Kuuden päivän sota oli arabien provokaatio tarkoituksenaan tehdä Israelista syyllinen sotaan sekä saada aikaan antisemitistinen asenne Israelia kohtaan. Lähi-idän konfliktin kaava noudattaa yleensä tätä linjaa, jossa arabien provokaation tai toiminnan johdosta puhkeaa levottomuuksia, konflikti tai sota.

Vuonna 1949 Egypti saartoi ja sulki Akabanlahden israelilaisilta laivoilta. Arabimaat painostivat Israelia järjestäen useita talouspakotteita Israelia vastaan. Israelin rajanaapurit (arabivaltiot) sulkivat rajansa lopettaen kaiken liikenteen Israeliin. Israelin kansalaisilta kiellettiin pääsy arabimaihin. Arabimaat alkoivat rohkaisemaan yksityisyrityksiä lopettamaan liiketoimensa Israelissa. Arabimaat vaikeuttivat Israelin ulkomaankauppaa sulkemalla israelilaisilta Tiraninsalmen liikenteen, joka johti Akabanlahdelle. Egyptistä tehtiin myös sissi-iskuja Israelia vastaan. Arabimaiden provokaatio, terrori-iskut sekä yritys lamauttaa Israelin talous johti Israelin iskemään sotilaallisesti arabimaita vastaan.

En kannata sotatoimia enkä sotaa, en kenenkään taholta. Arabimaiden taktiikkana on kiristää tilanne äärimmilleen käyttäen terrori-iskuja sekä kaikkia mahdollisia keinoja provosoidakseen Israel sotaan. Arabimaiden tavoite Lähi-idässä on ollut tuhota Israel sodan kautta. Tässä arabimaat eivät ole kuitenkaan onnistuneet.

Monet sanovat Israelin aloittaneen sodan ollen syyllinen Suezin kriisistä puhjenneeseen sotaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Arabimaat ei hyväksyneet, eivätkä tunnustaneet Israelin valtiota ja ilmoittavat päämääränään olevan Israelin tuhoaminen. Tämän seurauksena esimerkiksi Suezin kriisin aikana arabimaat saartoivat Israelin talouspakotteeseen sekä tekivät terrori-iskuja Israelia vastaan. Arabimaiden toiminta oli sotaoperaatiota, sillä he ilmoittivat päämääränään tuhota Israelin valtion sekä koittivat vaurioittaa ja tuhota Israelin talouselämää sekä terrori-iskujen kautta koittivat tappaa israelilaisia sekä tuhota Israelilaisten tärkeitä rakennuksia ja kauppa-alueita. Edellä kuvatut toimenpiteet ovat sotatoimintaa mukaan lukien uhkaus tuhota koko Israelin valtio. Arabimaat aloittivat sodan, johon Israel vastasi.

1960-luvulla yksikään arabimaa ei edelleenkään hyväksynyt Israelin valtion olemassaoloa ja heidän päämääränsä pysyi samana, joka oli Israelin tuhoaminen. Silloinen Neuvostoliitto tuki ja aseisti arabimaita. 1960-luvulla Syyria aseisti sissihyökkäyksiä ja terrori-iskuja Israeliin. Arabit sanoivat kyseessä olevan kansan vapaussota. Oikeasti kyseessä oli arabien pyrkimys koittaa tuhota Israel sekä provokaatio Israelia vastaan.

Israelin itsenäistymisestä saakka Jordan-joen vedenkäytöstä oli neuvoteltu. Kun arabiliitto hylkäsi neuvottelut, niin Israel ja Jordania alkoivat yksipuolisesti toimet hylättyjen neuvottelujen mukaisten kastelujärjestelmien rakentamiseksi. Israel johti Genesaretinjärvestä vettä vastavalmistuneeseen kastelujärjestelmään, jonka seurauksena arabivaltiot vuonna 1964 suunnittelivat Jordan-joen lähdejokien Baniaksen ja Hasbanin vesien ohjaamista siten etteivät ne enää virtaisi ollenkaan Genesaretinjärveen. Arabien suunnitelman toteutuminen olisi vähentänyt Israelin vedensaantia Jordan-joesta noin kolmasosalla. joka olisi vastannut yhdeksäsosaa Israelin kokonaisvedensaannista. Israel ilmoitti, että arabien suunnitelma loukkasi sen suvereniteettia. Näiden tapahtumien jälkeen Israel suoritti 1965 useita sotilasoperaatioita Syyrian alueella, ettei arabien vedenohitustyöt onnistuisi.

