Nature

Etusivulle | Yhteiskunnan ilmiöitä | Anna palautetta
SaulusMedia |
Petri - Youtube    


Venäjän ja Ukrainan kriisi ja sotarikokset vuodesta 2014 eteenpäin

Venäjän ja Ukrainan välinen kriisi ja sotatilanne on todella huolestuttava ajatellen koko maailman tilannetta, sillä tämä kriisi voi loppua leviämättä muihin maihin, mutta sellainenkin mahdollisuus on olemassa, että se leviäisi muuallekin ja voisi jopa aiheuttaa kolmannen maailmansodan lyhyellä tai pitemmällä aikavälillä. Kun nyt elämme tätä vuotta 2022 ja huhtikuun loppupuolta, niin varsinkin länsimedia antaa tästä kriisistä tietyn tilannekuvan. Ymmärtääksemme sitä mistä Venäjän ja Ukrainan kriisissä ja sodassa on kyse, niin meidän on mentävä aina vuoteen 2013 asti.

Kirjoituksessani tuon esille niin Venäjän kuin Ukrainankin tekemiä sotarikoksia vuosilta 2014 ja 2015. Itse en hyväksy sotaa missään tilanteessa ja siksi tietenkin pidän vääränä ja tuomittavana Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Putin on sanonut, että Venäjän tavoite ei ole Ukrainan miehittäminen, vaan sen demilitarisointi ja natseista puhdistaminen. Putin on syyttänyt Ukrainaa venäläisvähemmistön kansanmurhasta sekä Ukrainan hallintoa natsismista. Ukrainan presidentti on sanonut Putinin väitteiden olevan valheellisia ja naurettavia. Kirjoituksessani tulen käymään läpi sitä, että onko Putinin puheissa mitään perää, kun hän syyttää Ukrainaa natsi ongelmasta.

Kirjoituksessani pyrin puolueettomasti tutkimaan ja tuomaan esille tietoja tästä tilanteesta. En ole poliittisesti sitoutunut mihinkään poliittiseen puolueeseen. En ole sitoutunut mihinkään sekulaariin aatteeseen tai ideologiaan. En kannata Venäjää, enkä kannata Natoa tai Amerikkaa. Olen sitoutunut uskomaan Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa, ja tämän asian takia minulla ei ole tässä asiassa etukäteen valittua puolta tai suosikkia ketä puoltaisin, vaan pyrin käymään tätä asiaa läpi puolueettomasti. Ja tietenkin Herraan Jeesukseen uskovana ihmisenä kannan rukouksin Ukrainan kärsivää kansaa.

Tuon esille jonkin verran Ukrainan harjoittamia sotajulmuuksia itäisessä Ukrainassa vuosilta 2014-2015, koska niistä ei niin paljon tiedetä, ei ainakaan enää tässä nykyisessä tilanteessa. Se mitä Ukrainassa tapahtui vuosina 2014-2015 auttaa meitä ymmärtämään Venäjän ja Ukrainan konfliktia ja sotaa.

Tuon myös esille Venäjän sotajulmuuksia ja kauheuksia. Se miksi kirjoituksessani on enemmän esillä Ukrainan sotajulmuudet kuin Venäjän johtuu siitä, että tästä sodasta on annettu yksipuolinen kuva ja nyt tällä hetkellä uutisoidaan vain Venäjän tekemistä kauhistuttavista sotajulmuuksista, vaikka Ukrainakin on syyllistynyt näihin kauhistuttaviin sotajulmuuksiin. En ole Venäjän puolella tässä asiassa ja tuomitsen niin Venäjän kuin Ukrainankin sotatoimet ja julmuudet.

Kirjoituksessani tuon esille vuosien 2014-2105 Ukrainassa tapahtuneita asioita, joista jotkut länsimedian valtamediankin edustajat ovat tähän aikaan kirjoittaneet rehellisesti siitä kuinka niin Ukrainan hallinto ja uusnatsit sekä itäisen Ukrainan venäläisvähemmistö on syyllistynyt julmuuksiin. Vuosina 2014-2015 media ei vielä tiennyt mitä tuleman pitää ja siksi siihen aikaan asioista kirjoitettiin ainakin joissakin länsimedioissa niin kuin asiat ovat ihan oikeasti tapahtuneet. Nyt vuosia myöhemmin asiasta uutisoidaan yksipuolisesti ja sillä tavalla, että konfliktin todellisia syyllisiä ei enää tuoda esille. Siksi on todella tärkeätä ymmärtää tämän konfliktin todellinen tausta.

Kun luet kirjoitustani eteenpäin, niin vaikka Ukraina puolustaakin omaa kansaansa Venäjän sotatoimia vastaan, niin samalla Ukraina on myös syyllistynyt sotajulmuuksiin oman maan kansalaisiaan kohtaan. Niin Ukraina kuin Venäjäkin harrastavat sotapropagandaa. Tämä tarkoittaa sitä, että molempien maiden media ja TV ei anna ihan oikeaa tilannekuvausta siitä mitä todella on tapahtunut. Esimerkiksi Ukrainan hallinto ei tiedota kansalaisilleen niistä sotarikoksista ja julmuuksista, joita uusnatsi joukot ovat tehneet itäisessä Ukrainassa. Sama se on Venäjän puolella, joka ei myöskään tiedota omille kansalaisille niistä sotarikoksista ja julmuuksista, joihin venäläiset sotilaat ovat syyllistyneet. Molemmilla puolilla on myös väärä tietoa ja valheellista propagandaa toinen toisiaan kohtaan.

Kirjoituksestani tulee todella pitkä, koska tämä asian ymmärtäminen ei avaudu ihan lyhyellä kirjoituksella. Tuon esille tässä kirjoituksessa sekä oman näkemykseni, että monien erilaisten tietolähteiden näkemyksiä (virallisia tietolähteitä). Tietenkään kirjoituksessani en kykene tuomaan kaikkia asioita esille liittyen tähän konfliktiin, mutta olen kerännyt tähän kirjoitukseeni sen verran tietoa, että siitä pystyy muodostamaan käsitystä tästä tilanteesta. Varoitus herkille ihmisille, kirjoitukseni sisältää kauheita julmuuksia mitä Ukrainassa on tehty molempien osapuolten kautta.

Kirjoituksessani tuon esille tietolähteet, joista olen etsinyt tietoa. Kirjoitan tietolähteisiin perustuvan tekstin harmaaseen taustaan lihavoituna tekstinä, ja minun oman asian kommentoinnin kirjoitan valkoiseen taustaan, niin kuin minun kirjoittamani tekstini näkyy tässä valkoista taustaa vasten.

 

Sisällys:
Nykyisen kriisin taustaa
Ukrainan uusnatsi ongelma

Ukrainassa musertavat todisteet vankien kidutuksesta ja tappamisesta konfliktin keskellä
Ukrainan ohjaamattomat ohjukset tappavat siviileitä
Aidar uusnatsipataljoonan sotarikokset
Venäläisten sotarikoksia joukkohautoja
Joukkomurhia ja elinkauppaa Ukrainassa
Totuus joukkohaudoista
Venäjän ja Ukrainan sota raiskauksia molemmin puolin
Loppusanat

 

 

Nykyisen kriisin taustaa


worldbeyondwar.org/ background to the present russia ukraine crisis 6.12.2018

On mahdotonta ymmärtää mitään Venäjän ja Ukrainan nykyisistä suhteista ilman, että palataan ainakin vuoden 2013 lopulle, jolloin Ukrainan silloista presidenttiä Viktor Janukovitshia vastaan puhkesi joukkomielenosoituksia.

Ukraina yritti päättää, haluaisiko se läheisemmät taloussuhteet Venäjään sen perinteiseen tärkeimpään kauppakumppaniinsa, vai vauraampaan Euroopan unioniin. Maan parlamentti eli Rada oli EU-myönteinen, kun taas Janukovitsh kannatti Venäjää. Siihen aikaan - kuten nytkin - monet maan poliitikoista olivat korruptoituneita, myös Janukovitsh, joten kansa oli jo valmiiksi vihainen hänelle. Kun hän päätti vastustaa Rada-neuvostoa kauppasopimusten osalta, pääkaupungissa Kiovassa järjestettiin joukkomielenosoituksia Maidan Nezalezhnosti -aukiolla (Itsenäisyyden aukiolla).

Rauhanomaisina ja jopa juhlallisina alkaneet kokoontumiset siirtyivät kuitenkin nopeasti oikeistolaisten puolisotilaallisten järjestöjen haltuun, joiden esikuvana olivat toisen maailmansodan aikaiset Ukrainan kansalliskaartit, jotka olivat liittoutuneet natsimiehittäjien kanssa. Väkivaltaisuuksia seurasi, ja Janukovitsh pakeni maasta. Hänen tilalleen tuli vt. presidentti Oleksandr Turtshynov ja sitten Yhdysvaltoja, EU:ta ja Natoa kannattava Poroshenko.

Liike, joka tuli tunnetuksi nimellä Maidan, oli laiton, perustuslain vastainen ja väkivaltainen vallankaappaus - ja Yhdysvaltain hallitus ja monet Euroopan unionin maat tukivat sitä täysillä.

Silloinen Euroopan ja Euraasian asioiden apulaisulkoministeri Victoria Nuland, joka henkilökohtaisesti kannusti Maidanin mielenosoittajia, kehuskeli myöhemmin sillä, miten Yhdysvallat oli ollut mukana luomassa pohjaa vuodelle 2014. Näin hän kuvaili tätä ponnistelua joulukuussa 2013 pitämässään puheessa kansalaisjärjestö U.S.-Ukraina Foundationille:


"Ukrainan itsenäistymisestä vuonna 1991 lähtien Yhdysvallat on tukenut ukrainalaisia heidän rakentaessaan demokraattisia taitoja ja instituutioita, edistäessään kansalaisosallistumista ja hyvää hallintotapaa, jotka kaikki ovat edellytyksiä sille, että Ukraina voi saavuttaa eurooppalaiset pyrkimyksensä". Olemme investoineet yli 5 miljardia dollaria Ukrainan avustamiseksi näissä ja muissa tavoitteissa, joilla varmistetaan turvallinen ja vauras ja demokraattinen Ukraina."

Toisin sanoen Yhdysvallat oli käyttänyt viisi miljardia dollaria puuttuakseen Ukrainan sisäisiin asioihin auttaakseen ohjaamaan sitä pois Venäjältä ja kohti liittoa lännen kanssa.

Myös uusliberaalin George Sorosin Open Society Foundationilla oli merkittävä rooli, kuten se kertoo verkkosivuillaan:

"Open Society -säätiöiden perheeseen kuuluva International Renaissance Foundation on tukenut Ukrainan kansalaisyhteiskuntaa vuodesta 1990 lähtien. Kansainvälinen renessanssisäätiö on työskennellyt kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa 25 vuoden ajan ... auttaen Ukrainan integroitumista Eurooppaan. International Renaissance Foundationilla oli tärkeä rooli kansalaisyhteiskunnan tukemisessa Euromaidan-protestien aikana."

Vallankaappauksen jälkiseuraukset

Vallankaappaus halkaisi maan etnisen ja poliittisen taustan mukaan, ja sillä oli tuhoisat seuraukset Ukrainalle, joka on ollut itsenäinen valtio vasta vuodesta 1991. Sitä ennen se oli osa Neuvostoliittoa, ja sitä ennen se oli pitkään kiistelty alue, jota hallitsivat monet muut voimat: Viikingit, mongolit, liettualaiset, venäläiset, puolalaiset, itävaltalaiset ja muut.

Nykyään 17,3 prosenttia Ukrainan väestöstä on etnisiä venäläisiä, jotka asuvat pääasiassa maan itäosassa, joka rajoittuu Venäjään. Monet muut puhuvat venäjää ensisijaisena kielenään. He samaistuvat yleensä Neuvostoliiton voittoon Ukrainan natsimiehityksestä.

Neuvostoliiton aikana sekä venäjä että ukraina olivat virallisia valtionkieliä. Yksi uuden vallankaappaushallituksen ensimmäisistä toimista oli julistaa, että ainoa virallinen kieli olisi ukraina. Se ryhtyi myös nopeasti kieltämään neuvostoaikaisia symboleja ja korvasi ne natsien yhteistyökumppanien muistomerkeillä. Samaan aikaan Maidanin mielenosoituksiin osallistuneiden uusnatsijärjestöjen jäsenmäärä ja aggressiivisuus kasvoivat.

Pian vallankaappauksen jälkeen pelko venäläisvastaisen, fasismimyönteisen keskushallinnon ylivallasta sai Krimin asukkaat järjestämään kansanäänestyksen, jossa enemmistö äänesti Venäjän kanssa yhdistymisen puolesta. (Krim oli kuulunut Neuvosto-Venäjään vuoteen 1954 asti, jolloin se siirrettiin hallinnollisesti Neuvosto-Ukrainaan.) Venäjä suostui ja liitti alueen. Tämä oli Kiovan ja lännen tuomitsema "hyökkäys".

Samaan aikaan Donbassin vahvasti teollistuneella ja suurelta osin etnisesti venäläisellä alueella puhkesi taisteluita, joissa paikalliset vasemmistolaiset julistautuivat itsenäisiksi Ukrainasta. Tämä herätti Ukrainan kiivaan vastarinnan ja taistelut, jotka ovat tähän mennessä vaatineet noin 10 000 ihmisen hengen.


Historiallisesti venäläislähtöisessä Odessan kaupungissa syntyi liike, joka vaati liittovaltiojärjestelmää, jossa paikalliset kuvernöörit valittaisiin paikallisesti eikä keskushallinto nimittäisi heitä, kuten nykyään. Toukokuun 2. päivänä 2014 fasistien johtama väkijoukko teurasti kymmeniä tätä näkemystä ajavia aktivisteja ammattiyhdistysten talolla.

Kaikki tämä tekisi kansallisesta tilanteesta riittävän vaikean, mutta nämä kriisit tapahtuivat kansainvälisessä kontekstissa, jossa Yhdysvaltojen johtaman lännen ja Venäjän väliset jännitteet kasvoivat.

Kuka on todellinen hyökkääjä?

