Etusivulle
Raamatunopetuksia
Anna palautetta


              

Voiko uskova avioitua uskomattoman kanssa?

Monia uskovia askarruttaa sellainen asia, että voiko uskova avioitua uskomattoman kanssa. Pyrin käymään läpi tätä asiaa Raamatun sanan valossa. Olen sitä mieltä, että Uuden Liiton aikakaudessa Jumalan varsinainen tahto on uskovien kesken solmittava avioliitto, mutta uskovan meneminen uskomattoman kanssa avioliittoon ei myöskään ole sellainen asia, joka pitäisi purkaa ja etteikö heidän avioliittonsa olisi voimassa Jumalan silmissä.

Tämä asia on tärkeätä ymmärtää oikealla tavalla, koska muuten sen kautta voidaan saada aikaan paljon ikäviä asioita. Väärinkäsitysten välttämiseksi kirjoitukseni on hyvä lukea kokonaan, eikä sieltä täältä. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanalla rukouksen kera. Jos olen erehtynyt tämän kirjoituksen ja opetuksen suhteen, niin toki olen halukas tekemään parannuksen ja muuttamaan mieleni, mutta nyt tällä hetkellä näen, ymmärrän ja uskon tämän asian kuten sen esitän tässä kirjoituksessani.


Sisällys:
Vanhan liiton ilmoitus
Huomioita vanhasta liitosta
Uusi Liitto

 

Vanhan liiton ilmoitus

Kun tutkimme Jumalan sanan ilmoitusta vanhan liiton puolelta, niin se on selkeä ja kiistaton tosiasia ettei Jumalan tahto ollut että israelilaiset olisivat menneet naimisiin pakanoiden kanssa. Syykin on selvä etteivät pakanat olisi houkutelleet epäjumalanpalveluksen kautta israelilaisia pois Herran tieltä ja uskosta Jumalaan. Tietyt Raamatun kohdat tuovat esille selkeästi sen kuinka vanhan liiton aikana oli selkeä Jumalan tahto etteivät israelilaiset avioitunet pakanoiden kanssa.

Lain opetus

2 Moos 5:
11 Noudata, mitä minä tänä päivänä käsken sinun noudattaa. Katso, minä karkoitan sinun tieltäsi amorilaiset, kanaanilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset.
12 Kavahda, ettet tee liittoa sen maan asukasten kanssa, johon tulet, etteivät he tulisi teidän keskuudessanne ansaksi;
13 vaan kukistakaa heidän alttarinsa ja murskatkaa heidän patsaansa ja hakatkaa maahan heidän asera-karsikkonsa.
14 Älä kumarra muuta jumalaa; sillä Herra on nimeltänsä Kiivas, hän on kiivas Jumala.
15 Älä siis tee liittoa maan asukasten kanssa, ettet, kun he kulkevat haureudessa jumaliensa jäljessä ja uhraavat jumalillensa ja kutsuvat sinua, sinä söisi heidän uhristaan,
16 ja etteivät heidän tyttärensä, kun sinä otat heitä pojillesi vaimoiksi ja kun he kulkevat haureudessa jumaliensa jäljessä, viettelisi sinun poikiasikin haureudessa kulkemaan heidän jumaliensa jäljessä.

5 Moos 7:
1 ¶ "Kun Herra, sinun Jumalasi, vie sinut siihen maahan, jota menet ottamaan omaksesi, ja kun hän sinun tieltäsi karkoittaa suuret kansat, heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, nuo seitsemän kansaa, jotka ovat sinua suuremmat ja väkevämmät,
2 ja kun Herra, sinun Jumalasi, antaa ne sinulle alttiiksi ja sinä voitat ne, niin vihi heidät tuhon omiksi; älä tee liittoa heidän kanssansa äläkä osoita heille armoa.
3 Älä lankoudu heidän kanssansa; älä anna tyttäriäsi heidän pojillensa äläkä ota heidän tyttäriänsä pojillesi vaimoiksi.
4 Sillä he viettelevät sinun poikasi luopumaan minusta ja palvelemaan muita jumalia; ja silloin Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja hän hävittää sinut nopeasti.
5 Vaan tehkää heille näin: kukistakaa heidän alttarinsa, murskatkaa heidän patsaansa, hakatkaa maahan heidän aserakarsikkonsa ja polttakaa tulessa heidän jumalankuvansa.
6 Sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa; Herra, sinun Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on.
7 Ei Herra sentähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat,
8 vaan sen tähden, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne; niin Herra vei teidät pois väkevällä kädellä ja vapahti sinut orjuuden pesästä, faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä.

