Henki tekee sen erotuksen, joka saa aikaan erottautumisen tästä
maailman hengestä. Pietari opetti myös, ettei vesikaste poista lihan saastaa? Mitenkä
sellainen voi pelastaa tai tuoda syntien anteeksiantamuksen, joka ei poista
lihan saastaa?
Eli vesikaste ei pelasta eikä tuo syntien anteeksisaamista, koska se ei poista
lihan saastaa, vaan on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta ja tuo hyvän
omantunnon pyytämisen seurauksena Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja
tekemistä, jonka kautta Jumala Pyhän Henkensä kautta erottaa meidät maailman
syntisestä hengestä. Eli vesikaste ei sittenkään pelasta, vaan uskoontulossa ihminen vastaanottaa pelastuksen ja ottaa sen jälkeen vesikasteen.
Vertauskuva Pyhän Hengen
työstä Kasteenhauta kuvaa meille sitä, että kun kastaja kastaa kastettavan,
upottaen hänet kasteen kautta kuolemaan synnille, niin samoin myös Pyhä Henki
kuolettaa lihan tekoja. Kastaja pitää kiinni kastettavaa veden alla, niin kuin
Jumalakin pitää meistä kiinni meidän lihamme kuollessa tämän maailman synnille.
Ja niin kuin kastaja vetää kasteen haudasta kastettavan ylös, pitäen kiinni
kastettavasta, niin samoin Jumalakin pitää kiinni meistä kannatellen meitä
uudessa elämässä, jota saamme hänen vanhurskaudessaan ja Henkensä avulla
vaeltaa Pyhän Hengen vaikuttaessa vanhurskauden tekoja. Tämän kaiken mitä kasteenhauta kuvaa, niin sen Jumala tekee Pyhän Hengen ja
sanan kautta, sillä vesikaste ei ole lihan saastan poistamista tämän
vertauskuvan mukaan!
Raamattu
opettaa, jotta usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Sillä
se, joka Jumalan luokse tulee täytyy uskoa, että Jumala on. Jumalan
luokse tullaan henkilökohtaisen uskon kautta niin Raamattu selvästi opettaa. Ei
vauva eikä aikuinen tarvitse kastetta ennen kuin on tullut uskoon. Kirkolla monta erilaista kastetta
Raamatun kanta on yksiselitteisen
selvä siitä, että on vain yksi usko ja yksi kaste. Mutta luterilaisella
kirkolla on monta erilaista kastetta ja monesta eri syystä. Lähetyskentillä kastetaan ne, jotka ovat
tulleet uskoon sen perusteella, että he ovat vastaanottaneet pelastuksen
henkilökohtaisen uskoontulon myötä. Sitten heidän lapset kastetaan sen
perusteella, koska heidän vanhempansa ovat tulleet uskoon. Tässä on nyt kaksi
erilaista kastetta eri perusteilla, toinen uskovalle, joka on tullut uskoon Jumalan armosta ja toinen
pikkulapselle, joka ei ole tullut uskoon, vaan hänet kastetaan toisen ihmisen
uskoontulon perusteella.
Raamattu kuitenkin opettaa että on vain yksi kaste, joka tarkoittaa, että se tehdään vain kerran ja aina samoilla perusteilla eli uskoon tulon jälkeen. Luterilaisessa kirkossa kastetaan myös siten, että jos joku liittyy vaikka avioliiton kautta kirkkoon ja on ateisti eikä usko Jumalaan, niin silti hänet kastetaan. Edellä oleva tapaus on taas erilainen ja eri syystä tapahtuva kaste kuin kaksi sitä edellä olevaa tapausta. Sitten kun täällä Suomessa syntyy lapsi julkijumalattomaan perheeseen, niin hänet kastetaan siksi, kun hänen vanhempansa kuuluvat kirkkoon, ei siksi kun hänen vanhempansa uskovat Herraan Jeesukseen. Tämä edellä oleva tapaus on taas aivan erilainen kaste ja eri perusteilla kuin muut kasteet. Suomessa ainakin selkeästi yli 90% kirkon jäsenistä ovat julkijumalattomia. Lut.kirkon sylivauva ”kasteelle” ja muille kasteille ei löydy yhtään perustetta Uuden Testamentin kirjoituksista. Raamatun opettama yksi kaste tapahtuu aina samoilla perusteilla, eli uskoon tulon jälkeen. Kirkko kastaa monien eri syiden takia, esim. toisen ihmisen ratkaisun perusteella tai vanhempien kirkon jäsenyyden tähden, ei siksi että vauva sitä itse haluaisi. Jumala ei halua ketään pakkoliitettävän sellaiseen mihin ei olla itse sitouduttu.
Monet kirkon vauvakasteen kannattajat sanovat, että vauvan ei tarvitse uskoa, sillä Jumalan armo riittää ja kasteessa Jumala tarjoaa armoaan. Raamattu kuitenkin opettaa toisin:
Tiit 2:
Room 5:
Uskon kautta (henkilökohtainen usko) Kristukseen saamme Jumalan armon, emme vesikasteen kautta. Sylivauvan kastaminen on ihmisteko, joka tehdään kirkon perinteen tähden, ei Raamatun opetuksen tähden, sillä Raamattu opettaa vesikasteesta parannuksen ja uskoontulon jälkeen, eikä kirkon sylivauvakasteesta.
Raamattu opetti yhdestä uskosta ja yhdestä kasteesta, joka tarkoittaa sitä, että kastettavalla tulisi olla usko ennen kuin kastetaan. Ja ylivoimaisesti eniten kirkko kastaa ihmisiä, jotka eivät usko. Luterilaisen kirkon opetus kasteesta on täten täysin epäraamatullinen eikä edusta Raamatun opettamaa yhtä kastetta, joka tapahtuu uskon tulon jälkeen.
Siunaavin
terveisin: Petri Paavola
ps.
Tätä materiaalia saa vapaasti kopioida ja levittää jos ei ota tästä mitään pois
tai laita tähän mitään lisää.
Petri Paavola Uusin kirjoitukseni Raamatullisesta vesikasteesta (Vertauskuva 1 Piet 3)
http://www.kotipetripaavola.com
Lähteet:
- Raamattu
33/38
|