Iankaikkinen kadotus


Olemme ajassa, joka on lähellä Herran Jeesuksen tulemusta. Herran Jeesuksen tulemuksen läheisyys saa aikaan myös luopumusta totuudesta sekä saatanan kavalia ansoja sekä eksytyksiä. Eräs tällainen eksytys on harhaoppi, joka opettaa että kadotus ei ole iankaikkinen, sillä ihmisen olemassaolo päättyy kun hän kuolee. Tämä opetus on kuitenkin epäraamatullinen ja vastoin Jumalan sanan opetusta, sillä Raamatun sanan selkeä opetus on, että kadotus on iankaikkinen.
 

Iankaikkinen kadotus ei ole ihmisen keksintö
 

On olemassa sellaista käsitystä ja tutkimusta, jossa sanotaan "kirkkoisä" Augustinuksen kehittäneen ikuisen helvetin opin. Tämä ajatus ja opetus on väärä, sillä Raamattu itse opettaa kadotuksen olevan iankaikkinen. Augustinus ei siis ole kehittänyt oppia iankaikkisesta kadotuksesta.

Origenes aleksandrialainen opetti, että helvetti (kadotus) ei ole kostoa, vaan paikka jossa kuritetaan ihmistä. Tämän kurituksen tarkoituksena on puhdistaa ja kasvattaa syntisiä, että he pitkän uudelleenkoulutuksen jälkeen pääsevät takaisin Jumalan yhteyteen. Origeneen opetuksen mukaan kadotus ei ole iankaikkinen ja kaikki ihmiset pelastuvat. Itse asiassa Origeneen oppi on universalismin "esi-isä", joka opettaa täysin samaa harhaoppia, jota universalismi opettaa.

Monet opettavat, että Raamatun oppi helvetistä on peräisin kreikkalaisesta haades uskosta, jossa kuolleiden sielut joutuivat manalaan josta ei ollut enää paluuta. Raamatun opetus kadotuksesta ei ole peräisin kreikkalaisista tarustoista, vaan Raamatusta, jossa kadotuksen iankaikkisuus opetetaan niin vanhassa kuin uudessa testamentissa.

Toiset vetoavat siihen, että juutalaiset eivät uskoneet iankaikkiseen kadotukseen ja siksi he uskovat ettei kadotus ole iankaikkinen. Mikään ihmisryhmä tai kansakunta ei päätä sitä onko kadotus iankaikkinen vai ei, ei edes juutalaiset, sillä sen päättää yksin Jumala. Hän on sanassaan sanonut kadotuksen olevan iankaikkinen, joten kadotus on iankaikkinen.

 

Ei rangaistusta eikä vastuuta
 

Tämä harhaoppi opettaa, että ihmisen olemassaolon lakkaaminen on iankaikkinen rangaistus synnintekijöille, mutta synnintekijä ei joudu iankaikkiseen kadotukseen, koska sellaista ei ole olemassa. Tällainen opetus on kavala ansa julistaa korvasyyhyevankeliumia, sillä on paljon ihmisiä, jotka toivovat, että kuolema päättää kaiken eikä ihmistä enää ole olemassa kun hän kuolee. Kun ihminen toivoo, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään, niin silloin hänelle ei koskaan synny synnintuntoa, eikä hän koe tarvetta pelastumiseen. Itse asiassa kadotus ei ole iankaikkinen harhaoppi tuudittaa monet tekemään rauhassa syntiä, koska elämän päättyminen ei ole heille rangaistus, vaan toiveiden täyttymys.

Kadotus ei ole iankaikkinen harhaoppi on kavala eksytys, koska se johtaa monen ihmisen kohdalla siihen ratkaisuun, että parannusta ei tarvitse tehdä eikä uskoa Jumalaan, koska he uskovat, että elämä päättyy kuolemaan, niin siksi heillä ei ole tarvetta uskoa evankeliumia. Pimeyden päämajassa saatana hykertelee ilosta kun jopa osa uskovia vie eteenpäin saatanan "evankeliumia", jossa ei tarvitse tehdä parannusta, vaan saa nukkua ikiuneen, eikä koskaan tarvitse ottaa vastuuta synneistä mitä on tehnyt. Kadotus ei ole iankaikkinen harhaoppi on kehitelty pimeyden päämajassa, josta se on lähetetty maan päälle eksyttämään ihmisiä.

Totta kai on olemassa myös sellaisia ihmisiä, jotka pelkäävät kuolemaa ja toivovat, että kuoleman jälkeen olisi jonkinlaista elämää. Mutta tosiasia on, että on paljon ihmisiä, jotka toivovat ja haluavat kuoleman päättävän kaiken.

Ihminen joka uskoo ja toivoo, että kuoleman jälkeen ei ole mitään, vaan kaikki päättyy, niin hänelle kuolema ja kaiken päättyminen ei ole rangaistus ja hän voi tehdä vaikka kuinka paljon kaikenlaista syntiä, sillä hänelle ei ole rangaistusta eikä hänen tarvitse ottaa vastuuta tekemistään. Monet kauheita rikoksia tehneet paatuneet synnintekijät toivovat, että kuoleman jälkeen ei olisi mitään ja elämän olemassaolo lakkaisi. Siksi monet heistä turvautuvat itsemurhaan, koska he eivät halua joutua kohtaamaan tekojensa seurauksia. he kuitenkin erehtyvät ja joutuvat kohtaamaan Jumalan tuomion ja iankaikkisen kadotuksen rangaistuksen.

Jumala ei koskaan tekisi sellaista ratkaisua missä ihminen voisi tyytyväisenä kuolla synteihinsä ja päästä ikään kuin koira veräjästä eikä tuntea vastuuta teoistaan. Samoin Jumala ei voisi koskaan tehdä ratkaisua, jossa ihmisen ei tarvitsisi kärsiä tekojensa seurauksista. Ajattele vaikka diktaattoria, joka on vastuussa miljoonien ihmisten surmaamisesta ja hänelle sanottaisiin, että kuoleman jälkeen hän lakkaa olemasta. Mitä jos tämä diktaattori haluaisi, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään ja että hän lakkaisi olemasta, kuten monet ihmiset uskovat? En todellakaan usko, että Jumala sortuisi tekemään sellaisen virheen ja ratkaisun, jossa synnintekijän oma halu ja toive voittaisi siinä asiassa mitä hänelle tapahtuu kun hän kuolee.


Harhaopin perusteita Dan 7:11


Eräs peruste tälle harhaopille on Dan 7:11 väärä tulkinta. Väärä tulkinta sanoo, että Dan 7:11 peto surmataan ja hänen ruumiinsa tuhotaan tulessa polttamalla tarkoittaa sitä, että peto ja väärä profeetta eivät ole enää hengissä kun saatana heitetään tuliseen järveen heidän seurakseen, siksi ikuista kärsimystä ei voi olla, koska peto oli jo kuollut ja hänen ruumiinsa tuhottu ennen kuin saatana heitettiin tuliseen järveen. Tämä oppi on väärä ja on tehty tulkinta, joka on virheellinen.