Jumala oli luvannut antaa Kanaanin maan israelilaisille, mutta he eivät saaneet avioitua siellä asuvien pakanoiden kanssa. Syy siihen oli että pakanat viettelisivät israelilaiset luopumaan uskosta Herraan, jonka seurauksena he palvelisivat epäjumalia.

Herra valitsi Israelin kansan omaisuuskansakseen, koska se oli pieni ja heikko kansa. Israel oli Herralle pyhitetty kansa, että he pitäisivät Jumalan käskyt ja vaeltaisivat pyhyydessä ja uskossa totuuteen. Avioliitto pakanan kanssa olisi todella suuri vaara ja uhka, jonka kautta israelilainen voisi eksyä palvelemaan epäjumalia. Pakana kääntäisi israelilaisen sydäntä pois päin Herrasta, mutta israelilaisen sydämen ensimmäinen rakkaus piti olla Jumala, jota hänen tulee rakastaa kaikesta sydämestään, sielustaan ja voimastaan (5 Moos 6:4,5).

On aivan varmaa ettei uskovan ihmisen jumalaton puoliso pysty ymmärtämään sitä, että hänen aviopuolisonsa ensimmäinen ja voimakkain rakkauden kohde on Jumala. On myös selvää, että jumalaton puoliso pyrkii voittamaan ensimmäisen sijan rakkaudessa, niin että uskova asettaisi jumalattoman sydämessään ensimmäiselle sijalle. Silloin kun kaksi ihmistä muodostaa avioliiton, jossa toisen sydän kuuluu Raamatun Jumalalle ja toisen tälle maailmalle ja sen himoille ja synneille, niin on selvää, että sellainen liitto rasittaa molempia osapuolia sekä voi tuoda ja myös tuo tietynlaisia jännitteitä parisuhteeseen. Pahin ongelma ja vaara on uskovan kylmentyminen uskossa jumalattoman aviopuolison vaikutuksen ja toimien vuoksi. Jumalan tahto ei ole, että uskova avioituisi jumalattoman ihmisen kanssa sen Jumala on tehnyt jo hyvin selväksi vanhan liiton kautta.

Ikävä ja tuskallinen opetus

Esra 10:
2 Sekanja, Jehielin poika, Eelamin jälkeläisiä, puhkesi puhumaan ja sanoi Esralle: "Me olemme olleet uskottomat Jumalaamme kohtaan, kun olemme ottaneet muukalaisia vaimoja maan kansoista. Mutta kuitenkin on Israelilla vielä toivoa.
3 Niin tehkäämme nyt Jumalamme kanssa liitto, että me Herran neuvon mukaan ja niiden neuvon mukaan, jotka pelkäävät meidän Jumalamme käskyä, toimitamme pois kaikki ne vaimot ja heistä syntyneet lapset; tehtäköön lain mukaan.

.......................

10 Ja pappi Esra nousi ja sanoi heille: "Te olette olleet uskottomat, kun olette ottaneet muukalaisia vaimoja, ja niin te olette lisänneet Israelin syyllisyyttä.
11 Mutta antakaa nyt Herralle, isienne Jumalalle, kunnia ja tehkää hänen tahtonsa: eristäytykää maan kansoista ja muukalaisista vaimoista."
12 Niin koko seurakunta vastasi ja sanoi suurella äänellä: "Niinkuin sinä olet puhunut, niin on meidän tehtävä.

 

Israelin kansan keskuudessa oli paljon miehiä, jotka olivat ottaneet pakanoista vaimoja itselleen. Tämän seurauksena oli suuri vaara, että tämä villitys leviäisi yhä enemmän ja vieläkin suuremmassa määrin Jumalan kansan keskuuteen. Sen tähden lain opetuksen mukaisesti ne jotka olivat ottaneet itselleen pakanavaimoja luopuivat heistä ja liitosta syntyneistä lapsista. Toisin sanoen he ottivat avioeron ja hylkäsivät pakanavaimonsa.

 

Tämä voi näyttää julmalta teolta, mutta kyseessä oli vaara, että Israel voisi menettää erikoisoikeutensa olla ja toimia Jumalan pyhänä kansana. Jos näitä vaimoja ei olisi hylätty, niin heidän kauttansa pakanoiden epäjumalanpalvelus olisi voinut tuhota koko kansan. Tästä näkökulmasta katsottuna asia näyttää erilaiselta ja hyväksyttävältä. Pakanavaimot eivät varmasti joutuneet heitteille, vaan palasivat oman kansansa pariin löytäen sieltä uudet miehet itselleen.

