Vladimir Putin sanoo lännen yrittävän "lopettaa" Venäjä. Bidenin hallinto kiistää syytökset. Vuodetut asiakirjat paljastavat kuitenkin, miten laajasti Yhdysvallat on sekaantunut Ukrainan taisteluun.

Kolme päivää ennen Ukrainan valtauksen 24. helmikuuta tapahtunutta vuosipäivää Vladimir Putin kertoi, mitä hän oli oppinut vuoden kestäneen sodan aikana. Putin sanoi, että länsi käyttää nyt Ukrainaa "koealueena" suunnitelmilleen tuhota Venäjä, koska sillä on yhä enemmän kehittyneitä aseita.

Sen tavoitteena oli "sytyttää sota Euroopassa ja eliminoida kilpailijat käyttämällä sijaisjoukkoja", hän sanoi presidentin puheessa. "He aikovat lopettaa meidät lopullisesti".

Putin on kulkenut pitkän matkan sitten hyökkäyksen aamun, jolloin hän hahmotteli lyhyen "sotilaallisen erikoisoperaation", jolla pelastettaisiin pysyvästi Ukrainasta irtautuneet alueet - Krim ja osa itäistä Donbasin aluetta - "nöyryytykseltä ja kansanmurhalta, jonka Kiovan hallinto on tehnyt" edellisen kahdeksan vuotta kestäneen matalan tason konfliktin aikana.

"Suunnitelmamme ei ole miehittää Ukrainan aluetta. Emme aio pakottaa ketään väkisin mihinkään", hän sanoi lausunnoissaan, jotka nyt tuntuvat lähes omituisilta sen julman sodan valossa, jonka tarkoituksena on säilyttää ja laajentaa Ukrainan aluetta, jonka sen joukot ovat nyt miehittäneet.

Putinin tuoreempi kuvaus länsimaiden provosoimasta sodasta, joka uhkaa Venäjän olemassaoloa, on kuitenkin saanut vastakaikua erityisesti globaalissa etelässä, jossa jotkin maat näkevät Yhdysvaltojen osallistuvan heidän mielestään sarjamuotoisiin interventioihin eri puolilla maailmaa ja ovat kieltäytyneet ottamasta puolia.

Siitä, onko Ukrainasta tullut suurvaltojen välinen "sijaissota", on itsessään tullut älyllinen ja poliittinen taistelukenttä. Sanalla on sanakirjamääritelmä - henkilö tai yhteisö, jolla on lupa toimia toisen puolesta. Kansanomaisemmin se tarkoittaa jonkun toisen lähettämistä tekemään omat likaiset työnsä.

Kymmenet hiljattain verkkoon vuotaneet kuvat, joista monet sisältävät Yhdysvaltojen sotilas- ja tiedusteluarvioita, osoittavat, miten syvällisesti Yhdysvallat on sekaantunut sodan lähes kaikkiin osa-alueisiin, lukuun ottamatta Yhdysvaltojen saappaita kentällä.

Kartat havainnollistavat joukkojen sijainnit, taistelusuunnitelmat ja todennäköiset tulokset taistelukentällä pienimpiä kaupunkeja myöten sekä Venäjän puolustuksen sijainnin ja vahvuuden. Mukana on luetteloita molempien osapuolten käytössä olevista asejärjestelmistä, arvioita tappioista, yhteenvetoja kuunnelluista keskusteluista ja arvioita kaikesta erikoisjoukkojen kyvyistä kulutettuihin ampumatarvikkeisiin.

Vuodetut asiakirjat vahvistavat yksityiskohtaisesti, että Yhdysvallat käyttää laajaa vakoilu- ja valvontakalustoaan - mukaan lukien huippuluokan satelliitit ja signaalitiedustelu - pitääkseen Kiovan Moskovan sotasuunnitelmien edellä ja auttaakseen sitä aiheuttamaan venäläisten tappioita.