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Yhdysvaltain johtama Pohjois-Atlantin liitto, Nato on värvännyt entisiä neuvostotasavaltoja Venäjän vastaiseen liittoonsa. Ukraina ei ole vielä Naton jäsen, mutta se toimii sellaisena vain nimellisesti. Yhdysvallat ja muut länsimaat kouluttavat ja toimittavat sen sotilaita, auttavat sen tukikohtien rakentamisessa ja järjestävät säännöllisesti massiivisia maa-, meri- ja ilmasotaharjoituksia Ukrainan kanssa, jolla on 1 200 mailin pituinen maaraja Venäjän kanssa ja jonka kanssa se jakaa Mustanmeren ja Asovanmeren.

Poliittisesti Venäjää syytetään kaikesta pahasta auringon alla, ja samalla se esitetään mahtavana sotilasvaltana, jonka aggressiiviset aikeet on estettävä. Totuus on se, että vaikka Venäjä on ydinaseiden osalta suurin piirtein tasavertainen länsimaiden kanssa, sen sotilasmenot ovat vain 11 prosenttia Yhdysvaltojen ja 7 prosenttia 29 Nato-maan yhteenlaskettujen sotilasmenojen määrästä. Ja juuri Yhdysvaltojen ja Naton armeijat toimivat aivan Venäjän rajoilla, ei päinvastoin.


Onko sota Venäjän kanssa todellinen mahdollisuus? On. Se voi johtaa siihen todennäköisesti jommankumman osapuolen virhearviointien seurauksena, kun se toimii jännittyneessä ja riskialttiissa sotilaallisessa tilanteessa. Washingtonin todellinen tavoite ei kuitenkaan ole tuhota Venäjää, vaan hallita sitä - tehdä siitä uussiirtomaa, jonka tehtävänä olisi toimittaa imperiumille raaka-aineita, halpaa työvoimaa ja vangitut kuluttajamarkkinat, aivan kuten se on tehnyt Itä-Euroopan maille, kuten Puolalle ja Unkarille, ja paljon kauemmin Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Ukrainasta on yhä enemmän tulossa keskeinen taistelukenttä tässä maailmanlaajuisessa kampanjassa Yhdysvaltojen hegemonian puolesta.

Miten tahansa nykyinen kriisi ratkaistaankin, meidän on muistettava, että länsimaiden työtätekevillä ja sorretuilla ihmisillä ei ole mitään voitettavaa tästä vaarallisesta tilanteesta ja kaikkea menetettävää, jos sota Venäjää vastaan todella syttyy. Sodanvastaisen liikkeen ja sen liittolaisten on puhuttava voimakkaasti Yhdysvaltain ja Naton aggressiota vastaan. Meidän on vaadittava, että sotaan ja sotavalmisteluihin käytetyt valtavat määrät verorahoja käytetään sen sijaan ihmisten hyvinvointiin täällä kotona ja hyvityksiin niistä rikoksista, joita Washington ja Nato ovat tehneet ulkomailla.

 

World Beyond War sanoo olevansa maailmanlaajuinen väkivallaton liike sodan lopettamiseksi ja oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan aikaansaamiseksi.

Ukrainan presidentti Viktor Janukovitsia vastaan puhkesi joukkomielenosoituksia 2013, kun hän ei ollut samaa mieltä maan parlamentin kanssa kauppasopimuksista. Kiovassa järjestettiin joukkomielenosoitus Maidanin itsenäisyyden aukiolla. Aluksi kokoontumiset olivat rauhanomaisia, mutta hyvin pian oikeistolaiset puolisotilaalliset järjestöt (joukossa myös paljon uusnatseja) ottivat haltuunsa nämä kokoontumiset. Tämä johti väkivaltaisuuksiin, jota Ukrainan uusnatsit johtivat, jonka seurauksena Janukovitsh pakeni tai lähti Ukrainasta. Janukovitshin tilalle tuli vt. presidentti Oleksandr Turtshynov, jonka jälkeen Poroshenkosta tuli presidentti, joka kannatti Yhdysvaltoja, EU:ta ja Natoa.

Tästä väkivallasta syntyi liike nimeltä Maidan, joka oli laiton, perustuslain vastainen ja väkivaltainen vallankaappaus, jota Yhdysvaltain hallitus sekä monet Euroopan Unionin maat tukivat. Uusnatsien paljolti aikaansaama väkivalta johti laittomaan vallankaappaukseen, jota USA ja moni Euroopan maa tuki, koska ne halusivat irrottaa Ukrainan läheisistä väleistä Venäjän kanssa. USA ja tietyt Euroopan maat halusivat tehdä Ukrainasta länsimaisen valtion. Jos Ukraina haluaisi itsenäisesti olla osa länsimaista yhteiskuntajärjestelmää, niin toki sillä on siihen oikeus.

Iso ongelma on tässä se, että Ukraina teki pesäeroa Venäjästä uusnatsien masinoiman väkivallan kautta pyrkiessään kokonaan osaksi länttä. Uusnatsien masinoima väkivalta Ukrainassa on tämän nykyisen Venäjän ja Ukrainan sodan eräs alkusyistä vuodesta 2014 aina tähän päivään asti. Toinen sodan syy on Ukrainan lähentyminen Natoa kohti. Minä en tietenkään itse hyväksy mitään syytä sodalle, koska en kannata sotaa missään tilanteessa. Venäjä on kokenut Naton laajentumisen ja laajentumispyrkimykset uhkaksi itselleen, joka on eräs syy miksi monet venäläiset ovat hyväksyneet Venäjän sodan Ukrainaa vastaan.

Yhdysvallat oli käyttänyt viisi miljardia dollaria, jonka avulla se puuttui Ukrainan sisäisiin asioihin pyrkien ohjaamaan Ukrainaa pois Venäjän yhteydestä ja vaikutuspiiristä ja valitsemaan liiton lännen kanssa.  Tunnettu uuden maailmanjärjestyksen puolesta puhuja George Soros on sanonut tukeneensa Ukrainaa vuodesta 1990 lähtien. Soroksen tavoite on integroida Ukraina Eurooppaan. Soros jopa myöntää sen, että hänen säätiöllään oli tärkeä rooli Euromaidan-protestien aikana, eli vuoden 2013 loppupuolella alkaneissa uusnatsien masinoimissa väkivaltaisissa joukkomielenosoituksissa.

Soros tavoittelee uutta maailmanjärjestystä, joka lopettaisi tämän nykyisen maailmanjärjestyksen. Voi olla jopa niin, että George Soros säätiöineen on myös saattanut tukea Ukrainan uusnatseja Venäjää vastaan, koska nykyinen Venäjä ei ole halukas länsimaiseen yhteiskuntajärjestelmään. Putinin Venäjä on tietynlainen este ja tulppa Soroksen pyrkimyksille, siksi hän on hyvinkin mahdollisesti rahoittanut uusnatsien venäläisvastaista toimintaa.

Ukrainan laiton ja väkivaltainen vallankaappaus ja sen seurauksena uusnatsien voimakas toiminta sekä heidän venäläisvihansa on ollut jakamassa Ukrainaa. Ukraina meni tämän vallankaappauksen seurauksena kahtia enemmän kuin koskaan sen itsenäisyyden aikana. Ukrainasta tuli maa, jossa osa on länsimyönteisiä ja toinen osa on Ukrainassa asuvia venäläisiä lähinnä Itä-Ukrainassa.

Uusi vallankaappaushallitus alkoi kieltämään neuvostoaikaisia symboleja korvaten ne natsien yhteistyökumppanien muistomerkeillä. Samanaikaisesti Maidanin mielenosoituksiin osallistuneiden uusnatsijärjestöjen jäsenmäärä ja aggressiivisuus kasvoivat.

Vallankaappauksen jälkeen uusnatsien lisääntyminen ja aggressiivisuus johti siihen, että Krimin asukkaat järjestivät kansanäänestyksen, missä enemmistö (yli 90 %) äänesti liittymisestä Venäjään. Tämän seurauksena Ukrainan Krimin niemimaa julistautui itsenäiseksi sen jälkeen, kun sen asukkaat äänestivät ylivoimaisesti Ukrainasta irtautumisesta ja Venäjään liittymisen puolesta. Yhdysvallat ja Euroopan Unioni asetti pakotteita joillekin jotka edistivät eripuraa aiheuttavaa kansanäänestystä.

Tuon tähän seuraavaksi esille kuvitteellisen tarinan, joka avaa sitä mitä Ukrainassa tapahtui. Jos Suomessa alkaisi vihamielisyys Ruotsia ja ruotsinkieltä (toivon mukaan koskaan ei alkaisi, tämä on vain kuvitelma, että voisimme hahmottaa Ukrainan tilannetta) kohtaan ja se eskaloituisi voimakkaasti Ahvenanmaata kohtaan. Jos tämän tilanteen seurauksena Ahvenanmaa ei haluaisi olla enää osa Suomea, vaan Ruotsia, niin eikö ahvenanmaalaisilla saisi olla oikeus päättää sen mihin maahan he haluavat kuulua? Suomalaisina täällä mantereella meillä voisi olla erilainen näkemys kun ahvenanmaalaisilla, mutta siitä huolimatta ahvenanmaalaiset varmasti tekisivät oman päätöksensä tilanteessa, jossa he olisivat suuren uhkan ja väkivallan kohteena.

Ukrainan Krimin niemimaan alueen venäläiset asukkaat näkivät ja kokivat suurta uhkaa paljolti uusnatsien toimesta. Tämän syyn tähden he halusivat olla osa Venäjää. Jos Ukrainassa ei olisi uusnatsi ongelmaa, eikä Krimillä asuvia venäläisiä kohtaan olisi uhkaa uusnatsien taholta, niin sellaista konfliktia ja sotaa kuin mikä nyt on ei olisi tapahtunut. Uusnatsi uhka johti siihen, että Donbassin alueella paikallisia julistautui itsenäiseksi. Tämä sai aikaan Ukrainan voimakkaan vastarinnan ja taistelut, jotka ovat vaatineet yli 10 000 ihmisen hengen.

Odessa on historiallisesti venäläistaustainen kaupunki, missä vaadittiin liittojärjestelmää, jossa keskushallinto ei nimittäisi kuvernöörejä, vaan heidät valittaisiin paikallisesti, jolloin nämä kuvernöörit ajaisivat paikallisten asukkaiden etuja. Toukokuussa 2. päivä. 2014 fasistit teurastivat ja tappoivat kymmeniä Odessan asukkaita, jotka halusivat paikallisia kuvernöörejä johtamaan Odessaa. Uusnatsien veritekojen kautta ukrainalaisten maanmiesten veri punasi Ukrainan maaperää.

Länsimedia on luonut Venäjästä ison pahan pojan, eikä Venäjä tietenkään ole mikään puhdas pulmunen. Länsi ja Amerikka on ummistanut silmänsä Ukrainan todelliselle ongelmalle, joka on natsi ongelma. Ukrainan kansa ei ole natsikansaa, mutta Ukrainan maan sisällä on voimakas uusnatsiliike, jota Ukrainan hallinto ei ole halunnut laittaa ruotuun, eikä liioin USA ole siihen halunnut puuttua, niin kuin olisi pitänyt. Länsimielistä Ukrainan hallintoa, Ukrainan uusnatseja sekä Yhdysvaltoja yhdistää yksi ja sama tekijä: ne kokevat Venäjän uhkaksi itselleen, tämän takia uusnatsit ja heidän voimakas venäläisvihansa saa "kukkia" Ukrainan maaperällä.

Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, niin samalla lakkautettiin Varsovan liitto. Yhdysvaltojen johtama Nato alkoi värväämään entisiä neuvostotasavaltoja Naton jäseniksi, jonka päävihollinen oli Neuvostoliitto ja nykyinen Venäjä. Ukrainalla ja Venäjällä on yhteistä rajaa n. 2000 kilometriä. Yhdysvallat ja muut länsimaat ovat kouluttaneet Ukrainan sotilaita, auttavat tukikohtien rakentamisessa ja järjestävät säännöllisesti massiivisia maa-, meri- ja ilmasotaharjoituksia Ukrainan kanssa. Kysymys kuuluu ketä vastaan he harjoittelevat? Venäjää vastaan. Jos Kanada tai Meksiko harjoittelisi Venäjän armeijan kanssa USA:n rajan tuntumassa, niin voit vain arvata millainen mekkala siitä syntyisi, eikä USA sellaista hyväksyisi. Venäjäkään ei hyväksy sitä, että sen rajan tuntumassa järjestetään sotaharjoituksia, ja kaikki tietävät ketä vastaan siellä harjoitellaan. Jos Nato ei laajentuisi Venäjän rajoille, niin silloin Venäjä ei voisi millään tavalla oikeuttaa kansalaisilleen sotatoimia naapurimaitansa kohtaan. Naton laajentuminen on myös eräs syy Ukrainan ja Venäjän konfliktiin ja sotaan.

Ukrainan uusnatsi ongelma


reuters.com/ article/ us cohen ukraine commentary  20.3.2018

Ukrainan uusnatsi ongelma

Samalla kun Ukrainan taistelu Venäjää vastaan jatkuu, Kiovan on kamppailtava myös kasvavan ongelman kanssa rintamalinjojen takana: äärioikeistolaiset ainekset, jotka ovat valmiita käyttämään pelottelua ja jopa väkivaltaa edistääkseen agendaansa ja he usein tekevät sen lainvalvontaviranomaisten hiljaisella hyväksynnällä.

Monet kansalliskaartin jäsenistä ovat peräisin Azov-liikkeestä, joka on yksi niistä noin 30:stä yksityisesti rahoitetusta "vapaaehtoispataljoonasta", jotka sodan alkuvaiheessa auttoivat vakinaista armeijaa puolustamaan Ukrainan aluetta Venäjän separatistisia tukijoukkoja vastaan. Vaikka Azov käyttää natsi-ajan symboliikkaa ja rekrytoi riveihinsä uusnatseja, Foreign Affairs -lehden tuoreessa artikkelissa vähäteltiin ryhmän mahdollisesti aiheuttamia riskejä ja huomautettiin, että muiden vapaaehtoisjoukkojen tapaan Azovia on "hillitty" integroimalla se Ukrainan asevoimiin. Vaikka on totta, että yksityiset kansalliskaartin jäsenet eivät enää hallitse taistelurintamaa, Kiovan on nyt huolehdittava kotirintamasta.

