Etusivulle
Raamatunopetuksia
Anna palautetta


              

Kirkkoherran ajatuksia uskosta

Ylen aamu-tv:llä 28.10.2013 (9 minuutin pätkä Ylen areenasta) Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo keskusteli uskoontulosta. Teemun ajatukset uskoontulosta olivat vastoin Raamatun opetusta. Sen tähden aion tässä kirjoituksessa käydä läpi Raamatun sanan kautta sitä mitä Raamattu opettaa uskotontulemisesta.

Teemu on tunnettu mediapersoona, joka esiintyy usein julkisuudessa. Hänen ajatuksensa saavat paljon huomioita ja hän esittää ajatuksiaan kirkkoherran ominaisuudessa ikään kuin hänellä olisi Jumalan sanan auktoriteetti takanaan esittäessään ajatuksiaan ja opetuksiaan.

Kirjoitukseni ei ole henkilökohtainen hyökkäys Teemua vastaan, vaan Raamatun sanan kautta pyrin tuomaan esille sen millä tavalla Teemu opettaa vastoin Raamatun sanan opetusta.

 

Sisällys:
Raamatullinen uskoontulo
Uskonnollinen ihminen
Kirkon teologiaa
Lapsen usko

 


Raamatullinen uskoontulo

Aamu-tv:n juontaja kysyi Teemulta: Kuinka monen uskot tulleen uskoon, jotka liittyvät kirkkoon?

Teemun vastaus: "Tämä on tosi olennainen kysymys ja myös äärimmäisen vaarallinen kysymys. Kaikki syyt liittyä kirkkoon ovat erittäin hyviä. Kynnyksen pitää olla tosi matala. Tämä on teologisesti vaarallinen kysymys. Käsitykseni mukaan luterilaiseen teologiaan ei kuulu sellainen ajatus että on välttämättä tultava uskoon vaan ihmiset on kastettu ja kasteessa teologisessa näkökulmassa on uudestisynnytty.  Pieni osa on kokenut tunnetasolla väkevää (uskoontulo) ja osa haluaa liittyä jonkun rituaalin takia."

Raamatun opetus on todella selkeä siitä, että ihmisen on tultava uskoon, eli tehtävä henkilökohtainen päätös sydämessään uskoa Herraan Jeesukseen.

Mark 1:
14 ¶ Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia
15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

Herra Jeesus opetti, että ihmisen tulee tehdä parannus ja uskoa evankeliumi (evankeliumi Herrasta Jeesuksesta). Herra Jeesus ei siis opettanut, että ihminen tulee uskoon vesikasteen kautta, vaan parannuksen tekemisen ja evankeliumin uskomisen kautta.

Parannus sana on kreikaksi metanoeo, joka tarkoittaa katua, muuttaa mielensä ja ajatella toisin uudella tavalla. Kun ihminen tulee uskoon, niin hän on tunnustanut Jumalalle tehneensä syntiä ja hän katuu sitä ja uskon kautta Herraan Jeesukseen Pyhän Hengen voiman avulla hän muuttaa mielensä ja alkaa ajattelemaan ja elämään uudella tavalla, Jumalan tahdon mukaisella tavalla.

Luuk 24:
45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.
46 Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

Herran Jeesuksen opetuksen mukaan parannuksen ja uskon kautta Herraan Jeesukseen ihminen saa syntinsä anteeksi.

Joh 6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".

Herra Jeesus sanoi, että kun ihminen sydämessään uskoo Raamatun Jumalaan, niin se on Jumalan teko, jonka Hän on vaikuttanut ihmisen sydämessä. Parannuksen tekeminen ei siis ole ihmisen omat teko, eikä ihmisen oma yritys parantaa itseään, vaan Jumalan vaikuttama teko ihmisen sydämessä uskon syntymiseksi ihmisen sydämessä.

Apt 17:
30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
31 Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut

Apostoli Paavali julisti että jokaisen ihmisen Uuden Liiton aikakaudessa on tehtävä parannus, eli jokaisen ihmisen on uskottava Herraan Jeesukseen pelastuakseen iankaikkisesta kadotuksesta iankaikkiseen elämään.

Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

Raamattu opettaa, että ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen Jumalalle, sillä jokaisen Jumalan luokse tulevan täytyy uskoa Jumalaan (Herraan Jeesuksen kautta).

Raamatun todistus kumoaa Teemu Laajasalon väärän opetuksen vesikasteessa uskoontulemisesta.

Tiit 3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson (lutron) ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

Eräs yleinen väärä opetus vesikasteessa uudestisyntymisen puolesta ja tueksi on Tiit 3:5. Väärä opetus sanoo uudestisyntymisen peson (pesun) tarkoittavan vesikastetta. Kohdassa on kreikankielen sana lutron, joka tarkoittaa pesua, peseytymistä, ei vesikastetta. Kaste sana on kreikaksi baptisma, mutta tässä jakeessa ei ole baptisma sanaa, vaan lutron sana, koska kyseessä ei ole vesikaste, vaan Herran Jeesuksen veripesu, joka puhdistaa synnistä, eli tuo syntien anteeksiantamuksen ihmiselle, joka tekee parannuksen ja uskoo Herraan Jeesukseen. Tästä seuraa uudestisyntyminen.

1 Joh 1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Hebr 9:14 kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

Hebr 9:22 Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.

Raamatun selkeän opetuksen mukaan Herran Jeesuksen veri pesee ja puhdistaa ihmisen synnit, eikä vesikaste. Kts. linkki vesikaste

1 Kor 1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.

Apostoli Paavalin opetus kumoaa myös selvästi Teemu Laajasalon opetuksen uskoontulemisesta vesikasteessa. Paavali sanoi ettei Herra Jeesus lähettänyt häntä kastamaan ihmisiä, vaan julistamaan evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Kun ihminen tekee parannuksen ja uskoo Herraan Jeesukseen, niin vasta sen jälkeen hänet voidaan kastaa vedessä. Kts. linkki

Raamatun opetus on selkeä siitä, että ihminen tulee uskoon parannuksen tekemisen ja uskon kautta Herraan Jeesukseen, jonka seurauksena ihminen vastaanottaa vesikasteen. Vesikastetta ei voi siis ottaa ennen uskoontulemista, eikä ihminen voi tulla uskoon vesikasteessa.

Uskonnollinen ihminen

Aamu-tv:n juontaja kysyi Teemu Laajasalolta miten hän on tullut uskoon.

Teemun vastaus: "Olen tullut kasteessa uskoon. En ole koskaan tullut uskoon ikään kuin siinä mielessä mitä voisi ajatella yleisesti. En ole painiskellut uskon kanssa eikä minulla ole ollut etsikkoaikoja, vaan olen kasvanut kodissa, jossa rukoiltiin iltarukous ja olen käynyt pyhäkoulussa. En ole kokenut pamahduksia suuntaan enkä toiseen. Minulla on ollut joskus vaikeaa esim. 16 vuotta sitten kun aloitin pappina keskustella ihmisten kanssa, joilla on jokin väkevä kokemus. Teologisessa mielessä kaste on ikään kuin sitä samaa."

Kuten edellä on käynyt ilmi, niin Raamatun opetuksen mukaan ihminen ei voi tulla uskoon vesikasteessa, vaan kun hän on tehnyt parannuksen ja uskonut evankeliumin Herrasta Jeesuksesta.

Teemu Laajasalon ajatuksista tulee hyvin selkeästi esille se ettei hän ole Raamatullisessa uskossa Herraan Jeesukseen, vaan hän on uskonnollinen ihminen, joka uskoo ihmisten uskonnollisiin perinteisiin (perinnäissäännöt), ei Raamatun sanan opetukseen.

Matt 15:
6 Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.
7 Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:
8 ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,
9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’."

Herra Jeesus puhui fariseuksille ja kirjanoppineille sanoen heidän uskovan ja opettavan ihmisten uskonnollisia perinnäissääntöjä, jonka kautta he kumoavat Jumalan sanan opetuksen. Herran Jeesuksen mukaan uskominen ihmistekoisiin oppeihin (uskonnolliset perinnäissäännöt) on turhaa Jumalan palvelemista. Tämä tarkoittaa sitä, ettei ihmisellä ole yhteyttä Jumalan kanssa, joka uskoo Jumalaa uskonnollisten perinteiden kautta, sillä Jumalaan tulee uskoa niin kuin Raamattu opettaa.

