Etusivulle | Yhteiskunnan ilmiöt ja asiat


 

Sukupuolineutraali avioliitto

 

Tuon esille muutamia näkemyksiä koskien sukupuolineutraalia avioliittolakia, jotka usein sivutetaan, joista ei puhuta tai joita ei tunnisteta. Toivon, että jokainen joka kannattaa sukupuolineutraalia avioliittolakia lukisi kirjoitukseni ilman ennakkoluuloja, koska siten hän kykenee näkemään sukupuolineutraalin avioliiton monet negatiiviset puolet ja vaikutukset yhteiskunnassa sekä varsinkin lapsissa, jotka kasvavat homoseksuaalisessa kodissa.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan, vihapuhe sekä ihmisoikeuksien loukkaaminen nostetaan esille hyvin usein kun joku puhuu asiallisesti ja kriittisesti homoseksuaalisuuteen liittyvistä todellisista ongelmista. Tietenkään rasismia ja kiihotusta kansanryhmää kohtaan ei tule hyväksyä, vaan se on aina tuomittava teko. Terve ja positiivinen kriittisyys homoseksualismiin liittyviä ongelmia kohtaan ei ole rasismia, ihmisoikeuksien loukkaamista eikä vihapuhetta. Tarkoitukseni ei ole provosointi tai syrjintä homoseksuaaleja kohtaan, vaan tuoda esille faktat tutkimuksista sekä homoseksualistien ja heidän kodissaan kasvaneiden lasten kokemuksista, jotka osoittavat heillä olevan monenlaisia ongelmia, koska he ovat kasvaneet homoseksualistien perheissä. Tämä aihe on erittäin arkaluontoinen, eikä tarkoitus ole loukata tai kiihottaa ketään homoseksuaaleja vastaan.

Kyseessä ei ole vihapuhe, vaan asia jota on avoimesti ja julkisesti tutkittu. Vihapuhe on Euroopan neuvoston ministerikomitean mukaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen. Totuuden sanominen siitä mitä yhteyksiä on tutkittu ja havaittu homoseksuaalistien perheissä kasvaneiden lasten ongelmiin ei ole vihapuhetta, vaan tosiasian esille tuomista. Tuon myös esille esim. keinohedelmöityksen kautta syntyneen lapsen kokemuksen isättömyydestä sekä siitä aiheutuneista vakavista ongelmista, jotka koskettavat sydäntä riipaisevasti ja todella syvältä.

 

Sisällys:
Aikuisen itsekäs päätös ja halu
Homoseksualistit jotka vastustavat sukupuolineutraalia avioliittoa
Lasten kokemukset
Tutkimukset perherakenteiden vaikutuksista lapseen
Homoseksuaalisuuden haitat ja ongelmat lapsille
Manipuloidut tutkimustulokset
Loppusanat

 

Aikuisen itsekäs päätös ja halu

Sukupuolineutraalin avioliittolain tarkoituksena olisi asettaa kaikki avioliittoon haluavat pariskunnat samalle viivalle poistamalla laista sukupuolen käsitteen, joka nykyisellään määritellään avioliitoksi naisen ja miehen välillä. Sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajat haluavat myös oikeuden yhteiseen lapsen adoptoimiseen sekä sukunimeen ilman erillistä hakemusta.

Setan Katriina Rosavaara kertoi Forbesin David Mac Dougallin artikkelissa (You've Got Male: Erotic Stamps by Tom of Finland Issued), että hän toivoo Suomen avioliittolakiin pikaisia muutoksia. Rosavaara toi myös esille kuinka seksuaalivähemmistöjen asia on saanut laajaa huomiota ja kuinka he ovat saaneet tuoda esille isoja ongelmia sekä heidän näkökulmansa tähän asiaan.

Sukupuolineutraali avioliittolaki muuttaisi perinteistä avioliitto käsitystä miehen ja naisen välillä. Jos avioliittolaki muuttuisi, niin että myös mies voi mennä miehen kanssa naimisiin tai nainen naisen kanssa naimisiin, niin se muuttaisi kokonaan käsityksen avioliitosta ja perheestä. Raamatun sanan mukaan homoseksuaalisuus on syntiä ja luonnoton tapa harjoittaa seksuaalisuutta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että homoseksuaalisuuden harjoittamisesta seuraa tiettyjä negatiivisia vaikutuksia. Edellä oleva viittaus homoseksuaalisuuden negatiivisiin vaikutuksiin on myös osoitettu todeksi monien maallisten tutkimuksien kautta.

Tässä asiassa on myös täysin unohdettu lapsen näkökulma, sillä lapsen perusoikeus on, että hänellä olisi äiti ja isä. Aikuiset ihmiset ajavat itsekkäästi omia etujaan välittämättä siitä mikä on lapsen etu ja oikeus. On tietenkin olemassa tilanteita, joissa lapsi joutuu elämään ilman äitiä tai isää, mutta homoseksuaalisissa suhteissa elävät ihmiset tekevät lapsesta harkitusti sekä tietoisesti joko isättömän tai äidittömän, silloin kun he haluavat lapsen itselleen. He riistävät lapselta oikeuden syntyä luonnolliseen perheeseen, jossa lapsella on biologinen äiti ja isä.

Sukupuolineutraalia avioliittolakia pidetään ihmisoikeus kysymyksenä sekä loukkauksena, jos se ei toteudu. Mielestäni se ei ole ihmisoikeus kysymys eikä loukkaus ketään kohtaan, sillä luonnonjärjestyksen mukaan vain nainen ja mies voivat saada yhteisiä lapsia. Se on ihmisoikeus kysymys sekä loukkaus kun ja jos lapselta tarkoituksenmukaisesti ja tietoisesti riistetään oikeus äitiin ja isään. Tästä puolesta hyvin harva on huolissaan tai taistelee sen puolesta. Itsekkäiden aikuisten maailmassa lapset joutuvat aina kärsimään.

Homoseksualistit jotka vastustavat sukupuolineutraalia avioliittoa

Ranskassa on poikkeuksellista, että useat homoseksualistit torjuvat sukupuolineutraalin avioliiton, koska se loukkaa heidän mielestään lapsen oikeutta elää ja kasvaa yhdessä oman biologisen äidin ja isän kanssa. Muutaman ranskalaisen homoseksualistin mielipide asiaan:

Hervé Jourdan: Lapsi on rakkauden hedelmä ja lapsen täytyy säilyä rakkauden hedelmänä.

Jean-Pierre Delaume-Myard: Olenko minä homoseksuaalinen homofoobikko… Vastustan sukupuolineutraalia avioliittoa, koska puolustan lapsen oikeutta isään ja äitiin.

Jean-Marc Veyron la Croix: Jokaisella on rajoituksensa: se, että minulta puuttuu lapsi ja että kaipaan lasta, ei anna minulle oikeutta viedä lapselta äidin rakkautta.

Frank Litvgoet: ”Äidittömän” lapsen tilanne avoimessa adoptiossa ei ole niin yksinkertainen kuin miltä se näyttää, koska on olemassa synnyttäjä-äiti, joka tulee lasten elämään ja lähtee sieltä pois. Ja kun äiti ei ole fyysisesti läsnä, hän on – kuten tiedämme monien aikuisiän saavuttaneiden adoptiolasten kertomuksista – kuitenkin läsnä unissa, mielikuvissa, kaipauksessa ja huolessa. – – Äidin tulo lastemme elämään on useimmiten ihmeellinen kokemus. Lapsille on vaikeampaa kun äiti lähtee pois, ei ainoastaan siksi että on surullista sanoa hyvästi rakkaalle aikuiselle, vaan myös siksi, että se herättää vaikean ja tuskallisen kysymyksen, miksi äiti alun perin jätti lapsensa.