Freedom Housen Ukraina-projektin johtajan Matthew Schaafin mukaan Ukrainassa on lukuisia järjestäytyneitä radikaalioikeistolaisia ryhmiä, ja vaikka vapaaehtoispataljoonat on saatettu virallisesti integroida valtion rakenteisiin, jotkut niistä ovat sittemmin perustaneet poliittisia ja voittoa tavoittelemattomia järjestöjä toteuttamaan näkemyksiään." Schaaf totesi, että "Ukrainan ja Venäjän konflikti on lisäännyt isänmaallisen keskustelun tukemista joka on tapahtunut samaan aikaan julkisen vihapuheen lisääntymisen kanssa, jonka tiedotusvälineet ovat vahvistaneet, että haavoittuviin ryhmiin, kuten LGBT-yhteisöön, on kohdistettu väkivaltaa", ja tätä havaintoa tukee myös Euroopan neuvoston tuore tutkimus.

Viime kuukausina Ukrainassa on koettu hillitön omankädenoikeuden aalto. Paikallinen demokratiaa kannattava kansalaisjärjestö Institute Respublica raportoi, että lain omiin käsiinsä ottaneet henkilöt ahdistelevat usein aktivisteja, kun nämä pitävät laillisia kokouksia tai mielenosoituksia, jotka liittyvät poliittisesti kiistanalaisiin kantoihin, kuten LGBT-oikeuksien edistämiseen tai sodan vastustamiseen. Azov ja muut kansalliskaartilaiset ovat hyökänneet antifasististen mielenosoitusten, kaupunginvaltuuston kokousten, tiedotusvälineiden, taidenäyttelyiden, ulkomaalaisten opiskelijoiden ja romanien kimppuun. Aktivistit kertovat uudesta pelon ilmapiiristä, joka on heidän mukaansa voimistunut siitä lähtien, kun sodanvastainen aktivisti Stas Serhiyenko lähes kuolettavasti puukotettiin viime vuonna. Puukotuksen uskotaan olleen C14-nimisen ääriryhmän tekemä (nimi viittaa valkoisen ylivallan kannattajien keskuudessa suosittuun 14-sanaiseen iskulauseeseen). Tässä kuussa useissa ukrainalaisissa kaupungeissa kansainväliseen naistenpäivämarssiin kohdistuneet raa'at hyökkäykset saivat Amnesty Internationalin varoittamaan, että "Ukrainan valtio on nopeasti menettänyt otteensa väkivallan hillitsemiseen".

 

Reutersin uutisartikkeli Ukrainan uusnatsi ongelmasta on kirjoitettu vuonna 2018, eli noin kolme vuotta ennen tätä nykyistä tilannetta. Muutama vuosi sitten ainakin Suomen ulkopuolella länsimedia uskalsi kirjoittaa Ukrainan todellisesta uusnatsi ongelmasta, joka on yhtä todellinen vielä tänäkin päivänä. Paljon on ehtinyt tapahtua vain kolmessa vuodessa, kun täällä länsimaissa monet eivät edes tiedä, että Ukrainan uusnatsi ongelma on siellä todella iso ongelma, yhä vielä tänä päivänä.

Azov on natsirykmentti, jonka tunnuksena on natsitunnukset susienkeli ja musta aurinko. Azovin natsirykmentti on avoimesti natsimyönteinen, joka harjoittaa natsi-ideologiaa. Ukrainan hallinto on hyväksynyt Azovin natsirykmentin osaksi Ukrainan virallista armeijaa. Miksi Ukrainan hallinto on antanut uusnatseille virallisen aseman armeijassaan? Koska uusnatsit vihaavat Venäjää ja Ukrainan hallinto on vahvasti länsimielinen ja Venäjän vastainen.

Ukrainan hallinto ei ole puhdistanut Azovin rykmenttiä natsismin kannattamisesta, joka tarkoittaa sitä, että Ukrainan hallinto hyväksyy natsit ja natsismin osaksi omaa virallista järjestelmää armeijassaan, koska Ukrainan hallinto hyötyy Azovin natsipataljoonan Venäjän vihasta sekä heidän eliittisotureistaan, jotka ovat rohkeita ja taitavia taistelemaan ja siten ylläpitävät ja vahvistavat Ukrainan länsimyönteistä kansallistunnetta. Olen huomannut, että tätä asia ei moni ymmärrä tai halua ymmärtää täällä länsimaissa kuten Suomessa. Tässä asiassa ihmisiä on manipuloitu todella voimakkaasti, niin etteivät he enää näe ja ymmärrä sitä millaisia ihmiskuntaa uhkaavia tekijöitä Ukrainassa on. Putin ja Venäjä moukaroivat Ukrainaa ja tappavat viattomia siviilejä, joka on tietenkin kauhistus, ja väärin sekä tuomittavaa. Ukrainan sisällä piilee yhtä suuri uhka uusnatsismin muodossa kuin mitä Venäjä on käydessään sotaa Ukrainaa vastaan. Voi olla jopa niin, että uusnatsien julmuus voi olla vieläkin kauheampaa mitä Venäjän armeija on tehnyt.

Ukrainan ja Venäjän konfliktin aikana julkinen vihapuhe on lisääntynyt Ukrainassa, jossa esim. Azovin jäsenet sekä muut uusnatsit ovat kohdistaneet väkivaltaa sodan vastustajia, seksuaalivähemmistöjä, tiedotusvälineiden edustajia, ulkomaalaisten opiskelijoiden (näiden joukossa on ollut juutalaisia) vastaan ja he ovat hyökkänneet romanien kimppuun. Esimerkiksi uusnatsijärjestö C14 toteutti sodanvastaisen aktivistin Stas Serhiyenkon lähes kuolemaan johtaneen puukotuksen.

Samaan aikaan kun Ukrainalla ja Venäjällä on ollut keskenään konflikti ja Ukrainassa on osittain sekasortoinen tilanne ainakin Itä-Ukrainassa, niin uusnatsit käyttävät väkivaltaa Ukrainan maan sisällä monia erilaisia ihmisryhmiä vastaan. Länsimedia ei juurikaan raportoi tästä. Länsimedia raportoi vain Venäjän tekemistä sotilaallisista iskuista. Itse en tietenkään hyväksy Venäjän sotilaallisia iskuja Ukrainan maaperällä enkä siviileihin kohdistuvia iskuja. Samaan hengenvetoon länsimedian tulisi paljastaa ja tuomita Ukrainan uusnatsien veriteot ja väkivallan käyttäminen omia kansalaisiaan ja muitakin kohtaan. Tästä et juurikaan kuule länsimediasta, vaikka se on ikävää ja kauhistuttavaa todellisuutta ainakin Itä-Ukrainassa. Länsimaat ovat tehneet Putinin Venäjästä niin suuren pahantekijän, että sen kautta se ummistaa silmänsä sille pahuudelle mitä uusnatsit tekevät Ukrainassa.

Jos on kaksi pahaa, josta tuomitset vain toisen, niin silloin olet tekopyhä sekä puolueellinen ja pahuuden puolella. Jos tiedät kahden pahan olemassaolon, mutta tuomitset vain toisen pahan, niin silloin olet sen toisen pahantekijän puolella. On tekopyhää tuomita pahuus ja samaan aikaan hyväksyä toisen tekemä pahuus. Venäjä ei tietenkään näe itseään pahana, vaan Ukrainan venäläisväestön pelastajana ja auttajana. Huolimatta siitä, että Venäjän armeija on tappanut siviileitä, joka on väärin ja tuomittavaa, niin Venäjän armeija on pyrkinyt myös samalla olemaan pelastus ja apu Ukrainan venäläisväestölle, jota uusnatsit vihaavat. En hyväksy, enkä kannata sotaa millään verukkeella. Toin vain esille sen miten Putinin Venäjä ajattelee koskien Ukrainan venäläisväestöä.

Ukrainassa musertavat todisteet vankien kidutuksesta ja tappamisesta konfliktin keskellä


amnesty.org/ en/latest/ news/2015/05/ ukraine new evidence prisoners tortured and killed amid conflict 22.5.2015

Amnesty Internationalin tänään julkaisemassa uudessa kattavassa tiedotteessa todetaan, että musertavat todisteet jatkuvista sotarikoksista, kuten kidutuksesta ja vankien summittaisista teloituksista, ovat selkeä muistutus Itä-Ukrainan konfliktissa lähes päivittäin harjoitettavista julmista käytännöistä.

Breaking Bodies: Itä-Ukrainassa tapahtuneet kidutukset ja summittaiset teloitukset ovat voimakkaasti vaikuttavia todisteita siitä, että monet vanginvartijat konfliktin molemmista osapuolista pahoinpitelevät vankeja.

"Molempien osapuolten vankeja on pahoinpidelty ja heille on tehty valeteloituksia. Olemme myös dokumentoineet separatistiryhmien vangitsemien henkilöiden summittaisia teloituksia. On sotarikos kiduttaa tai tappaa tahallaan konfliktin aikana vangittuja vankeja.

"Sekä Kiovaa kannattavien että separatistijoukkojen on lopetettava nämä rikokset ja varmistettava, että kaikki niiden valvonnassa olevat taistelijat ovat tietoisia siitä, mitä kansainvälisen oikeuden mukaisia seurauksia vankien pahoinpitelystä aseellisessa konfliktissa on. Ukrainan viranomaisten on tutkittava kaikki väitteet sotarikoksista ja muista väärinkäytöksistä, avattava kansioita ja kerättävä todisteita separatistijoukkojen tekemistä väärinkäytöksistä sekä saatettava oikeuden eteen kaikki ne, jotka ovat vastuussa tällaisista hirvittävistä teoista."

Amnesty Internationalin haastattelemista 33:sta entisestä vangista 32 kertoi, että sekä separatistiryhmät että Kiovaa kannattavat ryhmät olivat pahoinpidelleet heitä vakavasti tai kohdelleet heitä muuten vakavasti. Kaikki heistä olivat vangittuina jossain vaiheessa heinäkuun 2014 ja huhtikuun 2015 välisenä aikana, ja järjestö teki suurimman osan haastatteluista tämän vuoden maalis-, huhti- ja toukokuussa.

Amnesty International vahvisti uhrien kertomukset lisätodisteilla, kuten röntgenkuvilla murtuneista luista, sairaalaraporteilla, valokuvilla mustelmista ja muista vammoista, arvista ja puuttuvista hampaista. Kaksi uhreista hoiti haavojaan sairaalassa vielä haastatteluhetkellä.

Monien vangitsijoien väitetään suorittaneen näitä kidutuksia. Amnesty Internationalin haastattelemista entisistä vangeista 17 oli separatistien ja 16 Kiovaa kannattavien sotilas- ja lainvalvontaviranomaisten, kuten Ukrainan turvallisuuspalvelun (SBU), vankina.

Amnesty International on myös tunnistanut ainakin kolme viimeaikaista tapausta, joissa separatistitaistelijat tappoivat summittaisesti yhteensä ainakin kahdeksan Kiovaa kannattavaa taistelijaa. Tämä perustuu silminnäkijöiden lausuntoihin, sairaalatietoihin, sosiaalisissa verkostoissa julkaistuihin todisteisiin ja tiedotusvälineiden raportteihin. Toimittajan haastattelussa eräs separatistiryhmän johtaja myönsi avoimesti tappaneensa vangittuja ukrainalaisia sotilaita, mikä on sotarikos.

Suurin osa pahimmista väärinkäytöksistä tapahtuu epävirallisissa säilöönottopaikoissa. Tämä tapahtuu tyypillisesti vankeuden ensimmäisinä päivinä, ja virallisen tai tosiasiallisen komentoketjun ulkopuolella olevat ryhmät ovat yleensä erityisen väkivaltaisia ja laittomia.

Separatistien puolella tilanne on erityisen kaoottinen, ja useat eri ryhmät pitävät vankeja ainakin kymmenissä tunnetuissa paikoissa.

Kiovaa puolustavalla puolella erityisen huolestuttava oli kansallismielisen oikeistosektorin vankina olevan entisen vangin raportti. Oikea sektori on käyttänyt hylättyä nuorisoleiriä tilapäisvankilana, ja sen on kerrottu pitäneen kymmeniä siviilivankeja panttivankeina, kiduttaneen heitä raa'asti ja kiristäneen heiltä ja heidän perheiltään suuria rahasummia. Amnesty International on varoittanut Ukrainan viranomaisia näistä väitteistä, mutta ei ole saanut vastausta.

Amnesty International on havainnut, että kumpikin osapuoli pitää mielivaltaisesti vangittuina siviilejä, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen mutta jotka sympatisoivat vastapuolta. Järjestö puhui siviilien kanssa, jotka pidätettiin ja pahoinpideltiin vain siksi, että heillä oli matkapuhelimissaan valokuvia EuroMaydan-protestista tai separatistien yhteystietojen puhelinnumeroita.

"Joissakin tapauksissa nämä siviilit pidätetään vankien vaihdon valuuttana, mutta kyse voi olla myös yksinkertaisesti siitä, että heitä rangaistaan heidän mielipiteidensä vuoksi. Tämä on huolestuttava ja laiton käytäntö, joka on lopetettava välittömästi", John Dalhuisen sanoi.

Amnesty International vetoaa YK:n asianomaisiin järjestöihin ja asiantuntijoihin, jotta nämä tekisivät kiireellisen vierailun Ukrainaan ja tutkisivat kaikki konfliktin yhteydessä pidätettyjen vankien säilöönottopaikat - myös epäviralliset säilöönottopaikat. Mukaan tulisi ottaa muun muassa kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämistä käsittelevä alakomitea, mielivaltaisia pidätyksiä ja pakkokatoamisia käsittelevät työryhmät sekä kidutusta käsittelevä erityisraportoija.

 

Amnesty International julkaisi vuonna 2015 puolueettoman artikkelin sekä Venäjän että Ukrainan sotarikoksista. Nyt tänä vuonna 2022 Amnesty International ei enää julkaise kuin yksipuolisia uutisia Venäjän ja Ukrainan sodasta. Amnesty Internationalin mukaan niin Venäjä kuin Ukraina ovat syyllistyneet sotarikoksiin ennen vuotta 2022, mutta nyt jostakin syystä Ukraina olisi lopettanut sotarikoksien tekemisen ja Venäjä tekee niitä nyt yksinään. Venäjän sotilaallisissa iskuissa on kuollut Ukrainan siviileitä ja sodan raakuus ja hirvittävät veriteot ovat aiheuttaneet monia viattomien siviilien kuolemia ja kärsimystä. Tämä on ikävää todellisuutta Ukrainassa.

