Nature

Etusivulle | Yhteiskunnan ilmiöitä | Anna palautetta
SaulusMedia | Petri - Youtube    


 

Yhdysvallat provosoi Ukrainan sodan

Amerikkalainen länsimaalaisen maailmanjärjestyksen kasvatti, taloustieteen professori, 42 kunniatohtorin arvonimen haltija ja valtion johtajien neuvonantaja Jeffrey Sachs sanoo Naton laajentumisen olevan syy Venäjän ja Ukrainan sotaan. Jeffrey Sachs ei ole Venäjän tai Yhdysvaltojen propagandakoneiston äänitorvi, vaan puolueeton asiantuntija, joka perustaa näkemyksensä todennettuihin faktoihin. Sachsin todistus on todella merkittävä, koska hän on läntisen maailmanjärjestyksen kasvattama ja erittäin ansioitunut monin tavoin. Hän ei puhu puolueellisesti, vaan tarkastelee tätä asiaa puolueettomasti. Jeffrey Sachs sanoo USA:n provosoineen Venäjää hyökkäämään Ukrainaan, mutta Sachsin mukaan tämä ei oikeuta Venäjän hyökkäystoimia.

Sachs ei ole Putinin eikä Bidenin puudeli tai sätkynukke, vaan puolueeton, joka perustaa näkemyksensä todennettuihin historiallisiin faktoihin amerikkalaisten lupauksista Venäjälle vuonna 1990 ettei Nato tule laajenemaan tuumaakaan itään päin Länsi-saksan alueelta, joka ei tarkoittanut tuumaakaan Itä-Saksaan, vaan tuumaakaan kaikkialle itään päin. Nato on pettänyt lupauksensa ja sitä kautta osasyyllinen tähän nykyiseen tilanteeseen. Miksi tästä aiheesta tulee kirjoittaa? Siksi ettemme tukisi ja kannattaisi valheeseen perustuvaa informaatiota, joka haluaa sodan jatkuvan ja sitä kautta haluaa lisätä kärsimystä ja kuolemaa maailmassa.

Minäkään en ole Putinin tai Biden tai Naton puolella, ja minäkään en hyväksy Venäjän sotatoimia, koska en kannata sotaa, kärsimystä ja kuolemaa, vaan rauhaa ja rauhanomaisia neuvotteluja sotien ja kriisien ratkaisemiseksi. Jeffrey Sachs on puhunut ja kirjoittanut paljon Venäjän ja Ukrainan sodasta. Laitan näkyville kaksi Jeffreyn artikkelia kokonaisuudessaan, jotka liittyvät Ukrainan sotaan. Näiden artikkelien nimet ovat: The War in Ukraine Was Provoked—and Why That Matters to Achieve Peace ja The US Provoked the War in Ukraine, and Even Ian Bremmer Recognizes That. Sachsin artikkelien jälkeen kommentoin niitä lyhyesti (Loppusanat osiossa).

 

Sisällys:
 Ukrainan sota provosoitiin - ja miksi sillä on merkitystä rauhan saavuttamisessa
Yhdysvallat provosoi Ukrainan sodan, ja jopa Ian Bremmer tunnustaa sen
Loppusanat



 

Ukrainan sota provosoitiin - ja miksi sillä on merkitystä rauhan saavuttamisessa

JEFFREY D. SACHS May 23, 2023

Kun ymmärrämme, että kysymys Naton laajentumisesta on tämän sodan keskiössä, ymmärrämme, miksi Yhdysvaltojen aseet eivät lopeta tätä sotaa. Vain diplomaattiset ponnistelut voivat tehdä sen.

George Orwell kirjoitti vuonna 1984, että "Se, joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta: se, joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä". Hallitukset työskentelevät hellittämättä vääristääkseen yleisön käsityksiä menneisyydestä. Ukrainan sodan osalta Bidenin hallinto on toistuvasti ja valheellisesti väittänyt, että Ukrainan sota alkoi Venäjän provosoimattomasta hyökkäyksestä Ukrainaan 24. helmikuuta 2022. Tosiasiassa Yhdysvallat provosoi sodan tavalla, jota johtavat yhdysvaltalaiset diplomaatit ennakoivat vuosikymmeniä ennen sotaa, mikä tarkoittaa, että sota olisi voitu välttää ja se pitäisi nyt lopettaa neuvottelujen avulla.

