Vastine Emil Antonille katolisen kirkon harhaoppeihin osa 2

Emil Anton oli vieraana Jyri Lehtosen Youtube-kanavalla 27.8.2024, jossa Emil Anton vastasi minun kirjoittamaani kirjoitukseen, jonka kirjoitin Jyrin ja Emilin ensimmäisestä Youtube lähetyksestä (25.7.2024), jossa he käsittelivät minun sanomisiani katolisesta kirkosta. Tämä toinen lähetys, missä Emil Anton vastailee ja kertoo näkemyksiään on siinä mielessä tärkeä käydä läpi, koska sekin todistaa katolisen kirkon epäraamatullisista opeista, siksi on tärkeätä käydä se huolellisesti läpi. Tämän takia kirjoituksestani tulee taas pitkä, koska näitä asioita ei voi vain lyhyesti kirjoittaa, jos aikoo käydä asiat läpi mahdollisimman huolellisesti läpi.

Tämä kirjoitus on ehkä kaikkein tärkein kirjoittamani puolustuspuhe Raamatun totuuden puolesta katolisen kirkon harhaoppeja vastaan. Siksi minusta jokaisen uskovan olisi hyvä lukea tämä, että välttyisi tässä lopunajassa katolisen kirkon harhaopeista ja välttyisi myös olemasta katolisen kirkon agendan ja päämäärän uhri, josta harva uskova edes on tietoinen, mistä kirjoitan myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Olemme ekumeenisessa luopumuksen ajassa, jossa Rooman katolinen kirkko tekee koko ajan yhä enemmän itseään hovikelpoiseksi protestanttien keskuudessa. Suurin osa ei roomalaiskatolisista kristityistä (pois lukien ortodoksikirkko) on nähnyt kautta protestanttisen historian paavin kirkon porttokirkkona ja paavin eräänä antikristuksena. Mutta, nyt ihan viime vuosikymmeninä tähän asiaan on tullut sellainen muutos, että protestantit ovat alkaneet näkemään paavin kirkon eri tavalla, ei enää porttokirkkona, eikä paavia eräänä antikristuksena, vaan osana Raamatun kristinuskoa.

Koska tällainen sokeus koskien paavin kirkkoa vaikuttaa myös monien paikoin (ei kaikkien sydämissä) Suomenkin vapaiden suuntien uskovien sydämissä, niin sitä suuremmalla syyllä on todella tärkeätä kirjoittaa tämä kirjoitus ja tuoda esille paavin kirkon väärät opit sekä Raamatun sanan totuus. En voi vaatia ja käskeä ketään lukemaan kirjoitustani, mutta voin toivoa, että lukisit tämän kirjoituksen, koska on äärimmäisen tärkeätä oppia erottamaan valhe ja totuus toisistaan. Olemme kaikki vajavaisia ihmisiä (minäkin) ja siksi on todella tärkeätä, että tutkit kirjoitukseni Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera.

Sisällys:
Alkusanat
1 Kor 9:5 Pietarin vaimo
Kaanon ja kirkon perustaminen
Maria ei ole taivaan kuningatar
Kuulovirhe ja anteeksipyyntöni
Jesuiittamainen strategia kohti katolista ykseyttä
Messu-uhri katolisen kirkon voimakkain sovitusuhri
Pelastukseen riittää yksin Herra Jeesus siihen ei kuulu Maria ja messu-uhri
Seurakunta on Herra seurakunta ei ihmisen seurakunta

Alkusanat

Tarkoituksenani on käydä läpi sellaisia tärkeitä asioita Emilin puheesta, joiden kautta voidaan nähdä Rooman katolisen kirkon harhaopit sekä mikä on Raamatun sanan totuus. En siis käy läpi hänen koko puhettaan, vaan sen minkä koen tärkeäksi ottaa esille. Aikaisemmin historiassa katolisen kirkon harhaopit ovat olleet selviä ns. protestanteille, mutta koska näin ei ole enää luopumuksen takia, niin siksi on todella tärkeätä käsitellä tätä aihetta, sillä sanoohan esim. apostoli Paavali näin voimakkaasti:

Gal 1:
8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.

Laitan taas tässäkin kirjoituksessani Emil Antonin puheen kursiiviin sen helpottamiseksi, että tiedämme kuka puhuu ja mitä puhuu. Tarkoitukseni ei ole lyödä ketään, ei halventaa, mutta aion rakkauden sävyisyydessä kirjoittaa mahdollisimman suorasti ilman kiertelyä ja kaartelua.

1 Kor 9:5 Pietarin vaimo

Emil Anton sanoi seuraavasti toisessa puheessaan:

Emil Anton:
Ehkä alkuun sanoisin, että viime kerralla kun nauhoitettiin, niin edelliset kaksi yötä mä olin nukkunut tosi huonosti ja erittäin lyhyesti, ja sen takia mä olin vähän puoltsompi. Ja ihan aina ei ajatus kulkenut mahdollisimman kirkkaasti, että joskus meni Paavola ja Paavali sekaisin ja tämmöisiä juttuja. Ja sitten myös esimerkiksi muistin, että kun käsiteltiin tätä Pietarin ja varhaisten piispojen tai kaitsijoiden tai näin selibaattikysymystä, niin tuli sen jälkeen mieleen, että ainiin jäi käsittelemättä se 1 Kor 9:5. Ja siihen tietenkin sitten useampikin henkilö ja Paavolakin vetosi sitten jälkeenpäin. Ja se kyllä olisi, mun mielestä mä mainitsin sen isä Oskarin kirjoituksen meidän blogilla hapatusta.net, jonka nimi on Pappien selibaatin apostolinen alkuperä. Siinä se on ihan hyvin käsitelty, mutta tosiaan se osin johtuu ihan vain väsymyksestä, että mä unohdin sen käsitellä.

Kyseessä on suurempi asia kuin pelkkä unohdus, koska Emil Anton sanoi tällä tavalla siinä ensimmäisessä Youtube puheessa Lehtosen kanavalla:

Emil Anton:
Kaikki tunnustivat, että Pietari oli naimisissa ja monet muutkin. Mutta mitä hänelle tapahtui, että Jeesus kutsui hänet, niin ei ole myöskään Raamatussa sanottu, että sen jälkeen Pietari olisi ensinnäkään, että onko se vaimo ollut elossa. Siitä ei ole mitään Raamatussa tietoa. Ja varsinkaan siitä, että ne olisivat eläneet aviollista elämää sen jälkeen vielä. Ei siitäkään ole mitään suoraa mainintaa. Paljon tämmöisiä ylitulkintoja."

Emil Anton sanoi ettei Raamattu kerro siitä mitään oliko Pietarin vaimo edes elossa sen jälkeen kun Jeesus kutsui hänet (apostoliksi). Tästä ei ole Emilin mukaan mitään tietoa Raamatussa.

1 Cor 9:5 Do we not have the right to take along a Christian wife, as do the rest of the apostles, and the brothers of the Lord, and Kephas? New American Bible vatikaanin nettisivulla

1 Cor 9:5 And every right to be accompanied by a Christian wife, like the other apostles, like the brothers of the Lord, and like Cephas? Catholic.org sivusto

1 Cor 9:5 Do we not have the right to take along a Christian wife, as do the rest of the apostles, and the brothers of the Lord, and Cephas? United States Conference of Catholic Bishops (USCCB)

1 Kor 9:5 Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa, uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekevät? 33/38

Kaikki edellä olevat katolisen kirkon Raamatunkäännökset tuovat esille 1 Kor 9:5 kohdassa, että apostoleilla ja Pietarillakin oli vaimo, käyttäen englanninkielen wife sanaa. Oliko kyse siis pelkästä unohduksesta, kun Emil Anton sanoi ja väitti ettei Raamatussa ole edes tietoa siitä oliko Pietarin vaimo ollut elossa. Tämä ei näytä unohdukselta, vaan Emilin omasta mielestään "varmasta tosiasiasta", joka ei kuitenkaan ole totta, koska Raamattu tuo selvästi esille, että Pietarin vaimo oli elossa.

Sinä ensimmäisessä puheessaan Emil sanoi ettei Raamatussa ole tietoa siitä, että apostolit olisivat eläneet aviollista elämää sen jälkeen kun heistä tuli apostoleja. Apostoli Paavali kirjoittaa seuraavasti:

1 Kor 7:
2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.
3 Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.
4 Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.

Avioliitto miehen ja naisen välillä on paljon muutakin kuin sukupuoliyhteyttä, mutta Paavali kirjoitti, että aviomies ja vaimo ovat myös sitä varten, että vältytään haureuden synneiltä. 1 Kor 7:2-4 jakeet kertovat, että sukupuolielämä kuuluu myös avioliiton velvollisuuksiin, joka estää haureuden syntejä. Raamattu opettaa selkeästi, että sukupuolielämä kuuluu avioliittoon, joka koski tietenkin myös apostoleja.

Mutta palataan siihen toiseen ja uusimpaan Emil Antonin puheeseen, jossa hän sanoi näin:

Emil Anton:
Ja sitten vähän niin kuin jonkinlainen ehkä nöyryyden oppitunti tässä, kun katsotaan, mitä Petri Paavola sitten kirjoitti. Se kirjoitti tällä tavalla reaktiona, että joko Emil Anton ei tunne Raamatun sanaa tai sitten hän tietoisesti valehtelee, koska Raamattu kertoo meille, että apostolit, kuten esim. Pietari, elivät aviollista elämää sen jälkeen, kun heistä oli tullut apostoleja. Ja tämä teksti, johon viitataan, sanoo siis näin, eikä meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa uskon sisarta niin kuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas, eli Pietari, tekevät. No, onko tosiaan ei tunteminen tai valehteleminen ainoat vaihtoehdot? Onko ihan pakko tehdä tällainen vastakkainasettelu vai olisiko mahdollista, että voisi esimerkiksi vaikka vaan tapahtuva väsymyksistä johtuva unohdus. Tai sitten olisiko kenties mahdollista, että on olemassa tulkinta tästäkin tekstistä, joka on ihan johdonmukainen sen kanssa, mitä olen esittänyt, ja ei ole ainoa tulkinta se, mitä Paavola esittää. Ehkä voisi harjoittaa vähän enemmän sellaista nöyryyttä tällaisen nopean tuomion sijasta, että ei ne ole ainoat vaihtoehdot, ne tietämättömyys ja valehtelu.

Nöyryyttä olisi hyvä olla jokaisella joka tunnustautuu Messias Jeesuksen opetuslapseksi. Mutta, kun Emil Anton sanoi "varmana" tietona, että Raamattu ei edes sano oliko Pietarin vaimo elossa, niin silloin herää kysymys siitä, että eikö Emil Anton tiedä ja tunne Raamattua vai valehteleeko hän? Jopa kaikki katolisen kirkon Raamatunkäännökset tuovat esille, että 1 Kor 9:5 kohdassa puhutaan Pietarinkin vaimosta. Luulisi, että katolisen kirkon jäsen ja teologian tohtori olisi sen verran perehtynyt oman kirkkonsa Raamatunkäännöksiin, että ei tällaista unohdusta pääsisi käymään, kun asia esitetään "varmana" sanomalla ettei Raamattu sano onko Pietarin vaimo elossa.

Silloin jos on "varma" ettei Raamattu sano Pietarilla olleen vaimoa apostolina ollessaan ja Raamattu sanoo, että Pietarilla oli vaimo, niin kyseessä ei näytä olevan unohdus, vaan väärän väitteen esittäminen tai tietämättömyys.

Ymmärrän toki sen, että unohduksia sekä jopa sana- ja asiavirheitä sattuu (myös minulle), mutta silloin kun "varmana" väittää jotakin sellaista mitä Raamattu ei opeta, niin se ei näytä unohdukselta, vaan tietämättömyydeltä, väärältä väitteeltä sekä myös valehtelulta. Silloin kun esittää "varman" väitteen mikä ei ole totta, niin se tarkoittaa, että tämä väärä väite on valhetta ja valehtelemista.

