Raamatullinen vesikaste
Markku Särelä on kirjoittanut kirjan: "Lapsikaste on raamatullinen" (toinen painos 1975). Hän esittää kirjassaan väitteitä asiansa tueksi, jotka ovat vääriä ja epäraamatullisia. Aion verrata keskenään Raamatun ja Särelän opetusta vesikasteesta, joka paljastaa Särelän opetuksen vääristymät. Tarkoitus ei ole henkilökohtaisesti hyökätä Särelää vastaan, vaan tuoda esille se mikä on Raamatun totuus vesikasteesta. Koska Särelän kirjan opetus vääristää todella pahasti Raamatullisen vesikasteen niin siksi koin sydämessäni kirjoittaa tästä aiheesta. Vesikaste kuuluu Raamatun opetuksen alkeisiin ja jos alkeissa opetus väännetään pahoin vinoon, niin se vaikuttaa vahingollisesti myös kaikkeen muuhun Raamatun opetukseen. Särelän kirjan opetus järkyttää pelastuksen perustuksia asettamalla Raamatulliseen pelastukseen elementtejä, jotka eivät siihen kuulu. Samoin Särelän kirjan opetus vääristää Raamatullisen uskon ja pyhityksen. Tämän tähden on välttämätöntä tutkia Raamatun valossa Raamatullista totuutta vesikasteesta. Tätä kirjoitusta ei ole kirjoitettu lyömäaseeksi niitä vastaan, jotka uskovat lapsikasteeseen, vaan siksi että Jumalan rakkaus ja totuus vesikasteesta tulisi esille siten kuinka Raamattu siitä opettaa. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan kautta. Kirkon sisällä on uudestisyntyneitä Herran Jeesuksen opetuslapsia, joita saan rakastaa ja kunnioittaa sisarina ja veljinä Herrassa Jeesuksessa. Kirjoitukseni tarkoitus ei ole aiheuttaa eripuraa uskovien välille, vaan saada uskovat kiinnostumaan Jumalan sanan totuudesta ja siitä mitä Raamattu opettaa. Painotan vielä sitä etten ole sanakiistojen kipeä, enkä kirjoita lyödäkseni Särelää, vaan siksi että Raamatun totuus tulisi esille pelastuksesta, uskosta, pyhityksestä sekä vesikasteesta.
Sisältö:
Matt 28:19-20 ” Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä olen teille käskenyt. Katso, Minä olen kanssanne joka päivä mailmanajan täyttymykseen asti” Aapeli Saarisalo Uusi Testamentti Markku Särelä kirjoittaa kirjassaan (s.11) Jeesuksen asettaman lähetyskäskyn sisältävän käskyn lasten kastamisesta, ollen siten lapsikasteopin sijaintipaikka. Särelän mukaan lapsikaste perustuu Raamatun sanaan: "Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä...”. Raamattu ei opeta kirkon lapsikasteoppia Matteuksen evankeliumin luvussa 28 jakeissa 19 ja 20. Aapeli Saarisalon UT:n teksti Matt 28:19,20 on tarkempi käännös kreikankielestä kuin 33/38 käännöksen. Jakeiden ajatus ja opetus on että evankeliumi Herrasta Jeesuksesta tulee julistaa kaikille kansoille ja tehdä evankeliumin julistuksen kautta opetuslapsia, jotka tulee kastaa vedessä. Matt 28:19,20 ei siis opeta, että kaikki kansat täytyy tehdä opetuslapsiksi vedessä kastamalla. Tutkimalla muita aiheeseen liittyviä Raamatun kohtia näemme selvästi mitä Matteuksen evankeliumin luvun 28 jakeet 19 ja 20 tarkoittivat.
Mark 16: Markuksen evankeliumista käy selkeästi ilmi, että lähetyskäskyyn kuuluu ensin evankeliumin julistaminen, jonka jälkeen uskoon tulleet kastettiin. Opetuslapseksi tekeminen tapahtuu evankeliumin julistuksen kautta, ei vesikasteen kautta. 1 Kor 1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. Paavalin opetus myös kumoaa Särelän väitteen lapsikasteesta. Paavali toimi lähetyskäskyn mukaisesti sanoen ettei Herra Jeesus lähettänyt häntä kastamaan ihmisiä, vaan julistamaan evankeliumia. Paavali ei missään kohtaa opeta lapsikastetta, eikä sanoja ja käsitettä lapsikaste löydy Raamatusta, koska Raamattu ei opeta sellaista. Jos lapsikaste olisi Raamatullinen, niin Paavali olisi kirjoittanut, että Herra Jeesus käski hänet kastamaan lapsia (sylivauvoja). Jos Särelä olisi oikeassa, niin Paavali opettaisi harhaoppia, sillä Paavali kirjoitti ettei Herra Jeesus lähettänyt häntä kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan. Totuus on se ettei vesikasteessa tehdä ketään opetuslapseksi, siksi Paavali sanoi ettei häntä oltu lähetetty kastamaan. Särelä opettaa harhaoppia ja vastoin selkeää Raamatun sanaa. Raamatun opetuksen mukaisesti Paavali ensin julisti evankeliumia, jonka jälkeen uskoon tulleet kastettiin.
Matt 28: Alkutekstissä on sana matheteuo, joka tarkoittaa opettamista, olla opetuslapsi ja tehdä opetuslapseksi. Raamattua tutkimalla huomaamme, että ihmisistä tehdään opetuslapsia evankeliumin julistuksen kautta, ei vesikasteen kautta. Tehtyään monta opetuslapsiksi Raamattu todistaa myös muualla kuin Matt 28:19,20, että sana matheteuo tarkoittaa opetuslapseksi tekemistä, joka tapahtuu evankeliumin julistuksen kautta: Apt 14:21 Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan. Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Apt 14:12 on alkutekstissä sana matheteuo, joka on tässä käännetty opetuslapseksi tekemisellä, joka tapahtui evankeliumin sanan julistuksen kautta. Apostolien tekojen kautta näemme kuinka opetuslapset toteuttivat Jeesuksen antaman lähetyskäskyn. Apostolien teoissa julistettiin evankeliumia, jonka kautta tehtiin ihmisistä opetuslapsia kun he uskoivat evankeliumin Herrasta Jeesuksesta, ja uskoon tulleet kastettiin aina uskoontulon jälkeen, pelastuksen seuraamuksena. Apostolien tekojen luku 14 vahvistaa sen että lähetyskäsky ei opeta vesikasteen tekevän ihmisestä opetuslasta, vaan uskoon tuleminen evankeliumin julistuksen kautta. Matt 28:19 alkutekstin mukainen ajatus on, että tulee mennä kaikkeen maailmaan ja tehdä kaikista kansoista opetuslapsia (evankeliumin julistuksen kautta) ja kastaa kaikista kansoista uskoontulleet sekä opettaa heitä pitämään kaikki mitä Jeesus on käskenyt (mitä Jumalan sana opettaa Uuden Liiton järjestyksen mukaan). Markku Särelän opetus kirkollisesta lasten (sylivauvojen) kastamisesta on täysin epäraamatullinen ja väärä opetus. Kirjassaan Särelä koittaa kikkailla kreikankielellä, jonka turvin hän kumoaa Raamatun selkeän opetuksen. Raamattu opettaa monessa kohdassa sen ettei opetuslapsia tehdä kastamalla, vaan evankeliumin julistuksen kautta. Raamatun opetus opetuslapseksi tekemisestä ei perustu vain yhteen kohtaan (Matt 28:19,20), vaan useisiin Raamatun kohtiin. Markuksen evankeliumi ja apostolien teot tuovat selkeästi esille sen, että Matt 28:19,20 tarkoittaa evankeliumin kautta opetuslapseksi tekemistä, ei vesikasteen kautta. Särelän ja kirkon opetus lapsikasteesta on väärä opetus, joka nojaa tiettyjen jakeiden varassa, mutta lapsikaste ei kestä koko Raamatun opetuksen valossa. Pitäytyminen vain muutamiin jakeisiin oppinsa puolustamiseksi sekä selkeä tosiasioiden vääristely on osoitus siitä, että ihminen ei halua uskoa totuutta, vaan ihmiskäskyä. Jokainen joka haluaa olla rehellinen ymmärtää, että Raamattua ei tule lukea ja ymmärtää vain tiettyjen jakeiden kautta, sillä Herran Jeesuksen opetuslapsen pitäisi tutkia ja ymmärtää koko Raamatun sanan ilmoitus jättämättä siitä mitään pois. Tutkimalla koko Raamatun opetuksen aiheesta löytää totuuden, sillä Jumala on luvannut armossaan johdattaa Herran Jeesuksen opetuslapset tuntemaan totuuden. Opetuslapseksi tuleminen on Raamatun alkeisopetuksia ja jos siinä kohtaa rakentaa väärin, niin perustukset rakentuvat muuallakin vinoon. Markku Särelä: Sekä Markuksen että Matteuksen kirjoittamat lähetyskäskyt ovat Jumalan sanaa. Ne täydentävät toisiaan eikä niitä saa selittää siten, että ne joutuvat ristiriitaan keskenään. Pieni vertailu näiden kahden lähetyskäskyn välillä auttaa meitä ymmärtämään niiden sisältöä. (s.22) Markuksen ja Matteuksen lähetyskäskyt ovat Jumalan sanaa, täydentäen toisiaan, eikä niitä saa selittää siten, että ne joutuvat ristiriitaan keskenään. Näiden kahden lähetyskäskyn vertaaminen todellakin auttaa meitä ymmärtämään niiden sisällön, eli sen että ne opettavat täysin saman asian. Markku Särelän opetus ajautuu ristiriitaan, koska hän opettaa kasteesta sekä evankeliumin julistuksesta väärin. Markku Särelä: Matteuksen evankeliumin kohdassa on punaisena lankana ihmisten tekeminen Jeesuksen opetuslapsiksi. Se käy ilmi myös käskyn lopusta. Ihmisiä ei tule vain tiedollisesti opettaa, vaan heidät tulee opettaa pitämään Jeesuksen oppi. Jeesuksen opin pitää juuri hänen opetuslapsensa. Markuksen evankeliumin lähetyskäskyssä on punaisena lankana pelastuminen. Se vastaa kysymykseen, kuka pelastuu, kun taas Matteuksen evankeliumi vastasi kysymykseen, kuinka Jeesukselle tehdään opetuslapsia. Jeesus ei Markuksen kohdassa erittele käännytysvälineitä. Hän käyttää vain yleiskäsitettä "saarnata evankeliumia", mikä sisältää sekä opetuksen että kasteen. Tämä käy ilmi seuraavasta jakeesta, jossa Jeesus mainitsee kasteen autuuteen välttämättömänä: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Särelä harhautuu siinä koska hän erottaa Matteuksen ja Markuksen evankeliumin sisällön tarkoittamaan eri asioita. Molemmissa evankeliumeissa on kyse evankeliumin julistamisesta, jonka kautta ihminen Jumalan armosta pelastuu kun hän uskoo evankeliumin. Molemmissa evankeliumeissa vesikaste suoritetaan vasta uskoon tulemisen jälkeen. Evankeliumin julistaminen on Raamatussa aina pelastussanoman julistamista, joka ei sisällä opetusta ja vesikastetta, vaan kehotuksen vesikasteen ottamiseen. Ef 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu Särelä kirjoittaa että Markuksen evankeliumin saarnata evankeliumia sisältää sekä opetuksen, että kasteen. Väitteensä tueksi hän sanoo sen käyvän ilmi jakeesta, jossa Jeesus sanoo: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Särelä mainitsee vesikasteen olevan pelastukseen välttämätön. Raamatun opetuksen mukaan evankeliumin julistaminen on pelastussanoman julistamista ja kun ihminen Jumalan armosta tulee uskoon Jumalan sanan saarnan kautta, niin hänet kastetaan vedessä sekä hänelle aletaan opettamaan Jumalan sanan opetuksia. Joka uskoo ja kastetaan, ei tarkoita sitä että evankeliumin saarnaaminen sisältää opetuksen ja kasteen, vaan sitä että joka uskoo evankeliumin ja kastetaan se pelastuu Jumalan armosta. Vesikaste ei ole pelastukseen välttämätön, vaan pelastuksen seuraus. Usko Herraan Jeesukseen pelastaa. Särelä harhautuu koska hän ei ymmärrä mitä evankeliumin julistaminen tarkoittaa. Evankeliumin julistaminen ja vedessä kastaminen on kaksi eri asiaa. Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Apostolien tekojen luvusta 8 tulee hyvin esille, että evankeliumin julistaminen ja vesikaste ovat eri asioita. Evankeliumin uskomisen (uskominen Herraan Jeesukseen) jälkeen ihminen kastetaan. Raamattu ei opeta, että ihmisiä kastetaan vedessä ennen uskoon tuloa. Markku Särelä: Vaikka Markuksen evankeliumi ei sano suoraan, keitä on kastettava, se käy siitä kuitenkin epäsuorasti ilmi. Jeesus käski saarnata evankeliumia "kaikessa maailmassa" "kaikille luoduille". Tästä näemme, keitä tulee kastaa ja opettaa: kaikessa maailmassa kaikkia luotuja, siis kaikkia ihmisiä rotuun, kansaan, ikään tai aikakauteen katsomatta. Heitä Jeesus rakasti ja heidät hän tahtoi pelastaa. Heihin kuuluvat lapsetkin. (s.23) Särelä sekoittaa Raamatullisen opetuksen, koska hän ei ymmärrä, että Raamatun mukaan vain uskoon tulleet kastettiin. Markuksen evankeliumi kertoo meille selkeästi sen, että ketkä kastetaan.
Mark 16:16 Joka uskoo ja
kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan
kadotukseen. Markku Särelä: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Yksin Jumala näkee sen uskon tai epäuskon, jonka nojalla tuomio pidetään. Meille Jeesus ei antanut kykyä nähdä toisen ihmisen sydämessä olevaa uskoa eikä valtuutta ratkaista sen nojalla, kuka kastetaan tai jätetään kastamatta. Kun siis uudestikastajat väittävät, että vain sellainen uskova saadaan kastaa, josta Jeesus tässä puhuu, he joutuvat toiminnassaan ristiriitaan oman oppinsa kanssa. (14) Jeesus puhuu nimittäin uskosta, joka on loppuun asti kestävää. Toimiakseen oppinsa mukaisesti uudestikastajat saisivat kastaa vasta viimeisen tuomion jälkeen.
Särelä käyttää halventavaa sanaa uudestikastajat uskovista, jotka uskovat Raamattua ja kastavat ihmisen uskoon tulemisen jälkeen, pelastuksen seuraamuksena.
Raamatun selkeän opetuksen vedessä kastetaan vain uskoon tulleita, eikä muita. Särelä sanoo, ettei uskovilla ole kykyä nähdä kuka on uskossa ja kuka ei ja siksi ei ole valtuuksia ratkaista kuka kastetaan ja ketä ei kasteta. Särelän lausunto on täysin ristiriidassa Jumalan sanan opetuksen mukaan.
Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
Raamatun selkeän opetuksen mukaan vedessä kastetaan ne ihmiset, jotka uskovat evankeliumin Herrasta Jeesuksesta. Lähetyskäskyyn kuului nimenomaan evankeliumin julistuksen kautta uskon syntyminen, jonka seurauksena uskoon tulleet tulisi kastaa vedessä.
Särelän kommentti on ivallinen: "Toimiakseen oppinsa mukaisesti uudestikastajat saisivat kastaa vasta viimeisen tuomion jälkeen."
Raamatun opetuksen mukaan uskoon tulleet kastetaan heti uskoon tulon jälkeen, ei viimeisen tuomion jälkeen. Särelä ajautuu oppinsa kanssa suureen ristiriitaan ja siksi kehottaa kastamaan myös sylivauvoja, eli ihmisiä, jotka eivät ole tehneet parannusta ja tulleet uskoon. Markku Särelä: Kristittyjen ja kristinuskoon kääntyvien lapset voidaan kastaa jo pieninä, sillä sille ei ole vanhempien taholta estettä. julkisesti epäuskoisten tai pakanuudessa pysyvien vanhempien lapset voidaan kastaa vain erityistapauksissa. Se on mahdollista, jos vanhemmat antavat sekä kastamiseen että opettamiseen luvan (s. 18). Markku Särelä: Jos vanhemmat jättävät lasten kasteelle menon tai kristillisen kasvatuksen näennäisesti lasten oman ratkaisun varaan, he ovat lyöneet laimin oman velvollisuutensa ja silloinkin tehneet lapsen puolesta jo oman ratkaisunsa. He ovat päättäneet jättää lapsensa ilman kastetta ja ilman kristillistä kasvatusta. Silloin lapsi jää ratkaisevimpana kehityskautenaan ilman tärkeintä. Tietenkin hän voi myöhemmällä iällään tulla uskoon ja mennä kasteelle, — jos on enää niitä, jotka uskoon ohjaavat. Mutta entä jos lapsi kuolee sitä ennen? Minkä mahdollisuuden vanhemmat ovat silloin jättäneet lapselleen? Kadotuksen! (s.18) Silloin kun ihminen järkeilee ja rakentaa ihmiskäskyjä, niin hän väärän opetuksen kautta vääristää Jumalan sanan opetuksen sekä tekee myös Jumalasta vääristyneen ja ahdasmielisen julmurin. Särelän mukaan lapsen kastamatta jättäminen johdattaa hänet kadotukseen jos hän kuolee ennen kuin hän voisi myöhemmällä iällä tulla uskoon ja käydä kasteella. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos lapsi kuolee puolen vuoden iässä tai yhden iässä, niin Särelän ajatuksen mukaan Jumala tuomitsisi lapsen helvettiin, koska häntä ei ole kastettu. Särelä tosin myöhemmin kirjassaan opettaa, että sylivauvat pääsevät taivaaseen ilman vesikastetta. Kuitenkin Särelän kirjassa sivulla 18 on ajatus siitä, että lapsi voi kuolla ennen kuin hän varttuu ikään, jossa hän voisi tulla uskoon. Tämä ajatus sisältää myös sen, että lapsi voi kuolla milloin tahansa myös sylivauvana, lapsena esim. vuoden tai kolmen vuoden ikäisenä jne. Särelä kirjoittaa kirjassaan sivulla 18, että jos kastamaton lapsi kuolee ennen kuin hän voisi tulla uskoon. Hän nimenomaan painottaa lapsen kuolemaa. Tästä ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin että hän tarkoitti lapsen kuolemaa, ei lapsen joka on kasvanut aikuiseksi ja kuolee aikuisena. Koska Särelän opetus on epäraamatullinen, niin hän on epäjohdonmukainen ja ristiriitainen ei ainoastaan Raamattuun nähden, vaan myös omaan oppiinsa. Väärä opetus vesikasteesta saa Särelän opettamaan ajatuksia, jossa Jumalasta tehdään julma ja epäoikeudenmukainen. On päivänselvää, että jos pieni kastamaton lapsi, joka ei ymmärrä evankeliumia kuolee, vaikka puolen vuoden ikäisenä, niin hän ei joudu helvettiin, vaan pääsee Jumalan luokse. On suurta röyhkeyttä opettaa oppia, että Jumala tuomitsee pienen ymmärtämättömän lapsen kadotukseen, koska kirkon pappi ei ollut kastanut häntä. Kun vesikaste opetus vääristyy, niin se johtaa muihin vääristymiin kuten tässä tapauksessa väärään tulkintaan kastamattomien sylivauvojen joutumista helvettiin, jos he kuolevat kastamattomina vauvoina. Samoin myös vääristyi Jumalan luonne ja kuva, joka on rakkaus ja oikeudenmukaisuus, mutta vääristymän kautta Jumalasta tehdään julmuri ja epäoikeudenmukainen. Vedessä kastamattomuus ei vie ketään kadotukseen, vaan osattomuus uskomisesta Herraan Jeesukseen. Raamatun edellytys pelastukseen ja iankaikkiseen elämään on usko Herraan Jeesukseen, jonka seurauksena vastaanotetaan kaste vedessä. Epäuskoisten vanhempien lasten kaste erityistapauksissa Särelä tuo kirjassaan esille erilaisia versiota oikeutukselle kastaa lapsia. Hänen mukaansa kristittyjen ja kristinuskoon kääntyvien lapset voidaan kastaa jo pieninä (toteutetaan yleensä kirkossa sylivauvalle), koska sille ei ole mitään estettä vanhempien taholta. Sen sijaan Särelän mukaan epäuskoisten ja pakanuudessa pysyvien vanhempien lapset voidaan kastaa vain erityistapauksissa, kuten jos vanhemmat antavat luvan sekä kastamiseen että opettamiseen. Särelän edellä mainitut ajatukset ovat vain ihmisten perinteitä ja opetuksia. Raamattu ei opeta, että aikuisen ihmisen tullessa uskoon myös hänen lapsensa kastettaisiin automaattisesti. Raamattu ei opeta, että jumalattomilta ihmisiltä voi kysyä haluavatko he kastattaa lapsensa. Raamattu ei opeta, että jumalattomien ihmisten lapsia (sylivauvoja) voi kastaa. Sen sijana Raamattu opettaa vesikasteen kuuluvan vain niille, jotka ovat tulleet uskoon. Järjetön ristiriita Markku Särelä: Pieni lapsi ei opi uskon asioita järjestelmällisen opetuksen kautta, vaan vanhempien perheenjäsenten esimerkistä. Kuulemastaan Jumalan sanasta hän omaksuu paljon enemmän kuin ehkä osaamme arvatakaan. Kristillisessä kodissa kasvaneelle lapselle ovat Jumala, Jeesus ja enkelit jo 1-3 vuoden iässä sellaista todellisuutta, että vanhemmatkin sen huomaavat. Kuitenkin voidaan kysyä, missä määrin sen ikäinen lapsi voisi itse todella haluta kasteelle ja ottaa vastaan kasteopetusta. Se olisi varmaan hyvin heikkoa. Mutta kun hänet on kastettu pienenä, hän on päässyt kasteen siunauksesta osalliseksi. Hän voi sen jälkeen edellytystensä mukaisesti kasvaa uskon tietoiseen käsittämiseen ilman painostusta. (s.19) Särelän mukaan hyvinkin pieni lapsi kykenee omaksumaan jopa 1-3 vuoden iässä paljon enemmän Jumalasta ja uskon asioista kun aikuinen osaa arvatakaan. Särelä jatkaa kirjoittamalla että tällaisen lapsen kyky vastaanottaa kasteopetusta on varmasti hyvin heikkoa. Särelän mukaan kun lapsi kastetaan pienenä (sylivauva), niin hän pääsee kasteen siunauksesta osalliseksi ja sen jälkeen hän voi kasvaa uskon tietoiseen käsittämiseen ilman painostusta. Särelän ajatuksenjuoksu on ristiriitainen sekä järjetön. Järjetön sanan käyttämisen tarkoituksena ei ole halventaa tai ivata Särelää, vaan tuoda esille se kuinka järjetön ja ristiriitainen on oppi, joka on väkisin runnottu ihmiskäskynä. Jos 1-3 vuoden iässä lapsi ei kykene omaksumaan kasteopetusta, niin järjetöntä ja ristiriitaista on kastaa hänet sylivauvana, koska silloin hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia ymmärtää kasteen merkitystä. Muistuu mieleeni eräs tositarina liittyen edellä olevaan ajatukseen. Kun minut kastettiin vapaissa suunnissa, niin samaan aikaan kastettiin n. 8-10 vuotias poika. Eräs luterilaisen kirkon jäsen kommentoi kuinka kauheaa on kastaa noin pieni lapsi, joka ei voi vielä ymmärtää kasteesta mitään. Vastasin tähän sanoen, että luterilainen kirkko kastaa vielä pienempiä lapsia, eli sylivauvoja, jotka eivät kykene ymmärtämään kasteesta mitään, eivätkä he edes kykene muistamaan sitä koska heidät on kastettu. Särelä mainitsi painostuksen kasteen kohdalla. Tosiasiassa luterilaisen kirkon sylivauvojen kastaminen on vielä pahempaa kuin painostaminen, koska sylivauvan kastaminen on väkisin kastamista ilman toisen lupaa ja suostumista. Raamattu opettaa ja edellyttää jokaiselta kastettavalta omakohtaista uskon ratkaisua sekä suostumusta kastettavaksi. Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Apt 18:8 Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin. (Huom! Käyn myöhemmin läpi perhekuntakasteet) Opetus Raamatun todistuksen mukaan alkuseurakunnassa järjestys oli aina ensin uskoontulo, vesikaste ja opetus. Poikkeuksia tästä järjestyksestä oli (Apollos usko, opetus, vesikaste), mutta kuitenkaan Raamatussa ei koskaan kastettu ketään vedessä ennen uskoon tulemista. Raamatun opettama lähetyskäsky sisältää kolme asiaa evankeliumin julistaminen, uskoon tulleiden kastaminen vedessä sekä uskoon tulleiden opettaminen. Herra Jeesus sanoi, että opettamiseen kuuluu kaikkien käskyjen pitäminen, jotka Hän asetti uskottavaksi ja pidettäväksi. Ensimmäiseksi tulee kastaa vain niitä, jotka ovat tulleet uskoon. Tämän jälkeen tulee opettaa vain niitä, jotka ovat tulleet uskoon. Raamatun opetuksen mukaan uskoon tulleita ja vedessä kastettuja tulee opettaa Jumalan sanalla.
Apt 2: Apostolien toisen luvun jakeista 40-42 tulee hyvin selkeästi esille lähetyskäskyn Raamatullinen järjestys: Ensin evankeliumin julistus, uskoon tulleet kastettiin vedessä ja heitä alettiin opettamaan Jumalan sanalla. Kirkollinen sylivauvakaste on epäraamatullinen, koska vedessä kastettuja tulee opettaa, mutta sylivauva ei ymmärrä vielä edes omaa äidinkieltänsä ei ole siten sopiva opetettavaksi. Raamatun opetuksen mukaan uskoon tulleen ja vedessä kastetun tulisi ottaa myös osaa ehtoolliseen, eli viinin ja leivän osallisuuteen. Tämäkin on mahdotonta sylivauvalle, sillä hän ei kykene syömään leipäpalasta, koska hän sylivauvana kykenee vain imemään äitinsä maitoa.
Mark 1: Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Raamattu opettaa, että ihmisen tulee tehdä parannus, jonka jälkeen hän voi vasta uskoa evankeliumin Herrasta Jeesuksesta. Raamatun UT:n parannus sana on kreikaksi metanoeo, joka tarkoittaa katua, muuttaa mielensä ja ajatella toisin. Parannus ei tarkoita itsensä parantamista, vaan sitä että Pyhä Henki synnyttää ihmisen sydämessä evankeliumin julistuksen kautta katumuksen synneistä, jonka kautta hän on rikkonut Jumalaa vastaan. Katumus johtaa mielen muutokseen, jossa ihminen alkaa ajattelemaan uudella tavalla, hyläten syntielämän ja tottumukset, vaihtaen ne Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Raamatussa parannuksen tehneet evankeliumiin uskoneet ihmiset kastettiin vedessä uskoon tulemisen seurauksena. Tämä tarkoittaa sitä, että sylivauvoja ei voida kastaa, koska he eivät voi tehdä parannusta mistään, sillä he eivät ole vielä tehneet yhtään syntiä, josta heidän tulisi tehdä parannus. Sylivauva ei myöskään kykene ilmaisemaan haluaan tehdä parannusta ja uskomista Herraan Jeesukseen. Edellä tuotujen Raamatun kohtien, opetusten ja asioiden valossa kirkon toimittama sylivauvojen vedellä kastaminen on täysin turha ja epäraamatullinen teko. Keitä sitten saadaan kastaa? Markku Särelä: Keitä sitten saadaan kastaa? Se ilmenee kasteen tarkoituksesta. Kaste antaa synnit anteeksi, vapauttaa kuolemasta ja kiusaajan vallasta sekä antaa autuuden jokaiselle, joka uskoo Jumalan sanat ja lupaukset. Jokainen, jota ei ole aikaisemmin kastettu ja joka ei asetu vastustamaan kasteen tarkoitusta, saadaan kastaa. Aikuisella se ilmenee siten, että hän tunnustautuu kristilliseen uskoon ja halajaa kasteen lahjaa. Aikuiset kastetaan siis heidän tunnustuksensa perusteella, lapset vanhempiensa luvalla. Kasteen tarkoitusta vastaan asettuivat esimerkiksi ne fariseukset, jotka tulivat Johanneksen kastettaviksi, mutta eivät tunnustaneet syntejään. Johannes ei kastanut heitä, sillä he eivät etsineet kasteesta syntien anteeksiantamusta. Samoin ei voida kastaa sellaista, joka pitää itsepäisesti kiinni jostakin harhaopista. Sellainen ei taas halua tulla Jeesuksen opetuslapseksi. Mitään tällaisia esteitä ei ole kristittyjen lapsista puheen ollen. (s.23-24)
Syntien anteeksiantamus
Särelän mukaan kasteen tarkoitus on antaa synnit anteeksi, vapauttaa kuolemasta ja saatanan vallasta sekä antaa pelastuksen jokaiselle, joka uskoo Jumalan sanat ja lupaukset. Särelä opettaa kirkollisen väärän sakramenttiopin mukaisesti, ei Raamatun opetuksen mukaan.
Apt 10:
Raamatun sanan mukaan ensin julistetaan evankeliumia Herrasta Jeesuksesta ja synnit saadaan anteeksi uskon kautta Herraan Jeesukseen, ei vesikasteen kautta.
Kuolemasta vapautus
Room 8:
Raamatun opetuksen mukaan uskon kautta Herraan Jeesukseen tulee vapautus kuolemasta (kadotustuomio). Särelän opetus on tässäkin kohden vastoin Raamatun opetusta.
Vapautus saatanan vallasta sekä pelastus
Apt 26:
Yksi kaste
Särelän mukaan ketä ei ole aikaisemmin kastettu ja joka ei asetu vastustamaan kasteen tarkoitusta voidaan kastaa. Opetuksensa johtopäätöksenä hän kirjoittaa, että aikuisen tulee tunnustautua kristilliseen uskoon voidakseen saada kasteen, mutta lapset kastetaan aikuisten luvalla.
Ef 4:
Apt 8:12 Mutta kun he nyt
uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta
ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset. Raamattu opettaa vain yhdestä vesikasteesta, jolla kastetaan vain yhden kerran ja aina samasta syystä, eli uskoon tulon perusteella. Särelän opetuksen mukaan ihmisiä voidaan monesta eri syystä esim. kirkkoon kuuluvan aikuisen luvalla hänen lapsensa voidaan kastaa. Raamatun sivuilta ei löydy yhdestäkään kohtaan opetusta, joka sanoo että uskovaisen tai jonkun muun aikuisen sylivauvan voi kastaa aikuisen luvalla.
Särelä ei opeta Raamatullista yhden kasteen opetusta. Hän vääristää vesikasteen operaatioksi, jolla voidaan kastaa sylivauvoja sekä ihmisiä erilaisten syiden takia.
Johannes Kastajasta
Markku Särelä kirjoitti kirjassaan fariseuksien asettuneen kasteen tarkoitusta vastaan, koska he eivät tunnustaneet syntejään. Särelä toteaa ettei Johannes Kastaja kastanut heitä, koska he eivät etsineet kasteesta syntien anteeksiantamusta. Särelän opetus on vastoin Jumalan sanan opetusta.
Matt 3:
Mark 1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
Johannes kastaja saarnasi parannusta, eli että ihmiset uskoisivat Jumalaa ja Hänen sanaansa. Johannes Kastaja kastoi vain ne ihmiset, jotka tekivät parannuksen. Johannes ei kastanut fariseuksia siksi koska he eivät halunneet tehdä parannusta. Vesikasteessa ihminen ei saa syntejä anteeksi, vaan uskon kautta Herraan Jeesukseen. Johannes Kastaja kastoi vedessä sen merkiksi, että ihmiset tekivät parannuksen ja ihmiset saivat syntinsä anteeksi tehtyään parannuksen.
Parannuksen teon seurauksena ihmiset saivat syntinsä anteeksi ja parannuksen teon ja syntien anteeksiantamuksen seurauksena Johannes Kastaja kastoi heidät.
Uuden Liiton vesikaste tulee samalla perusteella kuin Johanneksen kaste. Ensin parannus ja uskoon tuleminen, jonka seuraamus on syntien anteeksiantamus ja uskon seuraamuksena vastaanotetaan vesikaste. Raamatun opetuksen mukaan kastetaan vain niitä ihmisiä, jotka Jumalan armosta ovat tehneet parannuksen ja uskoneet evankeliumin Herrasta Jeesuksesta, muita ei kastettu.
Pelastaja ja pelastus
Markku Särelä asettaa vesikasteen pelastajaksi sekä pelastukseksi sille joka uskoo Jumalan sanat ja lupaukset.
Apt 4:
Kol 1:
1 Tess 5:9 Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
1 Tim 1:15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
Apt 11:
Mark 1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
Joh 6:29 Jeesus vastasi ja
sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka
Jumala on lähettänyt".
Raamattu opettaa uskon syntymisen olevan Jumalan teko. Ihminen ei voi millään pelastaa itseään eikä toista. Ihminen ei voi pelastaa ketään vesikasteen kautta, koska Herra Jeesus on Pelastaja ja Hänessä on pelastus, joka vastaanotetaan Jumalan armosta kun Pyhä Henki näyttää evankeliumin julistuksen kautta ihmisen sydämelle todeksi synnin, vanhurskauden Jeesuksessa sekä tuomion.
Särelän ja kirkon vesikasteen pelastusoppi halventaa Raamatun opettamaa pelastusta Herrassa Jeesuksessa. Särelän ja kirkon vesikasteen pelastusoppi on harhaoppia, sillä Raamatun opetuksen mukaan Herrassa Jeesuksessa on yksistään pelastus, joka vastaanotetaan Jumalan armosta uskon kautta Herraan Jeesukseen. Raamatun opetuksen valossa vesikasteen pelastusoppi on opetus epäraamatullinen ja väärä opetus. Raamattu opettaa Herran Jeesuksen olevan ainoa pelastustie Jumalan luokse. Raamatun mukaan Jumalan valmistama pelastus on yksin Herran Jeesuksen sovitustyön ansiota, eikä siihen voi lisätä enää muita pelastajia tai pelastustekijöitä. Usean pelastuksen oppi on toista evankeliumia (väärä evankeliumi), koska se opettaa monesta erilaisesta pelastuksesta ja pelastustekijästä opettaen mm. että Jeesus pelastaa, sakramentit (kaste ja ehtoollinen) pelastaa synnistä. Raamatullisen pelastukseen ei voi lisätä mitään, sillä pelastus on yksin Herrassa Jeesuksessa, ei kasteessa eikä ehtoollisessa. Kirkollinen sakramenttioppi vesikasteesta on harhaoppia, jonka tarkoitus on eksyttää ihmisiä pois Jumalan sanan totuudesta. Raamattu opettaa, että vesikaste on pelastuksen seuraamus ei paikka pelastukselle, eikä vesikasteen kautta ihmisestä tehdä opetuslasta, sillä ihmisestä tulee Herran Jeesuksen opetuslapsi kun hän tekee parannuksen, tunnustaa syntinsä ja uskoo Herraan Jeesukseen ja sen jälkeen hän vastaanottaa vesikasteen pelastuksen seuraamuksena. Kol 1: 12 ¶ kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, 13 häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. 14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, 15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Raamattu opettaa, että Herra Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden vuodattamalla verensä syntien anteeksiantamukseksi, jonka jälkeen Hän nousi Isä Jumalan oikealle puolelle. Ihminen ei voi ostaa Jumalan hyväksyntää omien tekojensa tai toisten tekojen kautta (vesikaste) eikä voi pelastaa itseänsä omien tekojensa kautta eikä pelastua kirkollisen sakramenttiopin kautta. Herra Jeesus on ihmisen syntien sovittaja sekä Hän on Pelastaja, joka pelastaa ihmisen synnin ja saatanan vallasta. 2 Kor 2:14 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Herran Jeesuksen sovitusveri puhdistaa ihmisen synnit, poistaa tappion, häpeän, pelon ja epäonnistumiset. Uskova jonka pelastuksen keskipiste on Herra Jeesus Messiaan sovitusveressä, kuolemassa sekä ylösnousemuksessa, niin hän on saanut Jumalan armosta syntinsä anteeksi muistaen ja uskoen, että Jeesuksen sovituksen tähden olen saanut syntini anteeksi sekä Pyhän Hengen voiman, jonka avulla Jumalan armosta opin voittamaan syntejä sekä elämää Jumalan tahdon mukaista elämää. 1 Kor 1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Ristin sanoma on sanoma Jumalan voimasta, joka Herran Jeesuksen sovitusveren, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta tuo pelastuksen sille joka Jumalan armosta uskoo Herraan Jeesukseen. Ristin hullutus ei kelpaa kaikille, siksi ihminen rakentelee epäraamatullisia ja harhaisia oppeja muun muassa vesikasteen pelastuksesta. Ristin hullutus on Jumalan voima ja pelastus yksin Herran Jeesuksen ansiosta. Jes 61: 1 ¶ Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, 2 julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, 3 panemaan Siionin murheellisten päähän-antamaan heille-juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet," "Herran istutus," hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. Jesajan kirjan luku 61 opettaa ristin sanoman voiman ja vaikutuksen ihanalla ja armollisella tavalla. Herra Jeesus julisti ilosanomaa (evankeliumia) maallisen vaelluksensa päivinä. Herra Jeesus antoi myös opetuslapsilleen tehtäväksi evankeliumin julistamisen tässä maailmassa. Herran Jeesuksen ilosanoma (Jeesuksen sovitusveri, kuolema ja ylösnousemus) tuo syntien anteeksiantamuksen, vapautuksen synnin ja saatanan orjuudesta. Ihminen joka nöyrtyy tunnustamaan syntinsä vastaanottaa pelastuksen. Ristin sanoman kautta Herra Jeesus eheyttää ja parantaa ihmisten särkyneet sydämet. Herra Jeesus eheyttää ja parantaa ihmisen synnin rikkoman sydämen (mieli). Ristin sanoman kautta Herra Jeesus vapauttaa synnin vankeudessa ja kahleissa olevat ihmiset, jotka tunnustavat syntinsä ja uskovat Herraan Jeesukseen. Ristin sanoman kautta Herra Jeesus tuo otolliset vuodet uskovien elämään, sillä jokainen eletty vuosi julistaa uskovan elämässä Jumalan kunniaa ja armoa sekä vapautusta synneistä. Ristin sanoman kautta Herra Jeesus lohduttaa murheellisia; antaa ilon murheen sijaan; ylistyksen ja kiitoksen hengen masentuneen hengen sijaan. Evankeliumilla on moniulotteiset armon ja rakkauden kasvot, sillä se ei ainoastaan julista syntien anteeksiantamusta, vaan myös lohdutusta monien murheiden keskellä eläville. Ristin sanoma; Herran Jeesuksen sovitusveri, kuolema ja ylösnousemus on uskon perustus ja keskipiste, joka antaa uskovalle voiman elää ja kasvaa uskossa syvempään Jumalan tuntemiseen. Jos tämä perustus rikotaan ja sepitetään epäraamatullisia pelastusteitä kuten esimerkiksi vesikasteen pelastus, niin heti alkumetreillä joudutaan hakoteille ja harhaan. Yleensä väärän perustuksen päälle rakennetaan koko ajan lisää vinoutumia ja vääristymiä, jossa Raamatun totuus vaihdetaan ihmisoppiin. Särelän kirja on ikävä esimerkki mitä epäraamatullinen vinoutuma ja vääristymä saa aikaan. Usko mainitaan ensin
Markku Särelä: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu; mutta epäuskoinen tuomitaan." Uudestikastajat ajattelevat, että ensin ihmisen tulee uskoa ja vasta sitten hänet saadaan kastaa, koska usko mainitaan ensin. Siitä he päättelevät edelleen, ettei lapsia voi kastaa, koska lapset eivät heidän käsityksensä mukaan usko. Koko uudestikastajien ajattelu ja kysymyksenasettelu leijailee aivan eri atmosfäärissä kuin tämä Jeesuksen lähetyskäsky. Jeesuksen sanat uskosta ja kasteesta eivät viittaa ollenkaan uskon alkamiseen tai kasteen suorittamisen ajankohtaan, vaan siihen tilaan, jonka perusteella ihminen joko pelastuu tai tuomitaan viimeisenä päivänä. Koska kaste on kertakaikkinen, pätee viimeisellä tuomiolla lapsikaste yhtä hyvin kuin aikuiskastekin ja päinvastoin. Lapsikasteesta on nyt se etu, että lapsi saa nauttia kasteen siunausta pienestä pitäen. Uudestaan kastaminen on ristiriidassa kasteen kertakaikkisuuden kanssa. (s.25) Matt 28:19-20 ” Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä olen teille käskenyt. Katso, Minä olen kanssanne joka päivä mailmanajan täyttymykseen asti” Aapeli Saarisalo Uusi Testamentti
Mark 16: Mark 1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Apt 14:21 Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan. Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Herran Jeesuksen lähetyskäskyn mukaan ensin julistetaan pelastuksen evankeliumia, jonka seurauksen parannuksen tehneet ja uskoon tulleet kastetaan vedessä. Raamatun sanan selkeän ilmoituksen mukaan vesikastetta edeltää aina usko.