Sen tunnustaminen, että sota provosoitiin, auttaa meitä ymmärtämään, miten se voidaan lopettaa. Se ei oikeuta Venäjän hyökkäystä. Paljon parempi lähestymistapa Venäjälle olisi voinut olla lisätä diplomatiaa Euroopan ja muun kuin läntisen maailman kanssa selittääkseen ja vastustaakseen Yhdysvaltain militarismia ja yksipuolisuutta. Itse asiassa Yhdysvaltain hellittämätöntä pyrkimystä laajentaa Natoa vastustetaan laajalti kaikkialla maailmassa, joten Venäjän diplomatia sodan sijaan olisi todennäköisesti ollut tehokasta.

Bidenin tiimi käyttää jatkuvasti sanaa "provosoimaton", viimeksi Bidenin suuressa puheessa sodan ensimmäisen vuoden vuosipäivänä, äskettäisessä Naton julkilausumassa ja viimeisimmässä G7-maiden julkilausumassa. Bidenille myötämielinen valtamedia vain toistelee Valkoisen talon sanoja. New York Times on pääsyyllinen, sillä se on kuvannut hyökkäystä "provosoimattomaksi" peräti 26 kertaa viidessä pääkirjoituksessa, 14:ssä NYT:n kirjoittajien mielipidekolumnissa ja seitsemässä vierailevassa mielipidekirjoituksessa!

USA:n provokaatioita oli itse asiassa kaksi. Ensimmäinen oli Yhdysvaltojen aikomus laajentaa Natoa Ukrainaan ja Georgiaan, jotta Venäjä voitaisiin piirittää Mustanmeren alueella Nato-maiden (Ukraina, Romania, Bulgaria, Turkki ja Georgia vastapäivään) toimesta. Toinen oli Yhdysvaltojen rooli venäläisvihamielisen hallinnon asettamisessa Ukrainaan kaatamalla väkivaltaisesti Ukrainan Venäjä-mielinen presidentti Viktor Janukovitsh helmikuussa 2014. Ukrainan tulitaistelu alkoi Janukovitshin syrjäyttämisestä yhdeksän vuotta sitten, ei helmikuussa 2022, kuten Yhdysvaltain hallitus, Nato ja G7-johtajat haluaisivat meidän uskovan.

Avain Ukrainan rauhaan on neuvotteluissa, jotka perustuvat Ukrainan puolueettomuuteen ja Naton laajentumattomuuteen.

Biden ja hänen ulkopoliittinen tiiminsä kieltäytyvät keskustelemasta näistä sodan juurista. Niiden tunnustaminen heikentäisi hallintoa kolmella tavalla. Ensinnäkin se paljastaisi sen tosiasian, että sota olisi voitu välttää tai pysäyttää varhaisessa vaiheessa, jolloin Ukraina olisi säästynyt nykyiseltä tuholta ja Yhdysvallat olisi säästynyt yli 100 miljardin dollarin menoilta tähän mennessä. Toiseksi se paljastaisi presidentti Bidenin henkilökohtaisen roolin sodassa, sillä hän osallistui Janukovitšin syrjäyttämiseen ja sitä ennen oli sotateollisuuskompleksin vankka tukija ja Naton laajentumisen hyvin varhainen kannattaja. Kolmanneksi se pakottaisi Bidenin neuvottelupöytään ja heikentäisi hallinnon jatkuvaa pyrkimystä Naton laajentumiseen.