Emil Anton:

Miten tämä artikkeli, johon viittasin, käsittelee oikein hyvin varhaisen kristittyjen tulkintoja tästä jakeesta? Tässähän ei sanota, että Pietari eli sukupuolielämää vaimonsa kanssa. Itse asiassa siinä sanat vaimo, uskon, sisar, siinä on kaksi kreikankielistä sanaa, josta ensimmäinen tarkoittaa sisar ja toinen tarkoittaa vaimo tai nainen yleisesti ja eri kielissä, eri käännöksissä, se on käännetty eri tavalla. Jos katsotaan ihan varhaisimpia kristittyjä, jotka tätä tulkitsee jo 200-luvulla, Tertullianus ja Kleemens Aleksandrialainen, niin Tertullianuksen mukaan Paavali ei puhu tässä avioliitosta tai aviollisesta yhteydestä, vaan ylipäätään uskovista naisista, jotka auttoivat apostoleita samalla tavalla kuin Jeesusta seuranneet ja palvelleet naiset. Pyhä Hieronymus edustaa samaa tulkintaa myöhemmin 300- ja 400-luvulla. Ja Kleemens Aleksandrialainen toteaa, että Paavali ja muut apostolit apostolisen virkansa saamisen jälkeen kohtelivat näitä vaimojaan niin kuin sisaria. Sisarinaan eivät siis olleet enää aviollisessa sukupuoliyhteydessä. Sitten on vielä myöhempi kristitty tulkitsija Isidorus Pelusiumilainen, joka sanoo, 400-luvulla kuollut sanoo, että sisar termi viittaa siveelliseen, ei aviolliseen suhteeseen, ja nainen viittaa henkilöiden sukupuoleen. Tässä on useampi varhainen kristitty, jotka tulkitsevat tätä yhtäläisesti sillä tavalla, että siinä ei ole kyse tavallisesta aviollisesta sukupuolielämästä.

Raamatussa apostoli Paavali opetti uskovien avioliitosta, jonka eräs ulottuvuus on aviollinen velvoite sukupuolielämän harjoittamiseen haureuden syntien välttämiseksi. Emil Antonin ja katolisuuden ydinongelma on siinä, kun he tutkivat ja tarkastelevat Raamattua, niin he katsovat mitä joku on historiassa sanonut asiasta, mitä joku kirkkoisä on sanonut, eikä sitä mitä itse Raamattu sanoo ja opettaa. Herra Jeesus sanoi, että Häneen tulee uskoa, niin kuin Raamattu opettaa, ei niin kuin jotkut myöhemmät ihmiset tulkitsevat Raamattua.

Raamatun opetuksen mukaan 1 Kor 9:5 puhuu apostoleiden vaimoista ja siten käsittelee myös aviollista elämää, että on mies ja vaimo avioliitossa, johon kuuluu tiettyjä velvollisuuksia, joista eräs niistä oli Paavalin mukaan sukupuoliyhteyden harjoittaminen.

Katolinen kirkko omissa Raamatunkäännöksissään puhuu selvästi sekä vaimosta ja uskonsisaresta, siksi on outoa kun Emil yrittää viedä tämän jakeen sanomaa ja opetusta siihen suuntaan ettei siinä puhutakaan enää vaimoista aviollisessa merkityksessä, vaan vain uskonsisarista.

Emil Anton sanoo, että tässä on useampi varhainen kristitty, jotka tulkitsevat tätä yhtäläisesti sillä tavalla, että siinä ei ole kyse tavallisesta aviollisesta sukupuolielämästä. Sillä ei ole merkitystä mitä joku varhainen kristitty sanoo, jos hän sanoo eri tavalla kuin mitä Raamattu sanoo. Katolisuuden "uskoa" ohjaa ihmisten tulkinnat ja perinteet, siksi he eivät näe koko Raamatun totuutta, vaikka se on ihan selvästi sanottu ja kirjoitettu Raamatussa.

Emil Anton:
Niin kuin Paavolakin on myöntänyt niin 300-luvun alusta jo paikallisista kirkolliskokouksista itse asiassa useimmistakin mainintoja tästä, että kyllä varhaisia pappeja tai piispoja tai kaitsijoita tai mitä ikinä halutaan kutsua vanhimpia, niin valittiin naimisissa olevien keskuudesta, koska se oli täysin yleistä silloin. Mutta kun ne oli valittu, niin sitten varhaisen kirkon yleinen tulkinta on, että niiden täytyy pidättyä tästä aviollisesta yhteydestä.

Minä olen myöntänyt ja sanonut, että Raamattu opettaa vanhinten olleen naimisissa olevia miehiä, näin sanoo Raamattu. Toin myös sen esille, että näin on ymmärretty myös 300-luvulla, mutta se on tärkeintä mitä Raamattu sanoo ja opettaa.

Emil Anton sanoo, että kun näitä naimisissa olevia miehiä oli valittu vanhimmiksi, niin sitten varhaisen kirkon yleinen tulkinta on, että heidän täytyy pidättäytyä tästä aviollisesta yhteydestä. Tämä varhaisen kirkon tulkinta ei ollut heti kaikkien yhteisesti hyväksymä. Vuonna 304 jKr. voidaan dokumentoida ensimmäinen kirjallinen vaatimus, jonka mukaan pappisvihkimystä hakevien oli pysyttävä selibaatissa, mutta kaikki eivät suostuneet ja sitoutuneet tähän. Elviiran konsiilin kaanonissa 33 vaadittiin kaikkia pappeja pidättäytymään "vaimostaan ja olemaan hankkimatta lapsia".

Lähes tuhannen vuoden ajan eri paikoissa sovellettiin erilaisia sääntöjä, joista jotkut sallivat naimisissa olevien miesten vihkimisen, mutta vain jos he suostuivat pidättäytymään suhteista vaimoihinsa, ja niin edelleen. Vasta keskiajalla katolisen kirkon latinalaisessa riitissä alettiin vaatia pappien selibaattia. Paavi Gregorius VII antoi 1100-luvulla asetuksen, jossa edellytettiin kaikkien pappien olevan selibaatissa, ja hän odotti piispojensa panevan sen täytäntöön. Määräys jäi voimaan, ja selibaatti on siitä lähtien ollut latinalaisen riitin normi.

Sen tulee ratkaista mitä Raamattu opettaa ja kuten olemme nähneet Raamatusta, niin apostoli Paavali opetti naimisissa oleville miehille ja naisille sukupuoliyhteyden harjoittamisen velvollisuutta. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä jokin kirkko sanoo, kun se kieltää naimisiin menon tai kieltää naimisissa olevilta sukupuoliyhteyden harjoittamisesta pidättäytymistä. Tämä järjetön vaatimus on johtanut katolisen kirkon sisällä laaja-alaiseen pappien harjoittamaan pedofiliaan, jota ei tietenkään jokainen pappi ole harjoittanut, mutta monet ovat. Tässä on katolisen kirkon selibaatti opin mätä hedelmä, hirvittävän ja kauhistuttavan pedofilian synnin harjoittaminen.

Emil Anton:
Ja itse asiassa tämä näkyy vieläkin, vaikka ortodokseilla ei ole enää niin tiukka se, mutta esimerkiksi niillä on paasto ennen ehtoollisen viettoa sukupuolielämästä. Ja sen syyt liittyvät tähän, että samaistuttiin papin tehtävässä Kristukseen, joka Kristus itse eli naimattomasti. Tai selibaatiksi voi sanoa näin. Joten tästä isä Oskarin artikkelista voi lukea paljon enemmän siitä, miten näitä tekstejä varhainen kirkko tulkitsi. Toki Paavola saa tulkita niitä eri tavalla, jos haluaa, mutta se ei ole minun ongelma. Pointti on se, että kyse ei ole mitenkään itsestään selvästi epäraamatullisesta asiasta, vaan erilaisesta Raamatun tulkinnasta. Toinen on vanha ja toinen on sitten uudempi ja ehkä sillä selvä.

Toistan sen, että sillä ei mitään merkitystä sellaiselle uskovalle, joka haluaa uskoa Messias Jeesukseen, niin kuin Raamattu sanoo jos ja kun varhainen kirkko tulkitsee Raamatun sanan opetusta väärällä tavalla esim. tässä selibaatti asiassa.

Joh 7:38 Joka uskoo minuun, niinkuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on, juokseva elävän veden virrat."

Herra Jeesus opetti ja opettaa, että Häneen tulee uskoa, niin kuin Raamattu opettaa, ei niin kuin jokin kirkko Hänen jälkeensä tulkitsee sitä ja joka vieläpä vääristelemällä tulkitsee Raamatun sanan ilmoitusta. Raamatussa on ainoa oikea ilmoitus ja siellä selvästi luettavissa Pyhän Hengen avaamana ihan jokaiselle, joka uskoo Herraan Jeesukseen ja rakastaa Jeesusta totuudessa.

Emil Anton:
Joo ja ehkä sama pätee vielä tuohon sitten yhden vaimon mies tekstiin. Siitä tosta Oskarin jutusta, voi lukea lisää, mutta Paavolakin kiinnittää huomiota noihin kreikan preseensverbeihin, estin tai, ei näin. Kuten katson kreikan kielistä raamattua, niin siinä se liittää siihen nuhteettomuuteen, joka ensiksi mainitaan ja sitten tulee pilkku ja sitten tulee ilman verbiä vaan se yhden vaimon mies. Eli ei siihen sen presenssin varaan nyt hirveästi voi laskea, varsinkin kun on just myönnetty, niin voi olla hyvinkin, että monet niistä oli tosiaan naimisissa, mutta sitten tämä edellytys ikään kuin pystyä elämään kuin veli ja sisar, eli ilman aviollista yhdyntää, niin se, että ei ollut naimisissa useamman kerran, vaan yhden kerran, niin se ikään kuin puolsi sitä, että sellainen ihminen pystyy paremmin hillitsemään itseään.

Emil Anton puhui puheensa alussa nöyryydestä, joka on hyvä asia, jos elämme nöyryydessä. Emil Anton sanoi kreikankielen liittävän preesensverbin nuhteettomuuteen, joka ensiksi mainitaan, jonka jälkeen tulee pilkku ja sitten tulisi ilman verbiä se yhden vaimon mies. Tällä perustelulla Emil Anton pyrkii viestittämään ettei Raamattu opettaisikaan seurakunnan johtajien nykyhetken avioliitosta, vaan että he olisivat olleet naimisissa ja tämä tukisi sitten katolisen kirkon selibaattioppia (jota Raamattu ei tietenkään tue).

Tässä kohdassa Emil Anton ei ollut rehellinen, koska hän ei tuonut koko asiaa esille siitä miten kreikankielen estin verbi esiintyy liitettyinä seurakunnan kaitsijoihin ja vanhimpiin, joka on yksi ja sama asia.

1 Tim 3:2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,

1 Tim 3:2 δει ουν τον επισκοπον ανεπιληπτον ειναι (prees. inf. akt.) μιας γυναικος ανδρα νηφαλεον σωφρονα κοσμιον φιλοξενον διδακτικον Bysantin teksti

Tiit 1:
5 Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit jäljelle jääneet asiat ja asettaisit, niin kuin sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat,
6 jos on joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jolla on uskolliset lapset, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia. Aapeli Saarisalo Uusi Testamentti

Tiit 1:6 ει τις εστιν (prees. inf. akt.) ανεγκλητος μιας γυναικος ανηρ τεκνα εχων πιστα μη εν κατηγορια ασωτιας η ανυποτακτα Bysantin teksti

Nuo jakeet olivat minulla esillä edellisessä kirjoituksessani katolisen kirkon harhoista ja Emil Antonista. Mutta, Emil poimi sieltä esille vain Tiit 1:6 kohdan, jossa estin verbi on nuhteeton sanan edessä. Mutta, kun luemme 1 Tim 3:2 Raamatunkohdan, niin siinä on einai (estin) verbi prees.inf.akt muodossa nuhteeton sanan jälkeen ja ennen yhden vaimon mies sanoja. 1 Tim 3:2:ssa oleva estin verbi prees.inf.akt muodossa ennen yhden vaimon mies sanoja tarkoittaa, että he olivat naimisissa sillä hetkellä, kun Paavali kirjoitti Timoteus kirjeensä.

