Väärässä kehossa vai mieli väärässä suunnassa?

Saulus-Lähetys järjesti Helsingissä Tieteiden talolla debatin 28.8.2018, jossa vastakkain olivat kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka ja lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. Debatin aiheena oli avioliittoinstituutio, avioerot ja seksuaalisuus sekä niiden lapsivaikutukset. Tilaisuuden lopussa paikalla ollut yleisö sai esittää kysymyksiä. Olin tilaisuudessa paikan päällä, istuen tarkkaavaisesti eturivissä. Tilaisuus oli todella pitkä, sillä se kesti hiukan yli 2 tuntia ja siinä ajassa väittelijät ehtivät esittää monenlaisia ajatuksia, jonka lisäksi monet hyvät yleisökysymykset toivat lisäulottuvuutta ajatusten virtaan illan keskustelussa. Mieleeni nousi monenlaisia näkökulmia keskusteltavana olleen aiheen tiimoilta, joka innoitti minua kirjoittamaan asiasta.

Tapio Puolimatka on sitä mieltä ettei lapsille ja nuorille saa herättää sellaista kysymystä, jota nykyään suositellaan, että he kysyisivät mitä sukupuolta he ovat. Puolimatkan mukaan tällainen kysymys on väärä kysymys, sillä ikään kuin he voisivat sen päättää. Puolimatka sanoi etteivät he voi sitä päättää ja tällaisen päätöksen antaminen heille on illuusio, että he voisivat sen päättää, koska se on jo päätetty, sillä se on päätetty heidän biologiassaan. Puolimatkan mielestä lasta ja hänen kasvuaan häiritään luomalla tilanne, jossa hän voisi päättää oman sukupuolensa, sillä tällainen häirintä johtaa kaoottiseen viitekehykseen, joka pahentaa lapsen ja nuoren kasvua. Puolimatka viittasi tutkimukseen, jossa äkillisesti puhkeava sukupuolidysforia (sukupuoliristiriita) johdattaa nuoria tuhoamaan elämänsä turhaan vain siksi, että on luotu tällainen kaoottinen viitekehys. Puolimatkan mukaan tulisi pitäytyä biologiseen tosiasiaan.

Tapio Puolimatka oli huolissaan siitä kuinka nykyään on vireillä ajatus, jossa alennettaisiin ikää, jolloin nuori saisi itse päättää sukupuolensa. Keskustelussa Puolimatka ilmaisi ihan oikeutetusti huolensa, että jos yhteiskunta menee yhä pitemmälle sukupuoliasioissa koskien nuorten omaa päätöstä sukupuolisuudestaan, niin syntyy ryhmäilmiö, jossa nuoret alkavat kokemaan epävarmuutta sukupuolestaan, jonka seurauksena he hylkäävät oman sukupuolensa ja identifioituvat vastakkaiseen sukupuoleen. Puolimatkan mielestä ongelmalle avataan ovi, jossa nuori voisi "muuttaa" sukupuolensa ja mennä hoitoihin, joista osa on peruuttamattomia. Esimerkiksi he voivat menettää hedelmällisyytensä, eivätkä ehkä voi saada omia lapsia. Puolimatka toi esille sen kuinka tällaisessa asiassa vallan antaminen lapsille, jopa vanhempiensa yli ei ole realistinen, koska siinä on ylioptimistinen käsitys lapsen kyvystä ajatella pitkällä tähtäimellä omaa etuaan.

Puolimatka toi esille sen, että jos nuori saa määritellä juridisen sukupuolensa, niin se vie siihen suuntaan, jossa hän saattaa tehdä epäkypsiä ratkaisuja. Puolimatka sanoi kuinka lääkärit ja psykiatrit joutuvat tällöin tietyllä tavalla paineen alle, sillä jos lukee psykiatrien lausuntoja, niin he sanovat etteivät hekään käytännössä oikein tiedä kriteerejä, jolla tunnistaa onko kyseessä aito sukupuolihistoria vai onko kyse jostakusta muusta ilmiöstä, joka voi liittyä johonkin muuhun kuten tunne-elämän tai mielenterveyden ongelmaan tai sosiaaliseen tartuntaan. Puolimatkan mukaan lasten ja nuorten oikeus määritellä oman sukupuolensa riskeeraa nuorten tulevaisuuden tarpeettomasti. Puolimatka otti esille tilaisuudessa todella ikävän tosielämän esimerkin Hollannista, jossa nuori nainen muutti sukupuolensa mieheksi, ottaen hormonihoidot ja leikkaukset, mutta koki hänestä tulleen niin ruma mies, että hän halusi eutanasian. Puolimatka toi esille kuinka tämä nainen teki ratkaisun, joka on peruttamaton, jonka kanssa hän ei enää pystynyt elämään.