Arkistoista käy kiistattomasti ilmi, että Yhdysvaltain ja Saksan hallitukset lupasivat toistuvasti Neuvostoliiton presidentille Mihail Gorbatshoville, ettei Nato siirtyisi "tuumaakaan itään", kun Neuvostoliitto hajotti Varsovan liiton sotilasliiton. Siitä huolimatta Yhdysvaltain suunnittelu Naton laajentumisesta alkoi 1990-luvun alussa, paljon ennen kuin Vladimir Putinista tuli Venäjän presidentti. Vuonna 1997 kansallisen turvallisuuden asiantuntija Zbigniew Brzezinski selvitti Naton laajentumisen aikataulun huomattavan tarkasti.

Yhdysvaltain diplomaatit ja Ukrainan omat johtajat tiesivät hyvin, että Naton laajentuminen voi johtaa sotaan. Suuri yhdysvaltalainen valtiotieteilijä George Kennan kutsui Naton laajentumista "kohtalokkaaksi virheeksi" ja kirjoitti New York Times -lehdessä, että "tällaisen päätöksen voidaan odottaa kiihottavan kansallismielisiä, länsivastaisia ja militaristisia suuntauksia Venäjän mielipiteissä, vaikuttavan kielteisesti Venäjän demokratian kehitykseen, palauttavan kylmän sodan ilmapiirin itä-, länsisuhteisiin ja ohjaavan Venäjän ulkopolitiikkaa suuntaan, joka ei todellakaan ole meidän mieleemme."

Presidentti Bill Clintonin puolustusministeri William Perry harkitsi eroamista vastalauseena Naton laajentumista vastaan. Muistellessaan tätä ratkaisevaa hetkeä 1990-luvun puolivälissä Perry sanoi vuonna 2016 seuraavaa: "Ensimmäinen tekomme, joka todella sysäsi meidät huonoon suuntaan, oli se, kun Nato alkoi laajentua ja liittää mukaan itäeurooppalaisia valtioita, joista osa rajoittui Venäjään. Tuohon aikaan teimme tiivistä yhteistyötä Venäjän kanssa, ja he alkoivat tottua ajatukseen, että Nato voisi olla ystävä eikä vihollinen ... mutta heille oli hyvin epämiellyttävää, että Nato oli aivan heidän rajallaan, ja he vetosivat voimakkaasti siihen, ettemme jatkaisi sitä."

Vuonna 2008 Yhdysvaltain silloinen Venäjän suurlähettiläs ja nykyinen CIA:n johtaja William Burns lähetti Washingtoniin sähkeen, jossa hän varoitti Naton laajentumisen pitkäkestoisista ja vakavista riskeistä: "Ukrainan ja Georgian Nato-pyrkimykset eivät ainoastaan kosketa raakaa hermoa Venäjällä, vaan ne herättävät myös vakavaa huolta alueen vakauteen kohdistuvista seurauksista. Venäjä ei ainoastaan koe, että se on saarrettu ja että Venäjän vaikutusvaltaa alueella pyritään heikentämään, vaan se pelkää myös ennalta arvaamattomia ja hallitsemattomia seurauksia, jotka vaikuttaisivat vakavasti Venäjän turvallisuusintresseihin. Asiantuntijat kertovat, että Venäjä on erityisen huolissaan siitä, että Ukrainan Nato-jäsenyyttä koskevat voimakkaat erimielisyydet, joissa suuri osa etnis-venäläisestä yhteisöstä vastustaa jäsenyyttä, voivat johtaa suureen hajaannukseen, johon liittyy väkivaltaa tai pahimmillaan sisällissota. Siinä tapauksessa Venäjä joutuisi päättämään, puuttuuko se tilanteeseen, ja tätä päätöstä Venäjä ei halua joutua tekemään."

Ukrainan johtajat tiesivät selvästi, että Naton laajentumisen vaatiminen Ukrainaan merkitsisi sotaa. Entinen Zelenskin neuvonantaja Oleksiy Arestovych julisti vuoden 2019 haastattelussa, "että hintamme Natoon liittymisestä on suuri sota Venäjän kanssa".