Itse en henkilökohtaisesti usko, että Ukraina olisi lopettanut sotarikoksien tekemisen, niitä ei vain enää uutisoida, koska koko maailma on nyt Putinin Venäjää vastaan, siksi media kertoo vain siitä mitä Venäjä tekee. Ukrainassa tapahtuu pahoja ja kauheita asioita, joka on ikävä ja kauhistuttava fakta. Sodassa on aina ollut mukana propaganda, jossa sodassa oleva maa vähättelee omia tappioitaan sekä suurentelee vihollisen aiheuttamaa tuhoa. Niin Venäjä kuin Ukrainakin harrastavat sotapropagandaa siitäkin huolimatta, että Ukrainassa tapahtuu pahoja ja kauhistuttavia asioita. 

Vuonna 2015 Amnesty International raportoi kuinka Itä-Ukrainan konfliktissa niin Venäjän kuin Ukrainan puolella molemmat osapuolet ovat syyllistyneet julmiin sotarikoksiin, kuten kidutuksiin ja teloituksiin sekä sotavankien pahoinpitelyyn.

Raportin mukaan esimerkiksi Ukrainan kansallismieliset oikeistosektorin (uusnatsit) edustajat piti siviilivankeja panttivankeina, kidutti heitä raa'asti ja kiristi heiltä ja heidän perheiltään suuria rahasummia. Amnesty International oli varoittanut Ukrainaa näistä väitetyistä teoista, mutta Ukrainan viranomaiset eivät vastanneet näihin pyyntöihin (ei ollut ainakaan vastannut tämän artikkelin kirjoittamisen aikoihin).

Amnesty Internationalin raportin mukaan vuonna 2015 niin Venäjä kuin Ukraina oli pitänyt mielivaltaisesti siviilejä vangittuina, jotka eivät olleet syyllistyneet mihinkään rikokseen, vaan heillä oli ollut sympatioita vastapuolta kohtaan. Niin Venäjä kuin Ukrainakin pidätti ja pahoinpiteli näitä siviileitä.

Sodan julmuus ja raakuus tarttuu helposti sotilaan sydämeen ja vastapuolen ihmisistä, jopa siviileistä tulee kohde, johon kohdistetaan äärimmäistä julmuutta. Tulee se mieleeni, että kun ja jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, niin en tietenkään hyväksyisi tätä hyökkäystä, mutta en kuitenkaan tue ja kannata sotaa, koska se lisää kärsimystä ja kuolemaa. Vaikka pidän sotatoimia kaikissa tilanteissa tuomittavina, ja koska en itse hyväksy sotaa missään tilanteessa, niin sodan raakuus ja julmuus johtaisi siihen, että minun kaltaisiani alettaisiin täällä Suomessa suomalaisten toimesta vainoamaan ja voitaisiin jopa kohdella yhtä julmasti kuin Venäjä ja Ukraina ovat kohdelleet siviiliväestöä.

Ukrainan ohjaamattomat ohjukset tappavat siviileitä


hrw.org/news/2014/07/24/ ukraine unguided rockets killing civilians 24.7.2014

Ukraina: Ohjaamattomat ohjukset tappavat siviilejä. Lopettakaa Gradien käyttö asutuilla alueilla.

(Donetsk) - Ukrainan hallituksen joukot ja hallitusta kannattavat kansalliskaartilaiset ovat ilmeisesti laukaisseet ohjaamattomia Grad-ohjuksia, jotka ovat tappaneet ainakin 16 siviiliä ja haavoittaneet monia muita Donetskin ja sen esikaupunkien kapinallisten hallitsemilla alueilla ainakin neljässä hyökkäyksessä 12. ja 21. heinäkuuta 2014 välisenä aikana, kertoi Human Rights Watch tänään.

Harkitsematon ohjusten käyttö asutuilla alueilla rikkoo kansainvälistä humanitaarista oikeutta eli sodan lakeja, ja se voi olla sotarikos.

Gradit ovat ohjaamattomia ohjuksia, joita ei voi kohdistaa tarkasti, ja ne ammutaan usein monipiippuisista ohjusheittimistä laajalle alueelle. Human Rights Watch kehotti kaikkia Itä-Ukrainan konfliktin osapuolia, erityisesti Ukrainan hallituksen joukkoja, lopettamaan Grad-ohjusten käytön asutuilla alueilla tai niiden läheisyydessä, koska ne todennäköisesti tappavat ja haavoittavat siviilejä. Kapinallisjoukkojen olisi minimoitava valvonnassaan oleviin siviileihin kohdistuva riski välttämällä joukkojen ja aseiden sijoittamista tiheään asutuille alueille.

"Grad-ohjukset ovat tunnetusti epätarkkoja aseita, joita ei pitäisi käyttää asutuilla alueilla", sanoi Ole Solvang, Human Rights Watchin vanhempi hätätilanteiden tutkija. "Jos kapinalliset ja Ukrainan hallituksen joukot haluavat tosissaan rajoittaa siviileille aiheutuvia vahinkoja, niiden molempien pitäisi välittömästi lopettaa näiden aseiden käyttö asutuilla alueilla."

Sekä Ukrainan hallituksen että kapinallisten joukot ovat viime aikoina käyttäneet Grad-ohjuksia. Vaikka Ukrainan hallituksen virkamiehet ja kansalliskaartin lehdistöpalvelu ovat kiistäneet käyttäneensä Grad-ohjuksia Donetskissa, Human Rights Watch -järjestön paikan päällä tekemä tutkimus viittaa vahvasti siihen, että Ukrainan hallituksen joukot olivat vastuussa 12. ja 21. heinäkuuta välisenä aikana tapahtuneista hyökkäyksistä.

Neljä hyökkäystä tehtiin lähellä kapinallisten ja hallituksen joukkojen väliseltä rintamalinjalta. Human Rights Watchin tutkimat maahan ja rakennuksiin tehdyt iskukraatterit olivat tyypillisiä ohjus-iskuille, eivät pommituksille. Kaikissa neljässä tapauksessa kraatterien kulma ja muoto sekä se, että ne olivat rintamalinjaan päin olevien rakennusten puolella, viittaavat vahvasti siihen, että ohjukset tulivat Ukrainan hallituksen joukkojen tai Kiovaa kannattavien aseellisten ryhmien suunnasta. Hyökkäysten läheisyys rintamalinjaan tekee myös epätodennäköiseksi ja joissakin tapauksissa jopa mahdottomaksi sen, että iskut olisivat tapahtuneet kapinallisjoukkojen toimesta. Kahdessa iskussa ohjukset osuivat kapinallisten tukikohtiin ja tarkastuspisteisiin tai niiden läheisyyteen samaan aikaan, kun ne osuivat asuinalueisiin, mikä viittaa siihen, että vastuussa olivat hallituksen joukot.

 

Human Right Watch (ihmisoikeus vahti) tutkii ja raportoi väärinkäytöksistä, joita tapahtuu kaikkialla maailmassa. Human Right Watchissa on noin 450 ihmistä yli 70 eri kansallisuudesta, jotka ovat valtio-asiantuntijoita, lakimiehiä, toimittajia ja muita, jotka työskentelevät suojellakseen kaikkein vaarallisimmassa asemassa olevia ihmisiä, haavoittuvista vähemmistöistä ja siviileistä sodan aikana pakolaisiin ja hädänalaisiin lapsiin. Human Right Watchin artikkeli kertoo siitä kuinka 12-21 heinäkuuta välisenä aikana Ukrainan hallituksen joukot ja kansalliskaartilaiset ovat tappaneet ainakin 16 siviiliä ja haavoittaneet monia ihmisiä Donetskin kaupungissa ja sen esikaupunki alueilla.

Donetsk on kaupunki itäisessä Ukrainassa, jonka väestö koostuu pääosin ukrainalaisista, joiden äidinkieli on venäjäkieli ja he ovat etniseltä taustaltaan venäläisiä. Ukrainan armeija ja uusnatsi joukot ovat tappaneet ohjaamattomilla ohjuksilla oman maan asukkaitaan, joiden etninen tausta on venäläisyydessä. Samoin Ukrainan armeija ja uusnatsit ovat tuhonneet oman maansa kaupunkia ohjaamattomilla ohjuksilla. Ohjaamattomien ohjusten ampuminen asutuille alueille, missä asuu siviilejä on sotarikos. Uusnatsien alulle laittama Maidanin mielenosoitukset ovat johtaneet ei vain Venäjän ja Ukrainan sotaan, vaan sisällissodan kaltaiseen tilaan Ukrainassa.

Ukrainan hallitus ja kansalliskaarti (koostuu myös uusnatseista) kiistävät etteivät he ole käyttäneet Grad-ohjuksia Donetskissa. Paikan päällä tehty tarkka tutkimus todistaa sen, että Grad-ohjus iskut tulivat Ukrainan armeijan ja kansalliskaartilaisten (Kiovan länsi myönteistä hallitusta tukevia aseellisia ryhmiä) joukkojen suunnalta. Kun ihmisen valtaa julma sodanhenki, murhan- ja tappamisenhenki, niin ihminen alkaa valehtelemaan ja vähättelemään veritekojaan.

Toki sekin on tuotava esille, että myös Venäjän on väitetty ampuneen näitä Grad-ohjuksia. Se on myös totta, että Venäjä on ampunut ohjuksia Ukrainan siviileitä kohtaan. Tässä suhteessa kumpikaan ei ole toinen toisiaan parempia, vaan Venäjän johto ja Ukrainan johto ovat yhtä syyllisiä pahoihin tekoihin.

Aidar uusnatsipataljoonan sotarikokset


amnesty.org/en/ wp content/ uploads/ 2021/06/ 8.9.2014

Aidarin aluepuolustuspataljoonan jäsenet, jotka toimivat Luhanskin pohjoisalueella, ovat osallistuneet laajoihin väärinkäytöksiin, kuten sieppauksiin, laittomiin pidätyksiin, pahoinpitelyyn, varkauksiin, kiristyksiin ja mahdollisiin väkivaltaisuuksiin ja teloituksiin.

Aidar-pataljoona on yksi yli kolmestakymmenestä niin sanotusta vapaaehtoisesta pataljoonasta, jotka ovat syntyneet konfliktin seurauksena ja jotka on löyhästi integroitu Ukrainan turvallisuusrakenteisiin, kun ne pyrkivät valtaamaan takaisin separatistien hallussa olevia alueita. Kahden viikon mittaisen tutkimusmatkan aikana Amnesty Internationalin tutkija haastatteli kymmeniä konfliktin uhreja ja silminnäkijöitä sekä paikallisia virkamiehiä, armeijan komentajia ja alueen poliiseja ja Aidar-pataljoonan edustajia.

Havaintomme osoittavat, että vaikka virallisesti toiminta on kuulunut Ukrainan turvallisuusjoukkojen yhdistetyn päämajan alaisuuteen tällä alueella, niin Aidar-pataljoonan jäsenet toimivat käytännössä ilman minkäänlaista valvontaa, ja paikallinen poliisi on joko haluton tai kykenemätön puuttumaan väärinkäytöksiin.

Osa Aidar-pataljoonan jäsenten tekemistä väärinkäytöksistä ja sotarikoksista, joista sekä tekijät että mahdollisesti myös komentajat tulevat kantamaan vastuun kansallisten ja kansainvälisten
oikeuden mukaan.

Osa alueesta, jolla Aidarin pataljoona tällä hetkellä toimii - kuten esim. Severodonetsk, Lysychansk ja Rubizhne ja Štšastjan kaupunki - oli separatistijoukkojen valvonnassa, joka oli niin sanotun Luganskin kansantasavallan (LNR) separatistien hallussa toukokuun puolivälistä heinäkuun loppuun.

Tänä aikana separatistijoukkojen on raportoitu syyllistyneen monenlaisiin väärinkäytöksiin siviilejä kohtaan, kuten sieppauksiin, varkauksiin ja murhiin. Amnesty International on dokumentoinut tällaisia väärinkäytöksiä separatististen aseellisten ryhmien toimesta muilla alueilla.

Aidar-pataljoonalla oli merkittävä rooli Ukrainan etenemisessä heinäkuussa, erityisesti 24 kilometriä Luhanskin kaupungista pohjoiseen sijaitsevan Štšastjan kaupungin takaisin valtaamisessa. Se on menettänyt monia taistelijoitaan taisteluissa. Jopa useita kymmeniä sai surmansa väijytyksessä Štšastjan eteläpuolella tulitauon julistamisen jälkeen 6. syyskuuta 2014.

Vaikka monet ovat kansallisesti kehuneet sitä sitoutuneeksi taistelujoukoksi, Aidar pataljoona on saanut paikallisesti maineen raaoista kostotoimista ja ryöstöistä, pahoinpitelyistä ja kiristyksistä.

Ukrainan viranomaisilla ei ole varaa toistaa takaisin valtaamillaan alueilla samaa laittomuutta ja väärinkäytöksiä kuin separatistien hallussa olevilla alueilla. Jos vapaaehtoispataljoonien väärinkäytöksiä ja mahdollisia sotarikoksia ei onnistuta poistamaan, jännitteet maan itäosassa saattavat kärjistyä merkittävästi ja Ukrainan uusien viranomaisten julistamat aikeet vahvistaa ja ylläpitää oikeusvaltioperiaatetta laajemmin vaarantuvat.

Aidarin pataljoonan väärinkäytökset

Amnesty International on dokumentoinut kymmeniä tapauksia, joissa on väitetysti tapahtunut väärinkäytöksiä joihin Aidar-pataljoonan jäsenet ovat syyllistyneet Novoaidarin alueella, Starobilskissa, Severodonetskissa, Lysychanskissa ja Shchastjassa kesäkuun lopun välisenä aikana ja elokuun lopun välillä. Tyypillisesti taistelijat sieppasivat paikallisia miehiä, usein liikemiehiä tai maanviljelijöitä, joita he syyttivät yhteistyöstä separatistien kanssa ja pitivät heitä vankina tilapäisissä pidätystiloissa, ennen kuin heidät joko vapautettiin tai luovutettiin turvallisuuspalvelulle (SBU). Lähes kaikissa Amnesty Internationalin dokumentoimissa tapauksissa uhreja pahoinpideltiin kiinniottohetkellä ja tai pidätyksen aikana ja kuulusteluissa. Heidän oli joko maksettava lunnaita vapauttamisestaan, tai heidän piti antaa omaisuutta, kuten rahaa, autoja, puhelimia ja muita arvoesineitä, joita pataljoonan jäsenet takavarikoivat. Monet Amnesty Internationalin tavoittamat todistajat ja uhrit olivat haluttomia kertomaan tapahtumien yksityiskohdista, peläten Aidar-pataljoonan jäsenten kostotoimia.