Dan 7:
1 ¶ Belsassarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena Daniel näki unen, päänsä näyn, vuoteessansa. Sitten hän kirjoitti tämän unen.
2 Kertomuksen alku on tämä: Daniel lausui ja sanoi: Minä näin yöllä näyssäni, ja katso, taivaan neljä tuulta kuohutti suurta merta.
3 Ja merestä nousi neljä suurta petoa, kukin erilainen kuin toinen.
4 Ensimmäinen oli kuin leijona, mutta sillä oli kotkan siivet. Minun sitä katsellessani reväistiin siltä siivet, ja se nostettiin maasta pystyyn ja asetettiin kahdelle jalalle niinkuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän.
5 Ja katso, oli toinen peto, joka oli karhun näköinen. Se nostettiin toiselle kyljellensä, ja sillä oli suussa kolme kylkiluuta, hammasten välissä; ja sille sanottiin näin: "Nouse ja syö paljon lihaa".
6 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli taas toinen peto, pantterin kaltainen, ja sen selässä oli neljä linnunsiipeä. Sillä pedolla oli neljä päätä, ja sille annettiin valta.
7 Sen jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni, ja katso, oli neljäs peto, kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä; sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin kaikki edelliset pedot, ja sillä oli kymmenen sarvea.
8 Minä tarkkasin sarvea, ja katso, eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä, ja kolme edellisistä sarvista reväistiin pois sen edestä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät kuin ihmisen silmät, ja suu, joka herjaten puhui.
9 ¶ Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.

10 Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.
11 Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto tapettiin, ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan.
12 Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten.
13 Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.
14 Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.
15 ¶ Minä, Daniel, tunsin henkeni tulevan murheelliseksi ruumiissani, ja minun näkemäni näyt peljättivät minua.
16 Minä lähestyin yhtä siellä seisovista ja pyysin häneltä varmaa tietoa kaikista näistä asioista. Niin hän vastasi minulle ja ilmoitti minulle niiden selityksen:
17 "Nuo suuret pedot, joita on neljä, ovat neljä kuningasta, jotka nousevat maasta.
18 Mutta Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja omistavat valtakunnan iankaikkisesti-iankaikkisesta iankaikkiseen."
19 Senjälkeen minä tahdoin saada varmuuden neljännestä pedosta, joka oli erilainen kuin kaikki muut ja ylen hirmuinen; jolla oli rautaiset hampaat ja vaskiset kynnet, joka söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa;

20 sekä pedon pään kymmenestä sarvesta ynnä siitä sarvesta, joka puhkesi ja jonka edestä kolme putosi; jolla sarvella oli silmät ja herjauksia puhuva suu ja joka näytti suuremmalta kuin ne muut;
21 se sarvi, jonka minä näin sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät,
22 siihen asti kunnes Vanhaikäinen tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika joutui ja pyhät saivat omaksensa valtakunnan.
23 Hän vastasi näin: "Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen.
24 Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta.
25 Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.
26 Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti.
27 Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset."
28 Tähän loppuu kertomus. Minua, Danielia, peljättivät minun ajatukseni suuresti, ja minun kasvoni kalpenivat, ja minä kätkin asian sydämeeni.

Jakeissa yksi ja kaksi Daniel kertoo nähneensä unessa näyn, jonka hän kirjoitti ylös. Daniel näki neljä erilaista petoa, jotka olivat neljä maan kuningasta. Jakeessa kahdeksan Daniel sanoi nähneensä pienen sarven, joka puhui herjaten. Jakeessa yhdeksän sanotaan, että valtaistuimet asetettiin ja Vanhaikäinen istuutui. Jakeessa kymmenen sanotaan, että oikeus istui tuomiolle ja kirjat avattiin. Tämän jälkeen jakeessa 11 Daniel sanoo, että herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui ja Danielin katsellessa peto tapettiin ja sen ruumis tuhottiin (alkutekstin mukaan) ja heitettiin tuleen palamaan.

Danielin kirjaa emme pysty ymmärtämään muuta kuin Uuden Testamentin ilmoituksen kautta. Ilmestyskirjan luku 19 kertoo, että peto ja väärä profeetta heitettiin elävältä tuliseen järveen.

Ilm 19:20 Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä (dzao) tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.

Peto ja väärä profeetta heitetään tuliseen järveen jo ennen tuhatvuotisen ajanjakson alkua, eli he ovat siellä iankaikkisesti sen jälkeen kun heidät on heitetty sinne.

Sana elävältä on kreikaksi dzao, joka tarkoittaa elää, elämä ja elävä. Danielin kirjan mukaan peto tapettiin ja ruumis tuhottiin sekä heitettiin tuleen palamaan. Näin juuri tapahtui, sillä 2 Tess 2:8 sanoo, että Herra Jeesus surmaa suunsa henkäyksellä ja tuhoaa tulemuksensa ilmestymisellä laittoman. Ilmestyskirja kertoo, että peto ja väärä profeetta otetaan kiinni ja heitetään elävänä tuliseen järveen. Peto otetaan kiinni sen ruumis tuhotaan ja se heitetään elävänä tuliseen järveen. Elävänä tarkoittaa sitä, että pedon sielu on elossa, vaikka hän on kokenut ruumiillisen kuoleman ja hänen ruumiinsa heitettiin tuleen palamaan.

1 Piet 3:
18 ¶ Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
19 jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.

1 Piet 4:
5 Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
6 Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä (dzao), niinkuin Jumala elää.

Pietarin kirjeestä käy ilmi, että Herra Jeesus saarnasi evankeliumia, mutta ei parannuksen saarnaa, vaan tuomion sanoman kuolleille hengille syntiensä mukaan, jotka eivät olleet kuuliaisia Nooan päivinä. Kuolleille (ihmiset ja kapinalliset enkelit) hengille ei julistettu pelastuksen evankeliumia, vaan tuomiota synneistä. 1 Piet 4 on sana dzao, joka  tarkoittaa sitä, että synteihinsä kuolleet ihmiset tuomitaan lihassa, mutta silti heillä on hengessä elämä (dzao), joka on elämää iankaikkisessa kadotuksessa. Tämä Raamatun kohta osoittaa selkeästi, että syntiä tehneet kuolleet ihmiset eivät raukea tyhjiin, eikä heidän olemassaolonsa lakkaa kuoleman jälkeen, vaan he elävät kuten Jumalakin elää, mutta he elävät iankaikkisesti kadotuksessa.

Danielin kirja 7:11 ei kumoa opetusta iankaikkisesta kadotuksesta, vaan on yhtäpitävä Raamatullisen koko todistuksen kanssa.

Pietari opetti (1 Piet 3:18-20) että kuolemansa jälkeen Jeesus kävi saarnaamassa vankeudessa oleville hengille, jotka eivät olleet kuuliaisia Nooan päivinä. Nämä vankeudessa olevat henget olivat Nooan aikana jumalattomana kuolleita. Pietari ei kertonut, että Jeesus olisi julistanut heille pelastuksen evankeliumia, vaan että Hän oli heille saarnannut. Jeesuksen saarnaaminen ei ole voinut tarkoittaa muuta kuin, että Kristus saarnasi heille sen mitä oli tapahtunut, että Hänen sovitustyönsä perusteella Jumalaan uskovat tulevat pelastumaan ja muut joutuvat iankaikkiseen kadotukseen.

