Etusivulle
Raamatunopetuksia
Anna palautetta


              

Uskonnollinen ihminen

Ylen aamu-tv:llä 28.10.2013 (9 minuutin pätkä Ylen areenasta) Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo keskusteli uskoontulosta. Teemun ajatukset uskoontulosta olivat vastoin Raamatun opetusta. Sen tähden aion tässä kirjoituksessa käydä läpi Raamatun sanan kautta sitä mitä Raamattu opettaa uskotontulemisesta.

Teemu on tunnettu mediapersoona, joka esiintyy usein julkisuudessa. Hänen ajatuksensa saavat paljon huomioita ja hän esittää ajatuksiaan kirkkoherran ominaisuudessa ikään kuin hänellä olisi Jumalan sanan auktoriteetti takanaan esittäessään ajatuksiaan ja opetuksiaan.

Kirjoitukseni ei ole henkilökohtainen hyökkäys Teemua vastaan, vaan Raamatun sanan kautta pyrin tuomaan esille sen millä tavalla Teemu opettaa vastoin Raamatun sanan opetusta.

Aamu-tv:n juontaja kysyi Teemu Laajasalolta miten hän on tullut uskoon.

Teemun vastaus: "Olen tullut kasteessa uskoon. En ole koskaan tullut uskoon ikään kuin siinä mielessä mitä voisi ajatella yleisesti. En ole painiskellut uskon kanssa eikä minulla ole ollut etsikkoaikoja, vaan olen kasvanut kodissa, jossa rukoiltiin iltarukous ja olen käynyt pyhäkoulussa. En ole kokenut pamahduksia suuntaan enkä toiseen. Minulla on ollut joskus vaikeaa esim. 16 vuotta sitten kun aloitin pappina keskustella ihmisten kanssa, joilla on jokin väkevä kokemus. Teologisessa mielessä kaste on ikään kuin sitä samaa."

Kuten edellä on käynyt ilmi, niin Raamatun opetuksen mukaan ihminen ei voi tulla uskoon vesikasteessa, vaan kun hän on tehnyt parannuksen ja uskonut evankeliumin Herrasta Jeesuksesta.

Teemu Laajasalon ajatuksista tulee hyvin selkeästi esille se ettei hän ole Raamatullisessa uskossa Herraan Jeesukseen, vaan hän on uskonnollinen ihminen, joka uskoo ihmisten uskonnollisiin perinteisiin (perinnäissäännöt), ei Raamatun sanan opetukseen.

Matt 15:
6 Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.
7 Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:
8 ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,
9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’."

Herra Jeesus puhui fariseuksille ja kirjanoppineille sanoen heidän uskovan ja opettavan ihmisten uskonnollisia perinnäissääntöjä, jonka kautta he kumoavat Jumalan sanan opetuksen. Herran Jeesuksen mukaan uskominen ihmistekoisiin oppeihin (uskonnolliset perinnäissäännöt) on turhaa Jumalan palvelemista. Tämä tarkoittaa sitä, ettei ihmisellä ole yhteyttä Jumalan kanssa, joka uskoo Jumalaa uskonnollisten perinteiden kautta, sillä Jumalaan tulee uskoa niin kuin Raamattu opettaa.

Herran Jeesuksen opetuksen mukaan uskonnollinen ihminen kunnioittaa Jumalaa vain huulillaan, mutta hänen sydämensä on kaukana (kokonaan erossa) Jumalasta.

1 Piet 2:
10 te, jotka ennen "ette olleet kansa," mutta nyt olette "Jumalan kansa," jotka ennen "ette olleet armahdetut," mutta nyt "olette armahdetut".
11 Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan,
12 ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.

Room 2:4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?

Raamattu opettaa etsikonajasta (etsikkopäivästä), jolloin Jumala vetää ihmistä parannukseen ja uskomaan Herraan Jeesukseen. Silloin kun ihmistä alkaa kiinnostamaan uskon asiat ja Raamattu, niin Jumala antaa ihmiselle etsikkoajan, jonka seurauksena Jumala haluaisi pelastaa ihmisen. Etsikkoaikana ihminen voi painiskella uskon asioiden kanssa ja ikään kuin laskea kustannuksia siitä uskoako vai ei Raamatun Jumalaan.

Kirkon sylivauvakaste, iltarukouksen rukoileminen ja pyhäkoulu eivät tee ihmisestä Herran Jeesuksen opetuslasta. Teemu Laajasalo ei ole kokenut etsikkoaikaa, parannuksen tekemisen kautta uskomista Herraan Jeesukseen, joka tarkoittaa sitä ettei hän ole Raamatullisessa uskossa, vaan hän on uskonnollinen ihminen.

Teemu Laajasalo sanoi ettei hän ole kokenut pamahduksia suuntaan eikä toiseen, tarkoittaen sillä varmaankin henkilökohtaista uskoontulemisen kokemusta. Teemu sanoi että hänestä oli hyvin vaikeaa nuorena pappina puhua ihmisten kanssa, joilla oli jokin väkevä kokemus, jolla hän varmaankin tarkoitti ihmisen henkilökohtaista uskoontulemisen kokemusta.

Uskonnollinen ihminen ei kykene ymmärtämään Raamatun sanan opetusta, eikä Herran Jeesuksen opetuslapsen kokemuksia uskosta, koska uskonnollinen ihminen ei ole kokenut uudestisyntymistä eikä Jumalan yhteydessä.

Room 3:
20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto (epignosis).
21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

Alkutekstin mukaan synnin tunto tarkoittaa tietää tehneensä syntiä, ymmärtää, tunnustaa ja myöntää tehneensä syntiä.

Kun ihminen tulee uskoo Raamatun sanan opetuksen mukaan, niin kyseessä ei tarvitse olla mikään voimakas tunnetila tai pamahdus, vaan ymmärrys siitä että on tehnyt syntiä. Ihminen voi kokea synnin tunnon hyvinkin voimakkaasti tai sitten ei, koska ihmiset ovat erilaisia. Raamatun mukaan synnintunto on kuitenkin sellainen, jossa ihminen tietää ja ymmärtää tehneensä syntiä. Tämän asian ymmärtämisen ihminen voi kokea tunteentasolla voimakkaasti tai vähemmän voimakkaammin. Kaikkein tärkeintä on se että ihminen ymmärtää tehneensä syntiä ja tekee parannuksen ja uskoo Herraan Jeesukseen ja siten hän on tullut Raamatullisesti uskoon.

Roomalaiskirjeen kolmannesta luvusta tulee selkeästi esille, että pelastuksen lahja tulee vastaanottaa uskon kautta Herraan Jeesukseen, eikä vesikasteen kautta.
 

Kirjoitus on kokonaisuudessaan sivullani:
Kirkkoherran ajatuksia uskosta



Petri Paavola

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James version 1611

 

 

 

 





eXTReMe Tracker