Herran Jeesuksen opetuksen mukaan uskonnollinen ihminen kunnioittaa Jumalaa vain huulillaan, mutta hänen sydämensä on kaukana (kokonaan erossa) Jumalasta.

1 Piet 2:
10 te, jotka ennen "ette olleet kansa," mutta nyt olette "Jumalan kansa," jotka ennen "ette olleet armahdetut," mutta nyt "olette armahdetut".
11 Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan,
12 ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.

Room 2:4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?

Raamattu opettaa etsikonajasta (etsikkopäivästä), jolloin Jumala vetää ihmistä parannukseen ja uskomaan Herraan Jeesukseen. Silloin kun ihmistä alkaa kiinnostamaan uskon asiat ja Raamattu, niin Jumala antaa ihmiselle etsikkoajan, jonka seurauksena Jumala haluaisi pelastaa ihmisen. Etsikkoaikana ihminen voi painiskella uskon asioiden kanssa ja ikään kuin laskea kustannuksia siitä uskoako vai ei Raamatun Jumalaan.

Kirkon sylivauvakaste, iltarukouksen rukoileminen ja pyhäkoulu eivät tee ihmisestä Herran Jeesuksen opetuslasta. Teemu Laajasalo ei ole kokenut etsikkoaikaa, parannuksen tekemisen kautta uskomista Herraan Jeesukseen, joka tarkoittaa sitä ettei hän ole Raamatullisessa uskossa, vaan hän on uskonnollinen ihminen.

Teemu Laajasalo sanoi ettei hän ole kokenut pamahduksia suuntaan eikä toiseen, tarkoittaen sillä varmaankin henkilökohtaista uskoontulemisen kokemusta. Teemu sanoi että hänestä oli hyvin vaikeaa nuorena pappina puhua ihmisten kanssa, joilla oli jokin väkevä kokemus, jolla hän varmaankin tarkoitti ihmisen henkilökohtaista uskoontulemisen kokemusta.

Uskonnollinen ihminen ei kykene ymmärtämään Raamatun sanan opetusta, eikä Herran Jeesuksen opetuslapsen kokemuksia uskosta, koska uskonnollinen ihminen ei ole kokenut uudestisyntymistä eikä Jumalan yhteydessä.

Room 3:
20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto (epignosis).
21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

Alkutekstin mukaan synnin tunto tarkoittaa tietää tehneensä syntiä, ymmärtää, tunnustaa ja myöntää tehneensä syntiä.

Kun ihminen tulee uskoo Raamatun sanan opetuksen mukaan, niin kyseessä ei tarvitse olla mikään voimakas tunnetila tai pamahdus, vaan ymmärrys siitä että on tehnyt syntiä. Ihminen voi kokea synnin tunnon hyvinkin voimakkaasti tai sitten ei, koska ihmiset ovat erilaisia. Raamatun mukaan synnintunto on kuitenkin sellainen, jossa ihminen tietää ja ymmärtää tehneensä syntiä. Tämän asian ymmärtämisen ihminen voi kokea tunteentasolla voimakkaasti tai vähemmän voimakkaammin. Kaikkein tärkeintä on se että ihminen ymmärtää tehneensä syntiä ja tekee parannuksen ja uskoo Herraan Jeesukseen ja siten hän on tullut Raamatullisesti uskoon.

Roomalaiskirjeen kolmannesta luvusta tulee selkeästi esille, että pelastuksen lahja tulee vastaanottaa uskon kautta Herraan Jeesukseen, eikä vesikasteen kautta.

Kirkon teologiaa

Aamu-tv:n juontaja kysyy että onko siinä joku ero siinä uskossa joka seuraa sitä tapaa miten Teemu on tullut uskoon tai että se on löytänyt hyvin voimakkaasti?

Teemun vastaus: "Teologisesti kirkon kannalta siinä ei ole eroa. Kirkon kannalta ja uskon kannalta sillä ei ole merkitystä molemmat tavat ovat yhtä hyviä."

