Amerikan psykologisen yhdistyksen (The American Psychological Association - APA) mukaan ei ole olemassa yksimielistä todistetta, joka aiheuttaisi homoseksuaalisuuden. APA on havainnut, että löytyy useita erilaisia tekijöitä, jotka altistavat miehen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen.

The Center for Gender Wholeness (CGW) järjestö on auttanut homomiehiä eheytymään homoseksuaalisuudesta heteroksi. CGW:n jäsenillä on yhteyksiä mormonikirkkoon ja he sanovat CGW:n työn olevan psykologista ja että hyvä psykologia on harmoniassa evankeliumin periaatteiden kanssa. CGW ilmoittaa nettisivuillaan ettei mormonikirkko ole vastuussa CGW:n sivuista, eikä tue sitä. CGW tuo esille nettisivuillaan ettei se ole kytköksissä mormonikirkon kanssa, sillä CGW:n nettisivun sisältö edustaa CGW:n näkemyksiä, joka yksin on vastuullinen sivuston sisällöstä.

Minun mielestäni psykologia ei ole harmoniassa Jumalan sanan kanssa, koska Jumalan sana käsittelee Jumalan vanhurskautta ja syntiä, mutta psykologia ei tunne kumpaakaan edellä olevaa Jumalan sanan käsitettä.

CGW:n havainnot homomiesten keskuudessa homoseksuaalisuuden syntymiselle kuitenkin kumoavat sen ettei homoseksuaalisuus ole geneettistä, vaan tiettyjen asioiden ja sosiaalisten ympäristötekijöiden seurausta. 

Lapsuudessa koettu epäterve suhde naisiin

CGW:n havaintojen mukaan äidit, sisaret, naisopettajat, lapsenvahdit ja muut naiset voivat haavoittaa poikaa monella tavalla. He voivat tukahduttaa pojan liiallisella ja ylenmääräisellä huolenpidolla. He voivat kontrolloida, hallita ja ylisuojella häntä sekä johdatella poikaa kokemaan naismaisia tuntemuksia ja ettei hän ole kelvollinen mieheksi. He voivat uskoa omia ongelmiaan miessuhteistaan pojalle, kuten konfliktit isän, isoisän tai veljen kanssa.

Nainen voi arvostella poikaa hänen heikkouksistaan, aiheuttaen hänelle häpeäntunteita, turvattomuutta sekä epävarmuutta. Joskus naisen toiminta voi vaikuttaa pojassa häpeäntunnetta siitä että hän on miespuolinen henkilö. Tällainen käytös aiheuttaa pojalle häpeäntunteen omaa sukupuoltaan kohtaan. Nainen voi myös kertoa pojille kohteliaisuuksia, jotka ovat liioiteltuja, epätodellisia sekä teennäisiä. Nainen voi tehdä pojasta naismaisen esimerkiksi pukemalla hänet tytön mekkoon tai jopa kertoa pojalle, että hän on tyttö, eikä poika. Äidit voivat takertua poikaansa tunteen tasolla sekä fyysisesti vaatien poikaa pitämään huolta heistä sekä syyllistää poikaa, jos hän pyrkii itsenäistymään, aikoen elää omaa elämäänsä.

Nainen (äiti, sisar, lapsenvahti jne.) voi huomaamattaan seksualisoida suhteensa poikaan. He voivat jättää oven auki vaihtaessaan vaatteita, ollessaan suihkussa tai muulla tavalla ovat pojan lähellä alastomana tai alusvaatteet päällä. He voivat seksualisoida poikaa kommentoimalla pojan kehosta tai kertomalla pojalle omasta seksielämästään. Nainen voi myös seksuaalisesti hyväksikäyttää poikaa. CGW:n havaintojen mukaan edellä olevat asiat voivat aiheuttaa pojalle epäterveen suhteen, joka vaikuttaa vielä aikuisenakin.

