ROOMAN KATOLISEN KIRKON
JA PAAVIN VIRAN JUURET

 

Mistä Rooman katolisen kirkon (lyh. RKK) oppi on peräisin? Missä ovat paavin viran juuret? Aion vastata näihin kysymyksiin tässä kirjoituksessa vertaamalla Rooman katolisen kirkon oppia Raamatun opetukseen. Rooman katolisen kirkon opetuksen vertaaminen Raamatun opetukseen paljastaa meille sen, että Rooman katolisen kirkon opetus ei ole Raamatun opetusta, vaan sekoitusta pakanauskonnoista ja Raamatun opetuksen vääristämistä.

Tarkoitukseni ei ole kenenkään parjaaminen tai mustamaalaaminen, vaan Raamatun sanan totuuden esille tuominen. Haastan sinua tutkimaan ja koettelemaan kirjoitukseni Raamatun sanan kautta.

Kirjoitukseni päälähteet ovat Raamatun sana (useita erilaisia käännöksiä), katolisen kirkon vanha ja uusi katekismus suomenkielellä (sekä englanninkielinen katekismus), paavien lausuntoja sekä useita katolisen kirkon asiakirjoja ja lausuntoja. Kirjoituksessani pääasiassa vertaan Raamatun opetusta katolisen kirkon opetukseen käyttäen lähdemateriaalina Raamattua sekä katolisen kirkon opetuksia.

Sisältö:

1.Rooman katolisen kirkon juuret
2.Baabel eli Babylon
3.Rooma ja katolinen kirkko 
4.Rooman katolisen kirkon opin kehitystä 
5.Aikojen ja päivien muuttaminen 
5b.Virallinen valtionuskonto 
6.Kuolleiden pyhimysten palvonta 
7.Pontifex Maximus
8.Epäviralliset rukoukset neitsyt Marialle
9.Jokapäiväinen messu
10.Virallinen Marian palvonta ja Jumalan äiti käsite
11.Papiston puvut
12.Kiirastulioppi
13.Latina kirkko kieleksi
14.Paavi titteli
15.Paavin jalan suutelu
16.Ristin, kuvien ja pyhäinjäännösten palvonta
17.Pyhä vesi
18.Pyhän Joosefin palvonta
19.Pappien selibaatti
20.Ruusukko
21.Inkvisitio
22.Aneet
23.Transubstantiaatio
24.Syntien tunnustaminen papeille
25.Ehtoollisleivän palvonta
26.Kirkko kielsi Raamatun maallikoilta
27.Skapulaari
28.Firenzen kirkolliskokous ja kiirastuli
29.Oppi seitsemästä sakramentista
30.Kirkon traditio vahvistettiin
31.Sakramentit ovat välttämättömiä pelastukseen
32.Paavin erehtymättömyys
33.Jumalan äiti dogmin vahvistus
34.Dogmi Marian taivaaseen nousemisesta
34b.Harhaoppeja Mariasta
35.Babylonian ja RKK:n samanlaiset opit
36.Rooman katolinen kirkko ei ole Jumalan seurakunta
37.Taivaan kuningatar
38.Seurakunta vai kirkkoinstituutio?
39.Uuden Testamentin Kaanon
40.Rooman katolinen kirkko ja ekumenia
40b.Jesuiittajärjestö
41.Rooman katolisen kirkon pedofilia ja seksisynnit
42.Rooman katolisen kirkon antisemitismi
43.Katolinen usko ei pelasta
43b.Sakramentti ja suuri Babylon
44.Loppusanat

 

Rooman katolisen kirkon juuret

Rooman Katolisen kirkon oppi ja opetus on antikristillistä (antikhristos= Kristuksen sijaan ja Kristusta vastaan), onhan paavi Kristuksen sijainen (vicarius filii dei), katolisen opin mukaan. Paavin tiarassa luki vicarius filii Dei, josta saadaan kirjaimien lukuarvoksi 666. Kun Rooman Katolinen kirkko huomasi tämän niin se poisti kirjoituksen tiarasta, mutta oppi, että paavi on Jumalanpojan viransijainen jäi kuitenkin voimaan. Mutta niin kuin olemme nähneet katolisen kirkon opin olevan toista evankeliumia, niin paavi on myös Kristusta vastaan omalla evankeliumillansa, joka ei ole Raamatun evankeliumi. Paavi on sekä Kristuksen sijainen (antikhristos) sekä Kristusta vastaan (antikhristos). Johannes kirjoitti monista antikristuksista, jotka vaikuttivat jo Johanneksen päivinä, kunnes tulee se viimeinen antikristus. Antikristus siis julistaa olevansa Kristuksen sijainen, mutta onkin Kristusta vastaan.

Paaviin jos keneen sopii antikristuksen nimi onhan Rooman katolinen järjestelmä ollut juovuksissa pyhien verestä. Katolisen kirkon arvioidaan historiansa aikana surmanneen n. 50 milj. ihmistä. Ilmestyskirjan 17 luku kertoo suuresta Babylonista, joka on maan porttojen ja kauhistuksien äiti. Portto kuvaa aina Raamatussa haureudenharjoitusta joko lihallista haureutta tai uskonnollista haureutta. Uskonnollinen haureus on epäjumalan palvelemista oikean Jumalan palvelemisen sijaan. Tämä suuri portto yhdessä pedon kanssa sotii Karitsaa (Jeesus) ja Hänen pyhiänsä vastaan. Portto on uskonnollinen järjestelmä, joka sotii Jeesuksen evankeliumia vastaan. Tästä portosta Raamattu käyttää nimitystä: ”Suuri Babylon maan porttojen ja kauhistuksien äiti.” Rooman Katolinen kirkko nimittää itseään äiti-kirkoksi ja kutsuu ekumenian kautta katolisesta uskosta langenneita tyttäriä takaisin äiti- kirkon helmaan. Tämä porton tuntomerkki sopii katoliseen kirkkoon onhan se äiti-kirkko. Mutta mitä tekemistä portolla ja katolisella kirkolla on Babylonian kanssa, onhan porton nimi myös Suuri Babylon? Babylon, Baabel tarkoittaa sekoittamista. Katolinen kirkko on sekoitus jostakin, koska siitä käytetään nimeä: Suuri Babylon. Rooman Katolisessa kirkossa täytyy olla suuri sekoitus, koska siitä käytetään nimeä Suuri Babylon. Jotta tämä Babylonin yhteys katoliseen kirkkoon selviää niin meidän on  tehtävä lyhyt historiallinen katsaus Babylonian historiaan.

Baabel eli Babylon

Baabelin tornia rakennettiin Sinearin maassa, kun kaikessa maassa oli yksi kieli. Baabelin tornin ja tämän ympärillä pyörineen uskonnon tarkoituksena oli saada koko maailma mukaan tähän epäjumalan palvelukseen. Baabelin uskonto oli vedenpaisumuksen jälkeen maailman pääuskonto ja se onkin maailmassa olevien väärien uskontojen alkuperäinen alkulähde. Sen tähden Jumala sekoitti kansojen kielet ja hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, jottei koko maailma saastuisi tästä saatanan uskonnosta. Baabelin torni oli omistettu epäjumalan palvonnalle. Baabelin tornissa harjoitettiin uskontoa, jossa palvottiin aurinkoa.  Nimrod oli Baabelin valtias ja hänen kuolemansa jälkeen hänen äitinsä alkoi johtamaan baabelin uskontoa. Babylonialaiset harrastivat innokkaasti tähtitiedettä ja he pyhittivät sunnuntain auringonpäiväksi (sunday) ja maanantain kuunpäiväksi ja muut viisi päivää he pyhittivät muille kiertotähdille. Semiramuksen johtaessa Baabelin uskontoa hän alkoi opettamaan, että Nimrodista oli tullut auringon jumala eli Baal. Semiramuksen tullessa raskaaksi ja synnytettyään pojan, jolle hän antoi  nimen Tammus, jota palvottiin auringon jumalana. Semiramus alkoi  myös opettamaan, että hän oli neitsyt. Tämän seurauksena Semiramis kehitti äiti-lapsi kultin, jonka symboliksi tuli äiti (Semiramis), jolla oli käsivarsillaan lapsi(Tammus). Äidin pään päälle asetettiin kuu ja lapsen pään päälle auringon sädekehä. Semiramis korotti itsensä tässä baabelin uskonnossa taivaan kuningattareksi ja häntä tuli rukoilla ja palvoa taivaan kuningattarena, jonka kautta ihmiset pelastuivat.

Baabelin uskonnossa oli myös käytössä salainen ripittäytyminen Baabelin papeille. Baabelin uskonnossa sai myös veden vihmonnan avulla puhdistuksen synneistään ja uuden elämän (uudestisyntyminen). Baabelissa kansa joutui toistamaan myös rukouksia, jotta he pysyivät rukouksissaan järjestyksessä niin he käyttivät rukousnauhoja. Tammuksen kuoltua Semiramis määräsi joulukuun 25. päivän Tammuksen syntymä päiväksi, joka oli myös Nimrodin syntymäpäivä. Joulukuun 25. päivästä tuli joka vuotinen merkkipäivä, jolloin oli juhlat, joissa juopoteltiin ja uhrattiin lapsia Baalille. Joulukuun 25. päivä pystytettiin Tammukselle havupuu, joka koristeltiin aurinkoa symbolisoivilla pyöreillä palloilla. Tämä Baabelista alkanut äiti-lapsi ja auringon palvonta kultti levisi myös Egyptiin, jossa sen nimenä oli isis-Horus, jossa oli auringon Jumalana Ra. Foinikiassa Baal-Astarte kultti nimisenä.  Kreikassa Afrodites-Eros kultin nimellä. Persiassa mithras kultin nimellä samoin kun Roomassa mithras kultin nimellä. Babyloniaan kehittyi ajan  myötä sakraalinen(pyhä) kuninkuus, jossa kuninkaasta tuli myös jumalan siunausten välittäjä ylipappien rinnalle. Baabelin uskonnossa oli papeista muodostunut erillinen neuvosto, jota ylipappi johti. Baabelin papisto ei saanut mennä naimisiin, se oli heiltä kielletty.  Epäjumalan patsaiden ja kuvien tekeminen ja niiden palvominen kuului baabelin uskontoon. Näitä epäjumalan kuvia kumarrettiin ja niitä suudeltiin.

 

Rooma ja katolinen kirkko

Kun Rooman valtakunta syntyi ja kehittyi niin Rooman uskonnollista elämää johti ylipappi (Pontifex Maximus). Rooman valtakunnan laajentuessa, roomalaiset alkoivat palvomaan valloitettujen kansojen jumalia. Roomalaisten uskonto sekoittui kreikkalaisten, egyptiläisten, syyrialaisten, persialaisten ja babylonialaisten uskontojen kanssa. Rooman valtakuntaan syntyi täydellinen uskontojen sekoitus (synkretismi). Uskonnollisen elämän ollessa niin monen kirjavaa, roomalaiset järjestivät pakolliseksi keisarinpalvonnan, joka teki keisarista jumalallisen ja näin Roomaankin tuli sakraalinen kuninkuus (keisarius).

Roomalaiset uskoivat jumalien vaikuttavan ja hallitsevan Rooman seitsemällä kukkulalla ”De septem montibus virum”. Tästä muodostui roomalaisille käsite; ylhäinen seitsemän kukkulan kaupunki, joka hallitsee koko maailmaa. Roomalaiset uskoivat, että heidän tuli hallita koko maailmaa Jupiterin ylipapin(Pontifex Maximus) johdolla. Symmachus, joka oli Rooman  ylipappi (Pontifex Maximus) kutsui itseään seitsemän vuoren mieheksi. Tämä nimitys seitsemän vuoren miehestä on jäänyt historiankirjoihin sen tähden, kun sen aikaisista kirjeistä on löydetty ylipappia (Pontifex maximus) kutsuttavan tällaisella nimellä. Roomalaisten mielestä maailmaa voi vain johtaa se, joka hallitsee Roomassa, seitsemän kukkulan kaupungissa. Julius Caesar sai pontifex Maximusin arvonimen ja näin keisarit alkoivat myös käyttää itsestään tätä arvonimeä. Keisarit johtivat valtiota ja myös Rooman uskonnollista elämää, olihan keisari uskonnon päämies, ylipappi (Pontifex Maximus).


Rooman katolisen kirkon opin kehitystä

Konstantinus suuri ”kääntyi” kristinuskoon v. 312 jKr. ja hän ylipappina (Pontifex Maximus) otti käyttöön nimen Vicarius Christi (Kristuksen sijainen). Konstantinuksen uudesta uskonnosta tuli Rooman katolinen (yhteinen, yleinen). Rooman kansalaisista tehtiin kristittyjä ilman katumusta ja kääntymystä. Osa alkuseurakunnastakin eksyi mukaan tähän katoliseen uskontoon, josta tuli Rooman uusi uskonto. Kirkon johtajana Konstantinus rakennutti ”kristityille” kirkkoja, mutta samalla hän myös toimitti vihkimyksiä pakanatemppeleille. Konstantinuksen  Katolisessa uskonnossa oli aluksi paljon vapautta ja se hyväksyi paljon erilaisuutta. Mutta pikku hiljaa katolinen kirkko ujutti yhä enemmän pakanallisia oppeja ja riittejä ns. Rooman katoliseen kristinuskoon. Seuraavaksi seuraamme vuosiluku järjestyksessä Rooman katolisen kirkon opetuksen muodostumista. Katolisessa Roomassa jotkut kristityt pitivät lauantaina lepopäivän ja roomalaiset, jotka olivat tottuneet palvomaan auringonjumalaa pitivät auringonpäivänä (sunday) sunnuntaina lepopäivän.

Kreikkalaista sanaa (katholikos/katholike), katolinen sanaa ei edes löydy Uuden Testamentin kirjoituksista (UT:n kreikankielen tekstilaitos). Jeesus ja apostolit eivät opettaneet katolisesta kirkosta yhtään mitään, vaan he opettivat yhdestä Jumalan seurakunnasta. Katolinen katholike, katholikos sanaa alettiin käyttämään vasta vuoden 110 tienoissa. Sanat katolinen kirkko (he katholike ekklesia) ilmestyivät ensimmäistä kertaa historian lehdille Ignatiuksen kirjeessä Smyrnalaisille, jonka hän kirjoitti vuonna 110 jKr. Kirjeessä hän kirjoitti seuraavasti: "Minne piispa tulee, siellä on kansa, missä Jeesus on, siellä on yleinen (yleismaailmallinen) [katholike] seurakunta (kirkko)." Jeesus ja apostolit eivät käyttäneet sanaa katolinen (katholike), vaan Jumalan seurakunta (ekklesia Theou), joka on yksi (eis).

Seuraavaksi käsittelen Rooman katolisen kirkon opin kehitystä, johon laitan RKK:n (Rooman katolisen kirkon) opin kehityksen tällaisella tekstillä.

Aikojen ja päivien muuttaminen

Vuonna 312 jKr. Keisari Konstantinus "kääntyi kristityksi". Tällöin hän istutti siemenen, josta myöhemmin oli tuleva Rooman katolinen kirkko. Vuodesta 312 jKr. alkoi vaikuttamaan voimakas pakanallisten oppien ujuttamien ns. kristinuskoon, jota Konstantinuksen Rooma edusti. Vuodesta 312 jr. voidaan laskea Rooman katolisen kirkon ensi askeleet, josta tuli valtionuskonto  390-luvulla.

Vuonna 321 jKr. Konstantinus teki auringonpäivästä eli sunnuntaista lepopäivän.

Laodikean kirkolliskokous antoi käskyn v. 364: "Kristittyjen ei tule olla juutalaisten mukaisia eivätkä he saa levätä sapattina, vaan heidän pitää tehdä töitä sinä päivänä ja kunnioittaa Herran päivää (sunnuntai); ja jos he voivat, niin levätköön kristittyinä. Mutta jos heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta, heidät tulee sulkea pois Kristuksesta."

Linkki: Raamatullinen lepopäivä

Virallinen valtionuskonto

390-luvulla. Rooman katolisesta kirkosta tuli virallinen valtionuskonto.

Kuolleiden pyhimysten palvonta

Vuonna 375 jKr. alkoi kuolleitten pyhimysten palvonta.

Vuonna 600 jKr. Rooman kirkko otti käyttöön Marian ja kuolleiden pyhimyksien rukoilemisen.

Raamatussa ei ole missään sellaista kohtaa, jossa Jumalaan uskovien tulisi osoittaa palvontaa kuolleille ihmisille. Katoliset puolustavat tätä oppiaan vetoamalla Makkabealaisten apokryfiseen kirjaan, jossa rukoillaan kuolleiden puolesta. Makkabealaisten kirja on apokryfikirja, jolla ei ole Raamatun kanonista arvovaltaa. Makkabealaisten kirja on epäraamatullinen lähde, jolla ei voida todistaa Raamatun sanan opetusta. Raamattu, Jumalan sana kieltää ottamasta yhteyttä kuolleisiin:

5 Moos 18:
9 ¶ Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä opettele jäljittelemään niiden kansojen kauhistavia tekoja.
10 Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta,
11 joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen.
12 Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi.

Herra Jumala sanoo sanassaan, että Hänen kansansa keskuudessa ei saa olla ketään, joka kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tai kääntyy vainajien puoleen. Jakeessa 11 on heprean sana sha'al, joka tarkoittaa pyytämistä, tiedustelua ja myös rukoilemista. Jakeessa 11 on myös heprean sana owb, joka tarkoittaa henkien manaaja, henkeä (demoneita) sekä kuolleiden henkeä, eli kuolleita ihmisiä. Raamattu selkeästi kieltää yhteydenotot kuolleisiin sekä rukoilemisen ja asioiden pyytämisen kuolleilta ihmisiltä. Raamatun opetuksen mukaan kaikkinainen kuolleisiin yhteydenottaminen on kauhistus Herralle. VT ja UT eivät kummatkaan opeta kuolleiden puolesta rukoilemista. Rooman katolinen kirkko harjoittaa kauhistusta Herralle rukoillessaan kuolleita "pyhimyksiään". Tämä osoittaa, että RKK palvelee epäjumalaa, ei Raamatun Jumalaa, sillä Jumala on kieltänyt kansaltansa kaikenlaisen yhteydenoton kuolleisiin ihmisiin.

Luuk 9:
28 ¶ Noin kahdeksan päivää sen jälkeen kuin hän oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan.
29 Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi.
30 Ja katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja ne olivat Mooses ja Elias.
31 He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa.
32 Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssansa, olivat unen raskauttamia; mutta kun he siitä heräsivät, näkivät he hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonansa.

Katoliset puolustavat kuolleiden pyhimysten rukoilemista sanomalla, että koska Jeesus Kristus puhui kuolleiden kanssa, niin puhuminen ja rukoileminen ei ole synti ja siksi meidän tulee tehdä niin kuin Jeesus teki ja seurata Hänen esimerkkiään. Meidän tulee kuitenkin muistaa, että Jeesus Kristus ei ollut tavallinen ihminen kuten me olemme ja, että Jeesus Kristus eli täydellisesti maan päällä ja kuoli meidän syntien tähden. Emme voi kaikessa seurata Jeesusta Kristusta, eli emme kykene elämään täydellisesti tässä maailmanajassa, eikä meidän kuoleman kautta saada aikaan syntien sovitusta.

Jeesus Kristus puhui Moosekselle ja Elialle, koska Hän on Jumalan Poika. Jumalan Poikana Jeesuksella on valta eläviin ja kuolleisiin, mutta meillä ei ole lupa ottaa yhteyttä kuolleisiin, kuten myös Raamattu sen selvästi opettaa.

2 Kun 13: 21 Ja kerran, kun he haudatessaan erästä miestä näkivät partiojoukon, heittivät he miehen Elisan hautaan ja menivät matkoihinsa. Kun mies kosketti Elisan luita, virkosi hän ja nousi jaloilleen.

Katoliset puolustavat kuolleiden puolesta rukoilemista myös yllä olevan Raamatun kohdan kautta. Katoliset sanovat, että koska tämä kuollut mies heitettiin Elisan hautaan, jossa hän virkosi takaisin henkiin, niin on se todiste siitä, että saamme ottaa yhteyttä kuolleisiin. Edellä oleva väite ja johtopäätös on väärä, sillä Raamattu kieltää meitä jotka elämme ottamasta yhteyttä kuolleisiin, 5 Moos 18. Meidän tulee myös nähdä se, että 2 Kun 13:21 jakeessa oleva mies oli jo kuollut, eikä hän itse etsinyt yhteyttä kuolleisiin, vaan muut ihmiset heittivät hänet Elisan hautaan.

 

Pontifex Maximus

Vuonna 378 jKr. roomalainen piispa Damasus peri  keisarilta uskonnollisena johtajana Pontifex Maximus ja  Vicarius Christi arvonimet. Näin Rooman paavin istuimesta tuli Baabelista alkaneen ylipappi kultin perillinen. Tästä lähtien kaikilla Rooman piispoilla(paaveilla) on ollut nämä arvonimet. Heti kun Damasuksesta oli tullut Pontifex Maximus tulivat Rooman katoliseen kirkkoon babylonialaiset seremoniat hallitsevaan asemaan ja myös muiden pakanauskontojen oppi käsityksiä alkoi tulla sisälle Rooman kirkkoon.
 

 Kuvassa Paavi Johannes XXIII:n muistoraha, jossa lukee Pontifex Maximus.

 

Roomalaiset uskoivat jumalien vaikuttavan ja hallitsevan Rooman seitsemällä kukkulalla ”De septem montibus virum”. Tästä muodostui roomalaisille käsite; ylhäinen seitsemän kukkulan kaupunki, joka hallitsee koko maailmaa. Roomalaiset uskoivat, että heidän tuli hallita koko maailmaa Jupiterin ylipapin (Pontifex Maximus) johdolla. Symmachus, joka oli Rooman  ylipappi (Pontifex Maximus) kutsui itseään seitsemän vuoren mieheksi. Tämä nimitys seitsemän vuoren miehestä on jäänyt historiankirjoihin sen tähden, kun sen aikaisista kirjeistä on löydetty ylipappia (Pontifex maximus) kutsuttavan tällaisella nimellä. Roomalaisten mielestä maailmaa voi vain johtaa se, joka hallitsee Roomassa, seitsemän kukkulan kaupungissa. Julius Caesar sai pontifex Maximusin arvonimen ja näin keisarit alkoivat myös käyttää itsestään tätä arvonimeä. Keisarit johtivat valtiota ja myös Rooman uskonnollista elämää, olihan keisari uskonnon päämies, ylipappi (Pontifex Maximus).

Myös Paavit pitävät itseään pakanallisen Jupiterin ylipapin  (Pontifex Maximus) perillisinä ja sen myös näin avoimesti tunnustavat lyömällä tuon tunnuksen juhlarahaan!

Jupiterin ylipappi (Pontifex Maximus) on epäjumalan palvelusta. Näin paljastuu ketä Rooman katolinen kirkko todellisuudessa palvoo ja palvelee.
 

5 Moos 18: 9 ¶ Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä opettele jäljittelemään niiden kansojen kauhistavia tekoja.

1 Kun 14: 24 Ja maassa oli myöskin haureellisia pyhäkköpoikia. He jäljittelivät niiden kansojen kaikkia kauhistavia tekoja, jotka Herra oli karkoittanut israelilaisten tieltä.

2 Kun 17: 15 He hylkäsivät hänen käskynsä ja hänen liittonsa, jonka hän oli tehnyt heidän isiensä kanssa, ja todistukset, jotka hän oli heille antanut. He seurasivat turhia jumalia, ja turhanpäiväisiksi he tulivat, kun seurasivat pakanakansoja, jotka asuivat heidän ympärillänsä, vaikka Herra oli kieltänyt heitä tekemästä niinkuin ne.

2 Aik 36: 14 Myös kaikki pappien päämiehet ja kansa harjoittivat paljon uskottomuutta jäljittelemällä pakanain kaikkia kauhistuksia, ja he saastuttivat Herran temppelin, jonka hän oli pyhittänyt Jerusalemissa.

Herra Jumala kieltää sanassaan, että Hänen kansansa ei saa jäljitellä eikä tehdä samanlaisia synnillisiä tekoja kuin epäjumalanpalvelijat tekevät. Rooman katolinen kirkko avoimesti myöntää, että Paavi on Pontifex Maximus. Pontifex Maximus oli pakanallinen ylipappi epäjumalanpalvelususkonnossa. Jumalan kansa ei saa jäljitellä eikä kopioida pakanallisia synnillisiä asioita. Jumalan kansan keskuudessa ei voi olla pakanallisia Pontifex Maximus titteleitä. Rooman katolinen kirkko osoittaa myös tässä asiassa, että se palvelee epäjumalaa, ei Raamatun Jumalaa.

Epäviralliset rukoukset neitsyt Marialle

Vuonna 381 alkoivat epäviralliset rukoukset neitsyt Marialle Jumalan äidille ja taivaan kuningattarelle.

Raamatussa ei lue missään kohtaa, että Jeesuksen opetuslasten tulisi rukoilla Mariaa tai että Maria on taivaan kuningatar. Raamattu opettaa, että Jeesuksen opetuslasten tulee rukoilla Jumalaa Herran Jeesuksen nimessä. Jeesus Kristus ja apostolit eivät antaneet sellaista käskyä tai opetusta, että opetuslasten tulisi rukoilla Mariaa. Jeesus Kristus antoi käskyn, että opetuslasten tulee rukoilla Jumalaa Hänen (Jeesuksen Kristuksen) nimessään ja opetuslapset tottelivat Herraa Jeesusta:

Raamatun opetus rukouksesta

Rooman katolisen kirkon rukouksia Marialle


Luuk 11:2 Niin hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; (tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;)

Joh 15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.

Joh 16:23 ¶ Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.

Joh 14:13 ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
14 Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.

Apt 7:59 Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"
60 Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.

Kol 3:17 Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

 


Terve, Maria

Terve Maria armoitettu,
Herra sinun kanssasi.
Siunattu sinä naisten joukossa
ja siunattu kohtusi hedelmä Jeesus.
Pyhä Maria, Jumalan äiti,
rukoile meidän syntisten puolesta
nyt ja kuolemamme hetkenä. Aamen.

Sinun turviisi

Sinun turviisi pakenemme, pyhä Jumalan synnyttäjä.
Älä hylkää rukouksiamme,
vaan varjele meidät kaikista vaaroista,
kunnioitettu ja siunattu neitsyt Maria.

Taivaan kuningatar - Regina cæli

E(sirukoilija): Iloitse taivaan kuningatar - halleluja!
V(astaus): Sillä hän, jonka synnytit - halleluja!
E: Nousi kuolleista sanansa mukaan - halleluja!
V: Rukoile puolestamme Jumalaa - halleluja!
E: Iloitse ja riemuitse, neitsyt Maria - halleluja!
V: Sillä Herra on totisesti ylösnoussut - halleluja!
E: Rukoilkaamme:
Kaikkivaltias Jumala, Poikasi Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksella olet täyttänyt maailman ilolla. Anna meidän päästä hänen äitinsä, neitsyt Marian, esirukousten tähden ylösnousemuksen kirkkauteen. Tätä pyydämme saman Kristuksen, Herramme, kautta.
V: Aamen.

 

 

Jumalan sana (Raamattu) opettaa, että meidän tulee rukoilla Jumalaa Herran Jeesuksen Kristuksen nimen kautta. Herra Jeesus Kristus itse asetti tämän käskyn, jossa Hänen opetuslastensa tulee rukoilla Jumalaa Jeesuksen Kristuksen nimen kautta. Apostoli Paavali vahvisti tämän saman käskyn sanomalla, että kaikki minkä Herran Jeesuksen opetuslapset tekevät sanalla tai työllä, niin se tulee tehdä Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa.

Mariaa rukoileminen on epäraamatullista ja syntiä, koska Jumala on itse asettanut sanaansa, että Jumalaa tulee rukoilla Herran Jeesuksen nimessä. Maria ei sovittanut syntejämme, vaan Herra Jeesus Kristus, siksi Jeesuksen opetuslapset rukoilevat Jumalaa Herran Jeesuksen nimessä. Herran Jeesuksen opetuslapsi Stefanus alkuseurakunnan päivinä rukoili Herraa Jeesusta kuolemansa hetkellä, ei Mariaa. Rooman katolinen kirkko opettaa Marian rukoilemista myös kuoleman hetkellä. RKK:n opetus rukoilemisesta Mariaa on epäraamatullista sekä syntiä ja kapinaa Jumalaa vastaan.

 

Vuonna 553 Mariasta tehtiin Ikuinen Neitsyt (Aieparthenos).

 

Matt 13:55 Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä (adelphos) Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas?
56 Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?"
57 Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan".

Mark 6: 3 Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa (adelphe)  ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen.

Rooman katolinen kirkko opettaa Marian olevan iankaikkinen neitsyt, joka synnytti ainoastaan Jeesuksen. Jälleen kerran RKK opettaa valheellisesti ja vastoin Jumalan sanaa, koska Raamattu sanoo, että Jeesuksella Kristuksella oli veljiä ja sisaria. RKK vääristää selkeät Raamatun kohdat, joissa sanotaan selkeästi, että Jeesuksella Kristuksella oli veljiä ja sisaria. Rooman katolinen kirkko opettaa, että he olivat Jeesuksen serkkuja tai sukulaisia, eivät veljiä ja sisaria. Tämä väite on väärä, sillä kreikan kielen sanat adelphos ja adelphe merkitsevät veljeä ja sisarta ja serkku sana on kreikaksi UT:n todistuksen mukaan anepsios sekä suggenes, tosin suggenes sana tarkoittaa myös sukulaista. Jos Jeesuksella ei olisi ollut veljiä ja sisaria ja Matt 13 ja Mark 6 luvuissa olisi ollut kysymys Jeesuksen sukulaisista, ei veljistä ja sisarista, niin silloin kreik. UT olisi käyttänyt sanaa suggenes, joka tarkoittaa sukulaista, mutta kreikankielen UT käyttää sanoja adelphos veli ja adelphe sisar.  On totta, että VT:n juutalaisuudessa käytetään myös veljestä ja sisaresta käsitystä sukulainen, mutta UT:n selkeä todistus kreikankielen ja hepreankielen sananvalinnoilla osoittavat, että kyseessä ei ollut sukulaiset, vaan Jeesuksen lihalliset veljet ja sisaret.
 

RKK opetus, että Maria on iankaikkinen neitsyt on väärä ja valheellinen opetus, sillä Raamattu opettaa meille selkeästi, että Jeesuksella Kristuksella oli veljiä ja sisaria.

 

Kolossalaiskirjeessä on opetus ja todistus, jossa käytetään serkku sanaa, joka ei ole adelphos tai adelphe, vaan anepsios.

Kol 4:10 Teille lähettää tervehdyksen Aristarkus, minun vankitoverini, ja Markus, Barnabaan serkku (anepsios), josta olette saaneet ohjeita-jos hän tulee teidän tykönne, niin ottakaa hänet vastaan-


Luukaan ensimmäisessä luvussa on todiste kuinka kreik. UT käyttää sukulaisesta sanaa suggenes, ei adelphos tai adelphe.


Luuk 1:36 Ja katso, sinun sukulaisesi (suggenes) Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi;

 

Kreikankielen UT käyttää joka kerta sukulaisesta sanaa suggenes sekä erottaa toisistaan lihallisen veljen adelphos sekä sukulaisen suggenes eri sanoilla, joka tulee hyvin esille esim:

 

Luuk 21:16 Omat vanhemmatkin ja veljet (adelphos) ja sukulaiset (suggenes) ja ystävät antavat teidät alttiiksi; ja muutamia teistä tapetaan,

 

Hepreankielen UT (The Orthodox Jewish Brit Chadasha) tekee myös selkeän eron veljen ja sukulaisen välille käyttäen eri sanoja:

 

Lu 21:16 And you will be handed over also by horim (parents) and achim (brothers) and krovey mishpachot (relatives) and chaverim (friends), and they will have some of you executed and you will die al kiddush ha-Shem,

 

Lu 1:36 And—hinei— Elisheva your krovah (relative) also has conceived a ben (son) in her old age, and this chodesh (month) is hashishi (the sixth) for her who is called barren.


Mark 6:3 Is not this one the Naggar (Carpenter), Ben-Miryam? The brother of Yaakov, Yosef, Yehuda and Shimon? And, are not his achayot (sisters) here with us? And they were taking offense at Rebbe, Melech HaMoshiach.


Matt 13:55 Is this not the ben hanaggar (the carpenter’s son)? Is not his Em called Miryam? And are not his achim Yaakov, Yosef, Shimon and Yehuda?
56 And are not his achayot (sisters) with us? From where, therefore, came to this one all these things?

 

Heprealaisen UT:n todistus on myös täysin selvä, että veljistä achim ja sisarista achoth sekä sukulaisista krovah käytettiin eri sanoja. Matt 13 ja Mark 6 on kysymyksessä Jeesuksen lihalliset veljet ja sisaret


Raamatun oma todistus on selkeä ja osoittaa vääräksi Rooman katolisen kirkon opetuksen koskien väitteitä ettei Jeesuksella ollut lihallisia veljiä ja sisaria.


 

Jokapäiväinen messu
 

Vuonna 354 jKr. Rooman piispa Julius I määräsi, että Kristuksen virallinen syntymäpäivä oli joulukuun 25. päivä.

Babyloniassa oli Tammuksen (kuollut jumala) syntymäpäiväjuhla joulukuun 25 päivä. Joulukuun 25 päivä oli myös Mithran (persialaisten jumala) ja Rooman keisarin syntymäpäivä. Raamatussa ei ole määrätty viettäväksi Kristuksen syntymäjuhlaa. Jeesus ei asettanut kuitenkaan joulua eikä apostolit, eikä alkuseurakunta viettänyt ollenkaan Kristuksen asyntymäjuhlaa joulukuun 25 päivä. On sanomattakin selvää, että Rooman katolinen kirkko halusi Kristuksen syntymäjuhlan siksi joulukuun 25 päiväksi, että voisivat jatkaa Tammuksen juhlaa. Babyloniassa siis vietettiin juhlaa joulukuun 25 päivä. Babyloniassa joulukuun 25 päivä oli talvipäivänseisauksen ja auringojumalan tammuksen syntymäpäivä. Babylonian sana "yule" tarkoittaa lasta. Joulukuun 25:ttä päivää kutsuttiin yule päiväksi myös pakanallisten anglosaksien parissa. Anglosaksit olivat Brittiensaarilla asuvia asukkaita, jotka puhuivat germaanisia kieliä.

Myös skandinaviassa oli yule-juhla, joka oli joulukuun 25 päivä se oli myös talvipäivänseisauksen päivä. Tammusta kutsuttiin Babyloniassa myös nimillä Baal-berith sekä kuusipuun herra. Egyptiläiset sekä persialaiset juhlivat jumalansa syntymäpäivää joulukuun 25 päivänä. Lapsi aurinko jumalaa tarkoittavat monet eri nimet kuten Mithra, Horus, Isvara, Bacchus, Iacchus, Adonis, Attis jne. Lapsi aurinko jumalan palvonnan alkuperä on Babyloniassa, jossa Tammus on tämä lapsi. Eli "jumallisen" lapsen syntymäjuhlan vieton juuret joulukuun 25 päivä ovat Babyloniassa, josta se myös levisi muualle maailmaan. Joulukuun 25. päivä oli Roomassa juhlapäivä, sillä myös sinne oli tullut Tammuksen juhla joulukuun 25. päivänä. Tammuksen juhlaan Babyloniassa kuului havupuu, joka koristeltiin pyöreillä palloilla, jotka symbolisoivat aurinkoa. Babylonialaiset palvoivat aurinkoa, siksi he koristelivat kuusen "aurinkopalloilla". Samoin joulukuun 25 päivään kuului sikauhri.

Vuonna 394 jKr. alkoi jokapäiväinen messu Rooman katolisessa kirkossa. 394 jKr. joulukuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä vietettiin Rooman katolisessa kirkossa messua Kristukselle, jossa pappi siunasi leivän ja viinin, jolloin ne "muuttuivat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi". Tästä Kristuksen messusta Mass of Christ (Christmas), joka ensimmäisen suoritettiin vuonna 394 JKr. alettiin käyttää nimitystä Kristus messu.

Raamatun opetus

RKK:n "pyhä messu" opetus


Hebr 9:28 samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.

Hebr 10:8 Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt," vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
9 sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
11 Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;
12 mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
13 ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

Gal 1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
10 ¶ Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.

Matt 26:28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

1 Kor 11:23 ¶ Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24 kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".
26 Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
27 Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.
28 Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;
29 sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.

 


Kristus on antanut apostoleille voiman muuttaa leipä ja viini hänen pyhäksi ruumiikseen ja verekseen. Sen voiman on Kristus antanut sanoilla: ”Tehkää tämä minun muistokseni.” Tämä voima on siirtynyt oikeudellisesti vihityille piispoille ja papeille. Piispat ja papit harjoittavat tätä valtaansa pyhässä messussa, kun he muuttumisen tapahtuessa leivän ja viinin yli lausuvat Kristuksen sanat: ”Tämä on ruumiini ja vereni.” Muuttumisen jälkeen on alttarilla, leivän ja viinin muodossa, Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri todesti, todellisesti ja oleellisesti läsnä. Kristus pysyy niin kauan läsnä kuin leivän ja viinin muodot ovat läsnä.