Sylivauva ei voi tehdä parannusta ja uskoa, siksi heitä on turha kastaa. Sylivauva ei ole tehnyt yhtään tekosyntiä, eikä siten voi tehdä parannusta. Sylivauvan tulee kasvaa ja tulla siihen ikään, että hän voi tehdä parannuksen synneistään ja uskoa Herraan Jeesukseen, jonka jälkeen hänet tulee kastaa.
Särelällä on outo logiikka lukiessaan Raamattua, sillä hän väittää että Jeesuksen sanat uskosta ja kasteesta eivät viittaa ollenkaan uskon alkamiseen tai kasteen suorittamiseen ajankohtaan, vaan siihen tilaan, jonka perusteella ihminen joko pelastuu tai tuomitaan viimeisenä päivänä.
Raamatun ilmoitus tuo esille hyvin yksiselitteisesti, että vesikaste suoritetaan aina uskoon tulemisen jälkeen. Raamatun opetuksen mukaan Herraan Jeesukseen uskova pelastuu Jumalan armosta uskon kautta Herraan Jeesukseen ja jumalaton ihminen tuomitaan kadotukseen viimeisenä tuomiopäivänä sen tähden koska hän ei ollut uskonut evankeliumia Herrasta Jeesuksesta.
Särelän mukaan aikuiskaste ja lapsikaste (kirkon sylivauvakaste) ovat yhtä päteviä, kuitenkin sillä erolla, että lapsi saa nauttia kasteen siunausta pienestä pitäen. Tämän jatkeeksi Särelä kirjoittaa uudestaan kastamisen olevan ristiriidassa kasteen kertakaikkisuuden kanssa.
Raamattu ei opeta sanaakaan aikuiskasteesta, eikä lapsikasteesta, vaan vesikasteesta, jonka vastaanottajina ovat uskoon tulleet ihmiset. Raamatun todistuksen mukaan voidaan perustellusti käyttää käsitettä uskovien kaste. Raamatun mukaan vain uskoon tulleita kastettiin ja näin ollen vain kaste, joka vastaanotetaan uskoon tulon jälkeen on pätevä.
Itse asiassa kirkon sylivauvakaste on ristiriidassa kasteen kertakaikkisuuden kanssa. Raamatun yksi kaste suoritetaan aina uskoon tulon jälkeen, eli yksi kaste ja aina saman syyn perusteella. Täten kirkon sylivauvakaste on ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa.
Koska Särelä ei usko Raamatun opetusta pelastuksesta, uskosta ja vesikasteesta, niin hän siksi sotkee ja sekoittaa sekä opettaa pahasti väärin tästä asiasta.
Mihin nimeen kastetaan?
Markku Särelä: Molemmista lähetyskäskyistä käy ilmi, kuka on varsinainen kasteen suorittaja. Matteuksen kohdassa Jeesus käski opetuslapsia kastamaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.
Raamatusta löytyy neljä kohtaa, joissa opetuslapset lähetyskäskyn mukaisesti kastoivat uskoon tulleet. Kaikissa kohdissa kaste suoritettiin Herran Jeesukseen nimeen. Apostoli Paavali todistaa, että kaikki minkä uskovat tekevät sanalla ja työllä tulee tehdä Herran Jeesuksen nimessä. Raamatullinen kaste suoritetaan Herran Jeesuksen nimeen.
Apt 2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Apt 8:16 sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
Apt 10:48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.
Apt 19:5 Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.
Kol 3:17 Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.
Herran Jeesukseen nimeen kastavia uskovia usein syytetään edustavan Branhamilaisuutta. Minä en ole branhamilainen, enkä kannata branhamilaisuutta sekä pidän Jeesus yksin oppia pahana harhaoppina.
Historian todistuksen mukaan keisari Diocletian vuonna 303 jKr. määräsi useita kristittyjen kirjoja polttoroviolle. Kirjojen joukossa on ollut myös varhaisia UT:n käsikirjoituksia. Matteuksen evankeliumin 28:19 (kastakaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen) varhaisin olemassa oleva muoto on noin 300-luvun lopulta tai 400-luvulta. Kirkkohistorioitsija Eusebius siteeraa kirjoituksissaan monta kertaa Matteuksen evankeliumin 28 lukua ja jaetta 19 näin: "Menkää ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia minun nimeeni."
Eusebiuksen kirjoitukset ovat 300-luvulta. Yhdessäkään olemassa olevassa Matt 28:19 UT:n käsikirjoituksessa ei ole Eusebiuksen siteeraamaa kohtaa. Koska ei ole olemassa yhtään Matt 28:19 Eusebiuksen siteeraamaa kohtaa, niin kaste Herran Jeesukseen nimeen ei tule perustua Eusebiuksen varaan, vaan Raamatun oman ilmoituksen varaan.
Kaikki apostolien teoissa mainitut kohdat, joissa suoritetaan kaste johonkin nimeen kertovat meille, että alkuseurakunnassa vesikaste suoritettiin Herran Jeesuksen nimeen. Paavalin todistuksen mukaan kaikki mitä uskovat tekevät sanalla ja työllä tulee tehdä Herran Jeesuksen nimeen. Täten Raamatun oma todistus todistaa sen, että vesikaste suoritetaan Herran Jeesuksen nimeen.
Olen päätynyt siihen ratkaisuun, että koska Raamatussa on maininta kasteesta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin en kasta ketään uudestaan, joka on uskovaisena kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tärkein asia on uskon syntyminen sekä kuuliaisuus Jumalan sanalle, johon kuuluu vesikasteen vastaanottaminen uskoon tulemisen jälkeen.
Raamattu ei opeta, että apostolit kastoivat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Raamattu ei opeta, että ihminen tulee uskoon Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimen kautta, vaan uskon kautta Herraan Jeesukseen. Jos joku on tullut aidosti ja oikeasti uskoon ja jos hänet on esimerkiksi laitettu toistamaan sanat tulin uskoon Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, niin en kehota häntä tulemaan uudestaan uskoon, vaikka Raamatussa ei mainita mitään Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kautta uskoon tulemisesta. Samasta syystä en kasta ketään uudestaan, joka on aidosti tullut uskoon ja kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.
Vasta uskoon tulleen on mahdotonta tietää kaikkea mitä Jumalan sana opettaa, eikä kukaan tässä ajassa kykene edes ymmärtämään kaikkea mitä Raamattu opettaa. Vasta uskoon tullut ei voi mitenkään tietää, että apostolien teoissa ketään ei kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, vaan Herran Jeesukseen nimeen. Tärkeintä on se, että uskova menee kasteelle uskoon tulemisen jälkeen. Itse kuitenkin kastan jokaisen kastettavan Herran Jeesuksen nimeen, kuten Raamattu opettaa.
Anna kastaa itsesi
Markku Särelä: Uudestikastajille on tärkeätä, että ihminen itse kastattaa itsensä. Tätä he pitävät raamatullisena. Manninen kirjoittaa: "... raamatullinen kaste edellyttää kastettavan omaa, henkilökohtaista tunnustusta, kun hän kastattaa itsensä, mikä sanamuoto aina toistuu Raamatussa." 21) Lasta ei siis pitäisi, kastaa, koska hän ei itse mene kasteelle. Väite kaatuu alkukieleen. Uudestikastajille on sanottava Jeesuksen sanoilla: "Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia." (Matt. 22:29). Alkukielessä ei näet esiinny lainkaan sanontaa "kastattaa itsensä", jota Manninen piti toistuvana sanamuotona Raamatussa. 22) Myöskään sanoja "ottaa", ”antaa”, ”itse" ei ole kasteesta puheen ollen. (s.26)
Raamatussa esiintyy kahdessa kohtaa imperatiivimuoto (käskymuoto), jossa kehotetaan ottamaan vesikaste sekä antamaan kastattaa itsensä.
Apt 2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen (pass.aor.imp.) Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Apt 22:16 Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa (med.aor.imp.) itsesi ja pestä pois syntisi.’
Särelä opettaa taas väärin, sillä Raamatusta löytyy selvä kehotus ottamaan vesikaste sekä antamaan kastattaa itsensä. Käyn myöhemmin läpi mitä nuo jakeet tarkoittavat, sillä vesikasteen kautta ei saada pelastusta eikä syntejä anteeksi.
Raamatullinen tosiasia on ettei ketään viety kasteelle siten, että kastettava olisi ollut toisen sylissä, kuten kirkko väärin kastaa sylivauvoja.
Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
Raamatun opetuksen mukaan Jumalan luokse tulevalla tulee olla oma henkilökohtainen usko. Raamatun opetuksen mukaan kun ihminen uskoo evankeliumin Messias Herrasta Jeesuksesta, niin hänet kastetaan vedessä. Markku Särelä kirjoittaa kirjassaan apostolien toiminnan vahvistavan lapsikasteen. Markku Särelä: Juutalaiset olivat huutaneet kirouksen itsensä ja lastensa päälle (Matt. 27:25). Nyt Pietari lupaa heille ja heidän lapsilleen kasteessa Jeesuksen nimeen synnit anteeksi ja Pyhän Hengen. Lisäksi Pietari kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne 28) tästä nurjasta sukukunnasta.” 29) Pietarin vetoomus on ymmärrettävä oikeassa yhteydessään. Hänen kuulijansa olivat kirouksen kansaa, "nurjaa sukukuntaa". He olivat itse itsensä kironneet. Se osoitti turmeluksen syvyyttä ja synnin suuruutta. Kysymys ei ollut vain jostakin yksittäisestä pahasta teosta, vaan koko sukukunta oli nurja, perisynnin turmelema. Lapset eivät pelastuneet sillä, että vanhemmat saivat syntinsä anteeksi. Heidän täytyi saada omakohtainen pelastus. Se tarjottiin kasteessa. "Teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu." jo tämä yhteys osoittaa lapsikasteen apostoliseksi. (s.29,30) Särelä ei ymmärrä koko Apt 2:38,39 tekstiyhteyttä ja sitä mitä lupaus piti sisällään.
Apt 2: Pietarin julistuksen ensimmäinen tärkeä kohta on kehotuksessa tehkää parannus. Parannuksen (metanoeo - katumus, mielenmuutos, ajatella toisin) tekemisestä seuraa uskominen Herraan Jeesukseen, jonka perusteella saadaan synnit anteeksi. Parannuksen teon kautta uskominen Herraan Jeesukseen tuo pelastuksen ihmiselle ja tämä lupaus on annettu kaikille, jotka uskovat Herraan Jeesukseen. Pietarin julistuksen lupaus, joka oli annettu lapsille ja kaikille ketä ikinä Herra Jumala kutsuu toteutuu parannuksen teon ja uskon kautta Herraan Jeesukseen. Jumalan kutsu ihmiselle tulee evankeliumin julistuksen kautta, joka kehottaa tekemään parannuksen ja uskomaan Herraan Jeesukseen: Luuk 24:47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Apt 10:43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta." Apt 13:38 Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus Särelä ei ottanut huomioon kahta tärkeää asiaa, jonka kautta lupaus astuu voimaan ja nämä kaksi asiaa ovat parannus ja Jumalan kutsu evankeliumin kautta. Pietari ei opettanut, että vesikasteen kautta lapset (sylivauvat) tai kukaan saa syntinsä anteeksi ja pelastuksen. Raamatun kokonaisopetuksen mukaan ihminen saa syntinsä anteeksi, kun hän Jumalan armosta tekee parannuksen ja uskoo Herraan Jeesukseen. Parannus ja usko Herraan Jeesukseen on syntien anteeksiantamuksen edellytys. Se miksi Pietari sanoi: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi" johtui siitä koska alkuseurakunnan aikana kaikki uskoon tulleet kastettiin heti. Raamatun kokonaisopetuksen valossa parannus ja usko Herraan Jeesukseen tuo kuitenkin syntien anteeksiantamuksen. Pietari ei käskenyt kastamaan lapsia, vaan julisti syntien anteeksiantamuksen sekä osallisuuden Pyhän Hengen lahjaan tulevan parannuksen teon ja Herraan Jeesukseen uskomisen kautta. Raamatun sana todistaa selvästi ettei vesikaste ole syntien anteeksiantamuksen paikka: 1 Piet 3:21 Tämän vertauskuvan mukaan me myös nyt pelastumme, kaste ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, (Huom alkutekstin mukainen jae! Jakeessa 21 ei ole alkutekstissä sanaa vesi) Kirjeissään Pietari tuo selvästi esille ettei vesikaste poista lihan saastaa, eli ei tuo syntien anteeksiantamusta. Koska Raamatun sanassa ei ole ristiriitoja, niin Apt 2:38 tarkoittaa, että parannus ja usko Herran Jeesukseen tuo syntien anteeksiantamuksen. Perhekuntien kasteet Markku Särelä: Jo edellä oli puhetta Jooelin kirjan kohdasta (Jooel 2:28,29), josta käy ilmi, keitä Raamatun kielenkäytön mukaan kuuluu perhekuntaan. Siihen sisältyvät kaikki perheenjäsenet: lapset, nuoret, vanhemmat, vanhukset, palvelijat sekä mahdollisesti muutkin lähiomaiset, joita samassa talossa asui. Raamattu kertoo muutamia esimerkkejä kokonaisten perhekuntien kasteista. Apostoleitten aikana oli sellaisia onnellisia tapauksia, kuten aina on kristikunnassa ollut, että kaikki perheenjäsenet uskoivat Jeesukseen. Varttuneet voitiin kastaa, kun Pyhä Henki oli vaikuttanut heissä synnintuntoa ja he halusivat kasteessa syntinsä anteeksi. Pienet lapset voitiin kastaa ilman heidän omaa tunnustustaan, kuten Vanhassa liitossa ympärileikkauksella otettiin poikalapset Jumalan liittoon jo 8 päivän ikäisinä. Pienetkin lapset tarvitsivat syntien anteeksiantamusta perisynnin tähden. (s.32) Raamattu ei opeta, että pienet lapset tarvitsevat vesikasteen syntien anteeksiantamukseksi. Raamatussa ei ole opetusta, jossa käskettäisiin kastamaan pieniä lapsia perisynnin tähden. Raamattu ei opeta perhekuntakasteella sitä, että sylivauvat tulee kastaa. Tätä tarkastelen tässä luvussa. Markku Särelä ei ymmärrä vanhan ja Uuden Liiton olevan erilaisia liittoja. Uudessa Liitossa ei ole samanlaista järjestystä seurakunnan jäsenyyteen ja pelastukseen kuin oli vanhassa liitossa. Vanhassa liitossa seurakunnan jäsenyyden merkiksi poikalapset ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä eikä parannuksen tekeminen ollut edellytys vanhan liiton seurakunta yhteyteen.
Jer 31:
Luuk 22: Room 2:29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta. Herra puhui profeetta Jeremian kautta sanoen tekevänsä Uuden Liiton, joka ei ole samanlainen kuin oli vanha liitto. Herra Jeesus sanoi Uuden Liiton alkavan Hänen verensä vuodatuksesta, kun Hän ristinpuussa tulee kuolemaan ja tuo siten Uuden Liiton mukaisen sovituksen synneistä, joka toteutuu uskon kautta Herran Jeesukseen. Uuteen Liittoon ei tulla sisälle lihan ympärileikkauksen kautta perhekuntana, vaan henkilökohtaisen parannuksen teon ja Herraan Jeesukseen uskomisen kautta. Uuden liiton ympärileikkaus ei ole enää lihan ympärileikkaus, vaan sydämen ympärileikkaus Pyhässä Hengessä.
Apt 17: Uuteen Liittoon ei voi tulla sisälle ilman parannuksen tekoa. Uudessa Testamentissa ei ole opetusta, että sylivauvat pitää kastaa, koska vanhassa liitossa poikalapset ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä. Uusi Liitto on kokonaan erilainen liitto kuin mitä vanha liitto oli. Apostoli Paavali julisti Uuden Liiton sanomaa, evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Apostoli Paavali sanoi Jumalan kärsineen tietämättömyyden aikoja, mutta nyt Hän on tehnyt tiettäväksi, että kaikki ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Parannuksen tekemiseen kuuluu katumus ja syntisyyden tunnustaminen Jumalalle sekä Herraan Jeesukseen uskominen. Paavalin julistuksen ydin on henkilökohtaisessa parannuksen tekemisessä, eikä Uuden Liiton seurakuntaan voi päästä sisälle ilman henkilökohtaista parannusta ja uskoa Herraan Jeesukseen. Tämä tarkoittaa sitä ettei Uuden Liiton seurakuntaan jäsenyyteen tulla mitenkään muuten kuin henkilökohtaisen parannuksen ja Herraan Jeesukseen uskomisen kautta. Kukaan ei tule Uuden liiton seurakunnan jäsenyyteen pelkän vesikasteen kautta eikä sen kautta että hänen vanhempansa ovat uskossa.
Kol 2: Joh 1:33 Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: ‘Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä’. 1 Kor 12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Uuden Liiton ympärileikkaus on Messias Jeesuksen ympärileikkaus, jossa uskova "ympärileikataan" Pyhässä Hengessä sisälle Uuden Liiton seurakunnan jäsenyyteen sekä pelastukseen. Kol 2:12 kasteen hauta, ei tarkoita vesikastetta, vaan Pyhän Hengen kastetta, jonka kautta uskova kykenee kasvamaan uskossa Herran Jeesuksen opetuslapsena. Room 15:16 sitä varten, että minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri. Room 15:13 Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta. Herran Jeesuksen opetuslapsi kykenee elämään uskossa vain siten, että Pyhä Henki vaikuttaa hänessä uskoa, koska ihmisen omassa lihassa ei ole Raamatullista uskoa. Kol 2:12 oleva kasteen hauta, josta uskova herätetään uskon kautta voi tarkoittaa vain Pyhän Hengen kastetta, sillä vain Pyhässä Hengessä uskova voi elää ja kasvaa uskossa. Gal 3:14 että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. Jumala antaa Uuden liiton järjestyksen mukaan Pyhän Henkensä asumaan uskovan sydämeen uskon kautta Herran Jeesukseen. Paavali puhui samasta lupauksesta kuin Pietari, joka saadaan uskon kautta Herraan Jeesukseen, ei vesikasteen kautta. Markku Särelä: Perhekuntien kasteet olivat mahdollisia kahdessa tapauksessa. Joko kaikki varttuneet lapset itse halusivat kastetta ja pienet lapset kastettiin vanhempien luvalla tai kaikki lapset olivat pieniä, sillä ketään ei mainita jätetyn kastamatta.(s.32,33)
Raamattu ei tunne edellä olevaa
Särelän opetusta. Raamattu opettaa, että kaikki kastetut olivat
tehneet parannuksen ja uskoneet Herraan Jeesukseen, koska se oli
ehdoton Uuden Liiton järjestys. Raamatulliseen perhekuntaan kuuluu vanhemmat ja lapset sekä palvelijat ja sukulaiset, jotka asuivat samassa taloudessa. Raamatulliseen perhekuntaan kuului myös avioton, jonka talossa asui palvelijoita tai sukulaisia. Raamatullisen perhekunnan muodostaa myös leski, jonka luona voi asua hänen lapsensa tai myös sukulaisia. Raamatun aikana oli yleistä, että perhekuntiin kuului palvelijoita sekä sukulaisia. Raamatullinen perhekunta ei siis aina välttämättä muodostu vanhemmista ja pienistä lapsista, vaan perhekunta saattoi muodostua monenlaisista yhdistelmistä. Kun tutkimme Raamatussa (UT) mainittuja perhekuntakasteita, niin huomaamme että kaikissa perhekuntakasteissa täyttyy Uuden Liiton järjestys, jossa ensin on tapahtunut parannus ja usko Herraan Jeesuksen, jonka jälkeen uskoon tulleet kastettiin. Korneliuksen perhekunta Markku Särelä: Kornelius, Apt. 10 ja 11. Pietari saarnasi hänen kodissaan ja Pyhä Henki tuli "kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat". Heidät kaikki kastettiin. Poikkeusta ei mainita. Korneliuksen "koko perhekunta" pelastui (Apt. 11:14). Kornelius oli sotilas, sadanpäänties. Hänen perhekuntansa suuruutta ei mainita. joka tapauksessa siihen kuului muitakin kuin vaimo; muuten ei olisi voitu puhua "koko perhekunnasta". (s.33)
Apt 10: Apt 11:14 hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi’. Raamattu ei kerro Korneliuksella olleen vaimoa tai lapsia. Emme voi siis opettaa varmuudella Korneliuksen perhekuntaan kuuluneen sylivauvoja. Kornelius saattoi olla naimisissa ja hänellä olisi voinut olla vaikkapa jo teini-iässä olevia lapsia tai hänen lapsensa olivat voineet olla jo nuoria aikuisia jne. Tällä asialla on siis turha spekuloida. Raamattua tutkimalla näemme selvästi ettei Korneliuksen perhekunnassa ollut sylivauvoja, vaan ihmisiä jotka olivat siinä iässä, että kykenivät tekemään parannuksen ja uskomaan Herraan Jeesukseen. Kornelius oli koko perhekuntansa kanssa Jumalaa pelkääväinen. Ihminen joka pelkää, eli haluaa kunnioittaa Jumalaa on ymmärtävässä iässä. Tämä sulkee pois sylivauvat sekä todella pienet lapset. Ensimmäinen vihje kertoo meille ettei Korneliuksen perhekunnassa ollut sylivauvoja ja todella pieniä lapsia. Kornelius oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä. Pietari julisti evankeliumia Herrasta Jeesuksesta kertoen, että kuka uskoo Herraan Jeesukseen saa Jeesuksen nimen kautta synnit anteeksi. Pietarin puhuessa Pyhä Henki tuli kaikkien niiden päälle, jotka kuulivat (akouo) hänen puheensa. Akouo tarkoittaa kuulemista sekä kuulemista jonka voi ymmärtää. On päivänselvää, että tässä yhteydessä oli kyse kuulemisesta jonka kykeni ymmärtämään, koska Raamatun mukaan usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Toinen vihje todistaa selvästi, että Korneliuksen perhekunta ymmärsi kuulemansa saarnan. Tämä tarkoittaa sitä ettei Korneliuksen perhenkuntaan kuulunut sylivauvoja tai todella pieniä lapsia. Pyhän Hengen lahja vuodatettiin Korneliuksen perhekuntalaisille ja he kaikki puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalaa. Tämä on kolmas vihje, joka sulkee pois sen mahdollisuuden, että Korneliuksen perhekunnassa olisi ollut sylivauvoja tai todella pieniä lapsia. Sylivauvat eivät puhu kielillä, eivätkä ylistä Jumalaa, sillä he eivät osaa vielä puhua. Jumalalle on tietenkin kaikki mahdollista, mutta jos paikalla olisi ollut sylivauvoja, jotka olisivat puhuneet kielillä ja ylistäneet Jumalaa, niin se olisi ollut sellainen ihme, joka olisi varmasti selkeästi mainittu Jumalan tekona. Raamatussa ei kuitenkaan kerrota mitään tällaisesta, koska sellaista ei ole tapahtunut. Raamatun sanan todistuksen valossa on päivänselvää ettei Korneliuksen perhekuntaan kuulunut sylivauvaa tai todella pieniä lapsia. Raamatun todistuksen mukaan Korneliuksen perhekuntaan kuuluneet kastettiin sen tähden koska he kuulivat ja uskoivat evankeliumin Herrasta Jeesuksesta. He olivat tehneet parannuksen ja henkilökohtaisesti uskoivat Herraan Jeesukseen. Alkuseurakunnassa oli kielto kastaa muita kuin uskoon tulleita, siksi Pietari sanoi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Koska he olivat tulleet uskoon ja saaneet Pyhän Hengen, niin siksi heitä ei voitu kieltää ottamasta kastetta vedessä. Lyydian perhekunta Markku Särelä: Lyydia, Apt. 16:13-15. "Hänet ja hänen perhekuntansa" kastettiin. Lyydia oli Tyatirasta Filippiin muuttanut purppuranmyyjä. Hän oli todennäköisesti leski, koska hänen miehestään ei mainita mitään ja koska perhekunta kulki hänen nimellään. Lasten tarkasta iästä on mahdotonta tehdä johtopäätöksiä. joka tapauksessa sanonta edellyttää, että perheessä oli lapsia. 32) (s.33)
Apt 16: Apt 16:40 Niin he lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät pois. Lyydia saattoi olla leski, koska Raamattu ei mainitse hänen miestään. Ei kuitenkaan ole varmaa oliko hän leski. Purppuranmyyjänä hän tienasi oman elantonsa, eikä siten ole varmaa onko hänellä ollut perhettä vai ei. Tämäkin on turhaa spekulaatiota, sillä Raamatun todisteet kumoavat kirkon lapsikasteen Lyydian perhekunnan kohdalla. Raamattu opettaa, että Uuden Liiton järjestyksen mukaan ensin tuli tehdä parannus ja uskoa Herraan Jeesukseen, jonka jälkeen vastaanotettiin kaste vedessä. Paavali julisti evankeliumia Lyydia kuuli (akouo) evankeliumin ja uskoi, sillä Herra avasi sydämensä ottamaan vaarin siitä mitä Paavali puhui. Lyydian perhekunta, eli hänen kodissaan asuvat ihmiset uskoivat myös siksi Lyydia perhekuntineen kastettiin. Järjestys on taas Uuden liiton mukainen; parannus, usko Jeesukseen ja vedessä kastaminen. Lyydian perhekuntaan saattoi kuulua hänen sukulaisiaan (veljensä) tai ymmärtävässä iässä olevia Lyydian jälkeläisiä. Apt 16:40 tuo esille, että Lyydian perhekunnassa oli veljiä Herrassa Jeesuksessa, niin Paavali ja Silas rohkaisivat uskossa Lyydiaa ja veljiä Herrassa. Sylivauvaa ei voi rohkaista Herrassa, sillä vauva ei ymmärrä rohkaisuun käytettäviä sanoja. Raamatun todistuksen mukaan Lyydian perhekuntakasteessa ei ollut sylivauvoja tai todella pieniä lapsia, vaan veljiä Herrassa jotka kykenivät ymmärtämään rohkaisun sanoman. Vanginvartijan perhekunta Markku Särelä: Filipin vanginvartija, Apt. 16:25-34. "Hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta." Luukkaan eloisa kuvaus "törmäilevästä" vanginvartijasta viittaa siihen, että vanginvartija oli nuorempi mies. Hänen lapsensa kastettiin "kohta" eikä vasta sitten, kun he olivat varttuneet. (s.33)
Apt 16:
Markku Särelän ajatus nuoresta törmäilevästä vanginvartijasta, jolla oli lapsia on väkisin istutettu ajatus, jonka tarkoitus on tukea hänen väärää opetusta vesikasteesta. Raamattu ei opeta vanginvartijan olleen nuori eikä että hänellä olisi ollut pieniä lapsia.
Kun tutkimme Raamatun opetuksen vanginvartijan tapauksesta niin näemme sen todistavan Raamatullisen järjestyksen puolesta (parannus-usko-vesikaste).
Vanginvartija kysyi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" Hänelle vastattiin: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".
Sen jälkeen vanginvartijan kodissa olleille ihmisille puhuttiin ja kerrottiin Jumalan sanaa (evankeliumia Herrasta Jeesuksesta). Tämän seurauksena vanginvartija ja hänen omaisensa (perhekunta) kastettiin vedessä. Heidät kastettiin koska he olivat tulleet uskoon. Jae 34 todistaa tämän sillä siinä sanotaan, että vanginvartija riemuitsi koska koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.
Raamatun todistuksen mukaan jokainen perheen jäsen oli tullut Jumalaan uskovaksi. Raamatun kokonaisopetuksen valossa Uuden Liiton aikakaudessa tullaan Jumalan uskovaksi tekemällä parannuksen sekä uskomalla Herraan Jeesukseen. Raamatun todistuksen valossa vanginvartijan koko perhe teki henkilökohtaisen uskon ratkaisun.
Tässäkään kohtaa ei ole kyse sylivauvojen tai todella pienten lasten kastamisesta vedessä, vaan perheen jonka jokainen jäsen kykeni ymmärtämään evankeliumin julistuksen sekä tekemään parannuksen ja uskomaan Herraan Jeesuksen.
Krispuksen perhekunta
Apt 18:
Raamatun opetuksen mukaan synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perheensä uskoivat Herraan Jeesukseen ja siksi heidät kastettiin vedessä. Taas kerran Raamatullinen järjestys täyttyy; ensin parannus ja uskominen Herraan Jeesukseen, jonka jälkeen kaste vedessä.
Raamatun todistuksen mukaan Krispuksen perhekuntakasteessa ei kastettu sylivauvoja, eikä todella pieniä lapsia, koska koko perhe uskoi henkilökohtaisesti evankeliumin Herrasta Jeesuksesta. Juutalaisuudessa apostolien aikana synagoogan esimieheksi ei päässyt nuori mies, vaan vanhempi mies. Tämäkin seikka todistaa sen, että Krispuksen perhekunnassa kaikki olivat siinä iässä, että kykenivät ymmärtämään evankeliumin Herrasta Jeesuksesta sekä tekemään parannuksen ja uskomaan Häneen.
Stefanaan perhekunta
Markku Särelä: Stefanas, 1 Kor. l:16; 16:15. Paavali kirjoittaa: "Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan." "He ovat antautuneet pyhien palvelukseen." He olivat Akaian ensimmäiset kristityt, "ensihedelmä". Paavali kastoi heidät, koska Korintossa ei ollut silloin vielä seurakuntaa, joka olisi huolehtinut kastamisesta. Stefanaan perhekunnan kastamisesta oli kulunut nelisen vuotta, kun Paavali mainitsee heidän palvelevan pyhiä. (s.33)
1 Kor 1:
1 Kor 16:
Vaikka Stefanaan perhekunnan kastamisesta olisi kulunut neljä vuotta, niin se ei todista lapsikasteen puolesta, vaan yhä tukee Raamatullista järjestystä, sillä koko Stefanaan perhekunta oli antautunut pyhien palvelemiseen. Vain ymmärtävässä iässä oleva voi antautua palvelemaan lähimmäisiään. Sylivauva eikä todella pieni lapsi kykene antautumaan palvelemaan lähimmäisiään. Koko perhekunnan antautuminen kertoo henkilökohtaisesti uskon vakaumuksesta.
Stefanaan perhekunnassa ei kastettu sylivauvoja eikä todella pieniä lapsia, vaan ihmisiä jotka olivat siinä iässä, että he kykenivät ymmärtämään evankeliumin Herrasta Jeesuksesta ja tekemään parannuksen ja uskomaan Herraan Jeesukseen. Raamattu todistaa tämän.
Paavali kirjoitti kastaneensa Stefanaan perhekunnan ja heti sen jälkeen hän sanoo ettei Messias Jeesus lähettänyt häntä kastamaan, vaan julistamaan evankeliumia (Herrasta Jeesuksesta). Tämä tarkoittaa sitä, että Stefanaan perhekunnassa kaikki olivat siinä iässä, että he kykenivät ymmärtämään evankeliumin evankeliumin Herrasta Jeesuksesta ja tekemään parannuksen ja uskomaan Herraan Jeesukseen. Raamatun opetuksen mukaan vain henkilökohtaisesti uskoon tulleet kastettiin, siksi myös Stefanaan perhekunta kastettiin, koska he olivat kaikki tulleet uskoon.
Raamatussa ei ole poikkeusta vesikasteen suhteen, sillä Raamattu opettaa vain yhdestä Uuden Liiton vesikasteesta, joka vastaanotetaan aina yhden ja samanlaisen asian seuraamuksena, joka on parannus ja uskominen Herraan Jeesukseen. Stefanaan perhekuntakasteessakaan ei siis kastettu sylivauvoja tai todella pieniä lapsia.
Yhteenveto perhekuntakasteista
Kaikki Raamatussa mainitut
perhekuntakasteet todistavat sen ettei niissä kastettu sylivauvoja tai
todella pieniä lapsia. Raamatun opetus siitä keitä kastettiin on todella
selvä: Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
Raamatun opetuksen mukaan vedessä kastettiin vain niitä, jotka olivat siinä iässä, että he ymmärsivät evankeliumin ja tekivät parannuksen ja uskoivat Herraan Jeesukseen. Raamattu ei sano, että näiden miesten ja naisten sylivauvat ja todella pienet lapset kastettiin myös, koska uskossa Herraan Jeesukseen on kyse henkilökohtaisesta uskosta.
Seurakunnan jäsenyys
Markku Särelä: Lapsikasteen kannalta on vielä eräs merkittävä piirre apostoleitten toiminnassa. Raamatussa ei ole minkäänlaisia neuvoja siitä, koska lapset saataisiin kastaa. Tällaisia neuvoja olisi tarvittu, jos heitä ei olisi saanut kastaa heti pieninä. Seurakuntien olisi tarvinnut tietää, milloin ne voivat päästää lapset Jumalan valtakuntaan ja seurakunnan jäsenyyteen. Sehän tapahtuu kasteessa. Neuvoja ei tarvittu, koska lapset kastettiin heti pieninä. (s.37)
Osallisuus Jumalan valtakunnan kansalaisuuteen ja seurakunnan jäsenyyteen Uudessa Liitossa tapahtuu aina henkilökohtaisen uskoon tulemisen seurauksena. Raamattu todistaa tämän selkeästi.
Apt 2:
Apostolien tekojen luvun kaksi lopussa on selkeä järjestys siitä miten ihmisestä tulee Jumalan seurakunnan jäsen. Sanan vastaanottaminen tarkoittaa parannuksen tekemistä ja uskomista Herraan Jeesukseen, jonka seurauksena uskoon tulleet kastettiin vedessä. Raamatun opetuksen mukaan Herra itse lisäsi seurakuntaansa (jakeessa 47 on ekklesia sana joka tarkoittaa seurakuntaa) ne jotka vastaanottivat pelastuksen, eli tekivät parannuksen ja uskoivat Herraan Jeesukseen.
Ef 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
1 Kor 12:13 sillä me olemme
kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia
tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda
samaa Henkeä.
Seurakunnan jäsenyyteen liittäminen tapahtuu Pyhän Hengen kasteessa, jonka Jumala lahjoittaa ja antaa jokaiselle, joka on Jumalan armosta tullut uskoon. Pyhän Hengen kasteen saa siis jokainen uskova heti uskoon tultuaan. Pyhällä Hengellä täyttyminen on eri asia kuin Pyhän Hengen kaste, vaikka täyttyminen voi tapahtua yhtä aikaa kuin kaste Pyhässä Hengessä. Pyhän Hengen kaste tapahtuu vain kerran, mutta Pyhällä Hengellä täyttyminen voi tapahtua monta kertaa.