Poika joka kokee naisen vastenmielisenä voi kokea naisia kohtaan katkeruutta, vastenmielisyyttä, inhoa sekä jopa vihaa. Jotkut (eivät kaikki) homomiehet tuntevat vastenmielisyyttä naisia kohtaan. Edellä kuvatut tuntemukset voivat kehittyä joillakin miehillä sellaiseen suuntaan, että he torjuvat seksuaalisen viehtymyksen naisia kohtaan.

Joissakin tapauksissa, jossa nainen on käyttänyt poikaa seksuaalisesti hyväkseen se tapahtuu pojan maailmassa liian aikaisin ja siitä tulee hänelle pelottava ja ahdistava kokemus. Tämä voi johdattaa pojan hylkäämään seksuaalisen viehtymyksen naisia kohtaan ja johdattaa hänet harjoittamaan homoseksuaalisuutta.

Nainen joka on vaikuttanut pojan kehittymiseen siten, että häntä on kasvatettu omaksumaan feminiinisiä ominaisuuksia kokee naiset turvallisina ja lohdullisina. Tällaisessa tapauksessa pojan kehittyessä mieheksi hän käyttäytyy ja ajattelee kuten naiset, jonka seurauksena hän voi kiinnostua seksuaalisesti miehistä, sillä hän kokee olevansa ikään kuin eri sukupuolta miesten kanssa, koska hän on omaksunut feminiinisiä ominaisuuksia itselleen.

Vääristynyt sukupuoli käsitys

CGW:n havaintojen mukaan epäterveet lapsuuden kokemukset naisten kanssa voivat vääristää pojan käsityksen naissukupuolesta. Monet homomiehet kokevat naisten olevan voimakkaita, hallitsevia ja kontrolloivia. He voivat nähdä naiset manipuloivina ja vaativina. Jotkut homomiehet kokevat naisten olevan tyhmiä, heikkoja, ongelmia aiheuttavina, valittajina sekä vinkujina. Jotkut homomiehet voivat ihannoida naisia pitäen heitä miehiä älykkäämpinä, epärealistisen puhtaina tai jopa "pyhinä". He voivat kokea naiset suojelijoina.

Poikien epäterveet lapsuuden kokemukset naisten kanssa voivat luoda miehen mieleen vääristyneen käsityksen hänen suhteestaan naisiin. Homomies voi kokea olevansa naisia heikompi ja ettei naiset ole kiinnostuneita hänestä tai että hän on alempiarvoinen kuin nainen. Hän voi kokea olevansa kykenemätön suoriutumaan intiimistä suhteesta naisen kanssa. Hän voi myös toisaalta kokea olevansa naista ylempiarvoinen ja että hän on paljon parempi kuin heikompi sukupuoli.

Monien homomiesten elämässä naisilla on ollut hallitsevampi osuus heidän elämässään. He ovat kokeneet lapsuudessaan suhteensa naisiin joko rakastavina tai negatiivisina, mutta hyvin usein nainen on toiminut roolimallina heidän elämässään ja miehillä on ollut vain vähäinen vaikutus heihin. 

Miehet jotka kasvavat ympäristössä, jossa nainen toimii heille roolimallina saa aikaan sen, että poika kasvaessaan mieheksi identifioi itsensä enemmän naiseksi kuin mieheksi. Jotkut heistä jopa toivovat, että he olisivat naisia ja erikoisesti silloin jos he kokevat häpeää omasta sukupuolestaan. Kun poika kasvaa mieheksi tällaisessa ympäristössä, niin se vaikuttaa siten, että hän näkee itsensä naisena miehen kehossa. Jos poika kasvaessaan mieheksi omaksuu itselleen voimakkaan feminiinisen identiteetin, niin se voi johdattaa hänet kokemaan, että hän on sukupuoleton.

Vääristynyt kuva naisesta sekä omasta itsestä suhteessa naisiin voi estää poikaa kehittymästä heteroseksuaaliseksi mieheksi. Hän voi kokea ettei naiset ole seksuaalisesti kiinnostavia ja haluttavia. Hän voi myös kokea ettei hänellä ole seksuaalisesti mitään annettavaa naisille. Tämän tähden naiset eivät kiinnosta häntä seksuaalisesti.