Bidenin virkamiehet torjuvat kuitenkin jyrkästi valtakirjamerkinnän ja toteavat, että kyseessä on puolustussota, jota Ukraina ei aloittanut ja että Kiova taistelee selviytymisensä puolesta. Vaikka Yhdysvallat on oikeutetusti kiinnostunut sodan lopputuloksesta ja sillä on laillinen oikeus antaa toisen suvereenin hallituksen pyytämää apua, Ukraina johtaa operaatioita paikan päällä.

"Tämä on Putinin valitsema sota", puolustusministeri Lloyd Austin sanoi haastattelussa. "Emme ole sodassa Venäjän kanssa, emmekä tule olemaan sodassa Venäjän kanssa. ... Se oli alun perin Venäjän valinta."

Tämä voi olla totta, mutta hallinto on antanut Ukrainalle yli 40 miljardia dollaria sotilaallista ja taloudellista apua sekä reaaliaikaista kohdistusapua ja kehittyneitä asejärjestelmiä, joihin se on kouluttanut Kiovan joukkoja.

Jotkut Bidenin politiikan kotimaiset arvostelijat toistavat avoimesti Putinin syytöksen, joskaan eivät välttämättä hänen tunnustamaansa arviota siitä, että lännen tavoitteena on Venäjän tuhoaminen. Donald Trump kutsui äskettäisessä presidentinvaalikampanjavideossa sotaa "valtakirjataisteluksi" ja sanoi, että Bidenin hallinto vain "teeskentelee taistelevansa vapauden puolesta". Sen sijaan hän sanoi, että Bidenin "globalistit" käyttävät sitä harhauttaakseen amerikkalaisia "siitä tuhosta, jota he aiheuttavat täällä kotona".

Repuplikaani Marjorie Taylor Greene (R-Ga.) kutsui viime kuussa twiitissään sotaa "naurettavaksi" ja sanoi, ettei Venäjä aiheuta vaaraa Yhdysvalloille tai sen Nato-liittolaisille. "Me maksamme ... sijaissodasta Venäjän kanssa, kun en ole koskaan nähnyt Putinin todella näyttävän yksityiskohtaisesti suunnitelmiaan hyökätä Eurooppaan", hän lisäsi. "En usko valheita, joita minulle tästä kerrotaan."

Vaikka hän kutsui Putinia myöhemmin "sotarikolliseksi", Floridan kuvernööri Ron DeSantis (R), joka ei ole ilmoittautunut presidenttiehdokkaaksi, osoitti samanlaista eristäytymistä helmikuussa Fox & Friends -ohjelmassa. "En usko, että on etujemme mukaista ryhtyä välityssotaan Kiinan kanssa ja sekaantua asioihin, kuten raja-alueisiin tai Krimiin", DeSantis sanoi.

Jotkut konservatiivit arvostelevat edustajainhuoneen puhemies Kevin McCarthyn (R-Calif.) sanoja Bidenin "tyhjästä sekistä" Ukrainalle, mutta toiset ovat sitä mieltä, että presidentti on ollut liian pidättyväinen antaessaan Ukrainalle tarpeeksi apua venäläisten voittamiseksi. "Jos haluatte käydä sijaissotaa Vladimir Putinin kostonhimoista, brutaalia ja tuhoisaa halua vastaan, että hänet muistetaan Pietari Suurena, käykää se hemmetin sijaissota; älkää tehkö sitä puoliksi", National Review'n Jim Geraghty kirjoitti viime kuussa.

Hallinto itse on tarjonnut retorista puhetta Putinin proxy-kuvaukselle. "Haluamme nähdä Venäjän heikentyneenä", että se ei enää koskaan voi hyökätä toiseen maahan, Austin sanoi konfliktin alkuvaiheessa.