Israel sai taas syyn niskoillensa sotaoperaation aloittajan Lähi-idässä. Kuitenkin tälläkin kertaa 1960-luvulla ennen Israelin iskua arabit olivat tehneet lukuisia terrori-iskuja Israelia vastaan sekä arabit koittivat näännyttää Israelin yrittäen vähentää merkittävästi Israelille kallisarvoista vedensaantia. Todellisuudessa arabimaat terrori-iskujen kautta toteuttivat 1960-luvun alussa sotatoimia sekä koittivat hankaloittaa Israelin vedensaantia. Israel vastasi arabien aloittamiin sotatoimiin, sillä arabien pyrkimys ja päämäärä oli edelleen Israelin tuhoaminen.

7. huhtikuuta 1967 Israelin ja Syyrian rajariita laajentui ilmataisteluksi Golanin yllä. Sota kiihtyi ja molemmat osapuolet vaativat selkkauksen lopettamista, uhkaamalla tuhota vastapuolen täydellisesti. Syyrian puolustusministeri Hazef al-Assad sanoi ajan tulleen vapaussodan alouttamiseksi, joka savustaisi sionistit pois arabien kotimaasta. Neuvostoliitto laittoi lusikkansa soppaan antaen arabeille vääriä tietoja Israelin joukoista Syyrian rajalla. YK:n toimesta väitteet osoitettiin vääriksi, mutta siitä huolimatta Syyria vaati Egyptiltä apua Israelia vastaan. Jordania tuli myös mukaan sotaliittoon Syyrian ja Egyptin rinnalle Israelia vastaan.

17. toukokuuta 1967 Egypti vaati sen alueella olevia YK.n rauhanturvajoukkojen pois vetämistä. Kun Israel kieltäytyi vetämästä joukkojaan omalle puolelleen, niin YK taipui Egyptin vaatimukseen. Egypti jatkoi toimiaan sulkemalla Tiraninsalmen kansainvälisen vesireitin Israelin laivoilta. Egypti myös saartoi Akabanlahden ja Eilatin sataman. Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser julki lausui puheessaan, että arabit ovat tarvittaessa valmiita taistelemaan ja tuhoamaan Israelin. Israel oli jo Suezin sodan jälkeen sanonut, että Tiraninsalmen sulkeminen uudestaan on yhtä kuin sodanjulistus Israelia vastaan. Arabit provosoivat Israelia uhaten tuhota sen sekä he uudestaan sulkivat Tiraninsalmen vesireitin Israelin laivoilta. Arabimaiden taktiikka on alusta asti ollut painostaa, hiostaa, uhata sekä terrori-iskujen kautta provosoida Israel iskemään sotilaallisesti. Arabimaiden tavoite on saada maailman sympatiat puolellensa sekä maailman vihamielisyys Israelia vastaan.

Selkkaus johti siihen että arabien sotajoukot olivat noin 17 km:n päässä Israelin rannikosta, tavoitteena heillä oli katkaista Israel kahteen osaan. Yhdysvallat yritti purkaa saartoa diplomatian keinoin. Neuvostoliitto esti tilanteen käsittelemisen YK:n turvallisuusneuvostossa. Sotilaallisesti Israelin asema näytti toivottomalta. Arabit ilman hyökkäystäkin voisi tukahduttaa ja näännyttää Israelin talouden. Arabimaat olivat ajaneet Israelin nurkkaan ja ahdistaneet sekä provosoineet sitä iskemään.

5.6 1967 Israelin ilmavoimat iskivät yllättäen moniin Egyptin lentotukikohteisiin tuhoten niissä olevat koneet. Syyria, Jordania ja Irak aloittivat hyökkäyksen Egyptiltä saamien väärien tietojen kanustamana. Israelin ilmavoimat iskivät vastapuolia vastaan ja iltaan mennessä vastapuolen ilmavoimat oli lamautettu. Syyrian ilmavoimat kärsivät suuria tappioita, Jordanian ja Irakin ilmavoimat tuhottiin.