Väärät tuntemukset omasta sukupuolesta

CGW:n havaintojen mukaan monet homomiehet ovet kertoneet, että lapsuudessaan he kokivat outona sen millainen pojan pitäisi olla. He kokivat etteivät he ole samanlaisia muiden poikien kanssa. He kokivat olevansa erilaisia kuin muut pojat. Tällaista tilaa kutsutaan sukupuolen ristiriidaksi. Sukupuoli ristiriidasta kärsivä poika kokee ettei hän kykene saavuttamaan maskuliinisia ominaisuuksia ja piirteitä.

Pojan täytyy kyetä näkemään miehen roolimalli, jonka mukaisesti hän voi kasvaa ja kehittyä. Jos poika kokee sukupuolueettomuutta tai ristiriitaa koskien omaa sukupuoltaan, niin hän voi käydä läpi tuskallisen kipeän konfliktin siitä millainen miehen täytyy olla ja ettei hänestä koskaan voi tulla miestä. Kyvyttömyys ratkaista se miten pojasta voisi kehittyä mies johtaa hyvin usein homoseksuaalisuuteen.

CGW tuo selonteossaan esille muutamien tutkijoiden lausuntoja, jotka vahvistavat yllä olevat tiedot:

Sukupuoli identiteetin patologian historian mukaan  naismaisuus ja krooninen äärimmäinen epämaskuliinisuus on paljon yleisempää homomiesten keskuudessa kuin heteromiesten keskuudessa. Lukuisat tutkimukset ja niiden tulokset osoittavat, että lapsuuden sukupuoli identiteetin häiriöt ovat kytköksissä aikuisiän homoseksuaalisuuteen. (Friedman, Richard, MD. (1988). Male Homosexuality: A Contemporary Psychoanalytic Perspective. Yale University Press)

Analyysien ja tutkimuksien mukaan miehillä ja naisilla, jotka ovat homoseksuaaleja on ollut lapsuudessaan paljon enemmän ristikkäistä seksuaalista käyttämistä kuin heteroseksuaaleilla.
(Bailey, J. Michael, PhD, and Zucker, Kenneth, PhD. (1995). Childhood Sex-Typed Behavior and Sexual Orientation: A Conceptual Analysis. Developmental Psychology, vol. 31, No. 1.)

Useimmista naismaisista miehistä kasvaa homoseksuaaleja ja useimmat homomiehet olivat lapsina naismaisia. Huolimatta lausunnon poliittisprovosoivasta luonteesta, niin todisteet tukevat tätä lausuntoa. Itse asiassa tutkimuksen löydökset voivat olla kaikkein johdonmukaisimpia, erittäin hyvin dokumentoituja ja merkittävimpiä löytöjä koko seksuaalisen suuntautumisen tutkimuksen kentällä sekä ehkä koko ihmispsykologian alalla.
(Hamer, Dean, PhD, and Copeland, Peter. (1994) The Science of Desire: The Search for the Gay Gene and the Biology of Behavior. Simon & Schuster.)

Miessuhteiden ongelmat

CGW:n havaintojen mukaan tuskallinen, pelottava tai vieraannuttava kokemus isän, veljen tai jonkun muun miehen kanssa voi aiheuttaa pojan vetäytymään pois miehen mallista, rikkoen tai estäen normaalit siteet omaan sukupuoleen sekä luoden epänormaalin tilan omaa sukupuolta kohtaan. Tämä voi johtua seksuaalisesta hyväksikäytöstä häirinnästä, kiusaamisesta, hylätyksi tulemisesta, osattomuuden kokemuksesta sekä vieraantumisesta muita miehiä kohtaan tai kokemuksesta ettei hän sovi yhteen muiden miesten kanssa.

