Etusivulle
Raamatunopetuksia
Anna palautetta


              

Sakramentin pakanallinen tausta


 

Sakramentti on katolisen, ortodoksisen ja luterilaisen kirkon opetuksen peruspylväs. Kirkollisen sakramentti käsitteen tausta on pakanauskontojen opetuksessa, ei Raamatussa. Kirjoitukseni tarkoitus on tuoda esille se mikä on Raamatun totuus ja mikä ihmisten perinteitä ja oppeja. Aihe on todella tärkeä, sillä Herra Jeesus sanoi ihmisten käskyihin ja perinnäissääntöihin perustuvan Jumalanpalveluksen olevan turhaa Jumalan palvelemista.

Kirjoituksen tarkoitus ei ole halveksua tai lyödä ketään, vaan tuoda esille Jumalan sanan totuutta, sillä vain Jumalan sanan totuus voi vapauttaa ihmisen elämään Jumalan tahdon mukaisesti.

Sisällys:

Luterilaisen kirkon sakramenttioppi
Sakramentti käsitteen pakanallinen tausta
Raamattu ei opeta kirkon sakramenttioppia
Rooman katolisen kirkon sakramenttioppi
Ortodoksisen kirkon sakramenttioppi
Turha Jumalanpalvelus
Usko Herraan Jeesukseen niin kuin Raamattu sanoo
 

 


Luterilaisen kirkon sakramenttioppi


Suomen evankelis-luterilaisen
kirkon sakramenttioppi:


Sakramentit (lat. sacramentum, kr. mysterion) ovat kirkon pyhiä toimituksia, jotka Jeesus Kristus on asettanut. Kristus itse on niissä läsnä ja jakaa armoaan näkyvien aineiden välityksellä. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi, kaste ja ehtoollinen.

Sakramentit ovat Jumalan armon ja rakkauden näkyviä merkkejä, joiden kautta hän pelastaa kadotuksesta, tekee ihmisen hengellisesti eläväksi, puhdistaa hänet synnistä ja ravitsee häntä taivaan lahjoilla. Kirkko toimittaa sakramentteja Jumalan tahdosta.

Pyhä Henki tekee pelastavaa työtään seurakunnassa sanan ja sakramenttien välityksellä. Sen vuoksi Jumalan sanaa ja sakramentteja sanotaan armonvälineiksi.

Kirkollisia siunaamis- ja esirukoustoimituksia sanotaan sakramentaaleiksi. Esimerkiksi kasuaalitoimitukset, kuten kaste, avioliittoon vihkiminen, konfirmaatio ja hautaan siunaaminen ovat sakramentaaleja.

Roomalaiskatolisessa kirkossa sakramenttien lukumäärä vahvistettiin keskiajalla seitsemäksi. Kaste ja ehtoollinen ovat sikäli erityisasemassa, että muilla sakramenteilla on yhteys niihin.
 

Sakramentti sana on kreikaksi mysterion sekä latinaksi sacramentum ja tarkoittaa molemmilla kielillä salaisuutta. Kun vertaamme Raamatun ja luterilaisen kirkon opetusta sakramentista keskenään, huomaamme ettei Raamattu opeta kirkollista sakramentti opetusta.

Kirkon pyhä toimitus

Luterilainen kirkko opettaa sakramentin olevan kirkon pyhä toimitus, jonka Herra Jeesus Messias on itse asettanut. Luterilaisessa kirkossa on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen. Kirkon opin mukaan Herra Jeesus on läsnä sakramentissa ja jakaa armoaan näkyvien aineiden välityksellä.

Raamatun opetus on erilainen kuin kirkon opetus. Kirkko opettaa näkyvien aineiden kuten kasteveden ja ehtoollisen leivän ja viinin olevan Jumalan armon näkyviä merkkejä, joissa Hän on itse läsnä.

Raamatun opetuksen mukaan Jumala antaa ja jakaa armonsa Herran Jeesuksen sovitustyön tähden, sillä Herra Jeesus on Jumalan armon ja pelastuksen tuoja.

Raamatun opetuksen mukaan Jumala on läsnä uudestisyntyneen ihmisen sydämessä, koska Jumala asuu hänen sisimmässään.

Vesikaste ja ehtoollinen on Herran Jeesuksen asettamia opetuslapsilleen, joista vesikaste otetaan vastaan uskoontulon jälkeen pelastuksen seuraamuksena sekä ehtoollinen kuuluu pelastuneelle Herran Jeesuksen muistoksi.

Herra Jeesus eikä Raamattu missään kohtaan mainitse, että kaste ja ehtoollinen ovat sakramentteja.

Joh 1:17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

Room 6:23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Ef 1:
3 ¶ Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,
5 edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,
6 sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,
7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,
9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä-
10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, -oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.

Room 8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.

Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

Luuk 22:19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."

1 Kor 11:
24 kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".

Jumalan armon ja rakkauden näkyvät merkit

Luterilainen kirkko opettaa sakramenttien olevan Jumalan armon ja rakkauden näkyviä merkkejä, joiden kautta Jumala pelastaa ihmisen kadotuksesta. Luterilaisen kirkon sakramenttiopin mukaan sakramentti tekee ihmisen hengellisesti eläväksi ja puhdistaa ihmisen synnistä. Edellä oleva kirkon sakramenttioppi on epäraamatullinen ja väärä opetus.

Jumalan armon ja rakkauden näkyvä merkki oli ja on Herra Jeesus. Jumalan armo ja rakkaus tulee esille Hänen sanastaan sekä Jeesuksen opetuslasten elämän kautta, sillä Jumalan rakkaus vaikuttaa heissä Pyhän Hengen kautta.

Jumala ei pelasta ihmisiä vesikasteen tai ehtoollisen kautta, vaan uskon kautta Herraan Jeesukseen. Raamatun opettama pelastus on Herran Jeesuksen ansio perustuen Hänen sovitustyöhön; Herran Jeesuksen vuodatettu veri, kuolema ja ylösnousemus on pelastuksen perustus. Jumala pelastaa ihmisen evankeliumin sanan kautta, joka kautta Pyhä Henki todistaa ihmisen olevan syntinen ja matkalla kadotukseen; ihminen tekee parannuksen, eli katuu sydämestään syntejänsä Jumalan edessä ja uskoo Herraan Jeesukseen syntien Sovittajana, Herrana ja Pelastajana. Pelastus on Jumalan lahja, joka Jumalan armosta otetaan vastaan uskon kautta, jonka Jumala vaikuttaa ihmisen sydämessä.

