Tutkimukset perherakenteiden vaikutuksista lapseen

Tämä teksti on kokonaisuudessaan sivullani:
Sukupuolineutraali avioliitto

Monet tutkimukset ovat sitä mieltä, että lapsen on kaikkein parasta kasvaa yhdessä omien biologisten vanhempien kanssa:

David Poponoe, sosiologi, Rutgersin yliopisto: Yhteiskuntatieteellinen tutkimus saavuttaa tuskin koskaan varmoja tuloksia. Kuitenkin olen kolme vuosikymmentä kestäneessä työssäni yhteiskuntatieteen tutkijana tullut tuntemaan vain harvoja tosiasiajoukkoja, joissa todisteiden paino on niin ratkaisevasti yhdellä puolella: kaiken kaikkiaan lapselle ovat kahden (biologisen) vanhemman perheet parempia kuin yksinhuoltaja- tai uusperheet. (David Popenoe (1996): Life without Father: Compelling New Evidence That Fatherhood and Marriage Are Indispensable for the Good of Children and Society. New York: Free Press.)

Tutkimus perherakenteista ja siitä kuinka ne vaikuttavat lapseen tuo kiistattomasti esille, että kaikkein paras perusta lapsen kasvulle ja kehitykselle on perhe, jossa lapsi kasvaa yhdessä molempien biologisten vanhempiensa kanssa:

Tutkimus osoittaa selvästi, että perheen rakenteella on merkitystä lapsen kannalta ja parhaiten häntä auttaa perherakenne, jota johtaa kaksi biologista vanhempaa avioliitossa, jonka konfliktitaso on alhainen. Lapsilla yksinhuoltajaperheissä, naimattomille äideille syntyneillä lapsilla ja lapsilla uusperheissä tai avoperheissä on suurempi riski kehittyä huonoon suuntaan – – Lasten kannalta on siksi arvokasta edistää vahvoja, vakaita biologisten vanhempien välisiä avioliittoja. (Kristin Anderson Moore & Susan M. Jekielek & Carol Emig:” Marriage from a Child’s Perspective: How Does Family Structure Affect Children and What Can We do About it”, Child Trends Research Brief, Child Trends, June 2002)

Selonteko lapsen kasvamisesta yhden vanhemman kanssa tuo esille kuinka paras malli lapsen kasvulle on kasvaa yhdessä omien biologisten vanhempien kanssa:

Jos meitä pyydettäisiin suunnittelemaan järjestelmä, joka varmistaisi, että lasten perustarpeista huolehditaan, päätyisimme todennäköisesti johonkin samankaltaiseen kuin kahden vanhemman ihanne. Teoriassa tällainen rakennesuunnitelma ei ainoastaan varmista, että lapset saavat käyttöönsä kahden aikuisen ajan ja rahan, se tarjoaa myös kontrolloivan ja tasapainottavan järjestelmän, joka edistää laadukasta vanhemmuutta. Molempien vanhempien biologinen suhde lapseen lisää todennäköisyyttä, että vanhemmat pystyvät samaistumaan lapseen ja ovat valmiita tekemään uhrauksia lapsen puolesta. Se myös vähentää todennäköisyyttä, että vanhemmat käyttäisivät lasta hyväkseen. (Sara McLanahan & Gary Sandefur: Growing Up with a Single Parent: What Hurts, What Helps, s. 38)

Mark Regnerus tutki perherakenteiden vaikutusta lapsiin. Tutkimus perustui satunnaisotantaan sekä laajaan otokseen (15 000 nuorta). Tämän lisäksi tutkimusta laajennettiin ottamalla siihen mukaan kotitalouksia, joissa jompikumpi aikuisista oli ollut joskus homoseksuaalisessa suhteessa. Sosiologian huippujulkaisu Social Science Research on julkaissut tämän tutkimuksen. Tutkimus todisti ja osoitti sen, että homoseksuaalisten parien lapsilla on huomattavasti enemmän tunne- ja sosiaalisia ongelmia kuin lapsilla, jotka ovat kasvaneet molempien biologisten vanhempiensa kanssa.

Robert Oscar Lopez, joka on kasvanut lesboäitinsä ja hänen naispuolisen kumppanin kanssa, kommentoi Regneruksen tutkimusta:

Regneruksen tutkimus identifioi 248 sellaista aikuista lasta, joiden vanhemmilla oli ollut romanttinen suhde samaa sukupuolta olevaan henkilöön. Kun näille aikuisille lapsille tarjottiin mahdollisuus suorasukaisesti arvioida lapsuuttaan takautuvasti aikuisuuden näkökulmasta, he antoivat vastauksia, jotka eivät sopineet hyvin yhteen sukupuolineutraalille avioliittoagendalle ominaisen tasa-arvoväitteen kanssa. Kuitenkin näitä tuloksia tukee asia, jolla on elämässä tärkeä merkitys, nimittäin terve järki: On vaikea kasvaa erilaisena muista ihmisistä ja nämä vaikeudet lisäävät riskiä, että lapsilla on sopeutumisvaikeuksia ja että he lääkitsevät itseään alkoholilla ja muilla vaarallisen käyttäytymisen muodoilla. Jokaisella noista 248 haastatellusta on epäilemättä oma inhimillinen kertomuksensa, jossa on useita monimutkaisia tekijöitä. Minun oman kertomukseni tavoin näiden 248 henkilön kertomukset ovat kertomisen arvoisia. Homoseksuaalinen liike tekee kaikkensa, ettei kukaan kuuntelisi heitä. (Robert Oscar Lopez: Growing Up With Two Moms: The Untold Children’s View, The Public Discourse, Augusth, 2012)

Ilman minkäänlaista kenenkään syyllistämistä on kiistatonta, että homoseksuaalisten parien lapsilla sekä rikkinäisten kotien lapsilla on monenlaisia ongelmia. Kiistatonta on myös se, että sellaisilla lapsilla on vähiten ongelmia, jotka saavat kasvaa ehjässä perheessä, jossa he kasvavat yhdessä biologisten vanhempiensa kanssa. Homoseksuaalinen kulttuuri on todella haitallista lapselle ja hänen kasvulleen ja kehitykselleen.

Petri Paavola

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James Version 1769