Ateisti ja homoseksualisti Xavier Bongibault on sanonut haastattelussa: Ennen kaikkea meidän on suojeltava lasta. Ranskassa avioliiton tarkoituksena ei ole suojella kahden ihmisen välistä rakkautta. Avioliitto on suunniteltu erityisesti tarjoamaan lapsille perhe. Kaikkein vakavin tähänastinen tutkimus – – osoittaa aivan selvästi, että lapsilla on vaikeuksia kasvaessaan homoseksuaalisten vanhempien kasvattamina. (Wendy Wright, French Homosexuals Join Demonstration Against Gay Marriage)

RTF haastatteli Xavier Bongibaultia kaksi viikkoa ennen suurta homoavioliiton vastustamistapahtumaa, joka pidettiin Ranskassa marraskuun 17. päivä 2012. Haastattelu eteni seuraavasti:

RTF: Kiitos kun liityitte seuraamme. Mennään heti asiaan. Luuletko elämän olevan homomaisempaa ilman homoavioliittoja?

Xavier: Homoseksuaalien puolesta en voi sanoa. Luulen niin. Homoseksuaalien enemmistö ei halua avioliittoa. Homoseksuaalien enemmistö pilkkaa pilkkaa vähemmistöä, joka ajaa tätä lakia.

RTF: Ok, voitko selittää meille, koska olet homoseksuaali, että miksi sinusta on välttämätöntä kritisoida hallitusta, joka sanoo homoseksuaalista avioliittoa lakia "kaikkien avioliitoksi".?

Xavier: Avioliitto kaikille on olemassa vain Ranskassa. Me puhumme tasa-arvosta lain edessä. Tämä on tasa-arvoa yksilöiden välillä, ei tasa-arvoa ryhmien välillä. Tasa-arvoa on siinä mielessä, että kaikki voivat olla pariskuntia miehen ja naisten kesken. Ei ole tasa-arvoa parien välillä, mutta yksilöillä on tasa-arvoa.

RTF: Eipä takerruta rikkaruohoihin. ..... Keskitytään nyt -- mikä sinua häiritsee lakiehdotuksessa, joka on edessämme?

Xavier: Se mikä häiritsee minua on yhteiskunnan tuhoaminen ja hajottaminen. Yhteiskunnan ensimmäinen taso on perhe, jolle koko yhteiskunta on rakentunut. Lapsen tarve on kehittyä perheen tasapainon sisällä. Tämä lakiehdotus tukahduttaa sen tarpeen. Lapsella tulee olla oikeus äitiin ja isään. Yhteiskunnan rakenteet on asetettu huonoon suuntaan.

RTF: Puhutaan adoptiosta myöhemmin. Pysykäämme avioliitto aiheessa nyt. Muutamat katoliset maat kuten Espanja, Portugali ja Hollanti ovat laajentaneet avioliiton koskemaan homoseksuaaleja. Nämä eivät ole rappeutuneita kansoja. Heidän yhteiskuntansa eivät ole kaatuneet. Elämä on yhtä hyvää noissa paikoissa kuin täälläkin.

Xavier: Sinä haluat puhua adoptiosta myöhemmin, mutta odota. Täällä on tiettyjä erityspiirteitä. Ranska on eräs ainoista paikoista maailmassa joka yhdistää lastenkasvatuksen avioliittoon. Ranskassa avioliittoa ei ole suunniteltu suojelemaan kahden ihmisen välistä rakkautta. Ranskalainen avioliitto on erityisesti suunniteltu tarjoamaan lapselle perheen. Joten kun puhumme siviililain tekstistä (1973), niin se sanoo, että avioliitto on perustettu lapsille ja perheille.

RTF: Onko uskonnollinen näkökulma sinulle tärkeä? Onko tämä taistelua uskonnollisen vakaumuksen puolesta?

Xavier: Ehdottomasti ei. Olen ateisti. Mutta, kaikilla uskonnoilla on paikkansa. Tänä viikonloppuna vietin aikaan Monsignor 23 kanssa ja ajattelen, että uskonnoilla on kestävä paikka yhteiskunnissa, ne ovat osa yhteiskuntaa. On niitä, jotka sanovat ettei uskovilla ole oikeutta puhua uskonnollisen vakaumuksensa takia, koska se on jotenkin jälkeenjäännyttä. Tämä voi järkyttää sinua, että olen ateisti, mutta taistelen uskontojen edustajien puolesta, koska kyllä, heilläkin on paikkansa keskustelussa.

RTF: Ateisti? Käytät samaa argumenttia kuin Monsignor 23.

Xavier: Luonnollisesti, perjantaiaamuna minulla oli mahdollisuus tavata Monsigner Barbaran eikä minulla ollut mitään ongelmia. Puolustin häntä asiassa, josta puhuimme aikaisemmin -- olen täydellisesti hänen kanssaan samaa mieltä. Mielestäni meidän tulee tehdä yhteistyötä kaikkien kanssa, jotka vastustavat tätä lakia. Se on tärkeää.

RTF: Haluan asettaa tämän kysymykseni sinulle? Toimitko homoseksuaaleja vastaan, kuten toimit UMP.ta vastaan?

Xavier: Toiminko vastaan, siinä määrin kuin, olen homoseksuaali ja se on skandaalimaista -- mitä ajattelet tästä? Vastustan sitä tällä tavalla: Olen havainnut LGBT yhdistysten olevan syvällisesti homofobisia; ja se miksi -- Idea että homoseksuaaleille tulee olla homoavioliitot, koska hän on homoseksualisti on ideologiaa, joka muodostaa suoran linjan tunnetun saksalaisen kanssa, joka kirjoitti 1963 että homoseksualisti ei saa pohdiskella politiikkaa, paitsi seksuaalisen vietin kautta.

RTF: Ok, Mennään adoptioon. Onko se asia lasten puolesta, joka huolestuttaa sinua?

Xavier: Kyllä, olen nähnyt tutkimuksen, hyvin vakavan -- kaikkein vakavin mitä on tehty tähän mennessä. Sen teki Mark Regnerus, sosiologi. Hän tutki homoseksuaalisuuden vaikutuksia Texasin yliopistossa. Se osoittaa selkeästi, että lapsella on ongelmia jos homovanhemmat kasvattavat hänet.

RTF: Minun täytyy lisätä tähän väliin. Kaikilla on omat spesialistinsa päinvastaisine tutkimustuloksineen. Se ei määrittele vielä asioita lopullisesti. Ihmiset puhuvat lapsen tasapainosta, minulle on vielä jotakin sen lisäksi kysyttävää. Pelkäätkö seksuaalista hyväksikäyttöä?

Xavier: Minulla ei ole sellaista pelkoa, luota minuun.

RTF: Sinä kuulet tämän: Ranskassa ei saisi olla homoavioliittoja, koska homoavioliitoissa on epätasapainoa sekä seksuaalista hyväksikäyttöä.

Xavier: Ei, ei, ei. Minulla ei ole tuollaista homofobista logiikkaa. En tiedä yritätkö saada minua taistelemaan ...

RTF: Vastustako sinä raskaudenehkäisyä, aborttia tai avioeroa?

Xavier: Avieroa, en. Ehdottomasti en. Et voi pakottaa lasta elämään huonommassa perhe tilanteessa.

RTF: Ok, Onko sinulla mitään muuta suunnitteilla kuin ministerille lähtevä teksti?