Madridissa viime kesäkuussa pidetyssä Naton huippukokouksessa Biden sanoi, että amerikkalaisten pitäisi olla valmiita maksamaan korkeampia energian ja bensiinin hintoja "niin kauan kuin se kestää" Venäjän kukistamiseksi, ja tätä ilmaisua hän on sittemmin käyttänyt lähes jokaisessa lausunnossaan, joka koskee länsimaiden apua Ukrainalle. Vaikka hän on vakuuttanut, ettei Ukrainassa ole Yhdysvaltain tai Naton joukkoja, hän on sanonut, että sodan on päätyttävä Venäjän "strategiseen epäonnistumiseen".

"Ukrainasta ei koskaan tule voittoa Venäjälle. Ei koskaan", Biden sanoi juhlistaessaan sodan alkamisen vuosipäivää vieraillessaan Kiovassa helmikuussa.

Useimmat länsimaiset liittolaiset ovat samaa mieltä. "Kenen asiamies Putin on? Kyseessä on miehityssota", Liettuan ulkoministeri Gabrielius Landsbergis sanoi haastattelussa äskettäisen Washingtonin-vierailunsa aikana.

"Meidän [on] lopetettava se lopullisesti. Ja sitten voimme luoda todellisen arkkitehtuurin koko maanosalle - siihen kuuluvat Ukraina, Moldova ja Georgia, ja voimme pitää kaikki turvassa", Landsbergis sanoi.

Landsbergis ei ole ainoa, joka tunnustaa Ukrainan sodan laajamittaisen tavoitteen. Lähes kaikki läntiset kumppanit - jotka ovat yhdessä luvanneet yli 80 miljardia dollaria sotatoimiin - ovat vaatineet paitsi Kiovan voittoa myös Putinin kukistamista.

Samalla kun taistelu raivoaa kentällä, kansainvälisen oikeuden ja konfliktien tutkijat ovat kiivaasti kiistelleet siitä, onko kyseessä sijaissota. Lyhyt vastaus: se riippuu siitä, miten termi määritellään.

"Valitettavasti niille, jotka haluavat strategisten käsitteidensä olevan yhtä tarkkoja kuin parhaat nykyaikaiset aseet, 'sijaissodalla' ei ole sovittua merkitystä, ja sitä käytetään eri tavoin", Lontoon King's Collegen sotatutkimuksen emeritusprofessori Lawrence Freedman kirjoitti tammikuussa brittiläisessä New Statesman -lehdessä julkaistussa esseessään.

"Perusajatuksena on, että joku muu hoitaa taistelut puolestasi", Freedman kirjoitti ja väitti, että käsite ei koske Ukrainaa.

Johns Hopkinsin yliopiston School of Advanced International Studies -yliopiston professori Hal Brands on kuitenkin sanonut, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset tekevät Ukrainassa juuri näin. "Venäjä on yhden modernin historian häikäilemättömän tehokkaimman sijaissodan kohde", hän kirjoitti Bloombergin mielipidekolumnissa pian sodan alkamisen jälkeen.

"Strategian avain on löytää sitoutunut paikallinen kumppani - välittäjä, joka on valmis tappamaan ja kuolemaan - ja sitten varustaa se aseilla, rahalla ja tiedustelutiedoilla, joita tarvitaan murskaavien iskujen antamiseen haavoittuvalle kilpailijalle", Brands kirjoitti. "Juuri näin Washington ja sen liittolaiset tekevät nyt Venäjälle."

Viime aikoina, kun sodan raakuus on lisääntynyt ja kun Ukraina on saavuttanut joitakin voittoja, Brands näyttää voittaneen ainakin sen käsityksen, että maailma, josta Venäjä selviytyy voittajana, on vaaraksi kaikille. "Jos ei muuta", hän kirjoitti Bloombergille alkuvuodesta, "tämä sota on havainnollistanut, miltä maailma ilman Yhdysvaltojen valtaa näyttäisi ja miltä se näyttää, kun Yhdysvallat käyttää tätä vertaansa vailla olevaa valtaa hyvin."

