Luku 25: Historian todistus

Markku Särelä: Kristillisessä kirkossa opin ratkaisee Raamattu eikä perimätieto. Kirkon historialla on silti oma merkityksensä lapsikastekysymyksessä. Onhan selvää, että jos apostolit kastoivat lapsia, käytäntö periytyi kirkkoon. (s.111)

Raamatun todistuksen valossa apostolit eivät kastaneet sylivauvoja, vaan vain niitä ihmisiä, jotka olivat tehneet parannuksen ja uskoneet Herraan Jeesukseen. Särelä tuo esille, että opin ratkaisee Raamattu, ei perimätieto. Sen jälkeen hän koittaa uskotella apostolien kastaneen lapsia ja kuinka historia todistaa, että kirkossa on kastettu lapsia (sylivauvoja).

Särelä listaa usean Raamatun ulkopuolisen historiallisen lähteen, joka todistaa lapsikasteesta. Raamatun opetus todistaa siitä mitä Raamattu opettaa, siksi yksin Raamatun opetus määrittää sen mikä on totuus ja Jumalan sanan käsky ja asetus. Raamatun ulkopuoliset lähteet eivät kelpaa todisteiksi, eivätkä varsinkaan silloin jos ne opettavat vastoin Raamatun sanaa.

Apostoli Paavali sanoi, että hänen jälkeensä tulee julmia susia (vääriä opettajia ja profeettoja), jotka opettavat vääriä oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa väärien oppien pauloihin. Särelän listaamat "todisteet" edustavat väärää opetusta, koska ne opettavat vastoin Raamatun sanaa. Raamatun opetuksen mukaan parannuksen tehneet ja Herraan Jeesuksen uskoneet kastettiin uskoon tulonsa jälkeen.

Apt 20:
29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,
30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.