Raamatun kreikankielessä preesens infinitiivi aktiivi tarkoittaa nykyhetkessä tapahtuvaa toimintaa ja asiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että Raamattu opettaa 1 Tim 3:2  seurakunnan vanhimmista ja kaitsijoista liitettynä yhden vaimon mieheen, että he olivat naimisissa olevia miehiä, koska prees, inf. ja akt. tarkoittaa nykyhetken tilannetta ei menneisyydessä tapahtunutta asiaa.

Miksi Emil Anton ei ollut rehellinen ja sanonut, että 1 Tim 3:2 kohdassa preesensverbi esiintyy nuhteeton sanan jälkeen ja ennen yhden vaimon mies sanoja, eli juuri ennen yhden sanaa. Emil Anton ei ollut siksi rehellinen, koska hänen katolinen selibaattioppi romahtaisi jos hän uskoisi ihan oikeasti sen mitä Raamattu opettaa. Emil Antonin opettamat asiat ovat valikoivia, jossa hän pyrkii kaikin tavoin puolustelemaan katolisen kirkon väärää oppia ja sen tehdäkseen hänen täytyy sivuuttaa Raamatun sanan totuus kuten hän teki tässä preesensverbin kohdalla. Tällainen toiminta on todella epärehellistä toimintaa, joka ei herätä luottamusta, vaan päinvastoin antaa kuvan keinoja kaihtamatta toiminnasta, missä totuus ei ole tärkeää, vaan katolisen kirkon väärän opin tukeminen hinnalla millä hyvänsä.

Emil Anton:
No niin, sitten ehkä mennään perusteisiin. Tämä on aika sivuasia loppujen lopuksi, tämä selibaattiasia, mutta Paavali, ei  Taas kerran mä annoin Paavolalle Paavalin statuksen, apostolin statuksen. Paavola teki siitä ison jutun, että se olisi jotenkin ristiriidassa paaviuden kanssa se, että Pietari oli naimisissa. Ja sitä on nyt kahdella tavalla selitetty, eli ensinnäkin. Ensinnäkin voi ihan hyvin olla, että jotkut asiat eivät olleet vaadittuja aikaisemmin, mutta ovat myöhemmin tulleet vaadituiksi. Voi ajatella esimerkiksi, että Paavolan mukaan vaikka nykyään kristityn pitäisi uskoa Uusi Testamentti, eli 27 kirjaa, jotka ovat Uudessa Testamentissä, mutta silloin kun Pietari ja kumppanit kutsuttiin, tai vaikkapa helluntain jälkeen, kun ne olivat kristittyjä, niin ei ne vielä uskonut siihen, kun ei sitä ollut olemassakaan. Eli kirkossa, seurakunnassa asiat, myöskin historiassa kehittyy ja kasvaa ja sitä kautta niinku ei myöhempiä vaatimuksia voi soveltaa automaattisesti aiempiin aikoihin.

Totta kai katolisen kirkon oppi paaviudesta liitettynä Pietariin on itsensä kanssa ristiriidassa, koska katolinen kirkko opettaa, että paavien, piispojen ja pappien on elettävä selibaatissa, ei saa mennä naimisiin, mutta Raamatun mukaan Pietari oli naimisissa.

Raamattu ei opeta, että kun Pietari oli naimisissa, niin hänen apostolinsa tulonsa jälkeen hän ei saanutkaan enää harjoittaa aviollisia velvollisuuksia vaimoaan kohtaan. Tällainen tulkinta on Raamatun sanan mielivaltaista tulkintaa. Raamattu ei tätä opeta ja kuten on tullut esille jo aikaisemmassa kirjoituksessani, niin myös apostoliksi tulonsa jälkeen Pietarilla oli vaimo ja Paavalin mukaan aviomiehen ja vaimon tulee täyttää myös aviollinen velvollisuus liittyen sukupuolielämän harjoittamiseen, joka koskee kaikkia naimisissa olevia miehiä ja naisia.

Emil Antonin lausunto, että jotkut asiat, jotka eivät olleet aiemmin vaadittuja ovat tulleet myöhemmin vaadituiksi ei pidä paikkaansa tässä katolisen kirkon pappien selibaattiopissa.

Silloin kun Pietari ja muut apostolit ja uskovaiset ihmiset uskoivat helluntain jälkeen Herraan Jeesukseen, niin silloin ei ollut vielä kirjoitettu UT:n tekstejä, mutta tämäkään kommentti ei tue katolisen kirkon selibaattioppia, että myöhemmin jotakin voitaisiin vaatia mitä aikaisemmin ei vaadittu.

Helluntaina ei ollut vielä kirjoitettu UT:n tekstejä, mutta Uuden Liiton uskonjärjestys oli jo tullut voimaan ja sitä kirjoitettiin ylös pikkuhiljaa, mutta UL:n uskonjärjestys ei ole muuttunut erilaiseksi, niin että jokin UT:n teksti kumoaisi toisen UT:n tekstin ja opetuksen. Kaikki 27 kirjaa UT:n tekstit eri aikoina kirjoitettuna ovat sopusoinnussa keskenään, eikä yksikään näistä kirjoista (kirjeistä) kumoa toisia kirjoja (kirjeitä), vaan ne pitävät yhtä toinen toistensa kanssa.

Tämä edellä oleva tosiasia UT:n kirjoituksien luonteesta ja yhtäpitävyydestä kumoaa täysin Emil Antonin esittämän väitteen, että Jumala antaisi UL:ssa jonkin opetuksen (sallii jotakin), mutta sitten yhtäkkiä Jumala muuttaisi opetuksensa ja kumoaisi aikaisemmin opettamansa ja asettaisi uuden opetuksen voimaan, joka kumoaisi aikaisemman UT:n opetuksen. Tällaisen ajatuksen esittäminen on järjettömyyttä sekä hengellistä sokeutta ja suurta tietämättömyyttä Jumalan totuuden luonteesta.

Kaanon ja kirkon perustaminen

Emil Anton:
Joo ja tosiaan sitten tästä tullaankin tähän kysymykseen kaanonista ja kirkon perustamisesta. Ja kun mä sanoin, että kirkko on kirjoittanut Raamatun kirjat tai Uuden testamentin kirjat, niin Paavola kirjoittaa, että se on täyttä puppua ja vie kokonaan pois kaiken luottamuksen ja uskottavuuden tällaisen valheen esittäjältä. Ja sitten hän muotoilee uudestaan tämän, että olisin sanonut, että Rooman kirkko kirjoitti nämä Uuden Testamentin tekstit, ja hän sanoi, että nämä olivat valmiita ennen kuin edes katolinen kirkko, Rooman katolinen kirkko perustettiin. Mä en tiedä, milloin Paavolan mielestä Rooman katolinen kirkko perustettiin, mutta Ignatius Antiokilainen kirjoittaa noin vuonna 100 katolisesta kirkosta, että se on siellä, missä on piispa ja siellä on Kristus.

Raamatun UT:n kreikankielen alkutekstissä ei ole kirkko sanaa, vaan ekklesia sana, joka tarkoittaa uloskutsuttuja, seurakuntaa. Raamatun UT:n kreikankielen alkutekstissä ei ole sanaa katolinen (katholike/kathlikos), eikä Jeesus, eikä apostolit koskaan käyttäneet katolinen kirkko sanoja, koska niitä ei löydy yhdestäkään Raamatun UT:n kirjeistä ja evankeliumeista. Niin kuin Emil Anton sanoi, niin 100-luvun alussa Ignatius Antiokialainen käytti sanaa katolinen, mutta UT:n tekstissä ei tällaista esiinny missään kohdassa.

Tämä tarkoittaa sitä, että yksikään katolisen kirkon jäsen ei ole kirjoittanut yhtäkään UT:n tekstiä, koska Jeesus ja apostolit ja UT eivät käytä katolinen kirkko sanoja, joka on tullut historiaan myöhemmin.

Victorinus Pettaulainen, joka kuoli marttyyrikuoleman n. 303 jKr. on kirjoittanut Ilmestyskirjan kommentaarin (Commentary on the Apocalypse Victorinus), jossa hän kertoo naisesta, joka oli vaatetettu auringolla seuraavasti:

Nainen, joka oli puettu aurinkoon ja jolla oli kuu jalkojensa alla ja jolla oli päässään kahdentoista tähden kruunu ja joka vaikeroi tuskissaan, on muinainen isien ja profeettojen, pyhien ja apostolien seurakunta, joka kärsi kaipauksensa huokauksia ja tuskaa, kunnes se näki, että Kristus, sen kansan hedelmä, sille jo kauan sitten luvatun lihan mukaan, oli ottanut lihaa samasta kansasta.

Yhdysvaltain katolinen piispainkokous (bible.usccb.org) on samaa mieltä Victorinuksen kanssa sanomalla:

Se nainen, jota koristavat aurinko, kuu ja tähdet, symboloi Jumalan kansaa Vanhassa ja Uudessa testamentissa. Vanhan ajan Israel synnytti Messiaan ja siitä tuli sitten uusi Israel, kirkko, joka kärsii lohikäärmeen vainoa.

Sellainen tärkeä huomautus tähän väliin, että ei kirkko eikä mikään muu taho ole korvannut Israelia, eli ei ole olemassa uutta Israelia. Raamatun opetuksen mukaan Jumalalla on aina yksi seurakunta, Jumalan Israelin seurakunta, johon myös Uudessa Liitossa pakanauskovat ovat oksastettu uskon kautta Messias Jeesuksessa.

Raamatusta näemme selkeästi mitä kaikkea Ilm 12 luvun auringolla vaatetettu vaimo tarkoittaa:

Ilm 12:
1 ¶ Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä.
2 Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää.
....................
5 Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö.
5 - And she gave birth to a male child, who is to rule all nations with a rod of iron; and her son was rapt unto Aloha and unto his throne. John W. Etheridge's English Peshitta translation
....................
17 Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.

Koska vaimolla oli päässään seppeleenä kaksitoista tähteä, niin se tarkoittaa Israelin kahtatoista sukukuntaa, josta myös Maria Jeesuksen äiti sai alkuperänsä. Vaimo, joka synnytti Poikalapsen, joka kaitsee kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla tarkoittaa Mariaa, joka synnytti Jeesuksen, rautaisen valtikan Poikalapsen.

Kun Ilm 12 puhuu ja opettaa vaimosta, joka oli vaatetettu auringolla, niin se tarkoittaa sitä kun todellinen valkeus Herra Jeesus syntyi Mariasta ja näin todellinen valkeus tuli maailmaan, Jumalan valkeus Herrassa Jeesuksessa.

Mark 16:19 ¶ Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.

Niin kuin arameankielestä englantiin käännetty Ethridegen käännös sanoo, niin vaimon (Marian) Poika, eli Jeesus temmattiin Jumalan tykö ja Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Tämä tapahtui silloin kun Herra Jeesus oli noussut kuolleista ja ilmestynyt 40 päivän ajan uskoville ja sitten Jeesus otettiin ylös taivaaseen istumaan Isän oikealle puolelle.

Ilm 12 sanoo myös lohikäärmeen (saatanan) vihastuneen vaimoon ja lähteneen käymään sotaa muita vaimon jälkeläisiä vastaan,  jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus. Nämä muut jälkeläiset tarkoittaa Uuden Liiton seurakuntaa, koska he pitivät Jumalan käskyt, ja heillä oli Jeesuksen todistus.