Vuosina 2010-2013 Janukovitsh ajoi puolueettomuutta Ukrainan yleisen mielipiteen mukaisesti. Yhdysvallat työskenteli salaa Janukovitshin syrjäyttämiseksi, mikä näkyy nauhalla, jolla Yhdysvaltain silloinen apulaisulkoministeri Victoria Nuland ja Yhdysvaltain suurlähettiläs Geoffrey Pyatt suunnittelevat Janukovitshin jälkeistä hallitusta viikkoja ennen Janukovitshin väkivaltaista syrjäyttämistä. Nuland tekee puhelun aikana selväksi, että hän koordinoi tiiviisti toimia silloisen varapresidentti Bidenin ja tämän kansallisen turvallisuuden neuvonantajan Jake Sullivanin kanssa, eli saman Biden, Nuland, Sullivan-tiimin kanssa, joka on nyt Yhdysvaltojen Ukrainan-politiikan keskipisteessä.

Janukovitshin syrjäyttämisen jälkeen sota syttyi Donbasissa, ja Venäjä vaati Krimiä. Ukrainan uusi hallitus vetosi Naton jäsenyyteen, ja Yhdysvallat aseisti ja auttoi Ukrainan armeijan uudelleenjärjestelyissä, että se olisi yhteentoimiva Naton kanssa. Vuonna 2021 Nato ja Bidenin hallinto sitoutuivat vahvasti Ukrainan tulevaisuuteen Natossa.

 Välittömästi Venäjän hyökkäystä edeltävänä aikana Naton laajentuminen oli keskeisessä asemassa. Putinin Yhdysvaltain ja Venäjän sopimusluonnoksessa (17. joulukuuta 2021) vaadittiin Naton laajentumisen pysäyttämistä. Venäjän johtajat asettivat Naton laajentumisen sodan syyksi Venäjän kansallisen turvallisuusneuvoston kokouksessa 21. helmikuuta 2022. Tuona päivänä pitämässään puheessa kansakunnalle Putin julisti Naton laajentumisen keskeiseksi syyksi hyökkäykselle.

Historioitsija Geoffrey Roberts kirjoitti hiljattain: "Olisiko sota voitu estää Venäjän ja länsimaiden välisellä sopimuksella, jossa Naton laajentuminen olisi pysäytetty ja Ukraina neutralisoitu vastineeksi Ukrainan itsenäisyyden ja suvereniteetin vankoista takeista?". Aivan mahdollisesti." Maaliskuussa 2022 Venäjä ja Ukraina ilmoittivat edistymisestä kohti sodan nopeaa neuvottelutulosta, joka perustui Ukrainan puolueettomuuteen. Välittäjänä toimineen Israelin entisen pääministerin Naftali Bennettin mukaan sopimus oli lähellä, ennen kuin Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska estivät sen.

Vaikka Bidenin hallinto julistaa Venäjän hyökkäyksen provosoimattomaksi, Venäjä pyrki vuonna 2021 diplomaattisiin vaihtoehtoihin sodan välttämiseksi, kun taas Biden torjui diplomatian ja vaati, ettei Venäjällä ole mitään sananvaltaa Naton laajentumiskysymyksessä. Ja Venäjä ajoi diplomatiaa maaliskuussa 2022, kun taas Bidenin tiimi taas esti sodan diplomaattisen lopettamisen.

Kun tunnustamme, että kysymys Naton laajentumisesta on tämän sodan keskiössä, ymmärrämme, miksi Yhdysvaltain aseet eivät lopeta tätä sotaa. Venäjä eskaloi tarpeen mukaan estääkseen Naton laajentumisen Ukrainaan. Avain Ukrainan rauhaan on neuvotteluissa, jotka perustuvat Ukrainan puolueettomuuteen ja Naton laajentumattomuuteen. Bidenin hallinnon vaatimus Naton laajentumisesta Ukrainaan on tehnyt Ukrainasta Yhdysvaltojen väärinymmärrettyjen ja saavuttamattomien sotilaallisten pyrkimysten uhrin. On aika lopettaa provokaatiot ja aloittaa neuvottelut rauhan palauttamiseksi Ukrainaan.
 