Vesikaste ja ehtoollinen ovat pelastuksen seuraamus, eli ihminen vastaanottaa vesikasteen pelastuksen seuraamuksena ja samoin hän osallistuu ehtoolliselle pelastuksen seuraamuksena. Jumala ei pelasta ketään vesikasteessa ja ehtoollisessa, eikä anna syntejä anteeksi vesikasteessa ja ehtoollisessa. Ihminen saa synnit anteeksi tullessaan Jumalan armosta uskoon Herraan Jeesukseen.

Vesikaste ja ehtoollinen ei tee ihmisestä hengellisesti elävää eikä puhdista synneistä. Ihmisestä tulee hengellisesti elävä, kun hän tulee Jumalan armosta uskoon ja saa Pyhän Hengen sisimpäänsä asumaan. Pyhä Henki tekee ihmisestä hengellisesti elävän. Raamatun opetuksen mukaan Herran Jeesuksen veri (sovitusveri) puhdistaa ihmisen synnit, kun ihminen tunnustaa syntinsä ja uskoo Herraan Jeesukseen. Luterilaisen kirkon sakramenttioppi on Jumalan sanan vastaista opetusta.

Joh 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Room 8:39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

1 Tess 2:13 Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

Room 5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Joh 6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".

Room 3:
19 ¶ Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
29 Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin,
30 koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.
31 Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.

Mark 1:
14 ¶ Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia
15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

Apt3:19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,

Room 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;

Ef 1:7
jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.

Hebr 9:12 meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.

Hebr 9:22 Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.

1 Joh 1:7
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Room 8:11
Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.

Luuk 22:19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."

1 Kor 11:
24 kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".

Armonvälineet

Luterilainen kirkko opettaa pyhän Hengen tekevän pelastavaa työtään seurakunnassa sanan ja sakramenttien kautta. Kirkon opetuksen mukaan Jumalan sanaa ja sakramentteja kutsutaan armonvälineiksi.

Jumala ei pelasta ihmistä vesikasteessa tai ehtoollisessa, sillä Raamattu opettaa Jumalan pelastaneen ihmisen Herran Jeesuksen kautta, kun ihminen on tunnustanut syntinsä ja uskonut Herraan Jeesukseen.

Jumala on valinnut Herran Jeesuksen opetuslapsen pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen, joka tarkoittaa Jumalan armosta pysymistä pelastuksessa, ei pelastuksen ansaitsemista tekojen kautta. Jumala vaikuttaa Herran Jeesuksen opetuslapsessa Pyhän Hengen kautta uskoa Jumalan sanan totuuteen sekä käytännön ojentautumista totuuden mukaan. Käytännön ojentautuminen tarkoittaa sitä että Herran Jeesuksen opetuslapsi toimii ja elää Jumalan sanan totuuden mukaisesti Pyhän Hengen vaikuttaessa ja antaessa voimaa totuuden mukaiseen elämään.

Raamatun opetuksen mukaan todellinen "armonväline" on Jumala, Herra Jeesus Messiaan kautta. Tässäkin kohtaa kirkon sakramenttioppi on vastoin Jumalan sanan opetusta.

2 Tess 2:13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.

Huom! Edellisen otsikon Raamatun jakeet sopivat myös tämän otsikon alle.

Sakramentaali

Luterilainen kirkko opettaa kirkollisten siunaamis- ja esirukoustoimitusten olevan sakramentaaleja. Kirkon opetuksen mukaan kasuaalitoimitukset kuten kaste, avioliittoon vihkiminen. konfirmaatio ja hautaan siunaaminen ovat sakramentaaleja.

Raamattu ei opeta yhtään mitään sakramentaaleista, eikä Raamattu sano että kaste jne. olisivat sakramentaaleja.

Luterilaisen kirkon sakramentti

Raamatun opetuksen valossa luterilaisen kirkon sakramentti on opetus epäraamatullinen ja väärä opetus. Raamattu opettaa Herran Jeesuksen olevan ainoa pelastustie Jumalan luokse. Luterilainen kirkon virallinen oppi opettaa Jeesuksen pelastavan, mutta myös sakramenttien pelastavan kuten edellä on käynyt ilmi.

Raamatun mukaan Jumalan valmistama pelastus on yksin Herran Jeesuksen sovitustyön ansiota, eikä siihen voi lisätä enää muita pelastajia tai pelastustekijöitä. Luterilaisen kirkon virallinen oppi on toista evankeliumia (väärä evankeliumi), koska se opettaa monesta erilaisesta pelastuksesta ja pelastustekijästä opettaen mm. että Jeesus pelastaa, sakramentit (kaste ja ehtoollinen) pelastaa synnistä. Raamatullisen pelastukseen ei voi lisätä mitään, sillä pelastus on yksin Herrassa Jeesuksessa, ei kasteessa eikä ehtoollisessa.

Todella kavala harhaopetus on sellainen harhaopetus, joka tunnustaa Jeesuksen Pelastajana, mutta lisää siihen muita pelastustekijöitä kuten luterilaisen kirkon virallinen oppi tekee. Kukaan ihminen ei voi pelastua uskomalla sekä Jeesukseen Pelastajana ja sakramenttien pelastavan kadotuksesta, koska näin uskoen on kaksi erilaista pelastustietä, sillä Raamattu opettaa vain yhdestä pelastustiestä, joka on Herrassa Jeesuksessa ja Hänen sovitustyössään.

Suuri eksytys on sellainen, joka sanoo Jeesuksen pelastavan, mutta lisää pelastukseen muita pelastustekijöitä. Tämä on kavalaa koska ihminen luulee olevansa pelastunut, mutta ei ole, koska Raamatullisessa pelastuksessa on vain yksi Pelastaja ja pelastustekijä, eli Herra Jeesus ja Hänen sovitustyönsä.

Rotanmyrkky toimii samalla periaatteella kuin eksytys joka opettaa useaa pelastustietä, sillä siinä on hyviä aineita sekä myrkkyä. Rotanmyrkyn päämäärä ei ole hyvinvointi ja elämä, vaan kuolema myrkyn kautta. Samalla tavalla käy ihmisen, joka uskoo Raamatun opettavan useasta erilaisesta pelastustiestä. Tällainen ihminen kokee iankaikkisen kuoleman.