Jos nainen valittaa tai kritisoi miehiä pojan kuullen, niin se voi aiheuttaa sen, että poika suhtautuu halveksuen miehiä kohtaan, johtaen hänet eristäytymään pojista ja miehistä. Tämän seurauksena pojalla on vain vähän vuorovaikutusta muiden poikien ja miesten kanssa. Sukupuolen ristiriita voi myös johtua siitä että kontaktit ja yhteydet samaan sukupuoleen puuttuvat tai ovat hyvin vähäiset. Poikien negatiiviset kokemukset miesten kanssa voi vaikuttaa joissakin pojissa epäterveitä suhteita miesten kanssa kun he ovat aikuisia.

Tutkimukset osoittavat, että muutamat asiat vaikuttavat epäterveen suhteen muodostumiseen: Vastustaminen, erottautuminen, vääristymä ja turvattomuus. Pojat, jotka kokevat, että muut miehet hyljeksivät, vihaavat tai inhoavat heitä kehittävät suojamuurin. Pojat, jotka erottautuvat ottavat etäisyyttä muista miehistä. Pojat, joilla on suhteissaan vääristymä ovat taipuvaisia ahdistuneisuuteen sekä pinnallisuuteen muiden miesten seurassa. Nämä pojat esiintyvät ystävällisinä, mutta he ovat väärän minä kuvan vallassa, jonka kautta he pyrkivät suojaamaan omaa pelokkuuttaan. Pojat, jotka kokevat turvattomuutta usein kaipaavat, että heistä pidettäisiin huolta ja heille voi tulla pakkomielle miehen läheisyydestä. Heistä voi tulla riippuvaisia muitten miesten huomiosta, kiintymyksestä ja hyväksynnästä, joka voi johtaa homoseksuaalisen identiteetin muodostumiseen.

Jokaisella on terve tarve yhteyteen oman sukupuolen edustajien kanssa. Jos miehet hyljeksivät poikaa, niin hänen luonnollinen tarpeensa terveeseen yhteyteen oman sukupuolen edustajaan ei toteudu. Täyttymättömät tarpeet hyvin usein muuttuvat kaipaukseksi sekä jopa hillittömäksi haluksi. Jos poika ei saa kokea luonnollista yhteyttä miesten kanssa, niin se voi ajaa hänet kaipaamaan ja haluamaan miehen huomiota, läheisyyttä ja rakkautta (homoseksuaalinen suhde). Seuraavien psykiatrien lausunnot vahvistavat tämän:

Jokaisella lapsella on terve tarve samaistua positiivisesti samaa sukupuolta olevaan vanhempaansa, johon kuuluu ystävyys-suhteita saman sukupuolen kanssa sekä varmuus omasta seksuaalisesta identiteetistä. Pojalle voi kehittyä homoseksuaalisia tuntemuksia jos edellä olevat tarpeet eivät ole täyttyneet. Nuoruusiässä olevan ihmisen täyttymättömät tarpeet vääristyvät aiheuttaen seksuaalisia tuntemuksia omaa sukupuoltansa kohtaan.
(Fitzgibbons, Richard P., MD, letter to the Washington Times, Jan. 24, 1997)

Seksuaalinen ehdollistaminen

Vuonna 1901 venäläinen käyttäytymisen tutkija Ivan Pavlov havaitsi, että koiran voi ehdollistaa kuolaamaan soittamalla ovikelloa. Normaalisti koirat kuolaavat kun niille annetaan ruokaa. Pavlov soitti ensin ovikelloa ja antoi heti sen jälkeen koiralle ruokaa. Jonkin ajan päästä hän soitti pelkästään ovikelloa eikä antanut koiralle ruokaa, mutta siitä huolimatta koira alkoi kuolaamaan. Kun Pavlov yhdisti ovikellon äänen ruuan kanssa, niin hän kykeni herättämään fysiologisen kuolaamisreaktion koiralle. Tämä prosessi tunnetaan nimellä ehdollistamisen refleksi tai klassinen ehdollistaminen.