Missään kohtaan Ilm 12 luku ei sano ja opeta Marian olevan taivaan kuningatar, eikä missään muuallakaan Raamatussa. Kun Ilm 12 sanoo, että suuri merkki näkyi taivaassa, niin se tarkoitti juuri sitä, Messias tulee syntymään maan päälle, Jumala tulee lihaksi, jonka kautta tulee pelastus ja Uuden Liiton aikakausi.

Raamatussa Apostolien teoista Ilmestyskirjaan nimi Maria tulee esille vain kolme kertaa ja yhden kerran se tarkoittaa Mariaa, Jeesuksen äitiä (Apt 1:14), ja muissa kohdissa jotakin toista Mariaa:

Apt 1:
13 Ja kun he olivat tulleet kaupunkiin, menivät he siihen yläsaliin, jossa he tavallisesti oleskelivat: Pietari ja Johannes ja Jaakob ja Andreas, Filippus ja Tuomas, Bartolomeus ja Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Simon, kiivailija, ja Juudas Jaakobin poika.
14 Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa.

Maria, Jeesuksen äiti oli rukoilemassa yhdessä muiden opetuslasten kanssa. Tämä on ainoa maininta Mariasta, Jeesuksen äidistä, kun luet Raamattua apostolien kirjoittamista teksteistä Apostolien teoista Ilmestyskirjaan. Apostolit eivät opettaneet ollenkaan sellaisia opetuksia kuin mitä katolinen kirkko opettaa (katolinen kirkko: Maria sovittaa syntiset Jumalalle esirukoustensa kautta, Maria oli sikiämisestään kuolemaansa saakka synnitön, Maria on taivaan kuningatar jne.). Missään kohtaa Raamatusta ei löydy edellä olevia katolisen kirkon harhaoppeja Mariasta. Maria ei yhdessäkään Raamatun kohdassa opettanut opetuslapsia uskomaan tai ymmärtämään Jeesuksen opetuksia paremmin tai syvällisemmin, eikä Maria opettanut itsestään sellaisia harhaoppeja kuin mitä katolinen kirkko opettaa Mariasta. Raamatun opetuksen mukaan apostolit oppivat opetuksensa ja kaiken Herralta Jeesukselta Pyhän Hengen ohjauksessa.

Apt 12:
12 Ja päästyään siitä selville hän kulki kohti Marian, Johanneksen äidin, taloa, sen Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin. Siellä oli monta koolla rukoilemassa.
.......
25 Ja Barnabas ja Saulus palasivat Jerusalemista toimitettuansa avustustehtävän ja toivat sieltä mukanaan Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin.

Maria apostolien tekojen luvussa 12 jakeissa 12 ja 25 ei ollut Jeesuksen äiti, vaan Johannes Markuksen äiti, joka ei ollut sama henkilö kuin apostoli Johannes. 

Room 16:6 Tervehdys Marialle, joka on nähnyt paljon vaivaa teidän tähtenne.

Roomalaiskirjeen luvun 16 ja jakeen 6 Maria ei ollut Jeesuksen äiti, vaan nainen, jolla oli nimi Maria, ja joka asui Roomassa. Jeesuksen äiti asui Israelin maalla.

Kuten huomaat, niin Uuden Liiton opetuskirjeet Apostolien teoista Ilmestyskirjaan eivät mainitse Mariaa nimeltä kuin yhden kerran. Raamatun opetus Mariasta seurakunnalle on varsin vähäistä eikä ollenkaan sellaista mitä katolinen kirkko opettaa ja väittää.

Mal 4:2 Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat

Katolista oppia Mariasta taivaassa olevana esirukoilijana yritetään puolustella Ilmestyskirjan luvun 12 jakeella 2, jossa kerrotaan merkistä taivaassa, vaimosta, joka oli vaatettu auringolla. Tämä vaimo, jolla oli kaksitoista seppelettä päässään on opetus seurakunnasta, Israelin kahdentoista sukukunnan mukaan sekä Herra Jeesuskin valitsi itselleen kaksitoista opetuslasta. Vaatettu auringolla tarkoittaa Herraa Jeesusta, sillä Malakia 4:2 opettaa kuinka Herran nimeä pelkääville on koittava vanhurskauden aurinko, joka on Herra Jeesus.

Itse asiassa Ilm 12 luvun asia- ja tekstiyhteyden mukaan sellaista tulkintaa ei voi tehdä, että siinä opetetaan Marian olevan taivaan kuningatar. Tulkinta Mariaan taivaan kuningattarena liitettynä Ilm 12 lukuun on valheen petoksen tulkintaa ei Raamatun sanan totuuden oikeanlaista ymmärtämistä.

Emil Anton:
Paavolalle se jostakin syystä tässä tapauksessa käy. Ja se yrittää sitten sanoa, että se ei sovi sen takia, koska Raamattu ei opeta, että Maria on taivaan kuningatar. Tässähän just siitä on kyse, että se voi tulkita, että se opettaa. Ja toinen strategia, mitä se sanoo, on, että nämä tyypit eivät kuitenkaan pyytäneet tältä kuningataräidiltä syntiensä sovitusta. Tästä se tekee ison jutun, että katolinen kirkko uskoo, että syntien sovitus tulee vasta niin kuin Marian esirukouksen kautta jotenkin voimaan tai että sitä ei voisi saada ilman Marian esirukousta. Tämä on vähän iso aihe. Ensinnäkin jos puhutaan tästä esirukousaiheesta, niin ok. Sovitaan sitten vaikka niin, että ei saa pyytää Marialta syntien sovitusta, mutta muita asioita saa pyytää. Eli muihin asioihin tämä typologinen tulkinta pätisi. Me ollaan sitten samaa mieltä siitä, että Marialta saa pyytää muissa asioissa esirukousta kuin syntien sovituksessa. Sovitaanko sillä tavalla sitten?

Raamattu ei tietenkään opeta Marian olevan taivaan kuningatar, koska Raamatussa ei ole mitään sellaista opetusta, että olisi olemassa taivaan kuningatar. Babyloniassa uskottiin ja palvottiin taivaan kuningattareen syntien sovittajana.

Jer 7:18 Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille jumalille, minulle mielikarvaudeksi.

Jer 44:19 Ja kun me poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niin miestemme luvattako teemme hänelle uhrikakkuja, hänen kuvansa muotoisia, ja vuodatamme hänelle juomauhreja?"

Taivaan kuningatar oppi on Babyloniasta peräisin oleva harhaoppi, josta Rooman katolinen kirkko on tämän harhaoppinsa ammentanut.

Emil Anton pitää Mariaa taivaan kuningattarena yrittäen sen perustella sillä, että israelilaiset veivät pyyntöjä kuningataräidille. Kun israelilaiset/juutalaiset veivät pyyntöjä kuningattarelle, niin he eivät pyytäneet kuningatarta - kuningataräitiä sovittamaan heidän syntejään. Kun katolinen lähestyy Mariaa ja pyytää esirukouksia Marialta, niin samalla hän pyytää Mariaa sovittamaan ja pelastamaan hänet. Tämän tähden Emil Antonin esille ottama kuningataräiti ajatus ei toimi Uudessa Liitossa, koska Raamattu ei opeta, että pitää pyytää Marian esirukouksia, että voi pelastua, koska pelastus on yksin Herrassa Jeesuksessa.

Katolisen kirkon harhaoppi Marian kautta tulevasta pelastuksesta tulee esille monella tavalla, kuten esimerkiksi tästä katolisesta rukouksesta:

Regina Coeli

Taivaan kuningatar, iloitse, alleluja.

Poika, jonka synnyttäjänä olit, alleluja,
on noussut ylös, kuten hän sanoi, alleluja.
Iloitse ja riemuitse, oi Neitsyt Maria, alleluja!
Sillä Herra on todella noussut ylös, alleluja.

Rukoilkaamme

Oi Jumala, joka Poikasi, Herramme Jeesuksen Kristuksen, ylösnousemuksen kautta annoit maailmalle ilon; anna, me rukoilemme sinua, että hänen äitinsä, Neitsyt Marian, kautta me saisimme iankaikkisen elämän ilon. Saman Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

On kiistämätöntä, että katolinen kirkko opettaa Marian olevan ovi pelastukseen, joka vie katolilaiset Jeesukselle esirukousten kautta, joka on valheellinen harhaoppi ja valhe-evankeliumia.

Emil Anton yrittää luikerrella pois katolisesta opista koskien Marian pelastavaa asemaa, johon hänen täytyy kuitenkin katolilaisena uskoa, koska esim. kirkon kanonisoima Alphonsus Liguori opettaa Marian olevan ainoa tie pelastukseen katolilaisten suuresti arvostamassa kirjassa The Glories of Mary:

Alphonsus Liguori the Glories of Mary: 
Thou art mother of God, omnipotent to save sinners, and needest no other recommendation with God, since thou art the mother of true life.

Liguorin kirjassa sanotaan: Sinä olet Jumalan äiti, kaikkivaltias pelastamaan syntisiä etkä tarvitse mitään muita suosituksia (neuvoja) Jumalalta, koska olet todellisen elämän äiti.

Alphonsus Liguori the Glories of Mary: 
The Church allows us to invoke her: Health of the weak "Salus infirmorum;" and shall we hesitate to ask her to save us, when, according to a certain author, to no one is the door of salvation open except through her? And before him St. Germanus, speaking of Mary, said: No one can be saved except through thee.

Liguorin kirjassa sanotaan: Kenelläkään ei ole ovi auki pelastukseen muutoin kuin Marian kautta. Kukaan ei voi pelastua muutoin kuin Marian kautta.

Paavi Benedictus XVI on kirjoittanut 30.4.2011 katolisen kirkon teologi Alphonsus Liguorista seuraavasti: Teologisten teosten lisäksi Pyhä Alfonsus kirjoitti monia muita teoksia, jotka oli tarkoitettu ihmisten uskonnolliseen kasvatukseen. Hänen tyylinsä on yksinkertainen ja miellyttävä. Pyhän Alfonsuksen teoksia on luettu ja käännetty monille kielille, ja ne ovat osaltaan muokanneet kahden viime vuosisadan ajan kansan hengellistä elämää. Joitakin tekstejä voi lukea hyödyksemme myös nykyään, kuten The Eternal Maxims, the Glories of Mary, The Practice of Loving Jesus Christ,, joista jälkimmäinen teos on hänen ajatustensa synteesi ja hänen mestariteoksensa. ..... Alfonsilainen hengellisyys on itse asiassa erinomaisen kristologista, sen keskiössä on Kristus ja hänen evankeliuminsa. Pyhän Alfonsuksen saarnojen aiheena oli usein inkarnaation mysteerin ja Herran kärsimyksen pohdinta. Näissä tapahtumissa lunastus itse asiassa tarjotaan kaikille ihmisille "yltäkylläisesti". Ja juuri siksi, että se on kristologista, alfonsilainen hurskaus on myös erinomaisen mariaanista. Syvästi Marialle omistautuneena hän havainnollistaa tämän roolia pelastushistoriassa: hän on lunastuksen osallinen ja armon välittäjä, äiti, puolustaja ja kuningatar.

Jos Alphonsus Liguori olisi liioitellut Marian pelastavasta asemasta, niin paavi Benedictuksen olisi pitänyt sanoa siitä, mutta hän ei tehnyt niin, vaan sen sijaan hän ylisti Liguorin kirjaa The Glories of Mary. Rooman katolinen kirkko opettaa Marian pelastavasta asemasta, jonka Emil Antonkin katolilaisena varsin hyvin tietää, mutta ei uskalla ottaa siihen kantaa, vaan kiemurtelee asian kanssa, eikä uskalla kertoa mitä katolinen kirkko ihan oikeasti opettaa Mariasta. Tämän Emil Anton tekee, koska hänellä on jesuiittamainen agenda, vaikka hän ei sitä myönnäkään.