 

Tarinan opetus on melkoinen. Kun israelilaiset miehet tekivät vastoin Jumalan tahtoa ja sen ymmärrettyään hylkäsivät pakanavaimonsa lapsineen, niin kaikilla heillä oli eroamisen aiheuttama tuska sydämissään niin miehillä suhteessa vaimoihinsa sekä lapsilla isiinsä, kun perheet rikkoutuivat. Synti tuottaa aina kipua ja kärsimystä ihmisen sydämeen ja se oli varmasti tämän asian ikävä ja tuskallinen opetus. Raamatun opetuksen mukaan on selvää ettei Jumalan suoranainen tahto ole, että Hänen kansansa avioituisi jumalattomien kanssa.

 

Simsonin tapaus

 

Tuom 14:
1 ¶ Ja Simson meni alas Timnaan ja näki Timnassa naisen, filistealaisten tyttäriä.
2 Niin hän tuli sieltä ja kertoi sen isälleen ja äidilleen ja sanoi: "Minä näin Timnassa naisen, filistealaisten tyttäriä; ottakaa hänet nyt minulle vaimoksi".
3 Hänen isänsä ja äitinsä sanoivat hänelle: "Eikö ole yhtään naista veljiesi tyttärien joukossa ja minun koko kansassani, kun aiot mennä ottamaan vaimon ympärileikkaamattomien filistealaisten joukosta?" Mutta Simson sanoi isälleen: "Ota hänet minulle, sillä hän on mieluinen minun silmissäni".
4 Mutta hänen isänsä ja äitinsä eivät tienneet, että se tuli Herralta, sillä hän etsi tilaisuutta filistealaisia vastaan. Filistealaiset näet hallitsivat siihen aikaan Israelia.

 

Simson otti itselleen pakanavaimon, josta Raamattu sanoo, että se tuli Herralta. Laissa oli selkeä kielto ettei israelilainen saanut avioitua pakanan kanssa, joten miksi Herra salli Simsonille pakanavaimon ja rikkoiko Jumala itse oman käskynsä?

 

Jumala ei rikkonut omaa lakiansa vastaan, enkä ymmärrä jaetta jaetta neljä siten, että se olisi ollut Herran johdatus ja tahto, vaan Herran sallimus Simsonille, joka lipsui tässä kohden Jumalan tahdosta. Kun Simson teki vastoin Jumalan tahtoa, niin sen seurauksena Simsonin filistealainen vaimo sekä vaimon isä kuolivat. Jumala salli Simsonin erehtyä, mutta hän joutui kantamaan tekonsa seuraukset, jotka olivat kauheita ja karmaisevia.

 

Simson ei oppinut tästä kovinkaan paljon, sillä hän rakastui vaimonsa kuoleman jälkeen filistealaiseen Delilaan. Delila langetti Simsonia sillä seurauksella, että Simson menetti voimansa ja voitelunsa sekä sokeutui ja kohtasi vielä sen jälkeen oman kuolemansa.  Simson joutui kokemaan ikäviä asioita valintansa tähden, hän pääsi kuitenkin perille saaden pelastuksen Jumalan armosta, mutta monen kolhun ja haavan sekä kärsimyksen kautta. Jumala salli tämän kaiken, että me ymmärtäisimme kuinka vakava asia on toimia Jumalan tahtoa vastaan.

 

Kuningas Salomo

 

1 Kun 11:
1 ¶ Mutta kuningas Salomolla oli paitsi faraon tytärtä monta muuta muukalaista vaimoa, joita hän rakasti: mooabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, siidonilaisia ja heettiläisiä,
2 niiden kansain naisia, joista Herra oli sanonut israelilaisille: "Älkää yhtykö heihin, älköötkä hekään yhtykö teihin; he varmasti taivuttavat teidän sydämenne seuraamaan heidän jumaliansa". Näihin Salomo kiintyi rakkaudella.
3 Hänellä oli seitsemänsataa ruhtinaallista puolisoa ja kolmesataa sivuvaimoa; ja hänen vaimonsa taivuttivat hänen sydämensä.
4 Ja kun Salomo vanheni, taivuttivat hänen vaimonsa hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia, niin ettei hän antautunut ehyin sydämin Herralle, Jumalallensa, niinkuin hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut.