Raamatun sanan opetuksen mukaan ihminen ei voi tulla uskoon muuten kuin yhdellä tavalla, eli parannuksen tekemisen ja uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Room 10:
14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Raamatun sanan mukaan ihmisen tulee kuulla (lukea) evankeliumi Herrasta Jeesuksesta, että hän voi tulla uskoon. Raamatun opetuksen mukaan kukaan ei voi tulla uskoon vesikasteessa, vaan evankeliumin kuulemisen kautta, joka johtaa parannuksen tekemiseen ja Herraan Jeesukseen uskomiseen.

Teemu Laajasalon opetus kirkon teologiasta on väärä, sillä Raamattu tuntee vain yhden tavan tulla uskoon.

Aamu-tv:n juontaja kysyi kun puhutaan millä tavalla tullaan uskoon niin sanoit Teemu että kirkon kannalta sillä ei ole väliä millä tavalla, mutta henkilökohtaisesta näkökulmasta katsottuna sillä on eroa?

Teemun vastaus: "Olennainen juttu on että Jumalan voi tuntea monella tavalla.  Katekismus tason tunteminen on yhdenlaista Jumalan tuntemista. Katekismuksesta voi lukea minkä takia vietetään ehtoollista ja minkä takia kastetaan. Hyvä ja terve uskonnollisuus tai usko on jotakin sellaista, jossa balanssi on ikään kuin kohdallaan jos Jumala ei koskaan tunnu miltään se on ikään kuin kylmäkiskoista ja ulkokohtaista. Sitten taas vastaavasti jos on vain ikään kuin toinen jalka taivaassa ja hirveässä innostuksessa ja tunnekuohussa mutta ei ole ikään kuin mitään raameja se voi mennä niin kuin väärällä tavalla hihhuliksi. Kirkon näkökulmasta katsottuna ajatus on Jumala tekee työtä ihmisessä ja lapsenuskon ajatus on olennainen se liittyy ikään kuin siihen kastehetkeen että ihminen, on niin kuin tumput suorana että hän ei kiipeä tikapuita pitkin taivaaseen. Sitten toisaalta lapsenusko voi tietenkin vahvistua paljon voimallisemmin myöhemmin jopa hädän hetkellä."

Teemu sanoi, että Jumala voidaan tuntea monella tavalla. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä Jumalan voi tuntea vain yhdellä tavalla, eli uskon kautta Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa:

Joh 7: 38 Joka uskoo minuun, niinkuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on, juokseva elävän veden virrat." (alkutekstin mukainen sanajärjestys)

Joh 14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

Teemu Laajasalo sanoo, että katekismus tason tunteminen on yhdenlaista Jumalan tuntemista. Teemu jatkaa sanomalla  Katekismuksesta voi lukea minkä takia vietetään ehtoollista ja minkä takia kastetaan.

Katekismus sanoo: Ehtoollisen lahja, syntien anteeksisaaminen, annetaan meille niissä sanoissa, jotka meille sakramentin saadessamme lausutaan: “sinun puolestasi annettu”. Kun uskomme nämä sanat ja otamme vastaan leivän ja viinin ,nautimme hengellisen aterian, joka uudistaa elämämme ja lisää meissä rakkautta lähimmäisiimme.

Raamattu opettaa ehtoollisen olevan Herran Jeesuksen muistoateria, Hänen muistokseen. Sillä niin usein kuin Herran Jeesuksen opetuslapset syövät ehtoollisen leipää ja juovat ehtoollisen maljasta, niin he julistavat Herran kuolemaa, siihen asti kuin Hän tulee.

Raamatun opetuksen mukaan ehtoollinen ei ole lahja syntien anteeksisaamiseksi, koska ihminen saa syntinsä anteeksi tehdessään parannuksen ja tullessaan uskoon Jumalan armosta sekä tunnustamalla syntinsä Jumalalle haluten luopua synnin tekemisestä.

Katekismus sanoo: Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä.

Raamattu opettaa ihmisestä tulevan Jumalan lapsia ja Herran Jeesuksen opetuslapsia uskon kautta Herraan Jeesukseen, Gal 3:26. 