"Ukraina, joka olisi jätetty oman onnensa nojaan, olisi nopeasti alistunut presidentti Vladimir Putinin hyökkäykseen", hän kirjoitti. "Se kärsisi nyt näytösoikeudenkäynneistä, johtajiensa teloituksista ja vangitsemisista sekä kovista rangaistuksista kaikkia Venäjän hallintoa vastustavia kohtaan."

Yhdysvallat ei Freedmanin mukaan "löytänyt" ja värvännyt Ukrainaa taistelemaan Venäjää vastaan, eikä se todellakaan sano sille, mitä tehdä. "Ukrainan hallitus asettaa tavoitteet, ja ukrainalaiset komentajat vastaavat operaatioista." Tärkeintä on, että Yhdysvaltojen ja Naton tavoitteet ovat pikemminkin puolustuksellisia - suojella omaa itäistä sivustaansa Venäjän laajentumiselta ja varmistaa, ettei aluevoittoja voida voittaa voimakeinoin - kuin hyökkäyksellisiä. Samaan aikaan Natolla on oikeutettu "intressi siihen, että räikeän hyökkäyksen teko estetään", hän kirjoitti.

Toiset käyttävät teknisempää selitystä ja toteavat, että Yhdysvaltojen tuki Nicaraguan Contras-joukoille Reaganin hallinnon aikana 1980-luvulla - mukaan lukien Yhdysvaltojen apu valtiosta riippumattomien joukkojen perustamisessa ja aktiivisessa tukemisessa, Nicaraguan alueen ylilentäminen ja sen satamien salainen miinoittaminen sandinistihallituksen kukistamiseksi - oli klassinen sijaissota. Kansainvälinen tuomioistuin totesi vuonna 1986, että Yhdysvaltojen satamien miinoittaminen ja muut toimet olivat rikkoneet kansainvälistä oikeutta.

Yhdysvaltojen tukea Afganistanin mujahideenitaistelijoille miehittävää Neuvostoliittoa vastaan kylmän sodan aikana 1980-luvulla pidetään yleisesti välityssotana, samoin kuin tukea Libyan toisinajattelijoille, jotka kaatoivat Moammar Gaddafin hallituksen Obaman hallinnon aikana.

Riippumatta siitä, millä perusteella Yhdysvallat tukee Ukrainaa, se on saavuttanut joitakin hyödyllisiä tuloksia arvioidessaan Venäjän sotilaallisia voimavaroja, vaikka vain nähdessään, miten "akuutiksi uhkaksi" määrittelemänsä maa toimii taistelussa.

"Luulin, että he pärjäisivät paremmin yhdistettyjen aseiden manöövereissä kuin he pärjäsivät", kenraali Mark A. Milley, yhteisen esikuntapäällikön puheenjohtaja, sanoi haastattelussa puhuessaan maihinnousun alkupäivistä. "Mutta he vain kompuroivat."

Milley sanoi, että hyökkäysten aikana Kiovaa vastaan ja muualla "kävi ilmeiseksi, että Venäjän armeija ei kyennyt ylläpitämään itseään". ... He eivät kyenneet pitämään ajoneuvojaan suojassa osumilta, heillä ei ollut huoltoa paikan päällä eikä kykyä toimittaa ammuksia."

"En halua aliarvioida, mutta se antaa minulle lisää luottamusta. Venäjän armeija ei ole niin hyvä kuin aiemmin arvioimme", hän sanoi.

Pentagonin vuotaneet asiakirjat paljastavat Venäjän huomattavia heikkouksia, kuten eliittijoukkojen tuhoutumisen etulinjassa - ja osoittavat, että Yhdysvaltain virkamiehet ovat pystyneet keräämään poikkeuksellisen paljon tietoa Venäjän operaatioista, esimerkiksi pystyneet laskemaan, kuinka monta ohjusta pommikoneisiin on ladattu, ja joissain tapauksissa myös sen, mihin kohteisiin Ukrainassa aiotaan iskeä.