Emil Anton sanoo, että sovitaanko sitten niin Marialta saa pyytää muissa asioissa esirukousta kuin syntien sovituksessa?

Ei sovita, koska Raamattu kieltää yhteyden kuolleisiin ihmisiin sekä riivaajahenkiin, joten ei Raamatun Marialta saa pyytää mitään esirukousta, koska kuolleet ihmiset eivät edes tiedä mitä maan päällä tapahtuu, niin miten heiltä voisi edes pyytää mitään esirukouksia:

Saar 9:
5 Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu.
6 Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.

Saarnaajan kirjan 9 luku sanoo etteivät kuolleet tiedä mitään tarkoittaen sillä sitä, että he eivät tiedä sitä mitä maan päällä tapahtuu. Samoin Saarnaajan kirjan 9 luku sanoo ettei kuolleilla ole enää mitään osaa siinä mitä tapahtuu auringon alla, eli maan päällä. Koska kuolleilla ei ole enää mitään osaa siinä mitä maan päällä tapahtuu, niin silloin on myös turha pyytää kuolleilta esirukouksia, koska he eivät niitä kuule eikä niitä välitetä heille, koska heillä ei ole enää milloinkaan mitään osaa siinä mitä maan päällä tapahtuu.

Emil Anton:
No sitten toinen askel tässä kysymyksessä ja vastauksessa on se, että Paavola ottaa rukouksia, joissa esimerkiksi jossain Marian muistomessussa, niin siinä rukouksessa toki sitten viitataan Mariaan, koska se on se Marian muistomessu, mutta sitten se tekee hirveän ikään kuin yleistyksen siitä, että katolisen kirkon opetuksen mukaan vain Marian kautta. Ja se liiottelee. Suurin osa sanoisin katolilaisista ei sillä tavalla lähesty Mariaa ensisijaisesti pyytämään jotain syntien sovitusta. Tältä osin hyvin vääristelevä kuva, mitä se antaa. Se siteraa kaikkein ikään kuin vahvimpia mariaanisia tekstejä joltain pyhimyksiltä ja sitten se sanoo, että tämä on katolisen kirkon oppi. No itse asiassa se ei ole mikään dogmi, jos joku pyhimys on sanonut jotain. Ja itse asiassa Vatikanin toinen kirkolliskokous puhuu siitä, että on olemassa myös liiottelua, jota pitää välttää suhteessa pyhimysten ja Mariankin kunnioittamiseen. Eli tullaan takaisin siihen, että kyllä katolilainen saa olla kriittinen, ei tarvitse uskoa kaikkea, mitä on joskus sanottu. Ja vaikka teoriassa on totta, että pitää uskoa kaikki dogmit, niin sitten myös haluan vain ikään kuin tuoda esiin tietynlaista teorian ja käytännön eroa siinä mielessä, että saattaa olla ihmisillä sellainen mielikuva, että katolinen kirkko on hirveän kontrolloiva yhteisö tai jotain, niin ei katolilaisilta käytännössä kysytä tai ketään heitetä ulos kirkosta, että on hyvinkin vahva ajattelunvapaus. Se varmaan itse asiassa, siis käytännössä vähemmistö katolilaisista oikeasti uskoo kaikki kirkon opit. Se on käytäntö, vaikka teoria tietysti on toinen.

Emil Anton sanoo, että minun esille ottamani Marian muistomessu on ikään kuin yleistys siitä, että vain Marian kautta (pelastutaan), ja minä liioittelisin asiaa. Marian muistomessun rukous Marialle kuuluu seuraavasti:

Siunattu Neitsyt Maria, sovituksen äiti

Herra, meidän Jumalamme, Poikasi kallisarvoisen veren kautta -
sovitit maailman itsesi kanssa
ja hänen ristinsä juurella
valitsit Neitsyt Marian
syntisten sovinnon äidiksi;
suo hänen (Marian) esirukouksen kautta
että saisimme syntimme anteeksi.
Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta,

Herra, me tarjoamme sinulle nämä lahjat
sovinnon ja ylistyksen lahjat,
että Neitsyt Marian esirukouksen kautta, syntisten turvapaikan, -
armossasi anna anteeksi syntimme
ja vakauta horjuva sydämemme.
Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Herra, meidän Jumalamme,
olemme vastaanottaneet Poikasi ruumiin ja veren,
sovinnon sakramentin;
Anna meille autuaan Neitsyt Marian esirukouksen kautta
että tämä sakramentti toisi meille rakkaudellisen anteeksiantamuksesi armon,
ja iankaikkisen lunastuksen palkinnon.
Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Tuo yllä oleva katolisen kirkon eräs monista messurukouksista tuo esille katolisen kirkon pelastusopin ytimen. Katolinen kirkko uskoo ja opettaa pelastuksen perustuvan Jeesuksen vereen ristillä, mutta sitä ei voi vastaanottaa muuten kuin Marian esirukouksen kautta, jolloin Marian esirukousten kautta ihminen saa syntinsä anteeksi. Tämä on katolisen kirkon virallinen oppi ja tätä nyt Emil Anton yrittää vältellä katolilaisena. Miksi et Emil Anton usko rehellisesti kirkkosi oppia ja seiso suoraselkäisesti sen takana, miksi yrität tässä kohdassa epätoivoisesti luikerrella, etkä pysy kirkkosi opissa? Minä vastaan, jesuiittamaisen agendan takia, jossa et voi paljastaa ja kertoa kaikkea, vaan pyrit vain löytämään yhteisiä asioita protestanttien kanssa ja sitten pikkuhiljaa yrität ujuttaa heille katolisia harhojasi. Uskon, että sinä Emil Anton pystyt puhumaan ja kertomaan katolilaisille mitä katolinen kirkko ihan oikeasti opettaa Mariasta, mutta et uskalla kertoa sitä rehellisesti protestanteille, koska he eivät hyväksy Marian pelastavaa asemaa, sillä se kuuluu yksin Herralle Jeesukselle.

Ne, jotka liioittelee katolisen kirkon oppia eivät pysy kirkon opissa ja dogmeissa. Mutta, oppi Marian pelastavasta asemasta ei ole liioittelua, vaan katolisen kirkon virallinen opetus:

Finally, the petition "Holy Mary, Mother of God, pray for us sinners now and at the hour of our death. Amen." is stated by the official "Catechism of the Council of Trent" to have been framed by the Church itself. "Most rightly", says the Catechism, "has the Holy Church of God added to this thanksgiving, petition also and the invocation of the most holy Mother of God, thereby implying that we should piously and suppliantly have recourse to her in order that by her intercession she may reconcile God with us sinners and obtain for us the blessing we need both for this present life and for the life which has no end."

Katolisen Newadvent.org nettisivun ja Catholic Encyclopedian mukaan terve Maria rukous on kiitosta, anomusta sekä avuksi huutamista Marialle, sisältäen ajatuksen että katolinen hurskaasti, kunnioittavasti ja anovasti turvautuu Marian esirukoukseen, että hän sovittaisi syntiset Jumalalle, että he saisivat siunauksen nykyisessä elämässä ja elämässä, jolla ei ole loppua.

Catholic Encyclopedia on katolisen kirkon tietosanakirja, joka muun muassa kertoo siitä millaisia oppeja katolinen kirkko opettaa, joten sen esittämät opit eivät ole liioittelua, vaan katolisen kirkon oppeja ja dogmeja. Catholic Encyclopedia, eli katolisen kirkon virallinen oppi opettaa ja sanoo Marian sovittavan syntisiä Jumalalle esirukoustensa kautta, joka on harhaoppi ja valhe-evankeliumia.

Emil Anton pyrkii vähättelemään Marian pelastavaa asemaa katolisessa kirkossa, joka on kuitenkin katolisen kirkon selkeä ja virallinen oppi. Miksi Emil Anton vähättelee sitä? Siksi, koska hänellä on tämä agenda lähestyä protestantteja ja pyrkiä esittelemään heille katolisuutta siten, että he voisivat hyväksyä katolisuuden. Jos protestantille sanoo ihan ensimmäiseksi, että Maria sovittaa syntisiä Jumalalle esirukousten kautta, niin Raamatullisessa uskossa oleva protestantti torjuu heti välittömästi katolisuuden ja näkee sen edustavan valhe-evankeliumia. Tästä syystä Emil Anton lähestyy protestantteja pehmeästi koittaen peittää opetuksen Mariasta syntien sovittajasta esirukoustensa kautta, että protestantti ei heti vetäydy, vaan jäisi harjoittamaan dialogia, jossa katolilainen pyrkii pikkuhiljaa hyväksyttämään ja istuttamaan katolisen kirkon harhaoppeja protestantin sydämeen. Tämä on katalaa ja kavalaa katolisen kirkon jesuiitta taktiikkaa ja agendaa, joka pyrkii siihen mitä varten jesuiittajärjestö aikoinaan perustettiin, eli tuomaan ihmisiä takaisin katolisen kirkkoon ja sen jäseniksi.

Katolinen katekismus 2005:
182. ”Uskomme kaiken, mikä sisältyy kirjoitettuun ja välitettyyn Jumalan sanaan ja minkä kirkko asettaa uskottavaksemme Jumalan ilmoittamana totuutena.

Katolisen kirkon katekismus vuodelta 1953 (s. 10) sanoo, että kristityn pitää uskoa kaikki, minkä Jumala on ilmoittanut ja katolinen kirkko asettaa uskottavaksi, joko se sitten on pyhään raamattuun kirjoitettu tai ei.

Katolisen kirkon katekismus vuodelta 1953 (s. 53) sanoo, että se joka tietää katolisen kirkon Kristuksen oikeaksi kirkoksi on iankaikkisen pelastuksen menettämisen uhalla velvollinen olemaan kirkon jäsen, uskomaan kirkon opin, nauttimaan sen sakramentteja ja olemaan sen vallalle alamainen.

Rooman katolinen kirkko opettaa ja sanoo, että katolilaisen pitää uskoa kaikki minkä katolinen kirkko asettaa uskottavaksi on se sitten kirjoitettu Raamattuun tai ei (Katolinen katekismus 1953 s.10). Kyllä Emil Anton tämän tietää, mutta jesuiittamaisen agendan takia hän ei kerro koko totuutta protestanteille. Katolisen kirkon jäsenen on uskottava oppi Marian pelastuksesta esirukoustensa kautta, sillä se on kiistaton katolisen kirkon oppi, mutta tosin harhaoppi ja valhe-evankeliumia.

Emil Anton:
Mutta palaten tähän asiaan siitä, kun on jotain rukouksia ja sitaatteja siitä, että Marian esirukous liittyisi jollain lailla sovitukseen tai syntien anteeksiantamiseen tai tällä tavalla. Jos oletetaan ensinnäkin se, että pyhät taivaassa rukoilee maan päällä olevan seurakunnan puolesta. Nyt siis puhutaan esirukouksesta. Onko esirukous vain sitä varten, että tai vaikka jätettäisiin pois ne taivaan pyhät. Onko esirukous vain tämmöisiä maallisia asioita varten? Rukoiletko ihmisten puolesta vain, että niillä olisi kiva päivä tai jotain, vai rukoiletko niiden pelastumisen puolesta? Todennäköisesti kuvittelisin, että aika monet kristityt rukoilee rakkaitten ihmisten pelastumisen puolesta ja ei uskovien pelastumisen puolesta. Itse asiassa Paavali kehottaa siihen, että rukoillaan koko maailman puolesta. Miksi? Koska Jumala haluaa, että kaikki pelastuisi ja tulisi tuntemaan totuuden. Ja sitten on Jaakobin kirjassa, että vanhurskaan rukous pystyy paljon, se on voimallinen. Ja Johanneksen kirjeessä on, että jos veli tekee syntiä, niin sitten voi rukoilla sen puolesta. Ja tällaisella rukouksella, esirukouksella voi pelastaa ihmisiä. Voi oikeasti. Jumala vastaa rukouksiin ja esirukouksen kautta joku ihminen voi pelastua väärältä tieltä oikealle tielle ja saada synnit anteeksi. Ja miten tarkkaan tämä juttu tapahtuu, niin se on varmaan mystinen asia, että miten toimii esirukous ja mikä ikään kuin rooli sillä esirukouksella on, kun Jumala kuitenkin tietää kaiken. Jumala on viime kädessä, joka pelastaa.

