Nature

Etusivulle | Yhteiskunnan ilmiöitä | Anna palautetta
SaulusMedia |
Petri - Youtube    


Professori Martti Nissisen rimanalitus Raamatun sanan ilmoituksesta

Kirkko ja kaupunkilehden verkkosivulla oli 15.9.2021 kirjoitus otsikoituna: ”Raamatun kirjaimelle uskollisen ihmisen täytyisi tässä yhteiskunnassa taistella orjuuden palauttamiseksi”. Artikkelissa haastatellaan vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissistä. Kun luin tämän artikkelin, niin mieleeni tuli ajatus, että miksi hän ei ymmärrä omaa tutkimusaluettaan? Herra Jeesus antaa meille vastauksen Raamatun sivuilta, joka kertoo sen, miksi "viisaat" eivät ymmärrä Jumalan sanan (Raamatun) ilmoitusta. Jeesuksen vastaus on: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille."

Nissinen sanoo ettei Raamatusta löydy viitteitä siihen, että orjuus tulisi poistaa. Nissinen toteaa ilkikurisesti, että meillä on niin paljon lipsuttu Raamatun sanasta, kun ei ole enää orjia ja isäntiä. Nissinen sanoo myös, että Raamatun kirjaimelle uskollisen ihmisen täytyisi tässä yhteiskunnassa taistella orjuuden palauttamiseksi.

Herran Jeesuksen sanat osuvat aina oikeaan myös siinä kun Hän sanoi Isänsä salanneen nämä Jumalan ilmoittamat asiat "viisailta" ja on ilmoittanut ne lapsenmielisille.

2 Moos 21:7 Jos joku myy tyttärensä orjaksi, älköön tämä pääskö vapaaksi, niinkuin miesorjat pääsevät.

Exo 21:7 And if a man sell his daughter to be a maid-servant (amah), she shall not go out as the men-servants (eved) do. (Jewish Publication society Bible - JPS)

Suomenkielisessä Raamatussa orja ja miesorja sanat ovat väärin käännetty. Juutalaiset ovat kääntäneet hepreankielestä englanninkielelle tarkan käännöksen (JPS), joka tuo esille, että amad tarkoittaa naispalvelijaa ja eved miespalvelijaa. Kyse ei ollut siis orjuudesta, vaan palvelusväestä, joita kohdeltiin hyvin. Jos israelilaiset eivät kohdelleet palvelijoita hyvin, niin lain mukaan heidät täytyi vapauttaa palvelijan asemasta.

Miespalvelijat saivat mahdollisuuden (ei ollut pakko lähteä) vaihtaa palveluspaikkaa kuuden vuoden jälkeen, mutta naispalvelijoilla ei ollut tätä mahdollisuutta. Naispalvelijoiden kohdalla ei ollut kyse siitä, että heitä olisi syrjitty. Naispalvelija sai palvelusväeltä turvapaikan, jossa hänellä oli ilmainen asunto ja ruoka. Laki halusi varmistaa naispalvelijan turvallisuuden ettei häntä otettu väärin perustein taloon ja sitten heitetty katuojaan.

Isäntäväen tuli huolehtia naispalvelijasta koko hänen elämänsä ajan, sillä naisen oli vaikeaa tulla toimeen omillaan sen aikaisessa juutalaisessa yhteiskunnassa (samoin oli siihen aikaan myös monissa muissa maissa). Miespalvelijoilla oli paremmat lähtökohdat tulla toimeen omillaan kuin naisilla, siksi naispalvelijat saivat koko elämänsä ajan elää turvallisessa ympäristössä.

Silloin kun isäntäväki sitoutui pitämään naispalvelijasta huolta koko hänen elämänsä ajan, niin hän sai elää turvatun elämän, joka säästi hänet mm. esimerkiksi vaarasta ajautua prostituutioon. Jumalan asettama laki oli naispalvelijan suojaksi ja turvaksi, eikä ollut ollenkaan negatiivinen asia.