Katekismus opettaa monessa kohdassa väärin ja vastoin Raamatun sanan opetusta. Raamatun sanan mukaan ei ole olemassa katekismus uskoa, vaan uskoa Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa.

Hyvä ja terve usko on sellaista, jossa ihminen uskoo Herraan Jeesukseen Pyhän Hengen voimassa, niin kuin Raamattu opettaa, jonka seurauksena uskova saa kasvaa terveellä tavalla kohti Jumalan kuvan kaltaisuutta. Tällöin usko ei tunnekuohua, vaan tervettä uskoa, joka ojentautuu Jumalan sanan opetuksen mukaisesti.

Teemu Laajasalo sanoi, että kirkon näkökulmasta katsottuna ajatus on Jumala tekee työtä ihmisessä ja lapsenuskon ajatus on olennainen se liittyy ikään kuin siihen kastehetkeen että ihminen, on niin kuin tumput suorana että hän ei kiipeä tikapuita pitkin taivaaseen. Sitten toisaalta lapsenusko voi tietenkin vahvistua paljon voimallisemmin myöhemmin jopa hädän hetkellä.

Raamatun mukaan vesikasteessa ei oteta uskoa vastaan, vaan että usko tulee vastaanottaa uskossa kuulemisen kautta:

Apt 2:41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

1 Kor 15:
1 ¶ Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
2 ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet
.

Raamattu opettaa selkeästi tietoista uskonratkaisua, jossa ihmisen tulee itse henkilökohtaisesti vastaanottaa usko ja pelastus uskon kautta Herraan Jeesukseen. Teemu Laajasalo opettaa toistuvasti vastoin Raamatun opetusta.

Lapsen usko

Aamu-tv:n juontaja kysyiettä näyttää siltä että hädän tullaan voimakkaimmin uskoon, miksi se on juuri niin?

Teemun vastaus: "Hädässä ystävä tunnetaan, niin kauan kun ihminen pärjää itse niin hän ei tarvitse Jumalaa. Tämä on ehkä se lapsenuskon ajatus että on olemassa niitä tilanteita jossa ajatellaan nyt mä tipun mutta olisipa joku toinen. On hirveän tärkeätä että uskon kriteeriksi ei aseteta varmuutta tai tietämistä, vaan  se on nimenomaisesti ikään kuin luottamusta tai kaiken toivon panemista jonkun varaan."

On totta, että kun ihminen luottaa omaan voimaansa ja viisauteensa, niin hän kokee pärjäävänsä itse yksin ilman Jumalaa, eikä koe tarvitsevansa Jumalaa elämäänsä.

Teemu Laajasalo sanoi ettei uskon kriteeriksi voi asettaa varmuutta tai tietämistä, vaan  se on nimenomaisesti ikään kuin luottamusta tai kaiken toivon panemista jonkun varaan. Teemu Laajasalo puhuu taas vastoin Raamatun opetusta.

Raamattu opettaa, että uskova tietää tulleensa pelastetuksi uskon kautta Herraan Jeesukseen. Raamattu opettaa, että uskovalla on sydämessään täysi uskon varmuus, että olemme pelastettuja ja uskossa Herraan Jeesukseen, Jeesuksen sovitustyön ansiosta:

Gal 2:16 mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.

Hebr 10:

19 ¶ Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,

20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,

21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija,"

22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;

23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;

 

Luottamusta ja kaiken toivon panemista Jumalan varaan ei voi olla ilman täyttä uskon varmuutta ja tietämystä siitä, että olen pelastunut uskon kautta Herraan Jeesukseen ja olen Jumalan lapsi, joka pitää minusta hyvää huolta kaikissa elämäni olosuhteissa, kun uskossa turvaan Häneen.

 

Aamu-tv:n juontaja kysyi voiko uskoontulo kertoa heikkoudesta siitä ettei itse jaksa jotain asiaa tai nimenomaan ettei lähellä ole tukiverkostoa?

Teemun vastaus: "Se nimenomaan kertoo siitä heikkoudesta ja kun Jeesus sanoi Mikkelin-päivän evankeliumissa, että teidän on tultava lasten kaltaiseksi sillä ellette käänny lasten kaltaiseksi niin ette pääse taivaaseen. Siinä on se juttu meidän tehtävä on tulla pieneksi ja mikä tahansa on ihmiselle helpompaa kuin pieneksi tuleminen."