Jumala tuomitsee ihmisen kadotukseen, ei ihminen, mutta Herran Jeesuksen opetuslapsella on oikeus kertoa totuus siitä miksi ja mistä syystä Jumala tuomitsee ihmisen kadotukseen. Minä en siis ole tuomitsemassa ketään kadotukseen, vaan Jumala.

Matt 1:

1 ¶ "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;

2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.

3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?

4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ‘Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi?

5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.

6 Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.

Joh 7:24 Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio."

Luuk 6:37 Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

Jos tuomitsemme väärin perustein lähimmäisen esim. malka omassa silmässä (eläen itse synnissä), niin olemme ulkokullattuja (tekopyhiä) ja teemme silloin väärin. Otan esimerkin; jos sanomme huorintekijälle, että hän tekee huorin ja itse teemme huorin tai itse olemme varkaita, niin silloin on malka omassa silmässä. Herra Jeesus tarkoitti Matteuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa sitä, että älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi, sillä jos tuomitset ja itse elät synnissä, niin silloin sinut tuomitaan.

Jeesuksen sanojen mukaan kuitenkin saa antaa oikean tuomion, jos esim. joku varastaa, tekee huorin ja valehtelee, niin on meillä oikeus sanoa synti synniksi. Oikean tuomion antaminen ei ole tuomitsemista, vaan sen toteamista, että mikä on oikein ja mikä on väärin.

Herran Jeesuksen opetuslapsi ei tuomitse ketään, jos hän sanoo synnin tekemisen johtavan kadotukseen. Uskova ei silloin ketään tuomitse, vaan kertoo kuka tuomitsee ja miksi; Jumala tuomitsee synnintekijän kadotukseen.

Luterilaisen kirkon sisällä on Jumalalle ja minulle rakkaita uudestisyntyneitä uskovia ihmisiä, jotka eivät usko sakramenttien pelastavan, sillä Herrassa Jeesuksessa on yksin pelastus. Kirkon sisällä on siis pieni joukko ihmisiä, jotka uskovat Raamatun opetuksen mukaan pelastuksesta ja siksi he ovat Jumalan armosta Raamatullisessa pelastavassa uskossa. Kuitenkin suuri osa luterilaisen kirkon jäsenistä on pelastumattomia, joko täysin jumalattomia ollen uskomatta Jumalaan sekä ihmisistä jotka uskovat kirkon virallisen sakramenttiopin.

Jos olet luterilaisen kirkon jäsen ja et usko sakramenttien pelastavan, vaan Herran Jeesuksen pelastavan sovitustyönsä kautta, niin olet Raamatullisessa ja pelastavassa uskossa Jumalan armosta. Jumala ei halua, että Hänen kansansa elää sekoituksen keskellä, jossa valhe sotketaan pelastuksen ja totuuden perustukseen.

Jumalan tahto olisi johdattaa luterilaisen kirkon sisällä olevat uskovat sellaiseen uskon yhteyteen, jossa opetetaan vain yhdestä pelastustiestä. Itse asiassa Jumalan tahto olisi johdattaa kaikki uskovat olemaan yhtä Raamatullista Jumalan seurakuntaa jokaisella paikkakunnalla. Todelliseen Herran Jeesuksen opetuslasten uskon ykseyteen sisältyy myös Jumalan sanan lupaus, sillä Raamatullisen uskovien ykseyden toteuduttua Herran Jeesuksen sanojen mukaan jumalattomat ihmiset uskoisivat Isän lähettäneen Herran Jeesuksen.

Gal 1:
6 ¶ Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.

1 Tim 2:
3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,

Apt 4:
10 niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.
11 Hän on ‘se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’.
12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

Hebr 10:
9 sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
11 Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;
12 mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
13 ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

Joh 17:
18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.
20 ¶ Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä-
23 minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.

Sakramentti käsitteen pakanallinen tausta

Piispa Juha Pihkala on tuonut esille kirkollisen sakramentti käsitteen pakanallisen taustan kirjassaan Johdatus Dogmatiikkaan.


Juha Pihkala; Johdatus Dogmatiikkaan

Sakramentit
 

Termi sakramentti on johdettu latinankielisestä sanasta sacramentum, joka puolestaan on kreikankielisen mysterion sanan vastine. Viimeksi mainittua käytettiin antiikin aikana yleensä monikkornuodossa ja sillä tarkoitettiin aluksi yksinomaan niin sanottujen mysteeriuskontojen (Eleusiin, Attiksen, Dionyksioksen, Isiksen ym. mysteerit) Jumalanpalveluksen ulkopuolisilta salattua sisältöä. Sitä ei ollut lupa opettaa opillisin käsittein (mathein), eikä sitä voitu kuvata sanojen avulla. Mysteereihin vihittävän (eli mystin oli tuo sisältö itse koettava (pathein). Käyityään lävitse vihkimyksen hän ei saanut kertoa siitä niille, joita ei ollut vihitty Jumalanpalveluksen eli kultin sisältö ja muodot oli ehdottomasti pidettävä salassa. Juuri se, mistä oli vaiettava, oli Mysteeri. Salaisuus yhdisti mysteiksi vihityt siteellä joka ylitti kaikki sosiaali- ja sukupuolirajat. Sen sijaan ”ulkopuolisiin” raja oli jyrkkä.
 

Mysteereihin vihityt ovatkin aikoinaan pitäneet lupauksensa hämmästytävän hyvin: noiden uskontojen keskeisimpiä asioita ollut niukkojen viitteiden vuoksi erittäin vaikea rekonstruoida. Se kuitenkin tiedetään, että osassa niistä on ollut olennaista ajatus elä­män täydellisestä uudistumisesta. Sen on saanut vihkimyksessä tapahtuva ”kuolema ja ylösnousemus” sekä yhdistyminen jumaluuteen. On kuljettu pimeyden lävitse valoon.
 