5 Niin Salomo lähti seuraamaan Astartea, siidonilaisten jumalatarta, ja Milkomia, ammonilais-iljetystä.
6 Ja Salomo teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, eikä uskollisesti seurannut Herraa niinkuin hänen isänsä Daavid.
7 Silloin Salomo rakensi Kemokselle, mooabilais-iljetykselle, uhrikukkulan sille vuorelle, joka on itään päin Jerusalemista, ja samoin Moolokille, ammonilais-iljetykselle.
8 Näin hän teki kaikkien muukalaisten vaimojen mieliksi, jotka suitsuttivat ja uhrasivat jumalilleen.
9 ¶ Niin Herra vihastui Salomoon, koska hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta, Israelin Jumalasta, joka kahdesti oli ilmestynyt hänelle
10 ja nimenomaan kieltänyt häntä seuraamasta muita jumalia, ja koska hän ei ollut noudattanut Herran kieltoa.
11 Sentähden Herra sanoi Salomolle: "Koska sinun on käynyt näin, ja koska et ole pitänyt minun liittoani etkä noudattanut minun käskyjäni, jotka minä sinulle annoin, niin minä repäisen valtakunnan sinulta ja annan sen sinun palvelijallesi.
12 Mutta isäsi Daavidin tähden minä en tee tätä sinun päivinäsi; sinun poikasi kädestä minä sen repäisen.
13 Kuitenkaan en minä repäise koko valtakuntaa: yhden sukukunnan minä annan sinun pojallesi palvelijani Daavidin tähden ja Jerusalemin tähden, jonka minä olen valinnut."

 

Kuningas Salomo toimi vastoin Herran sanaa ja tahtoa ottaessaan vaimoikseen faraon tyttären sekä mooabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, siidonilaisia ja heettiläisiä naisia. Salomo kiintyi vaimoihinsa ja rakasti heitä jopa niin paljon, että rakkaus Herraan kohtaan hiipui hänen sydämessään, kun pakanavaimot taivuttelivat ja suostuttelivat hänet palvelemaan epäjumalia.

 

Raamattu sanoo Salomonin langenneen vanhoilla päivillään pakanavaimojensa taivuttelun takia. Kun Salomonin sydän kylmeni, niin hän ei enää antautunut ehyellä sydämellä uskomaan Herraan, jonka seurauksena hän alkoi palvomaan ja seuraamaan Astartea, siidonilaisten jumalatarta sekä ammonilaisten iljetystä Milkomia. Salomo teki pahaa sekä syntiä Herran edessä ja hän jopa pakanavaimojensa mieliksi rakennutti uhrikukkulan Kemokselle, mooabilais-epäjumalalle sekä Moolokille ammonilais-epäjumalalle.

 

Jumala tuomitsi Salomonin menettämään valtakuntansa ja että hänelle jäisi hallittavaksi ainoastaan yksi sukukunta, joka tulisi tapahtumaan hänen pojalleen Rehabeamille. Rehabeamin hallittavaksi jäi Juuda, Benjamin ja Leevi, joista käytettiin nimitystä yksi heimo (sukukunta). Juudalla ja Benjaminilla oli yhteinen osuus Jerusalemista, eli he olivat tällä tavalla yhtä toistensa kanssa ja leeviläisten tehtävänä oli ylläpitää papillisia tehtäviä. Näin tämä yhtälö muodosti yhden sukukunnan.

 

Ahab ja Iisebel

 

1 Kun 21:
25 Totisesti ei ole ollut ketään, joka olisi niin myynyt itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuin Ahab, kun hänen vaimonsa Iisebel vietteli häntä.
26 Hän teki ylen kauhistavasti, kun lähti seuraamaan kivijumalia, aivan niinkuin amorilaiset tekivät, jotka Herra karkoitti israelilaisten tieltä.
27 Mutta kun Ahab kuuli nämä sanat, repäisi hän vaatteensa, pani paljaalle iholleen säkin ja paastosi. Ja hän makasi säkki yllänsä ja liikkui hiljaa.
28 Niin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:
29 "Oletko nähnyt, kuinka Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on nöyrtynyt minun edessäni, en minä anna onnettomuuden tulla hänen aikanansa: hänen poikansa aikana minä annan onnettomuuden kohdata hänen sukuansa."

 

1 Kun 16:
30 Mutta Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki hänen edeltäjänsä.
31 Ei ollut siinä kylliksi, että hän vaelsi Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä, vaan hän otti myös vaimokseen Iisebelin, siidonilaisten kuninkaan Etbaalin tyttären, ja rupesi palvelemaan Baalia ja kumartamaan sitä.
32 Ja hän pystytti alttarin Baalille Baalin temppeliin, jonka hän oli rakentanut Samariaan.
33 Ahab teki myös aseran. Ja Ahab teki vielä paljon muuta ja vihoitti Herraa, Israelin Jumalaa, enemmän kuin kukaan niistä Israelin kuninkaista, jotka olivat olleet ennen häntä.

 

Israelin kuningas Ahab otti vaimokseen Siidonin ja Tyyroon kuninkaan tyttären Iisebelin, joka houkutteli Ahabin Baalin ja Astarten palvontaan. Ahab teki paljon pahaa itsessään, mutta myös pakanavaimonsa vaikutuksen kautta. Jumala tuomitsi Ahabin, mutta ei käskenyt hänen erota vaimostaan Iisebelistä, vaikka Iisebel johdatteli hänet tekemään syntiä Herraa vastaan.