Jos nais- ja miespalvelijat menivät keskenään naimisiin, niin kyse ei ollut parittamisesta, vaan parisuhteen muodostamisesta.

Jos israelilaiset kohtelivat palvelijoitansa huonosti, niin he joutuivat päästämään palvelijansa vapaiksi (2 Moos 12 luku).

Muun muassa monet englanninkieliset käännökset sekä myös Vanha Biblia käyttävät alkutekstin mukaista sanaa, eli palvelijaa. Kyse ei siis ollut orjuudesta. Uudessa Liitossa ei ole voimassa vanhan liiton lain mukaista isäntä - palvelija käytäntöä (tästä lisää myöhemmin).

3 Moos 25:
44 Jos tahdot pitää orjaa (eved) ja piikaa (amah), niin sinun pitää ostaman ne pakanoilta, jotka teidän ympärillänne ovat.
45 Ja huonekuntalaisilta, jotka muukalaiset ovat teidän seassanne, pitää teidän ne ostaman, ja heidän suvuiltansa, jotka he teidän tykönänne teidän maassanne synnyttäneet ovat: ja ne pitää teidän omanne oleman. Vanhan Biblia 1776

3 Moos 25:44 käyttää hepreankielen sanoja eved ja amah, eli kyse oli palvelijoista, ei orjista. 3 Moos 25:44 kohdassa on kyse siitä, että pakanakansoista ostetut palvelijat siirtyivät perintöomaisuutena israelilaisten lapsille, mutta israelilaiset palvelijat eivät siirtyneet, vaan he palvelivat aina kuusi vuotta ja pääsivät sitten vapaiksi. Herra määräsi tämän käskyn siksi, koska Hän vapautti Israelin kansan Egyptin orjuudesta ja Israelin kansa oli Herran palvelijoita.

Herra halusi tehdä tämän erotuksen siksi, koska pakanakansat palvelivat epäjumalia ja Israelin kansa elävää Kaikkivaltiasta Jumalaa. Tämän määräyksen tarkoituksena oli osoittaa, että epäjumalanpalvelijat eivät ole vapaita, vaan ovat synnin orjuudessa. Pakanakansojen epäjumalanpalvelijat eivät uskoneet Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, vaan epäjumaliin, siksi heille piti laatia erilaiset säännöt ja määräykset. Jumala otti huomioon pakanakansojen ihmiset eikä halunnut väkisin muuttaa heitä, vaan antoi heidän elää kuten he halusivat, mutta heillä oli Israelin kansalaisten palvelijoina hyvät oltavat. Pakanakansoilla oli käytössä orjuus, josta muun muassa israelilaisten Egyptin orjuus kertoi. Pakanakansat eivät päästäneet orjiaan vapaiksi ja kohtelivat heitä huonosti. Israelilaiset eivät pitäneet pakanakansojen ihmisiä orjina, vaan ostivat heitä palvelijoiksi kohdellen heitä hyvin. Tästä tulee ilmi todella hyvin se millä tavalla pakanakansojen epäjumalanpalvelijat ja Israelin kansa kohtelivat muita kansoja.

2 Moos 12:
48 Ja jos joku muukalainen asuu sinun luonasi ja tahtoo viettää pääsiäistä Herran kunniaksi, niin ympärileikkauttakoon kaikki miehenpuolensa ja sitten käyköön sitä viettämään ja olkoon silloin niinkuin maassasyntynyt. Mutta yksikään ympärileikkaamaton älköön siitä syökö.
49 Sama laki olkoon maassasyntyneellä ja muukalaisella, joka asuu teidän keskuudessanne."

4 Moos 15:
14 Ja jos muukalainen, joka asuu teidän luonanne tai on ainiaaksi asettunut teidän keskuuteenne, tahtoo uhrata suloisesti tuoksuvan uhrin Herralle, niin hän tehköön, niinkuin tekin teette.
15 Seurakunnassa olkoon laki sama teillä kuin muukalaisellakin, joka asuu teidän luonanne. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen. Se, mikä koskee teitä, koskekoon myös muukalaista Herran edessä.
16 Sama laki ja sama oikeus olkoon sekä teillä että muukalaisella, joka asuu teidän luonanne."