Saarnata sana on Pietarin kirjeessä kreik. kerysso, joka tarkoittaa jonkun tapahtuman tiettäväksi tekemistä, jotakin mitä on tehty. UT:ssa kerysso. liitetään lähes (ei aina) aina Jeesuksen sovitustyöhön jossa kerrotaan, että Jeesus on kuollut ja ylösnoussut. Silloin kun UT:ssa käytetään sanaa kerysso evankeliumin julistamisesta, niin siihen liitetään sanat parannus tai evankeliumi; eli saarnata parannusta tai saarnata evankeliumia, joka tarkoittaa pelastussanoman julistamista. 1 Piet 3:19:ssa ei ole sanaa parannus tai evankeliumi, vaan pelkkä saarnata, eli ilmoitus tapahtuneesta. Otan tähän kohtaan muutaman asiaa valaisevan esimerkin.

 

Ilm 5:2 Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti (kerysso): "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"

 

Ilmestyskirjan kohdassa käytetään sanaa kerysso, kuvaamaan julkilausuman kuuluttamista (asian tiettäväksi tekemistä). Eikä tuossa kohdassa ole kysymys evankeliumin julistamisesta, vaan asian kertomisesta ja kuuluttamisesta. Kerysso sana ei siis aina tarkoita pelastussanoman julistamista.

 

Matt 4:17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan (kerysso) ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

 

Luuk 24:47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava (kerysso) hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

 

Matt 24:14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman (kerysso)  kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.

 

Matteus 4 osoittaa hyvin kuinka kerysso sanan yhteydessä esiintyy sana parannus, eli kutsu mielenmuutokseen.  Luukas 24 ja Matteus 24 osoittavat myös sen että kerysso sanan lisäksi esiintyi sanat parannusta syntien anteeksisaamiseksi sekä valtakunnan evankeliumi tulee saarnata (kerysso kaikessa maailmassa. 1 Piet 3:18:ssa ei ole muuta kuin saarnata, eli ilmoittaa tapahtunut, mutta ei kutsua pelastukseen. 1 Piet 3:18-20 ei siis opeta, että ihminen voi vielä pelastua kadotuksessa.


Annihiliaatio-oppi
 

Annihilaatio-oppi opettaa, että kuoleman jälkeen ihmisen sielu raukeaa tyhjiin, eli häviää ja lakkaa olemasta. Jotkut tämän harhaopin kannattajat opettavat että vanhan testamentin termi kuolemalla kuoleminen tarkoittaa aina ruumiillista kuolemaa, eikä mitään muuta. Tämä oppi ja väite on kuitenkin väärä.

1 Moos 2:17 mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".

Jumala sanoi Aatamille, että sinä päivänä jona hän syö hyvän- ja pahantiedon puusta hänen pitää kuolemalla kuoleman. Alkutekstissä on kaksi kuolema sanaa, eli kaksi kuolemaa. Kuolemalla kuoleminen, eli kaksi kuolemaa tarkoittaa ruumiillista kuolemaa ja toista kuolemaa kadotuksen tulijärvessä.

Room 5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet-

Ilm 20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

Raamattu vahvistaa kahden kuoleman, josta ensimmäinen on ruumiillinen kuolema ja toinen kuolema on kadotuksessa tulisessa järvessä. Kuolemalla kuoleminen tarkoittaa siis myös muuta kuin ruumiillista kuolemaa. Kuolemalla kuolemiseen kuuluu myös toinen kuolema kadotuksen tulijärvessä.

Matt 8:22 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa".

Kuolemalla kuoleminen tarkoittaa myös eroa Jumalasta, sillä synnin palkka on kuolema ja synnissä elävä elää aina erossa Jumalasta. Siksi Herra Jeesus sanoi anna kuolleitten haudata kuolleensa.


Jumalattomat eivät häviä jäljettömiin

Jotkut opettavat jumalattomien häviävän jäljettömiin (heidän sielunsa lakkaa olemasta) käyttäen oppinsa tueksi kreikankielen sanaa suntrimma, jonka he sanovat merkitsevän hajottaa, kuluttaa loppuun, tuhota ja hävittää. Tämän perusteella he sanovat jumalattoman sielun häviävän olemattomiin kun se tuhotaan. Tämä opetus on väärä ka epäraamatullinen.

Sana suntrimma esiintyy ainoastaan yhden kerran Uudessa Testamentissa Roomalaiskirjeessä 3:16 :

Room 3:
10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
16 hävitys (suntrimma) ja kurjuus on heidän teillänsä,
17 ja rauhan tietä he eivät tunne.
18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."

Suntrimma tarkoittaa tuhoa ja hävitystä. Roomalaiskirjeen 3:10-18 kertoo meille mitä suntrimma sana tarkoittaa tässä kohdassa. Paavali kirjoittaa, että jumalattomien teillä (ajatus, elämäntapa, teot jne.) on hävitys ja kurjuus, koska he eivät tunne rauhan tietä, eikä heidän sydämessään ole kuolemanpelkoa. Suntrimma ei siis tarkoita tässä kohtaa, että jumalattomat häviäisivät olemattomiin, vaan että he saavat aikaan hävitystä ja kurjuutta.

Raamattu ei missään kohden opeta, että ihmisen sielu häviää olettamattomiin ja lakkaisi olemasta.

Vanhan testamentin kreikankielisessä Septuaginta käännöksessä sana suntrimma esiintyy Jesajan kirjassa:

Jes 59:
1 ¶ Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:
2 vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule.
3 Sillä teidän kätenne ovat tahratut verellä ja sormenne vääryydellä; teidän huulenne puhuvat valhetta, teidän kielenne latelee petosta.
4 Ei kukaan vaadi oikeuteen vanhurskaasti, eikä kukaan käräjöi rehellisesti. He turvautuvat tyhjään ja puhuvat vilppiä, kantavat kohdussaan tuhoa ja synnyttävät turmion.
5 Myrkkyliskon munia he hautovat, hämähäkin verkkoja he kutovat; joka niitä munia syö, se kuolee, rikkipoljetusta puhkeaa kyykäärme.
6 Heidän verkkonsa eivät kelpaa vaatteeksi, heidän tekemäänsä ei voi verhoutua; heidän työnsä ovat vääryyden töitä, ja heidän kätensä ovat täynnä väkivallan tekoa.
7 Heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta; heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia, tuho (suntrimma) ja turmio on heidän teillänsä.
8 Rauhan tietä he eivät tunne, oikeutta ei ole heidän askeleissansa; polkunsa he tekevät mutkaisiksi, ei kukaan, joka niitä käy, tunne rauhaa.

Jesaja 59:7 on sama ajatus ja opetus kuin Roomalaiskirjeen 3:16. Jumalattomien ajatukset ovat vääriä ja siksi heidän tiensä (ajatus, elämäntapa, teot jne.) ovat sellaisia jotka saavat aikaan tuhoa ja turmioita (kurjuus). Septuaginta käännöksessä Jesaja 59:7 on sanat suntrimma (tuho, hävitys) ja talaiporia (kurjuus).

Jesaja 59:7 ei myöskään opeta, että jumalattomien sielut lakkaavat olemasta kuoleman jälkeen.


Kuolleet tietävät ja heillä on oma paikkansa
 

Jotkut opettavat, että kuolleet eivät tiedä mitään eikä heillä ole paikkaa, koska heidän sielunsa on hävinnyt olemattomiin kuoleman jälkeen. Näin uskovat ja opettavat perustavat oppinsa Saarnaajan kirjan 9 luvun jakeisiin:

Saar 9:
5 Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu.
6 Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.