 

Kuten näemme Raamatun sivuilta, niin Jumalan tahto oli ettei israelilainen menisi naimisiin pakanan kanssa. Tämä on selkeästi ilmaistu esimerkiksi Mooseksen kirjoissa. Meidän on kuitenkin pystyttävä näkemään eräs tärkeä asia. Vaikka Jumala kielsi menemästä naimisiin pakanoiden kanssa, niin Hän kuitenkin salli sen, eikä käskenyt israelilaisen erota pakana-aviopuolisostaan esim. Salomonin, Simsonin ja Ahabin tapauksessa.

 

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka se ei olekaan Jumalan tahto, mutta jos joku kuitenkin ottaa uskomattoman aviopuolison, niin se on avioliitto Jumalan silmissä. Jos näin ei olisi, niin israelilaisen ja pakanan välinen avioliitto olisi pitänyt purkaa kaikissa tapauksissa, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut. Jumala salli sellaisenkin avioliiton, vaikka se ei ole Hänen mielensä ja tahdon mukainen asia. Ahabkin sekä monet muut hänen ja hänen vaimonsa kautta saivat maksaa kalliisti siitä kun Ahab toimi Jumalan tahtoa vastaan.

 

Uskova haluaa ja toivoo (totta kai Jumalakin haluaisi niin tapahtuvan, sillä Jumala haluaa kaikkien ihmisten pelastuvan) kun hän päättää mennä naimisiin jumalattoman kanssa, että jumalaton hylkäisi synnin tiet sekä uskoisi Herraan ja näin liittyisi seurakuntaan, eli Jumalan perheväkeen. Mutta kuten Raamatusta näemme, niin sen varaan ei kannata laskea, että uskomaton tulisi uskoon mennessään naimisiin uskovan kanssa, koska esim. Salomonin tapaus on hyvin murheellista luettavaa, sillä jumalattomat vaimot viettelivät hänet synnin teille.

 

Raamatussa on kuvattu uskovan ja jumalattoman välisiä avioliittoja ikävästä ja surullisesta näkökulmasta käsin, sillä jumalattomat johdattivat uskovan epäjumalanpalvelukseen sekä muulla tavoin pois Herran tahdosta. Tästä syystä ei ole Jumalan tahdon mukaista, että uskova avioituisi jumalattoman kanssa. Tätä asiaa ei kannata vähätellä, sillä Raamatussa on huonoja esimerkkejä tästä asiasta.

 

Huomioita vanhasta liitosta

Kun luen vanhan liiton aikaisista tapahtumista koskien israelilaisten avioliittoja, niin näen siellä erilaista suhtautumista pakanoiden kanssa solmittuihin avioliittoihin. Esran kirjassa tuli ottaa ero ja hyljätä pakanavaimot; Simsonin kohdalla Jumala salli hänelle pakanavaimon, vaikka se ei olekaan Jumalan tahto; kuningas Salomonin Jumala tuomitsi epäjumalanpalveluksesta, johon pakanavaimot hänet taivuttivat, mutta siitä huolimatta Jumala ei käskenyt häntä ottamaan avioeroa vaimoistaan.

Jumala ei käskenyt Salomonia eroamaan pakanavaimoistaan. Miksi toisessa kohtaa piti erota pakanavaimoista ja tässä kohdassa ei tarvinnut erota? Esran kohdassa oli kyse siitä, että koko Israelin kansa oli vaarassa, sillä suuri joukko israelilaisia miehiä oli ottanut pakanavaimoja ja näin oli suuri vaara, että koko seurakunta oli vaarassa pakanallistua ja siksi näistä vaimoista piti erota. Salomonin tapaus oli enemmänkin henkilökohtainen valinta ja siksi Jumala ei käskenyt Salomonia eroamaan pakanavaimoistaan. Tosin Salomonin esimerkki oli turmiollinen ja vaarallinen, sillä hän antoi pakanavaimojen houkutella hänet lankeamaan pois suoralta Herralta tieltä. Jumala salli myös Simsonin avioitua pakanavaimon kanssa, eikä käskenyt häntä eroamaan vaimostaan.

