Ilm 17:
1 ¶ Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: "Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä,
2 hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet".
3 Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
4 Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.
5 Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti".
6 Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.
7 ¶ Ja enkeli sanoi minulle: "Miksi ihmettelet? Minä sanon sinulle tuon naisen salaisuuden ja tuon pedon salaisuuden, joka häntä kantaa ja jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
7 ¶ Ja enkeli sanoi minulle: "Miksi ihmettelet? Minä sanon sinulle tuon naisen salaisuuden ja tuon pedon salaisuuden, joka häntä kantaa ja jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
8 Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.
9 Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on: Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu; ne ovat myös seitsemän kuningasta;
10 heistä on viisi kaatunut, yksi on, viimeinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän.
11 Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen.

Suuri Babylon tarkoittaa Babyloniasta alkanutta äiti jumalatar ja kuningatar kulttia, jota myös Rooman katolinen kirkko edustaa. Lopunaikana Rooman katolinen kirkko on suuri Babylon, josta ilmestyskirja opettaa. Vertaamalla ilmestyskirjan suurta Babylonia, eli porttoa katoliseen kirkkoon näemme selkeästi sen että portto on Rooman katolinen kirkko.

Ilmestyskirja sanoo porton harjoittaneen haureutta maan kuninkaiden kanssa. Tämä tuntomerkki sopii katoliseen kirkkoon: Paavi tapaa vuosittain monia valtionpäämiehiä. Tämä tuntomerkki sopii katoliseen kirkkoon.

Ilmestyskirja sanoo maan asukkaiden juopuneen porton haureuden viinistä. Tämäkin tuntomerkki sopii katoliseen kirkkoon: Katolinen kirkko on miekkalähetyksen kautta valloittanut maita sekä kansoja ja käännyttänyt ihmisiä katoliseen uskoon, eli harjoittamaan hengellistä haureutta.

Ilmestyskirja sanoo porton olevan puettu purppuraan ja helakanpunaan sekä hän on koristeltu kullalla, jalokivillä ja helmillä sekä pitää kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Nämäkin tuntomerkit sopivat katoliseen kirkkoon: Katolisen kirkon piispoille ja paaville on varattu helakanpunainen väri, jota he käyttävät asuissaan. Katolisen kirkon piispat sekä myös paavi käyttävät purppuran väristä asua. Katolinen papisto käyttää purppuran väristä asua adventin sekä paaston aikana. Paavilla on monenlaisia uskonnollisia päähineitä, joista yksi on kultainen sekä jalokivillä koristeltu. Katolinen kirkko käyttää ruusukkoa, eli rukousnauhaa, joka on tehty helmistä ja johon on liitetty krusifiksi. Katolisessa messussa paavilla on kädessään kultainen malja.

Ilmestyskirja sanoo porton otsaan olevan kirjoitettuna nimi, salaisuus Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti. Tämäkin tuntomerkki sopii katoliseen kirkkoon: Rooman katolisen kirkon ensimmäisessä sakramentissa, eli kasteen sakramentissa vedellä valelun jälkeen kastettavan otsaan tehdään öljyllä pieni ristinmerkki. Rooman katolisen kirkon vahvistuksen sakramentissa (konfirmaatio) sakramentin vastaanottajan otsaan voidellaan "pyhällä öljyllä" pieni ristinmerkki. Vahvistuksen sakramentti on Rooman katolisen kirkon mukaan sakramentti, joka antaa täyttymyksen vesikasteeseen sekä auttaa todistamaan kirkon uskosta sanoin ja teoin.

Rooman katolinen kirkon edustaja voitelee katolisen kirkon jäsenen otsan "pyhällä öljyllä" kasteen ja vahvistuksen sakramentissa. Raamatun sanan todistuksen valossa on täysin selvää, että Rooman katolinen kirkko on suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti, sillä se toimittaa sakramentin (sacramentum - mysterion) kirkon jäsenen otsaan "pyhällä öljyllä".

Ilmestyskirja sanoo porton olevan juovuksissa Jeesuksen todistajien verestä. Tämäkin tuntomerkki sopii katoliseen kirkkoon: Rooman katolinen kirkko on historiansa aikana murhannut ja tappanut Jeesuksen opetuslapsia monesta syystä.

Ilmestyskirja sanoo alkutekstin mukaan porton istuvan seitsemän vuoren tai kukkulan päällä. Tämäkin tuntomerkki sopii katoliseen kirkkoon: Rooman muinaista ydinkeskusta ympäröitsi muurit, jonka sisäpuolelle jäivät seitsemän kukkulaa: Aventinus, Caelius, Capitolium, Esquilinus, Palatinus, Quirinalis, Viminalis (nimet latinaksi). Collis Vaticanus, Mons Pincius ja Ianiculum nimisiä kukkuloita ei ole laskettu mukaan Rooman perinteisiin kukkuloihin, koska ne eivät sijaitse muinaisen ydin Rooman muurien sisäpuolella. Katolinen kirkko opettaa paavin olevan Rooman piispa (paavi), joten tuntomerkki seitsemän Rooman kukkulasta sopii täydellisesti katoliseen kirkkoon.