Tuomas Kurttilan ajatuksista kävi ilmi, että hän kannattaa transsukupuolisuutta ja on siten täysin eri mieltä Tapio Puolimatkan kanssa tästäkin tärkeästä asiasta.

Tilaisuudessa moderaattorina toimi Saulus-Lähetyksen Toni Torppa, joka kysyi Tuomas Kurttilalta kysymyksen liittyen amerikkalaisen lastenlääkärin ja yhdysvaltalaisen lastenlääkäriyhdistyksen puheenjohtaja Michelle Cretellan ajatuksiin, joka on sanonut, että henkilön kokemus, että hän on jotain mitä hän ei todellisuudessa ole, on merkki sekavasta ajattelusta jos muutoin terve biologinen poikalapsi luulee olevansa tyttö tai biologinen tyttö uskoo olevansa poika, niin silloin on kyseessä objektiivisesti todettava psykologinen ongelma, joka on ihmismielessä eikä kehossa ja sellaisenaan sitä ongelmaa tulee myös hoitaa. Michelle Cretalla on sanonut, että edellä mainitun kaltaiset lapset kärsivät sukupuolidysforiasta, eli sukupuoli-identiteetinhäiriöstä, joka on luokiteltu psykiatrisen diagnoosi DSM5 mukaan mielenterveydelliseksi häiriöksi.

Tilaisuuden moderaattori kysyi Tuomas Kurttilalta onko hän samaa mieltä tästä lastenlääkärin tulkinnasta ja jos näin on, niin eikö meidän kaikkien toimijoiden tulisi tähdätä siihen, että tämmöisistä tiloista kärsiviä lapsia ohjattaisiin biologiseen sukupuoleen ja jos toimimme eri tavalla, niin emmekö silloin toimi lapsen terveyden kannalta negatiivisesti.

Kurttila sanoi ettei hän lähde sellaiseen määrittelyyn, että mistä tästä olisi kysymys jonkun tietyn yksilön kohdalla, koska tätä ei voida sanoa, mutta sille pitää nähdä kaikki se vaiva, että me olemme valmiita olemaan nuoren puolella.

Moderaattori tarkensi vielä kysymystä, että tämän lääkärin mielestä kyse on siitä, että biologisesti jos on tyttö tai poika, niin silloin ihminen on sitä ja jos hän kokee muuta, niin häiriö on mielenterveydessä ja pitääkö meidän tukea tällaista häiriötä.

Kurttila vastasi sanoen, että siinä pitää olla tarkkana ettemme, tällaisella puheella leimaa nuorta mielenterveyspotilaaksi. Kurttilan mukaan tilanteissa missä nuori on epävarma, mikä on hänen seksuaalisuutensa, ketä hän tässä maailmassa rakastaa, niin siksi minä (Kurttila) otan tähän tiettyä etäisyyttä.

Tapio Puolimatka toi kantansa selkeästi esille. Puolimatkan kanta koskien transsukupuolisuutta on terveen järjen mukainen. Jos joku biologiseen naisen kehoon syntynyt nainen päättäisi, että hän on syntynyt väärään kehoon, koska hän onkin oikeasti mies eikä nainen, niin se olisi juuri vääristynyt illuusio ja valheessa elämistä. Naisen keho tuottaa jatkuvasti naishormonia, koska hän on biologisesti nainen. Jos biologisessa kehossaan oleva nainen alkaa syömään mieshormonia ajatellessaan olevansa väärässä kehossa, haluten muuttua mieheksi, niin hän joutuu syömään koko loppuelämänsä ajan mieshormonia, koska hänen biologinen naiskeho tuottaa naishormoneita. Syödessään mieshormonia hän ei koskaan muutu ihan oikeaksi mieheksi, vaan pysyy aina naisena ja naiskehossa, johon pakkosyötetään vastoin hänen luonnollista ja biologista naiskehoa mieshormoneita. Nainen ei voi koskaan muuttua mieheksi ja jos hänelle syötetään mieshormonia, niin silloin on kyse keinotekoisesta muuttumisesta, joka ei tee hänestä koskaan aitoa miestä, vaan jättää hänet elämään valheeseen, jossa hän pyrkii elämään koko ajan sitä vastaan mikä on hänen biologinen todellisuutensa.

Lapsiasiavaltuutettu Kurttila sanoi olevansa nuoren puolella ja vielä sillä tavalla, että meidän pitäisi nähdä kaikki se vaiva, että voisimme olla nuoren puolella. Kurttila ei myöskään yhtynyt lääketieteelliseen luokitukseen mielenterveyden ongelmasta ja häiriöstä liittyen sukupuoli-identiteetinhäiriöön. On todella pelottavaa, että Suomessa lasten parissa työskentelevän ammattilaisen toiminta antaa tukea ja vahvistaa sukupuoli-identiteettihäiriötä, joista yhä useampi lapsi ja nuori kärsii, koska edesvastuuttomat aikuiset tukevat luonnottomuutta ja mielen vääristymiä.