Pyhä messu-uhri on uuden liiton alituinen uhri, jossa Herramme Jeesus Kristus, leivän ja viinin muodossa, papin käsien kautta verettömällä tavalla uhraa itsensä taivaalliselle Isälleen.

Pyhä messu-uhri on sama uhri kuin ristillä toimitettukin; ainoastaan uhraamistapa on toinen.

Pyhä messu-uhri on sama kuin ristinpuussa tapahtunut uhri, koska kummassakin sama --- Herramme Kristus --- uhraa ja uhrataan.

Ristissä Kristus uhrasi itsensä verisellä tavalla; pyhässä messussa hän uhraa itsensä verettömällä tavalla, koska hän ei enää kärsi eikä kuole.

Pyhä messu-uhri on ylevin uhri, koska se on; 1. arvollisin ylistysuhri 2. Jumalalle mieluisin kiitosuhri 3. tehokkain rukousuhri. 4. voimakkain sovitusuhri.
- Katolinen katekismus 1953

1366. Eukaristia on siis uhri, koska se esittää ristin uhria (tekee sen läsnäolevaksi), koska se on ristin uhrin muiston vietto ja koska se jakaa sen hedelmää.

1367. Kristuksen uhri ja eukaristian uhri ovat yksi ja ainoa uhri. Yksi ja sama on siis uhrilahja, sama on myös hän, joka nyt uhraa pappien palvelutehtävän välityksellä, nimittäin Kristus, joka silloin uhrasi itsensä ristillä, vain uhraamisen muoto on erilainen. Koska tässä jumalallisessa uhrissa, joka toteutuu messussa, on ja uhrataan verettömästi sama Kristus, joka yhden ainoan kerran ristin alttarilla verensä vuodattaen uhrasi itsensä ... tämä uhri on todellinen sovitusuhri.

1393 Kommuunio erottaa meidät synnistä. Kristuksen ruumis, jonka saamme kommuuniossa, on meidän edestämme annettu, ja veri jonka juomme, on vuodatettu monien edestä syntien anteeksisaamiseksi. Siksi eukaristia ei voi liittää meitä Kristukseen, ilman että se samalla puhdistaa meitä tekemistämme synneiltä ja varjelee uusilta synneiltä.
- Katolinen Katekismus 2005

     

 

Raamattu ei opeta Rooman katolisen kirkon "pyhä messu" opetusta. Raamattu opettaa, että Jeesus Kristus on yhdellä (Golgatalla) ainoalla uhrilla iankaikkisesti sovittanut meidät, eikä tätä uhria uusita koskaan, eikä sitä voida toistaa millään lailla. Rooman katolisen kirkon opetus on väärä ja eksytys, koska se opettaa, että "pyhä messu" uhri on sellainen, jossa Jeesus Kristus uhraa ja uhrataan yhä uudestaan, joka kerta "pyhässä messussa". Rooman katolisen kirkon "pyhä" messu uhrioppi on paha harhaoppi. Raamattu opettaa, että Jeesus Kristus uhrasi itsensä yhden kerran iankaikkisesti Golgatalla.

Messu-uhri ei ole voimakkain sovitus-uhri, sillä Herran Jeesuksen uhri Golgatalla ristinpuulla oli ja on kaikkein voimakkain ja ainoa sovitusuhri syntien tähden. Katolisen kiekon messu-uhri oppi on toista evankeliumia, joka pilkkaa Herran Jeesuksen Golgatan uhria. Eukaristia (ehtoollinen) ei ole uhri, vaan muistoateria Herran kunniaksi ja Hänen kuolemansa muistoksi.

Rooman katolisen kirkon eukaristia (messu-uhri) oppi on taikauskoa ja harhaoppia, jonka mukaan eukaristia puhdistaa kaikista synneistä ja varjelee uusilta synneiltä. Raamatun opetuksen mukaan ehtoollinen ei puhdista synneistä eikä varjele uusilta synneiltä. Raamatun opetuksen mukaan saamme syntimme anteeksi tultuamme uskoon Herraan Jeesukseen. Pyhä Hengen voima vaikuttaa uskovan sydämessä Raamatun sanan totuuden mukaisesti, jolloin Pyhässä Hengessä vaeltamisen kautta ainoastaan voimme varjeltua synnin teoilta ja himoilta. Rooman katolisen kirkon eukaristia-oppi on harhaoppia ja valhe-evankeliumia.

Leipä ja viini eivät muutu Jeesuksen vereksi ja ruumiiksi ehtoollisessa, sillä ne ovat esikuvia ja symbolista opetusta Kristuksen verestä ja ruumiista. Herra Jeesus sanoi, että viini on Hänen verensä, joka vuodatetaan syntien anteeksisaamiseksi. Golgatalla tapahtui Herran Jeesuksen veren vuodatus, kun veri valui Kristuksen ruumiista. Ehtoollisen viini ja leipä ovat esikuvaa Golgatan tapahtumista, jossa Kristuksen veri vuodatettiin syntien anteeksisaamiseksi. Ehtoollinen (viini ja leipä) ei ole sama paikka, kun Golgata, jossa Kristus vuodatti verensä, ehtoollinen on paikka, jossa muistellaan Herran kuolemaa, kunnes Hän tulee takaisin. Rooman katolisen kirkon ehtoollis-oppi on väärä opetus ja eksytys, jossa he pilkkaavat Golgatan uhria opettamalla, että messu-uhri on sama uhri, joka tapahtui Golgatalla. Raamattu opettaa hyvin selvästi, että Jeesus Kristus uhrasi yhden ainoan uhrin kertakaikkisesti Golgatalla. Rooman katolisen kirkon "evankeliumi" on pimeyden evankeliumia. Apostoli Paavali sanoi, että jos joku julistaa toista evankeliumia, niin hän on kirottu. Rooman katolisen kirkon "evankeliumi" on syntiä Jumalaa vastaan ja Jumalan tuomion alla.

Katoliset sanovat että ehtoollinen (eukaristia) ei ole symbolinen asia, vaan Jeesuksen todellinen veri ja ruumis, jossa Jeesus itse on läsnä. Katoliset eivät ymmärrä Raamatun hengellistä opetusta, johon kuuluu myös esikuvallista ja symbolista opetusta. Otan esille muutaman esikuvallisen ja symbolisen Raamatun opetuksen:

Joh 15:5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

Herra Jeesus sanoi olevansa viinipuu, mutta se oli symbolista opetusta, koska Jeesus ei ole maassa kasvava viinipuu, vaan Jumalan Poika. Samassa jakeessa Herra Jeesus sanoi, että Hänen opetuslapsensa ovat viinipuun oksia. Jeesuksen opetuslapset eivät ole viinipuun oksia, eikä Jeesus ole maassa kasvava viinipuu. Viinipuu ja okast opetus oli symbolista opetusta, jonka kautta Jeesus opetti, että niin kuin viinipuu kannattelee oksia ja oksat saavat ravintonsa viinipuun juurien kautta, niin samalla tavalla myös Herra Jeesus kannattelee opetuslapsiaan ja Jeesuksen kautta Hänen opetuslapsensa saavat hengellisen ravintonsa. Kysymys oli siis symbolisesta opetuksesta.

Joh 10:7 Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi.

Lammastarhan ympärillä oli tavallisesti suojana kivimuuri, jonka päällä oli piikkisiä oksia, jotka antoivat suojaa pedoilta. Lammastarhaan oli vain yksi ovi ja paimenen tehtävänä oli öisin nukkua lammastarhan ovella, jolloin hän toimi lampaille suojana petoelämiä ja varkaita vastaan. Tämäkin opetus oli symbolista opetusta, jonka kautta Jeesus opetti, että Hän suojelee opetuslapsiaan samalla tavalla kuin lammaspaimen suojelee laumaansa.

Kuten näemme, niin Raamattu opettaa myös symbolisesti, jossa asioilla on esikuvallinen ja symbolinen merkitys. Samoin myös leipä ei muutu Jeesukseksi, eikä viini Jeesuksen vereksi, vaan ne ovat esikuvallisia esimerkkejä ja vertauskuvaa Jeesuksen Kristuksen ruumiista Golgatalla ja Kristuksen verestä, joka vuodatettiin syntien anteeksiantamukseksi. Rooman katolisen kirkon opetus tässäkin asiassa on valheellinen ja Jumalan sanan vastainen.

 

Virallinen Marian palvonta ja Jumalan äiti käsite
 

Vuonna 431 jKr. Efeson kirkolliskokouksessa otettiin käyttöön Marian palvonta sekä käsite Jumalan äiti.

Babyloniassa oli rukouksia taivaan kuningattarelle, jonka sanottiin olevan neitsyt. Babylonin taivaan kuningatar kuvattiin äitinä, jolla oli lapsi sylissään. Itse asiassa Babylonin taivaan kuningatar-oppi on ihan sama oppi kuin Rooman katolisen kikron oppi Mariasta taivaan kuningattarena. Efeson kirkolliskokous vuonna 431 jKr. julisti, että todellisena uskona kaikkialla täytyy julki tuoda, että pyhä neitsyt (Maria) on Jumalan äiti. Rooman katolinen kirkko sanoo, että he eivät palvo Mariaa, vaan kunnioittavat häntä. Vaikka he näin väittävät, niin silti he palvovat Mariaa ja todisteet tähän palvontaan löytyvät Rooman katolisen kirkon opetuksesta ja käytännön tavoista:

Paavi Leo XIII: Totuutena voidaan vahvistaa, että Jumalan tahdosta siitä suunnattoman suuresta kaikkien armojen aarreaitasta, jonka Jumala on   varannut, ei tule meille mitään muutoin kuin Marian kautta… kuinka suuri onkaan viisaus ja armo, joka on ilmoitettu, tässä Jumalan suunnitelmassa… Maria on meidän loistava välittäjämme, hän on kaikkivaltiaan Jumalan voimakas Äiti.

RKK:n katekismus - 967 Koska Neitsyt Maria suostui täydellisesti Isän tahtoon, Poikansa lunastustyöhön ja jokaiseen Pyhän Hengen vaikuttamaan liikahdukseen, hän on kirkolle uskon ja rakkauden esikuva. Siitä syystä hän on "kirkon huomattavin ja ainutlaatuinen jäsen", 533 hän on kirkon perikuva" (ecclesiae typus). 534

RKK:n katekismus - 968 Mutta hänellä on vielä laajempi tehtävä kirkossa ja koko ihmiskunnassa. "Kuuliaisuutensa, uskonsa, toivonsa ja palavan rakkautensa kautta hän myötävaikutti Vapahtajan kanssa ainutlaatuisella tavalla yliluonnollisen elämän uudelleen pystyttämiseen ihmissieluissa. Tästä syystä Maria on meidän Äitimme armon järjestyksessä."

RKK:n katekismus - 969 "Siitä myöntymisestä lähtien, jonka Maria enkelin ilmestymisessä antoi uskossaan ja säilytti horjumattomasti ristin juurella, Marian äitiys, armon taloudessa jatkuu keskeytyksettä aina kaikkien valittujen lopulliseen täydellistymiseen asti. Marian taivaaseen ottaminen ei nimittäin katkaise hänen osuuttaan pelastustehtävässä: toistuvilla esirukouksilla hän jatkuvasti hankkii meille iankaikkiseen pelastukseen vieviä lahjoja ... Tämän vuoksi kirkko rukoilee autuasta Neitsyttä avuksi kutsuen häntä uskovien puolustajaksi, tukijaksi, auttajaksi ja välittäjäksi."

 

Paavi Marian patsaan äärellä, jossa paavin käsi on kohotettu tervehdykseen "neitsyt Marialle".

Raamattu kieltää, että Jumalan kansa ei saa olla tekemisissä kuolleiden kanssa, eikä rukoilla heitä: Katso:
6.Kuolleiden pyhimysten palvonta 

 

Rooman katolinen kirkko opettaa vastoin Jumalan sanaa opettaessaan Marialla olevan pelastava virka, joka tuo iankaikkisen pelastuksen lahjan esirukoustensa kautta. Maria ei ole uskovan ihmisen puoltaja ja välittäjätär. Raamattu opettaa, että Jumala pelastaa ihmisen ja Jeesuksella Kristuksella yksin on pelastava tehtävä ja Hän yksin tuo meille iankaikkisen pelastuksen lahjan ja Jeesus Kristus on Pelastaja, Puolustaja Isän tykönä ja Välimies ihmisen ja Jumalan välillä.

Marialla ei ollut mitään osuutta lunastuksessa, eikä Maria ole välittäjä, sillä yksi on välimies ihmisen ja Jumalan välillä, Jeesus Kristus. Raamattu opettaa, että Jeesus on ainoa välittäjä ja sovittaja. Maria ei osallistunut Herran Jeesuksen lunastustyöhön, sillä Herra Jeesus kuoli yksin ristillä ja sovitti yksin meidän syntimme, ilman kenenkään ihmisen apua tai osallisuutta sovitukseen.

1 Tess 5:9 Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

2 Tim 2:10 Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden.

Ilm 7:10 ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta".

1 Tim 2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,

Hebr 9:15 ¶ Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

1 Joh 2:1 ¶ Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

Hebr 2:18 Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

Jumalan sana todistaa, että Rooman katolisen kirkon opetus on eksytystä ja väärä evankeliumi. Herra Jeesus Kristus on Jumalan Poika, ei Isä Jumala. Jumalan Pyhä Henki hedelmöitti Marian kohdun ja meidän tulee muistaa, että Maria synnytti Jeesuksen Kristuksen, ei Isä Jumalaa. Jeesus Kristus ei ole Isä Jumala, joten ei ole viisasta ja oikein kutsua Mariaa Jumalan äidiksi, sillä Maria ei synnyttänyt Isä Jumalaa, vaan Herran Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan. Meidän tulee myös muistaa, että Jumala (Isä) lähetti Poikansa maailmaan ja Pyhä Henki hedelmöitti Marian kohdun. Raamattu ei opeta missään kohden Mariaa Jumalan äidiksi, eikä Jeesuksen opetuslapsetkaan saa kutsua häntä Jumalan äidiksi, koska Maria ei synnyttänyt Isä Jumalaa, vaan Jumalan Pojan.

Jumalan sana Raamattu opettaa, että Herra Jeesus Kristus on Välimies ihmisen ja Jumalan välillä ja Herra Jeesus on meidän Puolustajamme Isän tykönä ja Herra Jeesus on meidän Auttajamme. Rooman katolisen kirkon opetus Mariasta on valheellista ja väärää opetusta.

Papiston puvut
 

Vuonna 500 jKr. tuli kirkkoon papeille pappispuvut, jotka erottivat heidät tavallisesta kirkkokansasta.

Raamattu ei opeta, että Uuden Liiton johtajien (paimenet ja vanhimmat) tulisi pukeutua "papillisiin" asuihin, jotka erottavat heidät muusta seurakunnasta pukeutumisen perusteella. Vanhassa liitossa papit pukeutuivat papillisiin asuihin, mutta vanhan liiton pappeusjärjestelmä on kumottu ja Uudessa Liitossa ei ole enää papillisia asuja.

Kiirastulioppi
 

Vuonna 593 jKr. Gregorius Suuri avasi tietä kiirastuliopille katoliseen kirkkoon. 

Kiirastulioppia opetettiin alun perin Egyptissä ja Kreikassa, joka Rooman valtakunnassa uskontojen sekoittuessa tuli myös Rooman uskontoon mukaan. Rooman katolinen katekismus (1953) opettaa kiirastulesta näin:

Minne sielu tulee heti yksityisen tuomion jälkeen?

Sielu joutuu joko taivaaseen tai helvettiin tahi kiirastuleen. (s. 57)

Mitkä sielut tulevat kiirastuleen?

Kiirastuleen tulevat niiden hurskaiden sielut, jotka joko ovat anteeksiannettavissa synneissä eronneet elämästä tai syntiensä tähden vielä saavat kärsiä ajallisia rangaistuksia. (s. 57,58)

 

Kauanko sielut pysyvät kiirastulessa?

Sielut pysyvät kiirastulessa, kunnes he ovat täydellisesti puhtaat ja ansaitsevat Jumalan katselemisen. (s. 58)

 

Missä yhteydessä olemme kiirastulessa olevien sielujen kanssa?

Me autamme heitä rukouksilla, almuilla ja muilla hyvillä töillä, varsinkin pyhällä messu-uhrilla (Kaikkien sielujen päivä). (s. 55)

 

Rooman katoliset sanovat, että termiä kiirastuli ei löydy Raamatusta, mutta oppi kiirastulesta löytyy Raamatusta. Katoliset sanovat myös, että varhaiset kirkkoisät opettivat jonkinlaista puhdistumista ennen taivaaseen pääsyä.

 

Rooman katolinen kirkko opettaa, että vaikka Jeesus Kristus kuoli ja mahdollisti syntien anteeksiantamuksen, niin se ei poista rangaistusta kaikista synneistä; sillä kun ihminen kuolee, niin hänen täytyy ensin kärsiä tietty määrä rangaistusta kiirastulessa ennen kuin hän pääsee taivaaseen. Katoliset uskovat, että heidän täytyy olla ainakin vähän aikaa kiirastulessa puhdistumassa synneistään, jonka jälkeen he pääsevät taivaaseen.

 

Totuus on ettei Raamatusta löydy termiä eikä opetusta kiirastulesta. Jotkut katoliset puolustavat kiirastulioppia 1 Kor 3 opetuksella:

 

1 Kor 3:8 Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan.
9 Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.
10 Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa.
11 ¶ Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
12 Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

 

Edellä oleva kohta ei opeta mitään Rooman katolisen kirkon kiirastuliopista. Että voisimme ymmärtää oikein tuon edellä olevan Raamatun kohdan, niin meidän tulee katsoa muutamia muita Raamatun kohtia:

 

Matt 3:11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

 

1 Piet 1:7 että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

 

Raamattu opettaa Herran Jeesuksen Kristuksen kastavan Häneen uskovat Pyhällä Hengellä ja tulella. Raamattu opettaa, että Jeesuksen opetuslasten usko koetellaan tulessa tässä nykyisessä ajassa. Tämä tulessa tapahtuva koettelu on koettelua, jossa Jeesuksen opetuslasten usko koetellaan Pyhässä Hengessä Jumalan sanan opetuksen mukaisesti. 1 Kor 3:15 jae, joka opettaa tulen läpi pelastumista tarkoittaa juuri sitä, että vaikka olisimme rakentaneet jossakin kohtaan väärin uskon asioissa, niin kuitenkin osallisuus pelastuksesta ja Pyhästä Hengestä, Pyhän Hengen koettelevan tulen kautta tuo meille pelastuksen Jumalan armosta. 1 Kor 3:15 ei opeta Rooman katolisen kirkon kiirastulioppia, vaan Pyhän Hengen tulen koettelua, jossa meidän uskoamme koetellaan ja me pelastumme tämän tulen läpi huolimatta siitä jos jossakin kohdin erehdymme ja varsinkin sellaisessa kohdassa, joka ei liity Jeesuksen Kristuksen pelastustyön perusteisiin. Sillä pelastuskysymyksessä emme saa erehtyä, mutta opillisesti voimme erehtyä esim. voimme erehtyä uskomaan väärin Raamatullisesta Uuden Liiton lepopäivästä, mutta silti pelastumme kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

 

Rooman katolisen kirkon opetus kiirastulesta on epäraamatullinen ja valheellinen opetus. Raamattu ei opeta, että kuolemamme jälkeen joutuisimme kiirastuleen, jossa joutuisimme kokemaan synneistä puhdistuksen. Raamattu opettaa kuoleman jälkeisestä tilasta näin:

 

Fil 1:23 Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi;

 

Apostoli Paavali sanoi, että kun hän kuolee, niin Hän menee Herran Jeesuksen luokse, eikä kiirastuleen. Raamattu opettaa, että Herra Jeesus tulee hallitsemaan maan päällä pyhiensä kanssa tuhat vuotta, jonka jälkeen tulee tuomiopäivä, jossa synteihinsä kuolleet tuomitaan tekojensa mukaan:

 

Ilm 20:7 Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan,
8 ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.
9 Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.
10 Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.
11 ¶ Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

 

Suuren tuomiopäivänkään jälkeen ei ole kiirastulta, vaan tuomio, jonka jälkeen jumalattomat synneissänsä kuolleet heitetään tuliseen järveen, jossa he joutuvat olemaan iankaikkisesti.

 

Matt 25:46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

 

Mark 9:43 Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen.

 

Raamattu opettaa kadotuksen olevan iankaikkinen, jossa tuli ei koskaan sammu. Raamattu ei opeta kiirastulioppia. Kiirastulioppi on Rooman katolisen kirkon väärä ja valheellinen opetus.

Latina kirkko kieleksi

400 luvun lopulla tuli kirkon käyttöön Jeromen latinalainen Vulgata raamatun käännös. Vuonna 405 jKr. Vulgata käännös valmistui.

Vuonna 600 jKr. Gregorius I määräsi kirkolle latinan kielen rukous- ja saarnakieleksi.

Rooman katolinen kirkko asetti latinankielen rukous- ja saarnakieleksi siksi että voisivat kontrolloida ja hallita maallikoita. Maallikot eivät osanneet latinaa ja näin paavi ja papit pystyivät kontrolloimaan ja hallitsemaan kirkkoväkeä paremmin, koska kirkkoväki ei kyennyt arvioimaan ja koettelemaan opetusta. Nykyään katolinen kirkko rukoilee ja saarnaa tavallisella kielellä, jota kansa ymmärtää.

Paavi titteli

600 luvulla Bonifatius, joka oli Rooman piispa otti ensimmäisenä arvonimen paavi, väittäen olevansa Pietarin seuraaja.

Itse asiassa Rooman piispat (Rooman katolisen kirkon) ovat Babylonian pappeusjärjestelmän perillisiä, siitä todisteena: 7.Pontifex Maximus. Raamatussa ei ole sellaista opetusta, että Pietari oli Rooman kirkon piispa ja että Pietari oli ensimmäinen paavi, jonka seuraajia ovat kaikki Rooman piispat.

1 Piet 5:1 ¶ Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä:
2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
3 ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,
4 niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.

1 Piet 5:1 on sanat joka myös olen vanhin, joka on kreik. tekstissä sana (sympresbyteros), joka tarkoittaa kanssa vanhinta. Pietari ei pitänyt itseään paavina tai koko seurakunnan päämiehenä tai johtajana. Pietari sanoi olevansa kanssa vanhin, eli yksi vanhimmista muiden kanssa, ei seurakunnan päämies. On täysin selvää, että Pietari oli myös vanhimpiin kuuluva, ei yläpuolella muiden vanhinten, koska Ylipaimenen paikka on varattu ja pysyy Jeesuksella. Pietari sanoi Jeesuksen Kristuksen olevan Ylipaimen, koska Kristus on seurakunnan pää:

Ef 5:23 sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.

Raamatussa ei ole opetusta paavista, eikä edes sanaa paavi ja Rooman katolisen kirkon opetus paavista on väärä ja valheellinen.

Kaitsija ja vanhin on sama palvelutehtävä

Fil 1:1 ¶ Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille (episkopos) ja seurakuntapalvelijoille.

Raamattu opettaa kaitsijan ja vanhimman olevan sama palvelutehtävä. Paavali kirjoitti Filippin seurakunnan kaitsijoille (monikossa), joita oli useita, ei yksi, vaan useita. Raamattu todistaa tämän asian myös muualla:

Apt 20: 17 ¶ Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat (presbyteros).
18 Ja kun he saapuivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: "Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun minä Aasiaan tulin, miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän kanssanne;
19 kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja kyynelillä, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden;
20 kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta,
21 vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.
22 Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa.
23 Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.
24 En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.
25 Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa.
26 Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen.
27 Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.
28 Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi
(episkopos), paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.

Paavali nimitti Efeson seurakunnan vanhimpia (presbyteros) kaitsijoiksi (episkopos), eli vanhimmat ja kaitsijat on sama palvelutehtävä, joka on paikallisen seurakunnan johtaminen. Tästäkin Raamatun kohdasta näemme, että paikallisseurakuntaa johtaa useat veljet (vanhimmat) ei yksi ihminen. Samalla näemme sen, että paikallista seurakuntaa johdetaan paikkakunnalta käsin, ei sen ulkopuolelta. Rooman katolisen kirkon opetus paavista on valheellinen ja väärä.
 

Matt 16:18-19,  Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.

 

Tämä Raamatun kohta ymmärretään aika usein väärin tosi pahoin seurauksin. Katolinen kirkko opettaa Rooman piispan olevan Jeesuksen Kristuksen maallisen sijaisen, koko kirkon näkyväisen ylimmän pään.  Katolinen kirkko opettaa, että Pietari toimitti kirkon päämiehen virkaa vedoten tähän Matt 16: 18:ssa olevaan kohtaan. Katolisen kirkon opetus on seuraavanlainen; Pietari on kallio jolle seurakunta rakennetaan. Tästä on seurannut sellainen katolinen oppi, että paavi on Pietarin ainoa oikea seuraaja Rooman piispanistuimella ollen kirkon näkyväinen päämies, pyhä isä paavi. Tällainen oppi on täysin vastoin Raamattua. 100- luvulla jkr. Ignatios, joka vaikutti Antiokian seurakunnassa vaati itselleen yhden johtajan asemaa, jonka seurauksena hän nousi yli muiden vanhimpien sekä alkoi käyttämään itsestään nimitystä piispa. Piispa-sana kehittyi kreikan kielen sanasta episkopos, joka tarkoittaa kaitsijaa. Piispan alaisuuteen jääneistä käytettiin nimitystä presbyteros, joka tarkoittaa vanhimpia. Piispa sana tarkoitti silloin siis vain paikallisseurakunnan johtajaa. Seuraavaksi piispa asetettiin kokonaisen maakunnan tai suuremman alueen johtoon.  Piispan vastuulla oli silloin useita eli enemmän kuin yksi seurakunta. Tällainen luopuminen seurakuntien itsenäisyydestä mahdollisti kehityksen, jonka tuloksena syntyi valtakunnallisia ja kansainvälisiä kirkkoja ja herätysliikkeitä kirkkokunta johtajineen vastoin Raamatun sanaa. Kun katolisen kirkon aikana syntyi paavius, niin sitä perusteltiin tällä vääristyneellä piispan asemalla. Harhapolusta kehittyi suuri eksytys.

 

Mitä Raamattu todella tarkoittaa Matt 16 luvussa sitä katselemme seuraavaksi. Pietari on kreikaksi petros, joka merkitsee, kivi tai lohkare, kun taas kallio on kreikaksi petra. Sana petros tarkoittaa kiveä, joka on otettu kalliosta (petra). Pietari ei ole seurakunnan perustus, vaan Jeesus Kristus.

 

Matt 16:18 kreik. teks.; kagoo de soi legoo hoti su ei petros kai epi tautee tee petra oikodomeesoo mou teen ekkleesian kai pulai hadou ou katiskhusousin autees.

 

Septuaginta kääntää sanan kallioni sanalla petra, joka on Herra Pelastaja. On päivänselvää, että Herra on kallio, jolle seurakunta rakennetaan.

2Sa 22:2 kai eipen kurie petra (petra) mou kai ocurwma mou kai exairoumenov me emoi

2Sam 22:2 ¶ "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!

Matt 16:18;
 

Matt 16:18 kagw de soi legw oti su ei petrov (pietari, kivi) kai epi tauth th petra (kallio) oikodomhsw mou thn ekklhsian kai pulai adou ou katiscusousin authv

 

Jeesus ei rakenna seurakuntaa ihmisen varaan, koska Hän itse on ruumiin eli seurakunnan pää. Mitä nämä jakeet pitävät oikein sisällään?  Koska Jeesus on seurakunnan pää, eikä kukaan muu niin kirjoitan seuraavan, asian selventämiseksi, vaikka Raamattu ei tätä suoranaisesti näin kerro; Jeesus sanoi osoittaen Pietaria sormellaan sanoen, sinä olet Pietari. Jeesus jatkoi osoittaen sormellaan itseään sanoen; ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Jokainen Raamattuun uskova ymmärtää, että Jeesus on seurakunnan pää, Hän vain ja ainoastaan Aamen. EF5:23  sillä mies on vaimon pää niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.  Katsomme muutamia Raamatunpaikkoja, jotka osoittavat selvästi kuka todella on kallio Jumalan sanassa.

 

1 Kor 10:1-4, Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.

 

Kreikkalaisessa  UT:ssa  tässä oleva  kallio sana  on petra. 1 Kor 10:4; kai pantes to auto poma pneumatikon epion epinon gar ek pneumatikees akolouthousees petras he de petra een ho khristos. Jumalan sana  sanoo :  KALLIO ON  KRISTUS JEESUS.

 

Room 9:33 niin kuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu”.

 

Loukkauskivi kompastuksen kallio on Jeesus Kristus. Kreikan UT:ssa tässä jakeessa sana kallion on petra. Tämä jae on lainaus Jesaja 8:14:sta. Jeesus on kallio ei Pietari.

 

Jesaja 44:8: Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne.

 

Pelastuskallio on Kristus Jeesus, Raamatun selvässä pelastussuunnitelmassa.

 

Psalmi 73:26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.

Psalmi 89:26 (89:27) Hän kutsuu minua: ’Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio’.

 

Jes 8:14:ssa, Jes 44:8ssa, Ps 73:26:ssa ja Ps 89:26:ssa oleva kallio sana on hebreaksi tsur, joka tarkoittaa Jumalaa, kalliota ja linnoitusta. Tämä tsur tarkoittaa siis Jumalaa ja kalliota näin Raamatun sanoma siitä kuka on kallio on täysin selvä, kallio on Jeesus.

 

Paavin jalan suutelu
 

Vuonna 709 alkoi kirkossa paavin jalan suuteleminen, tämä tapa tuli suoraan pakanauskonnoista.

Paavin jalan suutelun alkuperä on pakanuudessa. Raamattu ei opeta, että Jeesuksen opetuslasten pitää suudella seurakunnan johtajien jalkoja. Historiasta näemme, että Rooman keisari Galigula määräsi, että ihmisten tuli suudella hänen jalkojansa. Galigula oli myös Pontifex Maximus. Rooman katolisen kirkon synnyttyä Roomaan tämä pakanallinen tapa otettiin käyttöön myös Rooman katolisessa kirkossa. Katoliset sanovat, että Paavin jalkojen suutelu on kohteliaisuuden osoitus. Totuus on kuitenkin, että se on pakanallinen tapa, ei Raamatun opetus.

Apt 10:24 Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä.
25 Ja kun Pietari oli astumassa sisään, meni Kornelius häntä vastaan, lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan.
26 Mutta Pietari nosti hänet ylös sanoen: "Nouse; minäkin olen ihminen".

Me tiedämme, että Kornelius oli roomalainen sadanpäämies Rooman armeijassa. Apt 10:25 on kreik. sana proskyneo, joka tarkoittaa palvomista, suudelmalla osoittaa kunnioitusta ja palvontaa sekä polvistumalla kunnioituksen ja palvonnan osoittamista. Kornelius roomalaisena tiesi jalkojen suutelu tavan. Apt 10 luvussa Kornelius lankeaa Pietarin jalkojen juureen kumartuneena maahan, jolloin Pietari käskee häntä nousemaan, koska Pietari on ihminen, ei Jumala. Ehkäpä Kornelius roomalaisena koitti suudella Pietarin jalkoja (tavalla, jonka hän roomalaisena tiesi ja tunsi) ja osoittaa kunnioitusta Pietarille, mutta Pietari esti tämän. Oli niin tai näin, niin Pietari esti tällaisen kunnioituksen osoituksen ja pyysi Korneliusta nousemaan ylös, joka oli kumartuneena Pietarin jalkojen juureen. Pietarin sanat: "Nouse; minäkin olen ihminen", on todistus siitä, että Kornelius osoitti palvonnan eleen Pietaria kohtaan, sillä Pietari kehotti häntä nousemaan, koska Pietari on ihminen, ei Jumala ja vain Jumalalle voidaan osoittaa palvontaa, ei ihmiselle.

Raamattu ei opeta mitään seurakunnan johtajien jalkojen suutelusta kunnioituksen osoituksen eleenä. Paavin jalkojen suutelun alkuperä on pakanallinen, ei Raamatun opetus.

Ristin, kuvien ja pyhäinjäännösten palvonta  

Vuonna 787 Nikean kirkolliskokous laillisti ristin, kuvien ja pyhäinjäännösten palvonnan.

Nikean toinen kirkolliskokous 787 jKr. päätti, että kirkko puolustaa kaikkia uudistuksia, jotka ovat joko kirjoitettuja tai kirjoittamattomia kirkollisia traditioita, jotka on uskottu kirkolle. Kirkolliskokous päätti, että kirkko osoittaa kunnioitusta pyhille kuville. Kirkolliskokous totesi, että tämä ei täyttä palvontaa, vaan kuvien kunnioittamista suitsutus-uhrien kera, kuten ikivanhat hurskaat ovat myös vahvistaneet tämän tavan. Kirkolliskokous totesi, että kuka kunnioittaa kuvia, kunnioittaa henkilöitä joita kuvat esittävät. Kirkolliskokous totesi, että pyhät isät ovat vahvistaneet katolisen kirkon perinteen (traditio) ja jos ihmiset haluavat seurata apostoli Paavalia ja koko apostolista joukkoa ja isien pyhyyttä, niin ihmisten tulee pitää kiinni lujasti perinteistä (traditio), jotka kirkko on vastaanottanut. Kirkolliskokous päätti, että pyhien kuvien tulee esittää Jeesusta Kristusta Pelastajaa, Herraa ja Jumalaa, Ladya (Maria), kunnioitettuja enkeleitä ja kaikkia pyhimyksiä ja pyhiä miehiä.

Kirkon anateemat koskien pyhiä kuvia

Anathema tarkoittaa kreikaksi asettaa erilleen,  karkoittaa, ajaa maanpakoon, julistaa kirkon kirous, syyttää ja kirottua. Toinen Nikean kirkolliskokous 787 jKr. antoi julistuksen koskien pyhiä kuvia:

- Jos joku ei tunnusta, että Jeesus meidän Jumala voidaan kuvata ihmisyydessään, niin hän olkoon kirottu.
- Jos joku ei hyväksy evankelisen tapahtuman taidekuvausta, niin hän olkoon kirottu.
- Jos joku ei kunnioita Herran ja Hänen pyhimyksiensä kuvausta, niin hän olkoon kirottu.
- Jos joku hylkää yhtäkään (katolisen) kirkon kirjoitettua tai kirjoittamatonta perinnettä (traditio), niin hän olkoon kirottu.


Raamattu ei opeta mitään "pyhistä kuvista"

Raamattu ei missään kohden opeta "pyhistä kuvista". Pyhä kuva-oppi on Rooman katolisen kirkon epäraamatullinen opetus sekä kirkon traditio (perinne), mutta ei Raamatun opetus. Katoliset sanovat, että he eivät palvo kuvia ja patsaita, mutta kunnioittavat niitä. Katolisen kirkon rukoukset enkeleille paljastavat sen, että katoliset kunnioittavat ja palvovat kuvia ja patsaita.

Rukous pyhille vartija enkeleillemme (katolinen rukous)
Taivaallinen Isä, ääretön rakkautesi meitä kohtaan on valinnut siunatun enkelin taivaassa ja määrännyt hänet oppaaksemme tähän maanpäälliseen pyhiinvaellukseemme. Hyväksy kiitoksemme niin suuresta siunauksesta. Suo että voimme kokea pyhän suojelijamme avunantoa kaikissa tarpeissamme. Ja sinä, pyhä, rakastava enkeli ja opas, valvo meitä koko enkelimäisellä sydämelläsi. Pidä meidät aina tiellä, joka johtaa taivaaseen, äläkä lakkaa rukoilemasta puolestamme, kunnes olemme saavuttaneet lopullisen päämäärämme, iankaikkisen pelastuksen. Sitten rakastamme sinua iankaikkisuudessa. Me kiitämme ja ylistämme sinua lakkaamatta kaikesta hyvästä mitä olet tehnyt puolestamme täällä maan päällä. Ole erikoisesti uskollinen ja valpas lastemme suojelija. Ottakaa paikkamme ja toimittakaa mitä meiltä puuttuu ihmisen heikkouden, lyhytnäköisyyden tai syntisen laiminlyönnin tähden. Te täydelliset Jumalan palvelijat kirkastakaa meille raskas tehtävämme. Opastakaa lapsiamme, että he voisivat tulla Jeesuksen kaltaisiksi, voisivat uskollisesti jäljitellä Häntä ja pysä lujana kunnes he saavuttavat iankaikkisen elämän. Amen

Toinen rukous vartija enkelille (katolinen rukous)
Minun hyvä enkelini, sinä tulet taivaasta; Jumala on lähettänyt sinut pitämään minusta huolta. Oi, suojele minua siipiesi alla. Kirkasta polkuni, ohjaa askeleeni. Älä jätä minua, pysy minun lähellä ja puolusta (varjele) minua pahan voimia vastaan. Mutta ennen kaikkea tule ja puolusta minua elämäni viimeisessä kamppailussa. Vapauta sieluni, jotta kanssasi voisin kiittää, rakastaa ja ajatella iankaikkisesti Jumalan hyvyyttä. Amen.