 

Ultranationalistiset ja avoimesti uusnatsistiset puolisotilaalliset ryhmät saivat vapaat kädet toimia Ukrainassa sen jälkeen, kun Maidan-vallankaappaus tapahtui helmikuussa 2014. Uusnatsistinen Aidar-pataljoona johti laittomasti toimivaa ja salaista vankilaa Luganskin alueella Polovinkinon kylässä.

Amnesty International raportoi vuonna 2014 ukrainalaisen Aidar-pataljoonan tekemistä sotajulmuuksista. Aidar pataljoona on uusnatsipataljoona. Amnesty Internationalin raportin mukaan Aidar pataljoona on löyhästi liitetty Ukrainan turvallisuusrakenteisiin ja heitä syytetään Luganskin alueella tehdyistä sieppauksista, laittomista pidätyksistä, pahoinpitelyistä, varkauksista, kiristyksistä ja mahdollisista teloituksista.

Se mikä on todella hälyttävän huolestuttavaa on se kuinka Aidar-pataljoona on toiminut Ukrainan turvallisuusjoukkojen päämajan yhteydessä, mutta käytännössä Aidar-pataljoonan jäsenet toimivat ilman minkäänlaista valvontaa, ja paikallinen poliisikin oli joko haluton tai kykenemätön puuttumaan Aidar-pataljoonan väärinkäytökseen ja julmuuteen. Vuonna 2014, eli ei kovin kauaa aikaa sitten Ukrainan hallinto ummisti silmänsä siltä kun Aidar-pataljoona teki hirvittäviä julmuuksia omille maanmiehilleen, jolla oli etnisenä taustana venäläisyys. Käytännössä Ukrainan hallinto hyväksyi natsipataljoonan julmuudet ja sotarikokset omia kansalaisiaan kohtaan.

Aidar on vain yksi monista vapaaehtoispataljoonista, jotka muodostettiin Ukrainassa Kiovan vallankaappauksen jälkeen vuonna 2014. Muita ovat kansainvälisesti tunnetut Azov, Dnipro-1, Dnipro-2, Donbass, Kryvbass, Kherson ja Oikean sektorin Ukrainan vapaaehtoisjoukot (DUK).

Monet ovat sanoneet, että Aidar on hyvä ja sitoutunut taistelujoukko, mutta todellisuudessa se on raakalaismainen rosvojoukko, joka kiduttaa ja tappaa oman maansa kansalaisia. Aidar-pataljoonan monet uhrit ja silminnäkijätodistajat eivät uskalla kertoa yksityiskohtia Aidar-pataljoonan julmuuksista, koska he pelkäävät Aidar-pataljoonan jäsenten kostotoimia.

Huolimatta uskottavista syytöksistä rikollisesta toiminnasta ja useista rikosjutuista Aidaria vastaan, jotka Ukrainan viranomaiset ovat avanneet jopa vallankaappauksen jälkeen, Ukrainan presidentin kanslia on myöntänyt Aidar-taistelijoille mitalit "rohkeudesta" sekä Bogdan Hmelnitskin ritarikunnan, joka on valtion palkinto "erityisistä ansioista valtion suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden suojelemisessa sekä Ukrainan puolustuskyvyn ja turvallisuuden vahvistamisessa". On todella ikävää ja kauhistuttavan surullista, että Ukrainan hallinto on palkinnut Aidar-pataljoonan uusnatsi jäseniä, vaikka he ovat tehneet kauhistuttavia tekoja oman maansa kansalaisille.

Venäläisten sotarikoksia joukkohautoja


euromaidanpress.com/ security service of ukraine compile concentration camps and mass graves in the donbas 3.10.2014

"Kuoleman kartta": Ukrainan siviilien ja sotilaiden keskitysleirit ja joukkohaudat.

Ukrainan turvallisuuspalvelu aloitti Donbasissa terroristien luomien keskitysleirien ja joukkohautojen paikkojen tunnistamisen totesi turvallisuuspalvelun johtajan neuvonantaja Markiyan Lubkivsky perjantaina pidetyssä tiedotustilaisuudessa, kuten "Interfax-Ukraina" kertoi.

"Olemme aloittaneet hyvin pitkän ja monimutkaisen prosessin keskitysleirien ja joukkohautojen sijaintien tunnistamiseksi Donetskin ja Luhanskin alueilla", - hän sanoi.

Lubkivsky sanoi, että nämä ovat kuolleiden ukrainalaisten sotilaiden ja siviilien hautoja.

Hänen mukaansa Ukrainan salainen palvelu alkoi laatimaan "kuoleman karttaa", jossa esitetään taistelijoiden tekemät rikokset ihmisyyttä vastaan.

Hän sanoi, että tämä on vasta työn alku ja kartta on vielä keskeneräinen.

Tätä varten turvallisuuspalvelu käyttää muiden virastojen tietoja, eri lähteistä, myös paikallisilta saatuja tietoja sekä satelliittikuvia.

Lubkivskyn mukaan vastavakoilun tiedot osoittavat, että terroristit ovat ottaneet miehitetyllä alueella käyttöön epäinhimillisen hallinnon.


"Girkinin, Bezlerin ja heidän kätyriensä kaltaiset terroristit ovat ensimmäisistä päivistä lähtien ottaneet käyttöön totalitaaristen hallintojen laittomat käytännöt. He korvasivat oikeus- ja lainvalvontaviranomaiset kostoviranomaisilla ja loivat niin sanottujen "troikkien" järjestelmän, joka vangitsi ihmisiä ilman syytettä tai oikeudenkäyntiä, kidutti heitä kellareissa, langetti tuomioita ja teloitti vankeja ampumalla" - hän korosti.

Lubkivsky rinnasti tapahtumat kahdenkymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin Srebrenican (Bosnia ja Hertsegovina) joukkokeskitysleireillä, joissa myös harjoitettiin väkivaltaista ja epäinhimillistä kohtelua.

Ukrainan turvallisuuspalvelu toivoo tutkivansa jokaisen tapauksen yhdessä Etyjin ja YK:n järjestöjen kanssa, rankaisevansa rikoksista vastuussa olevia henkilöitä ja tuomitsevansa heidät maailmanyhteisön toimesta.

Heti kun uusi alue tai kaupunki vapautetaan terroristeista, lähisukulaisia pyydetään toimittamaan verinäytteitä jokaisen joukkohaudoista löydetyn ruumiin tunnistamiseksi.


"Oikeuden eteen tullaan tuomaan tuomittaviksi niin sanotut keskitysleirien "komentajat" ja "vartijat" sekä niin sanotun "ammuskeluryhmän" jäsenet, jotka natsien ja Venäjän NKVD:n poliisin jalanjäljissä ottavat käyttöön sellaisia nimiä kuin "Abwehr", "Muller", "Hans", "Psyko", "Beria", "Smersh" ja niin edelleen" - korosti Lubkivsky.

 

Euromaidanpress on ukrainalainen mediajulkaisu. Vaikka aina on olemassa tietty propagandan maku kun toisiaan vastaan taistelevat maat ja ryhmittyvät sotivat keskenään, niin siitä huolimatta tämä ukrainalaismedian tieto on otettava vastaan ja pidettävä sitä mahdollisena totuutena. Miksi näin? Siksi, koska tämä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ja sota on riistäytynyt täysin kontrollista, kun molemmat osapuolet ovat syyllistyneet hirvittäviin sotarikoksiin ja julmuuksiin. Jos olemme puolueettomia ja rehellisiä, niin emme voi ajatella, että Venäjä ei olisi syyllistynyt ollenkaan näihin julmuuksiin tai sotarikoksiin ja Ukraina olisi vain yksin niihin syyllinen. Samoin emme voi ajatella ja uskoa, että Ukraina ei olisi syyllistynyt ollenkaan näihin julmuuksiin tai sotarikoksiin ja Venäjä olisi vain yksin niihin syyllinen. Jos asetumme tässä sodassa jommankumman puolelle, niin emme ole enää puolueettomia ja rehellisiä itsellemme ja lähimmäisillemme.

Ukrainan vastavakoilun mukaan venäläismieliset terroristit ovat ottaneet käyttöönsä kostoviranomaiset, joka on vanginnut ihmisiä ilman syytteitä ja oikeudenkäyntejä, ja on kiduttanut heitä kellareissa ja teloittaen vankeja ampumalla ja tapetut ihmiset on haudattu joukkohautoihin. Nämä ovat kauhistuttavia ja tuomittavia tekoja.

Joukkomurhia ja elinkauppaa Ukrainassa


english.pravda.ru/ hotspots/ 128612 ukraine organ trafficking 25.9.2014

Ukrainassa joukkohaudoista löydetyiltä uhreilta puuttuivat sisäelimet

Donetskin laitamilla taistelijat löysivät uusia siviilien joukkohautoja. Donetskin kansantasavallan edustajat uskovat, että kansalliskaartin sotilaat surmasivat siviilit, sillä ukrainalaisjoukot olivat oleskelleet taajamassa huhtikuusta lähtien, mistä haudat löytyivät, kun taas Donetskin taistelijat miehittivät kylän vasta 21. syyskuuta, kertoo RIA Novosti.

Kiovan viranomaiset kuitenkin kiistävät tiedon. Aiemmin Ukrainan kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen neuvoston edustaja Andrey Lysenko sanoi, että "yksikään kansalliskaartin sotilas ei koskaan oleskellut paikalla".

Donetskin kansantasavallan pääministeri Aleksandr Zakharchenko kertoi Venäjän uutispalvelulle, että on löydetty kolme siviilien hautaa- noin 40 siviilien, sotavankien ja ukrainalaisen sotilaiden ruumista.

Zakharchenkon mukaan ruumiiden tutkiminen osoitti, että uhreilta puuttuivat sisäelimet. Hänen mukaansa on kuitenkin edelleen epäselvää, oliko elimet kerätty silloin, kun uhrit olivat elossa vai kuolleet.

Etyjin tarkkailijat vahvistivat raportit kolmen joukkohaudan löytymisestä Donetskin alueelta, Nižnaja Krynkan kylästä ja sen ympäristöstä 23. syyskuuta.

Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen puheenjohtaja, Venäjän federaation valtion duuman puolueryhmän johtaja Sergei Mironov sanoi raportteja kommentoidessaan, että duuma ehdotti kansainvälisen komission perustamista tutkimaan rikoksia ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksia siviilejä vastaan Ukrainassa.

"Se, mitä Donetskin lähellä tapahtui, on tuttua natsikuviota. Muistamme toisen maailmansodan historiasta tunnettuja tosiasioita, kun natsimiehittäjien valtaamien alueiden vapauttamisen jälkeen löydettiin lukuisia hautausmaita, joissa ihmisiä oli kidutettu ja ammuttu. Meille on selvää, että ne, jotka kutsuvat itseään Ukrainan hallitukseksi, on saatava vastuuseen tästä. On myös selvää, että Kiovan hallitus kiistää kaiken osallisuuden näihin rikoksiin, kuten se kiisti Odessan 2. toukokuuta tapahtuneen tragedian. Tästä syystä on perustettava kansainvälinen komissio, koska jokainen rikos on tutkittava, syylliset on löydettävä ja heitä on rangaistava asianmukaisesti. Tämän tutkinnan olisi tapahduttava avoimesti, myös kansainvälisen tuomioistuimen osallistuessa siihen. Meidän tehtävämme on vaatia tätä. Emme voi sivuuttaa tällaisia tosiasioita", Mironov sanoi.

 

Vuonna 2014 venäläinen julkaisu Pravda kertoi kuinka Ukrainan joukkohaudoista löydetyiltä uhreilta puuttuivat sisäelimet. Raportin mukaan Ukrainan kansalliskaartin sotilaat olisivat surmanneet nämä joukkohaudasta löydetyt uhrit. Ukraina kiistää tämän. Kun on kyse sotaa käyvästä maasta kuten Venäjästä, niin aina on olemassa propagandan mahdollisuus, mutta Ukraina on tunnettu elinkaupoistaan, joten tämän uutisen todenperäisyyttä ei voida sulkea pois.

Totuus joukkohaudoista


america.aljazeera.com/ articles/ 2014/10/20/ ukraine war crimes 20.10.2014

Ukrainasta löydettiin joukkohautoja, mutta ei summittaisia teloituksia, raportti toteaa. Amnesty Internationalin mukaan konfliktin molemmat osapuolet syyllistyivät laittomiin teloituksiin, mutta niiden laajuutta on "liioiteltu".

Ukrainan konfliktin molemmat osapuolet ovat syyllistyneet summittaisiin teloituksiin, mutta surmien laajuutta on ilmeisesti "suuresti liioiteltu", Amnesty Internationalin raportissa sanottiin maanantaina.

Ihmisoikeusrikkomusten uhrien, sukulaisten, silminnäkijöiden ja virkamiesten haastattelujen perusteella tutkijat totesivat, että jotkut järkyttävimmät venäläisen median artikkelit "joukkohautoihin" liittyen olivat liioiteltuja, mutta raportissa lisättiin, että oli vaikea saada tarkkoja tietoja Itä-Ukrainasta, jossa Venäjä-mieliset separatistit ja Ukrainan joukot ovat taistelleet hallinnasta huhtikuusta lähtien.


"Ei ole epäilystäkään siitä, että sekä Venäjä-mieliset separatistit että Kiovaa kannattavat joukot syyllistyvät summittaisiin surmatöihin ja julmuuksiin Itä-Ukrainassa, mutta näiden väärinkäytösten mittakaavasta on vaikea saada tarkkaa käsitystä", Amnesty Internationalin Euroopan ja Keski-Aasian johtaja John Dalhuisen sanoi tiedotteessa.

"On todennäköistä, että monet niistä eivät ole vielä paljastuneet ja että toiset on tarkoituksellisesti kirjattu väärin. On myös selvää, että joitakin järkyttävimpiä tapauksia, joista erityisesti venäläiset tiedotusvälineet ovat kertoneet, on liioiteltu valtavasti."

Amnestyn raportissa "Summary killings during the conflict in eastern Ukraine" esitellään havaintoja tutkimuksista, jotka tehtiin Donbassissa, Itä-Ukrainassa, elokuun lopulla ja syyskuussa.

Venäläiset tiedotusvälineet kertoivat 23. syyskuuta, että Donetskin alueelta oli löydetty joukkohautoja, kun se oli Ukrainan asevoimien hallinnassa. Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin kerrottiin sanoneen, että haudoista oli löydetty yli 400 ruumista.