Room 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
Jokainen joka Jumalan armosta uudestisyntyy, eli tulee uskoon saa heti uskoon tultuaan Pyhän Hengen sinetin asumaan hänen sisimpäänsä. Efesolaiskirjeen luku 1 ja jae 13 kertoo tämän selvästi. Jokaisessa ihmisessä jonka Jumala uudestisynnyttää evankeliumin sanan kautta asuu Messias Herran Jeesuksen Henki, eli Pyhä Henki.
Room 8:9 opettaa sen, että jokaisella Herran Jeesuksen opetuslapsella on uskon kautta Pyhä Henki sydämessä asumassa, koska Jeesuksen omilla (opetuslapset) on Raamatun opetuksen mukaan Pyhä Henki sisimmässä. Tämä tarkoittaa jokaista uskovaa, joka uskoo Herraan Jeesukseen. Efesolaiskirjeen luku 1 ja jae 13 vahvistaa tämän opettamalla, että pelastuksen ja uskoon tulleiden ihmisten sisimpään on pantu Pyhän Hengen sinetti, kun he olivat vastaanottaneet pelastuksen.
Vesikaste ei liitä uskovaa seurakuntaan,
sillä Jumala liittää uskoon tulleen seurakuntaansa Pyhän Hengen kautta
pelastuksen seuraamuksena. Pelastuksen tapahduttua ja Pyhän Hengen
sinetin osallisuuden seurauksena uskova vastaanottaa vesikasteen.
Markku Särelä: Ehtoollisesta on
nimenomainen maininta, että nauttijan tulee voida koetella itseänsä ja
olla tietoinen siitä, että hän nauttii Herran ruumiin ja veren.
"Koetelkoon siis ihminen itseänsä ja niin syököön tätä leipää ja juokoon
tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista
muusta, syö ja juo tuomioksensa." (1 Kor. 11:28,29). Tämän ohjeen Jeesus
oli itse antanut Paavalille (1 Kor.
Raamattu ei opeta, että vedessä kastettavan tulisi koetella omaa uskoaan, sillä hänen tulee olla aidosti uskossa ja Herran Jeesuksen pelastama. Ehtoollisen yhteydessä Herran Jeesuksen opetuslapsen tulee koetella itseänsä ettei hän söisi ja joisi tuomioksensa. Raamatullinen järjestys selkeyttää sen kenelle kuuluu vesikaste sekä ehtoollinen:
Apt 2:
Raamatullinen järjestys on evankeliumin kuuleminen, parannuksen tekeminen, uskominen Herraan Jeesukseen, jonka jälkeen uskoon tullut kastetaan vedessä. Raamatulliseen järjestykseen kuuluu myös se, että Jumalan armosta uskoon tullut ja vedessä kastettu ottaa osaa Herran ehtoolliselle.
Parannuksen tekemiseen kuuluu katumus synneistä, eli synnintunto. Sana synnintunto tarkoittaa alkukielen mukaan synnin tuntemista eli ymmärtämistä. Synnintunto ei tarkoita siis tunne kokemusta, vaan sitä tilaa, jossa ihminen ymmärtää olevansa syntinen. Synnintunnon omaavalle julistetaan ihanaa armon evankeliumia, jonka jälkeen ihminen tekee Jumalan armosta parannuksen ja ottaa vastaan Jeesuksen elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi.
Raamatun opetuksen mukaan uskoon tulleiden ja vedessä kastettujen tulee pysyä apostolien opetuksessa (Raamatullinen Uuden Liiton järjestys), keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa (ehtoollinen) sekä rukouksissa.
Raamatullisessa Uuden Liiton järjestyksessä korostuu Jumalan armosta synnyttämä henkilökohtainen usko. Raamatullisessa Uuden liiton järjestyksessä vedessä kastettujen tulee ottaa vastaan Raamatun opetusta, olla keskinäisessä yhteydessä, koetellen itseänsä osallistua ehtoolliselle sekä pysyä rukouksissa. On päivänselvää, että sylivauvat ja todella pienet lapset eivät voi tehdä parannusta ja uskoa evankeliumia sekä osallistua ehtoolliselle itseänsä koetellen. Särelän opetus ja johtopäätös on täysin epäraamatullinen.
Ympärileikkauksesta. Lihan ympärileikkaus kahdeksan päivän ikäiselle poikalapselle seurakunnan jäsenyydeksi kuului vanhan liiton järjestykseen, ei enää Uuden Liiton järjestykseen. Särelä opettaa vanhan liiton järjestystä ympärileikkauksen vertauksen kautta. Särelä haluaa johdattaa ihmisiä takaisin lakiliiton alaisuuteen, liiton jonka Herra Jeesus kumosi kuolemansa kautta.
Hebr 8: 6 ¶ Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu. 7 Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle. 8 Sillä moittien heitä hän sanoo: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton, 9 en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani, ja niin en minäkään heistä huolinut, sanoo Herra. 10 Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. 11 Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: ‘Tunne Herra’; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut. 12 Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä." 13 Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.
Hebr 8:13 jakeen viimeinen sana on kreikan UT:n tekstissä aphanismos, joka tarkoittaa pois katoamista, hävitystä ja tuhoa. Alkutekstin mukaan Vanha liitto kumoutui ja lakkautettiin kun Uusi Liitto astui voimaan Herran Jeesuksen sovitustyön myötä.
Tämä tarkoittaa sitä, että vanhan liiton järjestys on myös kumoutunut. Särelän opetus on vaarallinen ja epäraamatullinen, koska hän opettaa Uuden Liiton seurakunnan jäsenyyteen kahta erilaista tietä; henkilökohtaisen uskon kautta sekä lapsille ilman henkilökohtaista uskoa vesikasteen kautta.
Raamatun opetus Uuden Liiton seurakunnan jäsenyyteen on yksi ja samanlainen kaikille; Jumalan armosta parannuksen teko ja uskominen Herraan Jeesukseen.
Lapset. Särelä tuo esille sen kuinka lapsia kohdellaan täysinä seurakunnan jäseninä apostolien opetuksissa neuvoja antaen, miten heidän tulee suhtautua vanhempiinsa Jumalan käskyn tähden. Särelän ajatuksen takana on tukea kirkon lapsikastetta (sylivauva). Kun tutkimme Raamatusta kohtaa johon Särelä viittasi, niin huomaamme ettei se tue kirkon lapsikastetta, vaan Raamatullista vesikastetta, joka vastaanotetaan uskoon tulemisen jälkeen:
Ef 6:
Efesolaiskirjeen opetus on annettu uskoville ja vedessä kastetuille lapsille, jotka olivat Raamatullisen Uuden liiton järjestyksen mukaan tehneet parannuksen, uskoneet evankeliumin Herrasta Jeesuksesta ja vastaanottaneet vesikasteen. Sylivauva tai todella pieni lapsi ei voi tehdä parannusta eikä uskoa evankeliumia. Jo tässä kohtaa kumoutuu kirkon lapsikasteen (sylivauva) opetus.
Ef 6:1 sanoo, että lasten tulee olla vanhemmille kuuliaiset Herrassa. Tämä tarkoittaa, että nämä lapset olivat henkilökohtaisessa uskossa, sillä jumalaton tai sylivauva ei voi olla Herralle kuuliainen. Vain henkilökohtaisessa uskossa Herraan Jeesukseen oleva voi olla kuuliainen Herralle. Tämä tarkoittaa sitä, että Ef 6:1 kyseessä olevat lapset ovat olleet siinä iässä, että he ovat voineet tehdä parannuksen ja henkilökohtaisesti uskoa Herraan Jeesukseen sekä he ovat henkilökohtaisesti itse kykeneviä olemaan Herralle kuuliaisia. On siten päivänselvää, ettei tämä tekstiyhteys tue kirkon lapsikastetta (sylivauva), vaan Raamatullista kastetta, joka vastaanotetaan uskoon tulemisen jälkeen.
Anteeksiantamuksen siunaus. Särelän mukaan anteeksiantamuksen (syntien) siunaus toimitetaan vesikasteessa. Tässäkin kohtaa Särelä opettaa vastoin Raamattu, sillä syntien anteeksiantamus vastaanotetaan uskon kautta Herraan Jeesukseen:
Apt 13:
Markku Särelä kirjoittaa kirjassaan sivulla 38 vanhan testamentin esikuvien vahvistavan (kirkon) lapsikasteen. Hän jälleen kerran erehtyy eikä ymmärrä sitä, että vanhan ja Uuden liiton uskon järjestykset ovat erilaisia. Vedellä pirskottaminen Markku Särelä: 4 Moos. 3:15,28; 8:7,18. Jumala määräsi leeviläiset pyhäkköpalvelukseen Israelin esikoisten sijaan. Sitä varten heidät tuli pirskottaa puhtaiksi synneistä. Kaikki kuukauden ikäiset ja sitä vanhemmat miespuoliset leeviläiset oli pirskotettava. Pirskotus ei koskenut vain niitä, jotka olivat saavuttaneet eri palvelustehtäviin vaadittavan iän, 30 vuotta tai 25 vuotta. Pirskotus tapahtui iisoppikimpulla. Meille on iisoppi tuttu Daavidin rukouksesta: "Puhdista minut iisopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin." (Ps. 51:9). Leeviläisten pirskottaminen vedellä on kiintoisa kasteen esikuva. Huom. pirskotus eikä upotus, vesi puhdisti synnistä ja kuukauden ikäisetkin pirskotettiin! (s.38) Neljännen Mooseksen kirjan luvussa kahdeksan oli kyse vanhan liiton järjestyksestä sekä määräyksistä koskien leeviläisiä. 4 Moos 8 luvussa leeviläisten synneistä puhdistautumiseen kuului veden pirskotus sekä mullikka syntiuhrina. Vesi yksistään ei tuonut sovitusta synneistä, sillä synneistä puhdistumiseen tarvittiin myös syntiuhrin (eläimen) kuolema sekä veri. Tämän Raamatun kohdan kokonaisopetukseen kuului siis veden pirskotus ja eläinuhrin kuolema ja verenvuodatus synneistä puhdistumiseksi. Särelä ei tuo esille syntiuhrina käytettävää mullikkaa, vaan ottaa yksistään esille vain veden pirskotuksen, jonka kautta hän koittaa perustella kirkon sylivauvakasteen Raamatullisuutta. Uudessa Liitossa ei ole voimassa veden pirskottamisen kautta tapahtuvaa syntien puhtaaksi pirskottamista. Uusi Liitto kumosi vanhan liiton järjestyksen koskien leeviläisten pirskottamista vedellä. Uudessa Liitossa ei ole voimassa sellaista opetusta, jossa veden pirskottamisen ja eläinuhrin kautta ihminen puhdistetaan synneistä, eikä Uudessa Liitossa ole voimassa sellaista opetusta, jossa ihminen saisi syntinsä anteeksi veden pirskottamisen kautta ilman uskoa Herraan Jeesukseen. Kirkko vihmoo sylivauvan kirkollisella kasteella ja julistaa sylivauvan saavan syntinsä anteeksi ja tämä kaikki tapahtuu ilman henkilökohtaista uskoa Herraan Jeesukseen, sillä vauva ei usko, vaan ottaa vastaan pakkokasteen ilman omaa suostumustaan ja henkilökohtaista uskon vakaumusta. Ef 1:7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
1 Piet 1: Ilm 1:5 ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä Uudessa Liitossa saadaan synnit anteeksi Herran Jeesuksen veren kautta, kun on Jumalan armosta tehty parannus ja uskotaan evankeliumi Herrasta Jeesuksesta. Särelän opetus Uuden Liiton aikakautena veden pirskottamisen kautta tapahtuvasta syntien anteeksiantamuksesta on harhaoppi sekä väärä ja epäraamatullinen opetus. Uuden Liiton järjestyksessä ihmisen tulee tehdä henkilökohtaisesti parannus ja uskoa Herraan Jeesukseen ja tämä tekee Särelä opetuksen harhaopiksi. Kaste Moosekseen Markku Särelä: Paavali kirjoittaa: "Isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä." (1 Kor. 10:1,2). Tämä kaste pyhitti Israelin suurimmasta pienimpään Jumalan kansaksi seuraamaan Jumalan sille antamaa johtajaa, Moosesta. Punaisen meren yli kulki kansa, jossa oli 600 000 sotakuntoista miestä. Israel oli nopeasti lisääntyvää kansaa (2 Moos. 1), jossa täytyi olla monia pieniä lapsia. (s.39) Vanhan liiton järjestyksessä koko Israelin (myös lapset ja sylivauvat) kansa sai kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä. Tämä tapahtui siksi koska vanha liitto oli liitto Israelin kansan kanssa, johon tultiin sisälle ilman parannusta ja henkilökohtaista uskoa, sillä se riitti että syntyi Israelin kansaan, niin pääsi Jumalan seurakunnan jäsenyyteen. Tämän merkiksi poikalapset ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä. Uuden liiton järjestyksen mukaan täytyy tehdä parannus ja uskoa evankeliumi Herrasta Jeesuksesta, jolloin ihminen uudestisyntyy Jumalan Hengestä saaden syntinsä anteeksi sekä paikan Uuden Liiton Jumalan seurakunnassa. Tämän merkiksi Jumala ympärileikkaa Uuden Liiton uskovan Herran Jeesuksen ympärileikkauksella, joka tapahtuu Pyhässä Hengessä, ei lihassa.
Apt 17:
Room 2:29 vaan se on
juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea
ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa;
ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta. Särelä opettaa väärää opetusta perustaen oppinsa vanhan liiton järjestykseen, jonka Herra Jeesus kumosi kuolemansa, verensä sekä sovitustyönsä kautta. Vedenpaisumus Markku Särelä: Pietari kirjoittaa: ”Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä -Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.” 39) (1Piet. 3:20,21). Vertauskuva vahvistaa lapsikasteen. Tosin Nooan pojat olivat aikuisia, mutta jos heillä olisi ollut pieniä lapsia, olisivat he yhtä hyvin pelastuneet eikä heitä olisi jätetty hukkumaan. (s.39) Särelä erehtyy taas kerran, sillä Pietarin kirjeen vertauskuva ei vahvista kirkon sylivauvakastetta, vaan kumoaa sen.
1 Piet 3: 1 Piet 3:20 on sana diasodzo, joka tarkoittaa vaarasta pelastumista, paeta. Kreikankielinen UT ei käytä sanaa diasodzo silloin kun on kyse ihmisen pelastumisesta kadotuksesta iankaikkiseen elämään. Silloin kun kreikankielinen UT puhuu pelastuksesta kadotuksesta iankaikkiseen elämään, niin se käyttää sanaa sodzo. 1 Piet 3:20 kertoo Nooan perheen pelastuneen veden kautta Jumalan tuomiosta, joka kohtasi jumalatonta maailmaa. Jae 21 sanoo Nooan perhekunnan pelastumisen olevan vertauskuvaa siitä millä tavalla myös Uuden Liiton kansa pelastuu. Vertauskuvassa oli ensin usko, sillä Nooa rakensi arkkia uskossa. Nooan perhekunnalla oli myös ensin usko, sillä he kaikki menivät uskossa sisälle arkkiin, uskoen Jumalan ilmoituksen vedenpaisumuksesta ja pelastuksesta uskon kautta. Hebr 11:7 Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee. Nooa oli sen vanhurskauden perillinen, joka tulee uskosta, eli Uuden liiton järjestyksen mukaan, jossa ihminen vanhurskautetaan uskosta Herraan Jeesukseen. Gal 3:22 Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Pietari ei opettanut kirkon sylivauvakastetta, vaan uskon kautta pelastumista Uuden Liiton järjestyksen mukaan. Pietari kirjoitti jakeessa 21, ettei vesikaste poista lihan saasta, eli vesikaste ei anna syntejä anteeksi, sillä ihminen vanhurskautetaan ja saa syntinsä anteeksi uskon kautta Herraan Jeesukseen. Koska Pietari kirjoitti ettei vesikaste poista lihan saastaa, niin se todella tarkoittaa sitä että vesikaste ei poista kenenkään syntejä, koska syntien anteeksiantamus voidaan ottaa vastaan vain uskon kautta Herraan Jeesukseen. 1 Piet 3:21 alkuteksti Bysantin teksti 1 Piet 3:21 ο αντιτυπον νυν και ημας σωζει βαπτισμα ου σαρκος αποθεσις ρυπου αλλα συνειδησεως αγαθης επερωτημα εις θεον δι αναστασεως ιησου χριστου Alkutekstin mukainen jae 21: Tämän vertauskuvan mukaan me myös nyt pelastumme, kaste ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, Alkuperäisissä UT:n kreikankielisissä alkuteksteissä ei ollut pilkkuja ja pisteitä, mutta siitä huolimatta kreikankieltä äidinkielenään sekä kieltä ymmärtävät ihmiset ymmärsivät mitä tekstissä oli ja mitkä oli tekstin painotukset, eli missä lause loppui ja mikä oli sivulause. Kirkollinen teologia on lisännyt kreikankielen tekstilaitoksiin 1 Piet 3:21 kohtaan baptisma (kaste) sanan jälkeen pilkun, jonka tarkoituksena oli saada aikaan kirkon teologian mukainen opetus kasteesta pelastavana tekijänä, jota se ei kuitenkaan ole. Kirkon pilkun lisääminen väärään kohtaan johdattaa lukijan uskomaan kasteen pelastukseen. Kirkon teologian mukainen oppi ja väärä jakeen kääntäminen muuttamalla pilkun paikkaa tulee esille mm. 1992 käännöksestä: 1992 1 Piet 3:21 Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Green's Literal Translation (LIT) kääntää jakeen alkutekstin järjestyksen mukaisesti asettaen pilkun oikeaan paikkaan, jolloin jakeen sanoma pysyy linjassa Raamatullisen pelastuksen kautta yksin uskosta Herraan Jeesukseen ei vesikasteen kautta: Lit 1 Pe 3:21 ¶ which figure now also saves us, baptism (not a putting away of the filth of the flesh, but the answer of a good conscience toward god through the resurrection of jesus Christ; Tämän vertauskuvan mukaan me myös nyt pelastumme, kaste ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, Kun pilkun paikka on ennen kastetta ei sen jälkeen, niin silloin jae noudattaa Raamatun opetuksen linjaa pelastuksesta. Jos pilkun paikka olisi kaste sanan jälkeen, niin Raamattu opettaisi että esikuvan mukaisesti kaste pelastaisi. Mutta heti tämän jälkeen jae joutuisi ristiriitaan itsensä kanssa, sillä sen jälkeen tulee sanat ei poista lihan saastaa, eli syntiä, joka tarkoittaa että vesikaste ei poista ja puhdista syntiä. Raamattu ei voi ensin sanoa vesikasteen pelastavan, ja heti sen jälkeen kumoavan sen sanomalla ettei vesikaste poista lihan saastaa, eli syntiä. Tämän tähden on selvää, että pilkun paikka on ennen kaste sanaa, koska silloin jae on Raamatun sanan pelastusopetuksen mukainen. Kun pilkku on oikeassa paikassa, niin silloin 1 Piet 3:21 opettaa oikein, että uskossa arkin rakentamisen ja uskossa arkkiin astumisen vertauskuvan mukaan uskon kautta pelastutaan, eikä vesikaste poista lihan saastaa, vaan on hyvän omantunnon pyytämistä. Sillä kun uskova menee vesikasteelle uskossa Herraan Jeesukseen Jumalan sanan asetuksen ja tahdon mukaan, niin hän saa hyvän omantunnon Jumalan tahdon noudattamisen tähden. 1992 liberaaliteologian mukainen käännös on kääntänyt väärin kreikankielen sanan eperotema tarkoittamaan liittoa, jota se ei suinkaan tarkoita. 1 Piet 3:21 oleva eperotema sana tarkoittaa kysymistä ja pyytämistä. Septuagintassa sana eperotema esiintyy vain kerran Daniel 14:17:ssa, jossa KJV kääntää sen sanalla demand (vaatia, pyytää). Kreikankielessä sana diatheke tarkoittaa liittoa, joka on käännetty UT:ssa lähes aina tarkoittamaan liittoa sekä muutaman kerran tarkoittaen testamenttia. Raamatun tekstin selkeän todistuksen valossa eperotema ei tarkoita liittoa, vaan pyytämistä sekä kysymistä. On täysin selvää, että kirkon vääristynyt teologia on koittanut istuttaa "kasteen armoliiton" käsityksen 1992 käännökseen. Tällä väärin käännetyllä kohdalla koitetaan pönkittää ja tukea kirkon epäraamatullista lapsikaste opetusta. Samoin 1992 käännös vääristää alkutekstin ajatuksen ettei vesikaste poista lihan saastaa. 1992 käännös kääntää väärin ajatuksenaan tukea epäraamatullista kirkon lapsikastetta. 1992 sanoo että kasteessa luovuitte saastaisesta elämästä. Sanoja luovuitte ja elämästä ei ole alkutekstissä, vaan sanat: kaste ei ole lihan saastan poistamista. 1992 käännöksen 1 Piet 3:21 on törkeästi käännetty väärin ja vastoin Jumalan sanan opetusta. Kyseisestä väärennöksestä käy ilmi toimintatapa miten kirkollinen teologia suhtautuu Raamatun sanaan, vääristäen sen mitä Raamattu opettaa ja asettaen tilalle vääristetyn opetuksen. Hyvän omantunnon pyytämistä sanan alkukielen merkitys eperotema tarkoittaa myös vastausta sekä pyytämistä. Kreikankielisessä VT:ssa (Septuaginta) eperotema sana esiintyy vain kerran, jonka erilaiset käännökset kääntävät merkitsemään mm. käsky, vaatia ja tuomio. Eperotema sana on käännös arameankielen sanasta shela, joka tarkoittaa lain kysymystä, lain päätöstä, kysyä, ja pyytää. Tätä taustaa vasten ymmärrämme myös, että vesikasteen ottaminen uskoontulon jälkeen on Herran käsky uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi, sillä uskon kuuliaisuus tuo hyvän omantunnon Herran Jeesuksen opetuslapsen sydämeen. Ympärileikkaus Markku Särelä: Paavali kirjoittaa: Kristuksessa "te myös olette ympärileikatut, ette käsin tehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista". (Kol. 2:11,12). Paavali nimittää kastetta Kristuksen ympärileikkaukseksi. Ympärileikkaus oli liiton merkki, "uskonvanhurskauden sinetti" (Room. 4:11). Aabraham sai tämän sinetin 99 -vuotiaana, Iisak 8 päivän vanhana. Pieni lapsi sai Vanhan liiton aikana merkin siitä, että hän oli uskosta vanhurskas. Kaste tuli ympärileikkauksen tilalle. Kasteessa Jumala vaikuttaa uskon lapsessa. Niin kaste kuuluu kahdestakin syystä tämän esikuvan mukaan pienelle lapselle: 1. koska pieni lapsi uskoo ja 2. koska ympärileikkaus suoritettiin pienelle lapselle. Luther perusteli lapsikastetta mm. ympärileikkauksella, koska sillä oli sama lupaus kuin kasteella. 40) Raamattu eikä Paavali opeta, että vesikaste tuli ympärileikkauksen tilalle. Vesikaste ei ole ympärileikkauksen esikuva. Kun pieni poikalapsi syntyi Israelin kansaan, niin hän pääsi syntymänsä perusteella vanhan liiton Jumalan seurakunnan jäsenyyteen. Tämän seurauksen ja sen merkiksi poikalapsi ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä merkiksi kuulumisesta Jumalan (Israelin) seurakuntaan. Uudessa Liitossa tullaan sisälle pelastukseen sekä seurakuntaan uskon kautta Herraan Jeesukseen, jonka merkiksi uskova saa Pyhän Hengen sinetiksi sydämeensä. Uskoon tuleminen on uudestisyntyminen, jonka kautta uskova saa Pyhän Hengen sinetiksi sydämeensä. Raamatun opetuksen mukaan Uuden Liiton seurakunta ympärileikataan Pyhässä Hengessä Jumalan lapseuteen. Raamatun opetuksen mukaan lihan ruumiin poisriisuminen (kuoleminen lihalle, eli synnille) tapahtuu Pyhän Hengen voiman kautta, sillä uskova kastetaan Pyhässä Hengessä Uuden Liiton Jumalan seurakunnan jäsenyyteen. Pyhän Hengen ympärileikkauksen kautta uskova elää Pyhän Hengen voimasta, jonka kautta hän oppii kuolettamaan ja poisriisumaan lihan tekoja. 1 Kor 12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Gal 3:14 että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. Ef 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
Room 2:29 vaan se on
juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea
ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa;
ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta. Room 8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Särelän ja Lutherin opetus koskien vesikastetta ja ympärileikkausta on väärä ja epäraamatullinen. Vanhan liiton lihan ympärileikkaus suoritettiin syntymän jälkeen. Uuden Liiton Herran Jeesuksen ympärileikkaus Pyhässä Hengessä tapahtui uudestisyntymän seurauksena. Raamattu opettaa VT:n ympärileikkauksen olevan esikuva Uuden Liiton Herran Jeesuksen Pyhän Hengen ympärileikkauksesta, ei vesikasteesta. Syntyminen Jumalan lapseuteen merkittiin vanhassa liitossa lihan ympärileikkauksella ja Uudessa Liitossa Herran Jeesuksen ympärileikkauksella Pyhässä Hengessä. Särelä opettaa väärin sanomalla, että Jumala vaikuttaa uskon lapsessa kasteen kautta. Raamatun opetuksen mukaan Jumala vaikuttaa ihmisessä uskon Herraan Jeesukseen, Jumalan sanan kuulemisen kautta, ei vesikasteen kautta.
Room 10: Uhri tahattomien syntien edestä Markku Särelä: Vanhan liiton aikana oli erityinen uhri, joka toi sovituksen ylimmäiselle papille ja hänen perheellensä sekä "kaikelle seurakunnan kansalle" (3 Moos. 16:33). Uhri toimitettiin "israelilaisten saastaisuudesta ja heidän rikoksistaan, olivatpa heidän syntinsä minkälaiset tahansa" (3 Moos. 16:16). Niihin sisältyivät myös "tahattomat synnit" (Hebr. 9:7). Uhri toi vuosittain sovituksen ylimmäisen papin pienillekin lapsille samoin kuin seurakuntaan kuuluville pienokaisille. jos jo silloin oli kaikkia koskeva sakramentti tarpeen, yhtä hyvin se on tarpeen Uudessa liitossa. Kaste on ainoa tällainen sakramentti, jonka voimme antaa pienelle lapselle. Uudestikastajat viittaavat siihen, ettei lapsilla ole tietoisia, tahallisia syntejä. Mutta jos "tahattomista synneistä" oli Vanhassa liitossa säädetty sakramentti, täytyy sellaiset synnit saada anteeksi nytkin. Kristus on uhrannut itsensä kaikkien syntien edestä. Kasteessa me pääsemme osallisiksi hänen sovintouhristaan ja sijaiskuolemastaan ja siinä lasten tahattomat synnit pestään pois. Vanhassa liitossa ei ollut sakramenttia, eikä Uudessakaan Liitossa ole kirkon opettamaa sakramenttioppia (Sakramentti). Särelä sotkee taas vanhan liiton kumoutuneen järjestyksen Uuden Liiton järjestykseen. Uudessa Liitossa ei ole kerran vuodessa suurta sovituspäivää, jossa Jumalan seurakunta ja heidän lapsensa saisivat syntinsä anteeksi. Uudessa Liitossa saadaan synnit anteeksi henkilökohtaisesti parannuksenteon kautta. Herran Jeesuksen sovintoveri tuo syntien anteeksiantamuksen Uuden Liiton järjestyksessä, ei vesikaste. Uudessa Liitossa syntien anteeksiantamus vastaanotetaan uskon kautta Herraan Jeesukseen. Uuden Liiton järjestyksen mukaan tulee uskoa henkilökohtaisesti Herraan Jeesukseen. Uudessa Liitossa ei ole voimassa syntien anteeksiantamusta, pelastusta ja seurakunnan jäsenyyttä muuta kuin henkilökohtaisen uskon kautta. Vanhan liiton järjestys on kumottu.
Hebr 9:
Ef 1:7 jossa meillä on
lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen
armonsa rikkauden mukaan. Jooelin Jesajan ja Sakarjan profetiat
Markku Särelä: Jooelin
ennustuksesta oli jo aikaisemmin puhetta. Pyhän Hengen lupaus koski
"kaikkea lihaa": poikia ja tyttäriä, nuorukaisia, vanhuksia,
palvelijoita ja palvelijattaria. (Jooel 2:28,29). Jooelin profetia oli täyttynyt helluntaipäivänä, kun Pyhä Henki vuodatettiin Uuden liiton seurakunnan sydämiin. Apostoli Pietari tuo esille, että Jooelin profetian lupaama lupaus Pyhän Hengen lahjasta saadaan parannuksen teon ja uskon kautta Herraan Jeesukseen, ei siis vesikasteessa. Lupaus koskee kaikkia, jotka tekevät parannuksen ja uskovat Herraan Jeesukseen.
Apt 2: Jesajan kirjan sanoma veden vuodattamisesta janoavaisen päälle ei tarkoita vesikastetta, vaan osallisuutta Herraan Jeesuksen, joka on elävän veden lähde, eli osallisuus Pyhästä Hengestä uskon kautta Herraan Jeesukseen.
Joh 7:
Joh 4: Särelän mukaan Herran Jeesuksen seurakunta kasvaa vesikasteen kautta, sillä se synnyttää siihen lapsia. Särelä opettaa vanhan liiton kumoutunutta järjestystä, jossa luonnollisen syntymän kautta Israelin kansaan syntyneet lapset saivat osallisuuden seurakuntaan. Uuden Liiton järjestyksessä jokaisen ihmisen on tehtävä parannus, että voi päästä Uuden Liiton seurakunnan osallisuuteen. Uudessa Liitossa ei tulla seurakunnan jäsenyydestä osallisiksi vesikasteen kautta, vaan uudestisyntymän kautta (Pyhästä Hengestä), jota edeltää parannuksen teko ja evankeliumiin uskominen. Särelän opetus on tässäkin kohden väärää ja epäraamatullista. Särelä opettaa Jesajan 49 luvun sanojen "Katso, minä kohotan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti, niin he tuovat sinun poikasi sylissänsä ja kantavat sinun tyttäresi olkapäillään" toteutuvan lasten kasteessa. Jesajan 49 luku ei opeta kirkollista lapsikastetta, vaan Israelin palauttamista takaisin maahansa pelastuksen vastaanottamista. Särelä kirjoittaa ettei vesikaste edellytä kävelytaitoa, sillä lapset voidaan sylissä kantaa kasteelle. Särelä tekee väärän johtopäätöksen tulkitsemalla väärin vanhan liiton profeettojen sanoman, joka ei opeta sanaakaan Uuden Liiton lapsikasteesta, koska Uudessa Liitossa ei ole lapsikastetta, vaan vesikaste joka vastaanotetaan parannuksen ja uskon (uskominen Herraan Jeesukseen) syntymisen seuraamuksena. Uudessa Liitossa ei ole yhtään kohtaan, jossa joku olisi viety vesikasteelle sylissä kantaen, vaan jokainen kastettu käveli sinne omin jaloin. Markku Särelä: Johannes Kastaja saarnasi kääntymyksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi. (Matt. 3; Mark. l; Luuk. 3; Joh. l). ... Kaste oli välttämätön Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi, sillä se antoi synnit anteeksi. Johanneksenkin kaste oli armonväline, vaikka se eräissä kohdin erosikin kristillisestä kasteesta. .... Armonvälineinä Johanneksen kaste ja kristillinen kaste ovat toisiinsa verrattavat. Johanneksen kasteesta voidaan tehdä lapsikastetta koskevia johtopäätöksiä. (s.42)
Matt 3:
Mark 1:
Luuk 3: Särelä opettaa vastoin Jumalan sanaa, sillä Johanneksen vesikaste ei tuonut syntien anteeksiantamusta, vaan se kun ihmiset tunnustivat syntinsä ja siksi heidät kastettiin. Käsite parannuksen kaste tarkoittaa, sitä kun ihmiset tunnustivat syntinsä, niin he saivat syntien anteeksiantamuksen ja sen merkiksi heidät kastettiin. Johanneksen kasteesta ei voi vetää sellaista johtopäätöstä, että hän olisi kastanut sylivauvoja, silla Raamatun mukaan Johannes kastoi vain sellaisia ihmisiä jotka tekivät parannuksen ja tunnustivat syntinsä. Raamatun selkeä sana sulkee pois sylivauvojen ja todella pienten lasten kastamisen. Markku Särelä: Johannes Kastajan tehtävästä oli ennustettu: "Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen." (Mal. 4:5,6). Tämän ennustuksen vahvistaa Uusi Testamentti. Enkeli ilmoitti Sakariaalle, Johanneksen isälle: "Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta. Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö. Ja hän käy Hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." (Luuk. 1:15-17). Johanneksen toiminta kesti vain kotvasen, joten lapset tässä yhteydessä eivät voi tarkoittaa tulevia sukupolvia. Asiaa ei voi ymmärtää myöskään niin, että Johannes olisi kääntänyt silloin elävien juutalaisten sydämet heidän esi-isiensä puoleen, koska Johannes käänsi myös isien sydämet lasten puoleen. Eihän Johannes voinut kääntää jo kuolleitten esi-isien sydämiä. Kysymyksessä olivat siis Johanneksen aikana eläneet isät ja lapset. Isien sydänten kääntäminen lasten puoleen ja lasten sydänten kääntäminen isien puoleen viittasi siihen sydämestä lähtevään uskonyhteyteen, joka perheessä vallitsi Johanneksen antaman kasteen voimasta. (s.43) Markku Särelä: Kaste oli Johanneksen saarnatoiminnan keskeinen kohta. Sii4ä hän sai Kastajan nimenkin. Tämän valossa ei voi ajatella mitään muuta välinettä kuin kaste, jolla Johannes käänsi lapset. Johanneksen kaste sisälsi siis lapsikasteen! (s.44) Särelän opetus on taas kerran pahasti Raamatun vastaista. Isien kääntyminen lasten puoleen ja lasten kääntyminen isien puoleen ei tarkoita lapsikastetta, eikä vesikastetta. Luukkaan evankeliumi kertoo mitä tämä isien ja lasten kääntyminen on. Luukkaan evankeliumin mukaan Johannes Kastaja kääntää monia Israelin kansasta Herran Jumalan tykö, eli tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun. Kääntyminen Herran puoleen Johanneksen toiminnan kautta tapahtui parannus sanoman julistamisen jälkeen, kun ihmiset tekivät parannuksen ja tunnustivat syntinsä. Johannes Kastaja osoitti myös Israelin kansalle, että Herra Jeesus on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Näin uskon kautta Herraan Jumalaan isien sydämet myös kääntyvät oikealla tavalla lasten puoleen sekä lasten sydämet isien puoleen. Kyse ei siis ole kirkollisesta lapsikasteesta, vaan uskosta Raamatun Jumalaan, jonka kautta Herralle toimitetaan valmistettu kansa. Markku Särelä: Matteus kirjoittaa evankeliumissaan: "Silloin vaelsi hänen (= Johanneksen) tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä." (Matt. 3:5-6). Johanneksen kasteelle tulivat miehet ja vaimot, nuorukaiset, vanhukset ja lapset, palvelijat ja sanalla sanoen kaikki. Johannes kastoi kaikki muut paitsi ne, jotka elämällään ja tunnustuksellaan osoittivat katumattomuutta. Heille hän sanoi: "Kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?" (Matt. 3:7). Kaste oli pakopaikka, johon voitiin piiloutua Jumalan vihalta. Siinä päästiin Jeesuksen suojaan, josta Isä sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt." (Matt. 3:17). Kaste toi kastetun Jumalan rakkauden piiriin. Jokaiselle katuvalle se oli tarkoitettu, vain katumattomat suljettiin siltä pois. Johannes Kastajassa Jumala oli vaikuttanut uskon jo äidin kohdusta lähtien. Hän - jos kuka - tiesi, että Jumala ottaa armoihinsa pienenkin lapsen. (s. 44) Raamatun sanan mukaan Johannes Kastaja kastoi vain ne jotka tunnustivat syntinsä. Tämä tarkoittaa sitä ettei Johannes Kastaja kastanut sylivauvoja eikä todella pieniä lapsia. Johannes Kastajan tehtävänä oli toimia sanansaattajana, joka kertoi Israelin kansalle Herran Jeesuksen olevan Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Johannes Kastajan tehtävä oli ainutlaatuinen, sillä hänen tuli tunnistaa Israelin Messias sekä osoittaa Hänet Israelin kansalle. Koska Johannes Kastajan tehtävä oli näin ainutlaatuinen, niin siksi hänet täytettiin Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa. Johannes Kastaja on ainoa ihminen, joka on täytetty Pyhällä Hengellä äitinsä kohdussa, eikä sitä tapahdu enää koskaan kenenkään muun ihmisen kohdalla. Raamattu ei opeta, että kukaan toinen lapsi voisi täyttyä Pyhällä Hengellä äitinsä kohdussa kuin Johannes Kastaja. Eikä Raamattu opeta, että sylivauvat saavat Pyhän Hengen vesikasteessa, vaan että parannuksen tehneet ja Herraan Jeesukseen uskoneet ihmiset kastettiin vedessä uskon tulemisen seurauksena. Täten vetoamalla Johannes Kastajan täyttymiseen Pyhällä Hengellä äitinsä kohdussa ei voi puolustaa lapsikastetta ja sitä, että Jumala antaisi Pyhän Hengen sylivauvalle vesikasteessa. Johannes kastaa Jeesuksen Markku Särelä: Jeesus tunnusti kantavansa maailman syntejä ja käyvänsä kärsimykseen niiden tähden, kun hän meni kasteelle. Mitä tämä sanoo lapsikasteesta? Paljonkin sille, joka asian ymmärtää (sapienti sat). Koska kerran lasten synnit olivat Jeesuksen kannettavina, täytyy lapset kastaa Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen. (s.45)
Apt 3:
Apt 17: Apt 2:41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
Fil 3: Raamatun opetuksen mukaan ketään muita ei kastettu vedessä kuin niitä jotka tekivät parannuksen ja uskoivat Herraan Jeesukseen. Tämä sulkee pois totaalisesti sylivauvojen kastamisen. Raamattu ei opeta, että sylilapset ja todella pienet lapset pitää kastaa, koska Herra Jeesus on kantanut ihmisten synnit. Raamattu opettaa Uuden Liiton järjestyksen mukaan, että ihmisen tulee tehdä parannus ja uskoa Herraan Jeesukseen, että hän voi saada synnit anteeksi. Kun lapset kasvavat siihen ikään, että he voivat tehdä parannusta synneistään ja uskoa evankeliumin Herrasta Jeesuksesta, niin vasta sen jälkeen heidät voidaan kastaa. Raamattu opettaa, että Herran Jeesuksen uskon kautta Jumala vanhurskauttaa ja ottaa Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen ne ihmiset, jotka henkilökohtaisesti itse uskovat Herraan Jeesukseen, jotka ovat kastettu uskoon tulon jälkeen, uskoon tulemisen seuraamuksena. Tämä sulkee pois sylivauvojen ja todella pienten lasten kastamisen. Markku Särelä: Uudestikastajat vetoavat siihen, että Jeesus tuli kasteelle vasta aikuisena, 30 -vuotiaana. Heidän mukaansa Jeesuksen esimerkkiä pitäisi seurata. 47) Ensiksikään he eivät ole ymmärtäneet Jeesuksen vastaanottaman kasteen ainutlaatuisuutta. Johannes Kastaja käsitti sen heti. Toiseksi Johannes Kastaja oli vain 6 kuukautta Jeesusta vanhempi. Vasta hän alkoi Jumalan säätämän kasteen. Hän ryhtyi julkiseen toimintaan vanhatestamentillisen tavan mukaan 30 -vuotiaana kuten Jeesuskin (4 Moos. 4:3; Luuk. 3:23). Ei ollut siis mitään mahdollisuutta, että Jeesus olisi kastettu aikaisemmin. Aabraham ympärileikattiin 99 -vuotiaana, Iisak 8 päivän vanhana. Jeesus kastettiin 30 -vuotiaana, meidät voidaan kastaa lapsina. Jeesuksen esimerkin seuraaminen ei tarkoita hänen toimiensa jäljittelemistä, vaan ristimme kantamista ja Jumalan tahdon noudattamista kutsumuksessamme ja asemassamme. Jeesus meni kasteelle heti, kun Johannes alkoi kastetoimintansa. Samoin meidän tulee viedä lapsemme kasteelle heti, kun se on mahdollista. Koska ikärajaa ei ole annettu, heidät voidaan kastaa vaikka heti syntymän jälkeen. (s.45-46)
Kol 1: Särelän käyttämä sanonta uudestikastaja on halveeraava pilkkanimitys uskovista, jotka Raamatun sanan opetuksen mukaisesti vastaanottavat vesikasteen uskon syntymisen jälkeen. Totta kai Herran Jeesuksen opetuslasten tulee seurata Herran Jeesuksen esimerkkiä. Johanneksen kaste oli tarkoitettu syntisille, jotka olivat tehneet parannuksen ja uskoivat Jumalaan. Herra Jeesus ei ollut syntinen, eikä tarvinnut parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Herra Jeesus meni Johanneksen kastettavaksi siksi, että Hän syntien Sovittajana sekä syntiuhrina samastui ihmisiin, joiden synnit Hän on sovittanut. Sekä myös siksi, että Herran Jeesuksen esikoisena tulisi olla kaikessa ensimmäinen. Herra Jeesus oli synnitön ja otti kasteen Johannekselta, että Hän olisi myös ensimmäinen Uuden Liiton järjestyksen mukaisessa uskossa, joka on usko Jumalaan, osallisuus Pyhään Henkeen sekä vesikasteen vastaanottaminen uskon syntymisen jälkeen. Johannes Kastajan kaste edellytti henkilökohtaista uskoa Jumalaan ja tämä seikka sulkee pois kirkollisen sylivauvakasteen, sillä Raamatullinen vesikaste vastaanotetaan aina uskoon tulemisen jälkeen, uskon syntymisen seuraamuksena. Herran Jeesuksen esimerkin seuraaminen koskien Hänen vesikastettaan tarkoittaa totisesti Hänen esimerkkinsä seuraamista, jossa ensin on usko Jumalaan, jonka jälkeen vastaanotetaan vesikaste. Raamattu ei opeta, että sylivauvat pitää viedä kasteelle heti kun se on mahdollista, koska ketään ei kastettu ilman parannuksentekoa ja uskoa Herraan Jeesukseen. Jeesuksen kastetoiminta ja lapset
Markku Särelä: Lähtekäämme nyt
löytöretkelle Raamattuun tutkimaan, mitä siellä oli ennustettu
tulevan Messiaan kasteesta. Tarkatkaamme samalla, mitenkä lapsikaste
avautuu itsestään selvänä asiana ennustuksista. Messiaan ajasta ja
Uudesta liitosta oli ennustettu:"Minä vihmon teidän päällenne
puhdasta vettä , imi että te puhdistutte ; kaikista
saastaisuuksistanne ja kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja
minä annan teille uuden sydämen ja uuden hengen minä annan teidän
sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan
teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja
vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan." (Hes.