Katoliset pyytävät ja kutsuvat enkeleitä oppaikseen. Katoliset enkeli-rukoukset johdattavat heitä kiittämään ja ylistämään enkeleitä sekä hakemaan enkeleiltä apua, jopa myös heidän viimeisiin hetkiin. Katolisen rukoilevat enkeleitä olemaan oppaita, jotka suojelevat ja johdattavat katolisen elämää sekä vapauttamaan heidän sielunsa ylistämään Jumalaa. Edellä luetellut ominaisuudet kuuluvat kaikki Jumalan palvontaan ja palvelukseen. Katolisen kirkon enkeli-rukoukset johdattavat katoliset palvelemaan henkioppaita, jotka ovat pahoja henkiä, demoneita. Okkultismissa, New-Age liikkeissä ja maailman uskonnoissa on henkioppaita (demoneja), jotka eksyttävät ihmisiä siten, että he huijaavat ihmisiä, jotka luulevat palvelevansa Jumalaa, vaikka itse asiassa he palvelevat saatanaa ja pahoja henkiä. Katolisen kirkon enkeli-henget ovat pahoja henkiä, eivätkä Jumalan enkeleitä.

"Pyhät esineet"

Uskonto, jossa ei ole Jumalan läsnäoloa tarvitsee "pyhiä" esineitä, eli kohteita joiden kautta ihmiset voivat osoittaa palvontaa "jumalalle". Koska heidän sydämessään ei ole Jumalan synnyttämää elämää, niin he tarvitsevat näitä "pyhiä" esineitä, jotka ovat kanavia heidän jumalanpalveluksessaan. Nämä "pyhät" esineet ja opit niiden ympärillä ovat itse asiassa kanavia, joiden kautta riivaajahenget eksyttävät ihmisiä.

2 Moos 20:4 Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.

5 Moos 4:16 ettette menettele kelvottomasti ettekä tee itsellenne jumalankuvaa, ette minkään muotoista patsasta, ette miehen tai naisen kuvaa,
17 ette maan päällä liikkuvan nelijalkaisen eläimen kuvaa, ette taivaan alla lentävän siivekkään linnun kuvaa,
18 ette maassa matelevaisen kuvaa ettekä vesissä maan alla olevan kalan kuvaa;
19 ja ettet, kun nostat silmäsi taivasta kohti ja katselet aurinkoa ja kuuta ja tähtiä, kaikkea taivaan joukkoa, anna vietellä itseäsi kumartamaan ja palvelemaan niitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, on jakanut ne kaikille muille kansoille koko taivaan alla.
20 Onhan Herra ottanut teidät ja vienyt pois rautapätsistä, Egyptistä, että teistä tulisi hänen perintökansansa, niinkuin nyt on tapahtunut.
21 Mutta Herra vihastui minuun teidän tähtenne ja vannoi, etten minä saa mennä Jordanin yli enkä tulla siihen hyvään maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi,
22 vaan että minä kuolen tässä maassa enkä mene Jordanin yli. Mutta te menette sen yli ja otatte tuon hyvän maan omaksenne.
23 Niin varokaa, ettette unhota Herran, teidän Jumalanne, liittoa, jonka hän on tehnyt teidän kanssanne, ettekä tee itsellenne jumalankuvaa, mitään sen muotoista kuvaa, jota Herra, sinun Jumalasi, on kieltänyt sinua tekemästä.

5 Moos 5:8 Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.

Raamattu kieltää kaikenlaisen kuvien tekemisen, joita käytetään palvontamenoissa sekä uskonelämässä. Jumala kieltää tällaisten "pyhien" esineiden käytön kansaltaan, ettei Jumalan kansa voi palvoa Häntä "pyhien" esineiden tai kuvien kautta. Jumalan kansan tulee palvoa elävää Jumalaa Pyhässä Hengessä ja totuudessa, koska Hän itse on läsnä meissä Pyhässä Hengessä. Emme saa palvoa Jumalaa aineellisen materian, kuvien tai patsaiden kautta.

Joh 4:24 Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat (proskyneo), niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."

Proskyneo
tarkoittaa kreikaksi palvomista. Rooman katolisen kirkon opetus ristin, kuvien ja pyhäinjäännösten palvonnasta on valheellinen ja väärä opetus.

Pyhä vesi  

Vuonna 850 jKr. asetettiin voimaan käsite; pyhä vesi, jossa tuli olla ripaus suolaa. Papin siunauksen jälkeen vedestä tulee pyhää.

Katoliset puolustavat "pyhän" veden käyttöä sillä, että vanhan liiton aikana papeilla oli käytössä pyhän veden toimitus. Meidän tulee muistaa se, että Herra Jeesus Kristus kumosi sovitusuhrinsa ja verensä kautta vanhan liiton pappeusjärjestelmän. Samoin Herra Jeesus Kristus kumosi sovitusuhrinsa ja verensä kautta eläinuhrit. Uudessa Liitossa on syntiä tehdä niitä vanhan liiton toimituksia, jotka ovat kumottu Uudessa Liitossa. Pyhä vesi kuului vanhan liiton kumottuun pappeusjärjestelmään. Rooman katolinen kirkko opettaa väärin ja valheellisesti myös tätä pyhä vesi opetustaan.

4 Moos 5:17 Ja pappi ottakoon pyhää vettä saviastiaan, ja sitten pappi ottakoon tomua asumuksen lattialta ja pankoon veteen.

Hebr 7:11 ¶ Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan?
12 Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos.
 

Pyhän Joosefin palvonta  

Vuonna 890 jKr. alkoi pyhän Joosefin palvonta.

Katoliset väittävät etteivät he palvo pyhimyksiä, mutta kunnioittavat heitä. Itse asiassa he kuitenkin palvovat pyhimyksiä, koska he pitivät heitä pyhimyksinä heidän tekojensa tähden ja tekevät heistä patsaita, kuvia ja rukoilevat heitä. Raamattu opettaa, että kaikki Jeesuksen opetuslapset ovat pyhiä Herran Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ja Pyhän Hengen pyhityksen kautta.

1Kor 3:17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.

1Kor 6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.

1Pie 1:16 Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".

1Pie 2:9 Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja," joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

Katoliset rukoilevat ja palvovat pyhimyksiä tehden heistä kuvia ja patsaita ja osoittaen heille rukouksiaan. Katoliset rukoilevat pyhimyksiltään suojelusta ja apua. Suojeluksen ja avun pyytäminen tulee rukouksessa osoittaa Jumalalle, ei kuolleille ihmisille. Rukoileminen ja suojeluksen ja avun pyytäminen on palvontaa, jonka Raamattu opettaa kuuluvan Jumalalle, ei kuolleille ihmisille. Siksi katoliset palvovat pyhimyksiä, vaikka muuta väittävät.

5 Moos 33:29 Autuas olet sinä, Israel; kuka on sinun vertaisesi! Sinä olet kansa, jota Herra auttaa, hän, joka on sinun kilpesi ja suojasi, sinun miekkasi ja korkeutesi. Vihollisesi mielistelevät sinua, ja sinä astut heidän kukkuloillansa."

Ps 68:20 Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.

Rooman katolinen kirkko on kuin iso bisnestä tekevä tehdas, joka myy miljoonia patsaita, medaljonkeja, "pyhiä" kastemaljoja, ikoneita, ruusukkonauhoja (rukousnauhoja), skapulaareja ja muita palvonta esineitä. Rooman katolinen kirkko kerää valtavan omaisuuden myymällä useita miljoonia "pyhiä esineitä" katolisille sekä muille ihmisille. Rooman katolinen kirkko kerää epäraamatullisilla "pyhillä" esineillänsä valtavan määrän rahaa joka vuosi. Jumalan palvonta ja palvelus ei ole myytävänä, sillä Jeesus Kristus sanoi:

Matt 10:7 Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ‘Taivasten valtakunta on tullut lähelle’.
8 Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Joh 4:24 Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat (proskyneo), niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."

Proskyneo tarkoittaa kreikaksi palvomista. Raamattu opettaa, että uskominen ja Jumalan palvominen on ilmaista, eikä maksa mitään, eikä tarvitse mitään "pyhiä" uskonnollisia esineitä. Raamattu opettaa, että Jumalan palvonnan työkaluina toimivat Pyhän Hengen voimassa eläminen sekä uskominen Raamatun totuuteen.

Rooman katolisen kirkon "pyhien" esineiden myynti on iso bisnes. Näiden "pyhien" esineiden ympärillä pyörivät isot rahat sekä väärä opetus, että nämä kuolleet pyhimykset voivat suojella ja auttaa katolisia. Rooman katolisen kirkon opetus pyhimyksistä sekä "pyhistä esineistä" on valheellinen ja väärä opetus.
 

Pappien selibaatti  

Vuonna 1079 Paavi Bonifatius VII sääti papistolle naimattomuuden eli selibaatin.

Baabelin papeilta oli myös kielletty naimisiinmeno ja Rooman katolisen kirkon kielto papiston avioitumisesta on peräisin Babylonista, ei Raamatusta. Raamattu kertoo meille, että Pietarilla ja muilla apostoleilla oli vaimo. Raamattu ei kiellä avioliittoa apostoleilta tai seurakunnan johtajilta.

1 Kor 9:5 Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa, uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekevät?

Rooman katolisen kirkon kielto ettei papisto saa avioitua on valheellinen ja väärä opetus.

Ruusukko  

Vuonna 1090 otettiin käyttöön ruusukkonauha eli rukousnauha.

Hindulaisuudessa on myös käytössä rukousnauha. Raamatuss ei ole opetusta ruusukosta, eli rukousnauhasta. Katoliset sanovat, että ruusukko helpottaa muistamaan pelastushistorian tapahtumat ja mysteerit ja että katoliset kiittävät ja ylistävät Jumalaa ruusukon kautta.

Katolinen ruusukkorukous koostuu seuraavista aineksista:

- ensin tehdään ristinmerkki ja sanotaan apostolinen uskontunnustus
- toiseksi rukoillaan Isä meidän rukous
- kolmanneksi rukoillaan terve Maria rukous kolme kertaa
- neljänneksi sanotaan kunnia olkoon Isälle rukous
- viidenneksi sanotaan ensimmäinen mysteeri ja sitten rukoillaan Isä meidän
- kuudenneksi rukoillaan terve Maria rukous kymmenen kertaa
- seitsemänneksi rukoillaan kunnia Isälle rukous
- sitten he sanovat toisen mysteerin ja rukoilevat isä meidän ja toistavat kuudennen ja seitsemännen, kolmannen, neljännen ja viidennen mysteerin

Ruusukkorukouksesta näet kuinka paljon kiinnitetään huomiota Marian rukoilemiseen ja ruusukon jälkeen he suosittelevat rukoilemaan terve pyhä kuningatar rukouksen, joka on suunnattu Marialle. Olemme jo edellä tutkineet Raamatun opettavan, että kaikki rukoukset Jumalalle tulisi suunnata Jeesuksen Kristuksen nimessä, ei Marian tai "pyhimysten". Ruusukko on harhaoppinen ja valheellinen keksintö, jonka kautta katoliset korottavat ja rukoilevat Mariaa. Ruusukkorukos on myös osoitus siitä, että Rooman katolisen kirkon opetus ja "evankeliumi" on valheellinen ja väärä.
 

Inkvisitio  

Vuonna 1184 veronan kirkolliskokous sääti "harhaoppisten" inkvisition.

Katoliset sanovat, että inkvisitio perustettiin harhaoppisia vastaan. Katolinen inkvisitio harhaoppisia vastaan on järkyttävä, sillä he itse ovat harhaoppisia ja Kristuksen evankeliumin vihollisia. Tosiasia on myös se, että Rooman katolinen käytti inkvisitiota tekosyynä todellisten Jeesuksen opetuslasten surmaamiseen. Rooman katolinen kirkko on inkvisition kautta murha- ja tappamisjärjestö (terrorismi), jonka kautta he ovat tappaneet miljoonia viattomia ihmisiä. Rooman katolisen kirkon luoma inkvisitio järjestelmä on pirullinen ja saatanallinen systeemi, jonka kautta nämä inkvisiittorit ovat murhamiehiä, teurastajia ja tappajia. Rooman katolinen kirkko on täynnä viattomien ihmisten verta ja Jumala tulee aikanansa tuomitsee nämä kylmäveriset murhaajat. On sanomattakin selvää, että Jeesuksen opetuslapset eivät kehitä sellaista murha- ja tappamisjärjestöä kuin jesuiitat, jotka tappoivat inkvisition kautta miljoonia viattomia ihmisiä.

Vielä tänäkin päivänä Rooman katolisen kirkon jesuiittajärjestö tappaa ihmisiä. Esimerkkinä ovat mm. monet tapetut ex-jesuiitat, joista yksi oli Alberto Rivera. Jesuiitat suorittavat näitä murhia, koska haluavat pelotella ja vaientaa ne, jotka uskaltavat kertoa totuuden Rooman katolisesta kirkosta. Rooman katolisen kirkon sisällä on siis murhajärjestö nimeltään jesuiitat, joiden verinen historia on jättänyt jälkeensä monen miljoonan viattoman ihmisen kylmäverisen murhan.

Aneet  

Vuonna 1190 alettiin opettamaan aneiden myyntiä. Aneilla sai katolisessa kirkossa syntejä anteeksi.

Raamattu ei opeta Rooman katolisen kirkon aneoppia. Katoliset puolustautuvat sanomalla, että Rooman katolinen kirkko ei ole koskaan määrännyt aneiden myyntiä ja jotkut ihmiset ovat väärin käyttäneet aneita myymällä niitä. Katoliset opettavat, että ane on kuin ylimääräinen sakramentaalinen anteeksiantamus ajallisista rangaistuksista; että Rooman katolinen kirkko voi antaa syntejä anteeksi Kristuksen ja pyhimysten ansioiden tähden. Katoliset sanovat, että ane tarjoaa keinon katuvalle syntiselle maksaa (tai suorittaa) synnin velkaa. Rooman katolinen kirkko opettaa, että todellinen ane on krusifiksin, ruusukon ja medaljongien käyttämistä.

Rooman katolisen kirkon aneoppi on harhaoppia, sillä Raamattu opettaa, että syntien anteeksiantamus saadaan ainoastaan Jeesuksen Kristuksen ansioiden tähden; Hänen verensä, kuolemansa ja sovitustyön tähden, kun me uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen. Jeesuksen opetuslapset eivät voi sekoittaa kenenkään ihmisen ansioita tai uskonnollisia esineitä pelastuksen lahjaan ja Kristuksen ansioihin. Rooman katolisen kirkon aneoppi pilkkaa Kristuksen sovitustyötä. Rooman kirkon aneoppi on paha harhaoppi.

Room 3:20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

Ef 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Tiit 3:4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.

Room 5:8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
10 Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;
11 emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.

Ef 1:7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.

Hebr 9:14 kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! .....
22 Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.

Hebr 10:19 ¶ Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,

Raamattu opettaa, että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä Jumalaa vastaan ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja pelastus on Jumalan armoa ja Jumalan lahja Kristuksen veren ja kuoleman kautta, kun Hän sovitti syntimme Golgatalla. Ne jotka tunnustaen katuvat syntejänsä saavat pelastuksen lahjaksi Jumalalta. Raamattu opettaa myös ettei meidän vanhurskaat tekomme voi meitä pelastaa, sillä Jumalan armo pelastaa meidät. Kristuksen veri tuo puhdistuksen synneistä, ei ihmisten (pyhimisten ansiot) tai aneet.

Rooman katolisen kirkon aneoppi on valheellista ja väärää evankeliumia.

Transubstantiaatio  
 

Vuonna 1215 Paavi Innocentius III sääti transsubstantiaatio-opin viralliseksi, jossa pappi muuttaa ehtoollisleivän- ja viinin Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.

Rooman katolisen kirkon transubtantiaatio-oppi on valheellinen ja väärä opetus. Tämä aihe on käsitelty: 9.Jokapäiväinen messu

Syntien tunnustaminen papeille  
 

Vuonna 1215 Paavi Innocentius määräsi lateraanikonsiilissa syntien tunnustamisen papille pakolliseksi ainakin kerran vuodessa.

Raamatussa ei ole sellaista opetusta, että seurakunnan johtajille on pakko tunnustaa syntinsä ainakin kerran vuodessa. Babyloniassa oli käytössä syntien tunnustaminen papeille, joka oli pakollista kerran vuodessa. Rooman katolisen kirkon syntien tunnustaminen pakollisena kerran vuodessa on Babylonialaista alkuperää, ei Raamatun opetus.

1 Piet 2:5 ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.
6 Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva".
7 Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi"
8 ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin.
9 Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja," joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

Ilm 1:5 ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä
6 ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.

Raamattu opettaa, että kaikki Herran Jeesuksen opetuslapset ovat pappeja Uuden Liiton järjestyksessä ja paikallista seurakuntaa johtaa ryhmä miehiä, jotka ovat vanhimpia. Rooman katolisen kirkon pappi, piispa ja paavi järjestelmä on täysin epäraamatullinen opetus.

Jaak 5:15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Jos olemme tehneet syntiä veljiä tai sisaria vastaan, niin ensimmäiseksi se tulisi tunnustaa Jumalalle ja sitten hänelle ketä vastaan olemme rikkoneet. Raamattu ei opeta, että meidän tulee tunnustaa syntimme seurakunnan johtajille, vaan hänelle ketä vastaan olemme rikkoneet. Syntien tunnustaminen papeille pakollisena kerran vuodessa tulee Babyloniasta. Rooman katolisen kirkon opetus syntien tunnustamisesta pakollisena kerran vuodessa papeille on epäraamatullista ja ilkeä keino hallita ihmisiä.

Ehtoollisleivän palvonta  

Vuonna 1220 Paavi Honorius määräsi ehtoollisleivän palvonnan.

Tätä oppia ei ole Raamatussa. Katoliset opettavat, että eukaristiassa (ehtoollinen) tapahtuu transsubtantiaatio, jossa viini muuttuu Kristuksen vereksi ja leipä muuttuu Jeesuksen ruumiiksi, jossa leipä ei ole enää leipää, vaan Jeesuksen Kristuksen läsnäolo. Tästä syystä Rooman katolinen kirkko opettaa, että ehtoollisleipää tulee palvoa.

Egyptissä ihmiset palvoivat aurinkoa ja Egyptin alttareilla oli pyöreitä auringonmuotoisia happamattomasta leivästä tehtyjä vohveleita. Egyptiläiset papit rukoilivat pikku vohveleiden yläpuolella tehdäkseen ne pyhiksi. Tämä leipä edusti auringonjumalan ruumista ja sen keskellä olivat alkukirjaimet IHS (Isis, Horus, Seb, egyptiläinen kolminaisuus). Sitten he kertoivat ihmisille, että ihme oli tapahtunut. He sanoivat vohveleiden muuttuneen aurinkojumala Osiriksen lihaksi ja sen jälkeen kansa söi jumalansa. Tämä egyptiläinen leipäjumala rituaali muistuttaa lähes täydellisesti katolista ehtoollisleipä oppia, jossa katolinen pappi muuttaa ehtoollisleivän Jeesukseksi. Ehtoollisleipä opin juuret näyttävät olevan vahvasti pakanauskonnossa.

Raamattu ei opeta Rooman katolisen kirkon transubtantiaatio oppia, vaan se on babylonialais- egyptiläinen pakanallinen oppi, jonka Rooman katolinen kirkko adoptoi omaan kirkkoonsa.  

Kirkko kielsi Raamatun maallikoilta  

Vuonna 1229 Valensian kirkolliskokous kielsi Raamatun ns. maallikoilta ja asetti sen kiellettyjen kirjojen joukkoon.

Kaanon 14. Kiellämme että maallikoille ei sallita vanhan ja uuden testamentin kirjoja; kiellämme heitä ankarasti, että heillä ei saa olla mitään käännöksiä näistä kirjoista.
 We prohibit also that the laity should not be permitted to have the books of the Old or New Testament; we most strictly forbid their having any translation of these books."
  Toulousen kirkolliskokous 1229 AD

"Kukaan ei saa omistaa vanhan ja uuden testamentin kirjoja, ja jos joku omistaa niitä hänen täytyy luovuttaa ne kahdeksan päivän kuluessa paikalliselle piispalle, että ne kirjat voidaan polttaa .."
"No one may possess the books of the Old and New Testaments, and if anyone possesses them he must turn them over to the local bishop within eight days, so that they may be burned..."       Tarragonan kirkolliskokous 1234 AD; toinen Kaanon

Katoliset sanovat, että Raamattu kiellettiin maallikoilta Albigenssien harhaoppien takia, koska he olivat vääristäneet Raamatun opetusta. Tämä väite on varsin omituinen, sillä Rooman katolinen kirkko itse opettaa monessa kohdin harhaoppeja. Merkittävin syy miksi Rooman katolinen kirkko kielsi Raamatun maallikoilta oli se että RKK halusi kontrolloida ihmisiä ja pitää heidät erossa Raamatun opetuksista ja etteivät ihmiset olisi lukeneet Raamattua, vaan että he olisivat kuuliaisia kirkon opetuksille. Sillä lukiessaan Raamattua ihmiset olisivat huomanneet, että kirkko opettaa vastoin Raamattua. Tarragonan kirkolliskokouksessa vuonna 1234 virallistettiin, että maallikot eivät saa omistaa Raamattuja.

Raamattu opettaa, että kaikkien jotka kuuluvat Jumalan seurakuntaan tulee henkilökohtaisesti lukea Jumalan sanaa (Raamattua). RKK:n määräys asettaa Raamattu kiellettyjen kirjojen joukkoon osoittaa, että Rooman katolinen kirkko toimii antikristuksen hengessä, sillä he halusivat pitää ihmiset erossa Raamatun opetuksista. Vaikka nykyään ei Raamattu ole enää katolisessa kirkossa kielletty kirja, niin kirkon historia ja Raamatun omistamisen kielto on osoitus antikristillisen hengen työstä kikron sisällä.

 

Apt 17:10 ¶ Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan.
11 Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.
12 Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet.

 

2 Tim 3:15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

 

Skapulaari  

Vuonna 1287 keksittiin skapulaari, joka on  palanen ruskeaa kangasta, jota käytetään Neitsyt Marian kuvan kanssa, koska sen otaksutaan sisältävän yliluonnollista voimaa. Kirkko opettaa, että skapulaari suojelee niitä ihmisiä kaikilta vaaroilta, jotka pitävät sitä paljaalla iholla. Esineiden palvonta tuli sisälle Rooman katoliseen kirkkoon.

Raamattu ei opeta tätä opetusta, eikä Raamatusta edes löydy sanaa skapulaari. Raamattu sanoo, että Jumala on meidän Suojelijamme, eikä mikään esine tai ihmisen tekemä materiaali. Skapulaarin käyttö on pimeyden työtä, jonka avulla riivaajahenget eksyttävät katolisia. Jumalan Hengen työ tapahtuu Pyhän Hengen voimavaikutuksen kautta, ei esineiden ja kuolleen materian kautta.

Firenzen kirkolliskokous ja kiirastuli  

Vuonna 1439 Firenzen kirkolliskokouksessa kiirastulioppi julistettiin dogmiksi eli opinkappaleeksi.

Tämä opetus ei ole Raamatun opetus. Tämä harhaoppi on käsitelty: 12.Kiirastulioppi.

Oppi seitsemästä sakramentista  

Vuonna 1439 oppi seitsemästä sakramentista vahvistettiin.

Raamattu ei opeta Rooman katolisen kirkon seitsemän sakramentin oppia. RKK:n seitsemän sakramenttia ovat:

kaste, eukaristia (ehtoollinen), parannus ja sovitus, vahvistus (konfirmaatio), avioliitto, vihkimys (pappisvihkimys), sairasten voitelu.

 

Raamattu opettaa vesikasteesta
 

Rooman katolinen kirkko opettaa vesikasteesta

1 Piet 3: 20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. 21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,

 

Pietari sanoi opetuksensa olevan vertauskuva Nooan päivistä, jolloin valmistettiin arkkia. Niinpä tuota Raamatun kohtaa ei voi ymmärtää tuntematta sen vertauskuvaa: Arkin rakentamista edelsi usko ja uskon kautta Nooan astui arkkiin, jonka jälkeen vesi tuli ja hukutti muun maailman. Mutta, Nooa pelastui uskon kautta, ei veden kautta.  Usko pelasti Nooan hukkumasta veteen ja vesi erotti Nooan ja muun maailman toisistaan. Mikä erottaa uskovan maailman hengestä?

Pyhä Henki tekee sen erotuksen, joka saa aikaan erottautumisen tästä maailman hengestä.
 Pietari opetti myös, ettei vesikaste poista lihan saastaa? Mitenkä sellainen voi pelastaa tai tuoda syntien anteeksiantamuksen, joka ei poista lihan saastaa?  Eli vesikaste ei pelasta eikä tuo syntien anteeksisaamista, koska se poista lihan saastaa, vaan on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta ja tuo hyvän omantunnon pyytämisen seurauksena Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, jonka kautta Jumala Pyhän Henkensä kautta erottaa meidät maailman syntisestä hengestä.

Tällä tavoin mekin pelastumme synnistä, mutta niin kuin Nooakin pelastui hukkumiskuolemalta (kadotus) uskon kautta, niin mekin pelastumme kadotukselta pelastuksen vastaanottamalla, jonka jälkeen Pyhä Henki pyhittää ja pelastaa meidät synniltä joka tuhoaa ja turmelee ihmistä.  Eli vesikaste ei sittenkään pelasta, vaan uskoontulossa ihminen vastaanottaa pelastuksen ja ottaa sen jälkeen vesikasteen.  Vesikaste on myös vertauskuvaa Pyhästä Hengestä ja sen toiminnasta, sillä vain Pyhä Henki voi kastaa meidän lihan kuolemaan ei vesi.  Kasteenhauta kuvaa meille myös sitä, että kun kastaja kastaa kastettavan, upottaen hänet kasteen kautta kuolemaan synnille, niin samoin myös Pyhä Henki kuolettaa lihan tekoja. Kastaja pitää kiinni kastettavaa veden alla, niin kuin Jumalakin pitää meistä kiinni meidän lihamme kuollessa tämän maailman synnille. Ja niin kuin kastaja vetää kasteen haudasta kastettavan ylös, pitäen kiinni kastettavasta, niin samoin Jumalakin pitää kiinni meistä kannatellen meitä uudessa elämässä, jota saamme hänen vanhurskaudessaan ja Henkensä avulla vaeltaa Pyhän Hengen vaikuttaessa vanhurskauden tekoja.

Tämän kaiken mitä kasteenhauta kuvaa, niin sen Jumala tekee Pyhän Hengen ja sanan kautta, sillä vesikaste ei ole lihan saastan poistamista. Pietari opettaa, ettei kaste poista lihan saastaa, kuinka voimme silloin asettaa sellaisen pelastus ja puhdistus kysymykseksi, joka ei poista lihan saastaa?

 

Eli vesikaste ei pelasta eikä tuo syntien anteeksisaamista, koska se poista lihan saastaa, vaan on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta ja tuo hyvän omantunnon pyytämisen seurauksena Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, jonka kautta Jumala Pyhän Henkensä kautta erottaa meidät maailman syntisestä hengestä.

 

Apt 2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

 

Tässä käsketään ensin tekemään parannus ja sitten menemään kasteelle syntien anteeksisaamiseksi. Mutta, koska Pietari itse opetti myöhemmin ettei vesikaste poista lihan saastaa, niin ei se voi myöskään olla välineenä syntien anteeksisaamisessa, vaan seuraamus pelastumisesta.

 

2 Kor 7:1 Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.


Kristuksen täydellisen synnittömän elämän sekä Hänen verensä ja kuolemansa ja ylösnousemuksen kautta poistetaan lihan saasta, kun on tehty parannus ja uskottu evankeliumi eli uskottu Jeesuksen olevan Herra ja Pelastaja. Pyhityselämä Pyhän Hengen kautta myös puhdistaa uskovat lihan ja hengen saastutuksesta. Vesikaste ei poista lihan saastaa eikä tuo syntien  anteeksiantamusta.

 

Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle,Jes 44:3

 

Tässä Jesajan kirjan kohdassa vesi samaistetaan Jumalan Pyhään Henkeen. Sama asia sanotaan kahdella eri tavalla ja sanoilla, mutta kuitenkin puhutaan yhdestä ja samasta asiasta. Tässä kohdassa vesi tarkoittaa Jumalan Henkeä. Luonnollinen vesi ei poista lihan saastaa eikä vaikuta syntien anteeksisaamista eikä tuo pelastusta. Vesi on Pyhän Hengen esikuvaa ja siksi vesi esiintyy monesti Raamatun opetuksessa, mutta meidän tulee erottaa esikuva täyttymyksestä eli vesi Pyhästä Hengestä.

 

Syntien pois pesu

 

Apt 22:16 kuuluu alkutekstin mukaan tarkasti ottaen näin; ; Ja nyt mitä viivyttelet ? Nouse, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi avuksi huutaen Herran nimeä.

 

Eli synnit pestään pois avuksi huutaen Herraa, ei vesikasteessa.

 

Heb 9:22 Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.

1Jo 1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä

 

Herran Jeesuksen veri puhdistaa synnistä, kun on vastaanotettu pelastus, jonka seuraamuksesta jo syntinsä anteeksi saanut vastaanottaa vesikasteen.

 

1 Moos 4:26 Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.

 

1 Moos 12: 7 Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan". Niin hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt. 8 Sieltä hän siirtyi edemmäksi vuoristoon, itään päin Beetelistä, ja pystytti telttansa, niin että Beetel oli lännessä ja Ai idässä, ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä.

1 Moos 13:4 siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Abram huusi siinä avuksi Herran nimeä.

1 Moos 21:33 Ja Aabraham istutti tamariskipuun Beersebaan ja huusi siinä avuksi Herran, iankaikkisen Jumalan, nimeä

Herran nimen avuksi huutamisen käsite tulee hepreankielestä, jossa se tarkoittaa huutamista, itkemistä sekä jonkun tapaamista. Kun on tavattu, eli kohdattu Herra, eli tultu armosta uskoon, niin silloin saamme syntien anteeksiantamuksen välittömästi.

 

Kaste on ensimmäinen sakramentti, koska ennen kastetta ei tehoisasti voida vastaanottaa mitään muuta sakramenttia; kaste on tärkein sakramentti, koska ilman kastetta ei kukaan voi tulla autuaaksi.

 

Kaste puhdistaa perisynnistä ja kaikista muista synneistä; peruuttaa kaikki ajalliset ja iankaikkiset rangaistukset; antaa pyhittävän armon ja avunarmon sen säilyttämiseksi; jumalalliset hyveet; painaa sieluumme lähtemättömän tuntomerkin, tekee meidät Kristuksen ja hänen pyhän kirkkonsa jäseniksi, Jumalan lapsiksi ja taivaan perillisiksi.

 

Kaste on sakramentti, jossa ihminen vedellä ja Jumalan sanalla puhdistetaan kaikesta synnistä ja syntyy uudesti Kristuksessa ja  pyhitetään iankaikkiseen elämään.

 

Kummeja tulee olla vähintään yksi, jonka on oltava 16 vuotta täyttänyt ja vahvistuksen saanut katolilainen.

 


Rooman katolisessa kirkossa on kastettavalla kummit. Raamattu ei opeta mitään kummeista, eikä Raamatussa ole edes kummi sanaa.

 

Kirkot kuten katolinen, ortodoksinen sekä luterilainen kirkko opettavat, että kasteen sakramentti pelastaa. Myös näiden kirkkojen ulkopuolella on opetusta, jossa opetetaan, että kun uskoo ja kastetaan, niin silloin vasta on pelastunut. Raamattu ei kuitenkaan opeta näin. Sillä Raamattu opettaa, että kun ihminen on tehnyt parannuksen ja uskonut evankeliumin, niin uskoon tullut menee kasteelle sen tähden kun on jo pelastunut, ei siksi, että hän pelastuisi kun käy kasteella. Kaste on myös ulkonainen merkki pelastuksesta, joka ei kuitenkaan pelasta, vaan jo pelastunut kastetaan vedessä Raamatun opetuksen mukaisesti. Aion seuraavaksi käydä Raamatun kohtien kanssa läpi tämän aihepiirin, ja näemme, että vesikaste ei pelasta, mutta kuuluu jo pelastuneelle.

 

Ilm 18: 1  Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan. 2 Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. 3 Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."
4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.  
5 Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.

 

Ilmestyskirja puhuu suuresta Babylonista, joka tulee kukistumaan viimeisinä päivinä. Tämä ilmestyskirjan Babylon tarkoittaa sitä Babylonin uskonnollista henkeä, joka on sekoittunut jokaiseen maailmassa olevaan uskontoon, ainoastaan puhdas usko Herraan Jeesukseen Kristukseen on vapaa tästä Babylonian uskonnon orjuuden ikeestä. Sana Babylon on kreikkalainen muoto heprealaisesta sanasta Baabel, joka tarkoittaa sekaannusta ja sekoitusta. Eli Babylonin uskonto on sekoitus monia erilaisia eri kansojen uskomuksia. 312 jKr. keisari Konstantinus ”kääntyi” kristinuskoon. Roomassa vaikutti silloin uskontojen synkretismi, eli moni uskontoisuus ja keisari yhdisti tämän Babylonialaisen moni uskontoisuuden sekä krisntinuskonnon toisiinsa. Näin syntyi Rooman katolinen kirkko, joka on siis sekoitus kristinuskoa sekä Babylonian uskontoa ja sillä tavalla, että asioille annettiin kristillinen nimi, mutta asian sisältö oli pakanallinen. Esim. Baabelin uskonnossa veden vihmonnan avulla sai puhdistuksen synneistään ja uuden elämän. Rooman Katolisessa kirkossa ihminen pelastuu vesikasteen sakramentissa ja saa uuden elämän. Babylon pitää sisällään siis myös kirkkolaitoksen sekä käsite Babylon pitää sisällään Babylonin uskonnon, jonka opit Rooman katolinen kirkko toi kirkkonsa jumalanpalveluselämään.  Katolinen sakramentalismi jäi perinnöksi myös  ortodoksiseen  sekä luterilaiseen kirkkoon.

 

Tuossa Raamatun jaejaksossa Ilm 18:1-5 on kehotus Jumalan kansalle, joka on Babylonissa tulla ulos sieltä. Eli näin myös luterilaisen kirkon piirissäkin on Herraan Jeesukseen uskovia, jotka eivät aseta pelastustaan lapsikasteen sakramenttiin, vaan Kristuksen sovitustyöhön sekä heidän omakohtaiseen uskoontuloonsa parannuksenteon kautta.  

 

Jumala kutsuu kirkoissa olevia uskovia ulos Baabelista, koska ovat Hänen kansaansa, etteivät tule osalliseksi Baabelin synneistä, sillä viimeisinä päivinä ekumeeninen maailmankirkko tulee pakottamaan kaikki uskomaan saatanan ekumeenisen evankeliumin eikä silloin sinne jää yhtään tilaa uskoa Raamatun opettamalla tavalla Jeesukseen Kristukseen. Ne jotka sinne jäävät, niin he joutuvat kadotukseen, koska eivät uskoneet rakkautta totuuteen.

2 Tess 2: 8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, 9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä  10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. 11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, 12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.

 

Lopun ajan laittomuus saavuttaa huippunsa, jossa laiton ilmestyy ja eksyttää saatanan valheen voimalla monia ekumeenisen valhe-evankeliumin kautta kadotukseen. Niinkuin valitettavasti jo nyt on paljon uskovia ekumenian pauloissa, mutta sieltäkin voi Jumalan armosta tehdä parannuksen, siksi Jumala sanoo Ilm luku 18: "Tulkaa ulos sieltä".

 

Kirkon sisällä on siis uskovia, jotka ovat lapsikasteen väärän opetuksen alaisina. Ja he ovat silti minun sisariani ja veljiäni. Tarkoitan kirkon sisällä niitä uskovia, jotka ovat pelastuneet parannuksenteon kautta eivätkä laita pelastustaan ”kasteen sakramenttiin”, joka on väärää opetusta. En voi kuitenkaan ketään sisarta ja veljeä pakottaa väkisin kasteelle. Raamatun selkeä opetus on, että uskoon tulleet kastetaan Herran Jeesuksen nimeen. Sellainen uskova, joka uskoo sylivauva ”kasteen” olevan Raamatun opettama vesikaste on väärän opetuksen alainen sekä tottelemattomuuden tilassa, koska häntä ei ole kastettu Raamatun opettamalla tavalla eli uskoon tulon jälkeen. Hän on kuitenkin pelastunut, jos on tehnyt parannuksen ja uskoo Herraan Jeesukseen. Mutta silti kehotan sinua, jota ei ole kastettu Raamatun opettamalla tavalla, että mitä viivyttelet anna kastaa itsesi!

 

Vesikaste ei liitä meitä Kristukseen, vaan Pyhä Henki

 

Gal 3:14  että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.