Amnestyn tutkijat, jotka olivat paikalla 26. syyskuuta, löysivät kuitenkin todisteita vain neljästä oikeudettomasta teloituksesta, jotka Kiovaa kannattavat joukot olivat suorittaneet. Heidät oli haudattu kahteen hautaan Komunarin kylän lähelle. Viisi muuta ruumista löytyi yhdestä läheisestä haudasta ja nämä ruumiit olivat venäläismielisten separatistitaistelijoiden ruumiita.

Raportissa lisättiin, että venäläismieliset ryhmät olivat toteuttaneet vangittujen teloitustyylisiä teloituksia konfliktin alusta lähtien, ja uhreiksi oli joutunut muun muassa Ukraina-aktivisteja ja epäiltyjä Kiovan kannattajia.

 

Al Jazeera on qatarilainen kansainvälinen arabiankielinen radiokanava, jolla on myös media toimintaa muuallakin esim. Amerikassa englanninkielellä. Vuonna 2014 America Al Jazeera raportoi kuinka Ukrainasta on löydetty joukkohautoja. Amnesty Internationalin mukaan niin Venäjä kuin Ukraina ovat syyllistyneet laittomiin teloituksiin, joiden laajuutta on liioiteltu.

Artikkelin mukaan Venäjän median artikkelit joukkohaudoista olivat isosti liioiteltuja, joka on ihan totta. Sota-ajan propaganda liioittelee ja sitä tapahtuu molempien osapuolien taholta, niin Venäjän kuin Ukrainankin toimesta. Se on kuitenkin käynyt ilmi, että vuonna 2014 tällaisia "joukkohautoja" on löytynyt, mutta pienemmässä mittakaavassa. Tämä on järkyttävää olkoon ne haudat pieniä tai isoja.

Venäjän ja Ukrainan sota raiskauksia molemmin puolin


newsweek.com/ 2017/12/08/ ukraine war rape sexual violence 29.11.2017

Raiskaukset ja Ukrainan sota: Miten seksuaalinen väkivalta ruokkii raa'an konfliktin molempia osapuolia?

Itä-Ukrainan sodassa on yli kolme vuotta sitten alkaneen sodan jälkeen kuollut yli 10 000 ihmistä. Nykyään hallituksen joukot taistelevat edelleen Venäjän tukemien separatistien kanssa staattisella rintamalinjalla, ja tšetšeenijoukot, jotka ovat uskollisia Ramzan Kadyroville - maan vahvalle johtajalle ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin läheiselle liittolaiselle - ovat taistelleet jälkimmäisten rinnalla.

Sota on aiheuttanut seksuaalista väkivaltaa molemmin puolin - ja lähes kaikissa tapauksissa kukaan ei rankaise tekijöitä. Selviytyjät tulevat vähitellen esiin ja kertovat todisteita hyväksikäytöstä, pakkoprostituutiosta, seksuaaliorjuudesta, silpomisesta ja raiskauksista salaisissa pidätyskeskuksissa rintamalinjoilla. Ihmisoikeustarkkailijat ovat kirjanneet satoja seksuaalisen väkivallan tapauksia, ja he epäilevät, että monet muut tapaukset jäävät ilmoittamatta muun muassa kostotoimien pelon, kulttuurisen leimautumisen, trauman ja heikon oikeusjärjestelmän vuoksi.

Moskovalle uskollisella alueella sadattuhannet siviilit elävät sotilasdiktatuurin alaisuudessa. Se on ihmisoikeuksien musta aukko, jossa seksuaalista väkivaltaa voidaan käyttää rankaisematta. Ja Ukrainan hallituksen hallussa olevalla alueella lainvalvontaviranomaiset ovat suorittaneet vain kourallisen epäröiviä tutkimuksia. Arvostelijoiden mukaan Kiova ei kunnioita oikeusvaltioperiaatetta ja kamppailee omien sotilaidensa saattamiseksi vastuuseen.

Aikaisemmin tänä vuonna laaditussa raportissa YK:n ihmisoikeustarkkailijat Itä-Ukrainassa totesivat, että pidätyskeskuksissa on käytetty seksuaalista väkivaltaa nöyryyttämiseksi, rankaisemiseksi, kiduttamiseksi tai tunnustusten saamiseksi. Molempien osapuolten kuulustelijat ja vartijat ovat raiskanneet epäiltyjä ja tehneet sähköiskuja heidän sukupuolielimiinsä. He ovat uhanneet tehdä saman heidän sukulaisilleen. Separatistien hallitsemalla alueella seksuaalista väkivaltaa on käytetty myös rahan ja omaisuuden kiristämiseen.

Ihmisoikeustutkijat ovat eri mieltä siitä, missä määrin molemmat osapuolet ovat käyttäneet seksuaalista väkivaltaa Itä-Ukrainassa sota-aseena. YK:n maassa toimiva tarkkailuvaltuuskunta sanoo, ettei se ole löytänyt todisteita siitä, että kumpikaan osapuoli olisi käyttänyt seksuaalista väkivaltaa järjestelmällisesti tähän tarkoitukseen, vaikka toiset väittävät, että seksuaalisella väkivallalla on strateginen tarkoitus. "Tämä on ollut yleinen käytäntö pidätettyjä kohtaan, ja Venäjä-mielinen osapuoli on rohkaissut sitä luomalla tehokkaan valvonnan ja tukahduttamaan kaikki tottelemattomuuden ilmaukset", sanoo Olexsandr Pavlichenko, joka on ollut mukana kirjoittamassa ihmisoikeusryhmien yhteenliittymän laatimaa raporttia "Unspoken Pain".

Venäjän tukemat joukot eivät ole ainoita syyllisiä. Amnesty Internationalin, Human Rights Watchin ja YK:n keräämät todistukset osoittavat, että Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU ja Ukrainan puolella olevat joukot ovat polkeneet Geneven yleissopimuksia, siepanneet epäiltyjä ja kiduttaneet heitä salaisissa vankiloissa. Esimerkiksi keväällä 2016 YK:n tarkkailijoiden mukaan kahdeksan naamioitunutta henkilöä pidätti epäillyn miespuolisen separatistin ja vei hänet hylättyyn rakennukseen, jossa hänet riisuttiin ja sidottiin metallihäkkiin. Yksi vartija otti latauspuikon ja työnsi sen vangin virtsaputkeen; toinen vartija kuvasi kidutuksen puhelimellaan. He hakkasivat häntä ja uhkasivat ladata videon sosiaaliseen mediaan. Epäilty allekirjoitti tunnustuksen ja myönsi "syyllisyytensä", ja hänet vangittiin.

Kiovan tuomioistuin vangitsi huhtikuussa Ukrainan oikeusjärjestelmän keskeisessä testissä Ukrainan hajotetun, Ukrainanmielisen Tornado-pataljoonan entisiä jäseniä, jotka olivat kiduttaneet ja pahoinpidelleet seksuaalisesti siviilejä itäisellä Luhanskin alueella vuoden 2015 alussa.

Yleisesti ottaen syytteeseenpanomahdollisuudet ovat kuitenkin heikot, ja eloonjääneet valittavat poliisitutkinnan hitaudesta ja tehottomuudesta. YK:n asiakirjoista käy ilmi, että vuoden 2016 loppuun mennessä Ukrainan sotilassyyttäjänvirasto oli käynnistänyt vain kolme rikosoikeudellista menettelyä, jotka koskivat väitteitä konfliktiin liittyvästä seksuaalisesta väkivallasta. Sotilassyyttäjänviraston mukaan kaikki kolme tapausta on lopetettu todisteiden puuttumisen vuoksi, mutta se kuvaili syytöksiä rankaisemattomuudesta "perusteettomiksi huhuiksi". SBU:n tiedottaja kieltäytyi keskustelemasta yksittäisistä syytöksistä ja sanoi, että virasto toimii "vain voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti".

 

Newsweekin artikkeli vuodelta 2017 kertoo kuinka niin Venäjä kuin Ukraina on syyllisiä sota-ajan konfliktin raiskauksiin. Se mikä on todella huolestuttavaa on se, että vuonna 2017 kumpikaan maa ei ole juurikaan rangaissut sota-ajan raiskaajia. Raiskausten lisäksi niin Venäjä kuin Ukrainakin ovat syyllistyneet pakkoprostituutioon, seksiorjuuteen sekä silpomisiin.

Artikkeli tuo esille kauhistuttavia asioita siitä kuinka niin Venäjä ja Ukraina ovat syyllistyneet pidätyskeskuksissa vankien raiskaamiseen sekä he ovat antaneet sähköiskuja uhrien sukupuolielimiin. Tämä kertoo kauhistuttavan todellisuuden siitä mitä sota voi tehdä ja tekee sodan molemmille osapuolille.

Loppusanat

Mikä on kaiken tämän syy ja ydin, miksi Venäjä ja Ukraina ovat sodassa keskenään? Canadiandimension.com tuo esille vuoden 2015 artikkelissaan syitä, jotka ovat johtaneet Venäjän ja Ukrainan väliseen konfliktiin ja sotaan. En tuonut esille koko artikkelia ja artikkelissa kerrottiin myös Naton laajentumisen sekä Naton ja Ukrainan yhteisistä sotaharjoituksista ja kaikki ymmärtävät ketä vastaan he ovat käyneet näitä sotaharjoituksia ja tämä on eräs syy tälle konfliktille ja sodalle. Jos Kanadan tai Meksikon Yhdysvaltojen vastaiselle rajalle tulisi Venäjän armeijan joukkoja harjoittelemaan sodankäyntiä yhdessä Kanadan tai Meksikon kanssa, niin jokainen ymmärtää ketä vastaan siellä harjoitellaan ja mitä siitä seuraisi ja miten Yhdysvallat reagoisi siihen.


canadiandimension.com/ articles/view/ the ukraine crisis why and how it has come to this 20.7.2015

Lokakuun 2014 vaaleja varten perustettiin useita uusia puolueita, mutta hallitukseen päätyivät pääasiassa samantyyppiset henkilöt. Svobodan osalta tapahtui muutos, koska muut yhtä lailla fasistiseen suuntaan suuntautuneet puolueet veivät merkittävän osan Svobodan kannatuksesta. Esimerkiksi äärioikeistolainen demagogi Oleh Lyashko ja hänen Radikaalipuolueensa saivat 7,4 prosenttia äänistä ja 22 paikkaa Radassa, kun taas Svoboda sai 4,7 prosenttia ja vain 6 paikkaa. Ljashko ei eroa oikeistosektorista, sillä hän on Azov-pataljoonan ja muiden vastaavien oikeistosektorin kansalliskaartien innokas kannattaja.

Ukrainan helmikuun 2014 vallankaappaushallituksessa oli uusnatseja ja fasisteja vaikutusvaltaisissa tehtävissä, mutta vaikka lokakuun 2015 vaalit antoivat uudelle hallitukselle legitiimiyden, sen poliittinen rakenne on pysynyt olennaisilta osin samana, ellei jopa huonompana kuin ennen. Vaikka jotkut henkilöt ovat vaihtaneet puoluetta, he ovat edelleen mukana. Esimerkiksi helmikuun 2014 vallankaappaus- tai junttahallituksessa Andriy Paruby (joka oli Ukrainan uusnatsistisen sosialinationalistisen puolueen, myöhemmin Svobodan, perustajajäsen) oli kansallisen puolustus- ja turvallisuusneuvoston sihteeri, mutta nyt hän on eri puolueessa, kansanrintamassa, Radan varapuhemies.


Konkreettisena todisteena siitä, että Ukrainan nykyinen hallitus on aivan yhtä taantumuksellinen ja fasistisesti ajatteleva kuin edellinen vallankaappaushallitus, on se, että 9. huhtikuuta 2015, seitsemänkymmentä vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, Ukrainan parlamentti myönsi virallisen tunnustuksen Ukrainan kapinallisarmeijalle, joka teki yhteistyötä natsien kanssa. ... . Samana päivänä annettiin myös toinen lakiesitys, jossa rinnastettiin kommunistiset ja natsimielipiteet ja kiellettiin kaikki neuvosto- ja natsisymbolit. Siinä kiellettiin kommunistien nimet, symbolit, muistomerkit, muistolaatat ja jopa laulut. Rangaistukset tämän lain rikkomisesta tai Ukrainan kapinallisarmeijan roolin kyseenalaistamisesta vaihtelevat viidestä kymmeneen vuoteen vankeutta.

Wiesenthal-keskuksen johtaja totesi: "Natsismia ja kommunismia koskevan kiellon säätäminen rinnastaa ihmiskunnan historian kansanmurhaisimman hallinnon hallintoon, joka vapautti Auschwitzin ja auttoi lopettamaan Kolmannen valtakunnan hirmuhallinnon."

Vastauksena tähän toimintaan 70 akateemikkoa useista maista lähetti presidentti Poroshenkolle avoimen kirjeen, jossa häntä kehotettiin olemaan allekirjoittamatta näitä Radan lakiehdotuksia, koska nämä säännökset olisivat hyökkäys sananvapautta vastaan. Poroshenko jätti vetoomuksen huomiotta, ja tästä erittäin kyseenalaisesta lainsäädännöstä tuli laki. ...............

Osoituksena siitä, miten helmikuussa 2014 fasistien innoittama hallitus toimi, voidaan todeta, että heti valtaantulonsa jälkeisenä päivänä sen ensimmäinen toimi oli hyväksyä lakiesitys, jolla kumottiin Ukrainan hyvin suvaitsevainen monikulttuurinen kielilaki. Lakiehdotuksessa kiellettiin venäjän, unkarin, moldovan ja romanian kielen käyttö kaikissa virallisissa tehtävissä. Lakiehdotukseen sisältyi myös säännös, jolla kiellettiin kaikki venäjänkieliset tiedotusvälineet Ukrainassa, mikä on edelleen voimassa. Välittömästi näiden toimien jälkeen Euroopan parlamentti antoi päätöslauselman, jossa se kehotti Ukrainan uutta hallintoa kunnioittamaan vähemmistöväestön oikeuksia (ja kieliä). Tämän paheksunnan ja tuomion jälkeen väliaikainen presidentti Oleksandr Turtšynov käytti veto-oikeuttaan lakiehdotukseen ja pyysi, että se kirjoitettaisiin uudelleen hyväksyttävämmäksi. Lakiehdotusta ei ole koskaan peruutettu eikä sitä ole tarkistettu. Se vain odottaa, että se muotoillaan uudelleen ja otetaan uudelleen käyttöön.