Yhteenvetona voidaan nähdä, että Jumalan tahto ei ole uskovien ja pakanoiden (jumalaton) välinen avioliitto, mutta Hän myös salli sen, eikä käskenyt eroamaan pakanavaimoista (mm. Salomon, Simsonin ja Ahabin tapauksessa). Jumala antoi ihmisen valita vastoin Hänen tahtoaan sekä kantaa valintansa seuraukset. Tämän perusteella mitä Jumalan sana opettaa emme voi tuomita, niitä jotka uskovina menevät naimisiin uskomattoman kanssa, vaan meidän tulee pitää häntä meille rakkaana uskon sisarena tai veljenä, sillä hän on vastuussa Jumalalle valinnoistaan, ei meille. Me voimme toki kertoa Jumalan sanasta ja Jumalan tahdosta, mutta emme voi pakottaa tai painostaa ketään, vaan rakkaudessa ja sävyisyydessä ohjata ja neuvoa toinen toisiamme.

Uusi Liitto

Kun luen ja tutkin Uuden Liiton ilmoitusta ja vertaan sitä uskovan ja uskomattoman avioliittoon, niin näen sen hyvin samanlaisena kuin mitä vanha liitto opetti siitä ja mitä vanhassa liitossa tapahtui sitä koskien. Tämä tarkoittaa sitä, että Uudessa Liitossakin Jumalan tahto on että uskova menisi naimisiin Jumalan johdatuksessa toisen uskovan kanssa. Jos uskova kuitenkin menee naimisiin uskomattoman kanssa, eli uskomaton hyväksyy avioliiton uskovan kanssa, niin Jumala sallii sen, vaikka se ei olekaan suoranainen Jumalan tahto ja uskova joutuu kantamaan tekonsa ja valintansa seuraukset.

2 Kor 6:
14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani".
17 Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
18 ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias".

Kun luemme tämän kohdan koko Raamatun ja Uuden Testamentin valossa, niin ymmärrämme, että tämä kohta puhuu ettei uskova saa alistaa itseään epäjumalanpalvelukseen, eikä siinä merkityksessä uskovalla voi olla mitään osaa uskomattoman kanssa. Tämä ei tarkoita avioliittoa, koska silloin Raamatun opetus riitautuisi keskenään, sillä 1 Kor 7 luvussa on opetus, että jos uskova on naimisissa uskomattoman kanssa, eikä halua ottaa avioeroa uskovasta, niin uskova ei saa hylätä häntä.

Tämä tarkoittaa silloin sitä, että 2 Kor 6:17 erotkaa heistä ei tarkoita, että uskovan tulee ottaa avioero uskomattomasta puolisostaan, vaan sitä että uskovan tulee erota epäjumalanpalvelijoista eikä kantaa heidän kanssaan yhteistä iestä, koska epäjumalanpalvelija palvelee avoimesti saatanaa ja uskova Raamatun Jumalaa. Jos 2 Kor 6:17 tarkoittaisi avioeron ottamista uskomattomasta puolisosta, niin silloin 1 Kor 7 luku ei voisi opettaa, että uskova voi jatkaa avioliittoa uskomattoman kanssa jos uskomaton haluaa elää uskovan kanssa avioliitossa.

1 Kor 7:
12 Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
13 samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
16 Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?
..............
25 ¶ Mutta neitsyistä minulla ei ole Herran käskyä, vaan minä sanon ajatukseni niinkuin se, joka on Herralta saanut sen laupeuden, että hän on luotettava.
............
39 ¶ Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa.
40 Mutta hän on onnellisempi, jos pysyy entisellään; se on minun mielipiteeni, ja minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki.

1 Kor 7 tuo esille, että jos jollakin uskovalla veljellä on uskomaton vaimo, joka suostuu asumaan hänen kanssaan, niin uskova ei saa hylätä (ottaa avioeroa) uskomatonta puolisoaan. Tekstiyhteys antaa ymmärtää, että kyseessä on tapaus missä toinen aviopuoliso tulee uskoon ja toinen ei tule uskoo, koska sana sanoo, että jos jollakin on. Toki on uskovalla siinäkin tapauksessa uskomaton aviopuoliso, jos hän menee naimisiin uskomattoman kanssa ollessaan uskova.

Näen Raamatun kokonaisopetuksen valossa Jumalan tahdon olevan, että uskova tulisi mennä naimisiin Jumalan johdatuksessa toisen uskovan kanssa. Mutta jos uskova valitsee uskomattoman aviopuolison, niin Jumala voi sen sallia samalla tavalla kuin Hän salli sen VT:n aikana. En näe asiaa siten että uskovan tulisi erota uskomattomasta aviopuolisostaan jos hän ei ymmärrä asiaa ja ymmärtää Jumalan tahdon myöhemmin uskon kasvun kautta. Jumalan silmien edessä uskova on valinnut uskomattoman aviopuolison Jumalan sallimuksesta, vaikka se ei ole olekaan Jumalan suoranainen tahto ja siten uskovan on pysyttävä tässä avioliitossa, koska avioliitto on elinikäinen sitoutuminen puolisoonsa. Jos uskomaton ei halua enää jatkaa avioliittoa ja kyllästyy uskovaan ja ottaa avioeron, niin uskova on sanan opetuksen mukaan vapaa tästä avioliitosta.