Kun luemme koko tekstiyhteyden, niin huomaamme, että Raamattu opettaa että kuolleet eivät tiedä mitään eikä ole heillä ole enää paikkaa, koska heillä ei ole enää milloinkaan osaa siitä mitä tapahtuu auringon alla, eli maan päällä. Nämä jakeet opettavat siis sen että kuolleet eivät tiedä mitään mitä tapahtuu maan päällä, eikä heillä ole enää koskaan paikkaa maan päällä.

Saar 9:5 jakeessa paikka on väärä käännös, sillä alkutekstissä ei ole sanaa paikka, vaan sana sakar, joka tarkoittaa palkkaa ja palkkiota.

Juutalaiset ovat kääntäneet Jewish Publication Society Bible (JPS 1917) käännöksen hebreasta englanniksi, jossa sana sakar on käännetty vastaamaan alkukielen merkitystä eli palkkaa tai palkkiota (reward).

(JPS) Ec 9: 5 For the living know that they shall die; but the dead know not any thing, neither have they any more a reward (sakar); for the memory of them is forgotten.

Alkutekstin mukaan on täysin selvä, että se ei opeta kuolleet häviävät olemattomiin oppia, vaan opettaa että kuolleet eivät tiedä mitään eikä heillä enää ole palkkaa, sillä heidän muistonsa on unohdettu.

Ilmestyskirja opettaa että kuolleilla on oma paikkansa tulisessa järvessä, eli kadotuksessa ja he todella ovat tietoisessa tilassa siellä:

Ilm 21:
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Jumalattomilla on osansa toisessa kuolemassa, eli iankaikkisessa kadotuksessa.

 

Saddukeukset uskoivat sielun kuolevan yhdessä ruumiin kanssa


Saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen; he uskoivat sielun kuolevan ruumiin kanssa; he uskoivat että elämää ei ole kuoleman jälkeen; he eivät uskoneet enkelien olemassaoloon; he uskoivat ihmisen vapaaseen tahtoon (ihmisen tulee elää kuten itse haluaa, eikä Jumalan sana saa määritellä kuinka tulisi elää).

Herra Jeesus ei missään kohden Raamattua sano, että saddukeukset uskovat oikein uskoessaan sielun kuolevan yhdessä ruumiin kanssa. Jos tämä saddukeusten eräs keskeisimmistä ja tärkeimmistä opeista olisi ollut totta, niin Herra Jeesus olisi vahvistanut sen, mutta Hän ei vahvistanut sitä, vaan päinvastoin kumosi heidän oppinsa kuolevasta sielusta:

Matt 10:28 Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa (apollymi) helvettiin (geenna).

Herra Jeesus sanoi, että ruumiin voi tappaa, joka tarkoittaa, että ruumis kuolee, mutta että sielua ei voi tappaa, joka tarkoittaa että sielu ei kuole, eikä häviä olemattomiin.

Jeesus käyttää sanontaa joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Herra Jeesus tarkoitti Jumalan kykenevän hukuttamaan jumalattoman sielun ja ruumiin kadotukseen. Yleisesti vain sielu joutuu kadotukseen ja ruumis hautaan, mutta Jeesus sanoi, että Jumala voi sekä sielun, että ruumiin hukuttaa helvettiin, sillä Jumala on Kaikkivaltias Jumala.

Kreikan kielen sana apollymi tarkoittaa tuhoamista, tappamista hävittämistä, kadottaa hukata sekä sen kielikuva merkitys on antaa tai luovuttaa jollekin. Matt 10:28 ei tarkoita, että sielu voidaan tuhota tai tappaa (hävittää), sillä jakeessa sanotaan, että sielua ei voi tappaa. Tämän tähden apollymi sanan merkitys on jakeessa kielikuva, joka tarkoittaa sielun ja ruumiin antamista tai luovuttamista iankaikkiseen kadotukseen. Matt 10:28 jakeen opetus ei kuitenkaan ole vertauskuvallinen, vaan selkeä opetus siitä, että sielua ei tappaa (tuhota) ja jumalattoman sielun iankaikkinen paikka on kadotuksessa.
 

Jumalattoman sielu elää kuoleman jälkeen kadotuksessa
 

Dan 12:
1 ¶ Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.
2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen (olam) elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen (olam) kauhistukseen.
3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.

Danielin kirjassa puhutaan iankaikkisesta elämästä ja iankaikkisesta kauhistuksesta (kadotus). Jakeessa 2 on hepreankielen sana olam, joka tarkoittaa iankaikkista ja pitkää aikaa. Jos kadotus ei olisi iankaikkinen, niin iankaikkisessa kauhistuksessa tulisi olla joku muu sana kuin olam, sillä olam esiintyy iankaikkisessa elämässä, joka tarkoittaa iankaikkista elämää, joka ei koskaan pääty. Samoin iankaikkinen kauhistus (kadotus) on iankaikkinen, joka ei koskaan pääty. Jos iankaikkinen kauhistus (kadotus) ei olisi iankaikkinen Dan 12: 2, niin silloin tuossa pitäisi olla joku muu sana kuin olam, eli sellainen sana, joka erottaisi sen iankaikkisuus käsitteestä, sillä iankaikkinen elämä kuvataan sanalla olam. Koska molemmat paikat iankaikkinen elämä ja iankaikkinen kadotus kuvataan sanalla olam sanalla, niin se tarkoittaa, että Jumalaan uskovat päääsevät iankaikkiseen elämään ja jumalattomat joutuvat iankaikkiseen kadotukseen. Vanhan testamentin todistus kadotuksen iankaikkisuudesta on täysin kiistämätön asia.
Danielin kirjan 12 luku opettaa todella selkeästi, että jumalattoman ihmisen sielun lopullinen paikka on iankaikkinen kadotus.

Kadotus ei ole iankaikkisen harhaopin kannattajat sanovat, että vanha testamentti ei opeta kadotuksen olevan iankaikkinen ja iankaikkinen kadotus on uusi ja vieras oppi, jota Uusi Testamentti ei opeta. Itse asiassa Raamattu opettaa niin vanhassa kuin Uudessa Testamentissa, että kadotus on iankaikkinen.

Ilm 21:
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Ilmestyskirjan todistuksen mukaan jumalattomien osa on toisessa kuolemassa, eli kadotuksen tulijärvessä. Raamattu ei opeta heidän rauenneen tyhjiin tai että Jumala olisi hävittänyt heidän sielunsa olemattomiin, vaan että he elävät kadotuksessa, tulisessa järvessä. Raamatun viimeinen kirja Johannekselle annettu Herran Jeesuksen ilmestys kertoo todella selkeästi, että kadotus on iankaikkinen, jossa jumalattoman sielu on ikuisesti.
 

Kadotus on iankaikkinen
 

Kadotus ei ole iankaikkinen harhaopin kannattajat tulkitsevat väärin kreikankielen sanoja aion ja aionios. Universalismin kannattajat opettavat, että sanat aion ja aionios eivät koskaan merkitse ikuista, vaan aina aikaa, jolla on alku ja loppu. Tässä kohden he erehtyvät ja pahoin.