Jos muukalainen, eli pakanakansojen edustaja halusi liittyä Israelin kansaan, niin hän ympärileikkautti itsensä, sillä ympärileikkaus oli vanhan liiton jäsenyyden merkki. Kun pakana halusi liittyä Israelin seurakuntaan, niin hän sai samat oikeudet kun mitkä oli israelilaisilla. Tämä on voimakas esikuva siitä, että kun ihminen hylkää epäjumalanpalveluksen ja uskoo Raamatun Jumalaan, niin hänet vapautetaan saatanan ja synnin orjuudesta ja siirretään Jumalan valtakunnan kansalaiseksi ja Jumalan lasten vapauteen.

Raamatun sanan pilkkaajien teesit kumoutuivat myös orjuus-asiassa, sillä Israelin kansalla ei ollut orjia, vaan palvelijoita.

Filemon 1:16 ei enää orjana (doulus), vaan orjaa (doulus) enempänä: rakkaana veljenä, ylen rakkaana jo minulle, kuinka paljoa enemmän sitten sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana!

Kirje Filemonille luku 1:
10 I beseech thee for my son Onesimus, whom I have begotten in my bonds:
....................................
15 For perhaps he therefore departed for a season, that thou shouldest receive him for ever;
16 Not now as a servant
(doulus), but above a servant (doulus), a brother beloved, specially to me, but how much more unto thee, both in the flesh, and in the Lord?

Filemonin kirje on King James Version käännöksen mukaan oikein alkutekstin mukainen, koska siitä tulee esille servant (palvelija), ei slave (orja). Uudesta Testamentista tulee esille se kuinka isännän tulee pitää Herraan Jeesukseen uskovaa palvelijaa enemmän kuin palvelijana, eli veljenä Herrassa. Tämä kertoo totuuden siitä miten tässä Uuden Liiton ajassa tulee suhtautua palvelijaan, joka uskoo Herraan Jeesukseen. Raamattu ei todellakaan opeta orjuudesta.

UT:n kreikankielen sanan doulos voi kääntää tarkoittamaan joko orjaa tai palvelijaa. Jumalan kansan keskuudessa oli vanhan liiton aikana palvelusjärjestelmä, jossa oli palvelijoita, joita tuli kohdella hyvin. Tämän ajatuksen mukaan myös UT:n teksti opettaa palvelijoista, ei orjista. Jumala ei kehota orjuuttamaan ihmisiä, vaan palvelemaan Jumalaa sekä toinen toisiaan.

Professori Martti Nissinen ei ehkä ymmärrä, että vanhan liiton laki myös koskien palvelija järjestelmää on kumoutunut, eikä Raamattu opeta sitä, että Jumalaan uskovilla pitäisi olla orjia, joiden tulisi elää orjuudessa. Silloin kun ja jos ei ymmärrä lukemaansa, eikä sitä että Uusi Liitto kumosi vanhan laki liiton, niin silloin voisi ihan yhtä hyvin ajatella, että jalkapuu- rangaistus pitäisi palauttaa takaisin. Mutta, jalkapuu- rangaistushan on ollut aikoinaan Suomen laissa, eikä se ole enää voimassa se on kumottu.

Jos joku vielä irvailee vanhan laki liiton palauttamisesta vedoten vanhan liiton käskyihin, niin hän voi myös pyrkiä palauttamaan aikoinaan Suomen laissa olleen, mutta kumotun lain jalkapuu- rangaistuksesta. Herran Jeesuksen sanojen mukaan "viisas" ei ymmärrä Jumalan sanan ilmoitusta, koska Jumala on ilmoittanut sen lapsenmielisille.

 

 

Petri Paavola 24.9.2021

Lähteet:
Raamattu 33/38
Biblia 1776
King James Version 1769

kirkkojakaupunki.fi

 

 

 

 

 

 

 





eXTReMe Tracker