Loppusanat

Yhdysvaltain maanpuolustustietojen vuotaminen julkisuuteen ja miten se oli mahdollista paljastaa isoja puutteita ja kuinka haavoittuvainen Yhdysvallat on. Tietovuoto paljasti sen kuinka Ukrainassa oli epätoivoisen vähän sotatarvikkeita ja kuinka Ukraina kärsii raskaita uhreja. USA:n valtamedia on levittänyt erilaista tietoa koko maailmaan, josta Suomenkin valtamedia on ammentanut uutisia. Yhdysvaltain valtamedia on väittänyt Venäjän häviävän ja kuinka Ukraina on sodassa voittoisa. Molemmat väitteet ovat olleet valhetta.

The Washington Post ihan oikein myös arvostelee Putinin sotatoimia, mutta uskaltaa myös herättää kysymyksiä siitä onko Ukrainasta tullut suurvaltojen välinen "sijaissota". The Washington Post kertoo kuinka tästä sodasta on tullut myös älyllinen ja poliittinen taistelukenttä. Sitä se on myös täällä Suomessa, kun sosiaalisessa mediassa keskustelu käy kiivaana suuntaan ja toiseen. Se mikä on surullista täällä Suomessa on se kuinka monet niin sanotut Jeesukseen uskovat ihmiset hyväksyvät sodan ja kannattavat lisäaseistusta Ukrainaan, joka tarkoittaa sodan pitkittymistä, lisää kärsimystä ja kuolemaa Ukrainan kansalle. Ainoa tie lopettaa sota on rauhanneuvottelut, sillä pyrkimys rauhaan johtaa rauhaan, mutta sotatoimet jatkaa sotaa ja lisää kärsimystä ja kuolemaa.

Sijaissodasta voidaan käyttää sellaista määritelmää, missä toinen valtio aseistaa toista valtiota itselleen vastenmielistä valtiota vastaan. The Washington Postin uutisen mukaan yhdysvaltalaisen tietovuodon tiedot paljastavat sen kuinka syvällisesti Yhdysvallat on sekaantunut Ukrainan sodan lähes kaikkiin osa-alueisiin, lukuun ottamatta USA:n sotilaita Ukrainan rintamalinjoilla.

Tietovuodon mukaan USA tietää Venäjän joukkojen sijainnit, taistelusuunnitelmat, Venäjän puolustuksen sijainnin ja vahvuuden, luettelot molempien osapuolten käytössä olevista asejärjestelmistä, arvioita tappioista, yhteenvetoja kuunnelluista keskusteluista ja arvioita kaikesta erikoisjoukkojen kyvyistä kulutettuihin ampumatarvikkeisiin. Tietovuoto paljastaa sen kuinka Yhdysvallat käyttää laajaa vakoilu- ja valvontakalustoaan mukaan lukien huippuluokan satelliitit ja signaalitiedustelu pitääkseen Kiovan Moskovan sotasuunnitelmien edellä ja auttaakseen sitä aiheuttamaan venäläisten tappioita.

The Washington Post uutisen mukaan Johns Hopkinsin yliopiston School of Advanced International Studies -yliopiston professori Hal Brands on sanonut, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset Ukrainassa ovat sijaissodassa Venäjää vastaan, ja kuinka Venäjä on modernin historian häikäilemättömän tehokkaimman sijaissodan kohde.

Brands sanoi: "Strategian avain on löytää sitoutunut paikallinen kumppani - välittäjä, joka on valmis tappamaan ja kuolemaan - ja sitten varustaa se aseilla, rahalla ja tiedustelutiedoilla, joita tarvitaan murskaavien iskujen antamiseen haavoittuvalle kilpailijalle" "Juuri näin Washington ja sen liittolaiset tekevät nyt Venäjälle."