Mutta vahinko oli jo tapahtunut, ja tämä ilkeämielinen toiminta varoitti kaikkia vähemmistöryhmiä siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, varsinkin kun jotkut Svobodan jäsenet olivat uhanneet kieltää venäjän kielen kokonaan ja jopa riistää Ukrainan kansalaisuuden maan venäjänkielisiltä. Lisäksi säädettiin uusi lakiesitys, jolla kumottiin laki, joka kielsi "fasismin rikosten kieltämisen tai anteeksipyytämisen". Kaikki tämä oli varmasti merkki mahdollisesta tulevasta vähemmistöryhmien syrjinnästä. ...

Itse asiassa juuri näin tapahtui Krimillä, jossa suurin osa ihmisistä puhuu venäjää. He järjestivät kansanäänestyksen, ja 16. maaliskuuta yli 80 prosentin äänestysprosentilla 97 prosenttia äänesti Ukrainasta irtautumisen puolesta. Koska etniset venäläiset muodostavat vain 58 prosenttia väestöstä, se tarkoittaa, että myös suurin osa Krimin ukrainalaisista ja tataareista äänesti Ukrainasta irtautumisen puolesta. Paikalla oli yli sata kansainvälistä tarkkailijaa, eivätkä he raportoineet mistään sääntöjenvastaisuuksista. Tätä tosiasiaa ei koskaan kerrottu valtamediassa. Sittemmin Krimillä on tehty useita mielipidetutkimuksia, ja kaikissa niissä todettiin, että noin 90 prosenttia väestöstä hyväksyi kansanäänestyksen ja on tyytyväinen siihen, että kuuluu Venäjän federaatioon. Tilanne huomioon ottaen Venäjän hallitus hyväksyi Krimin pyynnön olla osa maataan. Krimin kansa toimi YK:n peruskirjan määräyksen perusteella, ja Venäjä tunnusti tämän laillisuuden. Näin ollen mikään tässä toiminnassa ei ollut lainvastaista. Mutta kun asian todellisuus kiellettiin, Venäjää syytettiin välittömästi Ukrainan osan liittämisestä väkisin ja sotilaallisesti - täysin väärä syytös. Tämän suoranaisen tekaistun väitteen perusteella Venäjälle kuitenkin määrättiin pakotteita, ja ne ovat edelleen voimassa.

Heti helmikuussa 2014 tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen, jolla laillisesti valittu presidentti Janukovitsh syrjäytettiin, tämä hallinto tajusi, että se olisi epäsuosittu Itä-Ukrainassa, jossa lähes 90 prosenttia kansasta oli äänestänyt Janukovitshia. Mutta sen sijaan, että he olisivat yrittäneet päästä jonkinlaiseen sovintoon tämän alueen kanssa, he päättivät typerästi tyrkyttää tahtoaan ilman minkäänlaisia keskusteluja näiden ihmisten edustajien kanssa. Sen sijaan he alkoivat välittömästi erottaa kaikkia paikallishallinnon virkamiehiä ja korvata heidät Kiovan tai Länsi-Ukrainan virkamiehillä. Itse asiassa he alkoivat pidättää joitakin paikallisesti valittuja virkamiehiä ja veivät heidät Kiovan vankiloihin.

Silloin Donetskin ja Luhanskin asukkaat ottivat asiat omiin käsiinsä. Joissakin kaupungeissa he potkivat pois Kiovan nimittämät ihmiset ja korvasivat heidät omilla ihmisillään. Samalla he vetosivat Kiovan virkamiehiin, jotta he tapaisivat heidät, jotta he voisivat keskustella ongelmista ja toivottavasti perustaa jonkinlaisen löyhän liittouman, joka käsittelisi tilanteen todellisuutta. Kiovan hallinto kieltäytyi jyrkästi keskustelemasta heidän kanssaan.

Varmistaakseen, ettei keskusteluja käytäisi, Kiovan hallinto alkoi kutsua Donetskin ja Luhanskin asukkaita "terroristeiksi" - ja näin ollen terroristien kanssa ei voitu keskustella.

Huhtikuun 15. päivänä 2014 Kiovan hallitus aloitti sotilaallisen hyökkäyksen Donetskin ja Luhanskin alueille, mutta se johti pitkään pattitilanteeseen erityisesti siksi, että monet Ukrainan armeijan jäsenet kieltäytyivät ampumasta maanmiehiään. Tällä välin näiden kahden alueen johtajat ilmoittivat järjestävänsä kansanäänestyksen. Ukrainan hallinto ilmoitti kieltäytyvänsä tunnustamasta kansanäänestyksen tuloksia. Kansanäänestys koski kysymystä "Kannatatteko Donetskin kansantasavallan itsehallintoa" (ja samaa Luhanskin osalta). Äänestysprosentti oli 75, ja "kyllä"-tulos oli 89 prosenttia Donetskin ja 96 prosenttia Luhanskin osalta. Kukaan muu kuin näiden alueiden asukkaat eivät tunnustaneet näiden kansanäänestysten pätevyyttä.

Tämän jälkeen Ukraina aloitti massiivisen sotilaallisen hyökkäyksen näille alueille, mutta yllättäen paikalliset kansalliskaartilaiset torjuivat nämä hyökkäykset suurelta osin. ........

Ukrainan armeija on pommittanut useita kaupunkeja tappaen tuhansia ihmisiä ja tuhonnut koteja, kerrostaloja, kouluja, sairaaloita, tehtaita, vesi- ja sähkölaitoksia, mikä on sotarikos. Donetskin ja Luhanskin hallitukset ovat pyytäneet YK:ta tutkimaan Ukrainan hyökkäykset sotarikoksina. Yli miljoona ihmistä on paennut Venäjälle. Ukraina rikkoi ensimmäistä Minskin tulitaukoa, ja todennäköisesti myös nykyistä toista tulitaukoa rikotaan. Minsk II:n vastaisesti Yhdysvallat ja Kanada ovat lähettäneet joukkoja kouluttamaan Ukrainan armeijaa sodan jatkamista varten.

Minsk II:ssa edellytetään, että Ukraina ja nämä irtautuneet tasavallat käyvät keskusteluja jonkinlaisen federatiivisen poliittisen kokonaisuuden perustamisesta. Vaikka Poroshenko allekirjoitti asiakirjan, hän on ilmoittanut, ettei hänellä ole aikomusta muodostaa minkäänlaista liittovaltiota. Tämäkin on vastoin hänen allekirjoittamaansa asiakirjaa.

Termi "separatisti" tai "Venäjä-mielinen separatisti" on väärä ja halventava kuvaus Itä-Ukrainan itsehallintoliikkeestä. Suurin osa Donetskin ja Luhanskin alueen asukkaista on etnisiä venäläisiä, ja he ovat asuneet alueella noin tuhat vuotta. Heidän alueensa liitettiin Ukrainaan 1920-luvun alussa, jotta Ukrainan maatalouspohjaan saataisiin teollisuusala. Näin ollen he ovat aina eronneet huomattavasti muusta Ukrainasta. Pohjimmiltaan kyse on yksinkertaisesti ihmisistä, jotka haluavat jonkinasteista autonomiaa Ukrainan sisällä, mutta jos sitä ei voida saavuttaa, he ovat valmiita perustamaan omia pieniä itsenäisiä tasavaltoja. ......

Maan jatkuvan poliittisen myllerryksen taustalla on se, että Ukraina koostuu kahdesta pohjimmiltaan erilaisesta alueesta - sen itäosasta ja länsiosasta. Mahdollinen ratkaisu olisi löyhän liittovaltion perustaminen, jossa olisi kaksi autonomista aluetta. Toinen autonominen alue voisi vapaasti liittyä taloudellisesti tiiviimmin Euroopan unioniin ja toinen Venäjään. Muiden tällaisen järkevän ratkaisun kannattajien lisäksi tätä ehdotusta oli ironisesti esittänyt Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov, joka sanoi 20. maaliskuuta 2014:

...perustuslakiuudistus olisi toteutettava, jotta kaikkien Ukrainan kansalaisten ja alueiden etuja kunnioitetaan. Tämä on ainoa perusta laillisten viranomaisten muodostamiselle, lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan, keskus- ja alueviranomaisten... olemme vakuuttuneita siitä, että maan tilanne voidaan vakauttaa vain tekemällä Ukrainasta liittovaltio.

yatsenyuk.org.ua/ ua/news/ open/1010 14.6.2014

Арсеній Яценюк висловив співчуття рідним і близьким загиблих у Луганську воїнів
19:32, 14 червень 2014

«Низько схиляємо голови перед пам'яттю героїв, які поклали життя за свою країну, за те, щоби війна не прийшла в дім кожного з нас», - зазначив Прем'єр-міністр України Арсеній Яценюк у своєму співчутті рідним і близьким загиблих цієї ночі в Луганську військовослужбовцями.

«Вони загинули, бо стали на захист чоловіків і жінок, дітей і літніх людей, які опинилися перед загрозою винищення інтервентами і оплаченими ними нелюдами. Ми увічнимо пам'ять про наших героїв, спочатку знищивши тих, хто підняв на них руку, а потім очистивши нашу землю від цієї нечисті», - сказав він.

Арсеній Яценюк запевнив, що рідні та близькі загиблих не залишаться без уваги Уряду.

Arseni Jatsenjuk lähettää surunvalittelunsa Luhanskissa surmansa saaneiden sotilaiden omaisille ja ystäville
19:32, 14. kesäkuuta 2014.

"Kumarramme päätämme niiden sankareiden muistoksi, jotka uhrasivat henkensä maansa puolesta, jotta sota ei tulisi kaikkien kotiin, - Ukrainan pääministeri Arseni Jatsenjuk sanoi Luhanskissa samana yönä surmansa saaneiden sotilaiden perheille ja sukulaisille osoittamissaan puheissa.

"He menettivät henkensä, koska he puolustivat miehiä ja naisia, lapsia ja nuoria, jotka olivat vaarassa joutua kapinallisten ja heidän maksamiensa ei-ihmisten tappamiksi. Kunnioitamme sankariemme muistoa tuhoamalla ensin ne, jotka nostivat kätensä heitä vastaan, ja puhdistamalla sitten maamme näistä likaisista olennoista", hän sanoi.

Arseni Jatsenjuk vakuutti, että hallitus ei jätä kuolleiden perheitä ja sukulaisia huomiotta. (Huom! Käännös Arseni Jatsenjukin surunvalittelusta perustuu konekäännökseen)

 

Canadadimension.com käy läpi Ukrainan vuoden 2014 vaaleja ja vallankaappaushallituksen toimia. Vuoden 2015 vaalien jälkeen uusnatsit säilyttivät asemansa Ukrainassa. Vuoden 2014 Ukrainan hallitus, joka oli fasistien innoittama ja heti valtaantulonsa jälkeisenä päivänä se ensimmäiseksi hyväksyi lakiesityksen, jolla kumottiin Ukrainan monikulttuurinen kielilaki. Lakiehdotus kielsi venäjän-, unkarin-, moldovian-, ja romaniankielen käyttämisen kaikissa virallisissa toimissa ja tehtävissä. Vuoden 2014 lakiehdotuksessa oli myös säännös, joka kielsi kaikki venäjänkieliset tiedotusvälineet Ukrainassa.

Ukrainassa säädettiin uusi laki, joka kumosi lain, missä kiellettiin fasismin rikosten kieltäminen tai anteeksipyytäminen. Nämä edellä olevat Ukrainassa tapahtuneet toimenpiteet loivat pohjaa sille, että Ukrainan uusnatsismin kannattajat Ukrainan hallinnon hiljaisen hyväksynnän kautta alkoivat valmistautumaan vainoamaan ja syrjimään itäisessä Ukrainassa asuvia etnisiä venäläisiä, jotka olivat Ukrainan kansalaisia.

Ukrainan Krimillä 16. maaliskuuta 2014 krimiläiset äänestivät Ukrainasta irtautumisen puolesta. Äänestyksen tuloksena 97 prosenttia krimiläisistä äänesti Ukrainasta irtautumisen puolesta. Äänestyksessä paikalla olleet yli sata kansainvälistä tarkkailijaa eivät raportoineet minkäänlaisista sääntöjenvastaisuuksista.

Heti helmikuussa 2014 tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen uusi hallinto ei yrittänyt päästä sovintoon Itä-Ukrainan väestön kanssa, vaan uusi hallinto alkoi välittömästi erottamaan kaikkia paikallishallinnon virkamiehiä ja korvasi heidät Kiovan tai Länsi-Ukrainan virkamiehillä. Uusi hallinto myös pidätti paikallishallinnon virkamiehiä ja sulki heitä vankilaan. Ruutitynnyrin sytykkeet oli sytytetty, ja pian alkaisi Länsi-Ukrainan ja Itä-Ukrainan välinen aseellinen konflikti.

Näiden tapahtumien seurauksena Itä-Ukrainan kaupunkien Donetksin ja Luhanskin asukkaat alkoivat ottamaan asioita omiin käsiinsä. Itäukrainalaiset joissakin kaupungeissa erotti Kiovan nimittämiä virkamiehiä korvaten heidät omilla virkamiehillään. Itäisen Ukrainan asukkaat pyrkivät käymään keskustelua Kiovan kanssa, että saataisiin aikaan jonkinlainen hyvä ratkaisu tilanteeseen. Kiovan hallinto kieltäytyi näistä keskusteluista. Kiovan hallinto varmisti sen, että keskusteluja ei käytäisi ja he alkoivat kutsumaan Donetskin ja Luhanskin asukkaita "terroristeiksi", joiden kanssa ei voida käydä keskusteluja.

Huhtikuun 15. päivä 2014 Kiovan hallitus aloitti sotilaallisen hyökkäyksen Donetskin ja Luhanskin alueille itäisessä Ukrainassa, joiden asukkaista pääosa on etnisiä venäläisiä, mutta he myös ovat Ukrainan kansalaisia. Monet Ukrainan armeijan sotilaat kieltäytyivät ampumasta maanmiehiään. Amerikkalaisten tukema 2014 Ukrainan vallankaappaus sekä Ukrainan uuden hallinnon natsimielisyys sai aikaan sen, että Ukrainan hallinto alkoi syrjimään maansa venäläisvähemmistöä, joka eskaloitui siihen, että Ukrainan armeija teki sotilaallisen hyökkäyksen venäläisvähemmistöä kohtaan, jotka asuvat itäisessä Ukrainassa.