 

1 Kor 12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

 

Ef 1:13  Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,

 

Room 10:17  Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

 

1 Kor 3:16  Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

 

Room 8:9  Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

 

Jotkut opettavat, että vesikasteessa pelastettu liitetään pelastajaansa. Mutta tämä on väärä opetus, sillä kuten yllä olevat Raamatun paikat osoittavat, niin: Pelastus saadaan kun otetaan uskossa vastaan Herra Jeesus Kristus, uskossa kuulemisen kautta, sillä usko tulee kuulemisesta Kristuksen sanan kautta. Tämän pelastuksen merkiksi uskova saa heti Pyhän Hengen sinetin, jonka kautta Herra Jeesus asuu meissä; eli pelastettu liitetään Kristukseen heti pelastuksen vastaanottamisen yhteydessä ei vesikasteessa.

 

Uskonelämä ei ala vesikasteessa

 

Jotkut opettavat, että vesikaste aloittaa uskonelämän. Mutta Raamattu ei opeta niin, sillä uskonelämä alkaa siitä kun vastaanotamme pelastuksen.

 

Ef 1:13  Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti

 

Ihminen tulee uskoon kun on vastaanottanut pelastuksen evankeliumin ja siitä myös alkaa uskonelämä. Eli uskonelämä ei ala vesikasteessa.

 

Vesikaste ei tuo pelastusvarmuutta

 

Jotkut opettavat, että vesikaste tuo uskovalle pelastusvarmuuden. Mutta Raamattu ei opeta niin, sillä kun olemme tulleet uskoon, niin Pyhä Henki todistaa meille, että olemme Jumalan lapsia.

 

Room 8:16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

 

Efesossa olleet opetuslapset

 

Efesossa oli opetuslapsia ilman vesikastetta. Eli he olivat jo Jeesuksen opetuslapsia sekä pelastuneita. Mutta oikean opetuksen saatuaan he menivät vesikasteelle, ei pelastuaksensa, vaan siksi koska vesikaste kuuluu jo pelastuneelle.
Eli pelastunut menee pelastettuna kasteelle, ei pelastuaksensa.

 

Apollos

 

Apt 18: 24 Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. 25 Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. 26 Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien

Apollos oli jo uskossa ja puhui palavasti Hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, eli hän oli jo pelastunut. Raamattu ei sano, että Apolloksen tuli mennä kasteelle pelastuaksensa, vaan siksi kun hän oli jo pelastunut hän meni kasteelle.

Apollos oli kastamaton Uuden Liiton mittapuun mukaan. Apolloksen saama Johanneksen kaste oli pätevä vain vanhan liiton puolella, mutta ei se ollut pätevä enää Uuden Liiton puolella, siksi hänet myös kastettiin Herran Jeesuksen nimeen Uuden Liiton vesikasteen järjestyksen mukaan.

 

Parannuksen tekeminen ja evankeliumiin uskominen tarkoittaa sitä, että sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut, niin kuin Room 10:9 opettaa.
Vesikaste ei siis ole pelastava tekijä, vaan pelastuksen seuraamus

 

Pelastumme uskon kautta
 

Room 10:  9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; 10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.

 

Jeesuksen Kristuksen täydellisen puhdas elämä, sekä Hänen verensä ja kuolemansa ja ylösnousemuksensa perusteella ja ansiosta me pelastumme, kun olemme Jumalan armosta tehneet parannuksen ja uskoneet evankeliumin eli vastaanottaneet pelastuksen elämäämme. Kun uskomme sydämessämme, että Jumala on nostanut Jeesuksen kuolleista ja tunnustamme Jeesuksen olevan Herran, niin pelastumme. Vesikaste ei ole pelastuksen ehto, vaan asia joka kuuluu pelastuneelle.

 

Kasteen halveksiminen

 

Ne jotka opettavat vesikasteen pelastavan, opettavat myös usein, että se joka ei opeta kasteen pelastavan, niin he halveksivat kastetta. Kasteen halveksimista ei ole se, että ei aseta vesikastetta pelastavaksi teoksi. Se on kasteen halveksimista jos jättää itsensä kastamatta tai jos opettaa väärin vesikasteesta. Vesikaste on tärkeä asia, joka kuuluu uskonelämään, uskon ja pelastuksen seuraamuksena, mutta vesikaste ei tuo pelastusta.

 

Mikä kaste pelastaa?

 

Mark 16:15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. 16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

 

Mark 1:8 Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä."

 

Room 8:9  Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

 

Ihminen ei voi olla pelastunut ilman, että hänessä asuu Kristuksen Henki. Niin kuin aiemmin kävi ilmi, että kun vastaanotamme pelastuksen, niin saamme Pyhän Hengen sinetin sydämiimme. Eli se kun meidät kastetaan Pyhässä Hengessä on Hän sinettinä pelastuksesta eikä vesikaste. Kenellä ei ole Kristuksen Henkeä (Pyhä Henki), hän ei ole pelastunut, eli toisin sanoen, ketä ei ole kastettu Pyhällä Hengellä ei ole pelastunut. Pyhän Hengen kasteen ihminen saa heti uskoon tulemisessa, eli uudestisyntymisessä, jossa Pyhä Henki annetaan sinettinä sydämeen.

 

Eph 1:13  Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,

 

Markuksen evankeliumissa luvussa 16 sanotaan, että: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”.  Kastetaan sana on aoristin passiivin partikkeli, joka tarkoittaa että jotain tapahtuu nyt ja se jatkuu. Eli kysymyksessä on asia, joka tarkoittaa asiaa joka tapahtuu ja jatkuu. Pyhän Hengen kaste on asia, joka tapahtuu uskoon tulon yhteydessä ja se myös jatkuu pyhityselämänä. Eli Pyhän Hengen kaste on se elementti, joka on merkki pelastuksesta eikä vesikaste. Se on tosin totta, että myös vesikaste kehotus kuuluu evankeliumin julistuksen yhteyteen, mutta se ei pelasta. Mark 16:16 loppuosa kumoaa vesikasteen pelastuksen, sillä siinä sanotaan: mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Eli joka ei usko se tuomitaan kadotukseen. Siinä ei lue, että joka ei usko ja jota ei kasteta vedessä, se tuomitaan kadotukseen. Vesikaste on Pyhän Hengen vertauskuvaa ja sillä tavoin voidaan kytkeä myös Mark 16:16:n se ulottuvuus, että Pyhän Hengen sinetti eli kaste Hengessä on merkki pelastuksesta, mutta vesikaste ei pelasta, sillä se ei poista lihan saastaa, mutta Pyhä Henki kuolettaa lihan saastan. Totta kai Mark 16:15:ssa on myös kysymys vesikasteesta, sillä vesikaste kuuluu kiinteästi yhteen evankeliumin julistuksen kanssa. Mutta koko Raamatun ilmoituksen valossa ymmärrämme, että vesikaste ei pelasta meitä, sillä se ei poista lihan saastaa. Eikä sellainen joka ei poista lihamme saastaa, voi toimia pelastavana tekijänä. Eli pelastunut menee kasteelle, kun on pelastunut, ei pelastuaksensa.

 

Pyhän Hengen kaste pelastaa. Raamattu opettaa selkeästi, että kaste Pyhässä Hengessä pelastaa. Käyn läpi muutamia Raamatun kohtia, jotka todistavat tämän asian todeksi.

 

Matt 3:11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

 

Jeesus Kristus kastaa parannukseen Pyhällä Hengellä, joka on yhtä kuin pelastuminen uskon kautta Jeesukseen Jumalan armosta.

 

Apt 11:
13 ja hän kertoi meille, kuinka hän oli nähnyt enkelin seisovan hänen huoneessaan ja sanovan: ‘Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan;
14 hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi’.
15 Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme.
16 Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: ‘Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä’.
17 Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa?"
18 Tämän kuultuansa he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi".

 

Pietari kertoi, että Johannes Kastaja kastoi vedellä (parannukseen), mutta Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä. Tapahtuma oli se jossa pakanat täyttyivät Pyhällä Hengellä ja tulivat kastetuiksi Pyhällä Hengellä ja saivat pelastuksen. Pyhän Hengen kaste on Uudessa Liitossa parannuksen ja pelastuksen kaste.

Apt 18:
24 ¶ Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa.
25 Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen.
26 Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien.
27 Ja kun hän tahtoi mennä Akaiaan, niin veljet kehoittivat häntä siihen ja kirjoittivat opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet vastaan. Ja sinne saavuttuaan hän armon kautta oli suureksi hyödyksi uskoon tulleille.
28 Sillä hän kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti kirjoituksista toteen, että Jeesus on Kristus.

 

Apollos oli selkeästi uskossa ja uskoi Jeesukseen, eli oli jo pelastunut, vaikka ei ollut kastettu Uuden Liiton vesikasteella, vaan vanhan liiton aikaisella Johanneksen kasteella. Apollos oli tullut uskoon ja kastettu Pyhällä Hengellä, joka oli sinettinä hänen sydämessään. Tämä kohta todistaa selkeästi sen, että vesikaste ei ole pelastava kaste, sillä Pyhän Hengen kaste on todistus ja osoitus pelastuksesta.

Jotkut opettavat, että Apollos ei ollut uskossa vielä, vaan hän uskoi Herraan vanhan liiton mukaisesti. Tämä on kuitenkin väärä käsitys ja opetus, sillä sen kumoaa pari seikkaa, jotka käyvät ilmi kyseistä Raamatun kohdasta. Ensinnäkin Apollokselle oli opetettu Herran (Jeesus Kristus) tie ja hän puhui palavana Hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta. Apollos oli juutalainen, eikä hän olisi voinut opettaa tarkoin Jeesuksesta jos hän ei olisi uskonut Jeesukseen. Jeesus Kristus oli vanhan liiton mukaan eläville juutalaisille pahennus, jonka he tuomitsivat Jumalan pilkasta; he myös pitivät kaikkia Jumalan pilkkaajina, jotka uskoivat Jeesukseen Kristukseen. On siis päivänselvää, että Apollos oli jo uskossa Jeesukseen Kristukseen, sillä hän juutalaisena opetti Jeesuksesta ja Herran tiestä. Hänet oli myös kastettu Pyhällä Hengellä pelastukseen, mutta häntä ei ollut vielä kastettu vedessä Uuden Liiton vesikasteella Herran Jeesukseen nimeen. Priskilla ja Akylas neuvoivat Apollokselle tarkemmin Jumalan tien. Mielenkiintoinen huomio, sillä jos Apollos olisi ollut pelastumaton, niin tuskin Priskilla ja Akylas olisivat neuvoneet vain tarkemmin, vaan johdattaneet hänet pelastukseen. Mutta koska Apollos oli jo pelastunut ei häntä tarvinnut neuvoa ja ohjata pelastukseen, vaan ohjata Uuden Liiton vesikasteelle.

Apt 19:
1 ¶ Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.
2 Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan".
3 Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella".
4 Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen".
5 Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.
6 Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.
7 Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä.


Apt 19 luvun tapahtumista myös jotkut opettavat, että nämä opetuslapset eivät olleet uskossa Jeesukseen. Nämä opetuslapset olivat Jeesuksen opetuslapsia ja sen todistaa selkeästi pari seikkaa. Ensinnäkin Paavali kysyi heiltä saitteko Pyhän Hengen kun tulitte uskoon? Johanneksen kasteella kastetut eivät saaneet Pyhää Henkeä, vaan ainoastaan vesikasteen, mutta Jeesukseen uskovat Uuden Liiton aikana saivat Pyhän Hengen, ja nämä Korintossa olevat opetuslapset olivat Uuden Liiton ajassa. Jos he olisivat olleet ilman uskoa Jeesukseen olisi heiltä ollut hyödytöntä kysyä Pyhästä Hengestä uskoon tulon yhteydessä, sillä Johannes Kastajan aikana saatiin vain kaste vedessä, ei Hengessä.

Paavali siis kysyi myös uskoon tulosta, joka tarkoittaa tietenkin uskoontuloa Jeesukseen, koska nämä opetuslapset olivat tulleet uskoon ja uskoivat Herraan Jeesukseen. Paavali kertoi heille, että "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen" ja tämän he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Tässä on nyt huomattava, että jos he olisivat tulleet tässä vasta uskoon, niin se olisi kerrottu, mutta mitään sellaista ei sanota, mutta sanotaan, että heidät kastettiin. Ketään ei voida kastaa ennen uskoontuloa, eikä Apt 19 sanota, että he olisivat tulleet uskoon Paavalin sanojen kautta, vaan että heidät kastettiin, koska he olivat jo tulleet aikaisemmin uskoon Jeesukseen, mutta eivät tienneet tai ymmärtäneet vesikastetta Jeesuksen nimeen.

Tämä myös todistaa sen, että vesikaste ei pelasta, vaan kaste Pyhässä Hengessä. Kysymys saitteko Pyhän Hengen silloin kun tulitte uskoon ei tarkoita ettei heillä ollut Pyhän Hengen sinettiä, vaan ettei heillä ollut Uuden Liiton armolahjoja. Tämän todistaa se, että he olivat jo kastetut Johannes Kastajan kasteella vedessä. Johannes Kastaja julisti seuraavanlaista sanomaa:

Matt 3:11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

Johannes Kastaja mainitsi sanat kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella, eli ihmiset jotka Johannes kastoi kuulivat sanat Pyhä Henki. Efesossa olleet Jeesuksen opetuslapset, jotka olivat kastetut vain Johanneksen kasteella olivat siis kuulleet Pyhästä Hengestä. Mitä siis tarkoitti se kun he sanoivat, etteivät olleet kuulleet Pyhän Hengen olevan edes olemassa? He tarkoittivat sillä sitä, etteivät olleet kuulleet tai ymmärtäneet Pyhän Hengen armolahjoja. Tämän todistaa Apt 19 jae, jossa he Uuden Liiton vesikasteen saatuaan saivat armolahjoja. Eli heillä oli jo uskoon tulossa Pyhän Hengen sinetti ja osallisuus Pyhästä Hengestä (kastettu Pyhällä Hengellä). He saivat myös Uuden Liiton vesikasteen sekä Pyhän Hengen täyttymisessä armolahjoja. Pyhän Hengen kaste ja täyttyä Pyhällä Hengellä on kaksi eri asiaa, jotka voivat tapahtua myös samanaikaisesti tai eri ajankohtina. Pyhän Hengen kaste tapahtuu yhden kerran siinä hetkessä, jolloin ihminen tulee uskoon, joka on uudestisyntymisen hetki, jonka merkiksi Jumala asettaa uskovan sydämeen Pyhän Hengen sinetin. Hengellä täyttymistä voi tapahtua monta kertaa. Apostoli Paavali kehoittaa Efesolaiskirjeen 5 luvussa uskovia täyttymään Hengellä, eli Hengellä voi täyttyä monta kertaa, mutta Pyhän Hengen kaste tapahtuu vain kerran.

Alkuseurakunnassa oli selkeästi sekaannusta opetuksesta vesikasteesta sekä Pyhän Hengen kasteesta ja tämä tulee myös muualtakin esille:

Hebr 6:
1 ¶ Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,
2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
3 Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.
4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6 ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
7 Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;
8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.
9 ¶ Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi-vaikka puhummekin näin.


Myös alkuseurakunnassa ja sen aikana oli sekaannusta kasteista, kätten päälle panemisesta, uskosta Jumalaan jne. Ei alkuseurakuntakaan välttynyt sekaannuksilta. Olihan siellä myös sekoitusta pakanoiden ympärileikkauksesta ja Mooseksen lain (613 käskyä) noudattamisesta. Korinton seurakunnassa oli myös paljon kaikenlaista, myös sellaista jossa joku piti isänsä vaimoa haureudessa itsellään. Meillä uskovilla on usein vääristynyt kuva siitä, että alkuseurakunnassa olisi ollut kaikki kohdallaan, mutta näin ei ollut. Alkuseurakunnan apostoleilla oli oikea opetus ja näky, mutta monet muut sekoittivat pakkaa ja siksi myös alkuseurakunnan aikana jotkut takkusivat kasteen kanssa kuten nykyään ja haureuden kanssa kuten nykyään, uskossa Jumalaan kuten nykyään jne. Alkuseurakuntaa rasitti kovin muun muassa judaismi, jossa eräät epäterveet juutalaiset uskovaiset koittivat iestää pakanauskovia mm. Mooseksen lakiin (613 käskyä) sekä ympärileikkaukseen.

Haudataan kasteessa
 

Room 6: 3  Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? 4  Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

5  Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, 6  kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; 7  sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. 8  Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,

 

Room 6 luku puhuu siitä, että uskova on kastettu Kristukseen ja tämän kasteen kautta hänet on kastettu Kristuksen kuolemaan että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää uskovienkin uudessa elämässä vaeltaman. Sitten opetus jatkuu tässä luvussa näin: ”Kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi.” sekä opetus jatkuu näin: ”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.”

 

Kun ihmisestä tulee Jumalan armosta Jumalan palvelija, niin silloin alkaa pyhityselämä, johon tarvitaan Pyhä Henki. Pyhä Henki tekee sanan opetuksen meidän elämässä eläväksi sekä Pyhä Henki myös kukistaa synnin meidän sydämestämme lihan kuoleman kautta niin kuin Raamattu opettaa: Ro 8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.

 

Pyhä Henki on se ”elementti”, joka kastaa meidät Kristukseen sekä hautaa meidän lihamme kuolemisen prosessiin sekä antaa meille voimaa elää Jumalan tahdon mukaisesti tässä nykyisessä maailmanajassa. Eli vesikaste ei hautaa meitä lihan kuolemaan eikä nosta uuteen elämään, vaan Pyhä Henki

 

Pyhän Hengen kaste hautaa meidän lihamme kuolemaan ja antaa meille voiman vaeltaa uskon elämässä Raamatun opetuksen mukaan, eikä vesikaste. Tämän myös todistaa Raamattu:

 

Kol 2:  11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: 12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista

Ro 2:29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.

 

Kun tarkastelemme Kol 2 luvun sanomaa, niin huomaamme, että se opettaa Kristuksen ympärileikkausta, joka tapahtuu Pyhässä Hengessä (Huomaa Room 2:29 = oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä), jonka kautta Pyhä Henki hautaa lihamme kuolemaan sekä Pyhässä Hengessä meidät ”herätetään” eli nostetaan vaeltamaan uudessa elämässä. Jonka vaikuttaa Jumala Pyhän Hengen kautta. Eli Pyhä Henki on se, joka kastaa meidät kuolemaan ei vesikaste.

 

Kolossalaiskirjeessä Paavali opetti, että tässä Pyhän Hengen ympärileikkauksessa uskovat ovat haudattuna kasteessa Kristuksen kanssa, jossa uskovat ovat myös herätyt uskon kautta vaeltamaan. Eli kasteen hauta ei ole vesikaste, vaan Uuden Liiton parannuksen kaste, joka on kaste Pyhällä Hengellä ja tulella. Johannes Kastaja sanoi kastavansa vedellä parannukseen, mutta Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella parannukseen. Näin vain Pyhän Hengen kaste on se kaste, jossa voidaan ihminen kastaa lihan kuolemaan.

 

Raamattu puhuu myös Pyhän Hengen kasteesta, joka on uskon elämän kannalta paljon tärkeämpi ja oleellisempi kuin vesikaste. En väheksy ollenkaan vesikastetta, mutta sillä ei kuitenkaan ole sitä ulottuvuutta kuin Pyhän Hengen kasteella, joka antaa ihmiselle voiman kuolla synnille sekä antaa voiman vanhurskaaseen vaellukseen. Pyhän Hengen kaste on vesikastetta tärkeämpi, koska luonnollinen vesi ei kuoleta lihaa eikä anna uudelle ihmiselle voimaa vanhurskaaseen vaellukseen. Mutta Pyhä Henki aikaan saa molemmat edellä mainitut asiat. Vesikastekin on tärkeä, mutta ei pelasta, vaan on näkyvä merkki jo pelastuneelle. Totta kai myös vesikaste tarvitaan, koska se on selvä Raamatun opetus. Vesikaste kuuluu uskoon tulleelle uskovalle. Mutta pelastuksen ehdoksi Raamattu ei vesikastetta opeta. Mutta totta kai Pyhän Hengen kaste on merkittävämpi uskon elämän kannalta kuin vesikaste.

 

Pyhä Henki on se voima, joka tekee meistä Jeesuksen Kristuksen todistajia sekä Pyhän Hengen voimavaikutuksen kautta elämme Jumalan lapsina tehden armosta jumalisia tekoja.

 

Pukeutuminen Kristukseen

 

Jotkut opettavat, että vesikasteessa uskovat pukevat Kristuksen päällensä.

 

Ef 4: 22 että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, 23 ja uudistua mielenne hengeltä 24 ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.

 

Ef 6: 11 Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
12 Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
13 Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. 14 Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, 15 ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. 16 Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, 17 ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. 18 Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä vartenvalvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;

 

Niin kuin näemme niin Ef  4:n ja 6:n mukaan pukeudumme uuteen ihmiseen Pyhässä Hengessä ei vesikasteessa. Ja vanha ihminen ei kuole ilman Pyhän Hengen kuoletusta.

 

Paavali ei opettanut vesikasteen pelastavan

 

1 Kor 1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.

 

Jos vesikaste pelastaisi tai olisi paikka syntien anteeksiantamukselle, tuskin Paavali olisi kirjoittanut edellä olevan tavoin. Paavali sanoi, ettei häntä lähetetty kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan! Rooman katolisen kirkon opetus vesikasteesta on valheellinen ja väärä.

 

Linkki: Raamatun opetus vesikasteesta

Raamatun opetus ehtoollisesta

Olen käsitellyt tätä aihetta: 9.Jokapäiväinen messu.

Raamattu opettaa: parannuksesta ja sovituksesta
 

Rooman katolinen kirkko opettaa parannuksen sakramentista
 

Kol 1:20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.

Room 2:4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?

Jeesus Kristus on sovittanut meidät verensä ja kuolemansa kautta ja tämän sovituksen kautta meillä on rauha Jumalan kanssa. Jumalan hyvyys, kärsivällisyys ja pitkämielisyys vetää ihmistä parannukseen, eli tunnustamaan syntinsä Jumalalle ja uskomaan Herraan Jeesukseen.

Jaak 5:15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

1 Joh 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Ps 32:5 Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni," ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.

Kun uskova lankeaa syntiä tekemään, niin hän ensin tunnustaa syntinsä Jumalalle ja hänelle ketä vastaan hän on rikkonut. Voimme tunnustaa ja kertoa (ei ole pakko) myös syntimme luotettavalle uskovalle. Raamattu ei opeta kerran vuodessa pakollista syntien tunnustamista seurakunnan johtajille. Raamattu ei opeta, että seurakunnan johtajien tulee määrätä syntiin langenneelle katumustyö.

 

Parannuksen sakramentissa eli ripissä kirkko antaa Kristuksen valtuutuksesta anteeksi uskovien kasteen jälkeen tekemät synnit. Syyllistymällä vakavan syntiin menetämme yhteytemme Jumalaan eli armon tilan ja haavoitamme kirkkoa. Laupeudessaan Jumala on valmis antamaan meille syntimme anteeksi ja palauttamaan menetetyn yhteytemme.

Uskova valmistautuu parannuksen sakramenttiin tutkiskelemalla omaatuntoaan. Parannuksen sakramentissa hän katuu syntejään, tunnustaa ainakin kaikki vähänkin vakavammat syntinsä papille ja päättää vakaasti olla tekemättä niitä enää jatkossa. Pappi antaa ripittäytyjälle synninpäästön ja määrää katumustyön, jonka ripittäytyjä suorittaa myöhemmin. Näin kristitty pääsee sovintoon Jumalan ja kirkon kanssa sekä saa anteeksi kuolemansynnistä aiheutuvan iankaikkisen rangaistuksen. Hänen omatuntonsa saa rauhan ja hänen voimansa kristillisen elämän taistelussa lisääntyvät.

Katumuksen henkeä voidaan ilmaista rukouksella, pidättymällä jostakin ruoasta tai nautinnoista ja käyttämällä näin säästyneet varat köyhien ja kärsivien auttamiseen, lähimmäisenrakkauden teoilla. Nämä eivät silti korvaa parannuksen sakramenttia. Uskovalla on velvollisuus tunnustaa syntinsä ja ottaa vastaan synninpäästö parannuksen sakramentissa eli ripissä vähintään kerran vuodessa paaston aikana sekä aina, kun hän tietää tehneensä vakavan synnin.

Vaikka tunnustettavana olisi vain lieviä syntejä, on hengelliselle elämälle hyödyllistä ottaa useamminkin säännöllisesti vastaan tämä sakramentti ja näin asettua Jumalan anteeksiantavan armon alaiseksi. Papeilla on ripissä kuullun suhteen ehdoton vaitiolovelvollisuus.

 

Rooman katolisen kirkon opetus parannuksen sakramentista on valheellinen ja väärä.

Raamattu opettaa: vahvistamisesta
 

Rooman katolinen kirkko opettaa vahvistuksen sakramentista
 

Room 15:8 Sillä minä sanon, että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset,

1 Kor 1:8 Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.

2 Tim 2:1 Vahvistu siis, poikani, siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

1Pie 5:10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.

Herra Jeesus Kristus vahvistaa meitä ja me saamme vahvistua Jumalan armossa joka päivä.

Raamattu ei opeta, että uskova tarvitsee vahvistuksen sakramentin ja että sen suorittaa piispa, jossa vahvistettava uudistaa uskonsa ja kastelupauksensa.

Room 12:2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

2 Kor 4:16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.

Tiit 3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

Jumala uudistaa uskovan Pyhän Hengen ja Jumalan sanan kautta ja Hän uudistaa meitä päivä päivältä.

 

 

Vahvistuksen sakramentti vie täyttymykseen kasteessa saadun armon ja Jumalan Hengen vaikutuksen. Se antaa Pyhän Hengen lahjat, joita kastettu tarvitsee voidakseen juurtua syvemmin Jumalan lapseuteen, liittyä läheisemmin Kristukseen sekä vahvistua yhteydessään kirkkoon, jonka lähetystehtävästä hän on osallinen. Samalla se auttaa häntä todistamaan kirkon uskosta sanoin ja teoin.

Kun on tullut aika, jolloin nuoren tulee kantaa vastuu omasta hengellisestä elämästään, hän saa vahvistuksen sakramentin. Sitä edeltää vanhempien ja seurakunnan antama opetus, joka johdattaa häntä kristilliseen elämään.

Vahvistuksen sakramentin jakaa tavallisesti piispa. Vahvistettavat tunnustavat seurakunnan edessä uskonsa ja uudistavat kastelupaukset, jotka vanhemmat ja kummit heidän puolestaan ovat kasteessa antaneet. Sitten piispa antaa vahvistuksen sakramentin vahvistettaville panemalla kätensä heidän päälleen ja voitelemalla ristinmerkin heidän otsaansa krismalla, siunatulla öljyllä. Vahvistettavalla on kummi, jonka on oltava 16 vuotta täyttänyt ja vahvistuksen saanut katolilainen.

Kun muissa kirkkokunnissa kastettuja aikuisia otetaan kirkon täyteen yhteyteen, pääsääntöisesti samassa yhteydessä heille annetaan vahvistuksen sakramentti, elleivät he aikaisemmin ole sitä saaneet.

 

Rooman katolisen kirkon opetus vahvistuksen sakramentista on valheellinen ja väärä.

Raamattu opettaa avioliitosta

1 Moos 2:23 Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu".
24 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

Hebr 13:4 Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.

Jumala on säätänyt avioliiton elinikäiseen ja pysyvään parisuhteeseen miehen ja vaimon välillä.

Raamattu opettaa: pappeudesta

Rooman katolinen kirkko opettaa pappeudesta
 

1 Piet 2:9 Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja," joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;
10 te, jotka ennen "ette olleet kansa," mutta nyt olette "Jumalan kansa," jotka ennen "ette olleet armahdetut," mutta nyt "olette armahdetut"

Ilm 1:4 Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä,
5 ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä
6 ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.

Kaikki Herran Jeesuksen opetuslapset kuuluvat pyhään papistoon ja he ovat tähän pappeuteen osallisia Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ja Jumalan lahjoittaman pelastuksen kautta.

Raamattu ei opeta Rooman katolisen kirkon  opettamaa pappisvihkimystä. Raamattu opettaa, että kaikki uskovat ovat pappeja ja seurakuntaa johtaa vanhimmat, jotka ovat kaikki kaitsijoita ja paimenia.

Fil 1:1 ¶ Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille (episkopos) ja seurakuntapalvelijoille.

Raamattu opettaa kaitsijan ja vanhimman olevan sama palvelutehtävä. Paavali kirjoitti Filippin seurakunnan kaitsijoille (monikossa), joita oli useita, ei yksi, vaan useita. Raamattu todistaa tämän asian myös muualla:

Apt 20: 17 ¶ Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat (presbyteros).
18 Ja kun he saapuivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: "Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun minä Aasiaan tulin, miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän kanssanne;
19 kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja kyynelillä, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden;
20 kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta,
21 vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.
22 Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa.
23 Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.
24 En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.
25 Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa.
26 Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen.
27 Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.
28 Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi
(episkopos), paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.

Paavali nimitti Efeson seurakunnan vanhimpia (presbyteros) kaitsijoiksi (episkopos), eli vanhimmat ja kaitsijat on sama palvelutehtävä, joka on paikallisen seurakunnan johtaminen. Tästäkin Raamatun kohdasta näemme, että paikallisseurakuntaa johtaa useat veljet (vanhimmat) ei yksi ihminen. Samalla näemme sen, että paikallista seurakuntaa johdetaan paikkakunnalta käsin, ei sen ulkopuolelta. Rooman katolisen kirkon opetus kirkon pappisvihkimyksestä on valheellinen ja väärä.
 

 

Koko kirkko on papillinen kansa, koska kaikki kristityt ovat kasteen kautta osallisia Kristuksen pappeudesta. Pappisvihkimyksessä saatu pappeus poikkeaa kuitenkin ratkaisevalla tavalla uskovien yleisestä pappeudesta, koska se antaa pyhän voiman palvella kirkkoa eli Jumalan kansaa opettamalla, pyhittämällä ja paimentamalla Kristuksen nimessä ja persoonassa.

Piispa jakaa pappisvihkimyksen sakramentin niille miehille, jotka ovat saaneet Jumalalta kirkon kautta kutsun tähän palvelutehtävään, ovat valmistautuneet siihen useita vuosia kestänein opinnoin ja joiden kelvollisuus siihen on huolellisesti tutkittu. Tällaisen kutsumuksen saaneen on hyvä keskustella asiasta ensiksi jonkun papin kanssa, joka voi auttaa häntä neuvoin sekä tarvittavin tiedoin.

Vihkimyksen sakramentilla on alusta alkaen ollut kolme astetta: piispuus, pappeus ja diakonaatti. Sen korkein aste on piispaksi vihkiminen. Siinä piispa saa toisten piispojen vihkimänä Kristuksen pappeuden täyteyden sekä sakramentaalisen paimentehtävän rakentaa ja johtaa kirkkoa. Piispa on oman paikalliskirkkonsa eli hiippakunnan esipaimen. Yhdessä paavin kanssa ja hänen alaisuudessaan piispat muodostavat apostolien seuraajina piispojen kollegion, joka kantaa vastuuta koko kirkosta ja sen lähetystehtävästä.

Papeiksi piispa voi latinalaisen riituksen piirissä vihkiä vain naimattomuuslupauksen tehneitä diakoneja. Yhdessä hiippakunnan piispan kanssa ja hänen alaisuudessaan heillä on omassa sakramentaalisessa paimentehtävässään valtuus ja vastuu ennen muuta Jumalan sanan julistuksesta sekä sakramenttien jakamisesta.

Diakoniksi piispa voi vihkiä 25 vuotta täyttäneitä, naimattomuuslupauksen tehneitä miehiä tai 35 vuotta täyttäneitä, jo avioliiton solmineita miehiä. He palvelevat piispan alaisuudessa liturgian, sananjulistuksen ja lähimmäisenrakkauden tehtävissä.

 

Raamattu opettaa, että Uuden Liiton järjestyksen mukainen pappeus on kuninkaallista papistoa, jossa jokainen uskova on Herran Jeesuksen pappi, jonka tehtävä on kertoa Jumalan teoista. Raamattu opettaa, että Jumalan seurakunnan paikallisseurakuntia johtavat ryhmä miehiä, jotka ovat johtajia, paimenia, vanhempia ja kaitsijoita. Jumalan seurakunnan paikallisseurakuntaa ei siis johda yksi mies, vaan ryhmä miehiä, jotka ovat paimenia. Jumalan seurakunnan paikallisseurakuntaa ei myöskään johdeta ulkopuolelta käsin, ei Roomasta, (vatikaanista), ei Jerusalemista, vaan jokainen paikallisseurankunta on itsenäinen seurakunta, jota johtavat sen paikkakunnan vanhimmat, jotka Jumala on tähän palvelutehtävään valinnut. Jumalan paikallisseurakuntaa ei myöskään johdeta pappi nimikkeen kautta, koska jokainen uskova kuuluu Uuden Liiton mukaiseen kuninkaalliseen papistoon. Jumalan seurakuntaa johtavat paimenet, jotka ovat vanhimpia, kaitsijoita ja johtajia.

Rooman katolisen kirkon opettama seurakunnan johtajuus ja pappeus on siis täysin epäraamatullista ja vastoin Jumalan sanaa.

Raamattu opettaa sairasten voitelusta

Jaak 5:14 Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.

Raamattu opettaa, että seurakunnan vanhimmat voivat rukoilla sairaan puolesta ja voidella hänet öljyllä. Toki jokainen uskova voi rukoilla Jumalaa, että Jumala parantaisi sairaan ihmisen.

Sakramenteista

Rooman katolinen kirkko opettaa seitsemää sakramenttia ja tarkoittaa sakramentilla salaisuutta ja pyhää asiaa. RKK:n opin mukaan sakramentit ovat näkyviä merkkejä, jotka osoittavat Jumalan armoa.

Kuten näimme Jumalan sanasta (Raamatusta), niin Raamattu ei opeta RKK:n sakramentti opetuksia siten kuin Rooman katolinen kirkko opettaa niitä. Raamattu ei nimitä näitä asioita sakramenteiksi (salaisuudeksi), vaan Raamattu opettaa eri tavalla kuin Rooman katolinen kirkko opettaa sakramenttioppejaan.

Kirkon traditio vahvistettiin  
 

Vuonna 1545 Trenton kirkolliskokouksessa päätettiin perimätiedon (traditio) olevan yhtä luotettava kuin Raamattu. Trenton kirkolliskokouksessa myös ns. apokryfiset kirjat lisättiin Raamattuun.

Mark 7: mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.
8 Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä."

Kol 2:8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.

Perinnäissäännöt ovat ihmiskäskyjä ja oppeja, joka on turhaa Jumalan palvelemista. Raamattu ei opeta, että Jeesuksen opetuslasten tulee seurata ihmisten perinnäissääntöjä, vaan päinvastoin kieltää sellaisten noudattamisen. Rooman katolinen kirkko on täynnä Raamatun vastaisia opetuksia ja siksi vuonna 1545 RKK päätti, että katolisten on uskottava kirkon traditiota (perimätietoa, perinnäissääntöjä) ja sen lisäksi he myös opettivat kirkon perimätiedon olevan yhtä luotettava kuin Raamattu. Tällä tavalla kirkko sai "auktoriteettia" väärille opetuksilleen.

Rooman katolinen kirkko koittaa perustella kirkkonsa tradition "Raamatullisuutta" muun muassa näillä Raamatun kohdilla: 2 Tess 2:15 ja 1 Kor 11:2.

2 Tess 2:
14 Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden.
15 Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.

1 Kor 11:2 Minä kiitän teitä, että minua kaikessa muistatte ja noudatatte minun opetuksiani, niinkuin minä ne teille olen antanut.

Nuo Raamatun kohdat eivät kehota Jeesuksen opetuslapsia uskomaan Rooman katolisen kirkon perinteitä ja traditioita, vaan ne kehottavat uskovia uskomaan Raamattuun, Jumalan sanaan. Paavali opetti, että Tessalonikan uskovat olivat kutsutut omistamaan Herran Jeesuksen Kristuksen kirkkaus heidän julistamansa evankeliumin kautta. Samoin Paavali opetti, että Korinton uskovien tuli noudattaa hänen opetuksiaan. Paavali sai evankeliumin suoraan Jeesukselta Kristukselta, ei ihmisiltä ja Jumala valitsi hänet kirjoittamaan Jumalan sanaa Uuteen Testamenttiin, eli noissa jakeissa ei ollut kysymys Rooman katolisen kirkon traditiosta, vaan Jumalan sanasta jonka Jeesus Kristus oli uskonut hänelle:

Gal 1:
11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.

Rooman katolisen kirkon opetus traditiosta ja siitä että se on yhtä luotettava kuin Raamattu on valheellinen ja väärä opetus.