Mvöhemmassä Kreikan kielessä mysterion sana on maallistunut. Filosofisess kielenkäytössä sillä on (noin 300 luvulta eKr. lähtien tarkoitettu totuuden (aletheia) tavalliselle tarkastelutavalle avautumatonta sisäistä olemusta. Arkikielessä se on sittemmin aI­kanut merkitä myös aivan tavallista tai yksityistä tai yhteisiä salai­suuksia


 

Sana esiintyy myös Vanhan testamentin kreikankielisen kään­nöksen (Septuaginta eli LXX) myöhäisissä,l hellenistiseltä ajalta peräisin olevissa osissa (Damelin kirja ja ns. apokryfikirjat). Apo­krvfikirjoissa se tavataan kolmessa asiayhteydessä. Ensinnäkin se kuvaa pakanallista jumalanpalvelusta. joka torjutaan (esim Viis. 14:15, 23), toiseksi tavallisia maallisia ”salaisuuksia” (Judit 2:2, Iob 12:7,11 Sir. 22:22, 27:16-17,21 sekä 2 Makk 13:21) ja kolmanneksi uskonnol1ista ”salaisuutta”, joka liittyy ennen kaikkea Jumalan luomistyöhön (Viis 2: 22. 6:22). Sitä ei kuitenkaan ole tar­koitettu salassa pidettäväksi, vaan nimenomaan maailmalle julistettavaksi. Danielin kirjassa sana “salaisuus” liittyy Nebukadnessarin uneen: uneen on kätketty Jumalan ilmoitus tulevista. Ju­malan itsensä määräämistä tapahtumista. Unen ”salaisuuden” voi vain Jumala itse paljastaa (Dan. 2:18—19, 27. 28—30. 47. 4:9). Täs­sä “salaisuus” esiintyy ensi kertaa eskatologisia. lopun ajan tapah­tumia kuvaavassa yhteydessä. Vanhan ja Uuden testamentin väli­maastoon sijoittuvassa ilmestyskirjallisuudessa (apokalyptiikka) tämä on jatkuva käytäntö.
 

Uusi testamentti ja mysterion
 

Uudessa testamentissa sana mysterion esiintyy vain 28 kertaa. Sitä ei käytetä kertaakaan tavallisessa “maallisessa” merkityksessä. mutta ei myöskään ilmentämään jumalanpalveluksen muotoa ja si­sältöä (niin kuin mysteeriuskonnoissa). Kysymys on aina Jumalan aikaisemmin salattuna olleesta, ihmiskunnan menneisyyden, ny­kyisyyden ja tulevaisuuden kattavasta pelastussuunnitelmasta joka on nyt Uuden testamentin aikana ilmoitettu Jeesuksessa Kristuksessa.
 

Salaisuus (mysterion) tarkoittaa — kuten edellä on todettu -- Uuden testamentin yhteydessä erityisesti Kristusta, sekä hänen persoo­naansa että hänen tekojaan. Salaisuus on siis ensisijaisesti Kristus itse kaikkine lahjoineen. Tästä keskeisestä näkökulmasta käsin on tarkasteltava myös myöhäisempää ja tavallaan ahtaampaa sakramenttikäsitettä. Sitä ovat kehitelleet erityisesti Tertullianus (200- luvulla) ja Augustinus (400-Iuvulla).
 

Koska Uudessa testamentissa ei sakramentteja määritellä, vaan sakramentti on siinä läsnä elävänä todellisuutena, kirkollisiin toimituksiin kytketty sakramenttikäsite on mvöhäisempi rajaus. Uudessa testamentjssa ei sanota, että sakramentteja (siinä merkityksessä kuin ne nyt ymmärretään) on kaksi, eikä myöskään, että niitä on seitsemän tai sitten jotain siltä väliltä. Kaikki myöhemmät määrälliset ja sisällölliset rajaukset ovat kirkollista — eivät silti mielivaltaista - tulkintaa. Tämä koskee myös luterilaista sakramentti oppia.


 

Luterilaisen kirkon opetuksen mukaan varsinaisen sakramentin tunnusmerkit ovat seuraavat: sakramentti on_pyhä toimitus, jonka


 

1. Kristus on asettanut (asetussanat),

2. jonka olennainen osa on näkyvä aine ja joka

3. välittää Jumalan armon
 

Sakramentti liittyy siis välittömästi kristillisen uskon ytimeen, joka on Jeesus Kristus ja hänen pelastustekonsa (Johanneksen evankeliumin mukaan hän itse on Jumalan Sana meille). Sen vuoksi sakramentti voi toimituksena olla vain Kristuksen itsensä asettama ja sen on oltava välittömästi tekemisissä pelastuksen kanssa. Asetussanoihjn on toisin sanoen sisällytettävä pelastuksen lupaus.


 

Näkyvä aine taas osoittaa sakramentissa, että Jumala on todellisesti läsnä luomakunnassa ja kohtaa ihmisen itse luomassaan aineellisessa todellisuudessa. Tämän hän osoitti aikaisemmin tulemalla ihmiseksi Kristuksessa (inkarnaatio). Pelastus on siis tullut koko ihmiselle, ei vain hänen ”henkiselle” ulottuvuudelleen. Sakramentissa tapahtuu jotakin hyvin samankaltaista. Sana tulee siinäkin lihaksi,

Sakramentin asetussanoissa on pelastuksen lupaus. Pelastus on sitä, että ihminen pääsee osalliseksi Jumalan armosta.
 

Pihkalan kirjan teksti on edellä kursivoituna ja huomion arvoiset kohdat olen lihavoinut.

Mysteeriuskontojen sakramentti

Juha Pihkala tunnustaa kirjassaan Johdatus Dogmatiikkaan, että sakramentti käsite on ollut olemassa mysteeriuskonnoissa, eli pakanauskonnoissa. Pihkalan tekstistä käy ilmi myös se tosiasia, että kirkollinen sakramentti on myöhäisempi rajaus, eli lisäys, sillä Uusi Testamentti ei opeta kirkollista sakramenttioppia.

Sakramentti käsite on alkuperältään pakanauskonnollinen rituaali. Pakanallisiin mysteeriuskontoihin tultiin sisälle sakramenttien kautta. Isis-Osiris-Horus ja Mitrhas-kulttiin sekä Eleusiin, Attiksen, Dionysioksen palvontaan kuului sakramentit, jossa sakramentin mysteeri (salaisuus) yhdisti sakramenteilla vihityt toisiinsa ja "jumaluuteen". Pakanallinen sakramenttioppi opetti elämän uudistumista sakramenttien kautta, sakramentti vei vihityn pimeyden läpi valoon.

Kaikkiin maailmanvaltojen pakanauskontojen valta-uskontoihin tultiin sisälle sakramentin kautta ja välityksellä. Sakramenttiopin juuri ja ydin oli Babylonian taivaan kuningatar äiti-lapsikultissa, joka levittäytyi muihin uskontoihin eri nimisinä kuten Egyptiin, jossa sen nimenä oli Isis-Horus, Foinikiassa Baal-Astarte kultti nimisenä, Kreikassa Afrodites-Eros kultin nimellä.