 

Aionios tarkoittaa kreikaksi iankaikkista, aikaa jolla ei ole alkua ja loppua ja joka on iankaikkinen. Aionios sanan synonyymi aidios tarkoittaa samaa, eli iankaikkisuutta. Aion tarkoittaa ajanjaksoa sekä maailmaa ja ikuisuutta. Aion sanan merkitys ei sido sitä aina tarkoittamaan iankaikkisuutta, mutta sana aionios tarkoittaa iankaikkisuutta ajanjaksoa joka ei pääty. Tiedän että näistä sanoista ja niiden merkityksistä väännetään peistä, eikä harhautuneelle riitä todistukseksi sanan oikea merkitys, vaan hän haluaa vääntää niiden merkityksen vääräksi hinnalla millä hyvänsä. Raamattu kuitenkin todistaa, että aionios sana tarkoittaa iankaikkisuutta. Tätä tutkimme seuraavaksi.

 

Matt 25:
41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42 Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
43 minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’
44 Silloin hekin vastaavat sanoen: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’
45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ‘Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’.
46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen (aionios) rangaistukseen (kolasis), mutta vanhurskaat iankaikkiseen (aionios) elämään."

 

Jeesus Kristus puhui ja opetti iankaikkisesta rangaistuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Jos aionios ei tarkoita iankaikkista, vaan aikaa joka päättyy niin kuin kadotus ei ole iankaikkinen harhaopin kannattajat opettavat, niin se merkitsisi sitä, että iankaikkinen elämä Jeesuksessa ei olisi iankaikkista, vaan se päättyisi jossakin kohtaa. On huomattavaa, että Matt 25:ssa on sana aionios niin iankaikkisen rangaistuksen kuin myös iankaikkisen elämän kohdalla. Tietenkin se merkitsee molemmissa samaa asiaa eli iankaikkista. Jos kadotus ei olisi iankaikkinen, niin siinä esiintyisi joku muu sana kuin aionios, joka tarkoittaa iankaikkista. Tämä jo yksistään riittää kumoamaan kadotus ei ole iankaikkinen harhaopin väärän opetuksen aionios sanasta sekä siitä, että kadotus ei ole iankaikkinen. Iankaikkinen kadotus ja iankaikkinen elämä ovat kummatkin iankaikkisia, joilla ei ole loppua, näin opettaa meille Jumalan sana.

 

Kadotus ei ole iankaikkisen harhaopin kannattajat sanovat, että iankaikkinen rangaistus Matt 25:46 on päättymätön ja siten iankaikkinen, vaikka kadotus ei ole iankaikkinen, niin rangaistus ja tuomio kuoleman kautta tyhjiin raukeamisesta kestää iankaikkisesti.

 

Kadotus ei ole iankaikkinen harhaopin kannattajien oppi kuoleman kautta tyhjiin raukeamisesta, joka on iankaikkinen tuomio, on väärä ja epäraamatullinen. Herra Jeesus puhui iankaikkisesta rangaistuksesta, joka oli jakeen 41 mukaan iankaikkinen tuli, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Herra Jeesus sanoi, että jumalattomat synnintekijät joutuvat iankaikkisen kadotuksen tulijärveen, joka on heille iankaikkinen rangaistus. Kyse oli siis iankaikkisesta rangaistuksesta kadotuksessa. Jos jumalattomat lakkaisivat olemasta kuoltuaan, niin silloin rangaistus synnintekijälle ei olisi iankaikkinen tulijärvessä, vaan hän pääsisi sieltä pois tyhjiin raukeamisen kautta. Herra Jeesus sanoi kuitenkin, että jumalattomat joutuvat iankaikkiseen tuleen kohtamaan iankaikkisen rangaistuksen. Iankaikkisuuden ja rangaistuksen paikka on Herran Jeesuksen mukaan tulijärvessä ei tyhjiin raukeaminen.

2 Kor 4:18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia (proskairos), mutta näkymättömät iankaikkisia (aionios).

Korinttolaiskirjeen kohdasta käy hyvin selville kuinka Raamattu todella erottaa iankaikkisen sanan merkityksen ajallisesta, joka kestää tietyn aikaa ja päättyy. Proskairos tarkoittaa ajallista, eli aikaa joka päättyy ja aionios tarkoittaa iankaikkisuutta. Raamatun oman todistuksen mukaan aionios todellakin tarkoittaa iankaikkista, eli aikaa jolla ei ole loppua.

 

Jotkut universalistit uskovat, että sana kolasis Matt 25:46:ssa ei merkitse rangaistusta, vaan korjausta, sillä lopulta kaikki "korjaantuvat" uskomaan Jumalaan myös kadotuksessa olevat, koska kadotus ei ole iankaikkinen. Tämä universalistien opetus on väärä, jonka myös Raamattu todistaa vääräksi. Kolasis sana tarkoittaa rangaistusta, jotkut sanakirjat antavat sille myös merkityksen korjaus. Raamattu todistaa tämänkin sanan kohdalla kumpaa se tarkoittaa rangaistusta vai korjausta:

 

Ilm 22:
13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.
14 Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!
15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

 

Ilmestyskirjan luvusta 22 käy selkeästi ilmi, että synnintekijät ovat ulkopuolella pelastuksen. Uusi Jerusalem on se lopullinen paikka, jossa Jumalan armosta pelastuneet elävät iankaikkista elämää. Raamattu opettaa meille selkeästi, että jumalattomilla synnintekijöillä ei ole osaa eikä arpaa iankaikkiseen elämään, vaan he ovat sen ulkopuolella. Jos jumalattomat olisivat lakanneet olemasta kuoleman jälkeen, niin silloin tuota Raamatun kohtaa ei voisi olla Raamatussa, mutta se on siellä osoituksena Jumalan lasten ja jumalattomien erilaisesta iankaikkisuudesta, jossa pelastuneet ovat iankaikkisessa elämässä ja jumalattomat iankaikkisessa kadotuksessa. Ilmestyskirjan kohta osoittaa myös sen etteivät synteihinsä kuolleet ole tehneet parannusta kadotuksessa, näin myös siltä osin universalismin väärä opetus on kumottu.

 

Ilmestyskirjan luku 21 ja 22 kumoaa myös kaikki alkukieleen perustuvat kikkailut, joiden kautta koitetaan kumota Raamatun totuus iankaikkisesta kadotuksesta.


Raamatun eräs luotettavimmista sanaskirjoista Strong's konkordanssi antaa sanoille aion ja aionios seuraavanlaisia merkityksiä:

aion ahee-ohn’; from the same as 104; properly, an age; by extension, perpetuity (also past); by implication, the world; specially (Jewish) a Messianic period (present or future):—age, course, eternal, (for) ever(-more), [n-]ever, (beginning of the, while the) world (began, without end).

aionios ahee-o’-nee-os; from 165; perpetual (also used of past time, or past and future as well):— eternal, for ever, everlasting, world (began).

Raamattu käyttää juuri sanaa aionios kun se puhuu iankaikkisesta elämästä ja iankaikkisesta kadotuksesta, koska sana aionios tarkoittaa iankaikkista.

Job 24:19 Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela (Sheol) ne, jotka syntiä tekevät.

Jakeessa esiintyy sana hebreankielen sana sheol, joka tarkoittaa kuolleiden maailmaa, hautaa ja helvettiä (kadotus). Tuossa jakeessa sheol ei voi tarkoittaa hautaa, sillä kaikki ihmiset haudataan, myös ne jotka uskovat Jumalaan ja jotka Jumala on pelastanut, mutta tämä kohta puhuu nimenomaan syntiä tekevien joutuvan kadotukseen. Tässä Raamatun kohdassa on opetus, että syntiä tekevät (synnin orjina elävät) joutuvat kuollessaan kuolleiden maailmaan, eli kadotukseen. Myös vanha testamentti opettaa kadotuksen olevan synnintekijöiden olinpaikka.