CGW:n havaintojen mukaan ihmistä voidaan ehdollistaa harrastamaan homoseksuaalisuutta, joka voi tapahtua seksuaalisen hyväksikäytön, lapsuusajan seksikokeilujen tai pornografian kautta.

Kun mies käyttää seksuaalisesti hyväkseen poikaa, niin poika joutuu alttiiksi ärsykkeille kuten sukupuolielimet, keho ja ääni. Kaikista pojista ei tule homoseksuaaleja, joita aikuinen mies käyttää seksuaalisesti hyväkseen tai jotka harrastavat seksileikkejä ja kokemuksia muiden poikien kanssa. Kuitenkin monet todisteet osoittavat, että joistakin pojista tulee homoseksuaaleja edellä mainituista syistä.

Pornografian vaikutuksella on myös joissakin tapauksissa vaikutuksia miksi joistakin pojista tulee homoseksuaaleja. Pornografia ja masturbointi voivat myös laukaista joissakin tapauksissa homoseksuaalisuuden synnyn ja valinnan pojan elämässä.

Kun poika oppii tietyn tavan seksuaalisuuden harjoittamiselle, niin jatkaessaan niiden harjoittamista hän vahvistaa tätä käyttäytymistä. Kun poika peittää tunneperäistä ahdistusta, niin hän voi käyttää sen vahvistamiseen tiettyä seksuaalista tapaa, niin että hän turvautuu siihen yhä uudestaan etsien siitä helpotusta. Homomiehet joiden kanssa CGW:n työntekijät työskentelevät ovat kertoneet, että he käyttävät pornografiaa ja homoseksuaalista käyttäytymistä tunneperäisen kivun ja ahdistuksen poistamiseen. Miespuolisten pornografisten kuvien katselu voi vahvistaa poikaa luulemaan, että hän on homoseksuaali. Tästä voi sitten kehittyä opittu tapa toteuttaa seksuaalista identiteettiä.

Seksuaalinen hyväksikäyttö

CGW:n havaintojen ja tutkimuksien mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voi johtaa sukupuolen ristiriitaan. Jotkut pojat, joita aikuinen mies käyttää seksuaalisesti hyväkseen pohtivat heidän omaa seksuaalisuuttansa. He voivat tietää, että miehen kuuluisi harrastaa seksiä naisen kanssa ja siksi se voi hämmentää heitä kun he näkevät, että aikuinen mies nauttii seksistä heidän kanssaan. Erikoisesti tämä hämmentää pojan mieltä jos pojan seksuaalisuus herää silloin kun mies käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseen. Monet pojat, joita aikuinen mies käyttää seksuaalisesti hyväkseen kokevat valtavia syyllisyyden ja häpeän tunteita. Joidenkin kohdalla häpeä muuttuu negaatioksi maskuliinisuutta kohtaan, aiheuttaen heidät kokemaan, että on väärin olla poika.

Eräs ikävä ja traaginen piirre homoseksuaalisessa pedofiliassa on, että miehet jotka käyttävät seksuaalisesti hyväksi poikia johdattavat heidän uhrinsa homoseksuaalisuuteen sekä pedofiliaan. Todisteet osoittavat, että suuri osa homoseksuaaleista ja pedofiileistä ovat joutuneet lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi. Eräs huomattava löydös tutkimuksessa oli, että 46 prosenttia homomiehistä ja 22 prosenttia lesboista raportoivat kokeneensa itse seksuaalisen hyväksikäytön lapsena saman sukupuolen seksirikoksen uhrina. Kontrastina on että vain 7 prosenttia heteromiehistä ja yksi prosentti heteronaisista raportoi tulleensa hyväksikäytetyksi lapsena saman sukupuolen toimesta. (Marie, E. Tomeo et al., "Comparative Data of Childhood and Adolescence Molestation in Heterosexual and Homosexual Persons," Archives of Sexual Behavior 30 2001)