Jumalan seurakunnan jäsenet, Herran Jeesuksen pelastamat ihmiset, jotka elävät maan päällä saavat rukoilla esirukouksia elävien ihmisten puolesta ja Jumala kuulee nämä rukoukset. Mutta, kuten on tullut jo aiemmin esille, niin kuolleilla ihmisillä ei ole enää milloinkaan mitään osaa siinä mitä tapahtuu auringon alla, eli maan päällä. Tämän takia emme voi emmekä saa pyytää esirukouksia kuolleilta ihmisiltä, sillä he eivät niitä kuule eivätkä voi millään tavalla vaikuttaa niihin.

Esirukous ei voi ketään pelastaa, mutta esirukouksen kautta voimme pyytää Jumalaa pelastamaan jumalattomia ihmisiä.

Emil Anton:
Jeesus on ainoa Välittäjä, eikö niin? Mutta koska Jeesus on ainoa Välittäjä, niin lakkaatko sitten rukoilemasta muiden pelastumista? Ja lakkaako sun rukouksella olemasta joku merkitys? No sanoisin, että ei. Toivottavasti ei. Et lakkaa ja toivottavasti esirukouksiin vastataan ja ne oikeasti toimii ja niiden kautta ihmisiä pelastuu. Eli sitä kautta jos nyt oletetaan, että neitsyt Maria on taivaassa. Jeesus toivottavasti äitinsä pelasti. Ja jos siellä taivaassa voi rukoilla, niin kuin luulisin, että voi, niin eikö se ole ihan ymmärrettävää, että ne taivaan pyhät rukoilee myös ihmisten pelastumista. Ja Maria myös ja sen rukousten kautta ihmisiä pelastuu.

Kuten jo tuossa aiemmin kirjoitin niin täällä maan päällä elävillä Jumalan lasten, Herran Jeesuksen opetuslasten rukouksilla on merkitystä ja ne ovat tärkeitä. Mutta, kuten myös aikaisemmin kirjoitin, niin kuolleilla ihmisillä ei ole enää milloinkaan mitään osaa siinä mitä tapahtuu auringon alla, eli maan päällä. Jumalan pelastamat kuolleet ihmiset eivät tiedä sitä mitä täällä maan päällä tapahtuu, joten ei Maria eikä kukaan muukaan Jumalan pelastama jo kuollut ihminen rukoile esirukouksia maan päällä olevien ihmisten puolesta. On täysin turhaa pyytää esirukouksia jo kuolleilta ihmisiltä, koska heillä ei ole enää milloinkaan mitään osaa mitä maan päällä tapahtuu.

Emil Anton:
Ja nyt sitten siihen, että tuleeko kaikki sovitus, kaikki pelastus ja tämmöiset Marian esirukouksen kautta? Se ei ole mikään dogmi, mutta se on yksi teologinen mielipide, yksi mahdollinen mielipide katolisessa kirkossa. Jotkut paavitkin ovat edustaneet sitä, että Marialla on niin erityinen asema, koska Jeesus valitsi sen äidikseen. Se on myöskin, jos ajatellaan tätä. Kuningatar on äiti, jos ajatellaan, että Marialla on tämmöinen ainutlaatuinen suhde Jeesukseen, mitä kenelläkään muulla ei ollut, että se oli sen ikään kuin temppeli. Ja taivaassa se sitten korotti sen sinne oikealle puolelle, niin kuin kuningatar oli oikealla puolella. Myös psalmeissa kuningatar seisoo oikealla puolella. Niin voi hyvin olla, että se on niin, että ikään kuin kaikki armot, mitä Jumala antaa, niin voi olla että ne tulee kaikkien pyhien esirukousten kautta, ja mukaan lukien Marian, tai sitten jollain tavalla erityisesti Marian esirukousten kautta, se on yksi mahdollinen mielipide. Mutta ei se ole varsinaisesti mikään dogmi. Eikä se ota pois myöskään Jeesuksen sovitustyön ainutlaatuisuudelta yhtä enempää kuin kenenkään muun kanssa esirukous ottaa siitä pois. Vaan ne osallistuu siihen, koska me ollaan kaikki Kristuksen ruumiin jäseniä, me osallistutaan Kristuksen pelastavaan työhön täällä historiassa ja maan päällä ja taivaassa, eikä niin kuin kilpailla sen kanssa.

Emil Anton vähättelee oman kirkkonsa oppia Marian esirukousten kautta saatavasta pelastuksesta. Tämä Emil Anton tekee jesuiittamaisen agendansa takia. Rooman katolinen kirkko opettaa Marialla olevan pelastava rooli, joka tulee esille muun muassa seuraavista katolisista opetuksista.

Taivaan kuningatar - Regina cæli (katolinen rukous)

E(sirukoilija): Iloitse taivaan kuningatar - halleluja!

V(astaus): Sillä hän, jonka synnytit - halleluja!

E: Nousi kuolleista sanansa mukaan - halleluja!

V: Rukoile puolestamme Jumalaa - halleluja!

E: Iloitse ja riemuitse, neitsyt Maria - halleluja!

V: Sillä Herra on totisesti ylösnoussut - halleluja!

E: Rukoilkaamme:

Kaikkivaltias Jumala, Poikasi Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksella olet täyttänyt maailman ilolla. Anna meidän päästä hänen äitinsä, neitsyt Marian, esirukousten tähden ylösnousemuksen kirkkauteen. Tätä pyydämme saman Kristuksen, Herramme, kautta.

V: Aamen.

Katolinen katekismus 2005: 969. ”Siitä myöntymisestä lähtien, jonka Maria enkelin ilmestymisessä antoi uskossaan ja säilytti horjumattomasti ristin juurella, Marian äitiys armon taloudessa jatkuu keskeytyksettä aina kaikkien valittujen lopulliseen täydellistymiseen asti. Marian taivaaseenottaminen ei nimittäin katkaise hänen osuuttaan pelastustehtävässä: toistuvilla esirukouksilla hän jatkuvasti hankkii meille iankaikkiseen pelastukseen vieviä lahjoja … Tämän vuoksi kirkko rukoilee autuasta Neitsyttä avuksi kutsuen häntä uskovien puolustajaksi, tukijaksi, auttajaksi ja välittäjäksi.”

Taivaan kuningatar rukouksen kautta katolilaiset rukoilevat Jumalaa päästämään heidät Marian esirukousten kautta ylösnousemuksen kirkkauteen, eli pelastukseen. Katolinen katekismus 2005 sanoo kohdassa 969, että Maria hankkii esirukouksillaan jatkuvasti iankaikkiseen pelastukseen vieviä lahjoja, jonka takia katolinen kirkko sanoo Marian olevan uskovien puolustaja, tukija, auttaja ja välittäjä. Tämäkin katolisen kirkon katekismuksen kohta opettaa Marian pelastavaa asemaa, joka on kuitenkin harhaoppi ja valhe-evankeliumia.

Emil Anton:
Eli joo, pelastus ei ole Mariassa, eikä Marian esirukouksissa, se on Kristuksessa. Mutta Maria ja kaikki muutkin pyhät ja me kaikki ollaan kutsuttuja osallistumaan myös Kristuksen tähän niin kuin ylipapilliseen rukoukseen koko maailman puolesta ja ihmisten pelastumisen puolesta, niin kuin Paavali sanoi, rukoilkaa kaikkien puolesta Jumala haluaa, että kaikki pelastuvat.

Emil Anton kiertelee ja kaartelee ja pyörittää sanoja ja lauseita sinne tänne koskien Marian pelastavaa asemaa, joka on todistetusti katolisen kirkon oppi. Katolisen kirkon opin mukaan Marialla on pelastava asema esirukoilijana, joka jopa sovittaa syntiset Jumalalle esirukoustensa kautta, jonka kautta katolilainen viedään Jeesukselle. Katolilaiset uskovat, että Jeesus pelastaa, mutta katolisen kirkon opetuksen mukaan, että katolilainen voisi pelastua tarvitaan Marian esirukoukset pelastukseen ja sitten myös Jeesuksen pelastus astuu voimaan. Katolisen kirkon opetus Marian pelastavasta asemasta on valhe-evankeliumia ja antikristillistä harhaoppia.

Kuulovirhe ja anteeksipyyntöni

Emil Anton kertoi seuraavaa:

Emil Anton:
Semmoinen tuossa oli Paavolalla pieni kuulovirhe, että kun mä puhuin Kaanan häistä, joka oli toinen esimerkki tästä Marian esirukouksesta, eli siellä huomattiin, että ei ole viiniä ja Maria vei sitten tämän pyynnön Jeesukselle, niin mä sanoin tosiaan, että se vie pyynnön Jeesukselle eikä pyhän, niin kuin Paavola oli väärin kuullut.

Pyydän anteeksi Emil Antonilta kuulemaani kuulovirhettä.

Vaikka olenkin kuullut väärin tuossa yhdessä kohtaan Emilin sanat, niin katolinen kirkko opettaa kyllä sellaista oppia, että Maria vie katolilaiset Jeesuksen luokse.

Catholic News Service on ladannut Youtubeen 13.11.2024 paavi Franciskuksen puheesta lyhyen videoklipin, joka on otsikoitu nimellä Pope: Mary leads us to Jesus (Paavi: Maria johtaa meidät Jeesuksen luokse).

Tässä puheessa paavi Franciskus sanoo muun muassa seuraavasti: Katolisessa traditiossa on sanonta: Jeesukselle Marian kautta. Meidän Neitsyemme näyttää meille Jeesuksen, ja hän (Maria) avaa meille oven. Meidän Neitsyemme on aina äiti, joka ottaa meitä kädestä ja johtaa meidät Jeesukselle. Meidän Neitsyemme ei koskaan osoita itseään, meidän Neitsyemme osoittaa Jeesukseen. Ja tätä on Marian kunnioitus: Jeesukselle meidän Neitsyemme käsien kautta. Hän (Maria) on puoliso, mutta ennen kaikkea Pyhän Hengen opetuslapsi. Puoliso ja opetuslapsi. Oppikaamme häneltä (Marialta) kuinka olla sävyisä Pyhän Hengen innoituksessa, varsinkin kun hän (Jeesus) kehottaa meitä kiirehtimään auttamaan jotakuta, joka tarvitsee meitä, kuten hän (Maria) teki välittömästi kun enkeli lähti hänen luotaan. Kiitos.

Katolinen kirkko opettaa Marian vievän katolilaiset Jeesukselle. Tämän takia katolinen kirkko opettaa, että Marian esirukoukset tuovat pelastuksen ja Maria sovittaa syntiset Jumalalle, joka sitten vie katolilaisen Jeesukselle.

On sanomatta selvää Raamatun sanan totuuden valossa, että katolisen kirkon oppi Mariasta, joka vie ihmiset Jeesukselle on harhaoppi ja valhe-evankeliumia, koska vain Herrassa Jeesuksessa on ainoastaan pelastus, sillä Jeesus on tie, totuus ja elämä, eikä kukaan tule Isä Jumalan luokse muuten kuin Herran Jeesuksen kautta (Joh 14:6).