Rooman katolinen kirkko opettaa, että katolinen kirkko oli olemassa ennen Uutta Testamenttia, ei Uusi Testamentti ennen katolista kirkkoa. Tämäkin väite on väärä, sillä esim. alkutekstissä ei ole ollenkaan sanaa katolikos (katolinen). Jeesus Kristus ja apostolit eivät tunteneet käsitettä Rooman katolinen kirkko, eivätkä he opettaneet mitään katolisesta kirkosta. Kirkkolaitos alkoi muodostumaan kun Konstantinus Suuri sekoitti Roomassa vaikuttaneet uskonnot ja kristinuskon keskenään. Kirkko ja seurakunta ovat kaksi eri asiaa, joita ei saa sekoittaa toisiinsa. Rooma julisti kristinuskon 390-luvulla Rooman valtion viralliseksi uskonnoksi. Rooman uusi uskonto sai nimekseen Rooman katolinen kirkko. Kun taas Uuden Liiton Jumalan seurakunta syntyi  yli kolmesataa vuotta aikaisemmin ennen Rooman katolista kirkkoa. Totuus on että Uusi Testamentti oli olemassa ennen Rooman katolista kirkkoa.

Sakramentit ovat välttämättömiä pelastukseen  
 

Vuonna 1547 Rooman katolinen kirkko sääti Trenton konsiilissa: Jos joku sanoo, että uuden lain sakramentit eivät ole välttämättömiä ihmisen pelastumiseksi, vaan että ne ovat turhia, ja että ilman niitä tai ilman halua osallistua niihin ihminen saa vanhurskauden armosta yksin uskosta Jumalaan, vaikka kaikki sakramentit eivät ole pakollisia kaikille olkoon hän kirottu.

Tämä aihe on käsitelty: 29.Oppi seitsemästä sakramentista. RKK:n sakramenttiopetus on valheellinen ja väärä.
 

Paavin erehtymättömyys  
 

Vuonna 1870 Paavi Pius IX julisti opin paavin erehtymättömyydestä.

Katolinen katekismus:
- Paavi on erehtymätön, kun hän koko kirkon korkeimpana paimenena ja opettajana uskon ja siveysopin asioissa antaa koko kirkkoa tarkoittavan päätöksen.
-
Kirkollisella opetusviralla on erehtymättömyyden lahja, s.o., se ei voi uskon ja siveydenopin asioissa erehtyä.

Gal 2:11 ¶ Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.
12 Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,
13 ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.
14 Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"
15 Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä;
16 mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
17 Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!
18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.

Rooman katolinen kirkko opettaa paavin olevan erehtymätön kun hän puhuu kristilliselle kirkolle käyttäen ylimmäistä apostolista arvovaltaansa määritellen seurakuntaa sitovan uskonkappaleen tai moraalisäädöksen (ex cathedra). Rooman katolinen kirkko opettaa Pietarin olevan ensimmäinen paavi ja tämä erehtymättömyys oli myös Pietarilla Rooman katolisen kirkon opetuksen mukaan. Rooman katolinen kirkko opettaa väärin paavista ja Pietarista, sillä Pietari ei ollut ensimmäinen paavi, eikä Pietari ollut erehtymätön kuten yllä oleva Raamatun kohta todistaa meille.

Paavali nuhteli Pietaria ja osoitti Pietarille ettei hän vaeltanut evankeliumin totuuden mukaan. Paavali sanoi, että Pietari oli langennut ulkokultaisuuteen ja pakottanut pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja. Pietari ei ollut erehtymätön, vaan hän oli langennut ulkokultaisuuteen. Paavalikaan ei ollut erehtymätön sillä hän sanoi: Fil 3:12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.

Katoliset sanovat, että Gal 2:11-16 Pietarin toiminnassa oli kysymys kurista, ei uskon asiasta tai moraalista. Tämä katolisten lausunto on valheellinen ja väärä, sillä Paavali sanoi selkeästi, että Pietari oli opettanut pakanoita vastoin evankeliumin totuutta. Paavali sanoi myös Pietarille, että ihminen vanhurskautetaan uskosta Kristukseen, ei lain tekojen kautta. Nämä Paavalin sanat osoittavat myös sen, että Pietari oli langennut opettamaan pakanoille vanhurskautumista lain kautta. Onneksi Pietarin kirjeestä näemme, että Pietari otti nuhteesta vaarin, sillä Pietarin kirjeessä on selkeä evankeliumin totuuden sanoma.

Rooman katolisen kirkon opetus paavin erehtymättömyydestä on valheellinen ja väärä opetus.

Jumalan äiti dogmin vahvistus  
 

Vuonna 1931 paavi Pius XI vahvisti uudelleen opin Neitsyt Mariasta, Jumalan äitinä.

Maria oli Jeesuksen äiti, ei Isä Jumalan, siksi Raamattu ei nimitä Mariaa Jumalan äidiksi. Tämä aihe on käsitelty: 10.Virallinen Marian palvonta ja Jumalan äiti käsite

Dogmi Marian taivaaseen nousemisesta  
 

Vuonna 1854 Paavi Pius IX julisti Neitsyt Marian siinneen saastattomasti.

Vuonna 1950 paavi Pius XII julisti dogmin Neitsyt Marian taivaaseen ottamisesta.

Katolinen katekismus: Kuka yksin on säästynyt perisynniltä? Kaikkein autuain neitsyt Maria on erityisestä armosta, Jeesuksen Kristuksen ansioiden tähden, säästynyt kaikelta perisynnin tahralta.  

 

Katolinen katekismus: Herra otti tahrattoman neitsyen, joka oli säilynyt vapaana perisynnin tahroilta, hänen maallisen elämän päättyessä, ylös taivaalliseen kirkkauteen ruumiineen ja sieluineen ja korotti hänet kaiken olevaisen kuningattareksi, jotta hän olisi täysin Poikansa kaltainen, joka on Herrojen Herra ja synnin ja kuoleman voittaja. Siunatun Neitsyen taivaaseenottaminen merkitsee erityistä osallisuutta hänen poikansa ylösnousemukseen ja enteilee muiden kristittyjen ylösnousemusta.

 

Katolinen katekismus: Syventynyt usko neitseelliseen äitiyteen johti kirkon tunnustamaan Marian todellisen ja ainaisen neitsyyden myös silloin, kun hän synnytti Jumalan Pojan ihmiseksi tulleena. Todellisuudessa Kristuksen syntyminen ei vähentänyt äidin neitseellistä koskemattomuutta, vaan pyhitti sen. Siksi kirkon liturgiassa Mariaa juhlitaan Aieparthenosina, ikuisesti neitseenä.

 

Tahraton neitsyt Maria, varjeltui kaikelta perisynnin tahralta, kun hänen maallinen elämänsä päättyi, hänen sielunsa ja ruumiinsa otettiin taivaalliseen kirkkauteen ja Herra korotti hänet kuningattareksi yli kaikkien, että hän olisi Poikansa herrojen Herran kaltainen synnin ja kuoleman voittaja. [LG 59; cf. Pius XII, Munificentissimus Deus(1950).

 

Raamattu ei opeta mitään Marian ruumiillisesta taivaaseen nousemisesta, vaan se on Rooman katolisen kirkon valheellinen ja väärä opetus. Raamattu ei opeta mitään siitä, että Maria oli synnitön, vaan se on Rooman katolisen kirkon valheellinen ja väärä opetus. Rooman katolinen kirkko opettaa, että Maria on taivaan kuningatar, mutta Raamattu ei opeta näin ja tämä RKK:n oppi on valheellinen ja väärä opetus.

 

Jer 7:18 Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille jumalille, minulle mielikarvaudeksi.
19 Minulleko he tuottavat mielikarvautta, sanoo Herra, eivätkö pikemmin itselleen, omaksi häpeäksensä?
20 Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minun vihani ja kiivauteni on vuotava tämän paikan ylitse, ihmisten, eläinten, kedon puitten ja maan hedelmän ylitse, ja se palaa sammumatta."

 

Ilm 18:2 Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.
3 Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."
4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
5 Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.
6 Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin.
7 Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: ‘Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä’,
8 sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut."
9 ¶ Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun;

 

Raamatussa Jumala tuomitsee taivaan kuningatar kultin harjoittamisen. Rooman katolisen kirkon opetus Mariasta taivaan kuningattarena on valheellinen ja väärä opetus.

Harhaoppeja Mariasta

Kun vertaamme katolisen kirkon opetusta Mariasta Raamatun opetukseen, niin huomaamme että katolisen kirkon oppi Mariasta on pahoin vääristettyä harhaoppia.

 

Katolisen kirkon synnitön Maria

 

Katolinen katekismus 966: "Lopuksi tahraton Neitsyt, jonka Jumala oli varjellut kaikelta perisynnin tahralta, otettiin maallisen vaelluksen päätyttyä ruumiineen ja sieluineen taivaan kirkkauteen, ja Herra korotti hänet kaikkien kuningattareksi, jotta hän yhä enemmän tulisi Poikansa, herrain Herran sekä synnin ja kuoleman voittajan kaltaiseksi. Pyhän Neitsyen taivaaseenottaminen on ainutlaatuista osallisuutta hänen Poikansa ylösnousemukseen ja toisten kristittyjen ylösnousemuksen ennakointia.

 

Rooman katolinen kirkko opettaa Marian olevan synnitön, jonka seurauksena Jumala otti hänet kuollessaan ruumiineen ja sieluineen taivaan kirkkauteen.

 

Kun tutkimme Raamattua, niin missään kohtaa Raamattu ei opeta, että Maria oli synnitön, eikä että Jumala otti hänet taivaaseen ruumiineen ja sieluineen kun hän kuoli. Raamattu opettaa, että kaikki ihmiset ovat vailla Jumalan kirkkautta sekä kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä Jumalaa vastaan, myös Maria.

 

Room 11:
25 Sillä minä en tahdo, veljet-ettette olisi oman viisautenne varassa-pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus-hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,
26 ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
27 Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."
28 Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden.
29 Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.
30 Samoin kuin te ennen olitte Jumalalle tottelemattomia, mutta nyt olette saaneet laupeuden näiden tottelemattomuuden kautta,
31 samoin nämäkin nyt ovat olleet tottelemattomia, että myös he teille tulleen armahtamisen kautta nyt saisivat laupeuden.
32 Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.

 

Room 3:
9 Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,
10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
16 hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
17 ja rauhan tietä he eivät tunne.
18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
19 ¶ Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

 

Siunattu vaimojen joukossa

 

Rooman katolinen kirkko opettaa Marian olevan kaikkein siunatuin naisista, joka oli synnitön ja siksi hän sai tehtäväkseen Jeesuksen synnyttämisen.

 

Luke 1:42 cried out in a loud voice and said, "Most blessed are you among women, and blessed is the fruit of your womb. (New American Bible katolisen kirkon virallinen englanninkielinen käännös)

 

Katolisen kirkon raamatunkäännös kääntää Luuk 1:42 jakeen väärin, sillä alkutekstin mukaan jakeessa sanotaan, että siunattu olet sinä vaimojen joukossa, eikä kaikkein siunatuin. Maria oli varmasti siunattu, mutta ei kaikkein siunatuin siten että hän olisi ollut synnitön.

 

Luukkaan evankeliumin luvussa 1 jakeessa 30 enkeli sanoi Marialle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä". Jos Maria olisi ollut synnitön, niin Herran enkeli olisi tuonut sen esille, mutta sen sijaan hän sanoi Marian saaneen armon Jumalan edessä. Jumala antaa ja osoittaa armonsa aina syntiselle ihmiselle, sellaiselle joka ei ole täydellinen tai synnitön Jumalan edessä. Raamatun sanan todistuksen mukaan Maria ei ollut synnitön, vaan yhtä syntinen kuin kaikki muutkin ihmiset. Jumala hyväksyi ja valitsi Marian hänen otollisuutensa ja Daavidin sukuun kuulumisen tähden, ei siksi että Maria olisi ollut synnitön.

Luuk 1:
25 "Näin on Herra tehnyt minulle niinä päivinä, jolloin hän katsoi minun puoleeni poistaaksensa minusta ihmisten ylenkatseen".
26 ¶ Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret,
27 neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria.
28 Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi."
29 Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.
30 Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.
31 Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.
32 Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
33 ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."

.......
39 ¶ Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin
40 ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia.
41 Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä.
42 Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!

Maria ei ole välittäjätär ja sovittajatar

 

Paavi Pius X: Kristuksen ja Marian tahtojen ja kärsimysten yhteen liittymisen kautta Maria ansaitsi tulla kadotetun maailman korjaajattareksi kaikkein arvollisimmalla tavalla ja kaikkien niiden lahjojen jakajaksi, jotka Jeesus on hankkinut meille kuolemallaan ja verellään. Me emme kiellä, että näiden lahjojen jakaminen on ahtaasti ja asianmukaisesti ottaen Kristuksen oikeus… Kuitenkin … autuaalle Neitsyelle suotiin olla yhdessä ainosyntyisen Poikansa kanssa kaikkein voimallisin koko maailman Välittäjätär ja Sovittajatar. Kristus on lähde… mutta Maria, kuten Pyhä Bernhard huomauttaa on Kanava tai hän on kaula, joka yhdistää ruumiin Päähän ja jonka kautta Pää lähettää voimaa ja väkevyyttä ruumiin lävitse.

 

Katolinen katekismus 967 Koska Neitsyt Maria suostui täydellisesti Isän tahtoon, Poikansa lunastustyöhön ja jokaiseen Pyhän Hengen vaikuttamaan liikahdukseen, hän on kirkolle uskon ja rakkauden esikuva. Siitä syystä hän on "kirkon huomattavin ja ainutlaatuinen jäsen", 533 hän on kirkon perikuva" (ecclesiae typus).

 

Katolinen katekismus 969 "Siitä myöntymisestä lähtien, jonka Maria enkelin ilmestymisessä antoi uskossaan ja säilytti horjumattomasti ristin juurella, Marian äitiys, armon taloudessa jatkuu keskeytyksettä aina kaikkien valittujen lopulliseen täydellistymiseen asti. Marian taivaaseen ottaminen ei nimittäin katkaise hänen osuuttaan pelastustehtävässä: toistuvilla esirukouksilla hän jatkuvasti hankkii meille iankaikkiseen pelastukseen vieviä lahjoja ... Tämän vuoksi kirkko rukoilee autuasta Neitsyttä avuksi kutsuen häntä uskovien puolustajaksi, tukijaksi, auttajaksi ja välittäjäksi."

 

Rooman katolinen kirkko opettaa vastoin Jumalan sanaa Marian osallistuneen lunastukseen ja pelastukseen. RKK opettaa harhaoppia, jonka mukaan Maria on yhdessä Jeesuksen kanssa Välittäjätär ja Sovittajatar, joka esirukouksiensa kautta hankkii ihmisille pelastukseen vieviä lahjoja.

 

Raamatun opetuksen mukaan Herra Jeesus on yksin Välittäjä ja Pelastaja, jonka kautta ihminen pelastuu Jumalan armosta uskomalla Herraan Jeesukseen. Herran Jeesuksen sovitusveri, kuolema ja ylösnousemus on pelastuksen perusta, eikä Marialla ole mitään osuutta lunastuksessa ja syntien sovittamisessa. Katolinen opetus Mariasta on harhaoppia ja toista evankeliumia, jonka kautta ihminen ei voi pelastua.

 

Raamatullinen pelastus on yksin Herrassa Jeesuksessa.  Katolinen kirkko nostaa Jeesuksen rinnalle Marian Välittäjättäreksi, joka tarkoittaa sitä että katolisen kirkon "evankeliumi" on valhe-evankeliumia, sillä Raamatullisessa pelastuksessa on yksi ainoa Välittäjä ja Pelastaja, eli Messias Herra Jeesus. Raamatullisessa pelastuksessa on yksi ainoa pelastustie, eli Herra Jeesus, ei kahta tai useampaa pelastustietä, kuten RKK:lla on. Harhaoppi ja eksytys on siinä kun RKK opettaa Jeesuksen ja Marian olevan yhdessä Välittäjiä, sillä Raamatun mukaan on vain yksi Välimies (Välittäjä) ihmisen ja Jumalan välillä, joka on Messias Herra Jeesus.

 

1 Tim 2:
3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,

 

Juud 1:25 hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.

 

Apt 4:
10 niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.
11 Hän on ‘se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’.
12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

 

Ef 1:
5 edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,
6 sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,
7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.

Babylonin ja RKK:n samanlaiset opit

Babylonin uskonnon ja katolisen kirkon opetuksen samankaltaisuuksia

Baabelin tornia rakennettiin Sinearin maassa, kun kaikessa maassa oli yksi kieli. Baabelin tornin ja tämän ympärillä pyörineen uskonnon tarkoituksena oli saada koko maailma mukaan tähän epäjumalan palvelukseen.
 

Rooman Katolinen kirkko ja sen päämies paavi on luomassa ekumenian kautta yhtä maailmankirkkoa, jolla se voi hallita maailmaa.

Baabelin uskonto pyhitti sunnuntain auringonpäiväksi.
 

Vuonna 321 jKr. Konstantinus asetti auringonpäivän (sunnuntain) lepopäiväksi.

Semiramus taivaan kuningatar oli neitsyt, jota tuli rukoilla ja palvoa ja jonka kautta tuli pelastus.

Rooman Katolisella kirkolla on Neitsyt Maria, jonka kirkko opettaa olevan taivaan kuningatar, jota tulee rukoilla ja palvoa, ja joka välittää katolisen Jeesukselle.

Baabelin uskonnossa oli äiti-lapsi kultti, jonka symboliksi tuli äiti, jolla oli käsivarsillaan lapsi. Äidin pään päälle asetettiin kuu ja lapsen pään päälle auringon sädekehä.

Rooman Katolisella kirkolla on Marian patsas, jossa Maria pitää sylissään Jeesusta.

Baabelin uskonnossa oli myös käytössä salainen ripittäytyminen Baabelin papeille.

Rooman Katolisella kirkolla on rippituoli, jossa pappi julistaa ripittäytyjälle synnit anteeksi.

Baabelin uskonnossa sai myös veden vihmonnan avulla puhdistuksen synneistään ja uuden elämän (uudestisyntyminen).

Rooman Katolisessa kirkossa ihminen pelastuu vesikasteessa.

Baabelin uskonnossa käytettiin rukousnauhoja.

Rooman Katolisessa kirkossa on myös käytössä rukousnauhat. 

Baabelin uskonnossa joulukuun 25. päivä oli kuolleen Jumalan syntymäpäivä.

Rooman Katolinen kirkko asetti Jeesuksen syntymäpäivän joulukuun 25. päiväksi. Todellinen Jeesuksen syntymän ajankohta oli syys-lokakuun vaihde.

Baabelin uskonnossa oli papeista muodostunut erillinen neuvosto, jota ylipappi johti.

Rooman Katolisessa kirkossa paavi johtaa kardinaaleja.

Baabelin uskonnossa papisto ei saanut mennä naimisiin, se oli heiltä kielletty.

Rooman Katolisen kirkon papit eivät saa mennä naimisiin, he ovat tehneet selibaattilupauksen.

Baabelin uskonnossa palvottiin epäjumalien patsaita ja kuvia.

Rooman Katolisessa kirkossa palvotaan Marian patsasta ja pyhimyksen kuvia.


Rooman Katolinen kirkko on sekoittanut oppiinsa pakanauskontojen oppeja ja rituaaleja. Katolinen kirkko ja sen oppi on syvästi pakanallinen sekä paavin juuret ovat pakanauskonnosta syntyneitä käsitteitä. Jokainen joka rakastaa Jumalaa ja Hänen sanaansa on velvollinen kertomaan totuuden katolisille. Rakasta Rooman katolisia ja kerro heille totuus siitä ettei heidän oppinsa perustu Raamatun ilmoitukseen.

Rooman katolinen kirkko ei ole Jumalan seurakunta

 

Konstantinus suuri ”kääntyi” kristinuskoon v. 312jkr ja hän ylipappina (Pontifex Maximus) otti käyttöön nimen Vicarius Christi (Kristuksen sijainen). Konstantinuksen uudesta uskonnosta tuli Rooman katolinen (yhteinen, yleinen) kirkko. Rooman kansalaisista tehtiin kristittyjä ilman katumusta ja kääntymystä. Osa alkuseurakunnastakin eksyi mukaan tähän katoliseen uskontoon, josta tuli Rooman uusi uskonto. Kirkon johtajana Konstantinus rakennutti ”kristityille” kirkkoja, mutta samalla hän myös toimitti vihkimyksiä pakanatemppeleille. Konstantinuksen  katolisessa uskonnossa oli aluksi paljon vapautta ja se hyväksyi paljon erilaisuutta, mutta pikku hiljaa katolinen kirkko ujutti yhä enemmän pakanallisia oppeja ja riittejä ns. Rooman katoliseen kristinuskoon. Rooman katolinen kirkko syntyi siis kolmesataa vuotta myöhemmin kun alkuseurakunta näki päivänvalon. Rooman katolinen kirkko on surkeasti ja läpinäkyvästi toteutettu valhejäljitelmä Jumalan seurakunnasta.

Mikä olisikaan saatanalle mieluisampaan kun luoda oma kirkko, jonka sanoo olevan Jumalan seurakunta, vaikka todellisuudessa se on kirkkoinstituutio pakanuuden asuun puettuna, joka on vääristänyt totuuden ja tehnyt totuudesta valheen ja valheesta "totuuden". Eikö tällainen suunnitelma ja toteutus olisi saatanallinen "mestariteos", joka eksyttäisi paljon ihmisiä kadotukseen? Kyllä olisi ja on, sillä juuri tuollainen instituutio on katolinen kirkko. Kirkkolaitos toteutti aikoinaan ristiretkiä tappaen ihmisiä. Koska monet ihmiset luulevat kirkon olevan Raamatun ilmoittama seurakunta, niin he virheellisesti luulivat Jeesuksen opetuslasten suorittavan nuo hirmuteot. Mutta noiden hirmutekojen takana olivat uskonnolliset pyövelit, eli Jumalan seurakuntaa jäljittelevä kirkkolaitos. Todellinen Jeesuksen opetuslapsi ei osallistu miekkalähetyksen kaltaisiin veritöihin.

Kun maailma valheellisesti luulee katolisen kirkon olevan Jumalan seurakunta, niin katolisen kirkon todellinen isäntä saa kaikella valheen voimalla mellastaa kirkossa vaikuttaen sen papeissa pedofiliaa ja muita seksiskandaaleja ym. Maailma osoittaa sormeaan ja sanoo, että vai uskovia, hyi, hyi. Saatana myhäilee saadessaan kaiken kirkossa tapahtuvan perversion ja synnin kautta maailman ihmiset karttelemaan uskoa ja Jumalaa. Mutta nämä karttelevat ihmiset eivät tajua, että kirkko onkin kuin Babylonialaisen pakanuuden museo, joka tarjoaa kirkon jäsenille pakanuuden riittejä kirkkoveroja vastaan.

Taivaan kuningatar

Babyloniassa palvottiin äiti jumalatarta sekä taivaan kuningatarta, tämä oli kapinaa Jumalaa vastaan. Jumala on sanassaan ilmoittanut Itsensä Isä Jumalana ja myös Jeesus puhui Jumalan olevan Isä. Raamattu ei opeta Jumalaa miehenä eikä naisena, vaan Jumalana, Luojana sekä Isänä. Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, johon kuuluu mies ja nainen, mutta Jumala ei ole kumpikaan eikä myöskään yhdistetty mies-nainen tai nainen-mies, vaan Jumala, Henki, joka on paljon korkeampi kuin ihmispersoona. Jumalaa ei voi kuvata ihmispersoonan tavoin, sillä Jumala on aina olemassa ollut Henki, joka on luonut ihmisen ja ihmiselämän. Jumala kutsuu itseään Isäksi useasti vanhan testamentin kirjoituksissa, samoin Jeesus kutsui Jumalaa Isäksi. Jumala on siis halunnut kutsua itseään Isäksi ja siksi on synti ja vääryys kutsua Jumalaa jumalattareksi.

Raamattu opettaa, että Aabrahamin kupeista, eli hänen siemenestään on tuleva suuri kansa ja siunaus. Aabrahamin kupeiden siemen siirtyi Saaran kohtuun, josta sitten syntyi Iisak, jonka jälkeen monien sukupolvien päästä Aabrahamin jälkeläisistä syntyi suuri siunaus: Herra Jeesus Kristus. Ehkäpä tässä on syy miksi Jumala haluaa itseään kutsuttavan Isäksi, sillä isän kupeista siemen siirtyy äidin kohtuun, eli elämän alku ja syntyminen lähtee miehestä (isästä), josta se siirtyy naisen kohtuun. Kysymys ei siis ole naisten syrjinnästä Jumalan puolelta, vaan Jumalan valinta symbolisoimaan (Isänä) elämän alkuunpanoa ja sen laittajaa, isää ja isän siementä. Jumala (Isä) on itse kaiken elämän alkuunpanija, siksi Hän valitsi sanan Isä osoittamaan Hänen asemaansa elämän alkuunpanijana. Eikä kysymys ole miesten halusta alistaa naisia ja toteuttaa patriakaalista valtaa, vaan Jumalan omasta valinnasta ja tahdosta.

Babyloniassa saatana käänsi asiat ylösalaisin (saatana toki ensimmäiseksi eksytti ihmisen paratiisissa) ja eksytti ihmiskunnan palvomaan äiti jumalatarta, vaikka Jumala on ilmoittanut itsensä Isänä. saatanan taktiikkana on kääntää asiat ylösalaisin ja tehdä valheesta "totuus" ja totuudesta valhe. saatana eksytti ihmiskunnan ensimmäisen uskonnon kautta palvomaan taivaan kuningatarta, äiti jumalatarta. Raamattu profetoi, että kun Herra Jeesus tulee toisessa tulemuksessaan niin maan päällä rehottaa Babylonian jumalatar usko, jonka kautta saatana eksyttää ihmiskuntaa. Rooman katolinen kirkko opettaa taivaan kuningatar oppia, jonka juuret ovat Babyloniassa.

Jer 7:18 Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille jumalille, minulle mielikarvaudeksi.
19 Minulleko he tuottavat mielikarvautta, sanoo Herra, eivätkö pikemmin itselleen, omaksi häpeäksensä?
20 Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minun vihani ja kiivauteni on vuotava tämän paikan ylitse, ihmisten, eläinten, kedon puitten ja maan hedelmän ylitse, ja se palaa sammumatta."

Herra Jumala tuomitsee sanassaan taivaan kuningatar kultin harjoittamisen sekä uskomisen taivaan kuningattareen. Rooman katolisen kirkon taivaan kuningatar oppi on valheellinen ja väärä opetus.

Seurakunta vai kirkkoinstituutio?

 

Seurakunta vai kirkko?

 

Växjön tuomiorovasti, teologian tohtori Gustav Adolf  Danell käsittele kirkko sanaa teoksessaan Vår allra heligaste tro, Växjö 1966 avoimen rehellisellä tavalla. Teksti on kursiivissa.

 

Tuskin missään muussa kysymyksessä on vallalla niin suuri epävarmuus ja epäselvyys kuin tässä. Se koskee jo sanan alkuperää. Tavallinen käsitys on nykyään, että sana “kirkko” olisi peräisin kreikan kielen adjektiivista “kyriakon” tai “kyriake”, Herran (oma). Tätä etymologista selitystä asiantuntijat eivät kuitenkaan pidä mahdollisena. On todennäköisempää, että sana tulee keltin kielen sanasta “kyrk”, joka on skotlantilaisten lähetyssaarnaajien kautta kulkeutunut germaanisiin maihin, missä sitä on alettu yleisesti käyttää. Romaanisissa kielissä on sitä vastoin säilynyt kreikan kielen, Uudessa Testamentissa esiintyvä sana “ekklesia”. On tuskin mahdollista, että kreikan “kyriakon” olisi aivan kuin siirtynyt suoraan germaanisiin kieliin ohi romaanisten kielten. Keltin kielen sana “kyrk” merkitsee rajattua, aidattua, ja kielellisesti se liittyy latinan sanaan “circus”.

 

Kreikankielen seurakunta sana ekklesia merkitsee ulos kutsuttuja sekä seurakuntaa. Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Tässä on kutsu tulla ulos pimeydestä ja synnin orjuudesta ja Jumalan armosta syntyä uudestiylhäältä Jumalan seurakuntaan, ekklesiaan. Kyriakos, Kyriakon merkitsee Herraa. Kirkkoinstituutio opettaa, että sanasta Kyriakos, Kyriakon tulee kirkko sana, joka tarkoittaa seurakuntaa, Herran omia.

 

Uskonnollinen kirkkolaitosinstituutio ei kutsu ulos ihmisiä maailmasta, vaan ilman parannusta vesikasteella toimittavat sisään kutsun kirkkoonsa. Seurakunta sana on Raamatussa ekklesia, joka tarkoittaa seurakuntaa. Kyriakon tarkoittaa  Herraa, ei seurakuntaa, jolla on oma sana ekklesia. Sana Kyriakos esiintyy kahdesti UT:ssa:

 

1 Kor 11:20 Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran (Kyriakon) aterian nauttimista,

 

Kyriakon sana esiintyy sanana Herran, joka tarkoittaa Jeesus Kristusta ei seurakuntaa.


Ilm 1:10 Minä olin hengessä Herran (Kyriake) päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan
äänen,

 

Sana Kyriake tarkoittaa Herraa eli Jeesusta Kristusta ei seurakuntaa. Rooman katolisen kirkon opettama kirkko käsite, jolla se tarkoittaa seurakuntaa on siis täysin tuulesta temmattu eikä se siis tarkoita seurakuntaa eikä Herran omaa, vaan sana Kyriakos tarkoittaa Herraa kahdessa kohdin Uudessa Testamentissa. Kun UT puhuu seurakunnasta silloin UT käyttää sanaa ekklesia, ei Kyriakos.

 

 

 Katolinen katekismus opettaa kirkosta seuraavaa;

 ”Jeesus Kristus perusti maailmaan, katolisen apostolisen Rooman kirkon. Kirkko on näkyväinen yhteys, johon kuuluvat kaikki oikeauskoiset kristityt maan päällä yhden ainoan päämiehen, Rooman paavin ja häneen yhdistettyjen piispojen alaisina. Rooman piispa on Jeesuksen Kristuksen maallinen sijainen, koko kirkon näkyväinen ylin pää, joka erehtymättömästi opettaa uskottavat ja tehtävät.”

 

Raamatussa ei ole ollenkaan  tuollaista opetusta, eikä katolisen kirkon kirkko käsitettä löydy hebr. tai kreik. teksteistä. Raamattu opettaa Jumalan seurakunnan olevan Jeesukseen Kristukseen uskovien joukko, jotka kokoontuvat yhteen, rakentumaan yhteisestä uskosta. Kirkkolaitos on taas sellainen, johon liitetään ihmistekoisen lapsikasterituaalin kautta. Kirkkolaitos alkoi muodostumaan kun Konstantinus Suuri sekoitti Roomassa vaikuttaneet uskonnot ja kristinuskon keskenään. Kirkko ja seurakunta ovat kaksi eri asiaa, joita ei saa sekoittaa toisiinsa. Rooma julisti kristinuskon 390-luvulla Rooman valtion viralliseksi uskonnoksi. Rooman uusi uskonto sai nimekseen Rooman katolinen kirkko. Kun taas Uuden Liiton Jumalan seurakunta syntyi helluntaipäivänä yli kolmesataa vuotta aikaisemmin ennen Rooman kirkkoa.

 

Että he yhtä olisivat tuo yhtä sana on kreikaksi eis, joka tarkoittaa yksi. Jeesus ja apostolit julistivat yhtä seurakuntaa ei katholikos/katholike yleistä seurakuntaa, koska tuohon yhteen seurakuntaan päästiin jäseneksi vain parannuksen tekemisen jälkeen. Jeesus ja apostolit eivät käyttäneet seurakunnasta nimeä yleinen katholikos/katholike, katolinen, vaan Jumalan seurakunta: 2 Kor 1:1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle (tee ekklesia tou Theou - th ekklhsia tou yeou) ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.

 

Kreikkalaista sanaa (katholikos/katholike), katolinen sanaa ei edes löydy Uuden Testamentin kirjoituksista (UT:n kreikankielen tekstilaitos). Jeesus ja apostolit eivät opettaneet katolisesta kirkosta yhtään mitään, vaan he opettivat yhdestä Jumalan seurakunnasta.

 

Katolinen katholike, katholikos sanaa alettiin käyttämään vasta vuoden 110 tienoissa. Sanat katolinen kirkko (he katholike ekklesia) ilmestyivät ensimmäistä kertaa historian lehdille Ignatiuksen kirjeessä Smyrnalaisille, jonka hän kirjoitti vuonna 110 jKr. Kirjeessä hän kirjoitti seuraavasti: "Minne piispa tulee, siellä on kansa, missä Jeesus on, siellä on yleinen (yleismaailmallinen) [katholike] seurakunta (kirkko)."

 

Rooman katolisesta kirkosta tuli valtionkirkkolaitos 390-luvulla, mutta Uuden Liiton Jumalan seurakunta syntyi helluntaipäivänä. Jumalan seurakunta ei ole valtionseurakunta eikä kirkkolaitos, vaan Jumalan seurakunta. Jumalan seurakuntaan synnytään uudesti ylhäältä parannuksen teon jälkeen. Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Parannuksen teko on siis Jumalan armoteko, jonka kautta Hän pelastaa ihmisen sekä liittää hänet Jumalan seurakuntaan.

 

Jeesus ja apostolit eivät käyttäneet sanaa katolinen (katholike), vaan Jumalan seurakunta (ekklesia Theou), joka on yksi (eis). Kirkkolaitoksen juuret eivät ole kirjoitetussa sanassa, vaan isien perinnäis-säännöissä sekä Raamatulle tuntemattomissa käsitteissä ja opeissa.

 

Seuraava Raamatun kohta osoittaa selvästi, että vain uskovat kuuluvat Jumalan seurakuntaan, eivätkä ketkään muut. Kirkko on ihmisten keksimä instituutio, kirkkoon taas kuuluvat kaikki ne, jotka ovat  lapsena kastettu tähän kirkko nimiseen instituutioon. Uskovan ihmisen ei tulisi kuulua ihmisten perustamaan kirkkoon, vaan Jumalan Hengestä ja sanasta syntyneeseen Jumalan seurakuntaan. Seuraava Raamatunkohta selvittää sen minkälainen on seurakunta ja miten seurakuntaan tullaan sisälle.

 

Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta".  Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.  Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä,  ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.  Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,  kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi seurakunnan yhteyteen joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen,  Apt 2:40-47.

 

Jakeessa 47 on kreik. tekstissä sana ekklesia - seurakunta. Vanha Biblia, ruotsalainen käännös 1917 ja Luther kääntävät jakeeseen sanan seurakunta, joka kuuluukin sinne alkutekstin mukaisesti. Seurakuntaan tullaan sisälle, kun on kuultu pelastuksen evankeliumin sanaa ja uskossa otettu sana vastaan ja sen jälkeen uskoontulleet menivät kasteelle ja pysyivät keskinäisessä yhteydessä ja Jumalan sanan opetuksessa.
 

Pelastukseen sisälle tulemisen jälkeen Herra lisää pelastuneen seurakuntaansa. Vesikaste ei liitä ihmistä seurakuntaan niin kuin jotkut tahot opettavat, vaan pelastuksen vastaanottaneen uskovan Herra itse lisää seurakuntaansa. Vesikaste annetaan sen jälkeen kun ihminen on tullut uskoon ei ennen sitä. Uskova kuuluu uudestisyntymän perusteella maailmanlaajuiseen Kristuksen seurakuntaan sekä paikkakuntansa seurakuntaan. Uudestisyntymän jälkeen uskova kokoontuu paikkakuntansa seurakunnassa, niin kuin Raamattu asian opettaa: He pysyvät apostolien opetuksissa= Raamatun opetus, keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa.

Uuden Testamentin Kaanon

Miten ja millä tavalla Uuden Testamentin kaanonin syntyminen tapahtui? Siitä on monenlaista opetusta ja käsitystä. Kirjoitukseeni olen etsinyt mielestäni keskeisimmät asiat, joista käy ilmi kaanonin syntyminen. Kaanonin syntymisen historia on varsin mielenkiintoinen tutkimusmatka, joten tervetuloa tutustumaan tähän mielenkiintoiseen aiheeseen.
 

Uuden Testamentin tekstien syntyminen
 

Seuraavaksi olen laatinut listan Uuden Testamentin kirjojen kirjoittamisen ajankohdasta; kaikkien kirjojen tarkkaa kirjoittamisajankohtaa ei historia tiedä, mutta ne voidaan kuitenkin aika tarkasti määrittää suurin piirtein oikeaan ajankohtaan. Näiden tekstien ajankohdista on monenlaista tulkintaa, mutta suunnilleen samoihin aikoihin  kuitenkin kaikki ne sijoittavat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

- Matteuksen evankeliumi: Osa tutkijoista sijoittaa sen syntymisen tapahtuneen n. vuonna 50 jKr. Minä itse pidän tätä hyvin todennäköisenä vaihtoehtona, vaikka jotkut sanovat sen tapahtuneen 60-65 jKr. ja toiset sijoittavat sen jopa vuosiin 100-110 jKr. Mutta todennäköisin vaihtoehto on se, että Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu mahdollisimman varhain ylös, sillä mitä järkeä olisi kirjoittaa evankeliumi 70 vuotta sen jälkeen kun itse tapahtumat olisivat tapahtuneet. Samoin Matteuksessa on profetia temppelin tuhoutumisesta, joka tapahtui vuonna 70 jKr., eli evankeliumi on kirjoitettu ennen vuotta 70 jKr. Alkuseurakunnan perimätiedon mukaan Matteus olisi kirjoittanut ensin hepreankielellä (tai arameaksi, jota siihen aikaan sanottiin myös hepreankieleksi; aramea oli silloin yleinen puhekieli Israelissa). Kreikankielisen tekstin arvioidaan valmistuneen n. 50 jKr. tai sillä vuosikymmenellä. Matteus oli silminnäkijänä  Herran Jeesuksen yksi opetuslapsista.