Raamattu opettaa, että kun ihminen tulee uskoo, niin ihmisen tulee vähetä (pienentyä) ja Jeesuksen kasvaa suureksi ihmisen sydämessä. Raamattu opettaa myös uskovan heikkoudesta, jonka kautta Jumalan voima pääsee voimallisesti vaikuttamaan ihmisen sydämessä.

Uskovan heikkous tarkoittaa sitä, että hänellä ei ole itsessään voimaa voittaa syntiä, vaan tarvitsee siihen Pyhän Hengen vaikuttavaa voimaa. Uskovan heikkous tarkoittaa myös sitä, että hänellä ei itsessään ole voimaa elää Jumalan tahdon mukaisesti, vaan hän tarvitsee siihen Pyhän Hengen vaikuttavaa voimaa. Näin Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, eli uskoa Jumalaan ihmisen sydämessä. Tämän tähden Herra Jeesus sanoi, että se on Jumalan teko kun ihminen uskoo Jumalaan.

Ihmisen tulee kuitenkin vastaanottaa usko ja antaa sen vaikuttaa hänen sydämessään uskon kautta Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa.

Raamattu opettaa lapsen uskosta eri tavalla kuin Teemu Laajasalo:

Matt 18:

1 ¶ Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"

2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen (paidion), asetti sen heidän keskellensä

3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.

4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.

5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.

6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

Herra Jeesus opetti opetuslapsilleen nöyrtymistä sellaisen lapsen kaltaiseksi, joka kykeni ymmärtämään Hänen puheensa ja tulemaan Hänen pyynnöstään Hänen luoksensa. Raamattu edellyttää Jumalan luokse tulevalta uskoa Häneen. Herran Jeesuksen esimerkki lapsesta, joka ymmärsi Hänen puheensa ja tuli Hänen luokseen Jeesuksen pyynnöstä on totisesti todiste uskosta, jonka johdosta ihminen tulee Jeesuksen luokse uskomalla Häneen.

Kyse ei siis ollut sylivauvan kaltaisesta lapsesta, eikä tämä kohta tue kirkollista lapsikastetta, vaan päinvastoin kumoaa sen osoittamalla uskoa, joka edellyttää ymmärrystä sekä kykyä tulla henkilökohtaisesti Jeesuksen luokse.

Raamatun opettama lapsen kaltainen usko edellyttää siis henkilökohtaista uskoa. Lapsen kaltainen usko kertoo myös siitä kuinka pieni lapsi uskoo ja luottaa vanhempiinsa, samoin myös uskovan ihmisen tulee uskoa ja luottaa Raamatun Jumalaan. Kts. linkki lapsen uskosta

Teemu Laajasalo ei edusta Raamatun uskoa, vaan uskonnollisen instituution uskomuksia ja perinnäissääntöjä. Raamattu ei opeta, että on olemassa kirkkoherran palvelutehtävä, jonka kautta kirkkoherran tulisi palvella seurakuntaa. Uskonnollinen maailma opettaa epäraamatullista kirkkoherra käsitettä, jonka seurauksena uskonnollinen maailma (ovat myös jumalattomia) sekä jumalattomat ihmiset asettavat kirkkoherran sanoille suuren arvon, vaikka ne olisivat vastoin Raamatun sanan opetusta. Kts. linkki seurakunnan johtamisesta

Tuon vielä lopuksi esille ettei minulla ole mitään henkilökohtaisesti Teemua vastaan, eikä kirjoitukseni ole hyökkäys häntä kohtaan, vaan Raamatun sanan totuuden esille tuominen. Päätän kirjoitukseni Raamatun kohtaan, joka tuo esille motivaationi tämän kirjoituksen kirjoittamiselle:

2 Kor 4:
1 ¶ Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,
2 vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.
5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
 

 




Petri Paavola

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James version 1611
http://areena.yle.fi/tv/2068418
yle.fi/uutiset
 

 

 

 





eXTReMe Tracker