Jesuiittamainen strategia kohti katolista ykseyttä

Emil Anton:

Ja tuota, niin, sitten toinen iso aihe, josta Paavola usein tekee ison jutun, on tämä messu-uhri. Sitten hän teki ison jutun siitä myös, että mä en jotenkin kerro kaikkea. Ja sitten tästä strategiasta. Ehkä mä sen verran myönnän, että tietenkin on siinä mielessä strategia, että kun puhuu eri yleisöille, niin tietenkin ottaa huomioon sen yleisön ja sen kielen, mitä ne ymmärtää. Ja sitten rakentaa ikään kuin yhteiselle pohjalle. Joten muslimille puhuisin eri tavalla kuin protestantille ja ortodoksille puhuu eri tavalla. Siinä mielessä tietysti on jonkinlainen, jos sitä nyt on, se on varmaan ihan ikään kuin myös maalaisjärkeä, että tulee mahdollisimman hyvin ymmärretyksi. Mutta sitten jos sitä yritettäisiin jotenkin tämmöisenä jesuiittamaisena strategiana esittää, niin haluaa hirveästi jotain peitellä ja sitten tavoitteena on ikään kuin ujuttaa kaikki lopulta katolisen kirkon huomaan, niin siinä vaiheessa peruuttaisin vähän. ..... Mun mielestä myös tämmöinen ekumeeninen dialogi on ihan arvokas juttu itsessään, mutta toki on parempi, jos ihmiset oppii ymmärtämään paremmin kirkon opetusta ja sellaisella tavalla, joka auttaa heitä jotenkin. Ja toki iloitsen usein siitä, jos kaikki johtaa löytämään katolisesta kirkosta syvemmän Kristus yhteyden ja hengellisen elämän.

Kun luet tarkasti kaiken sen mitä Emil Anton sanoi siinä videolla, niin huomaat, että hän toimii jesuiittamaisen strategian kautta. Emil Anton vähättelee katolisen kirkon oppeja vain sen takia, että se näyttäisi protestantilta hyväksyttävämmältä, koska jos Emil sanoisi protestantille mitä katolinen kirkko ihan oikeasti opettaa, niin Raamattuun uskova protestantti ei sellaisia uskoisi, kuten, että Maria vie ihmiset Jeesukselle tai että messu-uhri on voimakkain sovitusuhri.

Kun olen sanonut, että Emil Anton pyrkii peittelemään asioita sekä hänen tavoitteensa on ikään kuin ujuttaa kaikki lopulta katoliseen kirkkoon, niin siihen Emil Anton sanoi, että tässä vaiheessa tulee vähän peruuttaa. Tässäkin tulee esille Emil Antonin jesuiittamainen taktiikka, koska katolinen kirkko opettaa, että kaikkia Jumalan ihmisiä kutsutaan ja kannustetaan katolista ykseyttä kohti. Tätä ei monetkaan protestantit tiedä, että katolisen kirkon päämäärä on ekumenian kautta tehdä kaikista ei-katolisista kristityistä katolilaisia. Ja tämän agendan, jota Emil Anton itse toteuttaa ekumeenisen vuoropuhelunsa kautta hän pyrkii kieltämään, vaikka tämä on katolisen kirkon oppi ja päämäärä.

Katsotaan seuraavaksi mitä vuoden 2005 katolisen kirkon katekismus sanoo katolisesta ykseydestä:

Katolinen katekismus 2005 775. ”Kirkko on Kristuksessa ikään kuin sakramentti, eli mitä läheisimmän Jumala-yhteyden ja koko ihmiskunnan ykseyden merkki ja välikappale.” 201 Kirkon ensimmäinen päämäärä on olla ihmisten mitä läheisimmän Jumala-yhteyden ”sakramentti”. Koska ihmisten keskinäinen yhteys perustuu yhteyteen Jumalan kanssa, kirkko on myös ihmiskunnan ykseyden sakramentti.
Ykseys on jo alkanut kirkossa, sillä se kokoaa ihmisiä ”kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista ja kielistä” (Ilm. 7:9). Samalla kirkko on tämän vielä täyttymättömän ykseyden täyden toteutumisen ”merkki ja väline”.

Katolinen katekismus 2005 816. ”Tämän kirkon on Vapahtajamme ylösnousemuksensa jälkeen luovuttanut Pietarille, jotta hän kaitsisi sitä, ja uskonut sen levittämisen ja johtamisen hänen ja muiden apostolien tehtäväksi … Tämä kirkko, joka on perustettu ja järjestetty tähän maailmaan yhteisöksi, on (subsistit in) katolisessa kirkossa, jota johtavat Pietarin seuraaja ja hänen kanssaan yhteydessä olevat piispat.” 273 Vatikaanin II kirkolliskokouksen dekreetti ekumeniasta sanoo: ”Pelastuskeinojen koko runsaus voidaan näet saavuttaa vain Kristuksen katolisen kirkon kautta, joka on pelastuksen yleinen apuväline. Uskomme mukaan Herra on yksin Pietarin johdossa olevalle apostolien kollegiolle uskonut kaikki uuden liiton rikkaudet, rakentaakseen maan päälle yhden ainoan Kristuksen ruumiin, johon kaikkien jo jollakin tavalla Jumalan kansaan kuuluvien tulee täydesti jäsentyä.”274 830

Katolinen katekismus 2005 817. ”Jo alkuajoista lähtien tämän Jumalan yhden ja ainoan kirkon piirissä on esiintynyt repeämiä, joita apostoli moittii ja tuomitsee jyrkin sanoin. Myöhempinä vuosisatoina on syntynyt laajempia erimielisyyksiä, ja huomattavan suuria ryhmiä on irtaantunut katolisen kirkon täydestä yhteydestä, jolloin syyllisiä jakautumiseen ovat useinkin olleet molempien riitapuolien edustajat.” 275 Kristuksen ruumiin ykseyttä haavoittavat repeämät (niissä erotetaan heresia, apostasia ja skisma) 276 liittyvät aina ihmisten synteihin: 2089 ”Missä on syntejä, siellä on moneutta, siellä on repeämiä, lahkoja ja kiistoja. Missä taas on hyvettä, siellä on yksimielisyys, siellä on yhteys, jossa kaikilla uskovilla on yksi sydän ja yksi sielu.”277

Katolinen katekismus 2005 818. ”Niitä nykyään eläviä ihmisiä, jotka ovat syntyneet tällaisista repeämistä alkunsa saaneihin yhteisöihin ja siellä oppineet uskomaan Kristukseen, ei kuitenkaan voida syyttää jakautumisen synnistä. Kirkko kohtelee heitä veljellisellä arvonannolla ja rakkaudella. … Vanhurskautettuina uskon kautta, jonka he ovat saaneet kasteessa, heidät on liitetty Kristuksen ruumiiseen ja heillä on täysi oikeus kantaa kristityn kunnianimeä, ja syystä katolisen kirkon lapset tunnustavat heidät veljiksi Herrassa.” 278 1271
 

Katolinen katekismus 2005 819. Sitä paitsi katolisen kirkon näkyvien rajojen ulkopuolella ”esiintyy monia pyhityksen ja totuuden aineksia”: 279 ”kirjoitettu Jumalan sana, armon elämä, usko, toivo ja rakkaus sekä muita Pyhän Hengen sisäisiä lahjoja ja näkyviä aineksia.” 280 Kristuksen Henki käyttää näitä kirkkoja ja kirkollisia yhteisöjä pelastuksen välikappaleina. Ne saavat voimansa siitä armon ja totuuden täyteydestä, jonka Kristus on uskonut katoliselle kirkolle. Kaikki nämä hyvyydet ovat peräisin Kristuksesta, johtavat hänen luokseen 281 ja itsessään kannustavat ”katolista ykseyttä kohti”

Katolinen katekismus 2005 836. ”Tähän Jumalan kansan katoliseen ykseyteen … kutsutaan kaikki ihmiset. Tähän ykseyteen kuuluvat eri tavoin tai siihen suuntautuvat sekä katoliset kristityt että muut Kristukseen uskovat, vieläpä erotuksetta kaikki ihmiset, jotka Jumalan armosta on kutsuttu pelastukseen.”

Nyt kun olet lukenut otteita katolisen kirkon katekismuksesta koskien katolisen ykseyden päämäärää ja tavoitetta, niin voit ymmärtää selkeästi ettei Emil Antonin ekumeeninen vuoropuhelu ole pelkästään vain dialogiaa ja pyrkimystä toisen ymmärtämiseen, vaan tavoite ja keino pyrkiä käännyttämään protestantteja katolilaisiksi, että voisi syntyä katolisen kirkon opettama katolinen ykseys katolisessa kirkossa.

Katolinen katekismus opettaa, että kirkko (katolinen) on vielä täyttymättömän ykseyden täyden toteutumisen ”merkki ja väline. Tämän tähden Emil Anton käy ekumeenista vuoropuhelua, että toteutuisi katolinen ykseys.

Katolinen katekismus opettaa, että kaikkien Jumalan kansaan kuuluvien tulisi täydesti jäsentyä yhdessä ainoassa Kristuksen ruumiissa, joka on katolilaisten mukaan katolinen kirkko paavin johdolla. Tämän takia Emil Anton on niin innokas käymään ekumeenisia vuoropuheluja eri kirkkojen ja uskonsuuntien välillä, koska hän katolilaisena pyrkii käännyttämään protestantteja katolilaisiksi ja katoliseen ykseyteen. Jos Emil Anton tämän kieltää, niin silloin hän toimii kirkon tavoitteita ja päämääriä vastaan, joka tähtää kaikkien Jumalan kansan jäsenten katoliseen ykseyteen.

Katolinen katekismus opettaa, että katolisen kirkon ulkopuolella on pelastuksen sisällä olevia kirkkoja ja kirkollisia yhteisöjä, mutta koska katolisen kirkon opetuksen mukaan Kristus on antanut armon ja totuuden täyteyden katoliselle kirkolle, niin siksi ja sen tähden tulisi kulkea katolista ykseyttä kohti. Katolinen katekismus sanoo, että tähän Jumalan kansan katoliseen ykseyteen kutsutaan kaikki ihmiset.

Kun nyt olemme lukeneet mitä katolinen katekismus opettaa katolisesta ykseydestä, niin on päivänselvää, että Emil Anton katolilaisena ekumeenisten vuoropuhelujen kautta toteuttaa tätä katolisen kirkon suunnitelmaa ja agendaa tehdä kaikista kristityistä katolilaisia. Ja tämän Emil Anton on pyrkinyt kieltämään. Joko Emil Anton ei tunne kirkkonsa päämääriä tai sitten hän toteuttaa jesuiittamaista ekumeenista käännytystyötä siten, että ikään kuin hän vain nyt kävisi ekumeenista vuoropuhelua protestanttien kanssa, mutta koko ajan pyrkii heitä manipuloimaan ja käännyttämään katolilaisiksi.

Messu-uhri katolisen kirkon voimakkain sovitusuhri

Emil Anton sanoi videolla seuraavasti:

Emil Anton:
Mutta tähän messu-uhriin. Kaksi juttua. Ensinnäkin Paavola tykkää ottaa sellaisia vanhoja tekstejä, joissa jälleen kerran muotoilut ei ole parhaita mahdollisia, koska ne on muotoiltu aikana, jolloin ei ollut vielä niin paljon kehittyneet ekumeeniset dialogit kuin on nykyään, koska myös teologit ymmärtämään asioita paremmin ja me ollaan lähestytty ymmärryksessä. Sen takia jonkun vaikka 50-luvun katekismuksen siteeraaminen ei ole rehellisin ja paras vaihtoehto, koska

asia ymmärryksessä on ja sen sanottamisessa on oikeasti tehty edistysaskelia ja olisi parempi katsoa, mitä uusimmissa teksteissä ja nykyisissä teksteissä sanotaan. Varsinaisesti asian ydin ei ole sikäli muuttunut, että vaikkapa katolis-luterilaisissa dialogissa on yhdessä tunnustettu, niin toki Kristuksen ristinuhri on yksi ja kertakaikkinen, mutta sitten kun ehtoollisessa on läsnä Kristuksen ruumis ja veri, niin kuin jo Ignatius Antiokialaisella, joka oli apostolien oppilas siellä ihan Uuden testamentin niin kuin kirjoituksen loppuvaiheessa vuoden sata tienoilla, että varmasti tunsi apostolit ja kuoli marttyyrinä Roomassa, niin kirjoitti, että se sama liha, joka kärsi ristillä on ehtoollisessa. Ja harhappiset ei sitä tunnusta, koska ne ei tunnustaneet, että Kristuksella oli oikeata ruumista.