- Markuksen evankeliumi: Alkuseurakunnassa olleiden lähteiden mukaan Markus olisi kirjoituttanut evankeliumin Roomassa ollessaan siellä muun muassa Paavalin ystävänä. Näin evankeliumi olisi kirjoitettu vuosina 64-68 jKr. Jotkut sijoittavat evankeliumin syntyhetken vuosiin 45-46 jKr. (Eusebius). Jotkut sijoittavat evankeliumin syntymisen jälkeen vuoden 70 jKr., mutta tämä ei voi olla mahdollista, sillä  samoin myös Markuksessa on profetia temppelin tuhoutumisesta, joka tapahtui vuonna 70 jKr., eli evankeliumi on kirjoitettu ennen vuotta 70 jKr. Markus oli myös silminnäkijänä UT:n tapahtumissa.

- Luukaan evankeliumi: Luukas oli Paavalin työtoveri, eikä Luukas ollut Jeesuksen silminnäkijänä, joten hän turvautunut muiden lähteisiin, niin kuin hän myös sen tuo esille evankeliuminsa alussa.  Evankeliumin ajankohdan arvioidaan olevan n. 63-64 jKr.

- Johanneksen evankeliumi: Tämä evankeliumi on kirjoitettu synoptisten evankeliumien jälkeen. Eli Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu n. 85 jKr. Jotkut pitivät Johanneksen evankeliumia gnostilaisena teoksena, mutta se ei pidä paikkaansa. Vuonna 1946 Nag Hammadista (Nag Hammad) löytyi kirjakääröjä, jotka myös auttoivat synoptisten sekä Johanneksen evankeliumin syntymisajankohdan ajoituksessa. Näiden todisteiden perusteella Nag Hammadista löydettiin 200-300 luvulla kirjoitettuja gnostilaisia kirjoituksia, jotka osoittavat gnostilaisuuden syntyneen paljon myöhemmin kun Johanneksen evankeliumi oli kirjoitettu. Johannes oli myös itse silminnäkijänä UT:n tapahtumille.

- Apostolien teot:  Apostolien teot on kirjoitettu n. vuonna 63 jKr. Luukas joka oli Paavalin työtoveri kirjoitti Apostolien teot ja samoin myös Luukkaan evankeliumin. Apostolien teot on ensimmäinen kirja ja selonteko alkuseurakunnan vaiheista. Apostolien teot alkaa vuodesta n. 30 jKr.  ja päättyy vuoteen 62 jKr.

- Roomalaiskirje: Roomalaiskirje on apostoli Paavalin kirjoittama ja kirjoittamisajankohta on n. 57-58 jKr. Paavali kirjoitti tämän kirjeensä kolmannella lähetysmatkalla Korintosta käsin.

- 1 Korinttolaiskirje: Paavali kirjoitti Efesossa vuonna 55 jKr. ensimmäisen kirjeensä  korinttolaisille.

- 2 Korinttolaiskirje: Paavali kirjoitti toisen kirjeensä korinttolaisille vuonna 56 jKr. luultavasti Makedoniassa.

- Galatalaiskirje: Tämän kirjeen kirjoittamisajankohdasta on esitetty kaksi erilaista ajankohtaa. Jotkut sijoittavat kirjeen kirjoitusajankohdaksi vuoden 49 jKr, ja toiset n. vuoden 58 jKr. Paavali oli kirjeen kirjoittaja.

- Efesolaiskirje: Kirje on kirjoitettu 61 jKr. tai 62 jKr. ja kirjoittajana on Paavali. Hän kirjoitti kirjeen ollessaan vankeudessa Roomassa.

- Filippiläiskirje: Paavali kirjoitti kirjeen vankeudessa Roomassa vuonna 62 jKr.

- Kolossalaiskirje: Paavali kirjoitti tämän vankeudessa Roomassa  vuonna 61 jKr tai 62 jKr.

- 1 Tessalonikilaiskirje:  Paavali kirjoitti kirjeen Korintossa toisen lähetysmatkansa aikana vuonna 50 jKr.

- 2 Tessalonikilaiskirje: Paavali kirjoitti kirjeen Korintosta käsin vuonna 50 jKr. tai 51 jKr.

- 1 kirje Timoteukselle: Paavali kirjoitti pastoraalikirjeen eli kirjeen vanhimmille vuonna 66 jKr.

- 2 kirje Timoteukselle: Tämä Paavalin pastoraalikirje oli hänen viimeisin kirjeensä, joka on kirjoitettu 67 jKr.

- kirje Tiitukselle: Tämän kirjeen Paavali kirjoitti vuonna 64 jKr tai 66 jKr.

- kirje Filemonille: Paavali kirjoitti kirjeen vankilassa Roomassa 61 jKr. tai 62 jKr.

- Hebrealaiskirje: Kirjeen kirjoittajasta ei ole varmaa tietoa. Kirjeen kirjoittajaksi on kautta historian ollut monta ehdokasta mm. Paavali, Barnabas ja Apollos. Kirjeen kirjoittamisajankohta ei ole tarkasti tiedossa, mutta se on kuitenkin kirjoitettu ennen vuotta 70 jKr, koska kirje kertoo mm. temppelin uhripalveluiden olleen vielä käytössä, niin on se osoitus siitä, että kirje on kirjoitettu ennen vuotta 70 jKr.

- Jaakobin kirje: Tämän kirjeen kirjoitti Jaakob, joka oli Herran velipuoli. Kirjeen kirjoittamisajankohdasta ei ole täyttä varmuutta. Jotkut sijoittavat sen kirjoittamisen tapahtuneen ennen vuotta 49 jKr. jotkut sijoittavat sen vuoteen 62 jKr.

- 1 Pietarin kirje: Pietari ensimmäisen kirjeen kirjoittamisen ajankohdasta on monta mieltä ja ne mahtuvat vuosien 63-65 jKr. väliin. Kirjoittamispaikka ei ole tiedossa. Pietarin mainitsee kirjeessään, että Babylonin seurakunta lähettää tervehdyksen. Tätä emme tiedä, että käyttikö Pietari Babylonia Rooman peitenimenä, vai olisiko hän kirjoittanut kirjeen Eufrat-virran varrella sijainneesta Babyloniasta?

- 2 Pietarin kirje: Pietari kirjoitti tämän kirjeensä todennäköisesti 65 jKr. tai 66 jKr.

- 1 Johanneksen kirje: Johannes kirjoitti tämän kirjeen Efesossa n. 90 jKr.

- 2 Johanneksen kirje: Johannes kirjoitti kirjeen n. 90 jKr.

- 3 Johanneksen kirje: Johannes kirjoitti kirjeen n. 90 jKr.

- Juudaan kirje: Juudas, joka kirjoitti tämän kirjeen on perimätiedon mukaan Jaakobin kirjeen kirjoittajan veli. Juudaan kirje on kirjoitettu n. 75 jKr.

- Johanneksen ilmestyskirja: Apostoli Johannes kirjoitti kirjansa perinteisen käsityksen mukaan vuonna 96 jKr.
 

Kaanon ennen Rooman katolista kirkkoa
 

Kleemens Aleksandrialainen (n. 150-n. 215 jKr.) hyväksyi ja tunsi kaikki nykyiset Uuden Testamentin tekstit Jumalan sanaksi. Tosin ennen häntä ja hänen jälkeen oli monia jotka kiistelivät siitä ettei mm. seuraavat kirjeet kuulu kaanoniin: hebrealaiskirje, Jaakobin kirje sekä ilmestyskirja. Kleemens Aleksandrialainen piti myös Didakhe eli 12 apostolin opetusta kanonisena, vaikka sitä se ei kuitenkaan ole.

Jo paljon ennen Rooman katolisen kirkon syntymistä kaanon oli siis kuitenkin valmis ja seurakunnan käytössä. Eli niin kuin näemme historiasta, niin Rooman katolinen kirkko ei synnyttänyt kaanonia, vaan otti käyttöönsä jo olemassa olevat ja muiden tunnustamat kirjat ja kirjeet. Se mikä on huomattavaa, on se että vuonna 1546 Rooman katolinen kirkko kanonisoi apokryfikirjat, joita kirkkoisät pitivät harhaoppisina. Rooman kirkon raamattu pitää sisällään siis harhaoppisten teoksia.
 

Kaanonin syntyvaiheita
 

Markionin kaanon

Markion, jonka sanottiin olevan gnostilainen harhaoppinen eli n. 85-160 jKr. hän teki oman Uuden Testamentin kanonisoinnin. Markion hyväksyi kaanoniinsa vain Luukkaan evankeliumin ja kymmenen ja kymmenen Paavalin kirjettä.   Totean tähän, että meillä on aika yksipuolinen "kirkkohistoria", sillä Rooman katolinen kirkko tappoi vastustajiaan sekä hävitti heidän teoksiaan sekä on antanut sen leiman vastustajilleen, jota saamme historiasta lukea. Rooman katolisen kirkon historian todistuksia voidaan siis pitää puolueellisina, koska se on hävittänyt aikoinaan olemassa olevia tekstejä. katolsien kirkon toimenpiteet ja sen historian todistuksia ei voi siis kaikilta osin pitää luotettavina.  En kuitenkaan ota kantaa Markioniin hyvässä enkä pahassa, mutta sen sanon, että gnostilaisuus on harhaopetusta. Markionin epätäydellinen kaanon oli kuitenkin eräs voimakkaimmista tekijöistä, joka johti myöhemmin kirkon kaanonin virallistamiseen. Markionin epätäydellinen kaanon sekä harhaoppisuus oli se lähtölaukaus, joka sai Rooman katolisen kirkon virallisesti kanonisoimaan Uuden Testamentin tekstit. Rooman katolinen kirkko nousi vastustamaan harhaoppeja ja siksi se virallisti kaanonin, mutta kuitenkin itse samaan aikaan ennen ja jälkeen kaanonin virallistamisen Rooman katolinen kirkko opetti mm. näitä harhaoppeja:

- Vuonna 375 alkoi kuolleitten pyhimysten palvonta.

- Vuonna 378 jKr. roomalainen piispa Damasus peri  keisarilta uskonnollisena johtajana Pontifex Maximus ja  Vicarius Christi arvonimet. Näin Rooman paavin istuimesta tuli Baabelista alkaneen ylipappi kultin perillinen. Tästä lähtien kaikilla Rooman piispoilla(paaveilla) on ollut nämä arvonimet. Heti kun Damasuksesta oli tullut Pontifex Maximus tulivat Rooman katoliseen kirkkoon babylonialaiset seremoniat hallitsevaan asemaan ja myös muiden pakanauskontojen oppikäsityksiä alkoi tulla sisälle Rooman kirkkoon.

- Vuonna 381 alkoivat epäviralliset rukoukset neitsyt Marialle Jumalan äidille ja taivaan kuningattarelle.

Muratorin kaanon

Muratorin kaanonin (n. 170 jKr.) löysi L.A. Muratori vuonna 1740. Muratorin kaanon on kirjoitelma, jossa on nimetty kaikki muut Uuden Testamentin tekstit paitsi Pietarin kirjeet, Jaakobin kirje sekä hebrealaiskirje.

Eusebius

Kesarean piispa Eusebius julkaisi listansa UT:n teksteistä kirjaan kirkkohistoria 325 jKr.

Eusebiuksen teksti kursiivissa:

Kun olemme päässeet tähän asti on järkevää esittää yhteenveto UT:n kirjoituksista. Ensimmäiseksi on syytä asettaa ensisijalle pyhä nelikkö evankeliumeja, joita seuraa Apostolien teot. Tämän jälkeen meidän on syytä tunnistaa Paavalin kirjeet, meidän täytyy lausua aidoiksi jäljellä oleva myöhempi Johanneksen kirje samoin myös Pietarin kirje. Tämän jälkeen jos se näyttää oikealta Johanneksen ilmestys. Mutta joista on väitelty, jotka ovat kuitenkin tuttuja enemmistölle ovat jäljellä oleva Jaakobin kirje sekä Juudaan kirje sekä Pietarin toinen kirje ja toinen ja kolmas Johanneksen kirjeet, vaikka kuuluisivatkin evankelistalle tai jollekin jolla on sama nimi kuin hänellä on.

Väärien kirjojen joukkoon on laitettava Paavalin teot ja Paimen niin kuin sitä kutsutaan sekä Pietarin ilmestys sekä näiden lisäksi Barnabaan kirje ja apostolien opetukset ja Johanneksen ilmestys jos se näyttää siltä. (Tämä viimeinen kuten sanoin on joidenkin hyljeksimä, mutta muut antavat sille paikan muiden tunnustettujen kirjojen joukossa. Ja näiden lisäksi jotkut tunnustavat hebrealaiskirjeen, joka on erikoisesti hyväksytty sellaisten hebrealaisten joukossa, jotka ovat vastaanottaneet Kristuksen. Nämä olisivat olleet ei tunnustettujen joukossa mutta olemme täydentäneet tehdäksemme listan myös näistä kirjoituksista, jotka seurakunnan perimätieto on pitänyt oikeina ja aitoina, jotka eivät ole kanonisia, vaan hyljeksittyjä, vaikka ovat tunnustettuja monien kirkonmiesten toimesta.

Harhaoppisten joukkoon kuuluvat lisäksi Pietarin evankeliumi; Tuomaan evankeliumi sekä Mattiaan evankeliumi. Harhaoppiset ovat nämä kirjat nimenneet apostolien tekemiksi.

Uuden liiton puolella syntyneet apokryfikirjat olivat harjaoppisiksi luettavia.

Athanasius

Aleksandrian piispa Athanasius vuonna 367 jKr. listaa kanonisen UT:n kirjakokoelman näin, teksti on kursiivissa:

Ei ole epäilystäkään UT:n kirjoista, sillä ne ovat nämä: Neljä evankeliumia; Matteus, Markus. Luukas sekä Johannes. Lisäksi Apostolien teot ja seitsemän, niin sanottua katolista kirjettä seuraavasti: Yksi Jaakobilta, sekä kaksi Pietarilta ja kolme Johannekselta ja näiden jälkeen yksi Juudaalta. Näiden lisäksi on neljätoista kirjettä Paavalilta seuraavassa järjestyksessä: Ensimäiseksi Roomalaisille sitten kaksi Korinttolaisille ja näiden jälkeen Galatalaisille ja Efesolaisille ja Filippiläisille ja Kolossalaisille ja hebrealaisille ja sitten kaksi kirjettä Timoteukselle, mutta yksi Tiitukselle ja viimeinen Filemonille.

Lisäksi vielä Johanneksen ilmestys tämän ja lisäksi on myös muita kirjoja, joita ei voi kanonisoida, mutta joita isät suosittelivat: Salomonin viisaudet, Siirakin viisaudet ja Ester ja Judit ja Tobit ja niin kutsuttu apostolien opetukset ja Paimenkirje. Ensimmäiset kanonisoitakoon, mutta jälkimmäiset apokryfit  ovat harhaoppisten juonia ....

Vanhan liiton puolella kirjoitetut apokryfikirjat olivat harhaoppisten joukossa, jotka eivät kuuluneet vanhan testamentin kaanoniin.

Karthagon kolmas kirkolliskokous

Karthagon kolmas kirkolliskokous vuonna 397 jKr. esitti ja hyväksyi ensimmäisen virallisen kaanonin, johon otettiin mukaan kaikki 27 kirjaa (ne jotka ovat mukana nykyisessä Uudessa Testamentissa). Näin vasta 397 jKr. Rooman katolinen kirkko kanonisoi sen mikä oli ollut olemassa jo muutaman sadan vuoden ajan. Rooman katolinen kirkko ja sen edustajat ylpeilevät usein sillä, että he ovat antaneet Uuden Testamentin kristityille. Mutta totuus kuitenkin on se, että Rooman katolinen kirkko kykeni kanonisoimaan Uuden Testamentin tekstit siksi koska ne olivat käytössä ja yleisesti hyväksyttyjä Jumalan seurakunnissa. Ja Jumalan seurakunta oli niitä käyttänyt jo kauan ennen niiden kanonisointia. Rooman kirkko sai siis kaanonin heitä aikaisemmin eläneiltä, jotka hyväksyivät kaikki nykyään käytössä olevat UT:n tekstit. uuden Testamentin kaanon oli jo olemassa ja käytössä Jumalan seurakunnassa ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien.

Trento 1546 ja apokryfikirjat

Rooman katolinen kirkko antoi käskyn Raamatun sisällöstä vuonna 1546, jolloin Trentossa päätettiin, että Jeromen latinalaisen Vulgatan täytyy olla kirkon virallinen kaanon. Rooman katolisen kirkon kaanonin tuli mukaan myös Vanhan Testamentin Apokryfikirjat, jota varhaiset kirkkoisät pitivät harhaoppisena.

Katolinen katholike, katholikos sanaa alettiin käyttämään vasta vuoden 110 tienoissa. Sanat katolinen kirkko (he katholike ekklesia) ilmestyivät ensimmäistä kertaa historian lehdille Ignatiuksen kirjeessä Smyrnalaisille, jonka hän kirjoitti vuonna 110 jKr. Kirjeessä hän kirjoitti seuraavasti: "Minne piispa tulee, siellä on kansa, missä Jeesus on, siellä on yleinen (yleismaailmallinen) [katholike] seurakunta (kirkko)."

Meidän tulee kyetä erottamaan toisistaan katolinen kirkko, joka käsite syntyi 100-luvulla sekä Rooman katolinen kirkko, joka alkoi muodostumaan vuoden 312 jKr. jälkeen. Rooma julisti kristinuskon 390-luvulla Rooman valtion uskonnoksi. Rooman uusi uskonto sai nimekseen Rooman katolinen kirkko. Ja näin vasta 390-luvulla Rooman katolinen kirkko syntyi virallisesti. Rooman kirkon virallinen kaanon hyväksyttiin viralliseksi vasta vuonna 397 jKr. Sana katolinen tuli varsin myöhään mukaan kristittyjen sanastoon, mutta Jeesus eikä apostolit opettaneet mitään katolisesta kirkosta. Sanaa katholikos =katolinen, ei löydy UT:n kreikankielisestä tekstistä.

Rooman kirkko ei ole siis antanut meille UT:n kaanonia, vaan Jumala sen antoi UT:n kirjoittajien kautta. Rooman kirkko kanonisoi siis jo olemassa olevat kirjat seurakunnassa olevien kirjeiden perusteella, joissa kirjeet olivat olemassa opetuskäytössä. Rooman kirkon viimeisin kaanon astui voimaan vuonna 1546, jolloin se otti käyttöön harhaoppiset apokryfikirjat. Rooman katolinen kirkko ei siis ole Uuden Testamentin kaanon synnyttäjä, vaan se kokosi sen, joka oli jo muilla täydellisesti käytössä.

Apokryfikirjat

Millä tavalla alkuseurakunta ja sen jälkeläiset ovat erottaneet oikean Raamatun kaanonin ns. apokryfisistä kirjoista, joilla ei ole Jumalan sanan arvovaltaa? Kanonisen arvovallan kirjoituksille antoi se, että ne olivat Jeesuksen opetuslasten kirjoittamia (Paavalille Jeesus ilmestyi opettaen häntä ja Pietari hyväksyi hänen palvelutehtävänsä sekä kirjeissään hän antoi Paavalin kirjeille kanonisen arvovallan, siksi Paavalin kirjeet on hyväksytty kaanoniin, vaikka Paavali ei ollut 12 opetuslapsen joukossa; samoin on Luukkaan laita, joka oli Paavalin työtoveri; alkuseurakunta hyväksyi Luukkaan evankeliumin kanoniseksi evankeliumiksi ilman mitään epäilyjä, samoin tulee meidän tehdä) sekä niiden tuli olla yleisesti hyväksyttyjä ja niissä tuli olla oikea Jumalan sanan arvovallan mukainen opetus.
 

Niin sanotut Uuden Testamentin apokryfikirjat (gnostilaiset evankeliumit) eivät kuulu Raamatun kirjoihin ja suurin osa niistä (apokryfikirjoista) on kirjoitettu toisella vuosisadalla tai myöhemmin; eli ne ovat syntyneet paljon myöhemmin kuin UT:n kanoniset tekstit. Viimeisin kanoninen teksti Ilmestyskirja näki päivänvalon n, 96 jKr. Ilmestyskirja päätti Jumalallisten ilmoitusten ketjun; sen sanoma oli siihen hetkeen ja aina maanpäällisen ihmiskunnan historian loppuhetkeen asti, eikä näin enää tarvittu uusia ilmoituksia, sillä ilmoitus oli jo annettu koskemaan koko ihmiskunnan historiallista aikakautta. Ja sitä ennen oli jo kaikki muu oleellinen sanottu ja tuotu esiin. UT:n apokryfiset kirjat ovat syntyneet paljon myöhemmin kuin Ilmestyskirja, tämäkin kertoo että uudet ilmoitukset olivat ihmisestä lähtöisin, eivätkä omanneet Jumalallista arvovaltaa, sillä Jumalan Raamatullinen ilmoitushistoria päättyi Ilmestyskirjaan. UT:n apokryfikirjoilla on yksi yhteinen piirre, ne ovat gnostilaisvaikutteisia. Gnostilaisille teksteille on myös ominaista seuraavat piirteet; gnostilaisuus asetti itsensä korkeampaan asemaan kuin kristinusko sekä gnostilaisuus ei uskonut Jeesuksen olevan Jumala. Nuo edellä olevat seikat jo itsessään todistavat sen ettei gnostilaisapokryfisilla teksteillä voida todistaa Raamatun opetusta, sillä gnostilaisuus asetti itse itsensä kristinuskoa korkeammalle sekä uskominen Jeesukseen tavallisena ihmisenä teki heistä ihmisiä, joilla ei ollut halua Raamatulliseen uskoon, vaan pikemminkin he halusivat todistaa sen vääräksi korottamalla omaa uskoaan.  Näin gnostilaisia tekstejä ei voida mitenkään pitää kristinuskon alkuperäisinä teksteinä tai kristinuskoon kuuluvina teoksina, sillä gnostilaiset pitivät kristinuskoa vihollisenaan ja gnostilaiset olivat "oikeaoppisia". Tosiasiassa gnostilaiset olivat samassa eksytyksen veneessä kuin kirkkolaitos, kumpaisellakin oli vain erilaiset opetukset, mutta opetuksen innoitus tuli samasta lähteestä, eli pimeyden päämajasta.

Gnostilaisuudessa oli monenlaista vaikutusta esim. jotkut gnostilaiset opettivat, että jumalallisuus saavutetaan miehen ja naisen ykseydellä. Tämä ajatus johti myös jotkut gnostikot tavoittelemaan jumaluutta miehen ja naisen seksiaktin kautta. Mutta oli myös olemassa gnostilaisia, jotka pidättäytyivät sukupuolisuhteista. Kun tiedämme sen tosiasian, että gnostilaiset pitivät kristittyjä vihollisinaan sekä he pitivät itseään kristittyjä parempina ja he halusivat kaikella tavalla osoittaa kristinuskon vääräksi, niin sen tähden syntyivät ns. gnostilaiset evankeliumit, joiden tarkoituksena oli mustamaalata ja vääristää oikea evankeliumi. Gnostilaiset menivät niin pitkälle tässä, että he kirjoittivat evankeliumit "uusiksi" väärentämällä ne; joissa he kuvasivat Jeesuksen tavalliseksi mieheksi, joka yhtyi jumalallisuuteen Maria Madgaleenan kautta. Tuo gnostilainen väite, että Maria Madgaleena oli Jeesuksen vaimo sopi gnostilaisille, koska sillä tavalla he pyrkivät väittämään oman oppinsa oikeaksi ja saivat tukea ajatuksilleen. Ajatus Jeesuksen naimisissa olosta (yhtyminen jumalallisuuteen naisen kanssa) on gnostilaista evankeliumia. Samoin myös tuo toinen seksuaalikielteinen ryhmä sai lisää vettä myllyynsä väittäen "uusien" evankeliumien kautta, että Jeesus vietti synnillistä ja paheellista seksielämää. Näin nuo molemmat ryhmittymät saivat itselleen "uusista evankeliumeistaan" oivia puhemiehiä, joilla he hyökkäsivät kristittyjä ja Raamatun sanomaa vastaan. Se oli ovela juoni toisten mustamaalaamiseksi, mutta onneksi tiedämme sen, että näiden gnostilaisten tekstien innoituksen lähde on ollut pimeyden päämajassa, ja että Raamatussa on totuus siitä kuinka asiat ovat. Raamattu ei kerro Jeesuksen olleen naimisissa, eikä Hän ollutkaan naimisissa, koska Hän ei syntynyt maailmaan naimisiinmenoa varten, vaan siksi, että kuolisi syntiuhrina maailman synnin tähden.
 

Alkuseurakunta ja Raamattu


Alkuseurakunta luki jo olemassa olevia kirjoituksia, joista tietysti ensimmäisenä oli Vanhan Testamentin kirjat. Sen jälkeen seurakuntaan levisi UT:n tekstit, joista viimeisin oli valmis vuonna 96 jKr.

Raamattu kertoo apostoleiden kirjeiden kiertäneen seurakunnissa, joka merkitsee sitä että jo hyvin varhain heidän kirjeensä olivat Jumalan seurakuntien luettavissa.

2Pie 3:15 ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;

Apostoli Pietari kirjoitti kirjeensä Vähä-Aasiassa ja Aasiassa oleville uskoville. Pietarin kirjoituksesta käy ilmi, että Paavalin kirjeitä luettiin Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa. Eli niin Paavalin kuin Pietarin kirjeitä luettiin Vähä-Aasian ja Aasian seurakunnissa.

Ilm 1:
3 ¶ Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!
4 Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä,

 

Kol 4: 16 Ja kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan Laodikeankin seurakunnassa ja että myös te luette Laodikeasta tulevan kirjeen.

Myös Johanneksen ilmestyskirjaa luettiin Aasian seitsemässä seurakunnassa sen jälkeen, kun se valmistui vuonna 96 jKr. Edellä olevista jakeista käy ilmi, että apostolien kirjeitä kopioitiin ja lähetettiin olemassa oleviin seurakuntiin. Paavali kertoi kolossalaisille, että hänen kirjeensä tuli toimittaa luettavaksi Laodikean seurakuntaan. Apostolien kirjeet siis levitettiin olemassa oleviin Jumalan seurakuntiin ja pikku hiljaa ne tietenkin levisivät kaikkialle, missä oli Jumalan seurakuntia. Esimerkiksi Kleemens Aleksandrialainen (n. 150-n. 215 jKr. tunsi kaikki 27 Uuden Testamentin tekstit ja piti niitä Jumalan sanana.

Jumalan sana ja sen opetus on siis ollut koko ajan Jumalan seurakunnan käytössä kautta sen historian. Lukekaamme siis suurella innoituksella niitä samoja tekstejä, joita luettiin aikoinaan vanhan liiton seurakunnassa (VT) sekä myös alkuseurakunnassa (VT ja UT).

 

Rooman katolinen kirkko keräsi ja kokosi olemassa olevat UT:n tekstit, joita alkuseurakunta oli käyttänyt n. 300 vuotta ennen Rooman katolisen kirkon syntymistä. Uuden Testamentin tekstit ovat olleet koko ajan olemassa siitä asti kunnes ne kaikki tulivat valmiiksi ja ne olivat käytössä alkuseurakunnalla vuosisatoja ennen RKK:n syntymistä.

Rooman katolinen kirkko ja ekumenia

Suomessakin monet kirkot sekä herätysliikkeet harrastavat ekumeniaa Katolisen kirkon ja Paavin kanssa mm: Luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, Suomen vapaakirkko, helluntaiherätys, Suomen baptistiyhdyskunta, Suomen adventtikirkko, pelastusarmeija, Finlands Svenska adventkyrka, Finlands Svenska metodistkyrka, Finlands Svenska pingstmission, Fria missionsförbundet, The Anglican church in Finland, Finlands Svenska baptistsamfund.

Paavi harrastaa ekumeniaa myös muslimien kanssa

 

 

Katolisessa kirkossa suudelmalla on monia merkityksiä. Pyhä suudelma, rauhan suudelma, rakkauden suudelma ystävyyden suudelma.  

 

Paavi suutelee vuonna 1999 koraania. Paavin suudelma on osoitus suuresta kunnioituksesta koraania kohtaan sekä koko Islamin uskontoa kohtaan. Paavi harrastaa ekumeniaa Islamin uskonnon edustajien kanssa. Paavi puhuu avoimesti, jotta katolinen kirkko kunnioittaa Islamin uskontoa.

 

Meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme, mutta emme saa hyväksyä epäjumalan palvelusta, jota Islamilaisuus edustaa. Paavi hyväksyy Islaminuskon sekä on rukoillut yhdessä Islaminuskon edustajien kanssa. Islamin usko edustaa epäjumalan palvelemista eikä Jeesuksen Kristuksen opetuslapset voi harjoittaa uskon ykseyttä tällaisen saatanallisen uskonnon edustajien kanssa. Ekumenian tavoite on saada yhteys myös Islaminuskon kanssa.

 

Paavi ja Buddhalaiset

 

 

Paavi Eugene IV sanoi aikanaan: ” Buddhalaisuus on kadotuksen uskonto”. Mutta Paavi Johannes Paavali on sanonut: ” Buddhalaisuus on pelastuksen uskonto.”  Katolinen kirkko opettaa, jotta : ”Paavi on erehtymätön, kun hän koko kirkon korkeimpana paimenena ja opettajana uskon ja siveysopin asioissa antaa koko kirkkoa tarkoittavan päätöksen.”  Jompikumpi Paavi siis erehtyi ja koko katolinen oppi Paavin erehtymättömyydestä on murentunut.

 

Kuvassa Paavi Johannes Paavali II vuonna 1984 tapaamassa Buddhalaisen uskonnon edustajia. Paavin lausunto, jotta buddhalaisuus on pelastuksen uskonto, on valheellinen, sillä buddhalaisuus on epäjumalanpalvelusta. Paavilla on siis myös ekumeeniset suhteet buddhalaisuuteen.

 

Vatikaani opettaa tänä päivänä, jotta kaikki uskonnot ovat tasa-arvoisia, mutta Jumala on asettanut vain yhden kirkon, jossa voi pelastua, joka on katolinen kirkko. Vatikaanin lausunnot ovat ristiriitaisia keskenään, sillä välillä se antaa lausunnon, jotta esim. buddhalaisuus on pelastuksen uskonto, mutta siten toisaalta, jotta vain katolisessa kirkossa on pelastus.

 

Tämä on Paavin ekumeeninen tavoite hyväksyä muut uskonnot sekä kirkot, mutta silti nostaa katolinen kirkko muiden yläpuolelle.

Paavi ottaa pakanallisen Shiva merkin otsaansa

 

 

 

Kuvassa Shiva papitar laittaa pakanallisen epäjumalan (sign of the tilak) merkin Paavin otsaan. Paavi siis vastaanottaa Shiva uskonnon ”voitelun” itseensä.

 

Shiva uskonto on yksi Hindulaisen uskonnon haara. Hindulaisuus sekä sekä Shiva uskonto ovat epäjumalan palvelusta. Paavi harjoittaa ekumeniaa myös tällaisissa yhteyksissä.

 

Ekumeeninen eksytys

Ekumenia on siis eksytystä, jonka kautta saatana yrittää eksyttää uskovat sekä uskottomat uskomaan, jotta ekumenia on Jumalan työtä, jossa Hän yhdistää kaikki yhdeksi. Jeesuksen opetuslapsilla ei tule olla osallisuutta ekumeniaan. Jeesuksen opetuslasten tulee harjoittaa ykseyttä Jumalan Hengestä syntyneiden uskovien kanssa.

 

Paavi kirjoittaa seuraavaa kiertokirjeessään Ut unum sint vuodelta 1995:

 

 

   Katolisen kirkon ekumeeninen vastuu samoin kuin Kristuksen kaikkien oppilaiden vastuu koota kaikki ykseyteen perustuu Jumalan suunnitelmaan. Sillä "kirkko ei ole itseensä sulkeutunut todellisuus, vaan se on jatkuvasti avoin liikkeessä olevalle lähetykselle ja ekumenialle. Sehän on lähetetty maailmaan julistamaan yhteyden salaisuutta, joka on sen olemus, todistamaan siitä, tuomaan sen nykyhetkeen ja levittämään sitä - - yhdistämään Kristuksessa kaikki ja kaiken, olemaan kaikille 'jakamattoman ykseyden sakramentti'"…

 

    Jumala tahtoo, että koko hajalleen joutunut ihmiskunta muodostaisi ykseyden. Siitä syystä hän lähetti Poikansa, jotta tämä lahjoittaisi meille kuolemallaan ja ylösnousemisellaan rakkauden Henkensä. Ristillä tapahtuneen uhrikuolemansa aattona Jeesus itse rukoilee oppilaidensa ja kaikkien häneen uskovien puolesta, että he olisivat yhtä, elävä yhteisö. Sen tähden ihmisillä, jotka liitetään kasteessa Kristuksen ruumiiksi, on velvollisuuden lisäksi Jumalan edessä vastuu noudattaa hänen suunnitelmaansa; Kristuksen ruumiissa sovinto ja yhteys toteutuvat täydellisesti. Miten voisimme pysyä jatkuvasti erossa, kun meidät on kuitenkin kasteessa "upotettu" Herran kuolemaan, juuri siihen tapahtumaan, jossa Jumala on Pojassaan hajottanut maahan meitä erottavat muurit? "Tämä jakautuneisuus on ilmeisessä ristiriidassa Kristuksen tahdon kanssa, se on maailmalle pahennukseksi ja vahingoittaa evankeliumin kaikille luoduille julistamisen pyhää asiaa…

 

    "Iäisyyksien Herra, joka viisaasti ja kärsivällisesti toteuttaa armollista suunnitelmaansa meitä syntisiä kohtaan, on viime aikoina alkanut vuodattaa jakautuneiden kristittyjen keskuuteen katumuksen henkeä ja yhä voimakkaampaa yhteyden kaipuuta. Tämä armo on tehnyt kaikkialla syvän vaikutuksen moniin ihmisiin, ja myös erossa olevien veljiemme keskuudessa on Pyhän Hengen armon vaikutuksesta syntynyt yhä laajeneva liike, jonka tarkoituksena on kaikkien kristittyjen ykseyden aikaansaaminen. Tähän ykseysliikkeeseen, jota kutsutaan ekumeeniseksi liikkeeksi, osallistuvat ne, jotka rukoilevat kolmiyhteistä Jumalaa ja tunnustavat Jeesuksen Herraksi ja Vapahtajaksi, eivätkä he osallistu siihen vain yksilöinä vaan myös niiden yhteisöjen jäseninä, joissa he ovat kuulleet evankeliumin ja joita he nimittävät kirkokseen ja Jumalan kirkoksi. Melkein kaikki kaipaavat, vaikkakin eri tavoin, yhtä ainoata ja näkyvää Jumalan kirkkoa, joka on todella yleismaailmallinen ja joka on lähetetty koko maailmaan, jotta maailma kääntyisi evankeliumiin ja siten pelastuisi Jumalan kunniaksi."…

Paavi ajaa ekumenian asiaa kovin tarmokkaasti, mutta Paavi ajaa ekumeniaa katolisesta näkökulmasta käsin. Paavi kirjoittaa kiertokirjeessään viisi kohtaa, jotka ekumeenikkojen on hyväksyttävä, jotta ykseys saavutetaan.
Paavin puhe kursivoituna sekä lihavoituna:

 

Matka välttämättömään ja riittävään näkyvään ykseyteen Kristuksen tahtoman yhden kirkon yhteytenä vaatii vielä kärsivällistä ja rohkeaa työtä. Tällöin emme saa asettaa mitään ylimääräisiä velvollisuuksia niiden lisäksi, joista emme voi luopua (vert. Ap. t. 15:2).

 

Voimme jo nyt nimetä ne aiheet, joita on syvennettävä saavuttaaksemme aidon yksimielisyyden uskossa.

1. Pyhän Raamatun, ylimmän auktoriteetin uskoa koskevissa asioissa, ja Jumalan sanaa selittävän välttämättömän pyhän tradition suhde.

 

Tämän kohdan kun uskot, niin silloin sinun on uskottava katolisen kirkon epäraamatullinen evankeliumi sekä katolisen kirkon perimätieto sekä traditio.