Koska sortotoimet venäläisvähemmistöä kohtaan kasvoivat hurjiin mittasuhteisiin, sotilasoperaatioon, niin sen seurauksena Donetsk ja Luhansk järjestivät alueillaan kansanäänestyksen Donetskin ja Luhanskin kansantasavallan itsehallinnosta. Ukrainan hallinto ilmoitti ettei se tunnusta kansanäänestyksen tuloksia. Valtamedialle ympäri maailmaa Donetsk ja Luhansk on esitetty kapinallisina "terroristeina", mutta todellisuudessa Ukrainan hallinnon sorto- ja sotatoimet saivat Donetskin ja Luhanskin nousemaan Ukrainan hallintoa vastaan. Jos missä päin tahansa olisi sellainen tilanne, että maan hallinto alkaa sortamaan sekä sotilaallisesti hyökkäisi oman maansa tietyn ryhmän ja alueen asukkaita vastaan, niin on selvää, että sorron ja hyökkäyksen kohteeksi joutuvat alkavat vastustamaan tällaista hirmuhallintoa.

Ukrainan sotilaalliset toimet itäisessä Ukrainassa johti massiiviseen sotilaalliseen hyökkäykseen Donetskin ja Luhanskin alueille. Ukrainan armeija syyllistyi sotarikoksiin tappaen tuhansia ihmisiä pommituksillaan, jotka aiheuttivat tuhoa ihmisten kodeissa, kouluissa, sairaaloissa, tehtaissa, vesi- ja sähkölaitoksissa.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Ukrainan-operaation johtavan tarkkailupäällikön sijainen Alexander Hug sanoi Reutersille antamassaan haastattelussa, että Ukrainan ja alueen venäläismielisten separatistien välistä horjuvaa tulitaukoa (Minskin sopimus) rikotaan säännöllisesti ja että molemmat osapuolet rikkovat tulitaukoa. Tässäkään asiassa ei ole vain yhtä syyllistä, sillä molemmat ovat rikkoneet tulitauko sopimusta.

Arseni Jatsenjuk toimi Ukrainan pääministerinä 27. helmikuuta 2014 - 14. huhtikuuta 2016 välisenä aikana. Jatsenjukin lähettämä surunvalittelu Luhanskissa surmansa saaneiden omaisille ja ystäville kertoo ikävällä tavalla sen kuinka siihen aikaan Ukrainan hallinto pääministeriä myöten oli hyvin epäinhimillinen, väärämielinen ja vihamielisyyksiä provosoiva Ukrainan venäjäläisvähemmistöä kohtaan.

Stopfake.org sivuston artikkeli 20.10.2014 käsittelee Jatsenjukin lausuntoa seuraavalla tavalla:


stopfake.org/en/ fake ukrainian prime minister called luhansk and donetsk people untermensch 20.10.2014

Oli vielä kesä, kun Venäjän johtavat tiedotusvälineet levittivät uutisia Ukrainan pääministerin Arseni Jatsenjukin lausuntojen natsimaisesta luonteesta. Ne väittivät, että Jatsenjuk kutsui Luhankissa ja Donetskissa toimivia niin sanottuja kansalliskaartilaisia "untermensch" (ali-ihmisiksi) - sana, jota Adolf Hitler käytti.

Ja vielä tänäkin päivänä separatistien kannattajat käyttävät tätä uutista todisteena Kiovan hallituksen "fasistisista asenteista".

Katsotaan, antoiko Jatsenjuk tällaisen lausunnon separisteja vastaan. 14. kesäkuuta 2014 klo 19:32 virallisilla Jatsenjukin verkkosivuille ilmestyi ukrainankielinen viesti, että pääministeri ilmaisi vilpittömät surunvalittelut Luhanskissa kuolleiden sotilaiden perheille.

Tässä tekstissä sanotaan (ukrainaksi): "Вони загинули, бо стали на захист чоловіків і жінок, дітей і літніх людей, які опинилися перед загрозою винищення інтервентами і оплаченими ними eiлюдами"

Viimeinen sana pitäisi tässä yhteydessä kääntää englanniksi sanalla "miscreant" (konna, roisto, rikollinen), itse asiassa juuri näin se on käännetty ministerikabinetin verkkosivuilla. Tämä käännös Jatsenukin lausunnosta ilmestyi lähes samanaikaisesti hänen henkilökohtaiselle sivustolleen: "He kuolivat, koska he puolustivat miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia, joita uhkasi tuhoaminen hyökkääjien ja rikollisten toimesta".

Ukrainan suurlähetystö Yhdysvalloissa 15. kesäkuuta klo 3:17 julkaisi ukrainankielisen tekstin, joka on identtinen Jatsenukin verkkosivuilla olevan tekstin kanssa.

Englanninkielisessä versiossa oli seuraava lause: "He menettivät henkensä, koska he puolustivat miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia, jotka joutuivat tilanteeseen, jossa heitä uhkasi kuolema ja tappaminen hyökkääjien ja ali-ihmisten kautta".

Se oli siis käännös, joka käytti sanaa ali-ihmiset, se ei ollut Jatsenjukin tekstiä. Tämä sana "нелюди", voidaan kääntää myös saksaksi - "untermensch", jota natsi-Saksan ideologit käyttivät aktiivisesti. Natsiterminologian käyttöä koskevien syytösten jälkeen suurlähetystön sivusto korvasi sanan "subhumans" sanalla "inhumans", jotta vältettäisiin tällainen väärä tulkinta.

Jatsenjuk ei siis kutsunut Kaakkois-Ukrainan asukkaita ali-ihmisiksi. Hän kutsui terroristeja epäinhimillisiksi hirviöiksi, hirviöiksi, jotka uhkaavat hävittää miehet ja naiset, lapset ja vanhukset.

 

Ukrainan suurlähetystön julkaisi USA:ssa 15. kesäkuuta klo 03.17 Jatsenjukin lausunnon, jossa sanottiin muun muassa näin: "He menettivät henkensä, koska he puolustivat miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia, jotka joutuivat tilanteeseen kohdaten tappamisen uhkan hyökkääjien toimesta, joita nämä ali-ihmiset sponsoroivat. Ensiksi, muistamme sankareita tuhoamalla ne, jotka tappoivat heidät, ja sitten puhdistamme maamme pahasta".

Nature

Löysin netistä kuvankaappauksella otetun kuvan Ukrainan Amerikan suurlähetystön sivulta, jossa näkyy sana subhumans (ali-ihminen), joka on vaihdettu sanaan inhumans (epäinhimillinen). Tästäkin varmaan syntyy väittelyä puolin ja toisin. Oletetaan ettei Jatsenjuk olisi käyttänyt sanaa ali-ihminen, vaan sanaa epäinhimillinen ja vielä sen lisäksi viittasi pahalla ja pahuudella Ukrainan venäläisvähemmistöä, niin todellisen demokraattisen ja ihmisoikeuksia kunnioittavan maan pääministeri ei voisi käyttää tällaisia sanoja. Tällaisten sanojen käyttäminen ja osoittaminen maan vähemmistöryhmiä kohtaan on vihapuhetta ja provokaatio ja yllyke vihamielisiin toimiin vähemmistöjä kohtaan. Ikävä kyllä tämä oli Ukrainan vuoden 2014 hallinnon suhtautumistapa oman maansa venäläistä vähemmistöä kohtaan.

Se mikä tässä on todella ikävää, röyhkeätä ja kauhistuttavaa on se kuinka vuoden 2014 Ukrainan hallinto yritti saada Ukrainan venäjävähemmistön näyttämään syylliseltä Ukrainan konfliktiin, vaikka todellinen syy on Ukrainan vallankaappaushallituksen ja Ukrainan uusnatsien sortotoimenpiteet Ukrainan venäläisvähemmistöä kohtaan, joka eskaloitui väkivaltaisuuksiin ja sotatoimiin.

Laitoin sanat нелюди means Yahoo hakukoneeseen, joka antoi sanalle нелюди non-humans merkityksen, joka tarkoittaa ei-ihminen. Stopfake.org sivu myönsi, että sana нелюди voidaan kääntää saksaksi myös sanalla untermensch, joka tarkoittaa ali-ihmistä. Natsi-Saksa käytti juutalaisista sanaa untermensch siksi, että kun tietty ihmisryhmä demonisoidaan ja heitä ei pidetä enää ihmisinä, vaan ali-ihmisinä tai pahoina ihmisinä, niin silloin kansa voidaan manipuloida heitä vastaan, jolla pyritään "oikeuttamaan" heidän tuhoamisensa ja tappamisensa.

Ukrainan hallinto vuonna 2014 on toiminut samalla tavalla, sillä se alkoi kutsumaan Ukrainan venäläisvähemmistöä epäinhimillisiksi ja pahoiksi ihmisiksi. Näin kansa saatiin manipuloitua oman maan kansalaisia vastaan, joka on johtanut hirvittävään sisällissotaan Ukrainan sisällä, joka on laajentunut Venäjän ja Ukrainan väliseksi sodaksi.

Kirjoitan lopuksi lyhyesti nykyisestä tilanteesta. Ukrainan kansa ei ole natsikansaa ja Ukrainan kansa kärsii hirvittävistä sodan seurauksista Venäjän armeijan toimesta. Ukrainan nykyinen presidentti juutalainen Volodymyr Zelenski ei ole natsi, mutta hänen hallintonsa ei ole lakkauttanut uusnatsien toimintaa, vaan yhä tänä päivänä esimerkiksi Ukrainan armeijassa toimii natsipataljoonia esim. Azov natsipataljoona. Azov pataljoona on osa Ukrainan Armeijaa, joka tarkoittaa sitä, että Ukrainan hallinto on hyväksynyt uusnatsijärjestön osaksi maansa järjestelmää. En tiedä, että missään päin maailmaa minkään muun maan hallinto kuin Ukraina olisi hyväksynyt natsismia kannattavan järjestön olemaan osa maansa virallista järjestelmää.

Joulukuun 16, päivä 2020 YK äänesti natsismin, uusnatsismin, rotusyrjinnän ja muukalaisvihan kannattamisen ja hyväksymisen eliminoimista. YK esitti asian seuraavasti: Natsismin, uusnatsismin ja muiden sellaisten käytäntöjen ihannoinnin torjuminen, jotka edistävät rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden nykymuotojen lietsomista : yleiskokouksen päätöslauselma / yleiskokouksen hyväksymä. AgendaA/75/251 70a Rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden poistaminen.

Äänestykseen osallistui 193 maata. 130 maata äänesti kyllä. Kaksi maata äänesti ei. 51 maata äänesti tyhjää. 10 maata ei äänestänyt ollenkaan. Ukraina ja Yhdysvallat äänestivät ei. Ei ääni tarkoitti, että äänestävä maa ei halunnut poistaa natsismin, uusnatsismin, rotusyrjinnän ja muukalaisvihan ihannoinnin poistamista, joka tarkoittaa sitä, että Ukraina ja Yhdysvallat kannattavat ja hyväksyvät natsismia, uusnatsismia, rotusyrjintää ja muukalaisvihaa.

Uskon, että normaalitilanteessa niin Ukraina kuin Yhdysvallat vastustaisivat natsismia, uusnatsismia, rotusyrjintää ja muukalaisvihaa. Yhdysvallat on kouluttanut Ukrainan sotilaita taistelemaan Venäjää vastaan ja tukee Ukrainaa, jonka syyn takia se tässä sotatilanteessa äänesti ei. Ukraina äänesti siksi ei, koska se haluaa jatkaa maassaan venäläisvähemmistön sortamista sekä hyväksyy natsismin maassaan, koska uusnatsit vihaavat venäläisiä ja siten uusnatsit antavat voimakkaan lisäpanoksen taistelussa Venäjää ja Ukrainan venäjävähemmistöä vastaan.

En millään tavalla hyväksy ja tue Venäjän sotatoimia Ukrainaa vastaan, vaan pidän niitä tuomittavina ja väärinä, missä Venäjän armeija on tappanut Ukrainan siviilejä. Olen pyrkinyt kirjoittamaan tästä Ukrainan tilanteesta puolueettomasti ja sydämessäni en hyväksy minkäänlaisia sota- ja sortotoimia ketään kohtaan.

Kun katson tätä nykyistä tilannetta Suomen näkökannalta ja sitä jos Suomen ja Venäjän välille syttyisi sota, niin sellaisia merkkejä on ilmassa, että täällä Suomessakin voisi syntyä voimakasta hajaannusta ihmisten välille. Ei Naton kannattavien ja Natoa kannattavien välillä voi tapahtua verisiä yhteenottoja Suomen maaperällä. En nyt sano, että tällaista varmasti tulee tapahtumaan, mutta kun katsoo suomalaisten mielipiteitä esim. sosiaalisesta mediasta, niin tällainen vastakkainasettelu voisi vaikka tapahtua, mutta tietenkin toivon ettei sellaista tulisi tapahtumaan, että Suomen kansa jakautuisi verisesti kahtia. Olen rauhan mies ja aina rauhan puolella sotaa vastaan.


 

Petri Paavola 26.4.2022

Lähteet:
worldbeyondwar.org/ background to the present russia ukraine crisis
cbsnews.com/ news/ official results 97 of crimea voters back joining russia
reuters.com/ article/ us cohen ukraine commentary
amnesty.org/ en/latest/ news/2015/05/ ukraine new evidence prisoners tortured and killed amid conflict
hrw.org/news/2014/07/24/ ukraine unguided rockets killing civilians
amnesty.org/en/ wp content/ uploads/ 2021/06/eur500402014en
dailytelegraph.co.nz/ former inmates of neo nazi militia run prison in ukraine chilling testimony on torture abuse

euromaidanpress.com/ security service of ukraine compile concentration camps and mass graves in the donbas
english.pravda.ru/ hotspots/ 128612 ukraine organ trafficking
america.aljazeera.com/ articles/ 2014/10/20/ ukraine war crimes
newsweek.com/ 2017/12/08/ ukraine war rape sexual violence
canadiandimension.com/ articles/view/ the ukraine crisis why and how it has come to this
yatsenyuk.org.ua/ ua/news/ open/1010
reuters.com/article/ us ukraine crisis osce/ osce sees increase in ceasefire violations in east ukraine
stopfake.org/en/ fake ukrainian prime minister called luhansk and donetsk people untermensch
usa.mfa.gov.ua/en/news/
digitallibrary.un.org/record/3894841?ln=en

 

 

 

 





eXTReMe Tracker