Xavier: Kyllä, meillä on liikekannallepano marraskuun 17. päivä. Me kutsumme sitä manifestiksi kaikille ja pääpuhujina olemme minä Frigide Barjot ja Laurence Tcheng.

RTF: Kiitos Xavier, tulet näkemään tämän videolta .... Näen sinulla olevan collegepuseron, jossa on äiti, isä ja kaksi lasta. Kuinka kivaa. Olen sitä mieltä, että sinun viestisi on täysin selvä.

Xavier Bongibault on myös sanonut, että yhteiskunnan ensimmäinen taso on perhe, jolle koko yhteiskunta on rakentunut. Lapsen tulee saada kehittyä perheen sisällä ja lapsella tulee olla oikeus äitiin ja isään. Xavierin mukaan toteamus, että homoseksuaalien tulee saada oikeus homoseksuaaliseen avioliittoon koska hän on homoseksuaali on Xavierin mielestä syvästi homofobian perustukselta annettu lausunto.

Xavier sanoo homouden puolustajien itse kärsivän homofobiasta. Tämä lausunto kertoo paljon homoseksuaalien asenteista ja Xavierin lausunto on todella merkittävä, koska hän on itse homoseksuaali. Homokammosta ei siis kärsi ainoastaan homouden vastustajat, vaan myös homot itse.

Homofobia on sana, jota käytetään usein niitä vastaan, jotka pitävät homoutta luonnottomana seksuaalisen harjoittamisen muotona. Useinkaan ei kuitenkaan ole kyse homofobiasta, vaan luonnollisen asian puolustamisesta luonnottomuutta vastaan. Toki sekin on totta, että jotkut ihmiset kärsivät homofobiasta tuoden sen esille vihan ja syvän negatiivisuuden kautta.

Luonnonjärjestyksen mukainen tosiasia on että lapset syntyvät miehen ja naisen välisen sukupuolisen kanssakäymisen kautta. Tätä tosiasiaa ei mikään muuta toiseksi, ei sekään vaikka kuinka ihmisiä haukutaan homofoobikoiksi.

Lasten kokemukset

Benoît Talleu on 17-vuotias, joka adoptoitiin Vietnamista lapsena Ranskaan. Hän taistelee homoseksuaalien adoptiota vastaan, koska kukaan ei ajattele adoptoituja lapsia. Benoît sanoi, että jos adoptoidulta lapselta kysyttäisiin mitä hän haluaa, niin vastaus olisi yksi äiti ja yksi isä. Benoît sanoi orpolapsen haaveilevan hänen tulevista vanhemmistaan. Hänen mukaansa tämä ajatus nousee syvältä hänen olemuksestaan, halusta äitiin ja isään. Benoîtin mukaan orpolapsen toiveen tulee olla ensimmäinen huomioonotettava asia. Hänen mukaansa orpolapselle kuuluisi adoption kautta oikeus äitiin ja isään (kasvatusvanhemmat).

Benoîtin mukaan on kyse tarpeen ja haluamisen erosta. Orpo tarvitsee isän ja äidin. Pari haluaa lapsen. Benoît sanoo, että hän jättää ihmisten valittavaksi kumpi on tärkeämpää tarve vai haluaminen. Benoîtin mielestä homoparien oikeus adoptoida orpolapsi on petos, sillä se pettää biologisen luottamuksemme. Benoîtin mielestä orpo tarvitsee äidin ja isän. Benoîtin tunnuslause on: Kaikki syntyvät miehestä ja naisesta, miehen ja naisen tulee suorittaa adoptio.

Benoît sanoo ihmisten sanovan, että lapsen on parempi elää homoparin luona kuin orpokodissa. Benoît sanoo, että kuulkaa mitä minä sanon tuollaisesta väitteestä: Tällainen lausunto haiskahtaa epärehelliseltä, sillä kymmenettuhannet heteroparit haluaisivat adoptoida meidät.

Benoît sanoo monien sanovan, että homopari on tyhjää parempi. Benoîtin mielestä tämä on järkyttävää ja homofobiaa. Benoîtin mielestä homot harjoittavat homofobiaa (minun huomioni). Benoîtin mukaan lapselle on parasta, että hänellä on äiti ja isä. Hän sanoi, että jos lapsi on orpokodissa eikä siksi ansaitse äitiä ja isää, niin se on julmaa ja väärin, joka kieltää orpolapselta tasa-arvon.

Benoît sanoo, että homopari saattaa olla hyvinkin rakastavaisia, eikä hän kiellä sitä, mutta orpolapsen tarve äitiin ja isään ei muutu koskaan. Benoîtin mukaan homoparien avioliitto ja adoptio on itsekkyyttä, sillä lain tulee suojella kaikkein heikompia, koska äidit ja isät ovat olemassa lapsia varten.

Benoît Talleun ajatukset kertovat sen kuinka lapsen etujen tulisi olla adoptio asioissa kaikkein tärkein kriteeri kun adoptiota suoritetaan. Lapsen oikeuden tulee olla aina etusijalla ja lapsella tulisi olla oikeus itse saada valita ja päättää haluaako hän adoption kautta kasvatusvanhemmikseen äidin ja isän vai kaksi äitiä tai kaksi isää. Jos lapsi on vielä niin pieni ettei hän kykene sitä päätöstä tekemään itse, niin on lapsen edun mukaista, että hän saa adoption kautta äidin ja isän, sillä onhan se luonnonjärjestyksen mukaista.

Benoît Talleun kokemukset todistavat sen, että orpolapsen suurin kaipaus, tarve ja halu olisi päästä adoption kautta perheeseen, jossa hänellä on äiti ja isä. On julmaa ja vastuutonta riistää lapselta oikeus äitiin ja isään, sillä äidit ja isät ovat olemassa lapsia varten.

Lesboparin kodissa kasvanut lapsi jakaa aikuisena kokemuksiaan ja mielipiteitään asioista, jotka hän koki negatiivisiksi ja ahdistaviksi:

Robert Oscar Lopez kritisoi homofobia-retoriikkaa ennakkoluuloiseksi ja ahdasmieliseksi, koska se leimaa homofobiseksi myös hänen kaltaisensa ihmiset, jotka ovat kasvaneet lesboparin kodissa, eläneet suuren osan elämästään homoseksuaalisessa kulttuurissa, mutta jotka silti vastustavat sukupuolineutraalia avioliittoa, koska he kokevat sen loukkaavan lapsen oikeutta isään ja äitiin. Lopezin mukaan on raskasta tulla leimatuksi homofobiseksi pelkästään sen takia, että hän avoimesti kertoo kokeneensa isän puutteen vaikeana kasvaessaan äitinsä ja tämän naispuolisen kumppanin kotona. ”Pyrkiipä samaa sukupuolta oleva pari toistamaan heteroseksuaalisen vanhemmuuden mallia kohdunvuokrauksen, keinohedelmöityksen, avioeron tai kaupallistetun adoption avulla, he ottavat monia moraalisia riskejä. Lapset, jotka joutuvat näiden moraalisten riskien keskelle, ovat hyvin tietoisia vanhempiensa roolista sen lapselle stressaavan ja tunnetasolla monimutkaisen elämän luomisessa, joka vieraannuttaa heidät kulttuurisista perinteistä kuten isän ja äitien päivästä. Lasten asemasta tehdään vaikea, kun heitä kutsutaan ’homofobisiksi’ pelkästään siksi, että he kärsivät vanhempiensa heille sälyttämästä luonnollisesta stressistä – ja myöntävät sen.

