Etusivulle | Yhteiskunnan ilmiöt ja asiat


 

Piispan valinta on ihmisten perinne ei Raamatun totuus

 

Arkkipiispa Kari Mäkinen vihki Teemu Laajasalon 12.11.2017 Helsingin hiippakunnan piispaksi Helsingin tuomiokirkossa. Kirkollinen piispan vihkimys ja piispan virka on ihmisten perinne ja traditio, ei Raamatun sanan totuus ja opetus. Suomen luterilaisen kirkon opetus piispasta ei ole Raamatun sanan opetuksen mukaista. Raamatusta ei löydy kirkon oppia piispasta ja siksi suoraan sanoen kirkon oppi piispuudesta on valheeseen perustuva oppi, joka pyrkii kumoamaan Jumalan sanan totuutta. Kyse on todella vakavasta asiasta ja siksi on todella tärkeää kirjoittaa tästä asiasta ja muustakin. Pyrin kirjoittamaan piispuudesta ja muustakin lyhyesti, mutta tuoden esille sen mitä Raamattu opettaa ja miten kirkko vääristelee Raamatun sanan totuutta.

Ymmärrän sen että kirjoitukseni voi nostattaa joissakin ihmisissä negatiivisia tunteita, jonka seurauksena minua voidaan pitää ylimielisenä ihmisenä tai peräti lakihenkisenä kiihkoilijana ja kiivailijana. En pidä itseäni ketään toista ihmistä parempana, sillä olen pieni, vajavainen ja erehtyväinen ihminen. Rakastan kaikkia ihmisiä lähimmäisinäni kuten Raamattu opettaa. Raamatun sanan totuus (rakkauden totuus) merkitsee minulle kuitenkin paljon enemmän kuin ihmisten uskonnolliset perinteet. Tästä syystä pyrin tuomaan esille sen mitä Raamattu ihan oikeasti opettaa, koska uskonnolliset perinteet edustavat valhetta johdattaen ihmisiä pois totuudesta, aina iankaikkiseen vahinkoon asti.

Raamatun sana kaitsija on kreikaksi episkopos, joka on yksi ja sama palvelutehtävä vanhinten ja paimenten kanssa. Kirkollinen oppi sanoo piispan (episkopos) olevan hiippakuntansa valitsema hengellinen johtaja ja ylin virkamies, joka toimittaa muun muassa pappisvirkaan vihkimiset ja on seurakuntien ja pappien ylin kaitsija ja hiippakuntansa hengellinen johtaja ja ylin opettaja. Kirkossa on piispojen lisäksi arkkipiispa, jonka sanotaan olevan piispojen joukossa ensimmäinen vertaistensa joukossa (primus inter pares).

Apostolien tekojen 20 luku ja jakeet 17-28 tuovat esille selkeästi Raamatun opetuksen koskien paikkakunnalla olevien seurakuntien johtamista ja paimenuutta. Paikkakunnalla olevaa seurakuntaa johtaa ryhmä miehiä, jotka ovat vanhimpia, kaitsijoita ja paimenia, joka on yksi ja sama palvelutehtävä.

Raamatun opetuksen mukaan paikkakunnan seurakunnan yläpuolella ei ole muuta johtoa kuin Herran Jeesuksen Ylipaimenuus. Raamattu ei opeta yhtään mitään paikkakunnan seurakunnan paimenten yläpuolella toimivista piispoista. Luterilaisen kirkon opetus piispoista perustuu ihmisten perinteeseen ja väärään ja valheelliseen opetukseen. Raamattu ei opeta yhtään mitään hiippakunnista, jota piispat johtaisivat.

Raamatun opetuksen mukaan Jumalan seurakuntaan kuuluvat vain sellaiset ihmiset, jotka ovat tehneet parannuksen (katumus, mielenmuutos) ja uskovat evankeliumin Herrasta Jeesuksesta, eli toisin sanoen Jumalan seurakuntaan kuuluvat vain sellaiset ihmiset, jotka Jumalan armosta ovat antaneet Herran Jeesuksen pelastaa itsensä iankaikkiseen elämään iankaikkisesta kadotustuomiosta uskon kautta Herraan Jeesukseen. Raamatun opetuksen mukaan yksikään jumalaton ihminen ei kuulu Jumalan seurakuntaan.