36:25-27). "Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen
heidän sydämiinsä... Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä
suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa
enkä enää muista heidän syntejänsä." (Jer. 31:33,34). Hesekiel ja
Jeremia puhuvat molemmat yllä olevissa kohdissa samasta
asiasta, nimittäin uudestisyntymisestä. Hesekiel sanoo, että se
tapahtuu puhdasta vettä vihmomalla eli kasteessa. Jeremia sanoo sen
koskevan pienimpiäkin. Molemmat osoittavat syntien anteeksisaamisen
olevan kaiken keskus. Meillä on oikeus yhdistää nämä
ennustukset, niin että toisesta löydämme kasteen ja toisesta lapset,
koska on kysymys samasta asiasta. Tämän vahvistaa Jumalan sinetillä
Hebrealaiskirje, joka lainaa molempia ennustuksia: " 'Tämä on se
liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan',
sanoo Herra: 'Minä panen lakini heidän sydämeensä ja kirjoitan ne
heidän mieleensä' ja 'heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa minä en
enää muista'… niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä
uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta
ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä…" (Hebr. 10:16,17,22). Jeesuksen
kastetoiminta samoin kuin Johanneksen oli välttämätöntä valmistusta
siirryttäessä Uuden liiton seurakunnallisuuteen. Silloinen aika oli
ylimenoaikaa, kuten Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle Syykarin
kaivolla: "Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella
ettekä Jerusalemissa... Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset
rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa." (Joh. 4:21,23).
Jeesuksen kasteen olemus edellytti ennustusten valossa lasten
kastamista. Ennustukset samaistavat Jeesuksen toimittaman kasteen ja
helluntain jälkeisen Uuden liiton kasteen. Tuollaisena
ylimenoaikana saatettiin joutua joissakin tapauksissa viivyttämään
kastetta ensimmäiseen helluntaihin. Mahdollisesti näin oli
samarialaisen naisen laita, jolle Jeesus puhui "elävästä vedestä" (Joh.
4:10). Apostoli Johannes on liittänyt kertomuksen siihen yhteyteen,
jossa hän kuvaa Jeesuksen kastetoimintaa (Joh. 4:1,2). Yhtä
mahdollista on, että Jeesus kastoi samarialaisen naisen. Olennaista
ei ole, mitä silloin tapahtui, koska Pyhä Henki ei ole sitä
yksityiskohtaisesti ilmoittanut. Me katsomme asian olemusta. Jos
kerran "elävää vettä” 51) voitiin antaa samarialaiselle naiselle, ei
mikään estänyt antamasta sitä lapselle. Mahdollisesti ne lapset,
jotka Jeesus siunasi, kastettiin. Jos jostakin syystä sitä ei tuona
ylimenoaikana vielä voitu tehdä, Jeesus huolehti kuitenkin siitä,
että lapset saivat häneltä saman siunauksen, minkä kastekin antaa.
(Mark. 10:13-16). On myös huomattava, että ennen helluntaita olivat
Vanhan liiton sakramentit vielä voimassa. Pienten lasten tila ei
silloin ollut yhtä Vesi Pyhän Hengen vertauskuvana Hesekielin kirjan puhdas vesi, joka puhdistaa saastaisuudesta ei tarkoita vesikastetta, vaan Pyhää Henkeä, jonka kautta Uuden Liiton uskova saa voiman vastustaa ja kuolla pois synneistä.
Hes 36: Tekstiyhteys osoittaa puhtaan veden olevan Pyhä Henki, jonka kautta Israelin kansan jäännös saa voiman puhdistautua synnin saastaisuudesta, kun he päivien lopulla uskovat Herran Jeesuksen olevan Israelin Messias sekä Pelastaja. Kyse ei ole kirkollisesta vesikasteesta, vaan synneistä puhdistumisesta Pyhän Hengen voiman kautta.
Jer 31: Jeremian kirja puhuu samasta asiasta. Uudessa Liitossa Pyhän Hengen voiman kautta Herran laki (Torah-opetus), eli Uuden Liiton järjestyksen mukainen opetus asetetaan Herran Jeesuksen opetuslapsen sydämeen. Jer 2:13 Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä. Jer 17:13 Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran."
Joh 7:
Joh 4: Herra Jeesus opetti samaa asiaa tuomalla esille sen, että puhdistava vesi (elävä vesi) tarkoittaa Pyhän Hengen voimaa, ei kirkollista vesikastetta. Herran Jeesuksen veri tuo puhdistuksen synneistä
Hebr 9:14 kuinka paljoa
enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta
uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme
kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Raamatun opetuksen mukaan Herran Jeesuksen veri tuo puhdistuksen synneistä, ei kastevesi. Herran Jeesuksen opetuslapset vihmotaan Jeesuksen verellä, ei vesikasteessa. Pietarin kirjeestä tulee myös esille opetus, että Pyhän Henki pyhittää Herran Jeesuksen opetuslapset, joka tarkoittaa Pyhän Hengen voiman kautta tapahtuvaa Jumalan tahdon mukaista elämää, jossa Pyhän Hengen avulla puhdistutaan synneistä, kun Herran Jeesuksen opetuslapsi Jumalan armosta Pyhän Hengen voiman kautta kuolee pois syntitavoista ja tottumuksista. Uudestisyntyminen ei tapahdu vesikasteessa Hesekiel ja Jeremia eivät puhuneet uudestisyntymisen tapahtuvan vesikasteessa, sillä uudestisyntyminen tapahtuu kun ihminen tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin Herrasta Jeesuksesta ja saa sen sinetiksi sydämeensä Pyhän Hengen.
1 Piet 1: Uudestisyntyminen tapahtuu Jumalan sanan kautta, kun ihminen tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin Herrasta Jeesuksesta, jonka jälkeen Jumala antaa uskovan ihmisen sydämeen Pyhän Hengen sinetiksi ja merkiksi uudestisyntymisestä. Särelä yhdistää väärin Hesekielin ja Jeremian kirjan opetukset koskemaan kirkollista kastetta, joista Hesekiel ja Jeremia eivät opeta yhtään mitään.
Hebr 10: Särelä opettaa Hesekielin ja Jeremian opettavan uudestisyntymisestä, joka tapahtuu vesikasteessa. Tämän väitteensä tueksi Särelä sanoo heprealaiskirjeen luvun kymmenen vahvistavan vesikasteessa tapahtuvan uudestisyntymisen. Särelä on jälleen kerran pahasti erehtynyt. Heprealaiskirjeen kymmenes luku opettaa Herran Jeesuksen verestä, jonka kautta saadaan synnit anteeksi, sillä Hänen verensä vihmoo opetuslasten sydämet puhtaaksi pahasta omastatunnosta. Heprealaiskirjeen 10 luvun ja jakeen 22 opetus ruumista, joka pestään puhtaalla vedellä ei tarkoita vesikastetta, vaan Pyhän Hengen voiman kautta tapahtuvaa puhdistusta synneistä. Kuten edellä on käyty läpi, niin Raamatun kielessä veden vertauskuvallinen merkitys on Pyhä Henki. Hebr 10:22 jae puhuu samasta asiasta kuin Hesekiel 36:25.
Hes 36: Puhdas vesi viittaa Pyhään Henkeen ja Pyhän Hengen toimintaan, ei kirkolliseen vesikasteeseen. Alkutekstin sana tahor todistaa kyseessä olevan Pyhän Hengen vaikutuksen. Hesekielin luvussa 36 jakeessa 25 oleva puhdas sana hepreaksi tahor, joka tarkoittaa puhdasta, puhdasta fyysisesti ja moraalisesti. Kun tutkimme koko tekstiyhteyden, niin puhdas vesi liitetään uuteen sydämeen ja uuteen Henkeen (Pyhä Henki), jonka kautta Jumala vaikuttaa sen, että Uuden Liiton Jumalan seurakunta elää ja vaeltaa Uuden Liiton opetusten ja käskyjen mukaisesti. Pyhän Hengen kautta Jumala vaikuttaa Herran Jeesuksen opetuslapsen toimimaan Jumalan sanan opettaman moraalin mukaisesti. Jumala parantaa myös Pyhässä Hengessä ruumiin sairaudet ja tuo Herran Jeesuksen opetuslapselle fyysisen terveyden. Alkukielen valossa Hesekielin kirjan puhtaan veden pitää tuoda moraalinen puhtaus sekä fyysinen puhtaus, eli ruumiin sairauksista parantumisen. Pyhä Henki vain voi tuoda moraalisen puhtauden Herran Jeesuksen opetuslapsen sydämeen sekä sairauksista parantumisen. Täten on selvää ettei Hesekiel opettanut kirkollista vesikastetta, vaan Pyhän Hengen toimintaa. Markku Särelä: Raamattu kertoo kolme eri tapausta Jeesuksen elämästä, joista käy ilmi hänen suhteensa lapsiin. Jeesuksen suhtautuminen luo oikean pohjan lapsikastekysymykselle. Ensimmäisessä tapauksessa Jeesus vastaa kysymykseen, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. (Matt. 18:1-14; Mark. 9:33-37; Luuk. 9:46-48). 52) Jeesus asettaa lapsen aikuisen esikuvaksi ja sanoo: "Totisesti minä sanon teille, ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan." (Matt. 18:3). Kysymyksessä ei ollut varttunut lapsi, vaan pienokainen (Matt.18:6: "pieni"). Koko esikuva menettää merkityksensä, jos kertomuksen lapsi ajatellaan itsenäisiin tahdonratkaisuihin kypsyneeksi. Kysymyksessä oli Vanhan liiton armolupauksista osallinen lapsi, joka uskoi. Jeesus varoitti: "Joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." (Matt. 18:6). Kertomuksessa mainitaan, että Jeesus "kutsui tykönsä lapsen" (Matt.18:2). Tästä maininnasta ei käy ilmi, tuliko lapsi itse vai tuotiinko hänet. Jeesus kutsui tykönsä sellaisen lapsen, joka oli paikalla. Vertauskohdan kärki ei suuntaudu lapsen kävelytaitoon tai muihin avuihin, vaan "lapsenkaltaisuuteen". Siinä suhteessa kaikkein lapsenmielisin on paras esikuva, kun taas itsenäisiin tahdonratkaisuihin pystyvä tai suorastaan jumalallisilla asioilla järkeilevä henkilö on Jeesuksen antaman esikuvan vastakohta. (s.49-50)
Matt 18: Alkutekstin mukaan Herra Jeesus kutsui lapsen luoksensa. Tämä todistaa lapsen olleen sellaisessa iässä, jossa hän ymmärsi puhetta. Kyseessä ei ollut siis sylivauva, vaan lapsi joka käveli omin jaloin Jeesuksen luokse. Herra Jeesus opetti opetuslapsilleen nöyrtymistä sellaisen lapsen kaltaiseksi, joka kykeni ymmärtämään Hänen puheensa ja tulemaan Hänen pyynnöstään Hänen luoksensa. Raamattu edellyttää Jumalan luokse tulevalta uskoa Häneen. Herran Jeesuksen esimerkki lapsesta, joka ymmärsi Hänen puheensa ja tuli Hänen luokseen Jeesuksen pyynnöstä on totisesti todiste uskosta, jonka johdosta ihminen tulee Jeesuksen luokse uskomalla Häneen. Alkuteksti käyttää lapsesta sanaa paidion, joka tarkoittaa myös sellaista lasta, joka kykenee ymmärtämään puhetta ja kävelemään omin jaloin. Matteus luku 18 todistaa selkeästi, että lapsi kykeni ymmärtämään puhetta sekä kävelemään omin jaloin. Herra Jeesus sanoi, että se joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi (joka ymmärsi puheen ja tuli Jeesuksen pyynnöstä Hänen luokseen) on suurin taivasten valtakunnassa. Kyse ei siis ollut sylivauvan kaltaisesta lapsesta, eikä tämä kohta tue kirkollista lapsikastetta, vaan päinvastoin kumoaa sen osoittamalla uskoa, joka edellyttää ymmärrystä sekä kykyä tulla henkilökohtaisesti Jeesuksen luokse. Raamattu käyttää sylivauvasta sanaa prefos-prephos, joka käy selvästi ilmi esimerkiksi näistä jakeista:
Luuk 2: 1 Piet 2:2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset (prephos) sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, Kun Raamattu puhuu vastasyntyneistä lapsista, eli sylivauvoista, niin se käyttää sanaa prefos.
Markku Särelä: Toisessa tapauksessa
Jeesus siunaa lapsia (Matt. 19:13-15; Mark. 10:13-16; Luuk.
18:15-17). 53) Lapsia "tuotiin" eli kannettiin Jeesuksen tykö.
Opetuslapset moittivat tuojia. Mutta Jeesus suorastaan närkästyi
siitä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö
54) heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta." (Mark.
10:14). Matteus ja Markus käyttävät Jeesuksen tykö tuoduista
lapsista sanaa paidion, jota Uusi Testamentti käyttää 0 – 12 -
vuotiaista. 55) Luukkaan sananvalinta on mielenkiintoinen: "He
toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia (kai ta brefee)." (Luuk.
18:15). Luukkaan "pienistä lapsista" käyttämä sana brefos on
äskensyntynyt lapsi, vauva. Samaa sanaa käytetään myös sikiöstä.
Luukkaan maininnasta, että Jeesus siunasi myös pieniä lapsia, käy
ilmi, että kysymyksessä olivat lapset sylivauvoista jonkin verran
isompiin asti, siis kaikki lapsenmieliset. Muille Jeesus sanoi:
"Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei
pääse sinne sisälle." (Luuk. 18:16). Lapset eivät kuuluneet
luonnostaan Jumalan valtakuntaan, vaan heidän täytyi ottaa se
vastaan. Sitä varten olivat silloin voimassa vielä myös Vanhan
liiton sakramentit, ympärileikkaus ja uhrit, lupauksineen. Nyt oli
näiden sakramenttien varsinainen sisältö, Jeesus, paikalla. Lasten
estäminen Jeesuksen tykö tulemasta oli suuri synti ja
Luuk 18: Luukkaan evankeliumin 18 luvussa on sylivauvoja (prefos), jotka tuotiin Jeesuksen luokse sekä lapsia (paidion), jotka ymmärsivät puhetta ja Jeesuksen kutsusta menivät Hänen luokseen. Herra Jeesus käytti sanaa paidion lapsista, jotka kykenivät itse tulemaan Hänen luokseen, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Jeesus jatkoi sanoen, että joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa kuten lapset (paidion), jotka ymmärsivät puhetta ja tulivat Jeesuksen pyynnöstä Hänen luokseen ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Herra Jeesus opetti Uuden Liiton uskon järjestystä. Lapset (paidion) kuulivat ja ymmärsivät Jeesuksen puheen ja he uskoivat Jeesuksen kutsua ja pyyntöä tulla Hänen luokseen menemällä Hänen luoksensa. Herra Jeesus opetti, että Jumalan valtakunnan kutsu tulee ottaa vastaan samalla tavalla kuin lapset (paidion), jotka uskoivat Jeesusta tulemalla Hänen luoksensa. Uskoa voi kaikki ihmiset, niin pienet kuin isot, jotka ymmärtävät evankeliumin Herrasta Jeesuksesta ja uskovat Häneen. Tämä kohta ei opeta sylivauvakastetta, vaan henkilökohtaista uskoa Herraan Jeesukseen. Herra Jeesus siunasi lapsia, mutta ei kastanut heitä. Itse asiassa luterilainen kirkko opettaa opettaa montaa erilaista tietä Jumalan luokse (sylivauvoille kasteessa ilman omaa uskoa ja aikuisille kasteen kautta kun he uskovat Jeesukseen tai vain ilman uskoa liittyvät kirkkoon).
Markku Särelä: Kolmas kertomus
puhuu lapsista, jotka huusivat pyhäkössä ylistystä Jeesukselle (Matt.
21:15,16). 57) Nyt närkästyivät ylipapit ja kirjanoppineet. Silloin
Jeesus sanoi: "Ettekö ole koskaan lukeneet: Lasten ja imeväisten
suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen?" Kiitos on uskon
hedelmä. jos lapsilla on uskon hedelmiä, heillä on uskokin. Uskon
hedelmää, kiitosta, on jo imeväisellä. Jeesus ei tee eroa pienemmän
ja vähän varttuneemman imeväisen välillä. Niihin aikoihin lasta
saatettiin imettää kaksi - kolmekin vuotta (2 Makk.7:27), Tällä ei
ole kuitenkaan olennaista merkitystä kastekysymystä ajatellen. 2 – 3
-vuotias ei voi tehdä aikuisen tapaan tietoisia ratkaisuja uskon
asioissa. Hänen kasteelle tulemisensa riippuu vanhempien
päätöksestä. Olennaista aiheemme kannalta on, että imeväiset uskovat
Pyhän Hengen vaikutuksesta. Johannes Kastajalla oli Pyhä Henki jo,
kun hän oli äitinsä kohdussa. Hän kuuli Marian Pyhässä Hengessä
lausumat sanat ja "hypähti ilosta" (Luuk. 1:41-44).
Matt 21:
Lapset jotka huusivat Pyhäkössä sanoen
Särelä opettaa ihan oikein ettei 2-3 vuotiaat lapset voi tehdä tietoisia ratkaisuja uskon asioissa. Särelä opettaa siinä väärin kun hän kirjoittaa, että lapsen kasteelle tuleminen riippuu vanhempien päätöksestä. Raamattu ei opeta missään kohtaa, että sylivauvojen tai pienten lasten kastaminen riippuu vanhempien päätöksestä kastaa heidät. Täten Särelän opetus on väärä opetus. Särelä opettaa väärin ja ristiriitaisesti kirjoittaen ettei 2-3 vuotiaat lapset kykene tekemään tietoisia ratkaisuja uskon asioissa, mutta kuitenkin imeväisiässä olevat lapset uskovat Pyhän Hengen vaikutuksesta. Särelä vetoaa Johannes Kastajaan, jolla oli jo Pyhä Henki äitinsä kohdussa. Olen vastannut tähän väitteeseen otsikossa Johanneksen kaste ja lapset. Johannes Kastajan tapaus ei vahvista kirkollista sylivauvakastetta, sillä Johannes Kastaja oli Messiaan sanansaattaja, jonka tehtävä oli osoittaa kansalle Jeesus Israelin kansan Messiaana, joka Jumalan Karitsana ottaa pois maailman synnit. Johannes Kastajan tapaus oli poikkeus ja erikoistapaus, jota ei tapahtunut kenellekään muulle lapselle eikä tule tapahtumaan. Raamatun opetuksen mukaan vesikaste ei synnytä pelastavaa uskoa, sillä pelastava usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta ja siihen uskomisesta: Ef 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
Room 10:
Markku Särelä: Lapsikasteen
hylkääjät väittävät, ettei lapsi voi uskoa. Koska kaste ei ilman
uskoa hyödytä, he jättävät lapset kastamatta. He eivät ole voineet
todistaa Raamatulla, ettei lapsi usko. Tässäkin asiassa
todistustaakka on heidän. Jeesuksen mukaan lapsi uskoo. Näin eräältä Herra Jeesus ei ottanut uskon esikuvaksi imeväisikäisiä sylivauvoja (prefos), koska heillä ei ole kykyä ymmärtää puhetta ja uskoa. Herra Jeesus otti uskon esikuvaksi sellaisen lapsen uskon, joka kykenee ymmärtämään puhetta ja uskomaan Jeesukseen tulemalla henkilökohtaisesti Jeesuksen luokse Hänen pyynnöstään. Särelän oppi on Raamatun vastainen. Markku Särelä: "Jumalan salaisuuksia" (1 Kor. 4:1) eli armonvälineitä tulee hoitaa siten, että niiden tarkoitus voi toteutua, ei vastoin niiden tarkoitusta. Siitä syystä emme epää kastetta lapsilta, koska siten jättäisimme heidät vaille Jeesuksen antamaa siunausta. Jumala ei ole tosin sitonut itseään armonvälineisiin, mutta meillä ei ole mitään lupausta siitä, että hän toimisi niiden ulkopuolella. Me emme voi jäädä sen varaan, mitä Jumala salatussa viisaudessaan voi tehdä. Siksi emme uskalla emmekä halua jättää lapsia kastamatta. Raamattu ei opeta sylivauvojen kastamista, sillä Raamatun mukaan vain ne kastettiin, jotka tekivät parannuksen ja uskoivat Herraan Jeesukseen. Kun lapsi kasvaa ja tekee parannuksen sekä uskoo Herraan Jeesukseen, niin hänet voidaan kastaa vedessä. Sylivauvojen kirkollinen kastetoimitus on turha teko, eikä se ole Raamatullinen kaste, vaan uskonnollinen perinnäissääntö ja väärä harhaoppi. Vesikaste ei ole ovi seurakuntaan Markku Särelä: Kasteen merkitystä korostaa erityisesti se, että se liittää ihmisen uskon kautta Jumalan näkymättömän ja myös paikallisen seurakunnan jäseneksi. (s.54) Särelä opettaa vastoin Raamatun opetusta, sillä Raamatun opetuksen mukaan kun ihminen uskoo evankeliumin Herrasta Jeesuksesta, niin Herra itse liittää uskovan seurakuntaansa uskon kautta, jossa Jumala liittää uskovan seurakuntaansa Pyhän Hengen kasteessa, jonka uskova saa Jumalan armosta tullessaan uskoon.
Apt 2: Apostolien tekojen luvun 2 jakeen 47 alkukielen mukaisessa tekstissä on sana ekklesia (seurakunta), eikä heidän. Alkutekstin mukaan jakeessa 47 sanotaan Herran lisäävän seurakunnan yhteyteen niitä, jotka saivat pelastuksen. Raamatun opetuksen mukaan Herra itse lisää seurakuntaansa ihmisen sen jälkeen kun hän uskoo Herraan Jeesukseen ja Jumalan armosta ottaa vastaan pelastuksen Herrassa Jeesuksessa. 1 Kor 12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Ef 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, Raamattu opettaa että ihminen saa Pyhän Hengen sinetiksi asumaan sydämeensä kun hän on Jumalan armosta pelastunut, eli tullut uskoon. Jumala kastaa uskoon tulleen ihmisen Pyhässä Hengessä Jumalan seurakunnan jäsenyyteen. Vesikaste ei ole ovi seurakuntaan, vaan Jumalan armosta syntynyt usko Herraan Jeesukseen, jonka sinetiksi Jumala antaa Pyhän Hengen uskovalle voimaksi sekä merkiksi seurakunnan jäsenyydestä, eli Messias Jeesuksen ruumiin (Kristus ruumiin) jäsenyyteen. Vesikaste otetaan vastaan pelastuksen jälkeen kun ihminen on uskonut Herraan Jeesukseen. Kristukseen kastetut
Markku Särelä: Jeesus sanoi
Nikodeemukselle: "Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, 60) ei hän
voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5). Valtakunta,
josta Jeesus tässä puhuu, on kristillinen seurakunta, pyhien
näkymätön yhteys. Siinä Kristus on kuninkaana ja pitää valtaa
häneen uskovien sydämissä. Paavali käyttää tästä seurakunnasta
havainnollista nimitystä "yksi ruumis". Hän kirjoittaa: "Me olemme
kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi Herran Jeesuksen opetus Johanneksen evankeliumin luvussa 3 jakeessa 5 vedestä syntymisestä ei tarkoita vesikastetta, vaan luonnollista syntymää, jonka käyn läpi Raamatun sanan todistuksen valossa seuraavan otsikon alla. Raamatun opetus Kristukseen kastamisesta (Kristukseen kastetut), jossa uskova pukee päällensä Kristuksen ei tarkoita vedessä kastamista, vaan Pyhässä Hengessä kastamista. Raamatun opetus Herraan Jeesuksen pukeutumisesta tarkoittaa osallisuutta Pyhästä Hengestä, jonka kautta saadaan voima elää Jumalan tahdon mukaan.
Room 13: Valkeuden varustuksiin pukeutuminen sekä Herran Jeesuksen päälle pukeminen antaa uskovalle voiman laittaa pois pimeyden teot. Kristukseen pukeutumisessa on kyse Pyhän Hengen voimasta, eli osallisuudesta Pyhään Henkeen, sillä Jumala kastaa Pyhässä Hengessä jokaisen uskovan. Vesikaste ei anna voimaa vastustaa syntiä, pimeyden tekoja ja synnin himot, vaan Pyhä Henki. Ef 4:24 ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.
Kol 3: Uusi ihminen puetaan päälle Pyhässä Hengessä, jonka kautta uskova oppii elämään Jumalan sanan totuuden mukaisesti, vanhurskaasti sekä pyhyyden mukaan. Vanha ihminen tekoinensa riisutaan pois pukeutumalla uuteen, joka tarkoittaa Pyhän Hengen voiman kautta kuolemista pois vanhan syntisen ihmisen teoista. Uusi ihminen Jumalan armosta Pyhän Hengen voiman kautta uudistuu elämään Jumalan tahdon mukaisesti.
Kol 3: Gal 5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Room 5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Raamatun opetuksen mukaan uskovan
tulisi pukeutua
Raamattu opettaa uskovia pukeutumaan rakkauteen, joka on Herran Jeesuksen ominaisuus. Raamatun opetuksen mukaan Jumalan rakkaus on vuodatettu uskovan sydämeen Pyhän Hengen kautta. Kiistaton tosiasia on että Raamatun opettama Kristukseen pukeutuminen tapahtuu Pyhän Hengen kautta, ei vesikasteessa.
Markku Särelä:
Markku Särelä opettaa väärin monen muun tavoin sanoen Johanneksen evankeliumin 3 luvun jakeen 5 vedestä syntymisen tarkoittavan kastevettä. 2 Piet 3:5 Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta Raamattu opettaa luonnollisen maailman olevan syntynyt ja rakennettu veden kautta. Tämän tähden Herra Jeesus käytti sanontaa vedestä syntyminen Joh 3:5:ssa kuvaamaan lihasta syntymistä, eli luonnollista syntymää.
Joh 3: Herra Jeesus kertoi Nikodeemuksella jakeessa kuusi selvästi sen mitä tarkoittaa jos joku ei synny vedestä ja Hengestä. Vedestä syntyminen tarkoittaa luonnollista syntymää, jota Herra Jeesus kuvasi sanoilla mikä lihasta on syntynyt on liha. Hengestä syntyminen tarkoittaa osallisuutta Pyhästä Hengestä, jonka uskova saa uskon kautta Herraan Jeesukseen.
Jeesus puhui uudestisyntymisestä
Nikodeemukselle. Jeesus sanoi että ihmisen tulee uudestisyntyä
voidakseen nähdä ( ja päästä) Jumalan valtakunnan. Nikodeemus
ihmetteli kuinka lapsi voi palata takaisin syntymään äitinsä
kohtuun. Sen jälkeen Jeesus sanoi, että jos joku ei synny vedestä ja
Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Tämän
jälkeen Jeesus selittää mitä tarkoittaa vedestä ja Hengestä
syntyminen. Hän sanoo ensin, että mikä on lihasta syntynyt on liha
ja mikä Hengestä on syntynyt on henki. Herra Jeesus ei mainitse
vesikastetta, vaan luonnollisen syntymän ( Jeesuksen opetuksen mukaan ensin tapahtuu luonnollinen syntymä, jonka perusteella ei kuitenkaan tapahdu uudestisyntymistä. Uudestisyntyminen tapahtuu kun ihminen uskoo Herraan Jeesukseen ja saa sen sinetiksi Pyhän Hengen sydämeensä. 1 Piet 1:23 te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Tiit 3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, Herra Jeesus ei mainitse Johanneksen evankeliumin luvussa kolme lainkaan vesikastetta, eikä Hän opeta vesikasteen uudestisynnyttävän, koska Jumala ei käytä uudestisyntymiseen tämän maailman luonnollisia elementtejä, sillä Jumalan sana ja Pyhä Henki uudestisynnyttävät ihmisen uskon kautta Herraan Jeesukseen. Uudestisyntymisen peso ja Pyhän Hengen uudistus
Herran Jeesuksen veri puhdistaa uskovan omantunnon synnin teoista palvelemaan elävää Jumalaa Pyhän Hengen voiman kautta. Uudestisyntymisen peso, eli Herran Jeesuksen veripesu synneistä johtaa uskovan elämään Pyhän Hengen uudistuksessa. Uskova ihminen ei uudestisynny vesikasteessa, vaan uskon kautta Herraan Jeesukseen, kun Pyhä Henki tulee asumaan Herran Jeesuksen opetuslapsen sydämeen. Vesikaste ei ole uudestisyntymisen peso (pesu), sillä uudestisyntymisen peson synneistä puhdistavana aineena toimii ja vaikuttaa Herran Jeesuksen veri, joka pesee pois synnit. Herran Jeesuksen seurakunta on yksi ja sama kaikille Markku Särelä: 2. Jumalan seurakunta on yksi. Siinä ei ole mitään erotusta kansallisuuden, yhteiskuntaluokan eikä sukupuolen välillä, Nämä inhimillisessä elämässä silloin ilmenneet eroavuudet Paavali nimenomaan mainitsee. Hän ei mainitse ikää, koska iällä ei ollut merkitystä seurakuntaan pääsyssä. Olihan jo Vanhassa liitossa totuttu siihen, että lapset ovat Herran seurakunnan jäseniä. Pakanamaailmakaan ei tarjonnut tähän asiaan sellaista vastakohtaa, jota apostolin olisi täytynyt erikseen kumota. Paavalin ei siis tarvinnut mainita ikää erikseen. Mutta silti hän lisää ikään kuin varmuuden vuoksi: "Sillä kaikki te olette yhtä 61) Jeesuksessa Kristuksessa." (Gal. 3:28). Toisin sanoen, ilmaantukoon aikojen kuluessa mitä eroavuuksia tahansa ihmisten välillä, niin Kristuksen seurakunnassa kaikki uskovat ovat samassa asemassa. Lapsillakin on oikeus tulla Herran seurakunnan jäseniksi. Onhan Jeesus sanonut: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni!" (Mark. 10:14). Herran seurakunta on yksi, sama lapsille ja aikuisille. (s.55) Vanhassa liitossa kaikki Israelin kansan jäsenet saivat seurakunnan jäsenyyden luonnollisen syntymän perusteella, jonka merkiksi säädettiin poikalasten kohdalle ympärileikkaus sinetiksi seurakunnan jäsenyydestä. Uudessa Liitossa on kumottu vanhan liiton järjestys, sillä Uuden Liiton seurakunnan jäsenyyden pääsyvaatimuksena on parannuksen teko ja uskominen Herran Jeesukseen:
Apt 17:
Apt 20: Raamatun opetuksen mukaan Uuden liiton seurakunnan jäsenyyteen tullaan parannuksen teon ja Herraan Jeesukseen uskomisen kautta. Jos lapsi tekee parannuksen ja uskoo Herraan Jeesukseen, niin totta kai hänkin kuuluu Jumalan seurakuntaan samoin kuin myös parannuksen tehnyt aikuinen, joka uskoo Herraan Jeesukseen. On tietenkin selvää ettei sylivauva voi tehdä parannusta, eikä uskoa Herraan Jeesukseen. Herra Jeesus puhui lapsista näin Raamatussa:
Prefos tarkoittaa sylivauvaa ja paidion lasta. Herra Jeesus kutsui lapset (paidion) tykönsä ja sallikaa heidän tulla minun tyköni, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Herran Jeesuksen opetuksen mukaan lapset (paidion) ymmärsivät Jeesuksen kutsun ja uskoivat Jeesusta tulemalla Hänen luoksensa. Herran Jeesuksen mukaan joka ei ota samalla tavalla vastaan Jumalan valtakuntaa kuin lapsi, joka ymmärtää Jeesuksen kutsun ja uskoo Häntä tulemalla Hänen luokseen ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Herra Jeesus opetti Uuden Liiton mukaista järjestystä, jossa uskon kautta Herraan Jeesukseen saadaan Jumalan seurakunnan jäsenyys. Tämä yksi ja sama järjestys on voimassa kaikille, niin aikuisille kuin lapsille jotka itse henkilökohtaisesti uskovat Jeesusta ja tulevat Hänen luokseen. Sylivauvan ei vielä tarvitse tehdä parannusta ja uskoa, sillä jos sylivauva sattuisi kuolemaan, niin hän pelastuu, koska ei ole vielä tehnyt yhtään tekosyntiä. Sylivauvaa ei tarvitse kastaa, sillä Raamatullinen kaste kuuluu vain niille, jotka ovat tehneet parannuksen ja uskoneet Herraan Jeesukseen. Jumalan valtakuntaan kutsutaan
Markku Särelä: Raamatun mukaan
Jumalan valtakuntaan kutsutaan kaikkia ihmisiä. "Ei ole yhtään
erotusta." (Room. 3:22). Sen jäseniksi tulemme kasteen kautta. Jotta
lapsikasteen hylkääjät olisivat oikeassa, heidän täytyisi voida
osoittaa, ettei pieni lapsi ole ihminen. Siinä on todistustaakkaa
kerrakseen. (s.55)
Room 3: Raamatun opetus Uuden Liiton järjestyksen mukaan on selkeä, joka tarkoittaa uskomista Herraan Jeesuksen, jonka seurauksena pääsee seurakunnan jäsenyyteen. Markku Särelä kärjistää ja provosoi kirjoittamalla: "Jotta lapsikasteen hylkääjät olisivat oikeassa, heidän täytyisi voida osoittaa, ettei pieni lapsi ole ihminen. Siinä on todistustaakkaa kerrakseen." Raamatun mukaan Uuden Liiton ajassa tulee olla ensin usko Herraan Jeesukseen, jonka perusteella ihminen kastetaan. Totta kai pieni lapsi on ihminen, mutta Raamattu edellyttää kastettavalta henkilökohtaista uskoa Herraan Jeesukseen, siksi vauvoja ja pieniä lapsia on ihan turha kastaa.