Keinotekoisesti tuotettujen ja hedelmöityshoitojen kautta hankittujen lasten ongelmia ovat isättömyyden tunne ja ahdistuksen taakka. Lapsi kasvaa ahdistuksen keskellä, jossa äiti on tietoisesti saattanut lapsen tilaan, jossa he eivät tunne eivätkä voi olla yhteydessä omaan biologiseen isäänsä. Tällaisia tapauksia on jo nykyään liian paljon ja yksikin tällainen tapaus on liikaa.

Monet lesboparien kasvattamat lapset kokevat sen vaikeana, ettei heillä ole suhdetta biologiseen isäänsä. Monilla lapsilla tällaisessa tilanteessa vaikeuksia sekä ahdistuksia kasvaa kahden naisen kodissa. On myös sanomatta selvää, että homomiesten perheiden lapset kärsivät biologisen äidin puutteesta kokien ahdistusta sydämessään.

Tällä hetkellä 66-vuotias Jean-Dominique Bunel kertoo lapsuuden kokemuksiaan ahdistaviksi. Kaksi naista kasvatti hänet. Jean-Dominique sanoo, että hän on kärsinyt isän puutteesta, isän jokapäiväisestä läsnäolon puutteesta sekä maskuliinisen esimerkin puutteesta. Jean-Dominique sanoo että elämä ilman isää oli kuin kokemus amputaatiosta.

Tapio Puolimatka kertoo Yalen yliopiston psykiatrin Kyle Pruettin (Kyle Pruett: Fatherneed, New York, Broadway, 2000) tutkimuksesta, jossa lasten on todella vaikeata elää tietynlaisessa välitilassa ilman suhdetta biologiseen isäänsä:

Yalen yliopiston psykiatri Kyle Pruett (2000: 207) päättelee tutkimustyönsä pohjalta, että keinohedelmöityksen tuloksena syntyneillä ja ilman isää kasvaneilla lapsilla on tyydyttymätön ”nälkä isän pysyvää läsnäoloa kohtaan”. Hänen tutkimuksensa sopii yhteen avioeroa ja yksinhuoltajuutta koskevien tutkimusten kanssa, joissa tuodaan esille samanlainen isän ikävä. Pruettin tutkimus tuo myös esille, että keinohedelmöityksen tuloksena syntyneillä lapsilla, joilla ei ole tietoa isästään, on syviä ja häiritseviä kysymyksiä biologisesta alkuperästään ja perheestä, josta he ovat biologisesti peräisin. Nämä lapset eivät tunne isäänsä eivätkä isänsä sukua, ja heistä on vastenmielistä elää eräänlaisessa välitilassa ilman suhdetta biologiseen isäänsä (Pruett 2000:204-208) (Tapio Puolimatka: Lapsen ihmisoikeus, oikeus isään ja äitiin, s. 43,44)

Tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että keinohedelmöityksen tuloksena syntyneillä lapsilla, joilla ei ole tietoa biologisista vanhemmistaan esiintyy häiriöitä ja oireita sekä juurettomuutta, koska he joutuvat elämään epänormaalissa välitilassa ilman yhteyttä omaan biologiseen vanhempaansa.

Alana Newman todistaa omista negatiivisesta kokemuksestaan, jotka aiheutuvat keinohedelmöityksen kautta syntymisestä:

Minä sain alkuni nimettömän luovuttajan sperman avulla toteutetusta keinohedelmöityksestä. Vaikka äitini tarkoitus oli hyvä ja hän rakasti minua syvästi, vastustan jyrkästi tällaista käytäntöä. – – Vaikka on hyväntahtoista kunnioittaa erilaisia perheitä, tällainen kunnioitus on joskus suoranaisessa ristiriidassa lasten oikeuksien kanssa: lapsella on oikeus luoda suhde omiin biologisiin vanhempiinsa ja kasvaa heidän hoidossaan. Lapsella on oikeus siihen, ettei häntä myydä tai hänestä käydä kauppaa tai ettei häntä luovuteta pois, ellei se ole välttämätöntä. Jokaiselta yksinäisen henkilön tai samaa sukupuolta olevan parin hankkimalta lapselta kielletään määritelmän mukaan suhde ainakin yhteen biologiseen vanhempaansa, ja siksi kyseessä on ihmisoikeuksien loukkaus… … Kärsin henkistä tasapainoa heikentävistä identiteettikysymyksistä, epäluottamuksesta ja vihasta vastakkaista sukupuolta kohtaan, esineellistämisen kohteeksi joutumisen tunteista – ikään kuin olisin olemassa vain toisten leikkikaluna. Tunsin itseni tieteelliseksi kokeeksi. (Alana Newman: Testimony of Alana S. Newman. Opposition to AB460. To the California Assembly Committee on Health, April 30, 2013)

Alanan todistus on hyvin vaikuttava sekä erittäin surullinen, joka meidän tulisi ottaa hyvin vakavasti. Alana sai alkunsa nimettömän luovuttajan sperman avulla toteutetusta keinohedelmöityksestä. Huolimatta siitä, vaikka Alanan äiti rakasti häntä, niin hän vastustaa jyrkästi keinohedelmöityksiä.

Alana kiteytti aivan loistavasti sen kuinka hyväntahtoinen kunnioittaminen erilaisia perheitä kohtaan on joskus jyrkässä ristiriidassa lasten oikeuksien kanssa. Alana kokee ihan oikein, että lapsella tulee olla oikeus muodostaa suhde omiin biologisiin vanhempiinsa ja kasvaa yhdessä heidän kanssaan. Alana pitää ihan oikein ihmisoikeuden loukkauksena sitä kun lapselta riistetään suhde ja oikeus omaan biologiseen vanhempaansa.

Alana kärsii vakavista ongelmista mm. identiteettikysymyksistä, joka heikentää henkistä tasapainoa. Alana kärsii epäluottamuksesta ja vihasta vastakkaista sukupuolta kohtaan. Hän kärsii esineellistämisen kohteeksi joutumisen tunteista. Hän kokee olleensa olemassa vain toisten leikkikaluna. Hän tunsi olevansa tieteellinen koe. On sanomatta selvää, että Alanan elämä on poissa raiteiltaan, kun häneltä on riistetty oikeus biologiseen isäänsä.

Alanan kauhistuttava esimerkki puhuu sen puolesta, että lapselle on vahingollista kasvaa sellaisessa ympäristössä, jossa hän joutuu erotetuksi omasta biologisesta vanhemmastaan aikuisen ihmisen itsekkään valinnan takia. Tästä näkökulmasta katsottuna homoseksuaalien halu lapsiin rikkoo lapsen ihmisoikeutta, sillä lapsella pitäisi olla oikeus kasvaa ja kehittyä omien biologisten vanhempien kanssa.

Alanan esimerkki osoittaa myös sen kuinka tärkeää lapselle on perhe, jossa hän saa kasvaa omien biologisten vanhempiensa kanssa. Avioero on myös sellainen asia, joka kaikkein eniten rikkoo lapsen persoonallisuutta, koska lapselle on parasta kasvaa yhdessä biologisten vanhempien kanssa. Olisi parasta, että vanhemmat sopisivat riitansa ja ajattelisivat lapsensa parasta. Väkivalta perheessä sekä oman terveyden vaarantaminen tai hengenvaara ovat asioita, jotka ovat poikkeustapauksia erillään asumiseen.