 

2. Eukaristia, Kristuksen ruumiin ja veren sakramentti, joka kannetaan Isän ylistykseksi, Kristuksen uhrin ja reaalisen läsnäolon muistoksi ja Pyhän Hengen pyhittäväksi vuodattamiseksi.

 

Tämän kohdan kun uskot niin silloin murretaan Golgatan sovitustyö. Katolinen kirkko opettaa, jotta messu-uhrissa Kristus uhrataan uudestaan joka kerta verettömällä tavalla. katolinen kirkko opettaa, jotta messu-uhri on voimakkain sovitus-uhri. Raamattu kertoo Golgatan sovitustyön olevan voimakkain sovitus uhri sekä, jotta se on kertakaikkinen uhri. Ei ole kahta uhria uudessa liitossa eikä Jeesuksen uhria uhrata enää uudestaan.

 

3. Pappeus sakramenttina, vihkimyksenä kolmiasteiseen palveluvirkaan: piispan, papin ja diakonin virkaan.

Tämän kohdan kun uskot, niin silloin sinun on tunnustettava katolisen kirkon piispojen ja pappien opit Raamatullisiksi opeiksi.

 

4. Kirkon opetusvirka, joka on uskottu paaville ja hänen kanssaan yhteydessä oleville piispoille ja joka käsitetään vastuuksi ja valtuudeksi opettaa Kristuksen nimessä uskoa ja pitää uskosta huolta.

Tämän kohdan kun uskot, niin silloin sinun on uskottava katolisen kirkon opettama asema Paavista, joka on täysin epäraamatullinen. Ja kun uskot tämän kohdan niin silloin Paavista tulee sinun hengellinen auktoriteetti, jonka opetukselle sinun tulee alistua.

 

5. Neitsyt Maria, Jumalan äiti ja kirkon ikoni, hengellinen äiti, joka rukoilee Kristuksen oppilaiden ja koko ihmiskunnan puolesta.

 

Tämän kohdan kun uskot niin silloin sinun on uskottava katolisen kirkon opetus Mariasta, joka on täysin epäraamatullinen. Siihen kuuluu myös Marian palvonta.

 

Nämä viisi kohtaa siis Paavi edellyttää kaikkien ekumeenikkojen uskovan. Paavi ja katolinen kirkko tekee tarmokkaasti töitä, jotta nuo edellä mainitut viisi kohtaa täyttyisivät ja muut uskonnot sekä kirkot ja herätysliikkeet hyväksyisivät nuo kohdat. Nuo viisi kohtaa kuuluvat myös ekumeniaan mukaan, joiden eteen ekumenia tekee kovasti työtä. Sinä joka olet mukana ekumeniassa niin sinä olet mukana tällaisessa epäjumalan palveluksessa. Tee siis parannus ja hylkää ekumeeniset tavoitteet ja tule ulos ekumeniasta ja ala rakentamaan uskovien ykseyttä Raamatun opettamalla tavalla.

Elävä esimerkki ekumenian kavaluudesta

 

Kerron elävän esimerkin tästä kaksinaamaisuudesta sekä asioiden peittelemisestä, missä ekumeniassa on kysymys. Olin aikoinani työntekijänä eräässä vapaiden suuntien seurakunnassa vastuualueeni oli nuorisotyö.

Kirjoitin herätysliikkeen lehteen artikkelia julkaistavaksi. Lehden päätoimittaja hyväksyi kirjoituksen julkaisemisen yhdellä ehdolla, jotta lihavoidulla olevat lauseet poistettaisiin:

 

Kirjeeni kursiivissa sekä lihavoituna päätoimittajan poistamat lauseet:

 

UUDISTUS JUMALAN SANAN OPETUKSIEN TOTEUTUMISEEN:

 

Miten ja mihin suuntaan tulee uudistua? Raamattu vastaa meille; älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Jumalan sana varoittaa meitä ettemme; rakentaisi uskoamme ja seurakuntaa maailman hengen ja maailman virtauksien mukaan. Raamattu kehottaa meitä tutkimaan Jumalan sanasta Hänen tahtoaan ja rakentamaan Jumalan sanan perustukselle. Emme voi rakentaa omien mielipiteiden varaan tai katsoa maailmasta mallia. Sana Tora tarkoittaa ensisijaisesti opetusta ja myös lakia. Rakentakaamme uskomme ja seurakunta Jumalan sanan opetuksen mukaan. Sanoohan sana, että Herra on asettanut säädöksensä, jotta niitä tarkasti noudatettaisiin, Jeesus sanoi; älkää luulko, että olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, olen tullut täyttämään lain. Mekään emme voi kumota Jumalan sanan selviä rakennuspiirustuksia, Paavali kirjoittaa; kumoammeko lain vetoamalla uskoon, emme vaan me vahvistamme lain. Meidän tehtävä on vahvistaa sanan opetus ja ojentautua sen mukaan.

Jumalan suunnitelma Jeesuksessa Kristuksessa on, että Hänen luonteensa ja tahtonsa pyhyys ilmenee Jeesuksen todistajissa. Laki paljastaa ihmiselle hänen syntinsä, yksin Jeesuksen sovitustyö vapauttaa ihmisen synnin ja saatanan vallasta, Kun ihminen saa katua tunnustaen syntinsä ja vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen ja Jeesuksen sovitustyön, hänestä tulee Jumalan lapsi, Pyhä Henki sinetöi meidät Jeesuksen todistajiksi näin sydämessämme asuva Pyhä Henki sanan opetuksen kautta uudistaa meitä niin että, Jumalan luonne, tahto, pyhyys ja rakkaus ilmenee Jeesuksen todistajissa. Siitä kaikki tuntevat teidät Jeesuksen opetuslapsiksi, jos teillä on keskinäinen rakkaus ja se on rakkaus Jumalaan että pidämme Hänen käskynsä, näin sanoo Jumalan sana. Olemmeko yhtä tänä päivänä kristikunnassa niin kuin Jumalan tahto on ?

 

Jos todella haluamme uudistua niin, todellinen uudistuminen johtaa kristikunnan alkuperäiseen ja Raamatulliseen seurakuntaan. Nyt on menossa uusien erilaisten seurakuntien istutusbuumi. Lisää hajaannusta jo nykyiseen hajaannuksen tilaan. Jumalan sana tuntee vain yhden Kristuksen ruumiin, yhden seurakunnan Kristityt huutavat, tämä on meidän laidunmaamme, kun Jumalan tahto on, että Jeesuksella on yksi lammaslauma, jotka laiduntavat samalla laidunmaalla samaa ruohoa syöden. Kun tutkimme Raamattua ja ekumeenista liikettä niin huomaamme ettei se ole Jumalasta. Toinen evankeliumi, toinen henki rakentaa lopun luopiokirkkoa ekumenian hengessä katolisen kirkon ympärille. Toinen evankeliumi pyrkii ulottamaan vaikutuksensa koko kristilliseen seurakuntaan.

Tänä päivänä korostetaan usein tunnekokemuksia. Ihmiset jotka juoksevat tunteitten perässä eivät jaksa kuunnella totuuden sanaa, jonka tulisi olla kokoontumisemme perusta. Jos kokouksissa ei tapahdu mitään sensaatiomaista ei kokoukset kiinnosta niitä, jotka etsivät tunteita, Jumala on luonut tunteet eikä niissä ole mitään pahaa, mutta usko perustuu Jumalan sanaan. Uudistus Jumalan sanan mukaiseen elämään kyllä avaa meille kaikki tunne-elämykset, jotka ovat oikeassa suhteessa Jumalan sanaan. Tämä aika tarvitsee totuuteen juurtuneita uudistajia, Pyhä Henki johtaa meidät totuuteen, Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen Kristuksen. Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Pelkäämmekö julistaa, että ilman uskoa Jeesukseen ihminen on matkalla kadotukseen. Älä pelkää tuomitsemista, koska et tuomitse, vaan julistat totuutta. Totuuden julistamista seuraa aina vastustus ja arvostelu. Jeesuksen todistajien ei tule odottaa, että totuus tulisi suosituksi kääntymättömien keskuudessa, Jumalan rakkauden ja pyhyyden kokeminen synnyttää rohkeutta Jeesuksen todistajissa. Tänä aikana Jumala kutsuu palvelijoitaan puhaltamaan pasuunaan. Jumala asettaa Jeesuksen todistajat sanansa vartiomiehiksi. Kun kuulet Herran suusta sanan, julista se rakkaudessa ihmisille. Kerro ihmisille heidän rikoksensa ja syntinsä, kerro ihmisille Jumalan pelastuslahjasta Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan pelastussuunnitelmasta. Jeesuksen todistajat rakastakaa ihmisiä Jumalan rakkaudella. Näissä ajatuksissa allekirjoittanut joutuu katsomaan peiliin ja tekemään parannusta huutaen, Jeesus uskon, auta epäuskoani.


Petri Paavola

 

Syy lauseiden poistoon oli, että tämä herätysliike on mukana ekumeenisessa liikkeessä (tosin silloin vielä tarkkailija jäsenenä, mutta nykyään täysjäsenenä) eikä kyseisen herätysliikkeen työntekijä voi moista lausuntoa antaa katolisesta kirkosta eikä ekumeniasta.

 

Minä tein ratkaisuni ja sanoin, että koko kirjoitusta ei sitten julkaista, koska poistetut lauseet kuuluvat tärkeänä osan kokonaisuuteen.

 

Mutta tämän herätysliikkeen hallituksen puheenjohtaja myönsi minulle, että katolisen kirkon oppi esim: Messu-uhrista sekä Mariasta on riivaajien oppeja. Mutta sitä ei kuitenkaan uskalleta julkisesti myöntää, vaan siitä puhutaan omissa pienissä piireissä.

 

Nyt on vain käynyt, niin kuin varoitin tätä puheenjohtajaa, että kun totuus salataan, niin uusi sukupolvi hyväksyy ja menee täysillä mukaan ekumeniaan eikä näe asioiden todellista tilaa, vaan hyväksyy katolisen kirkon riivaajien opin raamatullisena totuutena. Ja tämä eksytys on nyt pitkällä, sillä nykyään myös vapaissa suunnissa on lisääntynyt uskovien joukko, joka pitää katolisen kirkon virallista oppia Raamatullisena.

 

Lopun ajan luopumus

 

1 Tim 4:1-3 Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja  valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty  ja jotka kieltävät menemästä naimisiin.

 

 

Jakeessa olevan sanan tulevina voi myös kääntää viimeisinä. Apostoli Paavali kirjoitti, jotta lopun aikana monet uskovat luopuvat uskosta ja alkavat seurata riivaajien oppeja. Myös ekumenian kautta tämä jae toteutuu ja on jo toteutumassa sekä osittain toteutunut.

 

Rooman katolinen kirkko on mukana ekumeniassa ja antaa seuraavanlaisen lausunnon ekumenian nimissä:

 

Sunnuntai 23 syyskuuta, Astana Kazakstanin pääkaupunki, jossa Paavi sanoi:                                                                                                                            
‘On yksi Jumala’. Apostoli julistaa ennen kaikkea Jumalan absoluuttista ykseyttä. Tämä on totuus, jonka kristityt perivät Israelin kansalta, jonka he jakavat muslimien kanssa: Se on usko yhteen Jumalaan, 'taivaan ja maan Herraan' (Lk 10:21), kaikkivaltias ja armollinen. Tämän yhden Jumalan nimessä, käännyn ihmisten puoleen, joilla on syvät muinaiset uskonnolliset traditiot, Kazakstanin kansa.

 

 

Nostra Aetate
3. Kunnioittavasti Kirkko tarkastelee myös muslimeja, jotka palvovat yhtä ainoata Jumalaa, elävää ja itsessään olevaa, armahtavaista ja kaikkivaltiasta, taivaan ja maan Luojaa,[5] joka on puhunut ihmisille. He pyrkivät koko sielullaan alistumaan hänen kätkettyihinkin päätöksiinsä, niin kuin alistui Jumalan tahtoon Aabraham, johon islamin usko mielellään vetoaa. Jeesusta, jota he tosin eivät tunnusta Jumalaksi, he kuitenkin kunnioittavat profeettana ja he pitävät kunniassa hänen neitseellistä äitiään Mariaa, jonka puoleen he toisinaan hartaasti kääntyvät. Lisäksi he odottavat tuomion päivää, jona Jumala herättää ja palkitsee kaikki ihmiset ansionsa mukaan. Sen tähden he pitävät suuressa kunniassa hyveellistä elämää ja kunnioittavat Jumalaa erityisesti rukouksin, almuin ja paastoten.

 

KIRKON DOGMAATTINEN KONSTITUUTIO - LUMEN GENTIUM
Paavi Paavali VI Marraskuu 21, 1964                                      
16. Lopuksi ne, jotka eivät vielä ole ottaneet vastaan evankeliumia, ovat monella eri tavalla suhteessa Jumalan kansaan.[18] Näistä on etusijalla se kansa, jolle on annettu liitot ja lupaukset ja josta Kristus lihan puolesta on syntynyt (vrt. Room. 9:4-5), kansa, joka valinnan mukaan on rakastettu isien tähden, sillä Jumala ei kadu armolahjojaan eikä kutsumistansa (vrt. Room. 11:28-29). Mutta pelastussuunnitelma käsittää nekin, jotka tunnustavat Luojan, niiden joukossa ennen kaikkea islaminuskoiset, jotka tunnustavat pitävänsä kiinni Abrahamin uskosta ja yhdessä meidän kanssamme palvovat yhtä ainoata laupiasta Jumalaa, joka on tuomitseva ihmiset viimeisenä päivänä. Eikä Jumala itse ole kaukana niistäkään, jotka varjoista ja kuvista etsivät tuntematonta Jumalaa, koska hän antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken (vrt. Ap.t. 17:25-28) ja koska hän Vapahtajana tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat (vrt. 1 Tim. 2:4). Ne, jotka ilman omaa syytään eivät tunne Kristuksen evankeliumia eivätkä hänen Kirkkoaan, mutta etsivät Jumalaa vilpittömin sydämin ja armon vaikutuksen alaisina koettavat teoilla täyttää hänen tahtoaan, jonka he tuntevat omantunnon äänestä, voivat saavuttaa iankaikkisen pelastuksen.[19] Jumalallinen kaitselmus ei kiellä autuuteen välttämätöntä apua niiltäkään, jotka ilman omaa syytään eivät vielä ole päässeet Jumalan nimenomaiseen tuntemiseen, mutta kuitenkin jumalallisen armon avulla ponnistelevat saavuttaakseen oikeudenmukaisen elämän. Sitä hyvää ja totta, mikä heidän keskuudessaan esiintyy, Kirkko pitää arvossa ikään kuin valmistuksena evankeliumiin [20] ja hänen antamanaan lahjana, joka valaisee jokaisen ihmisen, jotta tämä lopulta saisi elämän. Mutta hyvin usein ihmiset ovat paholaisen pettäminä “ajatuksiltansa turhistuneet” ja vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen palvellen luotua enemmän kuin Luojaa (vrt. Room. 1:21 ja 25) tai eläneet ja kuolleet ilman Jumalaa tässä maailmassa ja siten joutuneet äärimmäiselle epätoivolle alttiiksi. Sen vuoksi Kirkko pyrkii uutterasti edistämään lähetystyötä Jumalan kunniaksi ja näiden kaikkien ihmisten pelastukseksi, muistaen Herran käskyä: “Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille” (Mark. 16:15).

 


Rooman katolinen kirkko sanoo, että pelastuksen suunnitelma käsittää ja koskee myös muslimeita, koska he pitävät kiinni Abrahamin uskosta ja uskovat ja palvovat yhtä ainoata laupiasta Jumalaa.

 

Totuus on kuitenkin se, että Islaminusko on pakanuutta, jossa palvotaan epäjumalaa, eli väärää jumalaa. Muslimeilla ei ole Abrahamin uskoa, eivätkä muslimit usko Israelin Jumalaan, vaan Allahiin, joka on epäjumala. Sielunvihollinen on eksyttänyt niin katolisen kirkon kuin myös muslimit ja siksi he yhdessä harjoittavat ekumeniaa ihmiskunnan viimeisinä päivinä:

 

Ilm 17:1 ¶ Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: "Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä,
2 hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet".
3 Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
4 Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.
5 Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti".
6 Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.

 

Raamattu opettaa Ilmestyskirjassa, että ihmiskunnan viimeisinä päivinä maailmassa vallitsee ja vaikuttaa jumalatar uskomukset (RKK:n taivaan kuningatar oppi, jumalatar uskonnot). Maan porttojen äiti on Babylonian jumalatar uskonto, taivaan kuningatar uskonto, joka oli ihmiskunnan ensimmäinen uskonto vedenpaisumuksen jälkeen. Portot ovat muita uskontoja ja uskomuksia, jotka ovat syntyneet Babylonin taivaan kuningatar uskonnon jälkeen maan päälle. Raamattu opettaa, että Babylonin taivaan kuningatar uskonto ja muut uskonnot yhdessä eksyttävät lopun ajan ihmiskuntaa. tämä tarkoittaa ekumeenista yhteyttä, jonka kautta uskonnot ja kirkot ovat yhteistyössä keskenään. Ekumeeninen eksytys eksyttää ihmisiä antikristuksen syliin, siksi jokaisen uskovan on vetäydyttävä pois sellaisista kirkoista ja herätysliikkeistä, jotka ovat mukana ekumeniassa ja ekumeenisessa liikkeessä.

 

Tänä päivänä monia uskovia eksytetään uskomaan, että Rooman katolisen kirkon viralliseen oppiin uskovat katoliset ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslasten sisaria ja veljiä, mutta he eivät ole sitä, koska uskovat RKK:n antikristillisiä oppeja. Raamattu opettaa, että emme voi olla osallisia yhtä aikaa Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä. Rooman katolisella kirkolla on monia pelastusteitä ja meidän tulee uskoa Raamattua, eikä RKK:n riivaajaoppeja. Herran Jeesuksen opetuslasten sisaria ja veljiä ovat ne, jotka eivät sekoita valhetta ja totuutta keskenään. Meidän tulee rakastaa katolisia lähimmäisinämme ja kertoa heille, että heidän "evankeliuminsa" on valheellinen ja väärä.

 

1 Kor 10:21 Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.

 

Ekumenia on antikristuksen työtä, jonka tarkoituksena on eksyttää ihmiskunta palvomaan epäjumalia. Ekumenian takana on monenlaisia lonkeroita mm. illuminaatit, Rooman katolinen kirkko, vapaamuurarit, jesuiitat, Rooman klubi, New Age liikkeet ja kansainväliset pankkiirit. Heillä kaikilla on sama päämäärä, eli saada aikaan uusi maailmanjärjestys, jossa ihmiskunta palvelee epäjumalia. Herra Jeesus Kristus tulemuksessaan tuhoaa edellä mainittujen synnin vallassa olevien kapinoitsijoiden hankkeet.

 

Jesuiittajärjestö

1500-luvulla entinen ritari Ignatius Loyola (Inigo López de Loyola) perusti katolisen kirkon sääntökunnan (jesuiittaveljestö). Jesuiitat olivat aktiivisia toimijoita vastauskonpuhdistuksen aikana, jolloin he koittivat saada ihmisiä takaisin katolisen kirkon jäseniksi uskonpuhdistuksen aikaansaaman vaikutuksen vuoksi, jonka tähden katolinen kirkko menetti jäseniään ns. protestanteille. Uskonpuhdistus toi myös esille katolisen kirkon korruptoituneen ja antikristillisen luonteen. Jesuiittojen tehtävänä oli puhdistaa kirkon maine keinoja kaihtamatta ja palauttaa ihmisten luottamus takaisin "äitikirkkoon", jolla nimellä katoliset kutsuvat kirkkoaan. Jesuiitat ovat myös tehneet kasvatus- ja lähetystyötä sekä hyväntekeväisyyttä.

Monet ihmiset luulevat, että katolisen kirkon jesuiittojen vastauskonpuhdistus on mennyttä aikaa, mutta jesuiitat tekevät yhä samaa työtä kuin sen alkuaikoina. Jesuiittojen toimintatapoihin on tullut tiettyjä uudistuksia, jotka ovat petollisia ja kavalia, sillä jesuiitat ovat soluttautuneet kristikuntaan, jonka kautta he valepuvuistaan käsin luovat "uutta" kristillisyyttä. Jesuiittojen agendana on saattaa ekumenian kautta voimaan yksi maailman uskonto.

Tutkimalla jesuiittavalaa huomaamme, että valan keskipiste on katolisen kirkon vastustajien (ei katoliset) tuhoaminen perin pohjin. Jesuiittojen hyväntekeväisyystyö on ikään kuin peitetoimintaa, jolla koitetaan peitellä jesuiittojen suorittamat tuhoa tuottavat toimenpiteet muulla tavalla uskovia kohtaan.

Vatikaani kouluttaa jesuiitat teeskentelijöiksi, eli olemaan jotakin muuta kuin mitä he ovat todellisuudessa. Jesuiitat jopa vakoilevat katolisen kirkon jäseniä. Jesuiitat soluttautuvat erilaisten kirkkojen tai herätysliikkeiden jäseniksi teeskennellen olevansa sen liikkeen jäseniä, jotka uskovat kuten kirkko tai herätysliike opettaa. Jesuiittojen pyrkimys on lopulta taivuttaa kirkot ja herätysliikkeet suopeiksi katoliselle kirkolle. Ekumenian kautta jesuiitat ovat onnistuneet taivuttamaan monet kirkot ja herätysliikkeet myönteisiksi katoliselle kirkolle. Kirkkoihin ja herätysliikkeisiin soluttautumisen kautta jesuiitat ovat onnistuneet manipuloimaan monet uskovat hyväksymään katolisen kirkon olevan Raamatullinen seurakunta, vaikka se ei sitä ole todellisuudessa.

Jesuiitta katekismus:
Kysymys. Mitä jos Pyhät Kirjoitukset käskevät tekemään jotakin ja paavi sen vastaisesti?
Vastaus. Pyhät Kirjoitukset tulee siirtää syrjään.

Kysymys. Kuka paavi on?
Vastaus. Hän on Kristuksen sijainen, Kuningasten Kuningas, Herrojen Herra ja on vain yksi tuomioistuin, joka kuuluu Jumalalle ja paaville.

Jesuiittojen katekismus tuo esille, että jos paavin sana on Raamatun kanssa ristiriidassa, niin silloin Raamatun ilmoitus tulee hylätä ja uskoa paavia. Jesuiitat opettavat paavilla olevan valta ja auktoriteetti, joka on Jumalan sanan yläpuolella. Raamatun sanan todistuksen valossa jesuiittojen opetus Pyhien Kirjoitusten syrjään siirtämisestä, jos se on ristiriidassa paavin sanan kanssa on harhaoppi.

Jesuiitat ja uusi Eurooppa

Jesuiitat ovat rakentamassa uutta Eurooppaa valloittaakseen Euroopan katolisuudelle. Uuden Euroopan perustamisen suunnitelmaan kuuluu myös jesuiittojen perustama osasto nimeltään Jesuiitta pakolaispalvelu (kansainvälinen järjestö), jonka avulla pakolaisia integroidaan erilaisiin kulttuureihin ja maihin.

Jesuiitat ja vatikaani pelaa kieroa peliä, jossa se käyttää hyväntekeväisyyttä suojakilpenä pyrkimyksilleen valloittaa Eurooppa ja koko maailma katolisuudelle. Katolisen kirkon edustajat sanovat ymmärtävänsä pakolaisten maahanmuuton olevan kulttuurillinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen mahdollisuus rikastuttaa yhteiskuntia. RKK:n edustajat toivovat positiivista asennetta maahanmuuttoon, että EU voisi suojella pakolaisia, jotka tarvitsevat suojelua. RKK:n edustajat sanovat, että he sivistyneenä yhteiskuntana, eurooppalaisina ja kristittyinä kehottavat Euroopan parlamenttia suojelemaan niitä jotka ovat kaikkein uhatuimmassa asemassa, vainottuina, väkivallan uhreja, elävät köyhyydessä sekä ovat vailla ihmisoikeuksia.

Pakolaisten auttaminen itsessään ei ole väärin, vaan hyvä asia, mutta jesuiitat käyttävät hyvää asiaa protestanttisten maiden tuhoamiseen. Jesuiittojen päämäärä on vierasperäisen maahanmuuton kautta sekoittaa ja romuttaa protestanttisten maiden protestanttiset arvot. Lopullinen päämäärä on saada koko maailma yhdeksi kansainväliseksi yksiköksi, yhteisen talouden ja politiikan avulla. Jesuiittojen uuden maailmanjärjestyksen tärkein päämäärä on saada kaikki uskonnot, kirkot sekä kirkkokunnat hyväksymään katolisuus, jonka jälkeen uskonnot, kirkot ja kirkkokunnat pyritään alistamaan katolisen kirkon vallan alle.

Jesuiitat ovat soluttautuneet maailmanlaajuisesti johtaviin asemiin, pyrkimyksenään tuhota protestanttiset sekä itsenäiset maat. Katolisuutta suosivat lait pyritään saattamaan voimaan kaikkialla maailmassa. Jesuiitat ovat luoneet yhteiskuntien sisälle kaaoksen. Jesuiittojen päämäärä on tuoda kaaokseen heidän tavoitteiden mukainen järjestys. Ihmisten massiivinen kansainvälinen maahanmuutto on jesuiitoille eräs askel luoda yksi yhteinen uusi maailmanjärjestys.

Jesuiittojen pyrkimys on muodostaa poliittinen, taloudellinen, sosiaalinen ja uskonnollinen valtakunta, yksi uusi maailma. Jesuiitat pyrkivät yhdistämään erillään olevat maat, muodostaen uusia kansainvälisiä taloudellisia ja poliittisia rakenteita. Heidän pyrkimys on myös yhdistää uskonnot yhdeksi, jossa vatikaanilla olisi valta-asema. Jesuiitat ovat laatineet ekumeenisen suunnitelman, jossa paavi ottaa ekumeenisen yhteyden kaikkiin uskontoihin ja kirkkoihin. Paavista on tehty ekumeenisen hankkeen moottori ja alkuunpanija, sen tähden vatikaani tulee vaatimaan ja pyrkii ottamaan vallan uuden maailmanjärjestyksen uskonnollisena johtajana.

Jesuiitat ovat käyneet Euroopassa ekumeenisia neuvotteluja erilaisten kristillisten ryhmittymien kanssa. Jesuiitat ovat tuoneet esille, että Euroopan Unioni ei ole vain taloudellinen rakennelma, vaan uusi tie rakentaa kokonaan uutta ja erilaista Eurooppaa.

Jesuiitat painottavat koulutuksen tärkeyttä, koska koulutuksen kautta voidaan luoda silta akateemisten arvojen ja uskonnon välille. Jesuiittojen mukaan yliopisto ihmiset luovat tulevaisuuden suunnan talouden ja politiikan maailmaan, siksi he pyrkivät kouluttamaan ja soluttamaan vatikaanin miehiä ja naisia yliopistomaailmaan päästääkseen johtaville paikoille.

Jesuiitat ovat myös perustaneet omia yliopistojaan tarkoituksenaan päästä lopulliseen päämääräänsä. Jesuiittojen yliopistoissa on opiskellut monia vaikutusvaltaisia henkilöitä kuten USA:n entinen presidentti Bill Clinton, Dee Dee Myers presidentti Clintonin lehdistösihteeri, Fidel Castro jne.

Jesuiittojen pyrkimys on kaikella tavalla pyrkiä rakentamaan uutta maailmanjärjestystä, jossa vatikaanilla olisi valta-asema.

Jesuiittojen mystinen henkisyys

Jesuiitoilla on monia menetelmiä asettaakseen yhden maailman uskonnon voimaan vatikaanin johdolla. Yksi näistä menetelmistä on nimeltään jesuiitta henkisyys, jonka kanssa ihmiset ympäri maailman ovat olleet kosketuksissa. Jesuiittajärjestön alusta asti jesuiitat ovat olleet mystisen rukouksen harjoittamisen kannattajia. Ignatius Loyola kehitti henkiset harjoitukset, joka sisälsi mystiikkaa. Nykyään monet ihmiset ympäri maailman harjoittavat jesuiittojen henkisiä harjoituksia. Jesuiitat omien sanojensa mukaan käyttävät idän uskontojen mystiikkaa "rikastuttaakseen" kristinuskoa.

Thomas Merton katolinen mystikko keskusteli sufilaisen (Islamin uskon mystinen suuntaus) muslimin kanssa kristillisestä sovituksesta. Sufilainen muslimi sanoi tämän olevan asia, josta he eivät voi koskaan olla samaa mieltä. Merton vastasi muslimille sanoen:

Asioissa joissa opilliset uskomukset eroavat toisistaan, uskon että kiistalla [sovituksesta] on vian vähän arvoa, koska se vie meidät pois henkisestä todellisuudesta sanojen ja ajatuksien valtakuntaan ... sanat saavat helposti aikaan loppumattomia monimutkaisia ja yksityiskohtaisia kiistoja .... mutta paljon tärkeämpää on jakaa kokemuksia jumalallisesta valosta .... Se on tässä, hedelmällisen alueen dialogi, joka on olemassa kristillisyyden ja Islamin välillä.

Tilden Edwards Shalem instituutin eräs perustaja on Mertonin kanssa samaa mieltä. Edwards on sanonut: Tämä mystinen virtaus (mietiskelevä rukous) on länsimainen silta Kaukoidän henkisyyteen. Edwards on kirjoittanut kirjassaan Spiritual Friend siteeraten Aldous Huxleyta: Metafyysinen [mystisyys] joka tunnistaa jumalallisen todellisuuden on korkein yhteinen tekijä, joka linkittää maailman uskonnolliset traditiot. Tony Campolo tunnistaa myös mystisyyden sanoessaan: Näiden sovituksen kaavojen toisella puolella mystiikan teologia pitää huolta toivosta yhteiseksi perustaksi kristillisyyden ja Islamin välillä.

Yhden maailman uskonto haluaa New Age liikkeen mukaan kaikkien uskontojen yhdistymiseen. New Age uskovaiset uskovat, että valaistumisen aikakauden aikaansaamiseksi maailman tulee saada myötämielistä värähtelyä, joka tarkoittaa että ihmiskunnan enemmistön tulee sitoutua mystiseen rukoukseen.

Jesuiitat ovat mystiikan kautta yhdistämässä niin itämaisia uskontoja, Islamia, eksyksissä olevaa kristikuntaa sekä New Age uskovia yhdeksi isoksi perheeksi, yhdeksi maailman uskonnoksi. Antikristillinen henki on pyydystämässä valheen pettämät ihmiset maailmanlaajuisen petoksen verkkoon, jonka johtoon nousee antikristus.

Herran Jeesuksen opetuslasten tulee tunnistaa aika missä me nyt elämme. Nyt on aika kertoa totuuden evankeliumia tässä maailmassa, että mahdollisimman moni ihminen voisi pelastua iankaikkiseen elämään uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Ignatius Loyola kehitti jesuiitoille henkisen harjoituksen nimeltään mietiskelevä (kontemplatiivinen) rukous, josta käytetään myös nimitystä ignatialainen rukous. Rukouksesta käytetään myös nimitystä visuaalinen rukous tai visualisointi. Visuaalinen rukous on Ignatiuksen rukouksen keskipiste. Rukouksen harrastajan tulee miettiä mielessään ja visualisoida, eli mielikuvituksen kautta astua sisään erilaisiin tapahtumiin ja asioihin, jotka ihminen luo visualisoinnin kautta mieleensä. Visualisoinnin kautta ihmisen sanotaan kokevan, näkevän, kuulevan, kosketettavan, haistavan ja makuaistinsa kautta maistavan asioita, jotka on visualisoinnin kautta tullut hänen mieleensä mielikuvituksen kautta. Jesuiitat opettavat että visualisoinnin kautta ihminen voi puhua ihmisille, palvella heitä sekä jopa olla läsnä Jeesuksen syntymän ja ristiinnaulitsemisen tapahtumissa.

Ignatialaisen rukouksen muutamia esimerkkejä:

"Kuvittele Jeesuksen Herramme läsnäolo ristillä ja aloita puhumaan Hänelle"

"Voit kuvitella helvetin pitruuden, leveyden ja syvyyden ... ja näet mielikuvituksessa valtavat liekit ja sinne suljetut sielut ...kuulet valituksen ... aistit hajun ja huomaat savun ..... katkeruuden maku ...liekin kosketuksen"

“Näen kolme jumalallista persoonaa istumassa kuninkaallisen majesteetin kuninkaallisella puhujakorokkeella tai valtaistuimella ... näen Ladymme (Maria) ja enkelien tervehtien Mariaa ..... Näen Ladymme, pyhän Joosefin, nuoren neidon ja Jeesus lapsen Hänen syntymänsä jälkeen. Teen itseni köyhäksi pieneksi arvottomaksi palvelijaksi, olen ikään kuin läsnä, katson heitä, mietiskelin heitä ja palvelen heitä"

"Kun olet syömässä, kuvittele Kristuksen Herramme ja Hänen opetuslapsensa pyödän ääressä. Tarkkaile miten Kristus syö ja juo, miltä Hän näyttää, kuinka Hän puhuu ja sitten pyri jäljittelemään Häntä"

Visualisointiin perustuva rukous on tullut hyvin suosituksi nykyään myös Suomessa esim. myös joidenkin vapaiden suuntien uskovien keskuudessa. Visualisointi ja mietiskelevä rukous on eksytystä, jossa henkivallat antavat näitä näkyjä ihmisen mieleen sekä eksyttävät niiden kautta ihmisiä. Raamattu ei opeta visualisointia, vaan rukoilemaan Hengessä ja totuudessa, emmekä me enää voi olla läsnä tapahtumissa, jotka tapahtuivat Raamatussa. Samoin emme myöskään voi olla läsnä todellisesti niissä tapahtumissa tai niiden ihmisten kanssa mielikuvan ja visualisoinnin kautta, jotka ovat ajatuksissamme.

Visualisointi, mietiskelevä rukous on henkivaltojen eksytystä, jossa ihmisiä eksytetään ja totutetaan olemaan yhteydessä henkivaltojen kanssa, jotka itse asiassa antavat näitä mielikuvia ihmisen mieleen. Jesuiitat ovat soluttautumisen kautta tuoneet visualisointi rukouksen sisälle protestanttisiin seurakuntiin tarkoituksenaan tämänkin petoksen kautta koittaa yhdistää uskovia yhdeksi antikristilliseen ekumeeniseen yhteyteen. Todellisilla Herran Jeesuksen opetuslapsilla ei saisi olla mitään tekemistä visualisoinnin valheen kanssa. Raamatun sanan todistuksen valossa on päivänselvää, että katolisen kirkon jesuiittojen "evankeliumi" on valhe-evankeliumia ja eksytystä.

Linkki: Jesuiittajärjestö

Rooman katolisen kirkon pedofilia ja seksisynnit

Katolisen kirkon sisällä on tapahtunut tuhansia pedofiili tapauksia, joissa katolisen kirkon työntekijä on hyväksikäyttänyt lapsia seksuaalisesti. Irvokasta tässä on se, että katolinen kirkko opettaa olevansa Jumalan seurakunta, jolla on kaikkein täyteläisin Kristuksen oppi. Katolisen kirkon papeista n. 60 000 ollut syytettyinä pedofiliasta. Neljän viimeisen vuosikymmenen aikana on Amerikassa  katolisen kirkon pappeja tuomittu syyllisiksi pedofiliaan 4100-4300 pappia, joista 80-90% on hyväksikäyttänyt poikia. Tämä puhuu katolisen kirkon sisällä olevien pappien suuresta ongelmasta, joka on homous sekä pedofilia. Katolisen kirkon pedofiili papeista 79% oli 25-29 vuoden iässä hyväksikäyttäessään lapsia seksuaalisesti. Papeista 56% sai syytteen yhden lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, 27% papeista sai syytteen kahden tai kolmen lapsen hyväksikäytöstä, 14% papeista sai syytteen neljän tai viiden lapsen hyväksikäytöstä, 3,45 papeista sai syytteen yli kymmenen lapsen hyväksikäytöstä. Hyväksikäytetyistä lapsista 50% oli iältään 11-14 vuotta, 27,3% oli iältään 15-17 vuotta, 16% oli iältään 8-10 vuotta ja lähes 6% oli iältään alle 7 vuotta. Hyväksikäytetyistä lapsista poikia oli 81% ja tyttöjä 19%. Pappien pedofiliasta 52,6% oli vaatteiden läpi koskettelua, 44,9% vaatteiden alta paljaan ihon koskettelua, 26% suuseksiä, 25,7% yhdyntää johtavaa hyväksikäyttöä. Hyväksikäyttämiset tapahtuivat monissa erilaisissa paikoissa kuten papin kotona tai seurakunnan tiloissa 40,9%, kirkossa 16,3%, lapsen kotona 12,4%, koulussa 10,3% ja autossa 9,8% sekä muissa paikoissa. Seitsemän prosenttia syytetyistä papeista oli kokenut itse seksuaalisen hyväksikäytön lapsena.