Rooman katolinen kirkko syntyi 300-luvun lopussa. Babyloniasta lähtöisin oleva äiti-lapsikultti sekä sakramenttikäsite tuli Rooman katolisen kirkon viralliseksi opiksi. Rooman katolinen kirkko otti käytäntöön pakanallisen sakramenttikäsitteen, jossa kirkkoon tultiin sisälle sakramentin välityksellä. Raamattu opettaa, että Jumala liittää ihmisen seurakuntaansa Herran Jeesuksen sovitustyön ansiosta, kun ihminen on tunnustanut syntinsä ja uskonut Herraan Jeesukseen.

Luterilainen kirkko on johdonmukaisesti ottanut käyttöönsä Rooman katolisen kirkon sakramenttikäsitteen, joka perustuu pakanauskontojen opetuksiin. Luterilaisella kirkolla on kaksi sakramenttia ja katolisella kirkolla seitsemän sakramenttia.

Sakramentti ja suuri Babylon

Sakramentin juuret ovat vanhoissa mysteeriuskonnoissa, josta se rantautui Rooman katoliseen kirkkoon. Rooman katolisen kirkon kirkkokieli oli aluksi latina ja sacramentum tarkoittaa latinaksi salaisuutta. Kreikankielellä salaisuus on mysterion. Latinankielen sacramentum ja kreikankielen mysterion tarkoittavat salaisuutta.

Kun Rooman katolinen kirkko kehitti oppiaan, niin se loi käsitteen sakramentti-oppi, jonka kautta tullaan kirkon jäseneksi. Rooman katolinen kirkko otti latinankielen sanasta sanan sacramentum (sakramentti) luoden sen ympärille kirkon sakramentti opetuksen.

Rooman katolisen kirkon sakramentti sacramentum käsite siirtyi latinasta kreikankielen sanaan mysterion, jonka alkuperä on latinankielen sanassa sacramentum.

Rooman katolinen kirkko opettaa sakramenttien (sacramentum) olevan mysteeri (mysterion).  Rooman katolisessa kirkossa sacramentum - ja mysterion tarkoittavat samaa asiaa, eli kirkollista sakramenttia.

Vulgata Ilm 17:5 et in fronte eius nomen scriptum mysterium Babylon magna mater fornicationum et abominationum terrae

Byzantin teksti Ilm 17:5 και επι το μετωπον αυτης ονομα γεγραμμενον μυστηριον (mysterion) βαβυλων η μεγαλη η μητηρ των πορνων και των βδελυγματων της γης

Ilm 17:5 Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus (mysterion): "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti".

Raamatun sanan todistuksen sekä Rooman katolisen kirkon opetuksen ja RKK:n oman todistuksen valossa, Rooman katolinen kirkko on ilmestyskirjan suuri Babylon. Rooman katolisen kirkon ensimmäisessä sakramentissa, eli kasteen sakramentissa vedellä valelun jälkeen kastettavan otsaan tehdään öljyllä pieni ristinmerkki.

Rooman katolisen kirkon vahvistuksen sakramentissa (konfirmaatio) sakramentin vastaanottajan otsaan voidellaan "pyhällä öljyllä" pieni ristinmerkki.  Vahvistuksen sakramentti on Rooman katolisen kirkon mukaan sakramentti, joka antaa täyttymyksen vesikasteeseen sekä auttaa todistamaan kirkon uskosta sanoin ja teoin.

Katolisen kirkon oman todistuksen mukaan sakramentti (sacramentum) on mysteeri (mysterion). Alkutekstissä ilmestyskirjan luvussa 17 jakeessa 5 sanotaan, että suuren Babylonin otsaan on kirjoitettu hänen nimensä, eli salaisuus (mysterion - sakramentti), joka on maan porttojen ja kauhistuksien äiti: Suuri Babylon.

Rooman katolinen kirkon edustaja voitelee katolisen kirkon jäsenen otsan "pyhällä öljyllä" kasteen ja vahvistuksen sakramentissa. Raamatun sanan todistuksen valossa on täysin selvää, että Rooman katolinen kirkko on suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti, sillä se toimittaa sakramentin (sacramentum - mysterion) kirkon jäsenen otsaan "pyhällä öljyllä". Raamattu todistaa, että suuri Babylon toimittaa sakramentin ihmisen otsaan, täten on kiistatonta, että Rooman katolinen kirkko on suuri Babylon.

Suuri Babylon. Rooman katolisen kirkon voi myös tunnistaa nimestä Babylon. Persialaiset valloittivat Mesopotamian, jonka seurauksena babylonialaiset papit pakenivat Pergamoon, joka sijaitsi Vähässä-Aasiassa. Babylonian papit kunnioittivat kreikkalaisten Pantheon temppeliä (kaikkien jumalien temppeli), mutta kuitenkin he jatkoivat Babylonialaista uskonnon harjoitusta mm. Saturnus kulttia.

Babylonialaiset papit säilyttivät Babylonian uskonnon menot myös Pergamon Zeus temppelissä. Pergamon babylonialainen uskonnonkultti tuli Roomaan vuonna 133 eKr. Pergamosta tullut Babylonian uskonto tuli niin yleiseksi Roomassa, että silloin Roomaa kutsuttiin ”Uudeksi Babyloniaksi”.

Raamattu opettaa, että vedenpaisumuksen jälkeiseen maailmaan syntyi uskonto, jossa palvottiin aurinkoa ja taivaan kuningatarta. Tämä uskonto syntyi Babyloniaan. Babyloniassa tehtiin korkeita torneja (Zikkurat), jonka huipulla oli temppeli, joka oli pyhitetty taivaan kuningattarelle. Tässä temppelissä he palvoivat taivaan kuningatarta.

Babylonialainen saatanan uskonto siirtyi Pergamoon ja sieltä myös Roomaan. UT:ssa on myös maininta siitä, että saatanan valtaistuin on Pergamossa, koska siellä oli voimassa tämä babylonialainen uskonto. Pergamosta babylonian uskonto rantautui Roomaan vuonna 133 eKr., josta sitten tämä babylonialainen uskonto siirtyi suoraan Rooman katoliseen kirkkoon sen nähtyä päivänvalon 300-luvulla. Näin katoliseen kirkkoon sopii myös Ilmestyskirjan 17:ssa ja 18:ssa luvussa olevat kuvaukset suuresta Babylonista, jonka kantaa sisällään äiti uskontoa eli taivaan kuningatar uskontoa.