Tutkimukset perherakenteiden vaikutuksista lapseen

Monet tutkimukset ovat sitä mieltä, että lapsen on kaikkein parasta kasvaa yhdessä omien biologisten vanhempien kanssa:

David Poponoe, sosiologi, Rutgersin yliopisto: Yhteiskuntatieteellinen tutkimus saavuttaa tuskin koskaan varmoja tuloksia. Kuitenkin olen kolme vuosikymmentä kestäneessä työssäni yhteiskuntatieteen tutkijana tullut tuntemaan vain harvoja tosiasiajoukkoja, joissa todisteiden paino on niin ratkaisevasti yhdellä puolella: kaiken kaikkiaan lapselle ovat kahden (biologisen) vanhemman perheet parempia kuin yksinhuoltaja- tai uusperheet. (David Popenoe (1996): Life without Father: Compelling New Evidence That Fatherhood and Marriage Are Indispensable for the Good of Children and Society. New York: Free Press.)

Tutkimus perherakenteista ja siitä kuinka ne vaikuttavat lapseen tuo kiistattomasti esille, että kaikkein paras perusta lapsen kasvulle ja kehitykselle on perhe, jossa lapsi kasvaa yhdessä molempien biologisten vanhempiensa kanssa:

Tutkimus osoittaa selvästi, että perheen rakenteella on merkitystä lapsen kannalta ja parhaiten häntä auttaa perherakenne, jota johtaa kaksi biologista vanhempaa avioliitossa, jonka konfliktitaso on alhainen. Lapsilla yksinhuoltajaperheissä, naimattomille äideille syntyneillä lapsilla ja lapsilla uusperheissä tai avoperheissä on suurempi riski kehittyä huonoon suuntaan – – Lasten kannalta on siksi arvokasta edistää vahvoja, vakaita biologisten vanhempien välisiä avioliittoja. (Kristin Anderson Moore & Susan M. Jekielek & Carol Emig:” Marriage from a Child’s Perspective: How Does Family Structure Affect Children and What Can We do About it”, Child Trends Research Brief, Child Trends, June 2002)

Selonteko lapsen kasvamisesta yhden vanhemman kanssa tuo esille kuinka paras malli lapsen kasvulle on kasvaa yhdessä omien biologisten vanhempien kanssa:

Jos meitä pyydettäisiin suunnittelemaan järjestelmä, joka varmistaisi, että lasten perustarpeista huolehditaan, päätyisimme todennäköisesti johonkin samankaltaiseen kuin kahden vanhemman ihanne. Teoriassa tällainen rakennesuunnitelma ei ainoastaan varmista, että lapset saavat käyttöönsä kahden aikuisen ajan ja rahan, se tarjoaa myös kontrolloivan ja tasapainottavan järjestelmän, joka edistää laadukasta vanhemmuutta. Molempien vanhempien biologinen suhde lapseen lisää todennäköisyyttä, että vanhemmat pystyvät samaistumaan lapseen ja ovat valmiita tekemään uhrauksia lapsen puolesta. Se myös vähentää todennäköisyyttä, että vanhemmat käyttäisivät lasta hyväkseen. (Sara McLanahan & Gary Sandefur: Growing Up with a Single Parent: What Hurts, What Helps, s. 38)

Mark Regnerus tutki perherakenteiden vaikutusta lapsiin. Tutkimus perustui satunnaisotantaan sekä laajaan otokseen (15 000 nuorta). Tämän lisäksi tutkimusta laajennettiin ottamalla siihen mukaan kotitalouksia, joissa jompikumpi aikuisista oli ollut joskus homoseksuaalisessa suhteessa. Sosiologian huippujulkaisu Social Science Research on julkaissut tämän tutkimuksen. Tutkimus todisti ja osoitti sen, että homoseksuaalisten parien lapsilla on huomattavasti enemmän tunne- ja sosiaalisia ongelmia kuin lapsilla, jotka ovat kasvaneet molempien biologisten vanhempiensa kanssa.

Robert Oscar Lopez, joka on kasvanut lesboäitinsä ja hänen naispuolisen kumppanin kanssa, kommentoi Regneruksen tutkimusta:

Regneruksen tutkimus identifioi 248 sellaista aikuista lasta, joiden vanhemmilla oli ollut romanttinen suhde samaa sukupuolta olevaan henkilöön. Kun näille aikuisille lapsille tarjottiin mahdollisuus suorasukaisesti arvioida lapsuuttaan takautuvasti aikuisuuden näkökulmasta, he antoivat vastauksia, jotka eivät sopineet hyvin yhteen sukupuolineutraalille avioliittoagendalle ominaisen tasa-arvoväitteen kanssa. Kuitenkin näitä tuloksia tukee asia, jolla on elämässä tärkeä merkitys, nimittäin terve järki: On vaikea kasvaa erilaisena muista ihmisistä ja nämä vaikeudet lisäävät riskiä, että lapsilla on sopeutumisvaikeuksia ja että he lääkitsevät itseään alkoholilla ja muilla vaarallisen käyttäytymisen muodoilla. Jokaisella noista 248 haastatellusta on epäilemättä oma inhimillinen kertomuksensa, jossa on useita monimutkaisia tekijöitä. Minun oman kertomukseni tavoin näiden 248 henkilön kertomukset ovat kertomisen arvoisia. Homoseksuaalinen liike tekee kaikkensa, ettei kukaan kuuntelisi heitä. (Robert Oscar Lopez: Growing Up With Two Moms: The Untold Children’s View, The Public Discourse, Augusth, 2012)

Ilman minkäänlaista kenenkään syyllistämistä on kiistatonta, että homoseksuaalisten parien lapsilla sekä rikkinäisten kotien lapsilla on monenlaisia ongelmia. Kiistatonta on myös se, että sellaisilla lapsilla on vähiten ongelmia, jotka saavat kasvaa ehjässä perheessä, jossa he kasvavat yhdessä biologisten vanhempiensa kanssa. Homoseksuaalinen kulttuuri on todella haitallista lapselle ja hänen kasvulleen ja kehitykselleen.

Homoseksuaalisuuden haitat ja ongelmat lapsille

Tuon seuraavaksi esille muutamia haittatekijöitä homoseksuaalisuuden vaikutuksesta.

Homoilla on enemmän irtosuhteita kuin heteroilla. Tutkimusten mukaan homoseksuaalisilla miehillä on jopa viisi kertaa enemmän seksisuhteita kuin heteromiehillä. Vaihtuvat aikuiset ihmissuhteet lapsen kotiympäristössä ovat iso haittatekijä lapsen kehitykselle ja kasvulle. 

Lesbojen keskuudessa on varsin yleistä, että parisuhteiden kestoajat ovat lyhyitä. Naisparien eroprosentit ovat paljon korkeampia kuin miesparien. Lesbojen eroprosentit suhteessa heteroseksuaalisiin pareihin on lesbojen keskuudessa paljon korkeammat. On päivänselvää, että jos lapsen kotiympäristössä aikuiset vaihtuvat usein, niin se on haitallista lasten kasvulle ja kehitykselle.

Chicagon yliopiston sosiologisti Edward Laumann sanoo, että tyypillinen kaupunkilaishomon parisuhde kestää lyhyen aikaa, usein alle puoli vuotta. Hollannissa tehdyn tutkimuksen mukaan homosuhteen vakiokesto on puolitoista vuotta. M. Pollak on tehnyt tutkimuksen miesten välisestä homoseksuaalisuudesta länsimaissa. Pollakin mukaan vain muutamat homosuhteet kestivät yli kaksi vuotta sekä että monet homoseksuaalit sanoivat olleensa lyhyissä suhteissa satojen miesten kanssa. M. Saghir ja E. Robins tekivät tutkimuksen miesten ja naisten homoseksuaalisuudesta, jonka mukaan miesparien keskimääräisen suhteen kesto on noin kaksi tai kolme vuotta.