Rooman katolisen kirkon voi myös tunnistaa nimestä Babylon. Persialaiset valloittivat Mesopotamian, jonka seurauksena babylonialaiset papit pakenivat Pergamoon, joka sijaitsi Vähässä-Aasiassa. Babylonian papit kunnioittivat kreikkalaisten Pantheon temppeliä (kaikkien jumalien temppeli), mutta kuitenkin he jatkoivat Babylonialaista uskonnon harjoitusta mm. Saturnus kulttia. Babylonialaiset papit säilyttivät Babylonian uskonnon menot myös Pergamon Zeus temppelissä. Pergamon babylonialainen uskonnonkultti tuli Roomaan vuonna 133 eKr. Pergamosta tullut Babylonian uskonto tuli niin yleiseksi Roomassa, että silloin Roomaa kutsuttiin ”Uudeksi Babyloniaksi”.

Raamattu opettaa, että vedenpaisumuksen jälkeiseen maailmaan syntyi uskonto, jossa palvottiin aurinkoa ja taivaan kuningatarta. Tämä uskonto syntyi Babyloniaan. Babyloniassa tehtiin korkeita torneja (Zikkurat), jonka huipulla oli temppeli, joka oli pyhitetty taivaan kuningattarelle. Tässä temppelissä he palvoivat taivaan kuningatarta.

Babylonialainen saatanan uskonto siirtyi Pergamoon ja sieltä myös Roomaan. UT:ssa on myös maininta siitä, että saatanan valtaistuin on Pergamossa, koska siellä oli voimassa tämä babylonialainen uskonto. Pergamosta babylonian uskonto rantautui Roomaan vuonna 133 eKr., josta sitten tämä babylonialainen uskonto siirtyi suoraan Rooman katoliseen kirkkoon sen nähtyä päivänvalon 300-luvulla. Näin katoliseen kirkkoon sopii myös Ilmestyskirjan 17:ssa ja 18:ssa luvussa olevat kuvaukset suuresta Babylonista, jonka kantaa sisällään äiti uskontoa eli Babylonialaista taivaan kuningatar uskontoa.

Ilmestyskirja kertoo porton olevan täynnä kauhistuksia sekä haureuden riettauksia. On sanomatta selvää, että katolisen kirkon saatanallinen musta messu sekä surmatut lapsiuhrit edustavat äärimmäistä ja absoluuttista pahuutta, joka tarkoittaa sitä, että näihin messuihin osallistuvat katoliset sekä siihen kytköksissä olevat ihmiset ovat ihmishirviöitä valkeuden valeasuun pukeutuneina.

Raamattu puhuu ilmestyskirjassa suuresta Babyloniasta, joka tarkoittaa Babylonian uskonnon uskomuksia ja tapoja rituaaleja, jossa tapettiin lapsia uhreina epäjumalille. Muinaisessa Lähi-idässä palvottiin Molok-epäjumalaa, jolle uhrattiin lapsia polttouhreina. Läheltä muinaista Babyloniaa on löydetty kaiverrus, josta käy ilmi että Babylonian kuningas Nebukadnessar tarjosi poikaansa elävältä poltettavaksi varmistaakseen näin kansansa suojelun epäjumalien taholta. Muinaisen maailman valtaeliitti oli mukana avoimesti saatanallisissa rituaalimurhissa.

Ilmestyskirjan mukaan lopunajassa suuri portto (Babylon- katolinen kirkko) suorittaa kauhistuksia maan päällä. Tämäkin todistaa sen että katolisessa kirkossa suoritetaan saatanallisia mustia messuja lapsiuhreineen Babylonian muinaisen uskonnon mukaisesti. Muinaisen Babylonian rituaalimurhia tehdään myöskin lopunajassa ja siitä todistaa Raamatun sana, sillä se kertoo lopunajan suuresta Babylonista, joka harjoittaa kauhistuttavia asioita ja tekoja.

Babylonin uskontoon kuului lasten ja ihmisten uhraaminen sekä mm. oppi taivaan kuningattaresta (katolisessa kirkossa Maria on taivaan kuningatar); Babylonin uskonnossa oli oppi veden vihmonnasta, jonka kautta saadaan synnit anteeksi sekä uusi elämä (katolinen kirkko opettaa vesikasteen pelastusta); Babylonin uskonnossa käytettiin rukousnauhoja (katolisessa kirkossa käytetään rukousnauhoja); Babylonian uskonnossa oli papeista valittu erillinen neuvosto, jota ylipappi johti (katolisessa kirkossa paavi johtaa kardinaaleja, jotka ovat olleet pappeja); Babylonian uskonnossa papisto ei saanut mennä naimisiin (katolisen kirkon papit eivät saa mennä naimisiin);  Babylonian uskonnossa palvottiin patsaita ja epäjumalia (katolisessa kirkossa palvotaan ja kunnioitetaan patsaita ja epäjumalia).

Babylonian ja katolisen kirkon täysin samankaltainen oppirakenne ja käytäntö ei pääty edellä esitettyihin kohtiin, vaan niitä on lukematon määrä lisää. Katolinen kirkko on Babylonian uskonnon perillinen ja sen jatkumo maan päällä. Tämä tarkoittaa sitä, että katolinen kirkko toimii tarkasti Babylonian uskonnon oppien ja toimintojen mukaisesti. Koska Babylonian uskontoon kuului myös ihmisuhrit, niin ne kuuluvat myös katoliseen kirkkoon. Näihin ihmisuhreihin ottaa osaa vain pieni kirkon eliittijoukko, ei tavalliset papit ja kirkkoväki.