Yhdysvallat provosoi Ukrainan sodan, ja jopa Ian Bremmer tunnustaa sen

JEFFREY D. SACHS June 1 2023

Julkaisemme nyt Jeffrey Sachsin kommentit Ian Bremmerin eilen julkaistuun artikkeliin, jonka Muut uutiset julkaisi. Jeffrey Sachs on Columbian yliopiston professori, Columbian yliopiston kestävän kehityksen keskuksen johtaja ja YK:n kestävän kehityksen ratkaisujen verkoston puheenjohtaja. Hän on toiminut kolmen YK:n pääsihteerin neuvonantajana, ja tällä hetkellä hän toimii pääsihteeri António Guterresin alaisena kestävän kehityksen tavoitteiden puolestapuhujana.

Kuten äskettäin kirjoitin, Ukrainan sota sai alkunsa Naton laajentumisesta ja Yhdysvaltojen roolista Ukrainan presidentin Viktor Janukovitshin väkivaltaisessa syrjäyttämisessä. Ian Bremmer kiistää nämä seikat. Hän on väärässä.

Bremmer väittää, että Yhdysvaltain lupaukset siitä, ettei Nato laajenisi itään, ovat myytti. Ne eivät ole. Tässä on George Washingtonin yliopiston kansallisen turvallisuusarkiston yhteenveto: "Yhdysvaltain ulkoministeri James Bakerin kuuluisa "ei tuumaakaan itään" -vakuutus Naton laajentumisesta tapaamisessaan Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatshovin kanssa 9. helmikuuta 1990 oli osa läntisten johtajien Gorbatshoville ja muille Neuvostoliiton virkamiehille antamien Neuvostoliiton turvallisuutta koskevien vakuuttelujen sarjaa koko Saksan yhdistymisprosessin ajan vuonna 1990 ja vuoteen 1991 asti, kuten Yhdysvaltain, Neuvostoliiton, Saksan, Britannian ja Ranskan julkisiksi luokitelluista asiakirjoista käy ilmi..."."

Bremmer väittää, että "Putinin riita" ei koskenut Naton laajentumista vaan Ukrainan itsemääräämisoikeutta. Tämä on väärin. Lukijoiden tulisi tutustua esimerkiksi Putinin puheeseen Münchenin turvallisuuskonferenssissa vuonna 2007, Venäjän kansallisen turvallisuusneuvoston kokoukseen 21. helmikuuta 2022, Putinin puheeseen kansalle samana päivänä. Amerikan omat johtavat diplomaatit olivat yhtä mieltä siitä, että Naton laajentuminen Ukrainaan oli holtittoman provokatiivista. Lukijoiden tulisi kuulla William Burnsia (vuonna 2008 Yhdysvaltain Venäjän-suurlähettiläs, nykyinen CIA:n johtaja), George Kennania, Henry Kissingeriä, Jack Matlockia (Yhdysvaltain entinen Venäjän-suurlähettiläs) ja William Perryä (entinen puolustusministeri).

Bremmer itse toteaa, että "länsi ei tuolloin osannut ennakoida, että EU:n ja Naton itälaajentuminen lisäisi Venäjän uhkakuvaa niiden takapihalla, minkä venäläiset virkamiehet tekivät 1990-luvun alussa selväksi ja mitä Yhdysvaltain keskeiset virkamiehet näyttivät tuolloin ymmärtävän", ja että "lännen olisi pitänyt ennakoida, että tämä ruokkisi Venäjän jo ennestään akuuttia turvattomuuden ja nöyryytyksen tunnetta".

Kyllä, Bremmer esittää minun näkemykseni

Bremmer on virheellisesti sitä mieltä, että Putinin todellinen ongelma oli ja on Ukrainan itsemääräämisoikeus. Lukijoiden tulisi lukea huolellisesti Bremmerin siteeraama asiakirja, joka päättyy seuraavasti: "Kunnioitamme ukrainalaisten halua nähdä maansa vapaana, turvallisena ja vauraana... Ja sanon yhden asian - Venäjä ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan 'Ukrainan vastainen'. Ja mitä Ukrainasta tulee - se on sen kansalaisten päätettävissä."