Israel iski Siinailla Egyptin joukkoja vastaan. Egyptin joukot vetäytyivät Siinailta, mikä merkitsi Egyptin tappiota sodassa. Jordania hyökkäsi Egyptin vaatimuksesta Länsi-Jerusalemiin, mutta 6. päivä kesäkuuta 1967 Israelin puolustusvoimat saartoivat Jerusalemin ja valtasivat Länsimuurin sekä Temppelivuoren. Syyria kävi sotaa Israelia vastaan Golanin kukkuloilta käsin. Israel valtasi Golanin kukkulat 10. kesäkuuta mennessä.

Arabit ilmoittivat tavoitteekseen poistaa Israelin maailmankartalta ja tuhota se lopullisesti. Jos Israel olisi hävinnyt kuuden päivän sodan, niin arabimaat olisivat tuhonneet Israelin. Kuuden päivän sodassa Israel taisteli oman olemassaolonsa puolesta. Israelin sotastrategian mukaan arabimaat piti voittaa alle kymmenessä päivässä, sillä muuten koko Israelin talous olisi romahtanut murtaen lopullisesti myös Israelin asevoimat. Israel voitti ja säilytti oman olemassaolonsa.

Vuonna 1973 käytiin Jom Kippurin sota, koska Egypti halusi saada takaisin vuonna 1967 kuuden päivän sodassa menettämänsä Siinain erämaan. Egyptin presidentti Anwar Sadat halusi amerikkalaiset välittäjiksi neuvotteluissa Israelin ja Egyptin kanssa, mutta Israelin pääministeri Golda Meir halusi Israelin ja Egyptin välisiä neuvotteluja ilman välikäsiä. Rauhanneuvottelut tyssäsivät siihen ja sen seurauksena Egypti kokosi yhteenliittymän Israelia vastaan.

Kuudes päivä lokakuuta 1973 juutalaiset viettivät Jom Kippurin juhlaa (suuri sovituspäivä), kun arabimaat hyökkäsivät Israelin kimppuun pyhäpäivää hyväksi käyttäen. Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin ja Marokko, Jordania ja Irak tukivat hyökkäystä lähettämällä avuksi omia joukkojaan.

Arabimaat menestyivät voittoisasti sodan alkupäivinä. Erityisen vakava tilanne israelilaisilla oli Golanin kukkuloilla, jossa heidän linjansa kestivät vain täpärästi. Neuvostoliitto toimitti arabimaille niiden tarvitsemat aseet sekä Israel kärsi vakavasta tarvikepulasta, Israel oli myös muutenkin suurissa vaikeuksissa. Sotatilanne alkoi muuttua ja USA:n ilmasilta turvasi Israelille sen tarvitseman huollon. Egypti ja Syyria menettivät valtaamansa asemat ja Israelin sotilaallinen voitto oli täysin kiistaton. Arabimaat iskivät taas Israelin kimppuun aikomuksenaan tuhota Israel, mutta jälleen kerran Israel selviytyi sodasta voittajana, joka turvasi sen olemassaolon.

Tutkimalla Lähi-idän historiaa 1940-luvun loppupuolelta aina vuoteen 1973 saakka löydämme arabimaiden motiivit Israelia vastaan. Arabimaat eivät tyydy alueluovutuksiin, sillä heidän tavoitteensa on tuhota Israel ja pyyhkiä se pois maailmankartalta. Tämä on arabien lopullinen tavoite, joka heillä on vieläkin voimassa nykyään ja tulevina vuosina.

On sanomatta selvää ettei Lähi-itään saada aikaan rauhaa alueellisten luovutusten kautta, koska arabimaat pyrkivät tuhomaan Israelin. On myös sanomatta selvää, että arabimaat jatkuvasti provosoivat Israelia koittaen saada maailma kääntymään Israelia vastaan. Tässä tavoitteessaan arabit tulevat onnistumaan vähäksi aikaan ihmiskunnan päivien lopulla. Lopulta Israelin Kaikkivaltias Jumala puuttuu peliin ja tuo todellisen rauhan Lähi-itään. Ihmisvoimin Lähi-itään ei saada aikaan pysyvää rauhaa, vaan valherauhan ajanjaksoja aina silloin tällöin, jotka kaikki kuitenkin purkautuvat ja rikkoutuvat.

Alkuperäinen ja laajempi versio kirjoituksesta on sivullani osoitteessa:
Israel ja Palestiina konflikti