Emil Anton:
Kun on tämä usko, että ehtoollinen annettu Kristuksen ruumis ja veri, niin silloin on se Kristuksen ristinuhri, joka on kertakaikkinen, niin se ikään kuin aktualisoituu, että tulee läsnä olemaan uhri, eikä sen ristinuhrin toistaminen, vaan läsnä olevaksi tekeminen. ....... Ja tässä mielessä luterilaiset ja katolaiset, vaikka ne ennen oli eri mieltä tästä messu-uhrista, niin nykyään ne on voinut yhdessä aika pitkälti sanottaa tämän asian. Se on kertakaikkinen yksi sama uhri, mutta se tulee läsnä olevaksi ehtoollisessa.

Olen siteerannut vuoden 1953 katolisen kirkon katekismusta, koska olen soittanut katolisen kirkon papille ja kysynyt onko vuoden 1953 katekismuksen opetukset yhä voimassa, kun on tullut tuo 2005 katekismus ja vastaus oli, että vuoden 1953 katekismuksen opetukset ovat yhä voimassa.

Kun siteeraan vuoden 1953 katolisen kirkon katekismusta niin se on rehellistä katolisen kirkon oppien siteeraamista. Emil Anton toiminta ei ole rehellistä, koska hän sanoo viitaten vuoden 1953 katekismukseen, että sen tekstimuotoilut eivät ole parhaita mahdollisia, vaikka ne ovat yhä edelleen sellaisinaan voimassa.

Tässä tulee taas jesuiittamainen taktiikka, jossa Emil Anton sanoo, että 50-luvun katolisen kirkon katekismuksen siteeraaminen ei ole rehellistä, kun nyt on kuulemma asioiden sanoittamisessa tehty edistysaskeleita ja nyt pitäisi katsoa mitä uusimmissa teksteissä sanotaan. Emil Anton kuitenkin tunnustaa ettei itse asian ydin ole muuttunut, eli oppi on yhä voimassa samanlaisena, mutta nyt ollaan pyritty etsimään uusia sanoituksia ilmaista sama vanha kirkon oppi.

Katsotaan seuraavaksi ja verrataan katolisen kirkon vuoden 1953 messu-uhri oppia nykyhetkeen:

Katolisen kirkon vuoden 1953 katekismus, joka on yhä opillisesti voimassa opettaa messu-uhrista seuraavasti:

Katolinen katekismus 1953: 104. Miksi pyhä messu on ylevin uhri? Pyhä messu on ylevin uhri, koska se on 1) arvollisin ylistysuhri 2) Jumalalle mieluisin kiitosuhri 3) tehokkain rukousuhri 4) voimakkain sovitusuhri. Sivu 129

Pyhän Marian katolisen kirkon nettisivulla on opetusta katolisen kirkon messu uhrista muun muassa seuraavasti:

Katolisen uskomme mukaan pyhällä messulla on uhriluonne. Messu on samanaikaisesti sekä kiitosuhri, ylitysuhri, muistouhri ja syntiemme sovitusuhri. Kristuksen ristinpuulla uhraama uhri ja messu-uhri ovat yksi ja sama uhri, vain uhraamisen muoto on erilainen.

Katolinen katekismus 2005 1364. Uudessa liitossa muiston vietto saa uuden merkityksen. Kun kirkko viettää eukaristiaa, se muistelee Kristuksen pääsiäistä, joka tulee läsnäolevaksi. Kristuksen ristillä kerta kaikkiaan edeskantama uhri pysyy aina aktuaalisena: 189 ”Joka kerta, kun alttarilla vietetään ristinuhria, jossa ’meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on teurastettu’, toteutetaan meidän lunastuksemme työ”. 190 611, 1085

Katolinen katekismus 2005 1367. Kristuksen uhri ja eukaristian uhri ovat yksi ainoa uhri: ”Yksi ja sama on siis uhrilahja, sama on myös hän, joka nyt uhraa pappien palvelutehtävän välityksellä, nimittäin Kristus, joka silloin uhrasi itsensä ristillä, vain uhraamisen muoto on erilainen.” 192 ”Koska tässä jumalallisessa uhrissa, joka toteutuu messussa, on ja uhrataan verettömästi sama Kristus, joka yhden ainoan kerran ristin alttarilla verensä vuodattaen uhrasi itsensä … tämä uhri on todellinen sovitusuhri.” 193 1545

Koska vuoden 1953 katolisen kirkon opetus on yhä voimassa, niin sen perusteella voidaan sanoa, että kirkko pitää messu-uhria kirkon voimakkaimpana sovitusuhrina. Myös tässä nykyajassa esim. katolisen kirkon vuoden 2005 katekismus opettaa, että joka kerta kun alttarilla vietetään ristinuhria (katolinen messu-uhri), niin toteutetaan meidän lunastuksemme työ. Nuo kaksi eri aikakausina sanoitetut katolisen kirkon yhä voimassa olevat opit opettavat samaa asiaa hiukan erilaisina sanoituksina, mutta oppi on sama: messu-uhri on kirkon voimakkain sovitusuhri.

Kol 1:20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.

Hebr 9:26 sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.

Hebr 10:12 mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,

Raamattu opettaa, että Herra Jeesus toteutti lunastuksen työn yksin ja ainoastaan ristillä, sillä Herra Jeesus antoi yhden ainoan uhrin syntien edestä Golgatan ristillä, jota ei enää uusita tai toisteta, ei katolisessa messu-uhrissa, eikä missään muussakaan uhrissa.

Katolinen kirkko julistaa valhe-evankeliumia messu-uhri oppinsakin kautta.

Pelastukseen riittää yksin Herra Jeesus siihen ei kuulu Maria ja messu-uhri

Emil Anton sanoi videolla seuraavasti:

Emil Anton:
Haluaisin sanoa, että silloin koin 16-vuotiaana Jumalan rakkauden kosketuksen, joka muutti mun elämän suuntaa ja sai minut menemään ripille tunnustamaan synnit ja ottaa vastaan anteeksiannon ja alkaa käydä seurakunnassa aktiivisesti. Minulla ei siinä vaiheessa ollut mitään

messu-uhria eikä Marian ajatuksia esirukouksesta tai muuta mitenkään siinä kokemuksessa tai hetkessä. Toki olen oppinut ymmärtämään niitä, kun olen oppinut kirkon oppia myöhemmin, mutta tässä mielenkiintoinen kysymys Paavolalle ja muille, että riittääkö se solus Kristus, se yksin Kristus, jonka ristiinnaulitun kuvaa minä silloin katselin ja ymmärsin, että siinä on syntien anteeksianto. Riittääkö se vai tosiaan tarviiko sen lisäksi olla oikeanlainen Raamatun tulkinta esirukouksen vaikutuksista siitä, että onko pyhät taivaassa ja rukoileeko ne meidän puolesta ja kirkon virasta ja tämmöisistä, mistä me ollaan nyt eri mieltä. Mistä me ollaan puhuttu selibaatista ja apostolinvirasta ja sen periytymisestä piispoille ja paaville. Tämmöisiä asioita, mistä me ollaan eri mieltä. Onko se niin, että se on Kristus plus oikea ymmärrys, eli samanlainen ymmärrys kuin Petri Paavolalla kaikista näistä muista opinkysymyksistä, jolloin se on kyllä kaikkea muuta kuin yksin Kristus. Se on Kristus plus lista oikeita tulkintoja. Vai riittääkö kuitenkin se Kristus meille kummallekin? Ja jos se riittää, niin sittenhän me ollaan aika lailla kivasti yhteisellä pohjalla. Ja voidaan ehkä rakentaa paremminkin veljeyden hengessä tätä dialogia. No hyväksytään sitten tätä veljeyden henkeä tai ei.

Silloin kun uskoo Raamatullisesti pelastuksen evankeliumiin Herrassa Jeesuksessa, niin silloin pelastuu Jumalan armosta ja saa lahjaksi pelastuksen Herran Jeesuksen veren ja sovitustyön ansion tähden. Jos uskoontulon jälkeen alkaa uskomaan katolisen kirkon opetusta Mariasta, joka vie ihmisen Jeesukselle sekä katolisen kirkon harha-opin messu-uhrista, niin silloin asettaa Jeesuksen pelastuksen rinnalle ylimääräisiä pelastusteitä, jolloin evankeliumista tulee valhe-evankeliumia.

Kenelläkään ei tarvitse olla samanlainen ymmärrys kuin minulla, sillä kaikilla tulee olla se ymmärrys mitä yksin ja ainoastaan Raamattu opettaa pelastuksen evankeliumista, että voi Jumalan armosta vastaanottaa pelastuksen.

Minä en ole yhteisellä uskon perustuksella katolilaisen kanssa, joka uskoo Marian vievän ihmisen Jeesukselle ja uskoo katolisen kirkon harhaopin messu-uhrista jne. Veljeyttä ei ole olemassa valhe-evankeliumin levittäjien kanssa, jota katolinen kirkko virallisella opillaan edustaa.

Seurakunta on Herra seurakunta ei ihmisen seurakunta

Emil Anton sanoi videolla seuraavasti:

Emil Anton:
Niin se katolinen tarkoitti sitä yleismaailmallista erotukseksi kaikista pienistä lahkoista, niin kuin Paavola sanoi että minulla ei ole mitään seurakuntaa. Se on vain itse itsensä auktorisoinut opettaja. Mutta meillä on seurakunta, joka palautuu apostoleihin läpi kaikkien vuosisatojen. Siihen tietysti kutsutaan tietysti kaikkia, tai toivotaan että kaikki yhdistyvät ja jokaisella on ennen kaikkea oma puhdistus tehtävänä ja se pätee tietysti katoliseen kirkkoon myös niin kuin kaikkiin muihinkin, että kirkko ja jokainen sen jäsen tarvitsee aina puhdistusta ja syvempää uskollisuutta evankeliumille ja sen Herralle.

Apt 2:47 kiittäen Jumalaa. Ja he nauttivat kaiken kansan suosiota. Ja Herra lisäsi seurakuntaan joka päivä niitä, jotka pelastuivat.  Toivo Koilo Suuri Ilosanoma

Emil Anton sanoi, että heillä (katolilaisilla) on seurakunta, johon kutsutaan kaikkia ja toivotaan, että kaikki siihen yhdistyisivät. Tässä Emil Anton paljastaa korttinsa ja sanoo sen mikä on katolisen kirkon agenda: katolista ykseyttä kohti. Emil Anton kiertelee ja kaartelee harhauttaakseen protestantteja, että hän muka käy vain tällaisia ekumeenisia vuoropuheluja tutustumisen tarkoituksessa, vaikka todellisuudessa hän pyrkii manipuloimaan ja käännyttämään protestantteja katolilaisiksi. Emil Anton tekee tätä, koska esim. katolinen katekismus 2005 opettaa, että tulisi edetä katolista ykseyttä kohti, ja Emil Anton kuuliaisena kirkon agendalleen toteuttaa tätä yhteyksissään helluntailaisten, luterilaisten, ortodoksien jne. kanssa.

Uskon sen, että sellainen Herran Jeesuksen opetuslapsi, joka Jumalan armosta rakastaa Herraa Jeesusta totuudessa ymmärtää katolisen kirkon edustavan valhe-evankeliumia. Kiitos Jumalalle, että pelastus on yksin Herran Jeesuksen veressä ja sovitustyössä, ei Mariassa, ei messu-uhrissa, vaan yksin ja ainoastaan Herran Jeesuksen veressä ja sovitustyössä.