Homoseksuaalisen suhteiden lyhyt kesto kertoo meille sen, että kyseessä ei ole luonnollinen rakkaus, vaan vääristynyt seksuaalisuus, joka johtaa jatkuvaan uuden seksiparin etsimiseen. Kyseessä on vääristynyt himo, jonka tähden homomies etsii jatkuvasti uutta seksisuhdetta. Monet entiset homomiehet vahvistavat tämän sanomalla, että homoudessa ei ole kyse rakkaudesta, vaan vääristyneestä himosta, jota yritetään täyttää mahdollisimman monen seksikumppanin kanssa.

Edellä olevat lauseet eivät ole tarkoitettu homoseksuaalien lyömiseen, vaan ne ovat tosiasioita, jonka monet ex-homot myöntävät todeksi. Homoaktivistien luoma kuva todellisesta rakkaudesta on harhautus ja illuusio, jonka avulla he pyrkivät muuttamaan ihmiset homoseksuaalisuudelle myönteiseksi. On tietenkin päivänselvää, että vain heterosuhteessa ihminen pystyy kokemaan todellisen rakkauden ja sitoutumisen toiseen ihmiseen.

On päivänselvää ja kiistatonta, että lapsen luonnollinen kehitys sekä kyky ilmaista rakkautta ja antaa rakkautta vääristyy, jos hän joutuu elämään perheessä, jossa on riski ja vaara usein toistuvaan toisen vanhemman vaihtumiseen. Parisuhde, joka perustuu vääristyneeseen himoon jättää myös jälkensä lapsen kehitykseen eikä vahvista hänessä luonnollista halua kokea rakkautta ja antaa rakkautta.

Mark Regneruksen tutkimuksen mukaan parien vaihtuvuus lisää lapseen kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön riskiä. Tutkimuksen mukaan biologisten vanhempien parissa kasvaneista lapsista 2% joutui seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, kun taas vastaavasti lesbosuhteissa 23% lapsista joutui seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Homoseksuaalisten miesten parissa lasten seksuaalinen hyväksikäyttö oli harvinaisempaa kuin lesbojen keskuudessa.

Mark Regneruksen tutkimuksen mukaan homoperheissä kasvaneiden lasten kohdalla seuraavat asiat toteutuvat todennäköisimmin kuin heteroperheiden lapsille:

- Alhainen koulutustaso
- Tuntevat turvattomuutta alkuperänsä takia
- Suurempi taipumus kärsiä masennuksesta
- Ovat tekemisissä enemmän rikollisuuden kanssa
- Homomiesten lapset valitsevat kolme kertaa enemmän ei heteroseksuaalisen identiteetin kuin heteroperheissä kasvaneet lapset

Mark Regneruksen tutkimuksen mukaan lesboparien lapset joutuvat kohtaamaan elämässään huomattavassa määrin mm. seuraavia asioita:

- Kolme kertaa suurempi todennäköisyys työttömyyteen
- Neljä kertaa todennäköisemmin identifioi itsensä joksikin muuksi kuin heteroseksuaaliksi
- 10 kertaa suurempi riski joutua vanhemman tai jonkun muun aikuisen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi
- Neljä kertaa suurempi riski joutua pakotetuksi seksiin vastoin heidän tahtoaan
- Käyttävät marihuanaa ja tupakkaa säännöllisesti

Tohtori Robert S. Hogg johti tutkimusta, jossa kerättiin tietoa Vancouverin alueen homo- ja bioseksuaalisista miehistä vuosilta 1987-1992. Tutkimuksen kohteena oli taudin vaikutus keskimääräiseen eliniän odotteeseen. Rokotteet ovat kehittyneitä, muuta siitä huolimatta on olemassa vaara, että taudit leviävät.

Bi- ja homoseksuaalien miesten todennäköisyys elää 20 ikävuodesta 65-vuotiaaksi vaihtelivat 32-59 prosentin välillä. Nämä luvut ovat merkittävästi alhaisemmat kuin muilla miehillä yleensä, joilla todennäköisyys elää 20-vuotiaasta 65-vuotiaaksi oli 78 prosenttia. Johtopäätös: Suuressa kanadalaiskaupungissa 20-vuotiaiden homo- ja biseksuaalien miesten eliniänodote on 8-20 vuotta vähemmän kuin muihin miehiin verrattuna. Jos sama suuntaus kuolleisuudessa jatkuisi, arviomme mukaan lähes puolet nyt 20-vuotiaista homo- ja biseksuaaleista miehistä ei saavuta 65-vuotissyntymäpäiväänsä. Jopa kaikkein liberaalimpien oletusten mukaan homo- ja biseksuaaleilla miehillä tässä urbaanissa keskuksessa on tällä hetkellä vastaava eliniänodote kuin kaikilla miehillä Kanadassa vuonna 1871. (International Journal of Epidemiology Modelling the Impact of HIV Disease on Mortality in Gay and Bisexual men; International Journal of Epidemiology; Vol. 26, No 3, s. 657)

Homoseksuaalinen käytös lisää vakavia terveysriskejä. Tutkimukset ja todisteet osoittavat, että homomiesten ja lesbojen seksisuhteiden kautta on suurempi vaara sairastua terveyttä uhkaaviin tauteihin kuin heteroaviosuhteissa.

Homomiesten keskuudessa anaali- ja oraaliyhdynnät lisäävät suuresti riskiä sairastua moniin erilaisiin seksitauteihin kuten esim. AIDS:iin. Englantilaisen tutkimuksen mukaan vaaralliset seksiaktit tapahtuvat kaikissa homosuhteissa ja tämä uhka ja vaara koskee myös parisuhteissa eläviä homoseksuaaleja. (G. J. Hart et al., "Risk Behaviour, Anti-HIV and Anti-Hepatitis B Core Prevalence in Clinic and Non-clinic Samples of Gay Men in England, 1991-1992," AIDS (July 1993): 863-869, cited in "Homosexual Marriage: The Next Demand," Position Analysis paper by Colorado for Family Values, May 1994.)

Amsterdamissa tehty tutkimus osoittaa, että HIV:iin sairastui enemmän homomiehiä, jotka olivat parisuhteessa kuin satunnaisissa suhteissa. (Maria Xiridou, et al, "The Contribution of Steady and Casual Partnerships to the Incidence of HIV Infection among Homosexual Men in Amsterdam," AIDS 17 (2003): 1031)

Hollannissa tehty tutkimus osoittaa, että 67% HIV-positiivisista miehistä iältään 30 tai sen alle saivat tartunnan homoparisuhteen kautta. (Jon Garbo, "More Young Gay Men are Contracting HIV from Steady Partners," GayHealth (July 25, 2001)

Edellä oleva tarkoittaa tietenkin sitä, että myös satunnaisten homosuhteiden kautta homomiehiä sairastuu HIV:iin, mutta parisuhteiden kautta enemmän, koska parisuhteessa ei välttämättä pyritä "turvaseksiin", koska kumppani on jo entuudestaan tuttu.

