Etusivulle Raamatunopetuksia Anna palautetta

Käännös englannista suomeksi Petri Paavola
              

Tämä on minun todistukseni

 

Kasvoin katolisessa ympäristössä. Perheessäni meitä oli kuusi, äiti, isä, kaksi veljeä, sisko ja minä. Vanhin siskoni ja veljeni kävivät julkista koulua ja minä ja nuorempi veljeni kävimme katolista koulua. Kysyin usein vanhemmiltani miksi he lähettivät meidät siihen kouluun ja äitini vastasi, että se oli tarpeeksi lähellä kotiamme ja sen lisäksi saimme pitää koulupukua, eikä meidän tarvinnut huolehtia uusien vaatteiden ostamisesta. Kävin katolista koulua kahdeksan ja puolen vuoden ajan. Pyrimme kiirehtimään aamulla yhdeksäksi sunnuntai messuun, kuten nunnat opastivat, mutta joskus myöhästyimme ja nunnat huusivat meille koska emme saapuneet ajoissa. Seuraavana koulupäivänä nunnat nolasivat meidät muiden oppilaiden edessä. Jotkut nunnat olivat kivoja, mutta toiset olivat sellaisia, jotka tykkäsivät siitä kun he saivat lyödä lapsia. Minua lyötiin yhden kerran päähän kun nauroin sille mitä toinen oppilas sanoi. En edes tiennyt ja nähnyt sen lyönnin tulemista se oli minulle shokki. Nunnat käyttivät myös karttakeppejä lasten lyömiseen. Se oli pelottavaa ja surullista. Emme oppineet paljoakaan miksi Jeesus kuoli ristillä. Minä en sitä koskaan todella tiennyt. Pyysin kerjäämällä vanhempiani, että he ottaisivat minut pois siitä koulusta, koska tulin todella hermostuneeksi siellä, enkä pystynyt syömään, nukkumaan tai seuraamaan opetusta.

Lopulta isäni tuli koululle ja haki minut ja veljeni pois siitä koulusta. Se päivä oli niin ihana päivä minulle, että luulin kuolleeni ja päässeeni taivaaseen. Julkinen koulu oli ihmeellinen ja arvosanani paranivat ja minusta tuntui hyvältä olla siinä koulussa, jossa oli niin monia kivoja opettajia ja oppilaita. Pääsin myös ulos ostamaan normaaleja vaatteita. Kun lopetin lukion, niin halusin tulla sairaanhoitajaksi, mutta se työ ei sopinut minulle. En kokenut olevani valmis. Tein töitä monenlaisissa työpaikoissa enimmäkseen kirjanpidossa ja vastaanottovirkailijana sekä vähän aikaa eräässä tehtaassa. Pidin vähän aikaa taukoa töistä ja sain työpaikan kaupungintalolta veroviranomaisena. Työskentelin siellä melkein kuusi vuotta, kunnes tapasin tulevan mieheni, jonka nimi oli John ja hän oli poliisi. Tiesimme rakastavamme toisiamme todella paljon ja niin päätimme mennä naimisiin.

Menimme naimisiin toukokuun 18. päivä 1975 ja jatkoimme töidemme tekemistä, kunnes kaksi ja puoli vuotta myöhemmin tulin raskaaksi. Työskentelin lähes viime minuuttiin asti kaupungintalolla ja sitten otin kolmen viikon loman.

Elokuun 25. päivä 1978 poikamme John syntyi. Mieheni halusi minun pysyvän kotona kasvattamassa lastamme. Pidin todella paljon siitä että olin äiti ja vaimo. Joulukuussa 1978 uudestisyntynyt sisareni tuli käymään meillä ja hän kertoi minulle pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa. Kuuntelin mitä hän sanoi ja sanoin hänen perässään syntisen rukouksen. Vaikka olin hyväksynyt Jeesuksen elämääni sinä päivänä, niin en silti ymmärtänyt asian tärkeyttä. Jatkoin elämään kuten olin elänyt aikaisemminkin, en lukenut Raamattua, enkä käynyt kirkossa, eikä se auttanut minua millään tavalla. Sillä välin olimme muuttaneet toiseen osavaltioon ja seitsemän vuoden jälkeen tulin taas raskaaksi ja synnytin toisen pojan nimeltään Nick, joka syntyi helmikuun 16. päivä 1986. Nyt meillä oli kaksi kaunista poikaa ja koin perheemme olevan täydellinen. Kuitenkin halusin lisää lapsia.

Mieheni alkoi näyttämään todella sairaalta ja minä sanoin hänelle, että menisi lääkäriin. Mieheni ei kyennyt nielemään ruokaa eikä hänellä ollut juurikaan ruokahalua ja hänestä tuli tosi laiha. Viimein hän meni lääkäriin ja hänestä otettiin magneettikuvaus. Kesti kauan aikaa ennen kuin tulokset tulivat. Koska mieheni ei kyennyt tekemään töitä meiltä jäi maksuja maksamatta ja lainayhtiö asetti paineita meille. Kysyimme perheidemme jäseniltä voisivatko he lainata meille 3000 dollaria, mutta he kieltäytyivät sanoen kuinka tiedämme saavamme rahat takaisin. Lopulta jouduimme myymään kauniin kotimme, jonka eteen olimme tehneet niin kovasti töitä. Asunto meni kaupaksi viikon sisällä. Olin Johnin kanssa poliklinikalla ja siellä kerrottiin Johnin olevan hyvin sairas. Muutamia päiviä tämän jälkeen saimme Johnin diagnoosin hän oli kuolemassa ja hänellä oli enää hyvin vähän aikaa jäljellä.