Puhdistus vedellä pesten
Särelä siteraa Efesolaiskirjeen viidettä lukua ja jaetta 26, joka opettaa Herran Jeesuksen pyhittävän ja puhdistaen seurakunnan vedellä pesten, sanan kautta. Särelä opettaa vedellä pesun tarkoittavan vesikastetta, jota se ei suinkaan tarkoita.
Ef 5: Herra Jeesus pyhittää seurakunnan Pyhän Hengen kautta sekä puhdistaa seurakuntaansa Pyhän Hengen ja Jumalan sanan totuuden kautta. Pyhitys, puhdistus ja pesu sanan kautta tapahtuu uskon kautta Herraan Jeesukseen.
Apt 15: Jumala on antanut uskoville Pyhän Hengen, jonka kautta Hän puhdistaa uskovien sydämet uskon kautta Herraan Jeesukseen, ei vesikasteen kautta. Room 15:16 sitä varten, että minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri. 1 Kor 6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä. 1 Piet 1:2 ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha. Jumala pyhittää Herran Jeesuksen opetuslapset Pyhän Hengen kautta, ei vesikasteen kautta.
Joh 7: Room 8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Vesi on Raamatussa Pyhän Hengen vertauskuva. Jumala puhdistaa uskovan sydämen synnistä Pyhän Hengen kautta siten, että Pyhän Hengen kautta uskovalla on mahdollisuus kuolettaa synnin teot. Raamatun opetuksen mukaan uskominen Raamatun mukaisesti Herraan Jeesukseen saa Pyhän Hengen virtaamaan uskovan sydämessä. Tämä tarkoittaa Pyhän Hengen puhdistavaa pesua Jumalan sanan kautta. Vedellä pesten ei todellakaan tarkoita vesikastetta, sillä Raamattu opettaa, ettei vesikaste pese pois syntejä:
Raamatun todistuksen mukaan vesikaste ei poista lihaan saastaa, eli syntiä. Raamattu nimenomaan opettaa ettei vesikaste, eli lihan ulkopuolella oleva elementti ei voi poistaa lihan saastaa, eli syntiä.
Ef 1:7 jossa meillä on
lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen
armonsa rikkauden mukaan. Herran Jeesuksen veri puhdistaa ihmisen synnit kun hän Jumalan armosta tulee uskoon. Jeesuksen veri puhdistaa myös uskovana tehdyt synnit, joista on tehty parannus. Raamatun opetuksen mukaan myös Pyhässä Hengessä vastaanotettu pyhitys, eli Jumalan tahdon mukainen elämä tapahtuu Pyhän Hengen peson (pesun) kautta. Raamatun opetuksen mukaan synneistä puhdistuminen tapahtuu Herran Jeesuksen veren, Pyhän Hengen ja Jumalan sanan kautta, kun ihminen uskoo Herraan Jeesukseen. Raamatun mukaan Herran Jeesuksen veri ja sovituskuolema on suuressa arvossa Jumalan edessä viimeisenä päivänä, koska Hänen verensä ja sovitustyönsä annetaan pelastus kaikille niille, jotka uskovat Herraan Jeesukseen sekä Jumalaan. Sinä päivänä voi niitä tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka ovat vääristäneet pelastuksen sekä opetuksen Jumalan seurakunnan jäsenyydestä. Onko oikea usko tietoista uskoa Markku Särelä: Ihminen ei itse vaikuta uskoa itsessään, vaan Pyhä Henki on uskon synnyttäjä. Uudestikastajat opettavat, että ihminen voi myötä- vaikuttaa uskoon tulemiseensa. Raamatun mukaan usko on yksin Jumalan teko. Jeesus sanoo: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka hän on lähettänyt." (Joh. 6:29). Ihminen on luonnostaan "kuollut rikoksiinsa ja synteihinsä" (Ef. 2:l). "Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on." (1 Kor. 2:14). "Mikä lihasta on syntynyt, on liha." (Joh. 3:6). Jokainen ihminen, lapsikin, on perisynnin alainen, ja sen tähden me olemme "luonnostamme vihan lapsia" (Ef. 2:3). (s.56) Raamatun opetuksen mukaan usko ja uskoon tuleminen on Jumalan teko. Jumala synnyttää ihmisessä uskon Jumalan sanan kautta, joka näyttää ihmiselle todeksi synnin, Herran Jeesuksen vanhurskauden (Herra Jeesus Pelastajana ja syntien anteeksiantajana) sekä tuomion. Raamatun opetuksen mukaan ihminen kykenee vastaanottamaan uskon ja uskomaan, koska Pyhä Henki avaa ymmärryksen sekä vaikuttaa tahtomista ja tekemistä Herran Jeesuksen opetuslapsen sydämessä.
Apt 16: Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Fil 2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Hebr 12:2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Joh 6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt". Uuden Liiton aikaan Herra Jumala on säätänyt pelastuksen vastaanottamisen uskon kautta Herraan Jeesukseen. Jumala avaa uskon oven ihmiselle ja niin hän voi uskoa ja Jumalan armosta vastaanottaa pelastuksen Herrassa Jeesuksessa. Syntinen ihminen ei voi pelastua Uuden Liiton aikakautena ilman uskoa Herraan Jeesukseen, eikä ketään voi kastaa vedessä ennen uskoon tulemista. Raamatun opetuksen mukaan uskoon tulleet kastettiin uskoon tuloa jälkeen, kun he ymmärsivät evankeliumin ja Jumala avasi heille uskon oven, että he kykenivät uskomaan ja pelastumaan.
Apt 26: Evankeliumia julistetaan ja kun ihminen kuulee evankeliumin niin Pyhä Henki näyttää hänelle todeksi synnin, vanhurskauden sekä tuomion. Pyhä Henki näyttää siis ihmiselle syntisyytensä sekä synnin palkan, joka on iankaikkinen kadotus. Tämän seurauksena ihminen ymmärtää olevansa syntinen; tämä on se kuuluisa synnintunto; eli ymmärrys siitä, että on syntiä tehnyt ja on vailla Jumalan kirkkautta. Pyhä Henki näyttää myös ihmiselle Herran Jeesuksen sovitustyön, jossa on syntien anteeksiantamus. Kun ihminen katuu ja tunnustaa syntinsä ja vastaanottaa pelastuksen, niin silloin hän on pelastunut Jumalan armosta ilman omia tekojansa. Vain Pyhä Henki voi näyttää ihmiselle hänen kadotetun tilansa ja vain Pyhä Henki voi näyttää ihmiselle tien syntien anteeksiantamukseen Herran Jeesuksen sovitusveren kautta. Ihmisen tulee kuitenkin vastaanottaa pelastus uskon kautta Herraan Jeesukseen, koska Herra Jumala on säätänyt pelastuksen vastaanotettavaksi uskon kautta Herraan Jeesukseen. Herra Jumala ei pelasta ketään väkisin ei vastoin ihmisen omaa tahtoa ja halua pelastua. Seuraava esimerkki valaisee Jumalan valmistavaa pelastusta uskon kautta Herraan Jeesukseen: Ihminen on merihädässä hukkumaisillaan. Hän alkaa jo pikku hiljaa vajota veden pinnan alle. Paikalle ilmaantuu pelastusvene, josta hukkuvalle heitetään pelastusrengas. Pelastuakseen hukkuvan on tartuttava pelastusrenkaaseen ja annettava pelastajan vetää ja nostaa hänet pelastusveneeseen. Hukkumiskuolemalta pelastettu ei voi kerskua pelastumistaan omaksi teokseen, vaikka hän tarttui kiinni pelastusrenkaaseen, sillä ilman pelastajan veteen heittämää pelastusrengasta hän ei olisi voinut tarttua pelastusrenkaaseen. Hukkumiskuolemalta pelastunut antaa kaiken kiitoksen ja kunnian pelastajalleen. Samalla tavalla toimii Jumala pelastuksen evankeliumin kanssa. Herra Jumala julistuttaa pelastuksen evankeliumin Herrasta Jeesuksesta palvelijoidensa kautta saatanan ja synnin orjuudessa oleville ihmisille. Jumalan Pyhä Henki todistaa evankeliumin kautta ihmisen olevan synnin orja ja matkalla kadotukseen ilman uskon Herraan Jeesukseen. Jumalan Pyhä Henki näyttää evankeliumin sanan kautta Herran Jeesuksen sovitustyön (Jeesuksen veri, kuolema ja ylösnousemus) tuovan syntien anteeksiantamus niille, jotka tekevät parannuksen ja uskovat Herraan Jeesukseen. Herra Jumala avaa ihmisen sydämen uskomaan ja antaa voiman ja ymmärryksen uskoa Herraan Jeesukseen Pelastajana, Herrana ja Messiaana. Pelastus on Jumalan armoa ja Jumalan teko, ei ihmisen, mutta ihmisen tulee kuitenkin uskon kautta Herraan Jeesukseen vastaanottaa pelastus, koska Herra Jumala on asettanut Uuden Liiton pelastuksen vastaanotettavaksi uskon kautta Herraan Jeesukseen. Ilman Pyhän Hengen työtä ihmisen sydämessä (Pyhä Henki näyttää todeksi evankeliumin kautta synnin, Jeesuksen vanhurskauden sekä tuomion) ei ihminen voisi pelastua. Ihmisen myönteinen vastaus Jumalalle uskon kautta Herraan Jeesukseen on siten Jumalan teko ja armotyö. Uuden Liiton aikakaudessa pelastavan uskon vastaanottaminen on Jumalan armosta tietoinen valinta ihmisen sydämessä. Pieni lapsi on viaton Markku Särelä: Uudestikastajat väheksyvät perisynnin mahtia ja kadottavuutta. Mutta jos lapsi on viaton, ei viattomasta kasvanut aikuinenkaan ole kovin turmeltunut. Niinpä uudestikastajien käsitys synnistä on pinnallinen. Raamatun mukaan "ei ole ketään vanhurskasta... kaikki ovat poikenneet pois" (Room. 3:10-12). Me tarvitsemme anteeksiantamusta koko syntisyydestämme emmekä vain tietoisista synneistä. (Vrt. Hebr. 9:7). 62) Lapsen täytyy siis uudestisyntyä ja saada oma usko. Sen Pyhä Henki lahjoittaa kasteessa. Kysymyksessä on Jumalan teko, ja siksi lapsen usko on mahdollinen. "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista." (Matt. 19: 26).(s.56,57) Raamatun mukaan kukaan ihminen ei ole synnitön ja kaikki ovat syntisiä. Kaikki ihmiset tarvitsisivat syntien anteeksiantamuksen syntisyydestänsä ja tietoista synneistä. Jumalan sanan opetuksen mukaan Uuden liiton aikakautena Jumala on valmistanut pelastuksen ja syntien anteeksiantamuksen vastaanotettavaksi uskon kautta Herraan Jeesukseen:
Room 3: Herra Jumala on säätänyt pelastuksen ja anteeksiantamuksen järjestyksen Uudessa Liitossa kaikille samanlaiseksi, joka on uskon kautta Herraan Jeesukseen. Lapsetkin saavat saman mahdollisuuden kuin aikuisetkin, kun lapsi kasvaa siihen vaiheeseen, että hän voi tehdä parannuksen ja uskoa Herraan Jeesukseen. Raamatun opetuksen mukaan Jumala ei lahjoita uskoa kenellekään vesikasteessa, eikä uudestisynnytä ketään vesikasteessa. Raamatun mukaan usko syntyy Jumalan sanan kuulemisen kautta ja uudestisyntyminen tapahtuu Jumalan sanan kautta, kun ihminen Jumalan armosta uskoo evankeliumin:
Room 10:
1 Piet 1:
Tietoinen usko Raamatun mukaan uskominen Herraan Jeesukseen on tietoista uskoa, eli tietoisuus siitä, että Jumalan armosta uskomme ja olemme uskomme. Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Raamatun mukaan ilman uskoa on mahdotonta tulla Jumalan tykö, sillä ihmisen tulee uskon kautta uskoa Jumalaan. Heprealaiskirjeen luvun 11 jae 6 opettaa tietoisesta uskosta ja siitä että ihminen on tehnyt henkilökohtaisen ratkaisun uskoa Jumalaan Herran Jeesuksen kautta.
2 Kor 4: Koska Paavali oli tietoinen uskostaan, niin siksi hän puhui ja opetti uskosta Herraan Jeesukseen. Raamatun mukaan Herran Jeesuksen opetuslapsen usko on tietoista uskoa. Gal 2:16 mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista. Raamatun opetuksen mukaan Herran Jeesuksen opetuslapsi tietää, ettei ihminen pelastu lain teoista, vaan uskon kautta Messias Herraan Jeesukseen. Raamattu opettaa selkeästi, että Herran Jeesuksen opetuslapsen usko on tietoista uskoa. 2 Tim 1:12 Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu. Herra Jeesus vaikuttaa opetuslapsissaan myös uskon varmuutta. Jumalan lapsen uskon kasvun prosessiin kuuluu kasvaminen uskossa ja varsinkin uskon tien alussa joskus tulee hetkiä ja aikoja, jolloin uskova voi kokea epävarmuutta uskosta ja pelastuksesta, mutta silti hän on uskossa ja uskon kautta hän Jumalan armosta kasvaa samaan uskon varmuuteen, josta apostoli Paavali opetti. Raamattu opettaa uskomisen Herraan Jeesukseen olevan tietoista, jossa ihminen ymmärtää ja tietää olevansa uskossa. Uskovan elämässä olevat epävarmuuden hetket ovat hetkittäisiä, ei pysyvä tila. Jumalan armosta uskova saa kasvaa ja kypsyä omistamaan itselleen täyden uskon varmuuden. Kun Herran Jeesuksen opetuslapsi Jumalan armosta kasvaa ja kypsyy Raamatullisessa uskossa, niin hän kasvaa siihen tilaan, jossa hän saa omistaa täyden uskon varmuuden pelastuksestaan ja uskosta Herraan Jeesukseen. Herran Jeesuksen opetuslapsen elämässä epävarmuuden hetket ovat hetkittäisiä, eivät pysyviä, koska Pyhä Henki heidän sydämessään vakuuttaa heille, että he ovat Jumalan lapsia. Gal 3:26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Room 8: Tiedän ja tunnen muutamia Herran Jeesuksen opetuslapsia, joilla on mielenterveysongelmia, osalla siten että ovat olleet sairaalahoidossa. Osa heistä on päässyt sairaalakierteestä eroon sekä lääkehoidosta. He kaikki ovat kuitenkin uskossa sekä heillä on tietoisuus uskosta ja pelastuksesta Herrassa Jeesuksessa. Hetkittäin voi olla epävarmuuden tiloja, mutta koska he ovat uskossa, niin Jumala kykenee vaikuttamaan heissä uskoa ja uskon varmuutta, joka saa myös kasvaa ja kypsyä heidän sydämissään. Mielenhäiriöt ja mielenterveysongelmat eivät ole este tietoisesta uskosta Herraan Jeesukseen. Markku Särelä: Edellä sanotun nojalla voimme ymmärtää, ettei lapsen uskon tarvitse olla tietoista ollakseen todellista. Mutta! Eivätkö lapset sitten ole tietoisia uskostaan? Kuka voi todistaa, etteivät he olisi. Johannes Kastaja hypähti äitinsä kohdussa ilosta. Voiko olla iloa ilman tiedostamista? Mikä ihminen on ymmärtämään Jumalan armovaikutusta pienessä lapsessa, eihän hän ymmärrä edes Jumalan luomistekoja, sikiön henkisen elämän liikkeitä! Tunnustakaamme vain Jumalan majesteettisuus ja ylistäkäämme hänen suuria tekojaan! "Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija!" (Room. 3:4). Miten Jumala armonvälineillään synnyttää uskon, on pohjimmiltaan salattua. Kasteopetuksen yhteydessä Jeesus sanoi Nikodeemukselle: "Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen joka on Hengestä syntynyt." (Joh. 3:8). Sen tähden me emme voi muuta kuin uskollisesti käyttää armonvälineitä ja jättää muu Jumalan huomaan. (s.58) Raamatun opetuksen mukaan Uuden Liiton mukaiseen tietoiseen uskoon tarvitaan kyky tehdä parannus ja uskoa evankeliumi Herrasta Jeesuksesta: Apt 17:30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Apt 20:21 vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Johannes Kastajan tapaus on muutamaan kertaan jo läpi käyty, mutta tuon vielä sen tähän lyhyesti. Johannes Kastajan tapaus oli ainutkertainen tapahtuma (Pyhällä Hengellä täyttyminen äidin kohdussa), jota kokemusta ei kukaan muu ihminen voi kokea. Johannes Kastaja oli Messias Herran Jeesuksen sanansaattaja, jonka tuli osoittaa Jeesus Israelin kansalle. Tämä tehtävä oli niin ainutlaatuinen, että Jumala teki poikkeuksen hänen kohdallaan ja valmisti hänet jo äitinsä kohdussa tehtäväänsä. Raamattu ei missään muualla opeta, että Jumala täyttää ketään Pyhällä Hengellä äitinsä kohdussa, eikä että Jumala täyttäisi sylivauvoja Pyhällä Hengellä, ei missään tilanteessa.
Särelä opettaa että
Joh 3:8 ("Tuuli puhaltaa, missä
tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja
minne se menee; niin on jokaisen joka on Hengestä syntynyt.") tarkoittaisi
Jumalan uudestisynnyttävän sylivauvat kirkollisessa vesikaste
toimituksessa. Särelä liittää tämän kohdan luterilaisen kirkon
armonväline opetukseen. Nikodeemus ei ymmärtänyt ja tietänyt kuinka ihminen voi uudestisyntyä. Siksi Herra Jeesus sanoi Nikodeemukselle "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä! Herra Jeesus ei opettanut kirkollista armonvälineoppia, vaan Jumalan sanan opetusta uudestisyntymisestä, joka tapahtuu kun ihminen tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin Herrasta Jeesuksesta. Parannus ja usko Herraan Jeesukseen on tietoinen ja henkilökohtainen ratkaisu. Markku Särelä: Uudestikastajat asettavat kasteen ja uskon toistensa vastakohdiksi. He eivät käsitä, kuinka kaste pelastaa, kun ihminen pelastuu yksin uskosta. Esimerkiksi Manninen mainitsee monia kohtia, joissa Raamattu esittää ihmisen pelastuvan uskosta, ja väittää samalla, ettei kaste ketään pelasta. 64) Raamattu ei aseta kastetta uskon vastakohdaksi. Uskosta pelastumisen vastakohta on teoista pelastuminen. (s.58) Herra Jumala on asettanut Uudessa Liitossa pelastuksen vastaanottamisen parannuksen teon ja evankeliumin uskomisen kautta (uskominen Herraan Jeesukseen). Pelastukseen riittää se että ihminen tunnustaa syntinsä ja uskoo Herraan Jeesukseen. Herra Jumala ei asettanut vesikastetta pelastuksen ehdoksi yhdessä uskon kanssa Herraan Jeesukseen. Raamattu opettaa vain yhdestä pelastuksesta Herrasta Jeesuksessa, joka vastaanotetaan parannuksen teon ja uskon kautta Herran Jeesukseen. Herra Jumala ei ole tehnyt sellaista pelastussuunnitelmaa, jota ei voitaisi suorittaa kaikissa olosuhteissa. Esimerkiksi kuolinvuoteella oleva potilas, joka eläisi viimeisiä hetkiään ja tekisi juuri ennen kuolemaansa parannuksen ja uskoisi Herraan Jeesukseen ei voisi pelastua, jos vesikaste olisi liitetty pelastukseen. Esimerkin kuolevaa potilasta ei voitaisi enää kastaa vedessä. Herra Jumala asetti pelastuksen vastaanottamisen aina yhdellä ja samalla tavalla, joka on parannuksen teko ja uskominen Herraan Jeesukseen. Vesikaste ei pelasta, vaan on pelastuksen seuraus, joka vastaanotetaan siksi kun Jumala on armosta pelastanut ihmisen, ei siksi että ihminen pelastuisi vasta lopullisesti vesikasteessa. Herra Jumalan asettama pelastus parannuksen teon kautta ja uskon kautta Herraan Jeesukseen ei ole ihmisen tekojen kautta pelastumista, vaan Jumalan armosta pelastumista sen mukaisesti kuin mitä Herra Jumala itse on säätänyt siitä kuinka Hän pelastaa ihmisen.
Mark 1:
Apt 26: Room 1:16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
Room 10: Pelastus on armosta ei tekojen kautta Markku Särelä: Kun Paavali torjuu ihmisen omat teot ja ansiot pelastuksen saavuttamisessa, hän samalla sanoo: "Sen tähden se on uskosta, että se olisi armosta" (Room. 4:16). Uskosta pelastuminen on jotakin sellaista, mikä säilyttää pelastuksen Jumalan armotekona ilman ihmisen omia ansioita. Raamatun mukaan usko on Jumalan teko. Hän herättää sen armonvälineillään, joista kaste on yksi. "Kasteessa... teidät on herätetty uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala." (Kol. 2:12). (s.58) Uskosta pelastuminen on täydellisesti Jumalan teko, jossa Herra Jumala pelastaa ihmisen ilman ihmisen omia ansioita ja tekoja. Ihminen on saatanan ja synnin orjana matkalla kohti iankaikkista kadotusta. Ihminen ei kykene voittamaan saatanan ja synnin orjuutta omin voimin ja siksi hän on synnin orjuudessa. Ihminen ei kykene pelastamaan itseänsä, eikä millään tavoin omin voimin ansaitsemaan pelastusta. Ihminen ei edes ymmärrä olevansa saatanan ja synnin orja ennen kuin Jumalan Pyhä Henki näyttää sen todeksi ihmiselle Jumalan sanan evankeliumin kautta. Kun Pyhä Henki on näyttänyt todeksi synnin ja kadotustuomion sekä syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen uskon kautta Herraan Jeesukseen, niin vasta silloin ihminen voi uskoa ja uskon kautta Herraan Jeesukseen vastaanottaa pelastuksen. Edellä oleva Herra Jumalan valmistama pelastus on täydellisesti Jumalan teko, ei ihmisen ansio. Jumalaa avaa ihmisille pelastuksen oven Pyhän Hengen todistuksen kautta, jonka seurauksena ihminen kykenee uskon kautta Herraan Jeesukseen vastaanottamaan pelastuksen. Uuden Liiton järjestys koskien pelastusta on asetettu vastaanotettavaksi uskon kautta Herraan Jeesukseen, ei vesikasteen, eikä minkään muun kautta. Kolossalaiskirjeen toisen luvun kaste Markku Särelä opettaa vesikasteen olevan armonväline, jonka kautta Herra Jumala herättää uskon ihmisen sydämessä. Särelä siteraa Kol 2:12 opetuksensa tueksi. Särelä ymmärtää väärin Kolossalaiskirjeen opetuksen.
Kol 2: Kolossalaiskirjeen toisen luvun jakeen kaksitoista kaste ei tarkoita vesikastetta, vaan Pyhän Hengen kastetta. Raamatun todistus tässä kohdin todistaa selvästi että kyseessä on Pyhän Hengen kaste, ei vesikaste. Kol 2:11 opettaa lihan poisruumista Kristuksen ympärileikkauksella, joka tarkoittaa osallisuutta Pyhään Henkeen. Lihan poisriisuminen tarkoittaa synneille kuolemista, joka on mahdollista vain Pyhän Hengen voiman kautta uskoen. Kastevesi ei poista lihan saastaa, sillä vain Pyhän Hengen kautta on mahdollista kuolettaa synnin teot. Kol 2:12 opettaa, että Kristuksen ympärileikkauksen (Pyhässä Hengessä) kautta uskova on haudattu kasteessa Herran Jeesuksen kanssa, jossa uskova on herätetty uskon kautta, jonka Jumala vaikuttaa. Kol 2:12 kaste tarkoittaa Pyhän Hengen kastetta, sillä tässä kasteessa uskova on haudattu yhdessä Jeesuksen kanssa sekä herätetty uskon kautta Jumalan vaikuttaessa uskoa. Herra Jeesus uskoi ja haudattiin ja uskonsa tähden Isä nosti Jeesuksen ylös kuolleista. Samalla tavalla Herran Jeesuksen opetuslapsen elämässä Pyhä Henki kuolettaa (hautaa) synnin teot uskon kautta Herraan Jeesukseen. Herran Jeesuksen opetuslapsella on kyky uskoa, vain siksi koska Pyhä Henki avasi uskon sekä vaikuttaa uskoa myös pelastuksen jälkeen. Herran Jeesuksen opetuslapsi herää kuolleista (synteihinsä kuollut) kun Jumala kastaa Hänet Pyhällä Hengellä antaen Pyhän Hengen sinetin hänen sydämeensä. On selvää, että Kol 2:12 kaste tarkoittaa Pyhän Hengen kastetta, ei vesikastetta. Herra Jeesus kuoli ristillä ja vuodatti verensä syntien anteeksisaamiseksi ja Hänet haudattiin kuolemansa jälkeen kun Hän oli uskonut Isäänsä sekä suorittanut sovitustyön maan päällä. Koska Herra Jeesus oli uskonut Isäänsä, niin siksi Isä nosti Hänet ylös kuolleista istumaan Isän oikealle puolelle. Kol 2:12 jakeessa on alkutekstissä sana sunegeiro, joka tarkoittaa yhdessä ylösnousemista. Kolossalaiskirjeen toinen luku opettaa uskovien olevan haudattu kasteessa Herran Jeesuksen kanssa, jossa uskovat ovat myös yhdessä nousseet ylös kuolleista Herran Jeesuksen kanssa. Jae 13 kertoo, että ne jotka olivat kuolleet rikoksiinsa (synnin teot) on Jumala tehnyt eläviksi yhdessä Herran Jeesuksen kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun Isä nosti kuolleista Herran Jeesuksen, joka eli ilman syntiä, niin samoin Herra Jumala tekee ihmisen Jumalalle eläväksi Pyhän Hengen kautta, jonka Jumala antaa ihmiselle uskon kautta Herraan Jeesukseen. Raamatun selkeä opetus on että Herra Jumala tekee synteihinsä kuolleen eläväksi Pyhän Hengen kautta. Kolossalaiskirjeen toisen luvun kaste ei siis tarkoita vesikastetta, vaan Pyhän Hengen kastetta, eli osallisuutta Jumalan Pyhään Henkeen. Room 8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Raamattu opettaa paljon Pyhän Hengen kasteesta. Johannes Kastaja kastoi vedellä parannukseen, mutta Herra Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä parannukseen ne, jotka uskovat Häneen:
Matt 3:11 Minä kastan teidät vedellä
parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka
kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä
ja tulella. Kolossalaiskirjeen toisen luvun jakeen kaksitoista kaste ei voi tarkoittaa vesikastetta, koska tässä kasteessa Jumala tekee synteihinsä kuolleen ihmisen eläväksi. Vesikaste ei tee synteihinsä kuollutta eläväksi Jumalalle. Raamatun sana todistaa, että synteihinsä kuollut tehdään eläväksi Pyhän Hengen kautta: Joh 6:63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. Room 8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. 2 Kor 3:6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. Raamatussa ei ole yhtään kohtaan, jossa sanotaan vesikasteen tekevän synteihinsä kuolleen Jumalalle eläväksi. Sen sijaan Raamatussa esiintyy monta kertaa opetus, joka sanoo Pyhän Hengen tekevän ihmisen eläväksi Jumalalle. Vesi ei pelasta kasteena Markku Särelä: "Vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena", sanoo apostoli Pietari (1 Piet. 3:2l). Kaste antaa synnit anteeksi: ottakoon kukin kasteen syntien anteeksisaamiseksi…” (Apt. 2:38). Se ei tarjoa uutta pelastustietä Jeesuksen rinnalle, vaan antaa juuri sen Jeesuksen, jossa yksin on autuus ja pelastus. "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." (Gal. 3:27). Kaste ei ole pelkkää vedellä valelemista, vaan toimenpide, jossa me pääsemme osallisiksi Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta: "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan... Sillä jos olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa." (Room. 6:4,5). (s.59) Särelä opettaa vesikasteen pelastavan, jonka lisäksi hän sanoo ettei se tarjoa uutta pelastustietä Jeesuksen rinnalle. Itse asiassa vesikasteen pelastusoppi on uusi pelastustie Jeesuksen rinnalle, sillä Raamatun opetuksen mukaan Herra Jeesus on Pelastaja ja ihminen pelastuu kun uskoo Herraan Jeesukseen. Särelä siteraa 1 Piet 3:21 kohtaa, jonka kautta hän opettaa vesikasteen pelastavan. Kun tutkimme kyseisen kohdan, niin saamme selvyyden ja varmuuden, että usko Herraan Jeesukseen pelastaa, ei vesikaste.
1 Piet 3: 1 Piet 3:21: Tämän vertauskuvan mukaan me myös nyt pelastumme (sodzo), kaste ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, (Huom alkutekstin mukainen jae! Jakeessa 21 ei ole alkutekstissä sanaa vesi) Pietari opetti pelastumisen tapahtuvan samalla tavalla kuin vedenpaisumuksen kautta Nooa perheineen pelastui. Nooa alkoi uskossa rakentamaan arkkia kuivalle maalle ja Nooa perheineen meni uskossa sisälle arkkiin, sillä jokaisella Nooan perhekunnassa oli henkilökohtainen usko Jumalaan. Pietari opettaa kirjeessään pelastumista uskon kautta, ei vesikasteen kautta. Alkutekstin mukaan jakeessa 21 ei ole vesi sanaa. Vesi sana on kirkolliskokouksen hyväksymään käännökseen lisätty sana, jonka tarkoitus on pönkittää luterilaista vesikasteoppia. Pietari opettaa jakeessa 21 ettei vesikaste poista lihan saastaa (syntiä) ja tämä tarkoittaa sitä ettei vesikaste toimi pelastavana tekijänä, vaan usko kuten Pietari selkeästi opetti vedenpaisumuksen vertauskuvan kautta. 1 Piet 3:20 oleva pelastuivat sana on kreikankielisessä UT:n tekstissä diasodzo, joka tarkoittaa vaarasta pelastumista sekä jostakin pelastumista. Kreikankielen UT ei käytä diasodzo sanaa silloin kun puhutaan synnistä pelastumisesta. Kreikankielen Uusi Testamentti käyttää sodzo sanaa silloin kun on kyse pelastuksesta, joka tuo syntien anteeksiantamuksen. Aiheeseen liittyvä linkki 1 Piet 3:20 veden kautta pelastuminen ei tarkoita vesikasteen pelastusta, eikä sitä että vesi toimii pelastajana kun Jumala pelastaa ihmisen kadotuksesta. Tässä vertauskuvassa ja sen todellisuudessa he pelastuivat kuolemanvaaralta ollessaan arkissa. Näin tapahtui veden kautta pelastuminen. Vesi toimi Jumalan tuomiona ja rangaistuksena jumalattomille, mutta Nooa perheineen pelastui uskon kautta. Vedenpaisumuksen vertauskuvan mukaan Herra Jumala pelasti Nooan perheineen uskon kautta ja vesi pelasti heidät Jumalan tuomiosta kun he uskon kautta olivat astuneet arkin sisälle. Usko oli kuitenkin se, jonka kautta heidän sielunsa pelastuivat kadotustuomiosta. Vesikaste ei anna syntejä anteeksi Markku Särelä opettaa vesikasteen antavan synnit anteeksi. Hän perustelee oppinsa Apostolien tekojen luvulla 2 jakeella 38. Kuten edellä kävi ilmi niin Pietari kirjeissään opetti ettei vesikaste poista lihan saastaa (syntiä). Pietarin opetuksen mukaan vesikaste ei tuo syntien anteeksiantamusta. Pietari ei siis voinut opettaa apostolien teoissa luvussa kaksi vesikasteen tuovan syntien anteeksiantamuksen. Kun tutkimme Apostolien tekojen luvun kaksi, niin saamme varmuuden ettei vesikaste poista syntejä, vaan usko Herraan Jeesukseen.
Apt 2: Pietari sanoi: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." Pietarin julistuksen ydin oli parannuksen tekemisessä, eli uskomisessa Herraan Jeesukseen, jolloin ihminen saa syntinsä anteeksi. Jakeessa 38 olevat sanat kasteen Jeesuksen Kristukseen nimeen syntien anteeksisaamiseksi, ei tarkoita että vesikasteessa saadaan synnit anteeksi, sillä hän opetti kirjeessään (1 Piet 3:21) ettei vesikaste poista lihana saastaa, eli ei tuo syntien anteeksiantamusta. Apostolien teoissa luvussa 2 jakeessa 38 pääpainopiste on parannuksen teossa (usko Jeesukseen), jonka kautta saadaan synnit anteeksi. Se miksi vesikaste on liitetty jakeeseen johtuu siitä, koska apostolit julistivat uskoa Herraan Jeesukseen ja evankeliumin julistuksen yhteydessä kehottivat ihmisiä uskomaan ja vastaanottamaan vesikasteen Jeesukseen nimeen. Apt 2:41 käy ilmi, että vain sanan vastaanottaneet (uskominen Herraan Jeesukseen) kastettiin vedessä. Tämäkin todistaa sen ettei Raamattu opeta sylivauvojen kastamista, vaan että parannuksen tehneet ja Herraan Jeesukseen uskoneet kastettiin vain vedessä. Jumala sana ei ole ristiriitainen, vaan se tulee ymmärtää sen kokonaisvaltaisen opetuksen kautta. Kirjeessään Pietari opetti pelastusta uskon kautta sekä ettei vesikaste poista lihan saastaa (ei tuo syntien anteeksiantamusta). Samoin Pietari julisti Korneliuksen kodissa evankeliumia Herrasta Jeesuksesta, jonka seurauksena ihmisiä pelastui uskon kautta Jeesukseen, ei vesikasteen kautta. Apostolien teot luku kymmenen valottaa meille Apostolien tekojen toisen luvun opetusta:
Apt 10:
Apostolien tekojen luvussa kaksi Pietari opetti,
että syntien anteeksiantamuksen jälkeen uskovat saavat Pyhän Hengen lahjan.
Pietari sanoi tämän lupauksen olevan voimassa kaikille, jotka uskovat. Jos vesikaste olisi edellytys syntien anteeksiantamukseen sekä Pyhän Hengen lahjaan, niin Korneliuksen kodissa olleet pakanat eivät olisi voineet pelastua ja saada Pyhän Hengen lahjaa. Raamatun kokonaisopetus näyttää selkeästi, että parannus ja usko Herraan Jeesukseen on edellytys syntien anteeksisaamiseen sekä luvattuun Pyhän Hengen lahjaan. Siksi myös Korneliuksen kodissa olleet pakanat pelastuivat kun he uskoivat ja saivat luvatun Pyhän Hengen lahjan, jonka jälkeen he uskoon tulon seurauksena vastaanottivat vesikasteen. Vesikaste ei siis tuo syntien anteeksiantamusta, vaan parannus ja usko Herraan Jeesukseen. Apostolien tekojen toisen luvun sekä kymmenennen luvun Pyhän Hengen lahja on osallisuus Pyhästä Hengestä. Apostolien tekojen kymmenennessä luvussa Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihin. Jesaja opettaa, että Herra Jumala vuodattaa lopun aikana Pyhän Hengen Israelin kansan sydämiin. Raamattu opettaa, että luvattu Henki (Pyhä Henki - Pyhän Hengen lahja) saadaan uskon kautta Jeesukseen. Jumala sinetöi ihmisen pelastuksen antamalla Pyhän Hengen lahjaksi ihmisen sydämeen. Jes 32:15 Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi, Gal 3:14 että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. Ef 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- Kielillä puhuminen pakanoiden kohdalla apostolien tekojen luvussa kymmenen oli Jumalan antama armolahja, mutta Pyhän Hengen lahja oli luvatun Pyhän Hengen saaminen, jonka jokainen Herran Jeesuksen opetuslapsi saa sydämeensä sinetiksi uskoon tultuaan.
Ef 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin
olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne
pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, Uskon kautta Kristukseen kastettu Markku Särelä:Se ei tarjoa uutta pelastustietä Jeesuksen rinnalle, vaan antaa juuri sen Jeesuksen, jossa yksin on autuus ja pelastus. "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." (Gal. 3:27). (s.59) Galatalaiskirjeen kolmas luku ei opeta, että ihminen kastetaan vesikasteella Messias Herraan Jeesukseen, sillä Herraan Jeesukseen voidaan pukeutua vain Pyhässä Hengessä ja uskova kastetaan Herraan Jeesukseen Pyhän Hengen kautta.
Gal 3: Raamatun sanan opetuksen mukaan Herra Jumala kastaa Herran Jeesuksen opetuslapsen Pyhällä Hengellä. Herra Jeesus asuu uskovan ihmisen sydämessä Pyhän Hengen kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että uskova on kastettu Pyhässä Hengessä Herraan Jeesukseen. Ketään ei voida kastaa vedellä Herraan Jeesukseen, koska Herra Jeesus tulee Pyhän Hengen kasteen kautta asumaan uskovan sydämeen.