Snl 30: 16 tuonela (Sheol), hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää".

King James version: 16 The grave (Sheol); and the barren womb; the earth that is not filled with water; and the fire that saith not, It is enough.

King James version kääntää jakeen oikein, eli helvetti (kadotus), hedelmätön kohtu, maa, joka ei täyty vedellä, ja tuli, joka ei sano: jo riittää.

Jakeen sanoma on selvä, eli kadotus (
sheol) kuolleiden maailma helvetissä on kuin hedelmätön kohtu, joka ei täyty vedestä ja joka on kuin tuli, joka ei sano, jo riittää, koska tämä tuli ei sammu. Vanha testamentti kuvaa kadotusta paikaksi, jossa palaa ikuinen tuli. Myös vanha testamentti opettaa kadotuksen olevan ikuinen. Tulella on Raamatun kielikuvassa monta merkitystä, joista yksi kuvaa rangaistusta. Uudessa testamentissa Jeesus opettaa myös kadotuksesta paikkana, jossa palaa tuli samoin opettaa myös ilmestyskirja.

Mark 9:
43 Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen.
44
45 Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin.

47 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin (geenna),
48 jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.

Jeesus Kristus itse sanoi, että Hän puhui sen mukaan kuin mitä Hänen Isänsä on Hänelle opettanut. Jeesus Kristus vahvisti myös vanhan testamentin opetuksen kadotuksen iankaikkisuudesta ja sen että siellä palaa ikuinen tuli, joka kuvaa iankaikkista rangaistusta. Jeesuksen Kristuksen omat sanat vahvistavat myös että kadotus on iankaikkinen.

Kreikankielen sana geenna (gehenna) tulee hebreankielen sanoista Hinnomin laakso, jossa poltettiin Jerusalemin kaupungin jätteet ja kuolleet eläimet poltettiin. Hinnomin laakso oli myös vertauskuvana synteihinsä kuolleille, jotka palavat tulessa. Jeesus Kristus käytti sanaa geenna kuvaamaan sitä mitä synneissänsä kuolleille tapahtuu, eli he palavat iankaikkisessa tulessa. Jotkut opettavat, että Jeesus puhui vain vertauksen, jolla ei ole todellisuutta. Itse asiassa Jeesus Kristus puhui vertauksena sen millainen on synteihinsä kuolleiden osa ja tuleva todellisuus. Eli vertaus ei ollut vain vertaus ilman todellisuutta, vaan vertaus joka kertoi todellisuudesta ja siitä mitä tulee tapahtumaan.

 

Monet sanovat helvetin tulen sammuneen, kun Jerusalemin kaupungin kaatopaikan tuli sammui. Tällä perusteella he eivät usko iankaikkiseen kadotukseen. Herra Jeesus sanoi Mark 9:48 ettei kadotuksen tuli sammu ikinä. Samoin Herra Jeesus sanoi Matt 3:12 ja Luuk 3:17, että Hän  puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa (vehnä) aittaan, mutta ruumenet (akanat) hän polttaa sammumattomassa tulessa.   Herra Jeesus ei valehdellut, sillä Gehennan sammumaton tuli oli vertauskuvaa kadotuksen iankaikkisuudesta.

Aidios

 

Ihmiset jotka eivät usko kadotuksen olevan iankaikkinen sanovat, että kreikankielen sana aidios tarkoittaa ainoastaan iankaikkisuutta. Heidän mukaansa millään muulla kreikankielen sanalla ei kuvata iankaikkisuutta.

 

Room 1:20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen (aidios) voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

 

Room 1:20 puhuu Jumalasta iankaikkisena (aidios) Jumalana. Jumala on iankaikkinen, sillä tavalla että hänellä ei ole alkua eikä loppua, siksi tässä kohden on sana aidios, joka kuvaa Jumalan iankaikkisuutta kaiken Luojana, joka on itse on ainoa, jolla ei ole alkua ja loppua, koska Hän itse on kaiken Luoja.

 

Herran Jeesuksen opetuslapsella on iankaikkinen (aionios) elämä uskon kautta Jumalaan. Uskovalla on kuitenkin alku, sillä hän ei ole ollut aina olemassa kuten Jumala on ollut. Uskovan iankaikkinen elämä alkaa silloin kun uskova Jumalan armosta vastaanottaa pelastuksen Herrassa Jeesuksessa. Aidios ja aionios  tarkoittavat iankaikkisuutta, joka ei koskaan pääty tai lakkaa. Aidios ja aionios sanojen ero on siinä, että Jumala on iankaikkinen (aidios) Jumala, joka on ollut aina olemassa. Herran Jeesuksen opetuslapsella on Jumalan armosta iankaikkinen (aionios) elämä, joka on saanut alkunsa jossakin vaiheessa.


Tunnustus Messias Jeesus on Herra

 

Jotkut ymmärtävät Fil 2:10,11 opettavan, että lopulta kaikki ihmiset tulevat pelastumaan ja uskovan Herraan Jeesukseen. Väärä väite sanoo, että koska eksomologeo tarkoittaa tunnustamista ylistämällä ja kunnianosoituksilla, niin tällainen tunnustus on mahdollista vain jos ihminen on pelastunut.

 

Fil 2:
10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman (eksomologeo) Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

 

Eksomologeo ei tarkoita ainoastaan iloista ja ylistävää tunnustusta, vaan myös pelkkää asian tunnustamista. Raamatun UT:n tekstissä eksomologeo kyllä monessa kohtaa tarkoittaa iloista ylistämällä tehtyä tunnustusta, mutta ei aina.

 

Eksomologeo tarkoittaa iloista ja ylistävää tunnustusta, lupausta sekä tuoda julki.

 

Luuk 22:6 Ja hän lupautui (eksomologeo) ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille ilman melua.

 

Luuk 22:6 kohdassa eksomologeo tarkoitti lupaamista.

 

Fil 2:10,11 ei ole kyse ilon tunnuksesta pelastuksen johdosta, vaan siitä että koko luomakunnan myös pelastumattomien on tunnustettava Jeesus Herraksi Isän Jumalan kunniaksi. Jokainen jumalaton pelastumaton ihminen joutuu erään kerran Herran Jeesuksen eteen tuomittavaksi ja siinä yhteydessä heidän on tunnustettava Jeesuksen Herruus, ei siksi että he pelastuvat, vaan siksi että Jeesuksen Herruus Isän Jumalan kanssa tuomitsee heidät tekojensa mukaan iankaikkiseen kadotukseen.

 

Koska eksomologeo tarkoittaa myös tuoda julki, niin koko Raamatun ilmoituksen valossa Fil 2:10,11 kohdassa on kyse siitä, että syntiin langenneet ja pelastumattomat joutuvat tuomaan julki tunnustuksen, että Jeesus on sittenkin Herra. He eivät pelastu tunnustuksellaan, vaan joutuvat antamaan tunnuksen, että Jeesus on Herra, joka Isän kanssa tuomitsee heidät oikeudenmukaisesti iankaikkiseen kadotukseen. Kyseessä ei siis ole pelastava tunnustus, vaan syyllisen ja kadotetun tunnustus.