Luterilainen kirkko opettaa erityistä papiksi vihkimistä, jossa piispa vihkii pappisviran kelpoisuusvaatimuksen täyttävän ihmisen erityiseen papinvirkaan luterilaisessa kirkossa sen jälkeen kun piispa ja tuomiokapituli on hyväksynyt pappisvirkaan vihittävän hyväksymisen. Luterilaisen kirkon papin tehtäviin kuuluu julkisten jumalanpalvelusten toimittaminen ja sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen sekä yksityinen sielunhoito ja rippi.

Raamatun opetuksen mukaan jokainen Jumalan armosta pelastunut ihminen kuuluu Uuden Liiton kuninkaalliseen papistoon (1 Piet 2:9). Jumala itse asettaa jokaisen uskovan ihmisen kuninkaalliseen papistoon uudestisyntymisen ja pelastumisen seurauksena. Raamatun opetuksen mukaan kukaan ihminen ei voi vihkiä toista ihmistä papiksi, koska Jumala itse tekee jokaisesta Herran Jeesuksen opetuslapsesta Uuden Liiton järjestyksen mukaisen papin, kuninkaalliseen papistoon kuulumisen kautta, jonka tehtävänä on julistaa ja kertoa Jumalan jaloista teoista ja pelastuksesta Herrassa Jeesuksessa. Luterilaisen kirkon opetus erityisestä pappeudesta, pappisvihkimyksestä on vastoin Jumalan sanan totuutta, eli toisin sanoen luterilaisen kirkon opetus erityisestä pappisvihkimyksestä on valheellinen opetus. 

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole Raamatullinen Jumalan seurakunta, vaan uskonnollinen yhteisö, jonka toiminta perustuu pääosin ihmisten perinteisiin, ei Raamatun sanan totuuteen. Luterilaisen kirkon jäsenten enemmistö ei ole henkilökohtaisessa uskossa Herraan Jeesukseen, eli he ovat julki jumalattomia. Tosin se on totta, että luterilaisessa kirkossakin on pikkuruinen määrä Jumalan armosta pelastettuja ihmisiä, mutta he ovat kirkossa todella pieni vähemmistö.

Iltalehti teki 2015 maaliskuussa kyselyselvityksen koskien suomalaisten uskoa. Kyselyyn vastasi 5 267 henkilöä. Valtaenemmistö kristillisiin yhdyskuntiin kuuluvista vastaajista ilmoitti kuuluvansa luterilaiseen kirkkoon. Yli 3 300 kristillisiin yhdyskuntiin kuuluneista henkilöistä sanoi uskovansa sielunvaellukseen (jälleensyntyminen). Kyselyselvitys vahvisti aiemmat käsitykset siitä, että suomalaisten enemmistö kuuluu luterilaiseen kirkkoon kirkollisten toimitusten vuoksi, ei henkilökohtaisen uskon vakaumuksen tähden.

Luterilainen kirkko on Suomen tilastoissa kärkipäässä työpaikkakiusaamisessa. Tilastojen valossa luterilainen kirkko on kaikista pahin ja epätervein uskonnollinen yhteisö Suomessa. Luterilaisen kirkon työntekijöiden keskuudessa on tapahtunut erityisesti 2000-luvulla hurja ja ikävä muutos Raamatun opettamissa moraalikysymyksissä. Kirkon työntekijöiden keskuudessa abortti on yhä sallitumpaa, eutanasia on yhä sallitumpaa, haureuden tähden tapahtuneet avioerot ovat yhä sallitumpia, homoseksuaalisuuden hyväksyminen on yhä sallitumpaa.

Koska luterilaisen kirkon johdossakin suurin osa ihmisistä on jumalattomuuden tilassa, vaikkakin uskonnollisia, niin siksi kirkko peesaa yhteiskunnassa vallalla olevia asioita ja arvoja, jotka ovat nykyään entistä enemmän vastoin Jumalan sanan totuutta. Luterilainen kirkko on lähes koko historiansa ajan suosinut niitä arvoja ja asioita, jotka ovat olleet voimassa ja vallalla Suomessa eri aikakausina.