Minä itkin paljon ja niin teki miehenikin. Poikamme olivat siihen aikaan 13 ja 5. Lääkäri sanoi aikaa olevan jäljellä 6 kuukautta ja sitten 3 kuukautta. Jouduin menemään pankkiin sekä minun piti järjestellä taloa. Menetimme kaiken. En saanut voittoa talosta ja minun piti maksaa 500.00 omasta kukkarostani. Kun talo oli myyty, niin minä jouduin hoitamaan Johnia hänen ollessaan kuolemansairas. Viiden ja puolen viikon päästä siitä kun lääkäri sanoi Johnin kuolevan, niin hän menehtyi. Voin kertoa sen että se oli elämäni kauheinta aikaa. Lapset olivat murtuneita. John ymmärsi enemmän koska hän oli vanhempi, mutta Nick ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut ja miksi hänen isinsä oli mennyt pois. Palasin takaisin kotikaupunkiini ja sain sieltä asunnon. Olin todella kovin, kovin vihainen, koska sain tietää myöhemmin, että jos emme olisi myyneet taloamme, niin olisimme saaneet täyden korvauksen siitä mieheni vakuutuksen kautta. Lakimies yritti muuttaa asian, mutta hän ei onnistunut siinä.

Tiesin, että minun täytyi kasvattaa molemmat poikani niin hyvin kuin osasin, joten tein töitä pitkiä tunteja tienatakseni rahaa ruokaostoksiin ja vaatteisiin, joita lapset tarvitsivat koulussa. Toisinaan työskentelin niin pitkiä tunteja, että tuskin ehdin edes näkemään lapsiani. Vihasin sitä, koska lapseni tarvitsivat minua nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olin vihainen sekä pettynyt siihen mitä elämässäni tapahtui. Minulla ja aviomiehelläni oli monia unelmia, jotka eivät koskaan täyttyneet. Itkin sängyssä kaivaten nähdä aviomiestäni, mutta tiesin etten enää ikinä näe häntä. Aloin käymään kavereideni kanssa klubeilla, otin muutamia juomia ja tulin kotiin kauhistuttavan tunteen vallassa. Heräilin ja mieleeni nousi itsemurha ajatuksia, likööri ei sopinut minulle se teki minut masentuneeksi. Eräänä päivänä yritin lopettaa kaiken syömällä pillereitä, mutta vanhin poikani oli paikalla ja otti pillerit pois suustani. Juominen meni niin pahaksi, että tulin töistä kotia, otin suihkun ja istuin keittiön pöydän ääressä yrittäen juoda koko kolpakollisen viiniä. Mutta eräänä päivänä olin olohuoneessa katsoen John Hageeta kuinka hän puhui siitä kuinka paljon meidän Herramme rakastaa meitä ja haluaa että eläisimme Hänen valtakunnassaan ja kuinka Hän kuoli meidän syntiemme tähden ja kuinka pelastus on ilmainen lahja jokaiselle joka vastaanottaa sen.

Aloin itkemään sanoen Herra, Herra auta minua, en halua mennä helvettiin, haluan olla sinun kanssasi Herra, auta minua. Siinä hetkessä pelko väistyi minusta ja kutsuin Jeesuksen uudelleen sydämeeni. Aloin lukemaan Raamattua, katsoin enemmän kristillistä televisiota ja kerroin lapsilleni pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa ja he sanoivat perässäni syntisen rukouksen. Vanhempani pelastuivat ja kaksi poikaani ja myös muutamat ystävät pelastuivat. Rakastin käydä seurakunnassa ja opin koko ajan enemmän Raamatusta. Olen nykyään kiitollinen elämästäni täällä maan päällä. Olen kiitollinen, että Jeesus oli aina auttamassa minua, jopa silloinkin kun en rukoillut Häntä ja tein itseni sairaaksi juomisella yrittäen päättää päiväni, mutta Jeesus ei koskaan luovuttanut minusta. Olen nyt naimisissa ihanan kristityn miehen kanssa, joka rakastaa Herraamme ja Pelastajaamme Jeesusta Kristusta todella paljon. Hän on ihana aviomies ja isä nuoremmalle Nick pojalleni. Tiedän Herran johdattaneen meidät yhteen. Olen kiitollinen Hänelle. Poikani John on nyt naimisissa ihanan Katy nimisen tytön kanssa, joka synnytti lapsenlapsen nimeltään Domenic, joka on vuoden vanha ja suuri ilo meille kaikille. Kiitos Herra tästä lahjasta. Rukoilen, että tämä todistus auttaisi joitakin ihmisiä, joilla on samoja ongelmia. Toivo on olemassa ja se on Jeesuksessa Kristuksessa, Herrassamme ja Pelastajassamme.

Jeshuassa rakkaudella Marianne

.

 

Linkkisuositukset:
Entisten katolilaisten todistuksia
Mitä katolinen kirkko opettaa
Katolisuuden ekumeniasta