 

Pelastumaton ja kadotukseen joutuva ihminen joutuu Jumalan tuomittavaksi ja hän joutuu tunnustamaan Jeesuksen olevan Herra ja epäuskon tähden hänet tuomitaan. Pelastumattoman tulee saada tietää totuus Jeesuksen Herruudesta ja syistä, joiden tähden hän joutuu kadotukseen. Herra Jeesus ja Isä ovat viimeisellä tuomiolla oikeudenmukaisina Tuomareina ja syyllisen tulee tietenkin kuka hänet tuomitsee ja miksi. Siksi pelastumaton joutuu tunnustamaan Jeesuksen Herraksi.

 

Väärä väite väittää myös, että 1 Kor 12:3 oleva sanonta ettei kukaan voi sanoa Jeesus on Herra muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta tarkoittaa kaikkien ihmisten lopulta pelastuvan, koska kaikki ihmiset joutuvat eräänä päivänä Jeesuksen edessä tunnustaen Jeesuksen Herraksi.

1 Kor 12:

3 Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu," ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra," paitsi Pyhässä Hengessä.

 

1 Kor 12:ssa oleva ettei kukaan voi sanoa Jeesus olkoon Herra, paitsi Pyhässä Hengessä tarkoittaa sitä, että ihminen joka on uudestisyntynyt ja jossa Pyhä Henki asuu voi vain ainoastaan sanoa Jeesuksen olevan Herra siinä merkityksessä mitä Jeesuksen Herruus merkitsee.

 

Jeesuksen Herruus tarkoittaa sitä, että Hän on Pelastaja, joka antaa Pyhän Hengen niille, jotka uskovat Häneen. Pelastettu ihminen Pyhässä Hengessä eläen voi vain sanoa Jeesus on Herra, Pelastaja, jonka kautta uskon Jumalaan ja elän todeksi Raamatun sanan opetuksen. 1 Kor 12:3:ssa on avaimena sanonta Pyhässä Hengessä, joka tarkoittaa että Jumala on armahtanut ja pelastanut. Vain Pyhässä Hengessä sanoen voidaan sanoa Jeesuksen olevan totisesti Herra, joka on antanut pelastuksen sekä uskon sydämeen.

 

1 Kor 12:3 ei tarkoita sitä etteikö pelastumaton ihminen voisi sanoa Jeesuksen olevan Herra, sillä esimerkiksi ei uskovat historioitsijat, uskonnon opettajat sekä ns. leipäpapit joutuvat virkansa puolesta useinkin sanomaan Jeesusta Herraksi ja Jeesuksen olevan Herra. He eivät silti ole uskossa eivätkä pelastuneita.

 

Raamatun sana ei voi olla ristiriidassa keskenään, eikä se olekaan, sillä Raamatussa on selvä todistus myös muualla, että pelastumattomat ihmiset tunnustivat Jeesuksen olevan Herra. Raamatun sanan kokonaisilmoitus todistaa selkeästi totuudesta, jolloin yksittäisiä jakeita tai kohtia ei voi ymmärtää väärin.

 

Matt 7:
18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.

19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
21 ¶ Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23 Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.
24 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
25 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.
26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.
27 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."

 

Herra Jeesus itse sanoi, ettei jokainen pääse taivasten valtakuntaan, joka sanoo Jeesukselle Herra, Herra, joka tarkoittaa Jeesuksen olevan Herra. Jumalan valtakuntaan pääsevät vain ne, jotka ovat tehneet Jumalan tahdon mukaan, eli uskoneet Herraan Jeesukseen niin kuin Raamattu opettaa.

 

Tämä kohta kumoaa väärät väitteet koskien Fil 2:10,11 ja 1 Kor 12:3, sillä itse Herra Jeesus sanoi ettei kaikki pääse Jumalan valtakuntaan, jotka sanovat Jeesuksen olevan Herra, sillä vain ne pääsevät, jotka tekevät parannuksen ja uskovat Herraan Jeesukseen.

 

Fil 2:
10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

 

Jumalattomat ihmiset sekä syntiinlangenneet enkelit ja saatana, joutuvat tunnustamaan Jeesuksen Herruuden, mutta he eivät pelastu koska eivät tehneet parannusta ja uskoneet Jumalaan. Ihmisen on tehtävä parannus ja uskottava Herraan Jeesukseen tässä ajassa, eikä hän voi pelastua enää kuolemansa jälkeen, kun hän on siirtynyt pois tästä maailmasta.

 

Hebr 9:
22 Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.
23 ¶ On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä.
24 Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.
25 Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan,
26 sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.
27 Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,
28 samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.

 

 

Aikakausien Jumala
 

 

Universalismiin uskovan ihmisen on todella vaikea perustella oppiaan, että kaikki ihmiset lopulta pelastuvat, koska Raamattu tuo selkeästi esille, että iankaikkinen kadotus on olemassa. Universalismin kannattajien keskuudessa on opetus eri aikakausista, jonka kautta koitetaan kumota Raamatun opettama iankaikkisuus käsite.

 

Universalismin kannattajien keskuudessa on oppi, joka sanoo Raamatun opettavan ajanjaksoista, aikakausista (aionios), jotka kestävät aikansa, jonka jälkeen alkaa uusi aiooninen aikakausi. Tämän opin mukaan kun aikakausi loppuu, niin alkaa uusi aikakausi, jossa Jumala antaa uudestaan ihmiselle aioonista elämää ja tätä tapahtuu jatkuvasti ja siksi aiooninen elämä on ikuista. Tämän opin mukaan uskova universalisti uskoo, että helvetin (kadotus) kohdalla aioonisuus, eli aikakausi tarkoittaa sitä ettei kadotus ole loppumaton ja päättymätön, vaan tietyn ajanjakson kestävä, jonka jälkeen ihminen siirretään pois rangaistuksesta niin että hän voi aloittaa seuraavan aikakauden taivaassa Jumalan luona. He uskovat näin koska Jumala on aikakausien Jumala. Raamatun sana kumoaa tämän universalistein opetuksen.

 

Raamattu puhuu erilaisista aikakausista ja ajanjaksoista Jumalan pelastushistoriassa. Vanha liitto oli tietyn ajanjakson kestävä, Uusi Liitto kestää tietyn ajan, Herran Jeesuksen tuhannen vuoden rauhanvaltakunnan ajanjakso kestää tietyn ajan. Kun tutkimme Raamatun ilmoittamaa viimeistä ajanjaksoa Uudessa Taivaassa ja Maassa sekä Uudessa Jerusalemissa, niin saamme selvyyden siitä että kadotus on tosiaankin iankaikkinen.

Kaikkien ihmisten lopullisen pelastumisen opetus on paha harhaoppi. Raamattu opettaa selkeästi ettei Jumala lopulta pelasta kaikkia ihmisiä, vaan vain ne jotka ovat maan päällä eläessään uskoneet Raamatun Jumalaan.

Ilm 21:

1 ¶ Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.

2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".

6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

Jumalan luoma Uusi Taivas ja Uusi Maa on lopullinen paikka, jossa Häneen uskovat elävät iankaikkisesti, eikä sen jälkeen enää tulee mitään uutta aikakautta, vaan siihen päättyy kaikki aikakaudet ja alkaa iankaikkisuus Uudessa Jerusalemissa.

Ilm 21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Uuden Taivaan ja Maan iankaikkisessa aikakaudessa on ihmisiä, jotka eivät ole Uudessa Jerusalemissa, vaan siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa (toinen kuolema). Raamatun opetus on selvä, ettei kaikki ihmiset tule pelastumaan.