Journal of the American Medical Association julkaisu ja tutkimus 279:stä homo- ja biseksuaalimiehistä (joilla oli AIDS) ja heidän vertailuryhmästään toi esille, että yli puolet Aids-ryhmästä sekä kontrolliryhmästä kertoi olleensa sukupuoliaktissa miehen kanssa ennen 16 vuoden ikää ja arviolta n. 20 prosenttia oli ollut 10 vuoden ikäisenä tai alle sen. (Harry W. Haverkos, et al., "The Initiation of Male Homosexual Behavior," The Journal of the American Medical Association 262 July 28, 1989): 501)

David Finkelhor on tunnettu lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkija, joka on todennut tutkimuksissaan, että ne pojat, jotka olivat olleet miehen seksuaalisen hyväksikäytön uhreina olivat itse aikuisiässä neljä kertaa useammin homosuhteissa kuin pojat, joilla ei ole ollut samanlaista kokemusta. Sen lisäksi nuoret pojat ovat kertoneet homoseksuaalisuutensa johtuvan siitä, että mies on käyttänyt heitä lapsena seksuaalisesti hyväkseen. (Watkins and Bentovim, s. 316)

International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology:n julkaisemassa tutkimuksessa on todettu, että pedofiiliryhmästä tutkituista 40 prosenttia on kertonut joutuneensa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi monta kertaa ennen 14 vuoden ikää sekä 28 prosenttia kertoi joutuneensa hyväksikäytön uhriksi joskus. (Gary A. Sawle, Jon Kear-Colwell, "Adult Attachment Style and Pedophilia: A Developmental Perspective," International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology 45 February 2001)

USA:n Kansallisen Oikeustieteellisen instituutin, National Institute of Justicen mukaan lapsena koettu seksuaalisen hyväksikäytön uhrin osan takia todennäköisyys, että hän itse joutuu seksuaalirkoksesta pidätetyksi on 4,7 kertaa korkeampi kuin sellaisella, joka ei ole lapsena joutunut seksirikoksen uhriksi. (Cathy Spatz Widom, "Victims of Childhood Sexual Abuse - Later Criminal Consequences," Victims of Childhood Sexual Abuse Series:NIJ Research in Brief, March 1995)

Child Abuse and Neglect julkaisun mukaan 59 prosenttia miespuolisista seksuaalirikollisista oli joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi lapsuudessa. ( Elliott, p. 582)

Journal of Child Psychiatryn mukaan seksuaalisen hyväksikäytön kokeneilla pojilla on taipumus toistaa oma kokemuksensa siten että hänestä tulee hyökkääjä ja joku toinen on uhri. (Watkins, p. 319.) Watkinsin mukaan useat tutkimukset vahvistavat, että 19-61 prosenttisesti miespuoliset seksuaaliset hyväksikäyttäjät ovat joutuneet itse hyväksikäytön uhreiksi. Kiistattomat todisteet osoittavat, että oman sukupuolen edustajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuminen vaikuttaa joidenkin kohdalla homoseksuaalisuuden syntymisen.

Biologiset tekijät?

Joidenkin tutkijoiden mukaan biologisilla tekijöillä ei ole suoraa syy yhteyttä homoseksuaalisuuden synnyssä, mutta voisi osaltaan vaikuttaa homoseksuaalisuuden syntyyn.

Tässä kohden olen täysin eri mieltä näiden tutkijoiden kanssa sillä lukuisat aikaisemmat tekijät todistavat selkeästi, että homoseksuaalisuus syntyy ja kehittyy tietyissä sosiaalisissa tilanteissa kuten esim. isä-poika suhde, äiti-poika suhde sekä lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö jne. Ihmisen biologialla, geeneillä ja perimällä ei ole mitään tekemistä homoseksuaalisuuden syntyyn, vaan se kehittyy kun lapsi joutuu alttiiksi tietyille sosiaalisille tilanteille, jotka vääristävät hänen omakuvansa sekä kun hän joutuu seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi jne.