Se on totta, että USA on sijaissodassa Venäjää vastaan Ukrainassa. Sekin on totta, että Venäjän sotilasoperaatio Ukrainaan ei ollut oikea ratkaisu, vaan väärä ratkaisu. Naton laajentuminen ja Ukrainan kosiskelu Natoon oli kuitenkin sodan aloittamisen syy sekä sen lisäksi USA on sekaantunut Ukrainan sisäpolitiikkaan ja tukenut Ukrainan laitonta vallankaappausta. Sodan syyllisiä ovat USA, Venäjä ja Ukraina, mutta ilman Naton laajentumispyrkimyksiä Ukrainaan tätä sotaa ei olisi koskaan sodittu.

Venäjä käy pitkitettyä sotaa, koska sen kautta se estää sen ettei Ukraina voi liittyä Natoon, sillä sotaa käyvää maata ei voida ottaa Naton jäseneksi. Venäjä ei ole edes pyrkinyt kukistamaan Ukrainaa, vaan on käynyt koko ajan pitkitettyä sotaa, erikoisoperaatiota Ukrainassa, jonka kautta se estää Ukrainan Natoon liittymisen. Venäjä ottaa myös haltuunsa itselleen strategisesti tärkeät alueet Ukrainan maaperältä. Näin ei olisi käynyt jos Ukrainaa ei olisi kosiskeltu Natoon.

Suomessakin sodan alkuaikana usea sotilasasiantuntija ei ymmärtänyt sodan luonnetta ja sanoi Venäjän häviävän sodan lännen antaman avun kautta ja kuinka Venäjä kompuroi eikä osaa edes sotia. Näin ei ole käynyt, eikä tule käymään, siksi Bidenin hallinto on antanut uuden tiedotteen liittyen Ukrainan sotaan, josta The Washington Post julkaisi uutisen 26.1.2024 U.S. war plans for Ukraine don’t foresee retaking lost territory.

Tuoreen uutisen mukaan USA ei enää pyri siihen, että Ukraina saisi takaisin Venäjän valtaamat alueet, vaan että Ukraina keskittyisi puolustamiseen, ja Ukrainan talouden tukemiseen. Näyttää siltä, että USA joutuu hyväksymään Venäjän valloittamien alueiden menetyksen ja voi käydä niin, että Ukraina joutuu saman asian eteen kuin mihin Suomi joutui toisessa maailmansodassa, alueluovutusten tielle. Olen jo useamman vuoden ajan sanonut, että Ukraina tulee lopulta hylkäämään lännen ja palaa takaisin Venäjän yhteyteen, ja tämä lännen Ukrainalle lupaama sotavoitto näyttää päättyvän Ukrainan alueluovutuksiin Venäjälle, joka voi saada Ukrainan katkeroituneena palaamaan siihen tilaan mikä Ukrainassa vallitsi ennen vuoden 2014 Maidanin laitonta vallankaappausta.

Sitten lopuksi voidaan kysyä, että jos 21-vuotias tietokone nörtti ja kansalliskaartin jäsen pääsee käsiksi Amerikan huippusalaisiin maanpuolustustietoihin, niin millä perustalla USA maanpuolustus seisoo? Todella huonolla perustuksella. En kannata sotaa, en Natoa, en Venäjää, en kannata minkäänlaisia sotia ja kannatan puolueettomuuspolitiikkaa, mutta Suomen päättäjät veivät Suomen Natoon, joka on ratkaisu mistä Suomi tulee tulevina päivinä maksamaan kallista hintaa, joka mitataan kansalaisten verellä ja kärsimyksillä.

Petri Paavola 28.1.2024

Lähteet:
Raamattu 33/38
Biblia 1776
King James Version 1769
washingtonpost.com/ national security/ 2023/12/11/ discord leaks documentary
washingtonpost.com/ national security/2023/04/18/ russia ukraine war us involvement leaked documents
washingtonpost.com/ national security/ 2024/01/26/ ukraine war plan biden defense