1 Kor 12:13 sillä me olemme kaikki
yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai
kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
Ef 3: 2 Tim 1:14 Säilytä se hyvä, mikä sinulle on uskottu, Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu.
Kun Herra Jumala on kastanut Pyhällä Hengellä
uskovan Herraan Jeesukseen, niin sen jälkeen Jumalan armosta uskova voi pukeutua
Herraan Jeesukseen. Raamattu opettaa Herraan Jeesukseen pukeutumisen tapahtuvan
Pyhässä Hengessä, jolloin Pyhän Hengen hedelmä alkaa kasvamaan Jumalan armosta
uskovan sydämessä. Gal 5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Markku Särelä: Kaste ei ole pelkkää vedellä valelemista, vaan toimenpide, jossa me pääsemme osallisiksi Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta: "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan... Sillä jos olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa." (Room. 6:4,5). (s.59) Vesikasteessa uskova ei tule osalliseksi Herran Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, vaan Pyhän Hengen kautta. Roomalaiskirjeen kuudes luku ei opeta kasteen haudan olevan vesikaste, vaan kaste Pyhässä Hengessä. Kun tutkimme Roomalaiskirjeen kuudennen luvun sekä muutamia Raamatun kohtia, niin saamme täyden uskon varmuuden, että kyseessä on kaste Pyhässä Hengessä (osallisuus Pyhään Henkeen), ei vesikaste.
Room 6: Herraan Jeesukseen kastetut ovat kastetut Hänen kuolemaansa. Herran Jeesuksen opetuslapsi on yhdessä Jeesuksen kanssa haudattu Pyhän Hengen kasteen kautta kuolemaan, sillä kuten Herra Jeesus nousi (kreikankielen sana egeiro tarkoittaa nousta, nousta ylös) kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää Herran Jeesuksen opetuslasten vaeltaa uudessa elämässä. Raamatun opetuksen mukaan uskovilla ei ole itsessään voimaa vaeltaa Jumalan tahdon mukaisesti, eikä vastustaa syntiä, sillä uskova saa voiman vaeltaa Jumalan tahdon mukaisesti sekä vastustaa ja kuolla synneille vain Pyhän Hengen kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että kaste jonka kautta uskova kastetaan kuolemaan lihan synnin himoille on kaste Pyhässä Hengessä, ei vesikaste. Roomalaiskirjeen kuudes luku opettaa, että Herran Jeesuksen opetuslapset ovat kuolleet pois synnistä. Synnistä pois kuoleminen liitetään Herraan Jeesukseen Pyhässä Hengessä kastettuun uskovaan, joka on haudattu Pyhän Hengen kasteen kautta lihan kuolemaan. Roomalaiskirjeen kaste ei siis tarkoita vesikastetta, vaan Pyhän Hengen kastetta. Raamattu todistaa myös tämän selkeästi muualla. Room 8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Raamattu opettaa, että Pyhän Hengen kautta tulee kuolettaa ruumiin, eli synnin teot. Lihalle ja synnille kuoleminen tapahtuu siis Pyhän Hengen kautta, ei vesikasteen kautta. Room 8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Pyhä Henki tekee uskovat eläviksi Jumalan edessä, että he voivat vaeltaa uudessa elämässä Jumalan tahdon mukaisesti. Vesikaste ei kuoleta lihaa, eikä anna voimaa kuolla synneille, eikä anna voimaa vaeltaa uudessa elämässä Jumalan tahdon mukaisesti. Raamatun opetuksen mukaan Pyhän Hengen voiman kautta uskovan elämässä tapahtuu synnille kuoleminen sekä vaeltaminen Jumalan tahdon mukaisesti. Raamatun todistuksen valossa on päivänselvää, ettei Roomalaiskirjeen kuudennen luvun kaste tarkoita vesikastetta, vaan Pyhän Hengen kastetta, jonka kautta uskova tulee osalliseksi Pyhästä Hengestä. Vesikasteella on voimakas esikuvallinen merkitys, sillä kun Herra Jumala kastaa Pyhällä Hengellä uskovan ihmisen, niin hän saa voiman kuolla synnille sekä voiman vaeltaa Jumalan tahdon mukaisesti. Vesikasteessa uskova upotetaan veden alle, joka kuvaannollisesti kuvaa lihan kuolemaa ja kun uskova nostetaan veden alta, niin se kuvaa Jumalan tahdon mukaista vaellusta uudessa elämässä. On sanomatta selvää, ettei vesikasteen vesi anna uskovalle voimaa kuolla synnille sekä vaeltaa Jumalan tahdon mukaisesti, sillä sen saa aikaan Pyhä Henki uskovan sydämessä. Peso on Jeesuksen veripesu Markku Särelä: Kerran saatu kaste on kuin pelastusrengas tai Nooan arkki, jota tarvitaan niin kauan kuin synnin meri uhkaa niellä. Kaste ei ole irrallinen ajelehtiva pelastusrengas, vaan köyden päässä on Jeesus tukevasti kiinni. Jeesus pelastaa kasteen kautta. Apostoli sanoo: "Te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” 66) (1 Kor. 6:11). Mikään näistä: usko, armonvälineet, pelastus ja itse Herra Jeesus ei sulje pois toistansa, vaan ne kaikki kuuluvat yhteen. (s.59,60) Raamatun opetuksen mukaan Raamatullinen pelastusrengas on usko Herraan Jeesukseen, jonka seurauksena ihminen saa Pyhän Hengen voimaksi, jonka kautta hän kykenee kasvamaan ja pysymään uskossa sekä pelastuksessa. Raamattu ei opeta vesikasteen olevan pelastusrengas syntiä vastaan, vaan Pyhä Henki, joka on annettu Herran Jeesuksen opetuslapsille sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Ef 4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Raamatun opetuksen mukaan Pyhä Henki tekee uskovan eläväksi Jumalalle, sillä Pyhän Hengen kautta uskova kuolee synnille ja elää kasvaen Jumalan tahdossa.
Room 6: aamatun selkeä opetus on että Herra Jeesus pesee verellään pois ihmisen synnit: Ilm 1:5 ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä Ilm 1:5 jakeen loppu menee alkutekstin mukaan näin: Hänelle joka meitä rakastaa ja pessyt meidät synneistämme Hänen verensä kautta. Alkukielelle erittäin uskolliset käännökset kuten kuningas Jaakon sekä Green's Literal Translation kääntävät jakeen tarkasti alkukielen mukaan: KJV Re 1:5 And from Jesus Christ, who is the faithful witness, and the first begotten of the dead, and the prince of the kings of the earth. Unto him that loved us, and washed us from our sins in his own blood, LIT Re 1:5 even from jesus Christ the faithful witness, the first-born out of the dead, and the ruler of the kings of the earth. to him loving us and washing us from our sins by his blood, Raamattu opettaa todella selkeästi, että Herran Jeesuksen veri pesee ja puhdistaa synnistä ne ihmiset, jotka tekevät parannuksen ja uskovat Häneen. Peso joka puhdistaa synnit ei ole vesikaste, vaan Herran Jeesuksen veri. Särelä väärin väittää Jeesuksen pelastavan vesikasteen kautta. Hän siteraa väärän väitteensä tueksi Raamatun kohtaa 1 Kor 6:11. Kun tutkimme kyseisen Raamatun kohdan, niin saamme täyden uskon varmuuden, ettei Herra Jeesus pelasta vesikasteessa ihmistä, vaan uskon kautta Häneen. 1 Kor 6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson (apolouo), te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut (dikaioo) meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä. Peso sana on kreikaksi apolouo, joka tarkoittaa pesemistä. Apostoli Paavalin opetuksen mukaan tämän pesun kautta Herra Jumala on pyhittänyt ja vanhurskauttanut uskovan ihmisen Messias Herran Jeesuksen nimessä ja Jumalan Hengessä (Pyhässä Hengessä). Raamatun opetuksen mukaan Herran Jeesuksen veri on puhdistusaine, jonka kautta Hän puhdistaa kansansa synnit ja jonka kautta julistetaan syntien anteeksiantamus niille jotka uskovat Herraan Jeesukseen. 1 Kor 6:11 oleva peso sana ei tarkoita vesikastetta, vaan Herran Jeesuksen veripesua, jonka kautta saadaan synnit anteeksi sekä pelastus, kun uskotaan Herraan Jeesukseen. Hebr 9:14 kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Hebr 9:22 Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista. 1 Joh 1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 1 Kor 6:11 on kreikankielen sana dikaioo, joka tarkoittaa julistaa vanhurskaaksi, eli vapauttaa syyllisyydestä. 1 Kor 6:11 opetuksen mukaan Jumala vapauttaa synnin syyllisyydestä ja pyhittää sekä pelastaa Herran Jeesuksen nimen ja Pyhän Hengen kautta. Jeesukseen nimeen pelastuminen Raamatun opetuksessa tarkoittaa uskomista Herraan Jeesukseen. Jumala antaa Herran Jeesuksen opetuslapsille Pyhän Hengen sinetiksi pelastuksesta, siksi uskova on vanhurskautettu Pyhässä Hengessä. Apt 2:21 Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.’ Apt 4:12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Apt 9:27 Mutta Barnabas otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi heille, kuinka Saulus tiellä oli nähnyt Herran, ja että Herra oli puhunut hänelle, ja kuinka hän Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä. Apt 10:43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta." 2 Kor 1:22 joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme. Ef 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, Kaste perustuu uskoon Markku Särelä: Uudestikastajat lähtevät ajattelussaan siitä, että kaste perustuisi uskolle. Ihmistä ei voitaisi kastaa, ellei hän ensin usko. He käsittävät uskon ihmisen tahdonratkaisuksi, tosin yhteistyössä 70) Jumalan kanssa. Heidän mielestään kaste on tunnustustoimi, jossa ihminen itse ilmaisee uskonsa. Raamatun mukaan kaste ei perustu uskolle, vaan usko perustuu kasteelle. Tässä on ratkaiseva ero luterilaisen opin ja uudestikastajien opin välillä. Koska kaste ei perustu uskolle, lapsena saatua kastetta ei saisi siinäkään tapauksessa uusia, että lapsi ei uskoisi. Mutta lapsi uskoo! Kysymyksellä, uskooko lapsi ennen kastetta vai kastehetkellä, ei ole ratkaisevaa merkitystä. Pääasia on, että lapsella on oma uskonsa. (s.61) Raamatun opetuksen mukaan vesikasteen vastaanottaminen perustuu uskoon, sillä Raamattu kehottaa ottamaan vastaan vesikasteen sen jälkeen kun ihminen on tullut uskoon. Raamattu opettaa uskonkuuliaisuudesta ja Raamattu kehottaa ottamaan vesikasteen uskoon tulon jälkeen. Vesikasteen vastaanottaminen on siksi uskonkuuliaisuutta, ei ihmisen lihan teko. Apt 22:16 Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.’ Apt 22:16 Ja nyt mitä viivyttelet ? Nouse, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi avuksi huutaen Herran nimeä. (Alkutekstin mukainen sanajärjestys!) Apt 2:41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. 3 Synnit pestään pois siis Herran Jeesuksen avulla uskon kautta Häneen, eikä vesikasteen kautta. Vain sellainen, joka on tullut uskoon haluaa huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä, että hänen syntinsä pestäisiin pois. Vain tällainen ihminen kastetaan Raamatun opetuksen mukaan. Raamattu kehottaa uskoontulleita, joko ottamaan kasteen tai antamaan kastaa itsensä. Aapeli Saarisalo kääntää Apt 22:16 täsmälleen oikein, niin kuin myös King James version (KJV), American standard version (ASV), ja Jay. B. Green Literal Version (LIT). Raamattu opettaa, että uskon kautta Herraan Jeesukseen Jumala pesee pois synnit, ei vesikasteen kautta: Apt 22:16 Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi avuksi huutaen Herran nimeä. Aapeli Saarisalo UT Acts 22:16 And now why tarriest thou? arise, and be baptized, and wash away thy sins, calling on the name of the Lord. KJV Acts 22:16 And now why tarriest thou? arise, and be baptized, and wash away thy sins, calling on his name. ASV Acts 22:16 and now what do you intend? rising up, be baptized and wash away your sins, calling on the name of the lord. LIT Särelän opetus on väärä ja epäraamatullinen, sillä kaste perustuu uskoon. Raamatun selkeän opetuksen mukaan vesikaste perustuu uskoon, joka vastaanotetaan uskoon tulon jälkeen. Usko Herraan Jeesukseen on nimenomaan ihmisen tahdonratkaisu, jonka hän saa tehdä Jumalan armosta sen jälkeen kun Pyhä Henki evankeliumin kautta todistaa synnistä, Herran Jeesuksen sovitustyöstä ja pelastuksesta sekä tuomiosta. Jos ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa koskien uskoa Herraan Jeesukseen sekä pelastusta, niin silloin Jumala pelastaisi ihmisen väkivalloin ilman ihmisen omaa suostumusta ja tahtoa. Raamatun päivänselvä opetus on, että ihminen saa vapaasti tehdä uskon ratkaisun kun hän kuulee evankeliumin Herrasta Jeesuksesta. Room 1:5 jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa, Room 16:26 mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi, Apt 2:41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Evankeliumi on julistettu uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi. Kun ihmiset tulivat uskoon alkuseurakunnan aikana, niin uskon kuuliaisuuden seurauksena he vastaanottivat vesikasteen. Vesikaste uskoon tulon jälkeen on Raamatun opetuksen mukaan uskon kuuliaisuutta, jonka Herra Jumala vaikuttaa uskovan sydämessä Jumalan sanan ja Pyhän Hengen todistuksen kautta. Kirkon toimittama sylivauvakaste, ei ole Raamatullinen vesikaste, siksi ei ole kyseessä uudestaan kastaminen, kun ihminen uskoon tulonsa jälkeen vastaanottaa vesikasteen, vaan Raamatullinen kaste uskoon tulon seurauksena. Särelän kommentti ettei sillä ole ratkaisevaa merkitystä uskooko lapsi vai ei kaste hetkellä paljastaa sen, että kirkon vesikaste on hänelle kuin taikatemppu, jonka kautta hämätään ihmisiä uskomaan kirkon sylivauvavesikasteen olevan Raamatullinen vesikaste, jota se ei suinkaan ole. Jumala puhuu uskosta Markku Särelä: Erimielisyys lapsikasteessa on seurausta siitä syvällisestä opin eroavuudesta, joka vallitsee itse uskon perusteissa. Uudestikastajat ovat järkeilevällä pohjalla. Usko ei ole heille lapsenmielistä luottamista Jumalan sanan ja sakramenttien lupauksiin. Luterilainen uskomme nojaa taas kokonaan siihen, että Jumala on puhunut ja antanut meille varmat lupaukset syntien anteeksi saamisesta Kristuksen tähden. "Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä 'on'." (2 Ko:r. l:20). Siitä saamme lohdutuksen, vaikka sydämemme syyttäisi meitä kuinka paljon tahansa. Uskomme ei perustu tunteeseemme, ei meidän kelvollisuuteemme eikä myöskään meidän parannukseemme. Usko ei tuo mitään sen lisäksi, mitä Jeesus on tehnyt meidän edestämme. (s.61) Itse asiassa todellisuus on sillä tavalla, että kirkollinen sakramenttioppi vesikasteesta on ihmisen järkioppia sekä ihmisten uskonnollisia ja epäraamatullisia perinnäissääntöjä. Kirkollinen vesikaste oppi ei nojaa siihen mistä Jumala on sanassaan puhunut. Raamattu ei tunne sakramenttikäsitettä eikä opeta kirkollista sakramenttioppia. Luterilaisen kirkon sakramenttioppi opettaa sakramentin (kaste ja ehtoollinen) pelastavan kadotuksesta ja puhdistavan synnistä. Raamattu opettaa Herran Jeesuksen veren puhdistavan ihmisten synnit, kun ihminen tekee parannuksen, tunnustaa syntinsä ja uskoo Herraan Jeesukseen. Raamattu opettaa, että ihminen pelastuu kadotuksesta vastaanottamalla pelastuksen Herrassa Jeesuksessa. Raamattu puhuu ja opettaa vesikasteesta ja ehtoollisesta, mutta ei sillä tavalla kuinka kirkollinen sakramenttioppi opettaa vesikasteesta ja ehtoollisesta. Raamatun opetuksen mukaan vesikaste vastaanotetaan uskoon tulemisen jälkeen ja ehtoollinen on Herran Jeesuksen muistoksi. Raamattu ei opeta vesikastetta ja ehtoollista pelastaviksi tekijöiksi. Kirkollinen sakramenttioppi on toista, eli väärää evankeliumia. Kts. kirkollisen sakramentin juuret Ihminen joka on tullut uskoon ja vastaanottaa vesikasteen uskoon tulon seurauksena on Raamatullisen lapsenmielinen, koska Raamattu opettaa vesikasteen vastaanottamisen tapahtuvan vasta sen jälkeen kun ihminen on alkanut Jumalan armosta uskoa Herraan Jeesukseen. Mark 1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Raamatullinen usko ei perustu ihmisen tunteeseen, eikä ihmisen parannukseen, vaan Herran Jeesuksen vereen ja sovitustyöhön. Jumala on säätänyt pelastuksen ehdoksi parannuksen teon ja uskomisen evankeliumiin Herrasta Jeesuksesta. Parannus ja usko Herran Jeesukseen on Jumalan teko ihmisen sydämessä evankeliumin sanan sekä Pyhän Hengen todistuksen kautta. Markku Särelä: Tunteemme ailahtelevat, tekomme ansaitsevat Jumalan vihan, parannuksemme on heikkoa. Vanha ihminen asuu meissä. Lankeemuksiakin voi tulla, jopa raskaita, kuten Pietarille ja Daavidille. Mutta kun meillä on Jumalan lupaus, että hän on uskollinen liitossaan ja syntiselle armollinen, me rohkenemme panna turvamme siihen. Tämä lupaus liittyy erityisesti pyhään kasteeseen. Usko siis nojaa kasteeseen. (s.63) Jumalan vaikuttama parannus Mark 1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Apt 20:21 vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Parannuksen teko on saatanan synnin orjuudesta kääntymistä Jumalan puoleen uskon kautta Herraan Jeesukseen. Herra Jumala asetti pelastuksen vastaanottamisen ehdoksi parannuksen ja uskon Herraan Jeesukseen. Kun Raamattu puhuu parannuksesta, niin se ei tarkoita ihmisen omalla voimalla tehtyä parannusta, vaan parannusta, jonka Jumala itse vaikuttaa uskovan ihmisen sydämessä. Herra Jumala näyttää Pyhän Hengen ja Jumalan sanan kautta, että ihmisen tulee tehdä parannus synneistään ja uskoa Herraan Jeesukseen. Ilman Pyhän Hengen todistusta Jumalan sanan kautta ei ihminen ymmärrä ja näe tilaansa, että hänen tulee tehdä parannus. Kun ihminen ymmärtää tarvitsevansa parannuksen ja uskon Herraan Jeesukseen, niin Hän tunnustaa Jumalalle olevansa syntinen sekä uskoo Herraan Jeesukseen. Herra Jumala pelastaa ihmisen ja antaa hänelle Pyhän Hengen voimaksi, jonka kautta Jumala vaikuttaa uskovassa ihmisessä tahtomista ja tekemistä, että hän oppii ja kasvaa elämään Jumalan sanan opetuksen mukaan. Raamatullinen parannus on siis täysin Jumalan työ, johon ihminen Jumalan armosta uskon kautta vastaa. Herra Jumala herättää ja synnyttää ihmisessä uskon. 1 Tess 2:13 Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte. Fil 2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Joh 1: Uskovan ihmisen uskon elämän vaellus on vajavaista, mutta Jumalan armosta saamme myös uskovina tehdä parannusta ja tunnustaa syntimme, jos olemme langenneet jollakin alueella. Herra Jumala Pyhän Hengen ja Jumalan sanan kautta kasvattaa uskovaa siten, että hän saa Jumalan armossa vahvistua uskossa, kun hän noudattaa Jumalan sanaa rakkaudessa, jolloin hän oppii hylkäämään syntiä sekä kuolemaan pois synneistä. Uskovasta ei tule täydellistä tässä ajassa, mutta Jumalan armosta hän saa kasvaa sitä kohden. Terve ja Raamatullinen usko ei hyväksikäytä sitä totuutta ettei hänestä tule tässä ajassa täydellistä, hän ei sen varjolla tue syntiä, vaan ymmärtää että hänellä on tarve kasvaa joka päivä armossa ja hän saa Jumalan armosta kasvaa joka päivä Jumalan tuntemisessa. Uskon kasvuprosessin kautta Herran Jeesuksen opetuslapsi saa kasvaa ja kypsyä uskossa Jumalan armosta.
1 Joh 1: Ef 4:15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
Fil 3: 2 Tess 1:3 Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä, Jumalan lupaukset vastaanotetaan uskon kautta Jumala on uskollinen ja syntisille armollinen ja uskon kautta Herraan Jeesuksen Herra Jumala julistaa ihmisen vanhurskaaksi, jolloin Herran Jeesuksen opetuslapsen usko nojaa Jumalan sanan lupauksiin, jotka otetaan vastaan uskon kautta. Usko ei siis nojaa vesikasteeseen, vaan Herraan Jeesukseen. Raamatun opetuksen mukaan Herrassa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko, joka ojentautuu Jumalan rakkauteen yhdessä Jumalan sanan totuuden kanssa. Ef 3:12 jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.
Ef 3:17 ja Kristuksen asua uskon kautta
teidän sydämissänne, Ef 4:24 ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Herra Jeesus antaa rauhan uskon kautta Markku Särelä: Kun apostolit kastoivat synnintuntoon tulleita, eivät nämä kaikki olleet riemuitsevassa uskossa ennen kastetta. Monet olivat ahdistusten alla. Ensimmäisenä helluntaina ihmiset saivat piston sydämeensä. Pietari neuvoi heitä ottamaan kasteen, että saisivat rauhan. Ennen kastetta heidän uskonsa ilmeni haluna saada rauha Jeesuksessa. Mutta vasta kasteesta usko vahvistui ja rauha tuli tunnolle. Kaikissa tapauksissa ei tarvinnut käydä näin. Toiset pääsivät rauhaan pelkän evankeliumin sanan nojalla (1 Kor. 4:15), 71) mutta kaste ei silti ollut heille hyödytön (1 Kor. 6:11). 72) Kaste tarjoaa lujan pohjan, johon uskon ankkuri voidaan laskea. Se on olennaista. Uudesta Testamentista ei voida osoittaa, että kaikki kastetut olisivat jo ennen kastetta olleet selkiytyneessä, tietoisessa uskossa. Tämä on merkityksellistä lapsikasteen kannalta. Lasta ei estä kastamasta se, uskooko hän ennen kastetta vai kasteen saadessaan. Kaste on uskoa synnyttävä armonväline. (s.63)
Raamattu ei opeta missään kohtaan, että vesikaste tuo rauhan sydämeen, sillä usko Herraan Jeesukseen tuo rauhan. Herra Jeesus antaa rauhan niiden sydämiin, jotka uskovat Häneen. Raamattu opettaa, että rauha Jeesuksessa on Pyhän Hengen työn vaikutusta uskovan sydämessä. Raamatun opetuksen mukaan rauha Jeesuksessa lisääntyy Jumalan tuntemisen kautta. Joh 14:27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. Joh 16:33 Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Room 15:13 Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta. Gal 5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. 1 Piet 1:2 ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha. 1 Piet 3:11 kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. 2 Piet 1:2 Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Henkilökohtainen usko
Uuden Testamentin kirjoituksista käy selkeästi ilmi, että kaikki vedessä
kastetut olivat tietoisessa uskossa, koska he olivat tehneet henkilökohtaisen
ratkaisun uskoen Herraan Jeesukseen. Raamatun opetuksen mukaan Jumalan luokse
tulevan tulee itse henkilökohtaisesti uskoa Jumalaan. Tämä tarkoittaa sitä, että
ihmisen joka uskoo
Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Raamatun opetuksen mukaan Uuden Liiton aikakautena kaikki, jotka kastettiin
vedessä olivat tulleet uskoon ennen vedessä kastamista. Raamatun opetuksen
mukaan vedessä kastamista ei voitu suorittaa ilman henkilökohtaista uskoa.
Raamatun opetuksen mukaan Jumalan sana synnyttää uskoa, eikä vesikaste.
Apt 10:
Room 10: Herra Jeesus on uskon ankkuri Raamatun opetuksen mukaan Herra Jeesus on uskon ankkuri, ei vesikaste. Jumalan lupaus uskon kautta omistettuna, antaa Herran Jeesuksen opetuslapselle toivon, joka ankkuroi hänen sielunsa Herran Jeesuksen suorittamaan pelastukseen. Uskon ankkuri on Pelastaja Herra Jeesus, joka synnyttää uskon opetuslapsiinsa Jumalan sanan kautta.
Hebr 6:
Markku Särelä: Simon -noita ei ollut selkiytyneessä uskossa ennen kastetta
eikä edes kasteen jälkeen. Hän pyrki ostamaan rahalla kyvyn antaa Pyhä Henki
kätten päällepanemisella, sen jälkeen kun hänet oli kastettu. Pietari sanoi:
"Minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä."
(Apt. 8:23). Simon ei siis uskonut vielä silloinkaan. Tosin sanotaan, että
"Simon itsekin uskoi" (j. 13), mutta tässä yhteydessä usko ei tarkoita
pelastavaa sydämen uskoa. Tekstiyhteydestä käy ilmi, mitä se tarkoittaa. Luukas
käyttää mielenkiintoista sanontaa: "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta , joka
julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin
he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset" (j. 12). Tämän jälkeen Luukas,
lisää: "ja Simon itsekin uskoi." Ketä Simon uskoi? Filippusta! Hän noudatti
ulkonaisesti Filippuksen saarnaa ja otti kasteen vastaan. Hän pysytteli
Filippuksen seurassa ja ihmetteli tämän
Simon oli selkeässä ja tietoisessa uskossa ennen vedessä kastamista ja siksi apostolit kastoivat hänet. Simon oli tullut aidosti uskoon. Apostolien teoissa luvussa 8 jakeessa 13 sanottiin Simonin uskoneen Filippuksen julistus Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen nimestä. Simon ei siis uskonut vain Filippukseen, vaan Filippuksen julistuksen kohdetta, eli Herraa Jeesusta. Alkuteksti käyttää sanaa pisteou (Simon uskoi), joka tarkoittaa uskoa ja pitää totena. Kreikankielen sana pisteou esiintyy monta kertaa merkityksessä, jossa se tarkoittaa pelastavaa uskoa. Simon ja osa Samarian kaupungin asukkaista ottivat vastaan pelastuksen uskon kautta Herraan Jeesukseen. Pelatuksen vastaanottamisen sekä vesikasteen jälkeen Simon pysytteli Filippuksen lähellä ja hämmästeli sitä mitä hän näki. Simon oli tullut aidosti uskoon, mutta hämmennys johti hänet siihen, että hän halusi ostaa rahalla Pyhän Hengen lahjan välittämisen kätten päällepanon kautta. Simon oli tullut aidosti uskoon, mutta hän heti uskonelämänsä alkumetreillä antoi sydämensä saastua katkeruudella ja vääryydellä. Siksi Pietari kehotti Simonia tekemään parannuksen. Raamatun opetuksen mukaan ilman uskoa ei ketään voida kastaa. Sen tähden myös Samariassa uskoon tulleet kastettiin vedessä, koska he olivat pelastuneet Jumalan armosta uskottuaan evankeliumin Herrasta Jeesuksesta. Vesikaste ilman uskoa on väärä kaste, joka ei ollenkaan kaste, sillä Raamatullinen vesikaste edellyttää aina henkilökohtaista uskoa Herraan Jeesukseen. Vesikaste on silloin aina oikea kun se on tapahtunut uskoon tulemisen jälkeen.
Apt 8: Markku Särelä: Uuden Testamentin kirjeet on osoitettu "uskoville ja pyhille", siis kastetuille. Niissä puhutaan paljon kasteessa saadusta siunauksesta, joka kestää halki elämän. Kasteesta on tarpeen saarnata kastetuillekin eikä vain kasteoppilaille. Kaste ei säilytä uskoa loputtomiin ilman sitä seuraavaa opetusta. Kastetun tulee kasvaa sen siunauksen tuntemisessa, minkä kaste on hänelle antanut. Siten usko voi tarttua kasteen armolupaukseen. Pietari sanoo: "Vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena." (1 Piet. 3:21). (s.65) Itse asiassa Raamattu puhuu ja opettaa Jumalan antavan siunauksen ihmiselle, kun ihminen uskoo Jumalaan. Erityisestä vesikasteen siunauksesta Raamattu ei opeta mitään. 1 Piet 3:21: Tämän vertauskuvan mukaan me myös nyt pelastumme (sodzo), kaste ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, ( Huom alkutekstin mukainen jae! Jakeessa 21 ei ole alkutekstissä sanaa vesi)Vesi ei pelasta, vaan Jumala pelastaa ihmisen, joka tekee parannuksen ja uskoo Herraan Jeesukseen. Herra Jeesus Jumalan siunaus Raamattu opettaa Jumalan siunauksesta Herrasta Jeesuksesta, jolla Jumala on siunannut Herran Jeesuksen opetuslapsia kaikella hengellisellä siunauksella. Herra Jeesus Jumalan siunauksena on siunauksista kaikkein tärkein.
Herran Jeesuksen siunaus on Jumalan valinta, jonka kautta Hän on
valinnut Herran Jeesuksen opetuslapset olemaan Jumalan rakkauden
kautta pyhiä ja nuhteettomia Jumalan edessä.
Herran Jeesuksen siunaus on Jumalan valinta, Hänen armonsa kirkkauden kiitokseksi, jonka Hän lahjoitti Herrassa Jeesuksessa. Herran Jeesuksen siunaus on lunastus Hänen verensä kautta, syntien anteeksisaamiseksi, Jumalan armon rikkauden mukaan. Herran Jeesuksen siunaus on Jumalan valinta, jonka kautta Hän antaa Herran Jeesuksen opetuslapsille ylenpalttisesti viisautta ja ymmärrystä ymmärtää Jumalan tahtoa sekä Hänen sanansa opetuksia.
Jumalan todellinen siunaus uskoville on Messias, Herra Jeesus.
Ef 1: Herra Jeesus uuden elämän takeena
Markku Särelä: Olemme tulleet osallisiksi siitä, mitä Kristus on
tehnyt Vesikaste ei ole takuu sille, että uskovat saavat elää uutta elämää Herran Jeesuksen asuessa heissä. Vesikaste ei ole myöskään takeena ylösnousemuksesta. Herran Jeesuksen opetuslapset kastetaan Herraan Jeesukseen Pyhässä Hengessä, ei vedessä. Uuden elämän takuu Herrassa Jeesuksessa on Herran Jeesuksen lunastus ja pelastus, jonka vakuudeksi Hän on antanut Pyhän Hengen sinetin uskovien sydämiin.
2 Kor 1:
Ef 1: Herran Jeesuksen opetuslasten ylösnousemuksen takeena on Jumalan pelastus Herran Jeesuksen uskon kautta sekä opetuslasten uskominen Herraan Jeesukseen.
Fil 3: Osallisuus sovintovereen Markku Särelä: Kasteessa olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta kaikkine lahjoineen ja aarteineen. Muistakaamme, että hänessä asuu "jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti" (Kol. 2:9). Mitään enempää emme voi saada. Kristus, koko Kristus, on meidän ja me olemme hänen. Hänen kyljestään vuoti verta ja vettä. Kaste on se vesi, joka tuo meidät hänen sovintoverestään osallisiksi. (s.66) Herran Jeesuksen kyljestä vuotanut vesi ei ole esikuvaa kastevedestä, eikä kastevesi tuo ihmistä osalliseksi Herran Jeesuksen sovintoverestä. Ristiinnaulittujen tuli kuolla ristille, eikä ketään saanut ottaa alas ristiltä, enne kuin hän oli varmasti kuollut. Jeesuksen ristin luona eräs sotilaista lävisti Herran Jeesuksen kyljen vasemmalta puolelta sydämen kohdalta, että vertauskuvat Jeesuksesta täyttyivät. Sydänpussissa on pieni määrä vettä ja kun sotilas lävisti Jeesuksen sydämen, niin Hänestä vuoti verta ja vettä. Täten veden valuminen oli luonnollinen prosessi. Vaikka veden valuminen Jeesuksen kyljestä oli luonnollinen prosessi sydämen repeydyttyä, niin uskon tässä kohtaan ollen kyseessä myös hengellinen vertauskuva. Herran Jeesuksen kyljestä vuoti verta, sillä Jeesuksen veri tuo synneistä sovituksen. Herran Jeesuksen kyljestä vuoti myös vettä, koska Herra Jeesus on hengellinen kallio. Kun kalliota lyötiin, niin kansa, joka oli nääntymäisillään sai vettä juotavaksi. Kun Herra Jeesus tapettiin ristinpuulla, niin sen seurauksena ihmiset, jotka uskovat Jeesukseen saavat syntinsä anteeksi sekä elävää vettä Pyhässä Hengessä. Veden valuminen oli hengellinen vertauskuva Jeesuksesta, joka on Kallio, joka vuotaa vettä. Hoorebilla kallioon lyöminen oli myös esikuvaa Herran Jeesuksen ristinkuolemasta, jonka kautta kansa saa elävää vettä. Jumalan aivoituksesta sotilas ohjasi keihään kärkensä puhkaisemaan Jeesuksen sydämen, että siitä vuotaisi verta ja vettä esikuvien täyttymisen vuoksi.
1 Kor 10:4 ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Herran Jeesuksen opetuslapsen osallisuus Jeesukseen sovintovereen käy Jeesuksen uskon, veren, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta, ei vesikasteen.
Nooa ympärileikkaus ja Uusi Liitto Raamattu ei liitä Nooan liittoa, ympärileikkauksen liittoa ja Uutta Liittoa vesikasteeseen. Raamattu opettaa Nooasta ja liitosta, jonka Jumala teki hänen kanssaan olevan tehty uskon kautta. Nooa rakensi uskossa arkkia, vaikka hän ei vielä nähnyt pienintäkään merkkiä vedenpaisumuksesta. Siitä huolimatta Nooa rakensi arkin uskossa Jumalaan luottaen. Nooan liitossa oli kyse uskosta Jumalaan.
Hebr 11: Ympärileikkaus säädettiin uskonvanhurskauden sinetiksi. Ympärileikkaus ei ole vesikasteen esikuva, vaan Pyhän Hengen lahjan vertauskuva, joka saadaan uskon kautta Herraan Jeesukseen. Oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Pyhässä Hengessä.
Room 4: Room 2:29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta. Uusi Liitto on astunut voimaan Herran Jeesuksen uskon, veren, kuoleman, lunastuksen ja ylösnousemuksen kautta. Aine joka sinetöi Uuden Liiton on Herran Jeesuksen sovintoveri. Luuk 22:20 Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. 1 Kor 11:25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni". Päivittäinen uudistuminen Markku Särelä: Luther sanoo kasteen jatkuvasta hyödystä Vähässä Katekismuksessaan: "Kaste vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen, vapauttaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset." .... Kasteen siunaus ei rajoitu vain uskoon, vanhurskauttamiseen, uudestisyntymiseen ja iankaikkiseen elämään, vaan se on myös päivittäisen uudistumisen ja jumalisen vaelluksen voimanantaja. Me olemme tulleet osallisiksi Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta kasteessa. Tähän siunaukseen vedoten Paavali sanoo: "Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Jeesuksessa Kristuksessa." (Room. 6:11). (s.68) Lutherin Vähä Katekismuksen opetus vesikasteesta on väärä ja epäraamatullinen. Herran Jeesuksen sovitusveri vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen niiden sydämessä jotka tekevät parannuksen ja uskovat Herraan Jeesukseen. Herra Jeesus vapauttaa sovitusverensä kautta kuolemasta ja saatanan vallasta sekä antaa iankaikkisen elämän kaikille niille, jotka ovat tehneet parannuksen ja uskovat Herraan Jeesukseen.
Apt 26: Vesikaste ei vanhurskauta eikä uudestisynnytä iankaikkiseen elämään. Vesikaste ei myöskään päivittäin uudista uskovaa, eikä anna voimaa jumaliseen elämään ja vaellukseen. Raamatun opetuksen mukaan Pyhä Henki uudistaa päivittäin uskovaa Jumalan sanan kautta. Room 12:2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. 2 Kor 4:16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Ef 4:23 ja uudistua mielenne hengeltä
Herran Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen päästään
Jumalan armosta Herran Jeesuksen uskon ja sovitusveren ansiosta,
joka vastaanotetaan uskon kautta Herraan Jeesukseen. Kasteen evankeliumi Markku Särelä: Uudestikastajat yrittävät puhua myös kasteen lahjasta, mutta kun he eivät tunne kasteen evankeliumia, he tekevät kasteesta vaatimuksen elää oikein antamatta siihen perustaksi, tueksi ja voimaksi Jumalan armoa. Siten he aiheuttavat kuulijoilleen suurta omantunnon ahdistusta. (s.69) Raamattu opettaa ihmisen pelastuvan yksin Jumalan armosta, ilman omia tekoja. Raamattu opettaa, että Jumalan armon ilmaus pelastus Herrassa Jeesuksessa tulee vastaanottaa uskon kautta Herraan Jeesukseen. Raamatun opetuksen mukaan uskon syntymisen jälkeen Herran Jeesuksen opetuslapsi kastetaan vedessä. Raamattu ei opeta vesikasteen evankeliumia, vaan evankeliumia Herrasta Jeesuksesta, johon uskomalla ihminen pelastuu ja saa iankaikkisen elämän osallisuuden. Lapsikasteeseen uskominen aiheuttaa sen kuulijoille perustavaa laatua olevan uskon elämän vajeen ja puutteen, joka vääristää pelastuksen, uskon Jeesukseen sekä pyhityselämän. Väärä oppi kasteen evankeliumista syrjäyttää Jeesuksen Pelastajana, uskomisen Jumalan sanaan siten kuinka kirjoitettu on sekä pyhityselämän, jonka Jumala vaikuttaa Pyhän Hengen ja Jumalan sanan opetuksen kautta.