Bremmer vakuuttaa, että Maidanilla Janukovitshin syrjäyttäminen oli rauhanomainen protesti ilman Yhdysvaltojen piilokättä. Tämä on väärin. Lukijoiden pitäisi kuunnella (jälleen kerran) apulaisulkoministeri Victoria Nulandin (nykyään aliulkoministeri) ja Yhdysvaltain Ukrainan suurlähettilään Geoffrey Pyattin suunnittelevan Janukovitšin jälkeistä hallitusta viikkoja ennen kuin väkivaltainen kapina valtasi hallitukseen Kiovassa.

Bremmerin väite, jonka mukaan Janukovitshin turvallisuuspalvelu tappoi yli 100 Maidanin mielenosoittajaa, on myös kumottu jo kauan sitten. Kuten Ottawan yliopiston professori Ivan Katchanovski osoitti: "Maidanin verilöylyä koskevissa oikeudenkäynneissä ja tutkimuksissa on paljastunut erilaisia todisteita siitä, että neljä tapettua ja useita kymmeniä haavoittuneita poliiseja sekä ainakin ehdoton enemmistö 49 tapetusta ja 157 haavoittuneesta Maidanin mielenosoittajasta tapettiin 20. helmikuuta 2014 tarkka-ampujien toimesta Maidanin hallinnassa olevissa rakennuksissa ja alueilla... Analyysi osoittaa, että Maidanin hallitukset ja äärioikeistolainen taho ovat peitelleet ja jarruttaneet tutkintaa ja oikeudenkäyntejä."

Bremmer on oikeassa toisesta kohdasta, joka vahvistaa väitteitäni. Länsi epäonnistui täysin auttamaan Venäjää 1990-luvulla, kun Venäjä kamppaili toipuakseen Neuvostoliiton jättämästä taloudellisesta ja rahoituksellisesta rauniosta. Olin yksi niistä harvoista äänistä Yhdysvalloissa, jotka vaativat Marshall-suunnitelmaa Venäjälle, mutta presidentit George Bush vanhempi ja Bill Clinton torjuivat tämän ajatuksen jyrkästi.

Vuonna 1991 kirjoitin Washington Postissa: "Venäjän sisällä länsimaisella avulla olisi samanlainen psykologinen ja poliittinen vaikutus kuin Marshall-suunnitelmalla oli Länsi-Euroopassa. Venäjän psyykeä ovat piinanneet tuhat vuotta kestäneet raa'at hyökkäykset Tšingis-kaanista Napoleoniin ja Hitleriin... Romahtaneessa Neuvostoliitossa meillä on merkittävä tilaisuus herättää Venäjän kansan toiveita kansainvälisen ymmärryksen teolla."

Vuonna 2014 kirjoitin BBC:lle: "Naton jatkuvaa halua, joka ilmaistiin äskettäin uudelleen, lisätä Ukraina jäsenekseen ja siten tuoda Nato aivan Venäjän rajalle, on pidettävä erittäin epäviisaana ja provosoivana... Ukrainassa vastassamme on Venäjä, joka on katkeroitunut Naton leviämisestä ja Yhdysvaltojen vuodesta 1991 harjoittamasta kiusaamisesta."

Kun kirjoitan näitä sanoja nyt, Washington Postissa on otsikko: "Biden osoittaa kasvavaa halukkuutta ylittää Putinin punaiset linjat. " Muutamat holtittomat ja ylimieliset amerikkalaiset, mukaan lukien Biden, Antony Blinken, Jake Sullivan ja Victoria Nuland, ovat kirjaimellisesti "uhkapelissä Harmageddonilla". He kuuluvat pitkään riviin holtittomia yhdysvaltalaisia poliitikkoja, jotka ovat ajaneet Yhdysvallat ja Venäjän ydinsodan partaalle.