Sacramentun ja mysterium sanojen tausta. Latinan Vulgata sanakirja (tekijä Larry Pierce) antaa sacramentum sanalle seuraavanlaiset merkitykset: vakuus siviilioikeudellisessa asiassa, takuu, uskollisuudenvala ja sakramentti.

Latinan Vulgata sanakirja antaa mysterium sanalle seuraavanlaiset merkitykset: salainen palvelu, riitti tai palvonta sekä salaisuus.

Rooman valtakunnassa oli ns. lippuvala, joka oli uskollisuudenvala keisarille ja armeijalle. Uskollisuudenvala oli salaisuus (sakramentti), johon kytkettiin maagisia voimia.

Vanhat mysteeriuskonnot kuten Isis-Osiris-Horus, Mithras-kultti, Eleusiin, Attiksen ja Dionysioksen palvonnassa ja kulteissa uskontoon tultiin sisälle sakramentin kautta. Sakramentti oli mysteerinä salaisuus, jota ei kyetty kuvaamaan sanoin, eikä sitä saanut opettaa opillisen käsitteen kautta. Mysteerin sakramentti yhdisti mysteiksi vihityt toisiinsa sekä jumaluuteen. Sakramentin vaikuttama kuolema ja ylösnousemus sai aikaan elämän täydellisen uudistumisen. Sakramentti johdatti vihityn pimeydestä valoon. Kaikkiin pakanauskontojen valtauskontoihin tultiin sisälle sakramentin kautta sekä niiden yhteinen perusta oli eri nimillä esiintyvä Babyloniasta lähtöisin oleva taivaan kuningatar äiti-lapsikultti.

Tutkimalla pakanuskontojen sakramenttioppia ja vertaamalla sitä Rooman katolisen kirkon sakramentti opetukseen näemme selkeän yhteyden niiden välillä. Rooman keisarille annettiin uskollisuudenvala, joka oli salaisuus (sakramentti). Katolisen kirkon jäsen sitoutuu olemaan uskollinen kirkon opille ja sen traditioille sakramentin kautta ja niiden välityksellä.

Pakanallisissa mysteeriuskonnoissa uskontoon tultiin sisälle sakramentin kautta, joka yhdisti vihityt toisiinsa ja jumaluuteen sekä johdatti vihityn pimeydestä valoon. Pakanauskontojen sakramentaalisilla uskonnoilla oli oppi ja opetus taivaan kuningattaresta, johon liittyi äiti-lapsikultti.

Rooman katolinen kirkko on ominut sakramentti käsitteen ja opetuksen pakanauskonnoista. Katolisen kirkon opissa esim. vesikasteen sakramentin kautta ihminen saa syntinsä anteeksi (pelastuu pimeydestä) sekä Jumalan lapseuden (elämä ja valkeus). Katolisen kirkon vesikasteen sakramenttioppi on täysin sama opetus kuin pakanauskonnoilla oli. Raamatun sanan kokonaisopetuksen mukaan ihminen pelastuu ainoastaan tekemällä parannuksen sekä uskomalla Herraan Jeesukseen.

Rooman katolinen kirkko opettaa myös äiti-lapsikultin mukaista oppia tehden Mariasta Välittäjättären, joka välittää ihmisen pelastuksen Jeesukselle. Raamattu opettaa Herran Jeesuksen olevan ainoa pelastuksen Välimies (Välittäjä).

Raamatun sanan todistuksen valossa sekä Rooman katolisen kirkon opetuksen ja pakanauskontojen sakramentti opetuksen antamien todistusten nojalla on täysin selvää, että Rooman katolisen kirkon sakramenttioppi on pakanallinen harhaoppi, ei Raamatun opetus.

Raamattu ei opeta kirkon sakramenttioppia

Raamattu ei tunne sakramenttikäsitettä eikä opeta kirkollista sakramenttioppia. Luterilaisen kirkon sakramenttioppi opettaa sakramentin (kaste ja ehtoollinen) pelastavan kadotuksesta ja puhdistavan synnistä.

Raamattu opettaa Herran Jeesuksen veren puhdistavan ihmisten synnit, kun ihminen tekee parannuksen, tunnustaa syntinsä ja uskoo Herraan Jeesukseen. Raamattu opettaa, että ihminen pelastuu kadotuksesta vastaanottamalla pelastuksen Herrassa Jeesuksessa.

Raamattu puhuu ja opettaa vesikasteesta ja ehtoollisesta, mutta ei sillä tavalla kuinka kirkollinen sakramenttioppi opettaa vesikasteesta ja ehtoollisesta. Raamatun opetuksen mukaan vesikaste vastaanotetaan uskoon tulemisen jälkeen ja ehtoollinen on Herran Jeesuksen muistoksi. Raamattu ei opeta vesikastetta ja ehtoollista pelastaviksi tekijöiksi. Kirkollinen sakramenttioppi on toista, eli väärää evankeliumia.

Rooman katolisen kirkon sakramenttioppi

Rooman katolinen kirkko opettaa Uuden Liiton sakramenttien olevan pelastukseen välttämättömiä. Rooman katolisessa kirkossa on seitsemän sakramenttia.

Katolinen kirkko opettaa, että vesikasteen sakramentissa ihminen saa syntinsä anteeksi. Raamattu opettaa, että ihminen saa syntinsä anteeksi kun hän Jumalan armosta tulee uskoon ja tunnustaa syntinsä Jumalalle sekä uskoo Herraan Jeesukseen.

Raamatun opetuksen mukaan vesikaste ei tuo pelastusta ja vesikaste on pelastuksen seuraamus, ei pelastava tekijä. Rooman katolisen kirkon sakramenttioppi on toista, eli väärää evankeliumia.

Ortodoksisen kirkon sakramenttioppi

Ortodoksisella kirkolla on seitsemän sakramenttia. Ortodoksinen kirkko opettaa, että vesikasteen ja ehtoollisen sakramenteissa ihminen saa syntinsä anteeksi.

Raamatun opetuksen mukaan vesikaste ja ehtoollinen ei tuo pelastusta, vaan ovat pelastuksen seuraamuksia, ei pelastavia tekijöitä. Ortodoksisen kirkon sakramenttioppi on toista, eli väärää evankeliumia.