Ef 2: Apt 2:41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Apt 8:35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Apt 11:20 Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta.
Pelastuvatko kastamattomina kuolleet? Markku Särelä: Aina vanhemmat eivät ehdi antaa lapselle edes hätäkastetta. Tällöin kysytään: Miten lapsen kävi? Pelastuiko hän? Raamattu ei suoraan vastaa tähän kysymykseen. jotakin voimme kuitenkin eräistä asioista päätellä. Enkeli Gabriel sanoi Sakariaalle Johannes Kastajasta: "Hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta." (Luuk. l:15) Jumalalla oli oma tapansa vaikuttaa usko lapsessa jo ennen syntymää. Miten se tapahtui, sitä Jumala ei ole yksityiskohtaisesti ilmoittanut. Sen tiedämme, että nuo kaksi esikoistaan odottavaa, Jumalan valitsemaa äitiä, Elisabet ja Maria, keskustelivat Pyhässä Hengessä ja käyttivät Jumalan sanaa. "Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: ’… sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani.’ ” (Luuk. l:41,44) Perintönä me saamme vain syntisen luonnon, mutta emme uskoa ja Pyhää Henkeä. Mahdollisesti Marian käyttämä Jumalan sana vaikutti uskon Johanneksessa, vaikka emme voi sitä järjellämme käsittää niin kuin emme ymmärrä kenenkään uskoon tuloa. Oli miten oli, tämä esimerkki osoittaa kuitenkin sen, että Jumala voi vaikuttaa uskon ilman kastetta ja jo sikiössä. Tämä on lohdullinen asia äideille, jotka ovat menettäneet lapsensa keskenmenossa tai ennen kuin kastetta on ehditty antaa. (s.69,70) Raamattu ei tunne käsitettä hätäkaste, eikä Raamattu opeta yhtään mitään hätäkasteesta. Jos vastasyntynyt lapsi, vauva tai todella pieni lapsi kuolee, niin hän pelastuu koska hän ei ole vielä tietoisesti valinnut synnin orjuutta, eikä ole oppinut ymmärtämään hyvän ja pahan eroa. Raamattu opettaa, että jokainen ihminen tuomitaan oman syntinsä tähden. Koska vauva ei ole tehnyt syntiä ja jos hän kuolee, niin hän pelastuu Jumalan armosta, eikä joudu kadotukseen. On lohdullista ja armollista tietää, että pienet lapset kuollessaan pelastuvat Jumalan armon kautta. 5 Moos 24:16 Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden; kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden. Johannes Kastaja oli poikkeus, koska hänen tehtävänä oli toimia sanansaattajana ja kertoa Herran Jeesuksen olevan Messias, Jumalan Karista, joka ottaa pois maailman synnit. Tämän ainutlaatuisen tehtävän vuoksi Jumala täytti Johanneksen Pyhällä Hengellä äitinsä kohdussa, eikä sitä tapahdu enää koskaan kenenkään muun ihmisen kohdalla.
Raamattu ei opeta kenenkään muun kohdalla olevan mahdollista se mitä
Johannekselle tapahtui äitinsä kohdussa. Hän oli poikkeustapaus,
sillä hän oli profetian mukaan huutava ääni erämaassa, jonka tehtävä
oli tunnistaa Uuden Liiton aikakautena Jumala on valmistanut pelastuksen vastaanottamisen uskon kautta Herraan Jeesukseen, kun ihminen tekee parannuksen ja uskoo Herraan Jeesukseen. Raamatun opetuksen mukaan Uuden liiton armotalouskauden aikana usko syntyy Jumalan sanan kuulemisen kautta. Usko ei synny Uuden Liiton aikakaudessa sikiövaiheessa, vaan silloin kun ihminen on iässä, jolloin hän voi ymmärtää ja uskoa evankeliumin Herrasta Jeesuksesta. Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Room 10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Mark 1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
Apt 17:30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on
kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten
kaikkialla on tehtävä parannus. Kaste ja Pyhän Hengen saaminen
Pyhän Hengen saaminen Raamattu opettaa Pyhän Hengen saamisesta vain yhdessä merkityksessä. Raamattu ei opeta, että Pyhän Hengen voi saada kahdella eri tavalla. Pyhä Henki vaikuttaa uskovassa kuitenkin usealla eri tavalla.
Raamatun opetu
Ka
Pyhä
Matt 3:11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
Joh 1: Gal 3:14 että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. 2 Tim 1:14 Säilytä se hyvä, mikä sinulle on uskottu, Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu. Pyhällä Hengellä täyttyminen Pyhällä Hengellä täyttyminen on eri asia kuin Pyhän Hengen saaminen. Pyhällä Hengellä täyttyminen voi myös tapahtua Pyhän Hengen saamisen yhteydessä. Pyhällä Hengellä täyttyminen voi tapahtua monta kertaa, mutta Pyhän Hengen kaste tapahtuu vain kerran. Pyhällä Hengellä täyttymisen merkityksiä on useita. Pyhällä Hengellä täyttymisessä voidaan saada armolahjoja sekä voimaa ja rohkeutta johonkin tilanteeseen.
Helluntaipäivä. Helluntaipäivänä vuodatettiin Pyhä Henki ja uskovat saivat Pyhän Hengen sydämeensä asumaan ja samalla heidät täytettiin Pyhällä Hengellä, jonka kautta he saivat kielilläpuhumisen armolahjan. Apt 2:4 Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi (pletho) ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. Puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti. Opetuslapset apostolien teoissa luvussa neljä olivat jo täyttyneet Pyhällä Hengellä aikaisemmin, eli helluntaipäivänä. Heitä uhkailtiin ja siksi he pyysivät Jumalalta rohkeutta puhua Jumalan sanaa. Jumala vastasi heille täyttämällä heidät Pyhällä Hengellä, jonka vaikutuksesta he puhuivat rohkeasti Jumalan sanaa. Pyhällä Hengellä voi siis täyttyä monta kertaa. Apostolien tekojen luvussa neljä Pyhällä Hengellä täyttyminen antoi rohkeuden julistaa evankeliumia Herrasta Jeesuksesta.
Apt 4: Olla täynnä Pyhää Henkeä. Pyhällä Hengellä täyttymisessä on myös sellainen merkitys, jossa uskova on Jumalan armosta täynnä Pyhän Hengen vaikutusta, kuten esimerkiksi Pietari, joka oli täynnä Pyhää Henkeä Jerusalemissa hallitusmiesten, vanhimpien ja kirjanoppineiden edessä, julistaen heille evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Kun Pietari oli täynnä Pyhää Henkeä, niin hän julisti väkevästi pelastuksen evankeliumia Messias, Herrasta Jeesuksesta.
Apt 4: Täyttykää Hengellä. Raamattu opettaa ettei uskovat saa juopua alkoholista, koska siitä tulee irstas ja synnillinen meno. Sen sijaan Raamattu kehottaa täyttymään Pyhällä Hengellä. Tässä kohdassa täyttyminen tarkoittaa olla täynnä Pyhän Hengen vaikutusta. Kun uskova Jumalan armosta saa täyttyä ja olla täynnä Pyhän Hengen vaikutusta, niin hänen sydämessään on kiitos Jumalaa kohtaan; samoin vaimot ja miehet rakastavat toisiaan.
Ef 5: Jotkut lapsikasteen puoltajat väärin opettavat, että kirkon kastetoimituksessa sylivauvat saavat Pyhän Hengen siinä hetkessä kun heidät kastettiin kirkon kasteella.
Raamattu opettaa, että Pyhä Henki saadaan uskon kautta Herran
Jeesukseen. Gal 3:14 että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. Markku Särelä: Raamatusta ei löydy yksityiskohtaista säädöstä kastetavasta. Kunhan kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastetaan puhtaalla vedellä, on sama, valellaanko, vihmotaanko vai upotetaanko. Kasteen muoto ei ole opin asia, ellei tiettyyn kastetapaan alistuta myönnytysten tekemiseksi väärälle opille. (s.75,76) Itse asiassa Raamatusta löytyy selkeä säädös kastetavasta, joka on kastettavan upottaminen kokonaan veden alle. Käyn myöhemmin läpi kreikankielen, hepreankielen, UT:n opetuksen sekä vesikasteen esikuvallisuuden valossa sen kuinka Raamatun selkeä opetus on kasteen suorittaminen upottamalla. Mark 7:4 rituaalikaste Markku Särelä: Raamattu käyttää kastamisesta kreikankielistä sanaa baptidzein. Seuraavassa esimerkkejä sanan käytöstä: 1. peseytyä Mark. 7:4: "Torilta tultuaan he eivät syö ennen kuin ovat peseytyneet (baptisoontai)." Näin tämä kohta lukee monissa parhaissa käsikirjoituksissa. Myös toisella lukutavalla "itseään vedellä vihmoneet" (rhantisoontai) on käsikirjoituksissa edustajansa, ja se osoittaa, ettei kysymyksessä ollut upoksiin meneminen. Vrt. Joh. 13:10: "Joka on kylpenyt (ho leloumenos), ei tarvitse muuta kuin että jalat pestään (nipsasthai), ja niin hän on kokonaan puhdas." (s.76)
Raamattu käyttää kastamisesta sanaa baptidzo ja sana
baptidzein on baptidzo sanan sijamuoto
Mark 7: Suomalaisessa 33/38 Raamatun käännöksessä jae neljä ei ole käännetty alkutekstin mukaisesti. Muutamat englanninkieliset käännökset sen sijaan ovat kääntäneet neljännen jakeen alkutekstin mukaisesti.
Mark 7:
Mark 7: Mark 7:3 on alkutekstissä sana nipto, jolla tarkoitettiin käsien pesua vanhinten perinnäissääntöjen mukaan. Juutalaisessa vanhinten käsien pesu rituaalissa käsien pesu tapahtui sitten, että kädet pestiin upottaen ne veteen käsivarsia myöten. Tämän perinnäissäännön mukaan sellaisen henkilön kanssa ei syöty, joka ei noudattanut tätä perinnäissääntöä. Kyse oli siis vanhinten perinnäissäännöstä, ei Raamatun opetuksesta. Mark 7:4 on alkutekstissä sana baptidzo, joka tarkoittaa kastaa upottamalla, upottaa, puhdistautua, peseytyä, kylpeä, puhdistautua puhtaassa vedessä. Mark 7:3,4 kertovat juutalaisten rituaalisista puhdistautumisista. Jae 3 kertoo käsien pesu rituaalista, jossa kädet pestiin käsivarret upotettuina vedessä. Jae 4 kertoo rituaalikasteesta, jotka hyvin usein suoritettiin kokonaan upottautumalla, samoin jae 4 kertoo rituaalisista astioiden pesemisistä. Mark 7:1-4 jaejakson avulla ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että vesikastetta ei suoriteta upottamalla, koska jakeissa ei ole opetusta vesikasteesta, vaan rituaalisista pesuista ja kasteista, jotka hyvin usein tapahtuivat upottamalla. Täten jaejakson todiste puoltaisi vesikasteen kohdalla upottamista, jos halutaan hakea baptidzo sanan merkitystä kyseessä olevan jaejakson kohdalla. Mark 7:4 ei ole alkutekstissä sanaa rhantidzo - rhantisoontai, joka tarkoittaa pirskottaa, puhdistaa pirskottamalla, vaan sana baptidzo - baptidzontai. Westcott ja Hort kreikankielisessä tekstilaitoksessa on Mark 7:4 sana rhantisoontai. Wescott ja Hortin tekstilaitos on okkultistien tekemä, jonka tarkoituksena on vääristellä Raamatun sanan opetusta. Kreikankielisest UT:n tekstilaitokset joissa Mark 7:4 esiintyy sana rhantisoontai, edustavat Raamatun tekstien vääristettyjä versioita, koska aidoissa alkuperäisissä kreikankielen tekstilaitoksissa Mark 7:4 kohdalla esiintyy sana baptidzontai.
Joh 13:10 Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt (louo), ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään (nipto), ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki". Joh 13:10 jaetta ei voi käyttää kumoamaan Raamatullista upotuskastetta, koska jakeessa ei edes esiinny sana baptidzo. Joh 13:10 yhdistettynä kyseessä olevaan jaejaksoon (Joh 13:1-10) tarkoittaa sitä kun Jeesus puhdistaa opetuslapsen jalat, niin hän on kokonaan puhdas. Jalat kuvaavat Raamatussa vaellusta ja kun Herra Jeesus puhdistaa ihmisen synnistä, niin hänen vaelluksensa alkaa noudattamaan Jumalan tahtoa ja koska Herra Jeesus on pesijä, niin sen tähden koko opetuslapsi on puhdas, eli Jumalan armosta pelastettu ja vanhurskautettu, joka ei ole syyllinen Jumalan edessä, vaan armahdettu. Kaste Moosekseen pilvessä ja meressä Markku Särelä: 2. pestä astioita Mark. 7:4: "ja paljon muuta on, mitä he ovat ottaneet noudattaakseen, niin kuin maljain ja kiviastiain pesemisiä (baptismous)." 3. kastua roiskuvasta merestä tai pilvisumusta 1 Kor. 10:1,2: "Isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen (ebaptisanto) Moosekseen pilvessä ja meressä.” 76) Suuria astioita ei pestäessä upotettu, vaan huuhdottiin tai pyyhittiin. Jeesus sanoi kerran ulkokultaiselle fariseukselle: "Kyllä te, fariseukset, puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta." (Luuk. 11:39). Astia (bat) niminen tilavuusmitta veti 40 litraa. Kukaan ei pese sen kokoisia astioita upottamalla. Fariseukset peseytyivät ennen ateriaa, mikä tarkoitti käsien ja jalkojen pesua. Koko ruumiin peseminen olisi ollut monessa tilanteessa paitsi hankalaa, usein myös mahdotonta. Herra käski Moosesta tekemään vaskialtaan peseytymistä varten ilmestysmajan ja alttarin välille. Altaaseen kaadettiin vettä ja Aaronin ja hänen poikiensa tuli pestä siinä kätensä ja jalkansa ennen virkatoimitusta kuoleman uhalla. (2 Moos. 30:17-21). Papit saivat Herran käskyn: "Peseytykööt vedessä!", minkä Herra määritteli tarkemmin käsien ja jalkojen pesuksi. 77) (s.77) Särelä koittaa perustella kirkon pirskotuskastetta vanhan liiton tapahtumalla, jossa Israelin kansa sai kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä. Katsotaan mitä Raamattu sanoo asiasta: 1
Kor 10: 1 Kor 10:2:ssä on sana kasteen, joka on kreikaksi ebaptisanto, joka tulee verbistä baptidzo. He saivat siis kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä. Jotta asia avautuisi oikealla tavalla tulee meidän tutkia tapahtuma, jossa Israelin kansa kulki meren poikki. 2
Moos 14: Egyptiläiset ajoivat takaa israelilaisia. Tämän tähden Jumalan enkeli siirtyi Israelin edeltä heidän taaksensa ja pilvenpatsas siirtyi myös heidän taakse. Pilvi tuli egyptiläisten ja israelilaisten väliin ja egyptiläisten puoli oli pimeä eivätkä he voineet lähestyä israelilaisia. Sen jälkeen Mooses ojensi kätensä meren yli, jonka jälkeen Herra puhalsi koko yön vahvalla itätuulella, jonka seurauksena vesi jakautui kahtia ja muutti merenpohjan kuivaksi. Näin Israelin kansa kulki meren poikki kuivaa myöten ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. Kun Israelin kansa kulki kuivaa myöten, niin ei heitä upotettu eikä valeltu (pirskotettu) vedessä, sillä he kulkivat kuivaa myöten ja vesi oli heillä muurina oikealla ja vasemmalla puolella. Se miksi UT käyttää sanaa ebaptisanto (upottaa) oli siksi, koska Mooses oli välimies Jumalan ja kansan välillä, siten Mooses oli esikuvaa Uuden ja paremman Liiton Välimiehestä Herrasta Jeesuksesta Messiaasta, joka kastaa (upottaa) Häneen uskovat Pyhässä Hengessä, johon Mooses ei pystynyt. UT:n vesikaste on myös esikuvaa Pyhän Hengen kasteesta ja kaste Moosekseen pilvessä ja meressä on myös esikuvaa, jossa kaste pilvessä on esikuva Pyhän Hengen kasteesta sekä kaste meressä esikuva vesikasteesta. Herra puhui Moosekselle: 2 Moos 25:22 Ja siinä minä ilmestyn sinulle ja puhun sinulle armoistuimelta, niiden kahden kerubin välistä, jotka ovat lain arkin päällä, kaiken sen, minkä minä sinun kauttasi israelilaisille säädän.
Hebr 8: Punaisen meren ylityksessä heitä ei upotettu veteen eikä valeltu (pirskotettu) vedessä, vaan he kulkivat kuivaa myöten toiselle puolelle. Ebaptisanto sanaa kuvaa tässä kohdassa suhdetta, joka kansalla oli välimieheen eli Moosekseen. Uudessa Liitossa kansa kastetaan sitten vedessä Välimiehen (Herra Jeesus Messias) nimeen sekä Pyhässä Hengessä itse Välimieheen eli Herraan Jeesukseen. Se miksi 1 Kor 10:2:ssa käytetään sanaa ebaptisanto johtuu siitä, että kaste Moosekseen pilvessä ja meressä oli esikuvaa sekä Pyhän Hengen kasteesta ja vesikasteesta ja Uudessa Liitossa Jeesuksen opetuslapset kastetaan Pyhässä Hengessä sekä heidät kastetaan upottamalla vedessä, koska veteen kokonaan upottaminen on vertauskuvaa lihan kuolemasta ja upottamisessa on koko ruumis veden alla, eli vertauskuvallisesti kuolleessa tilassa. Kirkon toimittamassa valelukasteessa laitetaan muutama tippa vettä sylivauvan päähän, joka ei kuvaa koko lihan kuolemaa. Vanhan liiton järjestys on esikuvaa tulevasta Uudesta Liitosta ja näin myös punaisen meren ylitys oli esikuvallista siitä miten Uudessa Liitossa tapahtuu pilvessä ja meressä kaste. Uudessa Liitossa meidät kastetaan Pyhässä Hengessä Herraan Jeesukseen ja näin voimme seurata Häntä rakkauden totuudessa. Vanhassa liitossa Israelin kansa seurasi Herraa, jossa he päivällä seurasivat pilvenpatsasta ja yöllä tulipatsasta; jotka ovat esikuvaa Uuden Liiton järjestyksestä, jossa Jeesuksen opetuslapset seuraavat Herraa Pyhässä Hengessä. Samoin kaste Moosekseen meressä on esikuvaa Uuden Liiton vesikasteesta, joka suoritetaan veteen upottamalla. Esikuva on esikuvaa, ei itse asian täyttymys. Kaste pilvessä Moosekseen on esikuva Pyhän Hengen kasteesta Kristukseen, jonka avulla voimme seurata Herraa. Vanhan liiton esikuvassa pilvi ja tulipatsas eivät asuneet Israelin lasten sisimmässä, kun taas Uudessa Liitossa Herra Jeesus asuu meissä Pyhän Hengen kautta. Vaikka vanhan liiton esikuvassa pilvi ja tulipatsas eivät asuneet kansan sydämessä, niin silti se on esikuvaa Uuden Liiton Pyhän Hengen kasteesta, jonka avulla voidaan seurata Herraa. Samalla tavalla vaikka kansaa ei upotettu veden alle meren ylityksessä, niin silti se on esikuvaa Uuden Liiton vesikasteesta, jossa opetuslapset kastetaan veteen upottamalla. Siksi Paavali käytti sanaa ebaptisanto. Vanhassa liitossa koko kansa sylivauvat mukaan lukien kulki yli punaisen meren. Uudessa Liitossa on taas eri järjestys, sillä Herra Jeesus itse sanoi: ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi", Mark 1:15. Uuden Liiton järjestyksessä tulee ensin olla parannus ja usko evankeliumiin, joka tulee sanan kuulemisen kautta. Uudessa Liitossa ei kasteta vedessä sylivauvoja, vaan vain niitä, jotka ovat tehneet parannuksen ja uskoneet evankeliumin. Monet epäraamatullisen kirkon sylivauvakasteen kannattajat peräänkuuluttavat sitä, että kansaa ei upotettu vedessä. Tämän tähden he eivät usko Raamatulliseen upotuskasteeseen, vaikka kaikki UT:n vesikaste kohdat puhuvat nimenomaan upotuskasteesta. Jotkut sylivauvakasteen puoltajat sanovat, että 1 Kor 10:2 baptidzo - ebaptisanto tarkoittaa kastumista merestä ja pilvestä. Tällä lausunnolla he tahallisesti vääristävät baptidzo sanan merkityksen tarkoittamaan vain kastumista. Baptidzo sana tarkoittaa kastaa upottamalla, upottaa, puhdistautua, peseytyä, kylpeä, puhdistautua puhtaassa vedessä. Vesikaste on myös esikuvaa Pyhän Hengen kasteesta, jonka vastaanottaneet ovat saaneet syntinsä anteeksi Herran Jeesuksen veren, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Jumalan Henki valitsi sanan baptidzo siksi, koska sillä on kaksi merkitystä upottaa ja pestä puhtaaksi; Herran Jeesuksen opetuslapset saavat Pyhän Hengen, jossa heidät "upotetaan" kokonaan Pyhän Hengen osallisuuteen; Herran Jeesuksen opetuslapset vastaanottavat vesikasteen, jossa heidät upotetaan veteen; Herran Jeesuksen veri puhdistaa opetuslasten synnit, kun he tunnustavat syntinsä. Baptidzo sanalla on myös muita merkityksiä kuin kastaa upottamalla. On totta, että suuria astioita pestäessä, niitä ei kokonaan upotettu. Tällä ei voi kuitenkaan kumota upotuskastetta, sillä Raamatullinen upotuskaste sekä astian peseminen on kaksi eri asiaa. Markku Särelä sanoi fariseuksien peseytymisen ennen ateriaa tarkoittavan käsien ja jalkojen pesemistä. Heillä oli monenlaisia rituaaleja ja pesuja myös käsien ja jalkojen pesua ennen ateriaa. Tämäkään ei kumoa Raamatullista upotuskastetta, sillä käsien ja jalkojen pesu on eri asia kuin Uuden Liiton upotuskaste. Markku Särelä toi esille, että vanhassa testamentissa Aaronin ja hänen poikiensa tuli peseytyä, eli pestä kätensä ja jalkansa ennen kuin he saivat mennä ilmestysmajaan palvelemaan. Särelän tarkoituksena on puolustaa kirkon pirskotuskastetta. 2 Moos 30:17-21 kreikankielisessä Septuaginta käännöksessä peseytymisen sanat on kreikaksi nipto sanan eri sijamuodot. Kyseessä ei siis ollut baptidzo sana. Tälläkään kohdalla on turha yrittää kumota Raamatullinen upotuskaste. Baptidzo vanhan testamentin tausta Markku Särelä: Uudessa Testamentissa on baptidzein sanalla vanhatestamentillinen tausta, ja sana merkitsee kaikenlaista vedellä koskettamista. Tämän asian kieltäminen on vähänkin kreikkaa tuntevalta teologilta farisealaisuutta. Jos kreikkalaisesta pakanamaailmasta käsin pyritään selvittämään baptidzein (kastaa) ja baptismos (kaste, pesu) sanojen merkitystä ottamatta huomioon Uudessa Testamentissa kielen sisältöön vaikuttavaa heprealaista psyykeä ja käsitemaailmaa, syyllistytään karkeaan metodiseen virheeseen. 78) " (s.77) Uuden Testamentin baptidzo - baptidzein sanalla on myös muita merkityksiä kuin kastaa upottamalla. Ut:n upotuskasteen baptidzo sanan hepreankielen tausta on sanassa tabal - taval (tevilah). Myös hepreankielen sanalla tevilah on muita merkityksiä kuin upottaa kokonaan veden alle. Kun UT puhuu Uuden Liiton kasteesta liittäen siihen kreikankielen sanan baptidzo tai hepreankielen sanan tevilah, niin silloin se tarkoittaa aina kastamista upottaen kokonaan veden alle. Vesikaste kuvaa esikuvallisesti lihan kuolemaa, eikä muutama tippa vettä pirskottamalla kuvaa koko lihan kuolemaa, mutta kokonaan veden alle upottaminen kuvaa koko lihan kuolemista. Baptidzo sana vesikasteen yhteydessä kuvaa siis aina koko lihan kuolemaa, joka tapahtuu siten, että kastettava upotetaan kokonaan veden alle.
Room 6:4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Hautaamisen kuva Markku Särelä: Sana baptidzein ei vielä itsestään kerro, millä tavalla kosketus tapahtuu. Uudessa Testamentissa ei ole yhtään kohtaa, josta voitaisiin osoittaa, että baptidzein merkitsee ainoastaan upottamista eikä mitään muuta. Hautaamisen kuva tulee tosin sitä lähelle, mutta siinäkään ei ole kysymys maahan hautaamisesta, vaan "me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut . Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan ..." Room. 6:3,4. Tämä ei kuvaa kasteen muotoa, vaan kasteen merkitystä. (s.77,78) Uudessa Testamentissa baptidzo -baptidzein ei sanana merkitse ainoastaan upottamista, mutta vesikasteeseen liitettynä se tarkoittaa aina upottamista kokonaan veden alle. Raamatun opetus kasteesta, jossa haudataan kuolemaan tarkoittaa sitä, että hautaaminen tapahtuu koko ruumiin hautaamisella. Raamatun kielessä se tarkoittaa sitä, että vesikaste suoritetaan kokonaan upottamalla, koska siten hautaamisen esikuva täyttyy. Kyseessä on sekä kasteen merkitys, että kasteen muoto. Raamatullinen vesikaste suoritetaan kokonaan vedessä upottamalla. Osalliseksi tuleminen kasteen kautta Markku Särelä: Meidän syntisessä luonnossamme on hyvin sitkeään juuttuneena sellainen paha taipumus, että ennakkokäsitykset ja päähänpinttymät estävät meitä näkemästä asian ydintä ja ajaudumme umpikujaan johtavalle sivuraiteelle. Pääasia esillä olevassa asiassamme on Kristuksen sijaiskuolema ja hänen ylösnousemuksensa sekä tästä osalliseksi tuleminen. Se tapahtuu "kasteen kautta". veden määrä ovat sivuasioita. (s.78) On totta, että syntisen ihmisen luonnossa taipumus juuttumiseen, jossa ennakkokäsitykset, päähänpinttymät sekä uskonnolliset perinnäissäännöt johdattavat ihmisen pois totuudesta, uskomaan valheisiin sekä vääristymiin. Herran Jeesuksen sijaiskuolemasta ja ylösnousemuksesta osalliseksi tuleminen tapahtuu uskon kautta Herraan Jeesukseen, jonka merkiksi Jumala antaa Pyhän Hengen sinetin uskovan sydämeen. Pyhän Hengen kasteen kautta uskova ihminen tulee osalliseksi Jumalan lapseudesta. Gal 3:14 että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. Room 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Raamatun selkeä todistus on että Jumalan Henki asuu uskovan sydämessä ja se jolla ei ole Pyhää Henkeä (Messias, Herran Jeesuksen Henki) ei ole uskossa eikä Jumalan lapsi.
2 Kor 13:14 (13:13) Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja
Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän
kanssanne.
Joh 1:33 Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: ‘Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä’. Uskoon tulon jälkeen Herran Jeesuksen opetuslapsi Jumalan armosta vastaanottaa vesikasteen, koska Jumala on säätänyt Uuteen Liittoon uskon järjestyksen, jonka kautta omistetaan Jumalan lupaukset sekä ojentaudutaan uskossa vastaanottamaan Jumalan sanan opetukset, kuten vesikaste uskon tulon jälkeen. Synnistä puhdistava vesi
Markku Särelä: Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo uskovista, että
he ovat "tulleet Uuden liiton Välimiehen, Jeesuksen, tykö ja
vihmontaveren tykö" (Hebr. 12:24). Leeviläiset tuli puhdistaa palvelusta
varten "pirskottamalla heihin synnistä puhdistavaa vettä" (4 Moos. 8:7).
Pyhän Hengen saamisesta Uudessa liitossa oli ennustettu: "Minä
vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte."
(Hes. 36:25). Näillä esikuvilla ja ennustuksilla oli syvät juurensa
israelilaisten mielessä. 81) (s.78) Leeviläiset tuli puhdistaa synnistä puhdistavalla vedellä sekä syntiuhrin verellä. Synnistä puhdistavan vesi on vertauskuvaa ja esikuvaa Herrasta Jeesuksesta, joka on elävän veden lähde, jonka kautta uskova puhdistetaan ja pyhitetään, kun hän uskoo Herraan Jeesukseen. VT:n synnistä puhdistavan vesi on esikuvaa Herran Jeesuksen antamasta elävästä vedestä (Pyhä Henki), joka antaa uskovalle voiman hylätä synnistä, eli puhdistautua synneistä sekä kasvaa uskossa elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Herran Jeesuksen veri sekä Pyhä Henki puhdistavat ihmisen synnistä, kun hän uskoo Herraan Jeesukseen. Kastevesi ei kykene puhdistamaan synneistä, eikä VT:n puhdistava vesi ollut esikuvaa vesikasteesta, vaan elävästä vedestä, eli Pyhästä Hengestä, joka johdattaa uskovan uskomaan Herraan Jeesukseen Raamatun opetuksen mukaisesti, jonka seurauksena uskova ihminen puhdistetaan synneistä.
4 Moos 8: Jer 17:13 Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran."
Joh 4:
Joh 7: Katapontidzoo Markku Särelä: "Meren syvyyteen upottamisesta" (Matt. 18:6) ja veteen vajoamisesta (Matt. 14:30) Raamattu ei käytä baptidzein sanaa, vaan aivan eri kantamuodosta johtuvaa verbiä (katapontidzein). Raamatun ulkopuolisissa antiikin kirjoituksissa sanalla baptidzein esiintyy upottamisen ja uppoamisen merkitys, mutta Uusi Testamentti käyttää sanaa laajemmin. (s.78) Särelä koittaa todistella, että kreikankielen sana katapontidzoo - katapontidzein tarkoittaisi upottamista. Katapontidzoo sanan merkitys on vajota sekä upota ja jäädä upoksiin. Katapontidzoo sana esiinty kaksi kertaa UT:ssa, mutta ei kertaakaan vesikasteen yhteydessä: Matt 14:30 Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan Pietari ei suinkaan uponnut kokonaan, vaan vain vajosi veteen, mutta ei kokonaan veden alle. Ilman Herran Jeesuksen apua hän olisi vajonnut kokonaan veden alle ja hukkunut.
Matt 18:6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat
minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen
kaulaansa ja hänet upotettaisiin
Tässä kohdassa myllynkivi kaulassa oleva olisi uponnut kokonaan veden alle ja jäänyt sinne. Katapontidzoo sanalla ei voi opettaa tai kumota Raamatullista vesikastetta, koska katapontidzoo sanan merkityksessä on kyse upoksiin jäämisestä. Täten siinä ei toteudu vesikasteen esikuvallinen merkitys, joka on lihan kuolema ja ylösnousemus kuolleista (elämä Pyhässä Hengessä). Babtidzoo sanan merkitys yhdistettynä UT:n vesikaste opetukseen tulee hyvin esille kreikkalaisen runoiljan ja lääkärin (Nicander) tekstistä, joka eli n. 200 eKr.. Nicander antoi reseptin etikkaliemessä valmistetuista vihanneksista. Nicanderin mukaan vihannekset tulee ensin upottaa kiehuvaan veteen ja sen jälkeen upottaa etikkaan: Nicander says that in order to make a pickle, the vegetable should first be ‘dipped’ (bapto) into boiling water and then ‘baptised’ (baptizo) in the vinegar solution. Both verbs concern the immersing of vegetables in a solution. (Bible Study Magazine, James Montgomery Boice, May 1989) Se miksi vesikaste kohdissa käytetään sanajuuria baptidzoo, baptisma johtuu siitä, että näillä sanoilla on sellainen merkitys, jossa jokin tai jotakin upotetaan, mutta samalla nostetaan myöskin ylös vedestä, niin kuin Nicanderin esimerkistä kävi selvästi ilmi, vihanneksetkin tuli kastaa upoksiin ja sitten nostaa ylös. Se miksi Pyhä Henki on valinnut sanan baptidzoo johtuu kasteen vertauskuvallisuudesta, sillä Pyhä Henki upottaa vanhan ihmisen kasteenhautaan lihan kuolemaan sekä Pyhä Henki nostaa hänet myös uuteen elämään. Kasteenhauta, eli kun kastettava upotetaan kasteen hautaan ja vedetään sieltä ylös on vertauskuvaa sitä mitä Pyhä Henki tekee. Vesi ei voi antaa lihalle kuolemaa eikä ylösnousemus voimaa, mutta Pyhä Henki tekee sen. Tämän tähden Jumalan Henki valitsi käytettävän sanaa baptidzoo, koska sillä on merkitys upottaa, mutta myöskin nostaa takasin ylös. Samoin kun Pyhä Henki kuolettaa ”haudaten” meidän lihan tekomme sekä vesikasteen haudasta ylös nostaminen on esikuvaa lihan kuolemasta ja uudesta elämästä, jossa elämme Jumalan armosta Pyhän Hengen voimavaikutuksen kautta. Hepreankielen tevilah sana merkitsee upotuskastetta Markku Särelä: Upotuskasteen kannattajat vetoavat 2 Kun. 5:14:ään osoittaakseen baptidzein sanan merkitsevän upottamista. Kohta kuuluu: "Niin Naeman meni ja sukelsi (ebaptisato) Jordaniin seitsemän kertaa." Jos tässä kohden sanalla olisi sukeltamisen merkitys, se ei vielä todistaisi, että sitä olisi kaikkialla muualla käytetty upoksiin menemisestä. Tekstiyhteyteen sopii tässä kuitenkin paremmin peseytyminen kuin sukeltaminen, sillä Elia oli käskenyt Naemania: "Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa." (2 Kun. 5:10,12,13). 82) (s.78,79) Kyseessä ei ollut pelkkä peseytyminen, vaan rituaalinen puhdistusmeno vedessä. Juutalaiseen rituaalimenoihin kuului vedessä puhdistautuminen kokonaan vedessä upottautumalla. 2 Kun 5:10-14 oli kyse rituaalisesta puhdistusmenosta. Juutalaisten kääntämä Orthodox Jewish Bible (OJB) tuo selkeästi esille sen, että kyseessä oli rituaalinen puhdistusmeno, jossa Naeman upottautui veden alle Jordanissa seitsemän kertaa.