Olettamus, että lesbojen keskuudessa on vähäinen riski saada tartunta seksitaudista on väärä. Lesbojen keskuudessa on myös terveysriskejä, sillä lesbojen keskuudessa on raportoitu lukemattomia määriä seksikontakteista homoseksuaalisten ja bi-seksuaalisten miesten kanssa. ("Sexually Transmitted Infections," 347)

Homoperheissä on selvästi suurempi riski sairastua vakaviin tauteihin ja sairauksiin kuin heteroperheissä. On tietenkin selvää, että alttius vakaviin terveysuhkiin koskettaa ja ahdistaa pientä lasta, joka kasvaa homoseksuaalisessa perheessä.

Tutkimuksien mukaan homomiehillä ja lesboilla on suurempi riski psykiatrisiin sairauksiin kuten masennukseen, huumeiden käyttöön sekä itsemurha yrityksiin. Tämä käy ilmi Hollannissa tehdyissä tutkimuksissa, jossa homoseksuaalisuus, lesbous ja bi-seksuaalisuus on yleisesti hyväksyttyä. Hollannin tutkimukset osoittavat sen että homoseksuaalisuuden yleisestä hyväksymisestä huolimatta homoseksuaaleilla on masennusta sekä itsemurha yrityksiä. Tässä valossa on nähtävä ettei ole perusteltua täysin väittää, että homouden vastustaminen ("homofobia") synnyttäisi masennusta ja itsemurha riskiä.

Laajat Hollantilaistutkimukset osoittavat ettei "homofobia" ole syy homojen ja lesbojen masennukseen, ahdistukseen sekä itsemurha riskiin. Hollantilaistutkijoiden mielestä tutkimus tuo esille todisteet, että homoseksuaalisuus on syy suurempaan riskiin sairastua psykiatrisiin sairauksiin homojen keskuudessa kuin "homofobian" aiheuttamat syyt. (Theo Sandfort, Ron de Graaf, et al., "Same-sex Sexual Behavior and Psychiatric Disorders," Archivesof General Psychiatry, 58(1): 85-91, p. 89 and Table 2 January 2001)

Näyttää selvästi siltä myös tutkimusten valossa, että homoseksuaalien henkiset ongelmat kuten masennus, ahdistus ja itsemurha riski johtuvat luonnottomasta ja vääristyneestä seksuaalisesta suuntautumisesta. Edellä oleva lausuntoni ei ole pilkkaava, homoja syrjivä tai rasistinen, vaan se perustuu tutkimukseen ja todelliseen näyttöön, joka on tehty maassa, jossa ei ole "homofobiaa". On siis perusteltua sanoa, että suuri osa homoseksuaaleista elää onnetonta elämää homoseksuaalisen taipumuksensa tähden.

Jos lapsi joutuu elämään perheessä, jossa aikuinen sairastuu psykiatriseen sairauteen, niin se useinkin se aiheuttaa myös ongelmia lapsen kehitykselle. Tilastollinen fakta todistaa sen, että homoseksuaalisilla henkilöillä on suurempi riski sairastua psykiatrisiin sairauksiin kuin heteroilla.

Tutkimukset osoittavat, että homomiesten ja lesbojen keskuudessa on paljon parisuhdeväkivaltaa.

Journal of Social Service Research tutkimuksen mukaan hiukan yli puolet lesboista (1099 haastateltiin) ovat sanoneet kokeneensa väkivaltaa lesborakastajansa kautta. Väkivaltaa esiintyi sanallisen, henkisen ja fyysisen väkivallan alueilla. (Gwat Yong Lie and Sabrina Gentlewarrier, "Intimate Violence in Lesbian Relationships: Discussion of SurveyFindings and Practice Implications," Journal of Social Service Research 15 (1991): 46)

Kirjan tutkimuksen mukaan (Men Who Beat the Men Who Love Them: Battered Gay Men and Domestic Violence) homomiesten kesken tapahtuu puolet enemmän parisuhdeväkivaltaa kuin heterosuhteissa. (D. Island and P. Letellier, Men Who Beat the Men Who Love Them: Battered Gay Men and Domestic Violence (New York: Haworth Press, 1991): 14)

Amerikan oikeusministeriön tutkimusten mukaan homomiesten ja lesbojen parisuhteissa tapahtuu paljon enemmän parisuhdeväkivaltaa kuin heterosuhteissa.

Tutkimuksen mukaan homoseksuaalisten parisuhteissa 39% tapauksissa raportoitiin, että he ovat tulleet parisuhteessaan raiskatuksi, heitä vastaan on hyökätty fyysisesti sekä heitä on kohdeltu väärällä tavalla. Heterosuhteissa vastaava luku oli 21,7%. ("Extent, Nature, and Consequences of Intimate Partner Violence," U.S. Department of Justice: Office of Justice Programs (July, 2000): 30)

Kiistattomien tutkimusten valossa homoseksuaalien parisuhteissa esiintyy paljon enemmän parisuhdeväkivaltaa kuin heteroparisuhteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että homoseksuaalisessa kodissa kasvava lapsi joutuu tilastollisesti kohtaamaan perheväkivaltaa enemmän kuin heteroperheen lapsi.

Kaikki edellä olevat homouden aiheuttamat ikävät vaikutukset eivät tarkoita sitä, että näitä asioita tulee yleistää koskemaan jokaista homoseksuaalia. Tilastollinen fakta osoittaa kuitenkin sen, että edellä mainittuja ikäviä ja haitallisia asioita esiintyy tilastollisesti enemmän homoseksuaalien keskuudessa kuin heteroilla. Silloin on tietenkin selvää, että homoperheen lapsi joutuu kohtaamaan ikävien ja haitallisten asioiden vaikutuksia tilastollisesti enemmän kuin heteroperheessä kasvanut lapsi.

Manipuloidut tutkimustulokset

Homoliikkeen aktivistit vastustavat ja mustamaalaavat sellaista toimintaa, jossa ihmiset pyrkivät pääsemään eroon homoseksuaalisesta elämäntavasta. Tosiasia on, että homoseksuaaliseen elämäntapaan liittyy paljon riskejä. Kiistattomista ongelmista huolimatta, joita vaikuttaa homoseksuaalisessa elämäntavassa, niin olemassa henkilöitä, jotka manipuloivat tutkimustuloksia haluamaansa suuntaan.

Ennen aborttien laillistamista väitettiin, että Suomessa tehdään vuosittain 30 000 laitonta aborttia. Lainmuutoksen jälkeen kun abortti sallittiin, niin vuosittainen aborttien lukumäärä on noin 10 000. Abortin laillistamista ajaneiden keskuudessa oli henkilöitä, jotka myönsivät tahallisesti liioitelleensa aborttilukuja, koska he sen kautta pystyivät vaikuttamaan lainsäätäjiin ja yleiseen mielipiteeseen sillä seurauksella, että abortti laillistettiin.

Jotkut ovat myöntäneet, että useissa tutkimuksissa koskien sukupuolineutraalia avioliittoa on ollut samanlaista tarkoitushakuisuutta, sillä jotkut tutkijat ovat jättäneet huomiotta tietyt selvät haitalliset tekijät ja erot, jotka ovat selkeästi nähtävissä lapsen kasvulle ja kehitykselle silloin kun hän elää ja kasvaa homoseksuaalisissa perheissä. Tämän laiminlyönnin tarkoituksena on ollut halu osoittaa, ettei perherakenteella ole merkitystä lasten kehitykselle.