Näin suuret luvut ja irstas sekä perverssi käyttäytyminen katolisen kirkon sisällä kertoo suuresta ongelmasta sekä siitä, että katolisen kirkon instituutio on ihmisten muodostama uskonnollinen organisaatio, joka ei edusta Raamatun opettamaa seurakuntaa. On huomattavaa, että kysymys oli vain papeista ja pedofiliasta, eli tilastoissa ei näy nunnien ja pappien muut seksuaaliset rikkeet, joita on muun muassa lesbous ja homous sekä pappien ja nunnien seksisuhteet. Ikävää on se, että monet luulevat katolisen kirkon edustavan täyteläisintä kristinuskon kirkkoa tai seurakuntaa. Todellisuudessa katolinen kirkko on valhejäljitelmä Jumalan seurakunnasta ja itse asiassa Rooman katolinen kirkko on antikristillinen kirkko-organisaatio, ei Jumalan seurakunta.

Vuoden 2009 loppupuolella Irlannin eräs suosituimmista papeista "isä" Brian D'arcy oli eroskandaalin pyörteissä, koska hänen on sanottu suojelleen muutamia katolisia pedofiilipappeja. Murphy raportin mukaan Dublinin arkkihiippakunnassa on paljastunut ainakin viisi tapausta, jossa katolinen pappi on harjoittanut pedofiliaa. D'arcy vakuuttaa syyttömyyttään ettei tiedä mitään näistä pedofiilitapauksista, mutta todisteet ovat selvät, että nämä viisi pedofiilitapausta ovat tapahtuneita tosiasioita. Tutkimuksissa on paljastunut kahdeksan uutta pedofilia tapausta ja pedofilia on laajalle levinnyt koko Irlannin papistossa, kaikilla pappeuden tasoilla.

Katolinen kirkko opettaa Raamattua väärin monessa kohdassa ja muun muassa siinä kohden, missä he kieltävät kirkon papeiltansa oikeuden avioliittoon ja vaativat heiltä selibaattia. Jumala on luonut ihmiselle seksuaalisuuden ja antanut miehelle ja naiselle seksin harjoittamisen ihanaksi ja kauniiksi lahjaksi pysyvässä parisuhteessa (avioliitto). Koska katolinen kirkko vääristää Jumalan tahtoa tässä asiassa, niin sen seuraukset tulevat ilmi järkyttävällä tavalla mm. pedofiliana. Osasyy katolisen kirkon pappien pedofiliaan tulee väärän Raamatun opetuksen kautta. Tietenkin syitä on myös muita mm. pappien homoseksuaalisuus, joka tulee ilmi siinä, että hyväksikäytetyistä lapsista suurin osa on poikia. Pedofilia ja muut seksiskandaalit katolisen kirkon sisällä osoittavat myös sen, että on kysymys ihmisistä, jotka ovat seksuaalisten syntien orjia ja kysymyksessä on  ihmisten tekemän uskonnollisen organisaation ongelma. Katolinen kirkko ei edusta eikä ole Raamatun opettama Jumalan seurakunta, vaan sen valhejäljitelmä.

Katolisen kirkon opetus pappien selibaatista, joka kieltää heitä menemästä naimisiin on varmasti yksi osasyy näin laajalle levinneeseen pedofiliaan. Kun ihmiseltä kieltää oikeuden terveeseen avioliiton seksielämään miehen ja vaimon välillä, niin se purkaantuu esiin usein kieroutuneena seksuaalisuutena. Koska katolinen pappi ei saa mennä naimisiin ja harjoittaa seksiä avioliitossa toisen aikuisen kanssa, niin hän kieroutuu ja alkaa toteuttamaan sisässään olevaa seksuaalisuutta kohdistamalla sen pikkulapsiin. Tämä on todella kieroutunutta seksuaalisuuta ja rikollista toimintaa sekä haureuden iljettävä synti.

Katolisen kirkon sisällä vaikuttaa perversion henki, jonka kautta useat papit ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen lapsia. Tällainen toiminta on rikollisuutta ihmisyyttä ja lapsia vastaan. Selvää on tietenkin se, että kaikkia tapauksia ei saa koskaan selville ja pedofilia on kirkon sisällä laajempaa kuin mitä tilastot kertovat. Kysymys on isosta ja laaja-alaisesta asiasta, joka on jatkunut vuosikausia kirkon sisällä.

Rooman katolisen kirkon antisemitismi

300-luvulla Rooman katoliset keisarit antoivat määräyksen, että jos kristityt kääntyvät juutalaisuuteen ja jotkut juutalaiset estävät toisia juutalaisia kääntymästä kristinuskoon, niin he kaikki saavat kuolemanrangaistuksen. Juutalaiset eivät saaneet mennä naimisiin kristittyjen kanssa, työskennellä julkisessa virassa tai omistaa orjia (palvelijoita).

Ensimmäisen ristiretken aikana tuhottiin juutalaisten yhteisöjä. Juutalaiset riisuttiin alasti ja vain ne jäivät henkiin, jotka suostuivat ottamaan kirkon vesikasteen. Ristiretkeläiset ajattelivat, että juutalaiset olivat Jumalan vihollisia ja rotu joka on kaikkein vihamielisin ja vahingollisin Jumalalle. Neljäs lateraalinen kokous vuonna 1215 määräsi, että juutalaisten tuli pukeutua eri tavalla kuin muitten ihmisten. Syy tähän pukeutumisen oli se ettei kukaan olisi vahingossa sekaantunut seurustelemaan tai syvällisempään yhteyteen juutalaisten kanssa. Pukeutumisen kautta kyettiin erottamaan juutalaiset eikä sekaantumista tapahtunut. 1200-luvulla katolisen kirkon toimesta myös usein määrättiin, että juutalaisten tuli laittaa vaatteisiinsa pyöreä merkki, että heidät voitiin tunnistaa. Jos juutalainen saatiin kiinni ilman merkkiä, niin hän menetti vaatteensa kiinniottajilleen. Juutalaisia karkotettiin monista maista katolisen kirkon toimesta. Paavi Leo XII määräsi vuonna 1826, että juutalaiset tuli sulkea ghettoihin ja heidän omaisuutensa tuli takavarikoida. Rooman katolinen kirkko sulki juutalaisia ghettoihin jo 1200-luvulla.

Jos katsomme katolisen kirkon historian aikana heidän tekemiä tekoja juutalaisia kohtaan, niin ne ovat hyvin samanlaisia kuin mitä natsit tekivät juutalaisille. Rooman katolinen kirkko ja Hitler kokivat että he tekivät Jumalan työtä vainotessaan juutalaisia. Katolinen kirkko tappoi juutalaisia, samoin tekivät natsit; katolinen kirkko pakotti juutalaiset kantamaan merkkiä vaatteissaan, natsit tekivät samoin; katolinen kirkko sulki juutalaisia ghettoihin, natsit tekivät samoin. Katolinen kirkko piti juutalaisia vahingollisimpana rotuna Jumalalle maan päällä, natsit pitivät juutalaisia ali-ihmisinä, jotka tuli tappaa, Hitler uskoi toimivansa Jumalan tahdon mukaan, kun hän harjoitti antisemitismiä. On täysin päivänselvää, että natsit lainasivat katolisen kirkon antisemitistisiä menetelmiä kun he toisen maailmansodan aikana toteuttivat juutalaisten kansanmurhan, holokaustin. Natseilla ja katolisella kirkolla on identtiset antisemitismin juuret, eroa on vain siinä, että katolinen kirkko toteutti antisemitismiä aikaisemmin ja natsit ottivat käyttöön katolisen kirkon antisemitistisiä menetelmiä. Päivänselvää on myös se että katolisen kirkon antisemitistinen historia osoittaa katolisen kirkon hedelmän mädäksi ja pahuuden kyllästämäksi.

Ensimmäinen "valtio" joka tunnusti Natsi-Saksan kolmannen valtakunnan oli vatikaani. Sanotaan että paavi Pius XII oli Hitlerin paavi. Paavi Pius XII toimi sodan aikana näkyvästi rauhan puolesta ja tuomitsi myös saksalaisten toimia, mutta hän myös sulki silmänsä juutalaisten kuljetuksista kuolemanleireille vuosina 1940-1942. Joulukuussa 1942 Pius XII antoi vasta myöntävän lausunnon liittoutuneiden "painostuksen" alla, jolloin hän sanoi julkisesti, että juutalaisten murhaajat olivat rikollisia, joita pitää rangaista. Vuonna 1940 Pius XII puhui tuhoamissuunnitelmia vastaan, mutta ei uskaltanut nimetä natseja rikollisiksi, kuin vasta vuonna 1942 joulukuussa. Syyskuussa 1942 pius XII antoi lausunnon, jossa hän sanoi, että oli mahdotonta vahvistaa huhuja juutalaisten joukkotuhoamisesta. Totuus on kuitenkin se, että vatikaani tiesi jo silloin natsien rikoksista juutalaisia vastaan. Vatikaani pelasi peliä, jossa se oli yhtä aikaa natsien puolella juutalaisia vastaan sekä juutalaisten puolella, joka vasta konkretisoitui vuonna 1942 joulukuussa. Paavi Pius XII suhtautuminen juutalaisiin tulee hyvin ilmi vuonna 1941, jolloin Pius XII ilmoitti, että katolinen kirkko tuomitsee rasismin, mutta ei hylkää kaikkia ohjeita, joita on asetettu juutalaisia vastaan. Nämä ohjeet ovat katolisen kirkon antisemitismiä, jota kirkko on harjoittanut juutalaisia vastaan koko olemassaolonsa aikana.

Vuonna 1943 syksyllä natsit tulivat Italiaan ja paavi Pius XII tiesi, että kohta alkaa Italian juutalaisten kuljetukset leireille. Vatikaani tiesi mikä oli juutalaisten kohtalo ja vatikaani piilotti suojiinsa 477 juutalaista ja 4238 juutalaista piilotettiin Rooman luostareihin. Lokakuun 16 päivä natsit pidättivät kuitenkin 1007 Italian juutalaista, joista 811 kaasutettiin välittömästi kuoliaaksi Auschwitzissa. 1007 keskitysleiriin lähetetyistä juutalaisesta vain 16 jäi henkiin.

Vuonna 2000 kansainvälinen katolis-juutalainen historiallinen komissio julkaisi raportin "Vatikaani ja holokausti". Raportin mukaan usein esitetty väite, että Pius XII ei ymmärtänyt Euroopan juutalaisten vakavaa tilannetta toisen maailmansodan aikana osoittautui epätarkaksi. Lukuisat dokumentit todistavat, että Pius XII oli hyvin selvillä natsien suorittamista antisemitistisistä toimista. Dokumenttien mukaan Pius XII tiesi jo 1941 tammikuussa natsien touhuista. Vuonna 1942 Pius XII sai tiedon juutalaisten massamurhasta Lwowissa, mutta paavi ei vastannut tähän mitenkään, vaan oli vaiti. Komissio paljasti, että vatikaani ei tehnyt tarpeeksi auttaakseen juutalaisia pakenemaan Euroopasta. Komission mukaan vatikaani ei myöskään tukenut sodan aikana ajatusta, että Palestiinasta tulisi juutalaisten koti, vaikka vatikaani koittikin niin väittää. Raportin mukaan, jotkut vatikaanin virkamiehet vaaransivat uransa auttaessaan juutalaisia, mutta suurin osa vatikaanin virkamiehistä ei auttanut juutalaisia.

Rooman katolisessa kirkossa oli pappeja ja piispoja jotka osallistuivat auttamaan natseja pakenemaan toisen maailmansodan jälkeen. Tämän pakojärjestelmän nimeksi tuli rottalinja (Vatikaanin rottalinja). Rottalinja auttoi natsirikollisia pakenemaan muun muassa Argentiinaan, Brasiliaan, Paraguaan ja Chileen. Alois Hudal niminen katolinen piispa auttoi natseja pakenemaan rottalinjan kautta. Alois Hudalin nimi yhdistetään Alois Brunner ja Franz Stangl nimisten natsirikollisten pakojen auttamiseen. Vatikaanin rottalinjan kautta autettiin pakenemaan useita natsirikollisia joita olivat Adolf Eichmann, Gustav Wagner, Klaus Barbie, Erich Priebke, Edward Roschmann ja Aribert Heim.

Katolisen kirkon sisällä on ollut useita antisemitistisiä pappeja, piispoja ja paaveja. Rooman katolisen kirkon useiden työntekijöiden sekaantuminen auttamaan natsirikollisia pakenemaan osoittaa kuinka kirkon sisällä asuu perkeleellinen pahuus. Kaikki kirkon työntekijät eivät olleet osallisia rottalinjaan, mutta kirkko joka opettaa, että sen oppi ja opetus on kristikunnan täyteläisin ei voi sekaantua natsien suosimiseen muuta kuin siksi, että sen sisällä asuu ja vaikuttaa pahuus. Tämä myös osoittaa sen, että Rooman kirkon oppi ja opetus ei ole kristikunnan täyteläisin, vaan kaukana siitä, sillä itse asiassa Rooman kirkko edustaa väärää ja epäraamatullista evankeliumia.

Katolinen usko ei pelasta

Monet uskovat erilaisissa herätysliikkeissä ja uskonsuunnissa sanovat, että katolisessa kirkossa on jotakin väärää opetusta. mutta katolinen kirkko on kristillinen seurakunta ja katolisen kirkon jäsen voi kuitenkin pelastua uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Edellä oleva väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ensiksi yllä olevat lukuisat Rooman katolisen kirkon opetukset ovat vastoin Jumalan sanaa sekä RKK:n "evankeliumi" on toista evankeliumia, eli valhe-evankeliumia.

Katolinen kirkko opettaa Uuden Liiton sakramenttien olevan pelastukseen välttämättömiä. Katolinen kirkko opettaa, että vesikasteen sakramentissa ihminen saa syntinsä anteeksi. Katolinen kirkko opettaa Marian hankkivan jatkuvasti esirukouksillaan iankaikkiseen pelastukseen vieviä lahjoja, koska hän on puolustaja, tukija, auttaja ja välittäjä. Katolinen kirkko opettaa messu-uhrin olevan kaikkein voimakkain sovitusuhri. Katolinen kirkko opettaa, että ane on kuin ylimääräinen sakramentaalinen anteeksiantamus ajallisista rangaistuksista; että Rooman katolinen kirkko voi antaa syntejä anteeksi Kristuksen ja pyhimysten ansioiden tähden. Katoliset sanovat, että ane tarjoaa keinon katuvalle syntiselle maksaa (tai suorittaa) synnin velkaa. Rooman katolinen kirkko opettaa, että todellinen ane on krusifiksin, ruusukon ja medaljongien käyttämistä.

Katolinen kirkko lisää pelastukseen muita tekijöitä Pelastaja Jeesuksen rinnalle. Raamatun mukaan Jumalan valmistama pelastus on yksin Herran Jeesuksen sovitustyön ansiota, eikä siihen voi lisätä enää muita pelastajia tai pelastustekijöitä. Täten katolisen kirkon "evankeliumi" on toista evankeliumia, ei Raamatun evankeliumia.

Todella kavala harhaopetus on sellainen harhaopetus, joka tunnustaa Jeesuksen Pelastajana, mutta lisää siihen muita pelastustekijöitä. Kukaan ihminen ei voi pelastua uskomalla sekä Jeesukseen Pelastajana, sakramenttien pelastavan kadotuksesta sekä Marian olevan välittäjä, koska näin uskoen on monia erilaisia pelastusteitä, sillä Raamattu opettaa vain yhdestä pelastustiestä, joka on Herrassa Jeesuksessa ja Hänen sovitustyössään. Katolinen kirkko harhauttaa ihmisiä, sillä heidän oppiensa mukaan heillä on monia pelastusteitä, jossa Herra Jeesus yksin ei ole Pelastaja.

Suuri eksytys on sellainen, joka sanoo Herran Jeesuksen pelastavan, mutta lisää pelastukseen muita pelastustekijöitä. Tämä on kavalaa koska ihminen luulee olevansa pelastunut, mutta ei ole, koska Raamatullisessa pelastuksessa on vain yksi Pelastaja ja pelastustekijä, eli Herra Jeesus ja Hänen sovitustyönsä. Katolisen kirkon jäsen, joka uskoo kirkkonsa opetuksen ei voi pelastua katolisen kirkon monen erilaisen pelastustien kautta. Katolisen kirkon katekismuksessa katolisen kirkon jäsen velvoitetaan uskomaan koko katolisen kirkon opin ja jos hän ei usko siihen, niin katolisen kirkon opetuksen mukaan hän menettää pelastuksensa:

Jokainen, joka tuntee katolisen kirkon Kristuksen oikeaksi kirkoksi, on iankaikkisen autuuden menettämisen uhalla velvollinen olemaan sen jäsen, uskomaan sen opin, nauttimaan sen sakramentteja ja olemaan sen vallalle alamainen. (Katolinen katekismus 1953 s. 53)

846. Miten tämä kirkkoisien usein toistama lause tulisi käsittää? Myönteisesti muotoiltuna se tarkoittaa, että pelastus tulee kokonaan Kristukselta Päältä, kirkon kautta, joka on häneen ruumiinsa: Nojautuen pyhään Raamattuun ja traditioon konsiili opettaa, että tämä pyhiinvaeltava kirkko on välttämätön autuuteen. Yksin Kristus näet on Välittäjä ja pelastuksen tie, ja hän tulee meille läsnäolevaksi ruumiissaan, joka on kirkko. Hän itse on selvin sanoin korostanut uskon ja kasteen välttämättömyyttä, ja samalla vahvistanut välttämättömäksi kirkon, johon ihmiset kasteen kautta astuvat sisälle ikään kuin ovesta. Tästä syystä eivät sellaiset ihmiset voi pelastua, jotka huolimatta siitä että tietävät Jumalan perustaneen Jeesuksen Kristuksen kautta katolisen kirkon autuuteen välttämättömäksi, eivät kuitenkaan tahdo siihen liittyä tai siinä pysyä. (Katolinen katekismus 2005) 

Katolinen katekismus opettaa, että katolisen kirkon jäsen on velvoitettu uskomaan kaikki kirkon opetukset (kaikki harhaopit ja monet erilaiset pelastustiet) sekä osallistumaan sakramentteihin ja olemaan alamainen kirkon vallalle. Katolinen katekismus opettaa, että sellainen ihminen ei voi pelastua, joka tietää Kristuksen perustaneen katolisen kirkon pelastukseen välttämättömäksi, mutta ei halua liittyä katoliseen kirkkoon tai pysyä kirkossa.

Katolisen kirkon oman todistuksen nojalla, jokaisen katolisen kirkon jäsenen on uskottava kaikki kirkon harhaopit sekä väärä evankeliumi monine erilaisine pelastusteineen tai muuten hän ei voi olla katolisen kirkon jäsen eikä "pelastua" katolisen opin mukaan. Tästä syystä katolisen kirkon jäsen ei voi olla Raamatullisesti pelastunut, eikä Herran Jeesuksen opetuslapsi. Katolinen kirkko ei ole kristillinen seurakunta, vaan antikristillinen yhteisö, jonka oppeihin uskomalla katolisen kirkon jäsen ei voi vastaanottaa Raamatullista pelastusta.

Jos katolisen kirkon jäsen haluaa pelastua, niin hänen tulee hylätä kirkon harhaopit ja lähteä pois sen yhteydestä sekä vastaanottaa pelastus uskon kautta Herraan Jeesukseen, joka on ainoa pelastustie ja ainoa Pelastaja. Kirkko ei pelasta, seurakunta ei pelasta. Seurakunta joka koostuu Herran Jeesuksen opetuslapsista julistaa pelastuksen evankeliumia Herrasta Jeesuksesta, joka yksin ja ainoastaan voi pelastaa ihmisen synnin orjuudesta sekä kadotuksesta.

Raamatullinen pelastus

Raamatun opetuksen mukaan usko on Jumalan lahja, jonka ihminen vastaanottaa uskon kautta sen jälkeen kun Jumala on ensin lähestynyt ihmistä evankeliumin kautta.

Evankeliumia julistetaan ja kun ihminen kuulee evankeliumin niin Pyhä Henki näyttää hänelle todeksi synnin, vanhurskauden sekä tuomion. Pyhä Henki näyttää siis ihmiselle hänen syntisyytensä sekä synnin palkan, joka on iankaikkinen kadotus. Tämän seurauksena ihminen ymmärtää olevansa syntinen; tämä on se kuuluisa synnintunto; eli ymmärrys siitä, että on syntiä tehnyt ja on vailla Jumalan kirkkautta. Pyhä Henki näyttää myös ihmiselle Herran Jeesuksen sovitustyön, jossa on syntien anteeksiantamus. Kun ihminen katuu ja tunnustaa syntinsä ja vastaanottaa pelastuksen (parannus), niin silloin hän on pelastunut Jumalan armosta ilman omia tekojansa.

Vain Pyhä Henki voi näyttää ihmiselle hänen kadotetun tilansa ja vain Pyhä Henki voi näyttää ihmiselle tien syntien anteeksiantamukseen Herran Jeesuksen sovitusveren kautta.

Ihmisen tulee kuitenkin vastaanottaa pelastus uskon kautta Herraan Jeesukseen, koska Herra Jumala on säätänyt pelastuksen vastaanotettavaksi uskon kautta Herraan Jeesukseen. Herra Jumala ei pelasta ketään väkisin ei vastoin ihmisen omaa tahtoa ja halua pelastua. Seuraava esimerkki valaisee Jumalan valmistavaa pelastusta uskon kautta Herraan Jeesukseen:

Ihminen on merihädässä hukkumaisillaan. Hän alkaa jo pikku hiljaa vajota veden pinnan alle. Paikalle ilmaantuu pelastusvene, josta hukkuvalle heitetään pelastusrengas. Pelastuakseen hukkuvan on tartuttava pelastusrenkaaseen ja annettava pelastajan vetää ja nostaa hänet pelastusveneeseen. Hukkumiskuolemalta pelastettu ei voi kerskua pelastumistaan omaksi teokseen, vaikka hän tarttui kiinni pelastusrenkaaseen, sillä ilman pelastajan veteen heittämää pelastusrengasta hän ei olisi voinut tarttua pelastusrenkaaseen. Hukkumiskuolemalta pelastunut antaa kaiken kiitoksen ja kunnian pelastajalleen.

Samalla tavalla toimii Jumala pelastuksen evankeliumin kanssa. Herra Jumala julistuttaa pelastuksen evankeliumin Herrasta Jeesuksesta palvelijoidensa kautta saatanan ja synnin orjuudessa oleville ihmisille. Jumalan Pyhä Henki todistaa evankeliumin kautta ihmisen olevan synnin orja ja matkalla kadotukseen ilman uskon Herraan Jeesukseen. Jumalan Pyhä Henki näyttää evankeliumin sanan kautta Herran Jeesuksen sovitustyön (Jeesuksen veri, kuolema ja ylösnousemus) tuovan syntien anteeksiantamus niille, jotka tekevät parannuksen ja uskovat Herraan Jeesukseen. Herra Jumala avaa ihmisen sydämen uskomaan ja antaa voiman ja ymmärryksen uskoa Herraan Jeesukseen Pelastajana, Herrana ja Messiaana.

Pelastus on Jumalan armoa ja Jumalan teko, ei ihmisen teko, mutta ihmisen tulee kuitenkin uskon kautta Herraan Jeesukseen vastaanottaa pelastus, koska Herra Jumala on asettanut Uuden Liiton pelastuksen vastaanotettavaksi uskon kautta Herraan Jeesukseen. Ilman Pyhän Hengen työtä ihmisen sydämessä (Pyhä Henki näyttää todeksi evankeliumin kautta synnin, Jeesuksen vanhurskauden sekä tuomion) ei ihminen voisi pelastua. Ihmisen myönteinen vastaus Jumalalle uskon kautta Herraan Jeesukseen on siten Jumalan teko ja armotyö. Uuden Liiton aikakaudessa pelastavan uskon vastaanottaminen on Jumalan armosta tietoinen valinta ihmisen sydämessä.

Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

Mark 1:

14 ¶ Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia

15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

 

Apt 17:

29 Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.

30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

31 Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."

 

Room 3:
10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,

11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;

12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;

14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.

15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,

16 hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,

17 ja rauhan tietä he eivät tunne.

18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."

19 ¶ Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;

20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.

21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,

22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.

23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit

26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

 

Sakramentti ja suuri babylon

Mysteeriuskontojen sakramentti

Luterilainen teologi Juha Pihkala tunnustaa kirjassaan Johdatus Dogmatiikkaan, että sakramentti käsite on ollut olemassa mysteeriuskonnoissa, eli pakanauskonnoissa. Pihkalan tekstistä käy ilmi myös se tosiasia, että kirkollinen sakramentti on myöhäisempi rajaus, eli lisäys, sillä Uusi Testamentti ei opeta kirkollista sakramenttioppia.

Sakramentti käsite on alkuperältään pakanauskonnollinen rituaali. Pakanallisiin mysteeriuskontoihin tultiin sisälle sakramenttien kautta. Isis-Osiris-Horus ja Mitrhas-kulttiin sekä Eleusiin, Attiksen, Dionysioksen palvontaan kuului sakramentit, jossa sakramentin mysteeri (salaisuus) yhdisti sakramenteilla vihityt toisiinsa ja "jumaluuteen". Pakanallinen sakramenttioppi opetti elämän uudistumista sakramenttien kautta, sakramentti vei vihityn pimeyden läpi valoon.

Kaikkiin maailmanvaltojen pakanauskontojen valta-uskontoihin tultiin sisälle sakramentin kautta ja välityksellä. Sakramenttiopin juuri ja ydin oli Babylonian taivaan kuningatar äiti-lapsikultissa, joka levittäytyi muihin uskontoihin eri nimisinä kuten Egyptiin, jossa sen nimenä oli Isis-Horus, Foinikiassa Baal-Astarte kultti nimisenä, Kreikassa Afrodites-Eros kultin nimellä.

Rooman katolinen kirkko syntyi 300-luvun lopussa. Babyloniasta lähtöisin oleva äiti-lapsikultti sekä sakramenttikäsite tuli Rooman katolisen kirkon viralliseksi opiksi. Rooman katolinen kirkko otti käytäntöön pakanallisen sakramenttikäsitteen, jossa kirkkoon tultiin sisälle sakramentin välityksellä. Raamattu opettaa, että Jumala liittää ihmisen seurakuntaansa Herran Jeesuksen sovitustyön ansiosta, kun ihminen on tunnustanut syntinsä ja uskonut Herraan Jeesukseen.

Luterilainen kirkko on johdonmukaisesti ottanut käyttöönsä Rooman katolisen kirkon sakramenttikäsitteen, joka perustuu pakanauskontojen opetuksiin. Luterilaisella kirkolla on kaksi sakramenttia ja katolisella kirkolla seitsemän sakramenttia.

Sakramentti ja suuri Babylon

Sakramentin juuret ovat vanhoissa mysteeriuskonnoissa, josta se rantautui Rooman katoliseen kirkkoon. Rooman katolisen kirkon kirkkokieli oli aluksi latina ja sacramentum tarkoittaa latinaksi salaisuutta. Kreikankielellä salaisuus on mysterion. Latinankielen sacramentum ja kreikankielen mysterion tarkoittavat salaisuutta.

Kun Rooman katolinen kirkko kehitti oppiaan, niin se loi käsitteen sakramentti-oppi, jonka kautta tullaan kirkon jäseneksi. Rooman katolinen kirkko otti latinankielen sanasta sanan sacramentum (sakramentti) luoden sen ympärille kirkon sakramentti opetuksen.

Rooman katolisen kirkon sakramentti sacramentum käsite siirtyi latinasta kreikankielen sanaan mysterion, jonka alkuperä on latinankielen sanassa sacramentum.

Rooman katolinen kirkko opettaa sakramenttien (sacramentum) olevan mysteeri (mysterion). Rooman katolisessa kirkossa sacramentum - ja mysterion tarkoittavat samaa asiaa, eli kirkollista sakramenttia.

Vulgata Ilm 17:5 et in fronte eius nomen scriptum mysterium Babylon magna mater fornicationum et abominationum terrae

Byzantin teksti Ilm 17:5 και επι το μετωπον αυτης ονομα γεγραμμενον μυστηριον (mysterion) βαβυλων η μεγαλη η μητηρ των πορνων και των βδελυγματων της γης

Ilm 17:5 Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus (mysterion): "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti".

Raamatun sanan todistuksen sekä Rooman katolisen kirkon opetuksen ja RKK:n oman todistuksen valossa, Rooman katolinen kirkko on ilmestyskirjan suuri Babylon. Rooman katolisen kirkon ensimmäisessä sakramentissa, eli kasteen sakramentissa vedellä valelun jälkeen kastettavan otsaan tehdään öljyllä pieni ristinmerkki.

Rooman katolisen kirkon vahvistuksen sakramentissa (konfirmaatio) sakramentin vastaanottajan otsaan voidellaan "pyhällä öljyllä" pieni ristinmerkki. Vahvistuksen sakramentti on Rooman katolisen kirkon mukaan sakramentti, joka antaa täyttymyksen vesikasteeseen sekä auttaa todistamaan kirkon uskosta sanoin ja teoin.

Katolisen kirkon oman todistuksen mukaan sakramentti (sacramentum) on mysteeri (mysterion). Alkutekstissä ilmestyskirjan luvussa 17 jakeessa 5 sanotaan, että suuren Babylonin otsaan on kirjoitettu hänen nimensä, eli salaisuus (mysterion - sakramentti), joka on maan porttojen ja kauhistuksien äiti: Suuri Babylon.

Rooman katolinen kirkon edustaja voitelee katolisen kirkon jäsenen otsan "pyhällä öljyllä" kasteen ja vahvistuksen sakramentissa. Raamatun sanan todistuksen valossa on täysin selvää, että Rooman katolinen kirkko on suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti, sillä se toimittaa sakramentin (sacramentum - mysterion) kirkon jäsenen otsaan "pyhällä öljyllä". Raamattu todistaa, että suuri Babylon toimittaa sakramentin ihmisen otsaan, täten on kiistatonta, että Rooman katolinen kirkko on suuri Babylon.

Suuri Babylon. Rooman katolisen kirkon voi myös tunnistaa nimestä Babylon. Persialaiset valloittivat Mesopotamian, jonka seurauksena babylonialaiset papit pakenivat Pergamoon, joka sijaitsi Vähässä-Aasiassa. Babylonian papit kunnioittivat kreikkalaisten Pantheon temppeliä (kaikkien jumalien temppeli), mutta kuitenkin he jatkoivat Babylonialaista uskonnon harjoitusta mm. Saturnus kulttia.

Babylonialaiset papit säilyttivät Babylonian uskonnon menot myös Pergamon Zeus temppelissä. Pergamon babylonialainen uskonnonkultti tuli Roomaan vuonna 133 eKr. Pergamosta tullut Babylonian uskonto tuli niin yleiseksi Roomassa, että silloin Roomaa kutsuttiin ”Uudeksi Babyloniaksi”.

Raamattu opettaa, että vedenpaisumuksen jälkeiseen maailmaan syntyi uskonto, jossa palvottiin aurinkoa ja taivaan kuningatarta. Tämä uskonto syntyi Babyloniaan. Babyloniassa tehtiin korkeita torneja (Zikkurat), jonka huipulla oli temppeli, joka oli pyhitetty taivaan kuningattarelle. Tässä temppelissä he palvoivat taivaan kuningatarta.

Babylonialainen saatanan uskonto siirtyi Pergamoon ja sieltä myös Roomaan. UT:ssa on myös maininta siitä, että saatanan valtaistuin on Pergamossa, koska siellä oli voimassa tämä babylonialainen uskonto. Pergamosta babylonian uskonto rantautui Roomaan vuonna 133 eKr., josta sitten tämä babylonialainen uskonto siirtyi suoraan Rooman katoliseen kirkkoon sen nähtyä päivänvalon 300-luvulla. Näin katoliseen kirkkoon sopii myös Ilmestyskirjan 17:ssa ja 18:ssa luvussa olevat kuvaukset suuresta Babylonista, jonka kantaa sisällään äiti uskontoa eli taivaan kuningatar uskontoa.

Loppusanat

Minun on kirjoitettava selvällä suomenkielellä, että kaiken edellä olevan tiedon valossa katolisen kirkon opetus on syntynyt pimeyden päämajassa, katolinen kirkko on perinyt oppinsa Babyloniasta. Katolinen kirkko palvoo äitiä ja on äiti-kirkko. Katolinen kirkko on ilmestyskirjan portto ja Suuri Babylon. Jokainen uudestisyntynyt uskova, joka harjoittaa ekumeniaa katolisten ja näiden kirkkolaitosten kanssa, jotka ovat väärentäneet Raamatun opetuksen niin jokaista tällaista kehotan vetäytymään pois heistä, jottei joudu osalliseksi porton maljasta. Ekumenia on perkeleen työrukkanen, jonka kautta hän rakentaa lopun aikaan maailmankirkon eli suuren porton, josta ilmestyskirja kertoo Ilmestyskirjan 17:ssa luvussa. Jokaisen uskovan tulee pysyä poissa rakentamasta ja tukemasta tätä suurta porttoa. Tämä suuri portto on antikristuksen kirkko.

 

Antikristillinen henki pitää kiinni aina muutamasta Raamatun kohdasta, jotka tämä henki sitten vääntää vääräksi. Antikristillinen henki ei päästä ihmistä tutkimaan koko ilmoitusta, vaan vangitsee ihmisen muutamiin väärin tulkittuihin Raamatun kohtiin ja pitää ihmistä siten lujasti pihdeissään. Tämä henki tekee totuudesta valheen ja valheesta totuuden ja tämä henki hyökkää rajusti, niitä vastaan joilla on Kristuksen Henki. Kun sitten totuus paljastuu ihmiselle, niin usein käy kuitenkin niin, ettei ihminen kuitenkaan vapaudu, koska ihmispelko panee paulan ja oma ylpeys ei anna periksi. Mutta kiitos Jumalalle on niitäkin ihmisiä, jotka tekevät parannuksen ja julkisesti hylkäävät väärät opetukset ja alkavat vaeltamaan julkisesti Jumalan sanan totuudessa. Uskovien tulee rakastaa katolisia, mutta kuitenkin kertoa heille totuus siitä valheesta ja pimeydestä missä katolinen kirkko todellisuudessa on. Katolisessa kirkossakin voi olla uskovia, mutta kukaan todellinen Jeesuksen opetuslapsi ei voi uskoa katolisen kirkon toista evankeliumia, jossa ei ole pelastusta ihmiselle. eikä kukaan todellinen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi voi uskoa katolisia sakramentteja eikä olla osallisina niissä. Todellinen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi uskoo Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan sanaan niin kuin se on kirjoitettu.

 

Korostan vielä ettei tarkoitukseni ole hyökätä katolisia vastaan tai lyödä heitä, vaan Raamatun sanan kautta tuoda esille Rooman katolisen kirkon väärä evankeliumi. Herran Jeesukseen opetuksen mukaisesti rakastan kaikkia katolisia lähimmäisinäni. Raamatullisen lähimmäisen rakastaminen täytyy kuitenkin tehdä Raamatun sanan totuuden mukaisesti, siksi olen tuonut esille katolisen kirkon opetuksia, joista käy selkeästi ilmi, että Rooman katolinen kirkko ei edusta Raamatun uskoa, eikä Raamatullista Jumalan seurakuntaa. Saakoon Herra Jeesus puhua kaikille ihmisille ja johdattaa meitä Hänen armonsa, rakkautensa ja totuuden tiellä.  

 

 

Petri Paavola  petri(@)kotipetripaavola.com

 

Lähdekirjallisuus:

Raamattu 33/38
King James Version (1611)
Katolisen kirkon katekismus 2005
Katolinen katekismus 1953
Leo Meller: Vatikaani profetiassa
Juhani Aitomaa: Uusi viini juovuttaa

Alexander Hislop: The Two Babylons
Keijo Lindeman: Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys
Estlander-Hietakari: Jokamiehen maailmanhistoria
Uuras Saaranivaara: Jumalan kansan pyhä Raamattu 1993
Merril F. Unger: Raamatun lukijan käsikirja
Lauri Pohjanpää: Pyhien saatto kautta aikain
John Gill's: Expositor
Online Bible Hebrew and Greek lexicon

Nettilähteet:

catholic.fi
vatican.va/archive/newamericanbible
vatican.va/archive/catechism
vatican.va/holy_father/john_paul_ii
biblebelievers.com
www.kotipetripaavola.com/Katolinen_kirkko
www.kotipetripaavola.com/Roomankirkonkuvia
www.kotipetripaavola.com/ekumeeninen_eksytys
www.kotipetripaavola.com/UudenTestamentinKaanon
Vesikaste Raamatun opetuksen valossa
www.kotipetripaavola.com/Seurakunta%20vai%20kirkko

www.kotipetripaavola.com/Raamattu%20ja%20katekismus
jewishvirtuallibrary.org
sullivan-county.com

irishcentral.com
dailycatholic.org
dailycatholic.org/history/7ecumen1
catholic.org/saints/anglpray
newadvent.org
katolinen.net/?page_id=733
katolinen.net/?page_id=729

 

 


 





eXTReMe Tracker