Ilm 22:

14 Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

Raamatun opetus on selkeä siitä, että kaikki ihmiset eivät tule lopulta pelastumaan. Raamatun opetuksen mukaan Uuden Jerusalemin ulkopuolella ovat kaikki ne jotka rakastivat valhetta. Ilm 21:8 sanoo, että heidän paikkansa on järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Ilm 21 ja 22 opettavat meille viimeisestä ja lopullisesta ajanjaksosta ja tässä viimeisessä ja iankaikkisessa ajanjaksossa on kaksi eri paikkaa ihmisille, jossa he viettävät iankaikkisuuden, toiset Jumalan luona ja toiset kadotuksessa. Raamattu opettaa ettei Uuden Jerusalemin jälkeen tule enää uutta ajanjaksoa, sillä Uusi Jerusalem on viimeinen iankaikkinen aikakausi. Universalistien opetus, että kaikki tulevat lopulta pelastumaan on selkeä harhaoppi.

Opetus, joka sanoo ettei kadotus ole iankaikkinen on eksynyt uskomaan valheoppia, joka tekee tyhjäksi Herran Jeesuksen sovitustyön maan päällä. Maan päällä tehdyt synnit tuli sovittaa täällä maan päällä ja näin Herra Jeesus on tehnyt. Kuoleman jälkeen ei voida enää syntejä sovittaa, sillä parannus ja sovitus on säädetty tähän nykyiseen maanpäälliseen aikaan. Herran Jeesuksen sovitusveri sovittaa vain niiden synnit, jotka ovat tehneet tässä maailmassa parannuksen.

Kaikkein tärkeintä on tutkia Jumalan sanaa ja löytää sieltä se mitä Raamattu ihan oikeasti opettaa. Jos uskot epäraamatullista kadotus ei ole iankaikkinen oppia, niin uskon että sinä voit löytää totuuden jos annat koko Raamatun ilmoituksen valaista sinulle sen mitä Raamattu opettaa. Ilm 21 ja 22 kertovat mitä tulee lopulta tapahtumaan, eikä näissä luvuissa sanota Jumalan pelastavan kaikkia ihmisiä, vaan että osa joutuu olemaan lopullisesti iankaikkisesti ulkopuolella iankaikkisen elämän Jumalan kanssa. Koska heidän osansa on iankaikkinen kadotus.

Minä uskon että Jumala on oikeudenmukainen ja rakastava Jumala, enkä halua kyseenalaistaa Hänen tahtoaan iankaikkisen kadotuksen suhteen. Hyväksyn sen koska Jumala on Kaikkivaltias ja oikeudenmukainen ja tekee kyllä kaikki oikein, vaikka me ihmiset kyseenalaistaisimme Hänen tahtonsa ja tekonsa.

 

Jumala ei kiduta ketään kadotuksessa
 

 

Monet luulevat virheellisesti, että Jumala kiduttaa ihmisiä kadotuksessa. Jumala ei ketään kiduta kadotuksessa, sillä ihmiset joutuvat kohtamaan omien tekojensa seuraukset ja he kärsivät omien tekojensa takia.

 

Monet sanovat, että iankaikkinen kadotus on julma asia. Minun mielestäni iankaikkinen kadotus on oikeudenmukainen asia, ei julma. Jos jumalaton synnintekijä esimerkiksi paatunut sarjamurhaaja tai miljoonia ihmisiä tappanut diktaattori lakkaisivat olemasta kuolemansa jälkeen, niin minusta se olisi julmaa koska minun mielestäni he pääsisivät kuin koira veräjästä pahoista teoistaan eikä heidän tarvitsisi kantaa tekojensa seurauksia. Minusta on oikein, että kadotus on iankaikkinen, koska ihmiset ovat itse valinneet osansa synnintekijöinä haluamalla olla erossa Jumalasta, niin he saavat olla Hänestä erossa iankaikkisesti sekä joutuvat myös vastaamaan ja kärsimään pahojen tekojensa seuraukset.
 

 

Rakkauden evankeliumi

 

Evankeliumi Herrasta Jeesuksesta ei ole kadotuksella pelottelua. Raamattu opettaa, että Jumalan hyvyys (rakkaus) vetää ihmistä parannukseen. Ihmisille tulee kertoa Raamatun mukaista evankeliumia, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat syntisiä ja vailla pelastusta ja syntiensä tähden kadotukseen matkalla, mutta Herra Jeesus on kuollut meidän syntiemme tähden ja pelastaa meidät jos uskomme Häneen. Jos kerromme evankeliumia Jumalan suuresta rakkaudesta syntistä ihmistä kohtaan, niin Jumalan hyvyys saa vetää ihmisen parannuksen paikalle, eikä hän tule pelastukseen helvetin pelosta, vaan sen tähden koska Jumala rakastaa häntä. 

Evankeliumin sanoman julistukseen kuuluu rehellinen totuus ihmisen syntisyydestä, kadotuksesta ja pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa, joka tulee Jumalan rakkaudesta. Raamattu painottaa pelastuksen evankeliumissa Jumalan rakkautta, siksi painotan sitä myös tässä kohden. Sen seurauksena ajallaan ihmiset voivat tulla elämässään synnintuntoon ja Jumalan rakkauden tähden hän haluaa vastaanottaa pelastuksen.

Kadotus ei ole pääasia, vaan Jumalan rakkaus syntisiä kohtaan. Jumalan silmien edessä syntinen ihminen on synneillään ja oman valintansa kautta matkalla kohti kadotusta. Evankeliumi kertoo Jumalan rakkaudesta ja siitä, että Jumala ei halua ihmisen joutuvan kadotukseen, mutta Hän ei pelasta väkisin ketään, vaan vain ne jotka haluavat pelastua. Evankeliumi kertoo, että sinun ei tarvitse mennä kadotukseen, vaan saa valita pelastuksen ja iankaikkisen elämän.

Terve ja oikea evankeliumi synnyttää ihmisissä rakkautta Jumalaan kohtaan, joka pelastaa heidät kadotuksesta kun he tekevät parannuksen ja uskovat Herraan Jeesukseen, koska Herra Jeesus kuoli ja kärsi meidän syntiemme tähden. Ihminen ei tule uskoon kadotuksen pelosta, vaan rakkaudesta Jumalaan, joka tarjoaa meille mahdollisuuden pelastua. Synti, kadotus, parannus, Herran Jeesuksen sovitustyö sekä usko Jumalaan kuuluvat evankeliumin julistukseen, mutta evankeliumin ydin on siinä, että Jumala rakastaa ihmisiä ja Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Tänä päivänä on vielä mahdollisuus tunnustaa syntinsä ja uskoa Jeesuksen olevan Herra, Messias ja Pelastaja. Kun tunnustat syntisi ja uskot Herraan Jeesukseen saat syntisi anteeksi ja iankaikkisen elämän.

 


 

 

 

 

 

Lähteet:

 

33/38 Raamattu

King James Version
Online Bible Lexicon
Strong's Lexicon

http://kristinusko.wordpress.com/helvetti/

http://www.kotipetripaavola.com/universalismi.html

http://www.kotipetripaavola.com/Sielu Raamatussa
 


 

 

Petri Paavola

 

 

 

 





eXTReMe Tracker