|
Meidän lähistöllä on Kirjovuori.
Minä pääsin emännän ja isännän kanssa kävelylle Kirjovuorelle. Ne ei ottanut
Kallea ja Seraa tällä kertaa mukaan. Kiva kun pääsin yksin niiden
kanssa kävelylle tällä kertaa. Nyt on muuten joulukuu 2015. Tiedän
sen siitä kun olen kuullut emännän ja isännän juttelevan siitä
mikä kuukausi ja vuosi on menossa.
Hyppäsin tällaiselle isolle ja
korkealle kivelle. Ei edes isäntä uskaltanut tulla perässä, olen
minä vaan aika poika, vaikka itse sen sanonkin.
Siinä ne emäntä ja isäntä tuijottaa
ja katselee minua. Emäntä pitelee mustaa laatikkoa naamansa edessä
ja sihtailee sillä minua. Ettepä uskalla tulla perässä tänne kiven
päälle. Näytänpä huumorimielessä niille kieltäni.
Rasahtiko siellä jotakin. Enpä nyt
viitsisi jahtailla pikkulintuja tai oravia. Olkoon vaan mikä
olikaan. Meikäpoika on nyt kukkulankuningas ja nautin tästä nyt
kaikin tavoin.
Sammaleet ovat peittyneet tämän valkoisen aineen alle. Tämä tuntuu
kylmälle. Onneksi meikäpoikalla ei ole kylmä, kun on niin paksu
turkki. Äitini puolelta olen saanut geenit, jotka kestää
hirmupakkasiakin.
Nyt näette kuinka korkealle meikäpoika on hypännyt. Olisin minä
päässyt vieläkin isomman kiven päälle, mutta kun tämän isompaa ei
löytynyt, niin hyppäsin tämän päälle. Ahaa emäntä ja isäntä on sen
näköisiä, että ollaan lähdössä takaisin kotiin, eli pesäpaikkaan.
|