Tuomas Kurttila sanoi keskustelussa ettei transihminen ole hänelle häiriö ja tulisi olla tarkka ettei häiriöstä puhuminen viittaa siihen ettei hän ihmisenä sellaisenaan ole toivottu.

Transihminen ei tietenkään ole häiriö ihmisenä, vaan ihan yhtä arvokas ja toivottu ihminen kuin kuka tahansa. Häiriö tai ongelma mielenalueella ei tee ihmisestä vähemmän arvokasta kuin joku toinen tai ei toivottua ihmistä. Olisi hyvä erottaa se, että ihmiseen ja hänen mieleensä liittyvät ongelmat eivät tarkoita, sitä että hänestä itsestään pyritään tekemään ei toivottua ihmistä, koska siitä ei ole kyse. Jos ihmisellä on sukupuoli-identiteetin kriisi, niin silloin häntä tulee auttaa ja siksi häntä autetaan, koska hän arvokas ihminen. Paras tapa hänen auttamisessaan on auttaa häntä hyväksymään syntymässä lahjaksi saatu biologinen sukupuoli.

Tapio Puolimatka toi esille todella tärkeän asian, sillä hän sanoi median antavan näistä asioista romanttisen kuvan, jossa nuori löytäisi itsensä ja olisi onnellinen elämänsä loppuun asti. Puolimatka sanoi "sukupuolileikkausten" olevan tuskallisia, jotka aiheuttavat myös epätoivottuja tuloksia ja kuinka ihmisestä tulee potilas koko elämänsä ajaksi. Puolimatka toi esille kuinka tällainen potilas tarvitsee hormonihoitoa koko elämänsä ajan ja todennäköisesti hänen terveitä elimiä poistetaan leikkausten ollessa kivuliaita, joita hän saattaa katua myöhemmin.

Amerikkalainen lastenlääkäri Michelle Cretella kertoi totuuden, sillä jos biologisesti terve poikalapsi luulee olevansa tyttö tai jos biologisesti terve tyttölapsi luulee olevansa poika, niin kyse on psykologisesta ongelmasta, joka on luokiteltu mielenterveydelliseksi häiriöksi. Jos ongelma on mielessä, niin silloin on edesvastuutonta ja väärin alkaa leikkelemään biologisesti tervettä ihmistä, pyrkien tekemään hänestä sellaista, joksi hän ei voi koskaan ihan oikeasti muuttua.

Ongelma ei ole siinä, että biologisesti terve ihminen olisi väärässä kehossa, vaan siinä, että biologisesti terveen ihmisen mieli ei hyväksy omaa biologista kehoaan, jonka seurauksena hän kulkee väärään suuntaan pyrkiessään muuttumaan vastakkaiseksi sukupuoleksi, joka on kuitenkin mahdotonta, illuusio, valheellinen ja vääristynyt todellisuudentaju ihmisen mielessä. Transsukupuolinen ihminen ei ole muita huonompi tai arvottomampi, vaan hukassa oman itsensä kanssa, tarviten sellaista apua, joka auttaisi häntä hyväksymään oman syntymässä lahjaksi saadun biologisen sukupuolensa. Suurin syyllinen illuusion ylläpitämisessä on terveydenalan ammattilainen sekä sellainen ihminen, joka mahdollistaa biologisesti terveen ihmisen leikkelemisen ja tuhoamisen. Sukupuoli-identiteetinhäiriöstä kärsivä ihminen ei kykene tekemään itselleen peruttamatonta vahinkoa "sukupuolenkorjauksella", sillä hän ei kykene tekemään sitä itse itselleen. Jokainen ihminen, joka on osallisena tällaisen ihmisen "sukupuolenkorjaus" prosessissa on syyllinen ihmisen luonnollisen biologisen sukupuoli-identiteetin tuhoamiseen.

Jos minulla olisi valta ja voisin sen tehdä, niin haastaisin kaikki sellaiset ihmiset oikeuden eteen, jotka syyllistyvät sukupuoli-identiteettihäiriöstä kärsivän ihmisen tuhoamiseen, "auttamalla" häntä tuhoamaan oman biologisen sukupuolensa. Ennen kaikkea toivoisin tällaisten "ammattilaisten" tulevan järkiinsä ja luopuvan sukupuoli-identiteettihäiriöstä kärsivien ihmisten tuhoamisen, mutta jos he eivät sitä tee ja minulla olisi valta, niin lakkauttaisin heidän ammatillisen uransa etteivät he pääsisi enää koskaan tuhomaan ketään ihmistä. Tietenkään minulla ei ole sellaista valtaa, mutta kielikuva tällaisesta "vallasta" on osoitus suuresta hädästä sydämessäni, joka huutaa, lopettakaa tällainen järjettömyys ja ihmisten tuhoaminen!