Turha Jumalanpalvelus

Mark 7:
6 Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;
7 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.
8 Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä."

Herra Jeesus sanoi ihmisten uskonnollisten käskyihin sekä perinnäissääntöihin uskomisen olevan turhaa Jumalan palvelemista. Kirkollinen sakramenttioppi on ihmisten uskonnollinen käsky ja perinnäissääntö jota uskomalla ihminen hylkää ja halveksuu Jumalan sanan totuuden opetusta.

Sakramentteihin uskovan ihmisen sydän on kaukana Jumalasta, sillä kirkollinen sakramenttioppi on epäraamatullista ja väärää opetusta. Jos haluat uskoa Jumalaan Raamatun opettamalla tavalla, niin tee parannus ja hylkää sakramenttioppi ja usko Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa.

Jumala rakastaa sinua, sillä sinä olet äärettömän arvokas ja tärkeä Jumalalle, siksi Hän haluaa pelastaa sinut todelliseen Raamatulliseen uskoon, joka olet kirkollisen sakramenttiopin pauloissa. Herra Jeesus opettaa rakastamaan lähimmäisiään, siksi minä rakastan sinua, en lyö enkä tuomitse, vaan kerron Jumalan armosta totuuden, joka pelastaa ja tekee sinut vapaaksi synnistä sekä kasvattaa sinua elämään uskossa Jumalan tahdon mukaisella tavalla.

Ilm 17:
4 Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.
5 Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti".
6 Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.

Ilm 18:
2 Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.
3 Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."
4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
5 Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.

Ilmestyskirjan opetuksen mukaan suuri Babylon on maan porttojen ja kauhistuksien äiti. Portto tarkoittaa Raamatussa lihallista ja hengellistä haureutta. Ilmestyskirjan suuri portto tarkoittaa Babyloniassa alkanutta äiti uskontoa, joka opetti taivaan kuningatar oppia sekä äiti- lapsikulttia, siksi ilmestyskirja kuvaa suurta Babylonia maan porttojen äitinä. Maan portot tarkoittaa uskontoja joiden juuret on Babylonian uskonnossa.

Ilmestyskirjan Babylon tarkoittaa Babylonian (Baabel) uskonnon uskonnollista porttoa, joka on valheillaan eksyttänyt ihmiskuntaa. Babyloniassa syntyi maan päälle maailman ensimmäinen uskonto, joka alkoi eksyttämään ihmisiä taivaan kuningatar opin kautta. Babyloniassa on myös sakramenttiopin juuret, josta se levisi muihin uskontoihin.

Babylonian uskonnossa oli veden vihmonnan sakramentti, jonka kautta opetettiin puhdistumista synneistä sekä se oli uuden elämän alku. Babylonian pakanallinen opetus veden vihmonnan sakramentista kopioitiin Rooman katoliseen kirkkoon, jonka seurauksena ortodoksit ja luterilaiset kopioivat sen oman kirkkonsa opetukseen. Pelastuminen vesikasteen sakramentin kautta on pakanallinen opetus, eli harhaoppi, jolla ei ole mitään tekemistä Jumalan sanan totuuden kanssa.

Jumalan tahto on että Herran Jeesuksen opetuslapset tulevat ulos sellaisista uskonnollista yhteisöistä, joiden peruspylväinä ja pelastuksen  perusteina ovat pakanalliset sakramenttiopetukset. Jumala kutsuu armossaan ja rakkaudessaan kansaansa ulos uskonnollisista yhteisöistä, sillä niihin jäämällä tullaan osallisiksi sen järjestelmän synneistä.

Vesikasteen kautta ei tehdä opetuslapsia

Kirkollinen sakramenttioppi perustuu siihen, että se opettaa ihmisestä tulevan Jumalan lapsi vesikasteen kautta. Kirkollisen opetuksen perustus on Babylonian pakanallisessa veden vihmonnan sakramentissa.

Matt 28:
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Kirkollista sakramenttioppia, jossa vesikasteen kautta tehdään Jumalan lapsia koitetaan myös perustella Matteuksen evankeliumin 28 luvun loppujakeilla.

Kun tutkimme nämä jakeet yhdessä muiden asiaa käsittelevien jakeiden kanssa, niin huomaamme, että ihmisistä tulee herran Jeesuksen opetuslapsia, kun he uskovat evankeliumin, ja siksi koska he uskovat evankeliumin, heidät kastetaan:

Mark 16:
15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Tulee mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata evankeliumia, ja ne jotka uskovat, niin heidät kastetaan.

Vedessä kastamalla ei tehdä opetuslapsia:

1 Kor 1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.

Paavali opettaa, että Kristus ei lähettänyt häntä kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan, koska evankeliumin julistuksen kautta ihmisistä tehdään opetuslapsia.

Matt 28:
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Alkutekstissä on sana matheteuo, joka tarkoittaa opettamista, olla opetuslapsi ja tehdä opetuslapseksi. Kun katsomme Raamatun sanan opetusta, niin huomaamme että evankeliumin julistuksen kautta tehdään ihmisistä opetuslapsia, koska usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Raamattu opettaa, että ihmisen tulee henkilökohtaisesti uskoa Jumalaan, jonka jälkeen voidaan myös kastaa.

Room 10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

Raamattu todistaa myös muualla, että sana matheteuo tarkoittaa opetuslapseksi tekemistä, joka tapahtuu evankeliumin julistuksen kautta:

Apt 14:21 Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan.

Apt 14:12 on alkutekstissä sana matheteuo, joka on tässä käännetty opetuslapseksi tekemisellä, joka tapahtui evankeliumin sanan julistuksen kautta. Apostolien tekojen kautta näemme kuinka opetuslapset toteuttivat Jeesuksen antaman lähetyskäskyn. Apostolien teoissa julistettiin evankeliumia, jonka kautta tehtiin ihmisistä opetuslapsia kun he uskoivat evankeliumin Herrasta Jeesuksesta, ja uskoon tulleet kastettiin aina uskoontulon jälkeen, pelastuksen seuraamuksena.