Stacey ja Biblarz (2001: 162) myöntävät, että koska tutkijoilla oli halu osoittaa homoseksuaalisten parien vanhemmuuden olevan yhtä hyvää kuin heteroseksuaalisten parien vanhemmuuden, sensitiiviset tutkijat käsittelevät näiden perhemuotojen eroja varovasti. Toisin sanoen, vaikka tutkijat itse asiassa löysivät eroja erilaisista parisuhdemuodoissa elävien aikuisten vanhemmuudessa, he jättivät ne vaille huomiota, vähättelivät niiden merkitystä tai jättivät eroja koskevat jatkotutkimukset tekemättä. Vanhempien seksuaalinen suuntautuminen vaikutti heidän lapsiinsa enemmän kuin mitä tutkijat toivat esille (Stacey & Biblarz 2001: 167). (Tapio Puolimatka: Lapsen ihmisoikeus, oikeus isään ja äitiin, s. 176)

Joillakin tutkijoilla on ollut homoseksuaalinen tausta, jotka ovat manipuloineet tutkimustuloksia sekä jotkut ovat manipuloineet niitä sen tähden, koska he puolustavat sukupuolineutraalia avioliittoa. On kiistaton tosiasia ettei tällainen tutkimustyö ole puolueetonta ja rehellistä tutkimusta, vaan alhaista ja epärehellistä.

Rahan ahneus sekä omat henkilökohtaiset intressit ovat vääristäneet monet tutkimukset, jonka kautta vastapuoli pyritään saattamaan huonoon valoon vääristettyjen tutkimustulosten myötä. Mieleeni nousee luonnonmukainen stevia, jota vastaan hyökkäsivät sokerista rahallista hyötyä saavat tahot. Stevian sanottiin aiheuttavan vaikka mitä haittoja ja sen tuloa markkinoille koitettiin kaikin tavoin estää sekä säädellä. Kuitenkin on käynyt niin, että stevia on tullut jäädäkseen ja aiemmin sitä vastaan olevat monet tahot käyttävät nykyään steviaa tuotteissaan korvaamaan sokeria. Stevian "haitat" lakkasivat olemasta kun se saatiin valjastettua osaksi rahasampoa, jonka ympärillä pyörii isot rahat.

Edellä oleva esimerkki kertoo sen kuinka tutkimuksia voi ohjata epärehelliset motiivit. Epärehellisen tutkimuksen takana on usein omat henkilökohtaiset motiivit, ei todellisen tiedon tiedottaminen. Silloin kun halutaan pitää kiinni asioista, jotka ovat itselleen tärkeitä, mutta kuitenkin haitallisia, niin usein tapahtuu siten, että ihminen manipuloi tutkimustuloksia lakaisemalla maton alle haitalliset tekijät sekä keksii ja kehittelee olemattomia ja hyödyllisiä näkökulmia vahingolliseen asiaan.

Hyvin usein kun joku taho tekee pätevän tutkimuksen siitä, että homoseksuaalisessa perheessä kasvaneilla lapsilla on enemmän monenlaisia ongelmia kuin ehjän heteroperheen lapsilla, niin homoseksuaalisuuden puolustajat syyttävät tällaisten tutkimusten olevan homoseksualismin vastaisia sekä homoja syrjiviä. Edellä oleva asenne osoittaa sen kuinka tietyt tahot eivät kestä itseään kohtaan minkäänlaista asiallista kritiikkiä, joka perustuu luotettavaan ja pätevään tutkimukseen.

Varsinkin homoaktivisteilla on suuri tarve pyrkiä mitätöimään jokainen pätevä tutkimus, joka on epäedullinen homoseksuaaleille. Tämä tulee esille esimerkiksi siinä kun homoaktivistit pitävät lujaa ääntä siitä että ihmisellä on oikeus tuntea homoseksuaalisia tunteita sekä toteuttaa itseään homoseksuaalina, mutta jos joku homoseksuaali haluaisi hylätä homoseksuaalisen identiteetin valitsemalla heteroseksuaalisen identiteetin, niin se ei käy homoaktivisteille.

Homoaktivistit puhuvat paljon suvaitsevaisuudesta, mutta heidän oma toimintansa osoittaa kuinka suvaitsemattomia he itse ovat. Ikävä kyllä homoaktivistien suvaitsemattomuus tulee esille myös jokaista luotettavaa ja pätevää tutkimusta kohtaan, joka osoittaa homoperheiden oikeat ja todelliset ongelmat.

Loppusanat

Koska on olemassa kiistatonta tieteellistä tutkimusta, jotka osoittavat homoseksuaalisten perheiden haitalliset vaikutukset lapseen ja hänen kehitykseensä ja kasvuunsa, niin jo senkin tähden tulee vastustaa sukupuolineutraalia avioliittoa. Kyse ei ole homoseksuaalien ajojahdista, vaan tieteellisen tutkimustyön näytöistä, jotka puhuvat sen puolesta ettei yhteiskunnan ole viisasta muuttaa nykyistä avioliitto ja perhekäsitystä.

 

Lapsen edun tulisi olla kaikkein tärkein näkökulma silloin kun päätetään tai ollaan päättämättä asioista, jotka koskettavat kaikkein eniten lasta. Harvempi näkee tätä asiaa lapsen edun kannalta, sillä aikuisen ihmisen itsekkyys, joka on pukeutunut ihmisoikeus kysymyksen valheasuun sumentaa ihmisten mielet näkemästä asian varsinaista totuutta ja todellisuutta.

 

Lapsi kärsii aina itsekkään aikuisen ratkaisuista. Aina kun se on mahdollista, niin lapsella tulee olla biologinen äiti ja isä. Silloin kun tietoisesti ja harkitusti lapselta riistetään oikeus omaan biologiseen vanhempaan aikuisen itsekkään halun ja päätöksen kautta, niin on kyse lapsen ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Sukupuolineutraali avioliitto kahden miehen tai kahden naisen kesken perustuu tietoiseen ratkaisuun riistää lapselta oikeus elää ja kasvaa hänen toisen biologisen vanhempansa kanssa.

 

Kaikkien tässä kirjoituksessa käsiteltyjen tietojen ja tutkimustulosten pohjalta en voi kannattaa kahden miehen tai kahden naisen "oikeutta" hankkia itselleen lapsia keinotekoisen ja tarkoitushakuisen valinnan kautta, joka perustuu riistämiseen, jossa lapselta riistetään oikeus omaan biologiseen vanhempaansa. Yhteiskunta joka riistää lapselta oikeuden biologisiin vanhempiinsa itsekkään ja väärän valinnan kautta on yhteiskunta, joka kulkee tuhon tiellä, missä se omalla valinnallaan tuhoaa itsensä.

 

Ainoa järkevä ratkaisu on kääntyä elämän Antajan ja Luojan puoleen, joka antaa ihmisille viisautta tehdä oikeita päätöksiä, jotka takaavat lapsille sekä aikuisille turvallisen ympäristön kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Jos sinulla ei ole vielä yhteyttä elävään Jumalaan, niin tunnusta syntisi Hänelle, tee parannus synneistäsi ja usko Herraan Jeesukseen, niin sinä saat syntisi anteeksi sekä iankaikkisen elämän. Tämän jälkeen myös ymmärrät sen, että perhe, jossa lapsella on omat biologiset vanhempansa on koko yhteiskunnan perusyksikkö, joka ohjaa yhteiskunnan parhaaseen mahdolliseen suuntaan ja kehitykseen.


 



Petri Paavola  15.19.2014

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James version 1611
Tekstissä esiintyvät lähteet
newsweekly.com.au
yle.fi/uutiset
forbes.com/sites/davidmacdougall

jariiivanainen.net/sukupuolineutraaliavioliittolapset
kotipetripaavola.com/moraalinrappio
frc.org
englishmanif.blogspot.com.au

 

Tiedustelut ja yhteydenotot: Palautesivu         







eXTReMe Tracker