Sellaista ajatusta on väläytetty, että uskova voisi tehdä tätä koko ajan uudestaan, eli valita uskomattoman puolison ja kun uskomaton hylkää, niin etsiä itselleen taas uusi uskomaton puoliso jne. Silloin kun uskova on aidossa uskossa Herraan Jeesukseen ja hän rakastuu jumalattomaan ihmiseen, niin hänen sydämessään sitoutuu elinikäiseen suhteeseen eikä edes ajattele ja harkitse jatkuvaa vaihtokarusellia, jossa hän vaihtaisi koko ajan uskomatonta puolisoa. Jos uskovalle kävisi niin, että uskomaton aviopuoliso hylkäisi hänet, niin hänen pitäisi uskoa kerrasta, eikä etsiä itselleen uutta uskomatonta puolisoa, vaan Jumalan johdatuksessa uskova puoliso tai sitten jäädä elämään yksin.

Raamatun opetus, että uskomaton on pyhitetty uskovan puolison kautta ei tarkoita, että Jumala pyhittäisi uskomattoman sydämen tai että hän pelastuisi pyhityksen kautta. Uskomattoman pyhitys tarkoittaa sitä, että uskovan ja uskomattoman avioliitto on Jumalalle kelpaava, eikä heidän lapsensa synny saastaisina (tarkoittaa että uskovan ja uskomattoman välinen avioliitto ei ole epäjumalanpalvelusta eikä synninharjoittamista), vaan Jumalan pyhittämässä avioliitossa. Tämä opetus on varmaankin Raamatussa siksi etteivät uskovat sorsi ja syrji sellaisia uskovia, jotka ovat naimisissa uskomattoman kanssa. Ikävä kyllä tällaista syrjintää tapahtuu uskovien keskuudessa, mutta siitä täytyy tehdä parannus.

1 Kor 7 luvussa Paavali kysyy mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi? Hän kysyy sen siksi koska Korintossa oli uskovia, jotka rakastuessaan uskomattomaan ajattelivat, että Jumala voi pelastaa hänen uskomattoman puolisonsa hänen kauttansa. Kyllä Jumala voi senkin tehdä, mutta aina ei niin tapahdu ja siksi monet uskovat joutuvat melkoiseen kärsimykseen uskomattoman aviopuolison kanssa. Jumala haluaisi suojella ja varjella uskovan tällaisilta kärsimyksiltä, siksikään Jumalan tahto ei ole uskovan ja uskomattoman avioliitto. Totta kai myös uskovan ja uskomattoman avioliitto voi olla onnellinen rakkausavioliitto, vaikka uskomaton ei tulisikaan uskoon, mutta uskomaton voi myös muuttua ajan myötä huonompaan suuntaan. Toki hän voi myös tulla uskoon ajan myötä, mutta kaikille ei kuitenkaan käy niin.

Vaikka Jumala sallii uskovan ja uskomattoman välisen avioliiton, niin se ei tarkoita, että kaikki sujuu hyvin (vaikka voikin sujua hyvin) siitä on esimerkkinä VT:n ikävät tapaukset sekä käytännön ikävät tapaukset, jotka varmuudella tiedän. Uskovalla on suuri vaara eksyä pois ensirakkaudesta Jumalaa kohtaan, jos hän menee naimisiin uskomattoman kanssa ja uskomattoman kautta hän voi kiinnittää sydämensä rahaan, harrastuksiin jotka hän laittaa Jumalan edelle jne. Samoin uskova voi saada suuria kärsimyksiä uskomattoman syntielämän tähden sekä uskova voi joutua kokemaan jopa henkistä ja fyysistä välivaltaa uskomattoman taholta. Tältä kaikelta pahalta Jumala haluaa varjella omiansa.

1 Kor 7:39 tarkoittaa Jumalan tahdon olevan että jos uskovan aviopuoliso kuolee, niin hän vapaa menemään naimisiin, jos tapahtuu Herrassa, eli Jumalan johdatus sekä että uskova menisi naimisiin uskovan kanssa. Uskova vaimo (tai mies) on sidottu (lakiin - sanan opetukseen) mieheensä ( tai vaimoonsa), niin kauan kuin hänen puolisonsa elää. Uskomaton aviopuoliso ei ole uskossa, eikä häntä silloin sido Jumalan sana, vaan hän vapaa jättämään uskovan aviopuolisonsa, jos ei enää halua asua ja elää hänen kanssansa. Tämäkin asia täytyy ottaa huomioon silloin kun uskova haluaa mennä naimisiin uskomattoman kanssa, että uskova voi tulla jätetyksi milloin tahansa uskomattoman taholta. Sen sijaan uskova ei saisi ottaa avioeroa puolisostaan, ellei ole tapahtunut huoruutta. On siis syytä harkita tarkoin meneekö avioliittoon uskomattoman kanssa, joka voi milloin tahansa ottaa avioeron uskovasta.