Kirkollinen sakramenttioppi vesikasteesta on harhaoppia, jonka tarkoitus on eksyttää ihmisiä pois Jumalan sanan totuudesta. Raamattu opettaa, että vesikaste on pelastuksen seuraamus ei paikka pelastukselle, eikä vesikasteen kautta ihmisestä tehdä opetuslasta, sillä ihmisestä tulee Herran Jeesuksen opetuslapsi kun hän tekee parannuksen, tunnustaa syntinsä ja uskoo Herraan Jeesukseen ja sen jälkeen hän vastaanottaa vesikasteen pelastuksen seuraamuksena.

Matt 28:19 alkutekstin mukainen ajatus on, että tulee mennä kaikkeen maailmaan ja tehdä kaikista kansoista opetuslapsia (evankeliumin julistuksen kautta) ja kastaa kaikista kansoista uskoontulleet sekä opettaa heitä pitämään kaikki mitä Jeesus on käskenyt (kaikki mitä Jumalan sana opettaa Uuden Liiton järjestyksen mukaan).

Usko Herraan Jeesukseen niin kuin Raamattu sanoo

Joh 7:
37 ¶ Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
38 Joka uskoo minuun, niinkuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on,  juokseva elävän veden virrat." (jae 38 alkutekstin mukaisesti!)
39 Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.

Herra Jeesus sanoi, että Häneen tulee uskoa niin kuin Raamattu sanoo, ei niin kuin uskonnollinen perinnäissääntö tai pakanallinen sakramenttikäsite sanoo.

Ef 2:
8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Jumala pelastaa ihmisen armonsa kautta, Herran Jeesuksen sovitustyön ansiosta ei ihmisen ansioista tai teoista, ei sakramenttien kautta.

Room 15:16 sitä varten, että minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri.

Tiit 2:
11 ¶ Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.

Raamattu opettaa, että todellinen Jumala armo Pyhän Hengen voiman kautta opettaa Herran Jeesuksen opetuslasta hylkäämään syntiä, jumalattomuutta sekä maailmallisia himoja. Raamatun opetus Jumalan armosta jatkuu siten että Pyhän Hengen voiman kautta Jumalan todellinen armo kasvattaa Herran Jeesuksen opetuslasta elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti tässä maailmassa.

Jumalan todelliseen armoon ei kuulu ihmisten uskonnolliset perinnäissäännöt eikä pakanauskontojen opetukset.

Jumalan pelastus

Kol 1:
12 ¶ kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa,
13 häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.
14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,
15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.

Raamattu opettaa, että Herra Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden vuodattamalla verensä syntien anteeksiantamukseksi, jonka jälkeen Hän nousi Isä Jumalan oikealle puolelle. Ihminen ei voi ostaa Jumalan hyväksyntää omien tekojensa kautta eikä voi pelastaa itseänsä omien tekojensa kautta eikä pelastua kirkollisen sakramenttiopin kautta. Herra Jeesus on ihmisen syntien sovittaja sekä Hän on Pelastaja, joka pelastaa ihmisen synnin ja saatanan vallasta.

2 Kor 2:14 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!

Herran Jeesuksen sovitusveri puhdistaa sinun syntisi, poistaa tappion, häpeän, pelon ja epäonnistumisen. Uskova jonka pelastus ja keskipiste on Herra Jeesus Messiaan sovitusveressä, kuolemassa sekä ylösnousemuksessa, niin hän vaeltaa Herran Jeesuksen kanssa voittosaatossa joka päivä muistaen ja uskoen, että Jeesuksen sovituksen tähden olen saanut syntini anteeksi sekä Pyhän Hengen voiman, jonka avulla Jumalan armosta opin voittamaan syntejä sekä elämää Jumalan tahdon mukaista elämää.

1 Kor 1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Ristin sanoma on sanoma Jumalan voimasta, joka Herran Jeesuksen sovitusveren, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta antaa Herran Jeesuksen opetuslapselle voiman elää ja kasvaa uskossa Jumalan tahdon mukaisesti.

Jes 61:
1 ¶ Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,
2 julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia,
3 panemaan Siionin murheellisten päähän-antamaan heille-juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet," "Herran istutus," hänen kirkkautensa ilmoitukseksi.

Jesajan kirjan luku 61 opettaa ristin sanoman voiman ja vaikutuksen ihanalla ja armollisella tavalla. Herra Jeesus julisti ilosanomaa (evankeliumia) maallisen vaelluksensa päivinä. Herra Jeesus antoi myös opetuslapsilleen tehtäväksi evankeliumin julistamisen tässä maailmassa. Seuraavaksi tutkimme Herran Jeesuksen ilosanomaa (ristin sanomaa) Jesajan kautta.

Herran Jeesuksen ilosanoma (Jeesuksen sovitusveri, kuolema ja ylösnousemus) tuo syntien anteeksiantamuksen, vapautuksen synnin ja saatanan orjuudesta. Ihminen joka nöyrtyy tunnustamaan syntinsä vastaanottaa pelastuksen.

Ristin sanoman kautta Herra Jeesus eheyttää ja parantaa ihmisten särkyneet sydämet. Herra Jeesus eheyttää ja parantaa ihmisen synnin rikkoman sydämen (mieli).

Ristin sanoman kautta Herra Jeesus vapauttaa synnin vankeudessa ja kahleissa olevat ihmiset, jotka tunnustavat syntinsä ja uskovat Herraan Jeesukseen.

Ristin sanoman kautta Herra Jeesus tuo otolliset vuodet uskovien elämään, sillä jokainen eletty vuosi julistaa uskovan elämässä Jumalan kunniaa ja armoa sekä vapautusta synneistä.

Ristin sanoman kautta Herra Jeesus lohduttaa murheellisia; antaa ilon murheen sijaan; ylistyksen ja kiitoksen hengen masentuneen hengen sijaan. Evankeliumilla on moniulotteiset armon ja rakkauden kasvot, sillä se ei ainoastaan julista syntien anteeksiantamusta, vaan myös lohdutusta monien murheiden keskellä eläville.

Ristin sanoma; Herran Jeesuksen sovitusveri, kuolema ja ylösnousemus on uskon perustus ja keskipiste, joka antaa uskovalle voiman elää ja kasvaa uskossa syvempään Jumalan tuntemiseen.




Petri Paavola

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James version 1611
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Sakramentti
http://katolinen.net/
http://www.ortodoksi.net/index.php/Sakramentti
Sakramentti ja kirkko
Katolisen kirkon ja paavin viran juuret
Raamattu ja katekismus
Katolisen kirkon katekismus 2005 (Katolinen tiedostuskeskus)

 

 

 

 




eXTReMe Tracker