Aikanaan Suomessa luterilainen kirkko noudatti Ruotsin kuninkaan luterilaista  "puhdasoppisuutta". Kansallissosialismin nostaessa päätänsä 1930-luvulla Suomen luterilainen kirkko harjoitti kiihkonationalismia ja "ryssävihaa". Kun yhteiskunta innostui naisjohtajista, niin Suomen luterilainen kirkko hyväksyi naispappeuden (naisjohtajat), vaikka aikaisemmin kirkko oli useita vuosisatoja vastustanut naisjohtajuutta. Nykyään Suomen luterilaisen kirkon enemmistö työntekijöistä hyväksyy homoseksuaalisuuden, jota kirkko on pitänyt aikaisemmin kautta vuosisatojen syntinä. Suomen luterilainen kirkko on myös edistämässä islamisaatiota. Suomen luterilainen kirkko on nopeassa tahdissa luopumassa omista opeistaan, että se voisi miellyttää kaikkia ihmisiä julistamalla itse kullekin ihmiselle hänelle sopivaa korvasyyhy-evankeliumia, joka riisuu julistuksestaan pois totuuden, korvaten sen synnin suosimisella. Luterilainen kirkko on ollut Suomessa lähes koko historiansa ajan kuin kameleontti, joka muuttaa väriään aina sen mukaan mikä on yhteiskunnassa suosittua.

Kun ja jos vertaa keskenään Teemu Laajasalon ajatuksia sekä Raamatun sanan opetusta, niin huomaa selviä eroja Teemun tulkinnoissa ja Raamatun sanassa. Raamattu puhuu etsikkoajasta, jolloin Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen ja pelastukseen. Herra Jeesus sanoi, että ihmisen tulee tehdä parannus (katumus synneistä, mielenmuutos) ja uskoa evankeliumi (Mark 1:15). Raamatun sanan opetuksen mukaan usko tulee Jumalan sanan kuulemisen kautta, joka johtaa synnintuntoon sekä uskoon, jossa ihminen uskoo sydämessään Jeesuksen Herraksi ja Pelastajaksi saaden Jumalan armosta syntien anteeksiantamuksen sekä iankaikkisen elämän (Room 10:9-11). Raamatun opetuksen mukaan ihminen pelastuu Jumalan armosta uskon kautta Herraan Jeesukseen iankaikkiseen elämään, välttäen uskon kautta Jumalan armosta iankaikkisen kadotuksen. Herran Jeesuksen veri ja kuolema on pelastuksen perustus ja syntien anteeksisaamisen ansio, jonka todisteeksi Herra Jeesus nousi kuolleista Isänsä oikealle puolelle.

Teemu Laajasalo on sanonut ettei hänellä ole ollut koskaan etsikkoaikoja, sillä hän on tullut uskoon "kasteessa", kun hänet "kastettiin" sylivauvana. Teemu Laajasalo hyväksyy homoseksuaalisuuden, vaikka se on niin Vanhan kuin Uuden Testamentin (Liitto) mukaan syntiä ja kauhistus Jumalalle.  Raamatun sanan todistuksen sekä Teemu Laajasalon oman suun todistuksen perusteella on selvää ettei Teemu ole Raamatullisessa uskossa, vaan uskonnollisessa "uskossa", jossa ihminen uskoo ihmisen uskonnollisiin perinteisiin ja traditioihin, joiden kautta hän pyrkii kumoamaan Jumalan sanan totuutta.

Herra Jeesus sanoi aikansa hengellisten johtajien olevan ulkokullattuja (tekopyhiä), jotka palvelivat turhaan Jumalaa, koska he opettavat ihmiskäskyjä ja ihmisten perinteitä, joiden kautta he pyrkivät kumoamaan Jumalan sanan totuuden (Mark 7:1-13). Tämän ajan uskonnolliset johtohahmot luterilaisessa kirkossa toimivat täsmälleen samalla tavalla kuin Jeesuksen ajan kirjanoppineet ja hengelliset johtajat.

Raamattu sanoo etteivät Herran Jeesuksen opetuslapset saa väärentää Jumalan sanan opetuksia, sillä julkituomalla totuutta ihmiset voivat pelastua uskon kautta Herraan Jeesukseen iankaikkisen kadotuksen tuomiosta, iankaikkiseen elämään (2 Kor 4:1-5). Raamattu sanoo, että uskovan ihmisen tulee kasvaa uskossa ja uskoa Herraa Jeesukseen totuutta noudattaen rakkaudessa (Ef 4:15). Jokainen meistä joutuu eräänä päivänä vastaamaan teoistaan ja opetuksistaan elävälle Jumalalle. Toivon mukaan sinä päivänä meidät havaitaan sellaisiksi, että olemme rakastaneet totuudessa Herraa Jeesusta, emmekä ole vääristelleet Jumalan sanan totuutta, emmekä olisi hylänneet Jumalan pelastusta synnin rakastamisen tähden.

 


Petri Paavola 20.11.2017

Lähteet:
33/38 Raamattu
1776 Biblia
1611 King James Version
 

 

Tiedustelut ja yhteydenotot: Palautesivu         







eXTReMe Tracker