Joku voi sanoa että uskova ei saa missään tapauksessa mennä avioon uskomattoman kanssa ja jos menee, niin uskovan on heti otettava ero kun hän ymmärtää tämän asian. Hän voi vedota siihen, että Paavali opetti uskovan ja uskomattoman avioliitosta, ei Herran sanana, vaan omana mielipiteenään, koska hän sanoi, mutta muille sanon minä, eikä Herra. Paavali sanoi myös samassa kirjeessä, että neitsyistä minulla ei ole Herran käskyä, vaan minä sanon ajatukseni niin kuin se, joka on Herralta saanut sen laupeuden, että hän on luotettava.

Paavalin opetus on linjassa sen mukaan mitä Jumala salli VT:n aikana, jolloin Hän salli pakanavaimot mm. Simsonille ja Salomonille. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka Jumalan tahto on uskovien välinen avioliitto, mutta jos joku uskova ehdoin tahdoin haluaa mennä naimisiin uskomattoman kanssa, niin Jumala sallii sen, mutta uskovan on itse kannettava valintansa seuraukset.

Koko Raamatun opetuksen valossa on väärin opettaa ja sanoa, että uskova ei saa mennä Uuden Liiton ajassa naimisiin uskomattoman kanssa. Kyllä saa mutta uskovan on otettava vastuu seurauksista ja kannettava ne sen mukaan mitä sellainen avioliitto tuo tullessaan. Avioliitto on liitto, kahdenkeskinen sopimus elinikäisestä liitosta, jonka kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä solmivat. Jumala tekee liiton vain uskoon tulleiden kanssa, ei jumalattomien kanssa. Samoin myös Uuden Liiton aikakaudessa uskovan tulisi mennä naimisiin vain toisen uskovan kanssa.

Itse uskon, että kaikkein parasta on kun uskova menisi naimisiin Jumalan johdatuksessa toisen uskovan kanssa. Jos joku uskova menee kuitenkin uskomattoman kanssa naimisiin, niin meidän tulee pitää häntä rakkaana uskon sisarena tai veljenä. Hän kantaa itse oman liittonsa seuraukset sekä siitä mahdollisesti aiheutuvat kärsimykset, mutta toki voi sellainenkin avioliitto olla onnellinen, niin että molemmat rakastavat toisiaan. Avioliitto on Jumalan asettama elin-ikäinen liittosuhde miehen ja naisen välillä ja jos uskova menee uskomattoman kanssa avioliittoon, niin tietenkään meillä uskovilla ei ole oikeutta kehottaa häntä eroamaan, sillä hän on mennyt Jumalan edessä avioliittoon ja lupautunut elin-ikäiseen suhteeseen jumalattoman kanssa ja siten kantaa kaiken vastuun siitä mitä se avioliitto tuo tullessaan. En tuomitse ketään, joka menee uskovana naimisiin uskomattoman kanssa ja pidän sellaista uskovaa yhtä rakkaana sisarena ja veljenä Herrassa kuin uskovaa, joka on avioitunut uskovan kanssa.

 

Meidän uskovien tulisi rukoilla sellaisten avioliittojen puolesta, joissa uskova on naimisissa uskomattoman kanssa. Kaikkein parasta tietysti olisi, jos uskomaton tulisi uskoon, mutta aina ei käy näin. Vaikka uskova on oman tahtonsa mukaan valinnut itselleen uskomattoman puolison vastoin Jumalan tahtoa, niin Jumala ei erota uskovaa seurakunnasta, eikä riko tehtyä avioliittoa ja vaikka Hän antaa uskovan vastata omista teoistaan ja kärsiäkin valintansa tähden, niin silti Hän rakastaa tätä uskovaa ja tukee sekä auttaa häntä hänen avioliitossaan. Meidän uskovien tulee tässäkin asiassa seurata Jumalan antamaa esimerkkiä ja hyväksyä, rakastaa sekä tukea uskovaa, joka on avioliitossa uskomattoman kanssa.
 


Linkkejä:
Uskovalle ja uskomattomalle avioliitosta
Uskova ja seksuaalisuus




Petri Paavola

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James version 1611


 

 

 

 





eXTReMe Tracker