Melkein päivälleen kuusikymmentä vuotta sitten, 10. kesäkuuta 1963, presidentti John F. Kennedy asetti ulkopoliittisen järkevyyden perimmäisen testin: "Ydinasevaltojen on ennen kaikkea omia elintärkeitä etujamme puolustaessaan vältettävä sellaisia yhteenottoja, jotka saavat vastustajan valitsemaan joko nöyryyttävän perääntymisen tai ydinsodan. Tällaisen kurssin omaksuminen ydinvoiman aikakaudella olisi osoitus vain politiikkamme vararikosta - tai kollektiivisesta kuoleman toivomuksesta maailmalle." Biden, Blinken, Sullivan ja Nuland toimivat päinvastoin kuin JFK neuvoi.

Yli 30 vuoden ajan Yhdysvaltojen politiikka Venäjää kohtaan on ollut holtitonta ja provokatiivista, ja lisääntyvässä määrin. On aika lopettaa provokaatio, kiireellisesti lopettaa pyrkimys Naton laajentumisesta Ukrainaan osana sodan neuvottelutulosta.

Loppusanat

Bidenin hallinto ja valtamedia lähes kaikkialla hokee jatkuvasti hokemaa Venäjä provosoimattomasta hyökkäyksestä Ukrainaan, vaikka todellisuudessa USA provosoi Venäjän hyökkäämään Naton laajentumisen lupauksen rikkomisen kautta.

Jeffrey Sachs sanoi USA:lla olleen kaksi provokaatiota, joista ensimmäinen oli USA:n aikomus laajentaa Natoa Ukrainaan ja Georgiaan, että Venäjä voitaisiin piirittää Mustanmeren alueella Nato maiden toimesta. Toinen USA:n provokaatio oli Yhdysvaltojen rooli kaatamalla väkivaltaisesti Ukrainan Venäjä-mielinen presidentti Viktor Janukovitshin hallinto ja presidenttiys helmikuussa 2014. Jeffrey Sachs sanoi, että tulitaistelut alkoivat Janukovitshin syrjäyttämisestä 2014, ei helmikuussa 2022, niin kuin USA:n hallitus, Nato ja G7-johtajat uskottelevat asian ihmisille.

Mikä oli Sachsin mukaan avain rauhaan Ukrainassa? Rauha Ukrainassa perustuu Ukrainan puolueettomuuteen ja Naton laajentumattomuuteen, ei sodan pitkittämiseen aseavun kautta.

Jeffrey Sachs on toistuvasti sanonut kuinka 1990 Gorbatsoville luvattu lupauksen rikkominen on syy Venäjän ja Ukrainaan sotaan. 1990 amerikkalaiset lupasivat ettei Nato laajene tuumakaan itään päin silloisesta Länsi-Saksan alueesta. Tämä lupaus on rikottu moninkertaisesti.

Jeffrey Sachs sanoi kuinka Israelin entinen pääministeri Naftali Bennett olisi sanonut Venäjän ja Ukrainan maaliskuussa 2022 edistyneen rauhanneuvotteluissa ja sopimus oli lähellä, mutta Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska estivät sen.

Tutkimalla tätä Nafatli Bennettin lausuntoa ja sen jutun käänteitä näemme sen mitä on sanottu ja tarkoitettu. Mediassa on kerrottu, että Naftali Bennett on sanonut lännen johtajien estäneen rauhansopimuksen syntymisen Venäjän ja Ukrainan välille. Bennett puhui hepreaksi ja hän ei käyttänyt sanaa estää, vaan lopettaa ja hän puhui rauhanneuvottelujen keskeytymisestä, ei rauhansopimuksen estämisestä.

Naftali Bennett toimi neuvottelijana Putinin ja Zelenskin välillä. Bennett on sanonut, että osa Israelin liittolaisista oli maaliskuussa 2022 eri mieltä siitä, että rauhansopimus oli hyvä ajatus, hän sanoi, että kaikki olivat tietoisia siitä, mitä hän oli tekemässä. "Kaikki, mitä tein, oli viimeistä yksityiskohtaa myöten koordinoitu Yhdysvaltojen, Saksan ja Ranskan kanssa", Bennett sanoi. Bennett on myös sanonut, että jotkut uskoivat, että olisi parempi "jatkaa Putinin lyömistä", jottei tämä tai muut johtajat rohkaistuisi näennäisestä halusta rauhaan hinnalla millä hyvänsä.

