Hosea 3:
4 For the children of Israel shall sit solitary many days without king, and without prince, and without sacrifice, and without pillar, and without ephod or teraphim;
5 afterward shall the children of Israel return, and seek the LORD their God, and David their king; and shall come trembling unto the LORD and to His goodness in the end of days.

Hos 3:
4 Sillä kauan aikaa saavat israelilaiset olla ilman kuningasta ja ruhtinasta, ilman uhria ja patsasta, ilman kasukkaa ja kotijumalia.
5 Senjälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttänsä päivien lopulla.

Israelin kansa joutuu olemaan kauan aikaa ilman uhria ja Herraa. Aikojen lopussa viimeisinä päivinä Israelin kansa kääntyy etsimään Jumalaansa. Israelin kansa tulee löytämään Jumalansa sekä Messiaan, Herran Jeesuksen. Messiaan kuolema on uhri, joka luetaan heidän hyväksensä kun he uskovat päivien lopulla, että Herra Jeesus on Messias. Tämän jälkeen Israelin kansa löytää Jumalansa ja Hänen hyvyytensä. Päivien lopulla Israelin kansan jäännös tunnustaa syntinsä Jumalalle, vastaanottaen pelastuksen, joka on Herrassa Jeesuksessa.

Sak 14:
1 ¶ Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi.
2 Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista.
3 Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä.
4 Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.
5 Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi.

Jumalan sallimuksesta lopun aikana pakanakansat käyvät sotaan Israelia vastaan. Sakarjan kirjan 14:sta luvusta käy ilmi todella mielenkiintoinen kohta. Jumala ei kehota Israelia sotimaan hyökkääjiä vastaan, sillä Herra Jumala itse sotii pakanakansoja vastaan aiheuttaen suuren maanjäristyksen ja maanvyöryn, jonka seurauksesta hyökkääjät sortuvat ja tuhoutuvat.

Sakarjan kirja todistaa ettei Lähi-itään saada aikaan rauhaa ihmisvoimalla, ei sodan kautta, sillä vain Herra Jumala voi tuoda rauhan Lähi-itään sekä ihmisten sydämeen. Raamattu kehottaa meitä siunaamaan Israelin kansaa sekä rukoilemaan sen puolesta. Minä en siunaa Israelin sotatoimia enkä kaikkea mitä se tekee, vaan siunaan Israelin kansaa Jumalan valittuna kansana, jonka Herra Jumala pelastaa (jäännös - kolmas osa) lopun aikana päivien lopulla.