Bennett on myös sanonut, että USA, Ranska tai Saksa ei ole lopettanut puheita rauhasta, vaan se oli Venäjä itse, joka teurasti satoja siviileitä Ukrainan kaupungissa (Butcha) tehden siellä sotarikoksen. Bennett on sanonut, että kun Butchan teurastus tapahtui, niin sanoin se on ohi, hän tarkoitti rauhanneuvotteluja.

Butchan teurastus on sotarikos, jota ei kukaan voi kiistää. Mutta, oliko se syy lopettaa rauhanneuvottelut, siitä voidaan olla montaa mieltä. Rauhanneuvottelujen olisi pitänyt jatkua, sillä rauhan syntyminen olisi estänyt lisä kärsimykset ja kuolemat. Bennett on todennut, että jotkut läntiset johtajat sanoivat kuinka olisi parempi jatkaa Putinin lyömistä, jottei tämä (Putin) tai muut johtajat (lännen) rohkaistuisi tekemään rauhaa hinnalla millä hyvänsä. Bennettin lausunnosta käy ilmi kuinka lännessä haluttiin enemmän sotaa kuin rauhaa Ukrainassa. Butchan tapahtumista saatiin syy rauhanneuvotteluiden lopettamiseen, jonka länsi johtajat kyllä itse tekivät toteamalla, että Butchan tapaus päätti rauhanneuvottelun.

Totuus on kuitenkin se, että länsi halusi jatkaa Putinin lyömistä, eikä halunnut rauhaa Venäjän ja Ukrainan välille. Media on tarttunut tuohon käännösvirheeseen hokien, että on eri asia sanoa rauhansopimuksen estämisestä kuin rauhanneuvottelujen keskeyttämisestä ja Bennett ei ole sanonut mitään rauhansopimuksen estämisestä, vaan rauhanneuvottelun keskeyttämisestä. Itse asiassa jos tavoitteena on rauhansopimus, niin sitä ei synny ilman rauhanneuvotteluja ja jos keskeyttää rauhanneuvottelut, niin kuin länsi teki, niin se tarkoittaa ettei rauhansopimusta synny.

On lukijoiden aliarvioimista jos kirjoittaa, että Bennett ei ole sanonut mitään rauhansopimuksen estämisestä, vaan rauhanneuvottelun keskeyttämisestä, ja että siksi lännen johtajat eivät olisi olleet estämässä rauhan syntymistä. Valtamedia luulee ihmisiä tyhmiksi ja että heitä voi harhauttaa sanakikkailun kautta, mutta ainakaan kaikkia ei voi tällä tavalla harhauttaa. Todellisuudessa länsi johtajat keskeyttivät rauhanneuvottelut, joka olisi voinut johtaa rauhansopimukseen.

Jeffrey Sachs on sanonut neuvottelun olevan avain rauhaan Ukrainassa, joka perustuu Ukrainan puolueettomuuteen ja Naton laajentumattomuuteen. Sachsin mukaan yli 30 vuotta Yhdysvaltojen politiikka Venäjää kohtaan on ollut holtitonta ja provokatiivista, ja on sitä lisääntyvässä määrin. Sachs toteaa, on aika lopettaa provokaatio, kiireellisesti lopettaa pyrkimys Naton laajentumisesta Ukrainaan osana sodan neuvottelutulosta.

 

 

Petri Paavola 25.1.2024

Lähteet:
Raamattu 33/38
Biblia 1776
King James Version 1769
jeffsachs.org/ The War in Ukraine Was Provoked—and Why That Matters to Achieve Peace
jeffsachs.org/ The US Provoked the War in Ukraine, and Even Ian Bremmer Recognizes That
businessinsider.com/ israel bennett walks back claim west blocked ukraine russia peace deal 2023
 nsarchive.gwu.edu/ nato expansion what gorbachev heard western leaders early
Jeffrey Sachsin videopuhe suomenkielisellä tekstityksellä Naton laajentumisesta ja Ukrainan sodasta

 

 

 

 

 



eXTReMe Tracker