OJB 2 Ki 5: 11 But Na'aman was in wrath, and went away, and said, Hinei, I thought that he will surely come out to me, and stand, and call on the Shem Hashem Elohav, and wave his yad over the makom, and give recovery from the metzorah (leprosy, leprous area). 12 Are not Avana and Parpar, naharot of Damascus, better than all the mayim of Yisroel? May I not wash in them, and be tahor? So he turned and went away in chemah (anger, hot temper). 13 And his avadim came near, and spoke unto him, and said, Avi, if the navi had bid thee do some davar gadol, wouldest thou not have done it? How much rather then, when he saith to thee, Wash, and be tahor? 14 Then went he down, and did undergo tevilah (dipped himself, immersed himself) sheva times in the Yarden, according to the devar of the Ish HaElohim; his basar came back like unto the basar of a na'ar katan; he was tahor. Juutalaisuudessa oli rituaalipesu, joka suoritettiin kahdella tavalla; käsienpesu pesumaljassa sekä koko ruumiin upottaminen veden alle (mikve/mikva). Heprean sana Tevilah tarkoittaa kokonaan vedessä upottautumista, kun se yhdistettiin rituaalipesuun. Heprean sana tahor tarkoittaa puhdas, olla puhdas sairauksista, puhdistautua, seremonia (rituaali) puhdistusta sekä moraalisesti puhdasta. Ortohodox Jewish Biblen tekstissä juutalaiset ovat kääntäneet UT:ssa tevilah sanan tarkoittamaan upotuskastetta: Mat 3:11 I give you a tevilah (immersion) in a mikveh mayim for teshuva, but Hu Habah (He who Comes; T.N. i.e., the Moshiach) after me has more chozek (strength) than me. I am not worthy to remove his sandals. He will give you a tevilah (immersion) with the Ruach Hakodesh and eish (fire). Act 2:38 And Kefa said to them, "Make teshuva (repentance, turning from chet to Hashem) and each of you submit to a tevilah of teshuva in the Shem of Yehoshua HaMoshiach, for the selichat avon of you, and you will receive the matanah of the Ruach Hakodesh. Act 2:41 Those, who were mekabel Besuras HaGeulah and welcomed his dvar, submitted to a tevilah of teshuva and there were added in that day nefashot (souls) beerech (approximately, dacht zich) shloshet alafim (three thousand). Act 8:12 But when they had emunah (faith) in what Philippos preached about the Malchut Hashem and the Shem of Rebbe, Melech HaMoshiach Yehoshua, they, both anashim and nashim, were submitting to Moshiach's tevilah of teshuva. Raamatun kieli ja käsitteistö tulee hepreankielestä. Hepreankielen sana tevilah tarkoittaa kokonaan vedessä upottautumista kun sillä tarkoitetaan VT:n rituaalipuhdistusta ja UT:n Raamatullista vesikastetta. Raamatullisen kasteen suorittamisen muoto on kiistattomasti upotuskaste. Johannes Kastaja kastoi upottamalla Markku Särelä: Jokin huomautus on vielä paikallaan. Meille kerrotaan: "Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä." (Matt. 3:16;. Mark. l:9,10). "Johanneskin kastoi Ainonissa... koska siellä oli paljon vettä." (Joh. 3:23). Näistä lauseista ei ilman muuta käy ilmi, että Johannes olisi kastanut upottamalla. Pikemminkin niistä paljastuu seuraava kuva: Johannes Kastaja on kahlannut Jordaniin syvemmälle, missä virtaava vesi vaihtui nopeasti eikä seonnut. Kastettava menee hänen tykönsä ja nousee kasteen saatuaan vedestä rannalle. Eräässä toiselta vuosisadalta olevassa kastekappelissa Rooman katakombissa on säilynyt Jeesuksen kastetta esittävä kuva. Siinä Johannes kaataa astialla vettä Jeesuksen päähän. Kappelissa on kastevettä varten vain pieni lattiasyvennys, jossa upottaminen oli mahdotonta. ... Kasteveden tuli olla puhdasta (Hebr. 10:22; Hes. 36:25). Ihmisten jaloissa seonnut seisova vesi ei olisi voinut kuvata kasteen puhdistavaa vaikutusta, vaan se olisi häväissyt kasteen pyhyyttä ja arvokkuutta. Siksi Johannes valitsi virtaavan paikan, jossa oli paljon vettä. Ei voida näyttää toteen, että Johannes olisi tarvinnut paljon vettä upottamista varten. Ainon ei ollut ainoa paikka, jossa Johannes kastoi. Sillä "hän vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi" (Luuk. 3:3). (s.79,80) Markku Särelä erehtyy taas kerran. Orthodox Jewish Bible (OBJ) Mat 3:11 I give you a tevilah (immersion) in a mikveh mayim for teshuva, but Hu Habah (He who Comes; T.N. i.e., the Moshiach) after me has more chozek (strength) than me. I am not worthy to remove his sandals. He will give you a tevilah (immersion) with the Ruach Hakodesh and eish (fire). Johannes Kastaja kastoi ihmiset sekä Jeesuksen upottamalla kokonaan veden alle. Raamatun todistus hepreankielen valossa todistaa, että kyse oli kokonaan vedessä upottamisesta. Raamatun esikuvallinen opetus kasteenhaudasta todistaa, myös sen että uskovat kastetaan kokonaan vedessä upottamalla, koska kuolleet haudataan kokonaan, ei osittain. Rooman katakombista löytynyt kastekuva, jossa Johannes Kastaja kastaa Jeesuksen kaatamalla vettä Hänen päähänsä on vääristynyt kuvaus tästä tapahtumasta, ei Raamatun totuus. Matteuksen evankeliumissa luvussa kolme Johannes Kastaja sanoi kastavansa upottamalla kaikkialla missä hän tulee kastamaan. Raamatun todistuksen mukaan Johannes Kastaja kastoi upotuskasteella. Orthodox Jewish Bible käyttää Johannes Kastajasta hepreankielen sanoja Yochanan ja tevilah. Tevilah yhdistettynä vesikasteeseen tarkoittaa upottamista. Johannes Kastajasta käytetty nimi viittasi Johannekseen, joka kastaa upottamalla. (OJB) Mat 17:13 Then the Moshiach's talmidim had binah that he spoke to them about Yochanan of the tevilah of teshuva. Apt 2:41 Markku Särelä: Kun Jerusalemissa kastettiin ensimmäisenä helluntaina 3000 ihmistä, upottaminen olisi vaatinut suuria järjestelyjä. Olihan vuodenaika jo varsin kuiva (touko- kesäkuu). Pienissä altaissa ei olisi voitu kastaa kovin monta, koska veden tuli olla puhdasta. 3000 miehen marssi esim. Betesdan lammikolle ja heidän kastamisensa siellä upottamalla olisi ollut suuri operaatio. Vielä vaikeampaa upottaminen olisi ollut Filipin vanginvartijan oloissa keskellä yötä, kun hän ja hänen perheensä kastettiin "kohta" (Apt. 16:33). Jos upottaminen olisi ollut ainoa oikea kastetapa, tottapa Pyhä Henki olisi kertonut, miten niin vaikeissa oloissa saatiin yhtäkkiä riittävästi vettä. Kuitenkin Raamattu sivuuttaa kastetavan kuvaamisen. (s. 80) Kuningas Hiskia tukki Giihonin lähteen yläjuoksun ja johti veden Jerusalemin kaupunkiin. Giihonin lähde oli lähellä Jerusalemia. Jerusalemissa oli myös taloja joihin oli rakennettu rituaalipuhdistusaltaita. Nykyään Giihonin lähteellä suoritetaan silloin tällöin juutalaisia rituaalikasteita (mikve/mikva), eli rituaalisia kasteita, joissa ihminen upotetaan kokonaan veden alle. Apostolien tekojen aikana Giihonin lähde saattoi hyvinkin toimia alkuseurakunnan eräistä Jerusalemin kaupungin kastepaikoista. Giihonin lähde sijaitsi n. 8 kilometrin päässä Jerusalemista. Giihonin lähteelle ei ollut kovinkaan pitkä matka, sinne olisi helposti kävellyt hyvin nopeasti. Joissakin Jerusalemin kodeissa oli rituaalialtaita, joissa suoritettiin rituaalisia mikve upotuskasteita puhdistautumismenoissa. Jerusalemissa oli siis vettä, jossa voitiin suorittaa Raamatullinen Uuden Liiton upotuskaste Herran Jeesuksen nimeen. Jos vain kaksitoista apostolia olisivat kastaneet ja kasteeseen olisi mennyt aikaa noin yksi minuutti, niin kaksitoista apostolia olisi kyennyt kastamaan 3000 henkeä noin neljässä tunnissa. Helluntaipäivänä kolme tuhatta ihmistä tuli uskoon Jumalan sanan saarnan kautta. Raamattu sanoo, että Pietari julisti Jumalan sanaa kun oli kolmas hetki päivästä. Kellonaika oli noin kello yhdeksän aamulla. Koska sanan julistaminen tapahtui aikaisin aamulla, niin on syytä uskoa, että uskoontulemiset tapahtuivat aamulla, jonka seurauksena opetuslapsilla on runsaasti aikaa kastaa vedessä helluntaipäivänä uskoontulleet ihmiset. Emme tiedä varmuudella ketkä kastoivat heidät. Kastajina saattoi toimia useammat veljet kuin vain kaksitoista apostolia. Jos näin oli, niin silloin kasteet voitiin suorittaa vielä nopeammin. Joh 9:11 Hän vastasi: "Se mies, jota kutsutaan Jeesukseksi, teki tahtaan ja voiteli minun silmäni ja sanoi minulle: ‘Mene ja peseydy Siiloan lammikossa’; niin minä menin ja peseydyin ja sain näköni". Pirskotus- ja valelukasteen puolustajat sanovat ettei ihmisiä voitu kastaa Jerusalemin vesialtaissa, koska ne oli tarkoitettu juomavedeksi, ei peseytymiseen tai rituaalikasteisiin. Raamattu todistaa, että Jerusalemissa oli altaita, joissa ihmiset kykenivät peseytymään. Eräs mahdollisuus voi olla myös, että kasteita suoritettiin jossakin vesialtaissa. Raamatun oman todistuksen nojalla on täysin selvää, että vesikaste suoritettiin kokonaan upottamalla veteen, sillä vain siten täyttyy vesikasteen vertauskuvallisuus ihmisen hautaamisesta ja ylösnousemuksesta Pyhän Hengen voimasta. Täten voimme varmuudella uskoa, että helluntaipäivänä uskoontulleet 3000 henkeä kastettiin kokonaan upottamalla vedessä joko heti samana päivänä tai sitten hyvin pian muutamien päivien sisällä. Raamatun tekstin perusteella on kuitenkin hyvin todennäköistä, että heidät kastettiin samana päivänä kun he Jumalan armosta tulivat uskoon. Filippiin kaupungin vanginvartija. Filippiin kaupungin portin ulkopuolella oli joen ranta. Filippiin vanginvartija sekä koko hänen uskovaisiksi tullut perhekunta kastettiin kaupungin porttien ulkopuolella olevassa joessa. Joessa on riittävästi vettä Raamatullisen upotuskasteen suorittamiseen.
Apt 16: Upotuskasteen vertauskuvallisuus Markku Särelä: Kun huolella tutkii Raamatun mainitsemat kastamiset, ei niistä voi mistään täydellä varmuudella päätellä silloista kastetapaa. Todennäköisesti käytettiin useita tapoja. Valeleminen sopi hyvin kuvaamaan puhdistusta synneistä ja "elävän veden virtoja”. 83 Vihmominen eli pirskottaminen kuvasi paitsi puhdistusta myös Jumalan armon siunaavaa sadetta ja Kristuksen verellä vihmomista. 84) Upottaminen kuvasi vanhan ihmisen kuolemaa ja uuden ihmisen syntymistä. Samoin siihen kuvaan sopi hyvin kasteeseen liittyvä koko ihmistä koskeva anteeksiantamus, puhdistuminen kaikista synneistä. Käytettiin mitä kastemuotoa tahansa, kastettava sai aina saman armon. Toimitustapaan liittyvä kuva oli vain erilainen. (s.80,81) Kun tutkimme Raamatun esikuvallisuutta vesikasteeseen liittyen, niin se todistaa upotuskasteen puolesta. Vesikasteen vertauskuvassa kaste lihan kuolemalle tapahtuu Pyhän Hengen voimassa sekä ylösnouseminen vedestä uuteen elämään tapahtuu Pyhän Hengen voimasta. Pyhän Hengen kaste ja osallisuus Pyhään Henkeen uskon kautta Herran Jeesuksen sovitustyöhön on sen täyttymys, jota vesikaste vertauskuvallisesti kuvaa. Uskon kautta Herraan Jeesukseen saamme koko Pyhän Hengen, emme vain pientä osaa. Uskova on kokonaan "upotettu" Pyhän Henkeen, ei pieneen osaa Pyhästä Hengestä. Uskova saa kaikki tekemänsä synnit anteeksi, ei vain joitakin syntejä, kun hän tulee uskoo ja tekee parannuksen uskoen Herraan Jeesukseen. Kirkon valelukaste ei täytä Raamatun opetuksen vertauskuvallisuuden ja täyttymyksen tunnusmerkkejä, jossa koko vanha ihminen haudataan ja sen sijaan nousee uusi ihminen. Muutama tippa vettä päähän ei ole täytä Raamatun opettaman vanhan ihmisen hautaamisenmerkkiä, jossa koko ihminen haudataan. Raamattu ei tunne kuin upotuskasteen Raamatullisena Uuden Liiton vesikasteena. Didakhe: Kasteopetus Markku Särelä: Kirjassa Didake eli Kahdentoista apostolin oppi, joka on noin vuodelta 100, sanotaan: "Kastakaa (baptisate) Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen virtaavalla vedellä (tai: virtaavassa vedessä). Mutta jos sinulla ei ole virtaavaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi (kastaa) raikkaalla (vedellä), (kasta) lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, vala päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." (7:1-3). Sanonta osoittaa, miten vapaa alkukirkko oli kastetapaan nähden. Maininnasta näkyy, että baptidzein ei merkinnyt vain upottamista, koska sitä käytetään myös valelemisesta. (s. 81) Kun tutkimme Didakheen teoksen opetusta vesikasteesta, niin näemme sen olevan epäraamatullinen teos, joka ei perustu Raamatun opetukseen. Didakhe: Luku 7. 1 Mutta liittyen kasteeseen, kastakaa näin: selostettuanne ensin kaikki nämä säännöt, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevassa vedessä. 2 Mutta jos ei ole juoksevaa vettä, kastakaa jossain muussa vedessä, ja jos et voi kastaa kylmässä niin lämpimässä vedessä. 3 Mutta jos ei ole kumpaakaan, kaada vettä kolme kertaa päähän Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. 4 Mutta ennen kastetta, paastotkoon kastaja ja kastettava, ja muut, jotka kykenevät. Ja käskekää kastettavaa paastoamaan yksi tai kaksi päivää aikaisemmin.
Raamattu on uskovan ainoa auktoriteetti, koska se on Jumalan sanan ilmoitus ja opetus. Raamattu ei opeta esimerkiksi, että jos et voi kastaa kylmässä vedessä, niin kasta lämpimässä tai jos ei ole kumpaakaan, niin kaada vettä kolme kertaa päähän.
Raamattu ei opeta, että kastajan ja kastettavan on paastottava ennen kastetta. Raamattu ei opeta, että kastettavan tulee paastota yksi tai kaksi päivää aikaisemmin kun menee kasteelle. Koska Didakheen opetusta vesikasteesta ei löydy Raamatusta ja koska Didakheen oppi on Raamatun sanan vastainen, niin se tarkoittaa sitä, että Didakheen opetus vesikasteesta on väärä opetus. Paavali opetti, että hänen jälkeensä tulee julmia susia, jotka eivät lauma säästä. Paavalin mukaan nämä julmat sudet nousevat uskovien keskuudesta, jotka opettavat ja puhuvat väärää puhetta eksyttääkseen opetuslapsia mukaansa vääryyden oppeihin. Didakheen opetus vesikasteesta sopii Paavalin kuvaukseen julmista susista, jotka eivät laumaa säästä.
Apt 20: Didakheen opetuksesta löytyy myös hyvin vahva viittaus opetukseen, joka on hyvin samanlainen kuin Rooman katolisen kirkon aneoppi. Didakhe: Luku 4. 5 Älä ole käden ojentaja vastaanottamisessa ja sen poisvetäjä antamisessa. 6 Jos sinulla on, anna kädestäsi syntiesi vapautukseksi. 7 Älä epäröi antaa, äläkä valita antaessasi, sillä sinun tulisi tietää, kuka on palkkion maksava. Didakhe opettaa, että antaessasi kädestäsi (omaisuus, rahaa) saat vapautuksen synneistäsi. Didakheen oppi on täsmälleen sama kuin Rooman kirkon aneoppi opettaa että ane on kuin ylimääräinen sakramentaalinen anteeksiantamus ajallisista rangaistuksista; että Rooman katolinen kirkko voi antaa syntejä anteeksi Kristuksen ja pyhimysten ansioiden tähden. Katoliset sanovat, että ane tarjoaa keinon katuvalle syntiselle maksaa (tai suorittaa) synnin velkaa. Rooman katolinen kirkko opettaa, että todellinen ane on krusifiksin, ruusukon ja medaljongien käyttämistä. Raamattu opettaa, että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä Jumalaa vastaan ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja pelastus on Jumalan armoa ja Jumalan lahja Herran Jeesuksen veren ja kuoleman kautta, kun Hän sovitti syntimme Golgatalla. Ne jotka tunnustaen katuvat syntejänsä saavat pelastuksen lahjaksi Jumalalta. Raamattu opettaa myös ettei meidän vanhurskaat tekomme voi meitä pelastaa, sillä Jumalan armo pelastaa meidät. Herran Jeesuksen veri tuo puhdistuksen synneistä, ei ihmisten kätten annit tai aneet. Raamatun opetuksen perusteella niin Didakheen kuin Rooman katolisen kirkon opetus syntien anteeksiantamuksesta kätten antien sekä aneiden kautta on väärä opetus, eli harhaoppi.
Room 3: 21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, 22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. 23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla 24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, 25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit 26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Ef 2:
Tiit 3:
Room 5: Ef 1:7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
Hebr 9: Hebr 10:19 ¶ Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, Kastealtaat Markku Särelä: Kasteen muodosta meillä ei ole selvää kuvaa eikä varmaa historiallista tietoa. 85) Vanhalta ja keskiajalta peräisin olevat kastealtaat todistavat mieluummin valelu- kuin upotuskasteen puolesta. Valeltaessa kaatamalla astiasta vettä kastettavan päähän ja hartioihin, veden käyttö lie ollut runsasta. (s.81) Särelän kommentti kastealtaista puoltaa pikemmin upotuskastetta kuin valelukastetta. On selvää, että kasteallasta käytetään juuri upottamaan ihminen kokonaan veden alle. Lutherin tunnustus Markku Särelä: Luther säilytti kristillisen vapauden kastetavassa. Kirjassaan Kirkon Baabelin vankeudesta hän iloitsi siitä, ettei kiusaaja ollut voinut hävittää lapsilta kasteen merkitystä, ja kasteen muodosta hän kirjoitti: Kastaja "valelee kastettavan... kastehan on pikemminkin kuolemisen ja ylösnousemisen vertauskuva. Tästä syystä soisin, että kastettavat upotettaisiin kokonaan veteen sanamuodon ja tämän salaperäisen toimituksen merkityksen mukaisesti. Se ei suinkaan ole mielestäni välttämätöntä, mutta olisi kaunista antaa niin syvälliselle ja täydelliselle asialle syvällinen ja täydellinen merkkikin." 87) Tästä havaitsemme, paitsi että Lutherin sanonta edellyttää valelukasteen olleen yleisen, myös että kasteen merkitys oli Lutherille hallitseva pääasia. Kasteen muodolla oli palveleva merkitys. Upotuskasteen Luther katsoi parhaiten symbolisoivan kasteen todellista merkitystä. Tästä ei kuitenkaan voida tehdä sitä johtopäätöstä, että Luther olisi kastanut upottamalla. Samaa on sanottava myös Lutherin kasteen merkitystä kuvaavasta Vähän kastekismuksen kohdasta, jossa hän puhuu vanhan ihmisen upottamisesta ja uuden ihmisen esiin nousemisesta. (s.82) Luther tunnusti upotuskasteen kuvaavan täydellisesti kuolemista ja ylösnousemista. Hänen mukaansa se kuitenkaan ei ole välttämätöntä, mutta tässä hän erehtyi. Raamattu opettaa selkeästi vesikasteen olevan upotuskaste. Olen joskus törmännyt ihmisiin, jotka sanovat että kuolevan ihmisen kohdalla ei voida toteuttaa upotuskastetta ja siksi valelukaste on pätevä ja raamatullinen kaste, joka voidaan suorittaa kuolemaisillaan olevalle. Edellä oleva toteamus on kuitenkin väärä. Tuskin kukaan kulkee vesipullo mukanaan odottaen, että löytää kuolemaisillaan olevan, jonka päähän voi valella vettä. Vesikaste ei pelasta ihmistä. Ihminen ei pelastu vesikasteen kautta, vaan uskon kautta Herraan Jeesukseen. Kuolemaisillaan olevaa ei tarvitse edes kastaa vedessä, jos se ei ole mahdollista, sillä usko Herraan Jeesukseen riittää pelastukseen. Raamatussa ei ole vesikasteen liittoa Markku Särelä: Kasteessa on jokainen, joka ei ole epäuskossa hylännyt kasteensa lahjaa, saanut sydämeensä elävän veden virrat ja Pyhän Hengen, hänet on pesty puhtaaksi synnin saastasta, hänet on vihmottu Karitsan verellä ja Jumalan armon siunaava sade on pirskottu hänen päälleen sekä hänet on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan ja myös herätetty hänen kanssaan. ja vaikka hän olisi tämän suunnattoman armon hylännyt epäuskossaan, ei kaste sen takia ole tullut mitättömäksi eikä sitä tarvitse uudistaa. Kuten aikaisemmin on ollut puhetta, silloin on tarpeen vain se, että ihminen hylkää epäuskonsa ja panee nyt turvansa kasteenliittoon. (s.82,83) Raamatun opetuksen mukaan uskon kautta Herraan Jeesukseen saadaan luvattu Pyhä Henki, ei sen tähden että ihminen vastaanottaa vesikasteen. Raamattu ei opeta mitään vesikasteen liitosta, vaan Uudesta Liitosta jonka Jumala tekee ihmisen kanssa, joka tekee parannuksen ja uskoo Herraan Jeesukseen. Gal 3:14 että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. Luuk 22:20 Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. Markku Särelä: Luterilainen lapsikastekäytäntö perustuu Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn sekä muuhun raamatulliseen aineistoon, johon kuuluvat mm. opit ihmisen perisynnistä, Jumalan yleisestä armollisesta tahdosta pelastaa kaikki ihmiset ja kasteen välittämistä pelastuslahjoista. Luterilainen kristitty voi vakaalla omallatunnolla tunnustaa, että Raamattu on tässäkin asiassa hänen uskonsa ainoa ohje. Kuitenkin on tunnettua, että aivan päinvastaista oppia esittävät lapsikasteen vastustajat vetoavat hekin Raamattuun. Vieläpä he sanovat olevansa tässä asiassa juuri Raamatun pohjalla. Tällainen ristiriitainen Raamattuun vetoaminen on hämäännyttänyt yksinkertaista kansaa (ja oppineita vielä enemmän!). Ihmiset ovat alkaneet arvella, että Raamatusta voisi tulla mihin tulokseen tahansa. (s.83) Herra Jeesus ei ole antanut käskyä kastaa sylivauvoja. Lapsikastekäytäntö perustuu kirkon opetukseen, ei Raamatun opetukseen. Raamatusta ei löydy sanaa perisynti, eikä opetusta jonka mukaan sylivauva tulisi kastaa perisynnin tähden. Raamattu ei opeta ollenkaan sylivauvojen kastamista. Raamatun opetuksen mukaan ihminen on syntinen. Raamatun opetuksen mukaan ihminen on kadotuksen alaisessa tilassa vasta sen jälkeen kun kykenee ymmärtämään hyvän ja pahan. Kun ihminen kuulee ymmärtävässä iässä evankeliumin Herrasta Jeesuksesta, niin hän voi itse valita ottaako vastaan pelastuksen vai ei. Sylivauva ei ole kadotuksen tilassa, sillä hän ei ole vielä vastuussa mistään, koska hän ei ymmärrä hyvää ja pahaa. Raamatun opetuksen mukaan saatana vangitsee ihmisen synnin orjuuteen ja ihmisen tulee tiedostaa ja ymmärtää synnin orjuus ja pelastus Herrassa Jeesuksessa. Raamatussa ei ole perisynti opetusta, jonka mukaan sylivauva tulisi kastaa. Raamatusta löytyy opetus, jonka mukaan ihminen on synnin orja ja siksi hänen täytyy tehdä parannus ja uskoa Herraan Jeesukseen, jonka jälkeen hän saa syntinsä anteeksi ja pelastuu Jumalan armosta. Sylivauva ei kykene tekemään parannusta, eikä voi uskoa, siksi hänen tulee kasvaa siihen pisteeseen saakka kunnes hän voi ja kykenee tekemään parannuksen sekä uskoo Herraan Jeesukseen.
5 Moos 1: Apt 17:30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Apt 20:21 vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Raamatun sana todistaa selkeästi ettei se ole ristiriitainen, eikä Raamatun sana opeta sylivauvakastetta, vaan vesikastetta joka vastaanotetaan parannuksen teon ja uskoon tulemisen jälkeen. Perisynti ei ole Raamatullinen opetus Markku Särelä: Uudestikastajat ovat säilyttääkseen oman logiikkansa tehneet väkivaltaa monelle Raamatun opille. He kieltävät perisynnin kadottavuuden, Jumalan yleisen armotahdon, ihmisen kykenemättömyyden vaikuttaa kääntymykseensä ja armonvälineiden uskoa synnyttävän vaikutuksen. Oikea raamatullisuus alistaa oman järkensä ja tunteensa kuuliaisuuteen Kristukselle ja säilyttää nämä Raamatun kalliit opetukset. (s.84) Raamattu ei opeta kirkon perisyntioppia, jonka mukaan lapsi tulisi kastaa puhdistuakseen synnistä. Perisyntiopin vääristymä on siinä, että se opettaa syntiinlankeemuksen seurauksena sylivauvan puhdistumista peritystä synnistä, joka tapahtuisi kirkon kasteessa. Kirkon perisyntioppi on väärä opetus ja ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa. Raamattu opettaa ettei lapsia rangaista vanhempien synneistä tai toisten ihmisten tekemistä synneistä, vaan jokaista ihmistä rangaistaan omien syntien tähden. Raamattu ei siis opeta kirkollista perisyntioppia, koska jokainen ihminen joutuu vastuuseen omista synneistään, ei toisten ihmisten synneistä. 5 Moos 24:16 Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden; kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden. Raamattu ei opeta perisynnin erottavan ihmistä Jumalasta, vaan ihmisen tekemät omat pahat teot erottavat ihmisen Jumalasta.
Jes 59: Raamatun opetuksen mukaan ihmisellä on kyky tehdä parannus ja uskon kautta vastaanottaa pelastus Herrassa Jeesuksessa. Evankeliumi Herrasta Jeesuksesta, eli Jumalan sana synnyttää ihmisen sydämessä uskon. Kirkon armonvälineet (kaste, ehtoollinen) eivät synnytä pelastavaa uskoa, vaan evankeliumin saarna Herrasta Jeesuksesta ja Hänen sovitustyöstään.
Mark 1:
Apt 3: Room 10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Oikea ja terve Raamatullinen usko uskoo Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu sanoo. Raamatullisen uskon kautta ihminen kykenee ymmärtämään mikä on Jumalan sanan totuus. Kirkon perisyntioppi ei ole Raamatullinen opetus. Raamatun tekstiyhteys Markku Särelä: Raamattua on tutkittava ottamalla huomioon tekstiyhteys. Jos jokin kohta reväistään irralleen yhteydestään, sen sisältö riippuu sen jälkeen siitä, mihin yhteyteen se asetetaan. Vieraassa merkitysympäristössä raamatunlause voi saada aivan uuden merkityksen. Silloin raamatullisuus on näennäistä. Raamattu ei enää ratkaise, vaikka sen lausumia ahkerasti käytettäisiin. Ne joutuvat palvelemaan niille vieraita tarkoituksia. Siten on useissa kohdin käynyt uudestikastajien raamatuntulkinnan. (s.85) Raamattua on totisesti tutkittava ottamalla huomioon tekstiyhteys, mitä on sanottu, milloin on sanottu, kenelle on sanottu, miksi on sanottu. Raamatun tekstiyhteyttä ei saa irrottaa asiayhteydestään, jos näin tehdään syntyy väärä opetus. Tässäkin kirjoituksessa on toistuvasti tuotu esille kuinka kirkon sylivauvakaste ei perustu Raamatun opetukseen, vaan kirkon tulkintaan ja epäraamatulliseen opetukseen. Markku Särelä: Kun Raamatussa on yleinen käsky kastaa kaikkia kansoja, ei yksityiskohtaista määräystä lasten kastamisesta tarvita. Siitä syystä ei ole lasten, sen paremmin kuin aikuistenkaan, kastamisesta eri käskyä. On vain yksi kastekäsky, joka on kaikille sama. Uudestikastajat ovat siis epäraamatullisia etsiessään erityistä säädöstä lasten kastamisesta. (s.85)
Tässäkin kohtaa Särelä toimii itse
siten mistä hän muita syyttää. Särelä irrottaa
Matt 28:19,20 ” Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä olen teille käskenyt. Katso, Minä olen kanssanne joka päivä mailmanajan täyttymykseen asti” Aapeli Saarisalo Uusi Testamentti Aapeli Saarisalon UT:n teksti Matt 28:19,20 on tarkempi käännös kreikankielestä kuin 33/38 käännöksen. Matt 28:19,20 jakeiden opetus on evankeliumin julistamisesta kaikille kansoille ja evankeliumiin uskovista ihmisistä tulee opetuslapsia, jotka tulee kastaa sekä opettaa uskomaan Jumalan sanaan. Tämä kohta ei opeta, että kaikki kansat tehdään opetuslapsiksi vedessä kastamalla. Kun tutkimme Raamatun kokonaisopetuksen valossa tätä asiaa, niin näemme Raamatun opettavan selkeästi, että ensin tulee uskoa ja vastaanottaa evankeliumin pelastus, jonka jälkeen uskoon tulleet kastetaan vedessä.
Mark 16: Markuksen evankeliumin mukaan lähetyskäskyyn kuuluu ensin evankeliumin julistaminen, jonka jälkeen uskoon tulleet kastettiin. Opetuslapseksi tekeminen tapahtuu evankeliumin julistuksen kautta, ei vesikasteen kautta. 1 Kor 1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
Paavalin opetus kumoaa täysin Särelän
väitteen lapsikasteesta. Apostoli Paavali noudatti lähetyskäskyä sanoen
ettei Herra Jeesus lähettänyt häntä kastamaan, vaan julistamaan evankeliumia. Paavalin opetukseen ei kuulunut kirkon
lapsikaste.
Matt 28: Alkutekstissä on sana matheteuo, joka tarkoittaa opettamista, olla opetuslapsi ja tehdä opetuslapseksi. Raamattua tutkimalla huomaamme, että ihmisistä tehdään opetuslapsia evankeliumin julistuksen kautta, ei vesikasteen kautta. Raamattu todistaa myös muualla kuin Matt 28:19,20, että sana matheteuo tarkoittaa opetuslapseksi tekemistä, joka tapahtuu evankeliumin julistuksen kautta: Apt 14:21 Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan. Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Apt 14:12 on alkutekstissä sana matheteuo, joka on tässä käännetty opetuslapseksi tekemisellä, joka tapahtui evankeliumin sanan julistuksen kautta. Apostolien tekojen kautta näemme kuinka opetuslapset toteuttivat Jeesuksen antaman lähetyskäskyn. Apostolien teoissa julistettiin evankeliumia, jonka kautta tehtiin ihmisistä opetuslapsia kun he uskoivat evankeliumin Herrasta Jeesuksesta, ja uskoon tulleet kastettiin aina uskoontulon jälkeen, pelastuksen seuraamuksena. Apostolien tekojen luku 14 vahvistaa sen että lähetyskäsky ei opeta vesikasteen tekevän ihmisestä opetuslasta, vaan uskoon tuleminen evankeliumin julistuksen kautta. Raamatun opetus opetuslapseksi tekemisestä ei perustu vain yhteen kohtaan (Matt 28:19,20), vaan useisiin Raamatun kohtiin. Markuksen evankeliumi ja apostolien teot tuovat selkeästi esille sen, että Matt 28:19,20 tarkoittaa evankeliumin kautta opetuslapseksi tekemistä, ei vesikasteen kautta. Särelä on irrottanut jakeita Raamatun kokonaisopetuksesta ja antanut opetukselle eri merkityksen kuin Raamattu opettaa. Samoin kirkkokin on tehnyt ja sen perusteella on syntynyt epäraamatullinen kirkon lapsikasteoppi. Markku Särelä: Ennen kuin uudestikastajat saisivat hylätä lasten kastamisen, heidän tulisi löytää Raamatusta joko lasten kastamista koskeva kielto tai määräys, että vain aikuisia saadaan kastaa. Kumpaakaan Raamatussa ei ole. (s.85) Raamatusta löytyy kielto ettei muita saa kastaa vedessä kuin uskoon tulleita.
Apt 10: Apostolien tekojen kymmenestä luvusta käy selkeästi ilmi ettei ketään muita saanut kastaa kuin vain niitä ihmisiä, jotka olivat tulleet uskoon. Apostoli Pietari toi esille ettei pakanoita voitu kieltää kastamasta, sillä he olivat tulleet uskoon ja saaneet Pyhän Hengen lahjan. Tämä tarkoittaa sitä, että ketään muita ei saanut kastaa kuin uskoon tulleita. Markus Särelä: Eräässä tilaisuudessa esitettiin kysymys: Voivatko uudestikastajat pelastua? Monasti on niin, että perhe-, sukulais-, tai tuttavapiirissä joku on antanut kastaa itsensä uudestaan. Asia on raskaana monen sydämellä, koska ymmärrämme kasteen arvon ja rakastamme uudestikastajien pauloihin joutunutta lähimmäistämme. Tuomion lausuminen on aina vakava asia, oli se sitten myönteinen tai kielteinen. Jeesus sanoo: "Tuomitkaa oikea tuomio." (Joh. 7:24). Meillä on oikeus ja velvollisuus arvostella väärää oppia ja opettajia. "Kavahtakaa vääriä profeettoja" (Matt. 7:15) on Jeesuksen sana. Koska uudestikastajat opettavat vastoin Raamattua, on heitä kavahdettava eikä heidän kanssaan sovi uskon asioissa veljeillä. Muuten tulemme osallisiksi heidän synneistään. 94) Näin joudumme tuomitsemaan heitä heidän oman oppitunnustuksensa nojalla. Tämä ei ole kuitenkaan samaa kuin kadotustuomion lausuminen. Se meiltä on kiellettyä: "Älkää kadotustuomiota lausuko!" (Luuk. 6:37). Emmehän tiedä kenenkään viimeisiä hetkiä, uskoa tai epäuskoa; emme tiedä, oliko ihmisellä täältä lähtiessään turvana yksin Kristus vai omat teot. Myöskään meillä ei ole oikeutta väittää jonkun pelastuneen, jos hänen tunnustuksensa ja tekonsa olivat viimeiseen hetkeen asti uskon vastaisia. Jumala tietää asian todellisen laidan. (s.92) Sanalla uudestikastaja viitataan ihmiseen, jonka kirkko on kastanut sylivauvana, joka on tullut myöhemmin uskoon ja uskoon tulemisen jälkeen vastaanottanut vesikasteen. Tällaisessa tapauksessa ei ole kyse uudestikastamisesta, vaan Raamatullisen vesikasteen vastaanottamisesra Raamatun opettaman järjestyksen jälkeen, eli uskonn tulemisen jälkeen. Kirkon lapsikaste ei ole Raamatullinen kaste, joten se on ihan turha, eikä siitä ole mitään hyötyä lapselle. Kavahtakaa vääriä profeettoja soveltuu siten kirkon lapsikasteoppia opettavia kohtaan, koska he opettavat vastoin Raamatun sanaa epäraamatullista kasteoppia. Kadotustuomiota ei ole kenelläkään ihmisellä lupa antaa toiselle ihmiselle. Sen sijaan Herran Jeesuksen opetuslapsi saa sanoa Jumalan tuomitsevan ihmisen kadotukseen epäuskonsa tähden jos ihminen ei usko Herraan Jeesukseen. Johanneksen opetuslapset kastettiin uudestaan Markku Särelä: Miksi nämä piti kastaa uudestaan? Johanneksen kaste viittasi tulevaan Jeesukseen. Se ei ollut enää voimassa Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Apt. 10:37 puhuu apostolien sanasta, jota julistettiin "sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi". Ainoa oikea kaste sen jälkeen oli Jeesuksen säätämä kristillinen kaste. Ennen ylösnousemusta tapahtuneita Johanneksen kasteita ei uusittu. Mainitut kaksitoista miestä olivat saaneet Johanneksen kasteen vasta myöhemmin, jolloin se ei enää ollut voimassa ja siksi se täytyi uusia. Kyseinen kohta ei anna tukea pätevän kasteen uusimiselle. (s.95,96) Markku Särelä viittaa apostolien tekojen 19 lukuun, jossa muutamat Herran Jeesuksen opetuslapset olivat kastetut vedessä vain Johanneksen kasteella ja siksi heidät kastettiin Herran Jeesukseen nimeen vedessä. Syy miksi heidät kastettiin oli se ettei Johanneksen kaste ollut Uuden Liiton kaste. Uuden Liiton kaste suoritetaan aina uskoon tulon jälkeen Herran Jeesuksen nimeen. Kirkon lapsikaste ei ole pätevä kaste, eikä laisinkaan Raamatullinen Uuden Liiton kaste. Jos sinut on kastettu kirkossa sylivauvana, niin kirkon kaste ei ole Raamatullinen vesikaste. Kun menet uskoon tulemisen jälkeen kasteelle, niin et uusi kastetta, vaan vastaanotat ensimmäisen kerran elämässäsi Raamatullisen vesikasteen, joka vastaanotetaan aina uskoon tulemisen jälkeen. Liitto vai pyytämistä 1 Piet 3:21 Markku Särelä: Vanhassa käännöksessä on kyseinen kohta: kaste on "hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä". Näin myös Luther. Nykyisessä (1938) käännöksessä sanotaan: kaste on "hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta". Kyseinen vaikeutta tuottava sana on eperooteema, joka Uudessa Testamentissa esiintyy vain tässä. Sanalla on kreikassa useita merkityksiä: 1) liitto (tämä merkitys sanalla on ollut jo ennen Uuden Testamentin kirjojen syntyä vanhoissa papyruksissa), 2) kysymys ja 3) vetoaminen. Merkittävää on, että Luther käänsi sen liitoksi. Tämä voidaan ymmärtää siten, että sanan merkitys oli kulkenut suullisesti opetuksessa polvesta toiseen. (s.98) Kreikankielisessä UT:ssa 1 Piet 3:21 on sana eperootema, joka tarkoittaa kysymistä ja pyytämistä. Septuagintassa sana eperootema esiintyy vain kerran Daniel 14:17:ssa, jossa KJV kääntää sen sanalla demand (vaatia, pyytää). Kreikankielessä sana diatheke tarkoittaa liittoa, joka on käännetty UT:ssa lähes aina tarkoittamaan liittoa sekä muutaman kerran tarkoittaen testamenttia. Raamatun tekstin selkeän todistuksen valossa eperootema ei tarkoita liittoa, vaan pyytämistä sekä kysymistä. On täysin selvää, että Luther ja kirkon oppineet haluavat nähdä eperootema sanan merkitsevän liittoa, vaikka se ei merkitsekään liittoa, koska siten he koittavat hakea tukea epäraamatulliselle kirkon lapsikasteopille. Markku Särelä: Lapsikasteen hylkääjät maassamme ovat pääasiassa jälkimmäistä lajia. Uudestikastajien mukaan kaste edellyttää uskoa, jota lapsella ei heidän mielestään voi olla, ja he jättävät lapset sen tähden kastamatta. Aikuisilta he eivät kuitenkaan vaadi todellista uskoa, vaan tunnustus riittää. Jos aikuinen antaa valheellisen tunnustuksen ja saa kasteen, he eivät silti kasta häntä uudestaan (kaikkein äärimmäisiä lukuunottamatta). Tässä ilmenee selvää epäjohdonmukaisuutta. Kun he vaativat lapselta uskoa ja aikuiselta vain tunnustusta, seuraa siitä, että aikuisuus tekisi kasteen oikeaksi. Raamatun mukaan kastetta ei tee oikeaksi ikä, ei lapsuus eikä vanhuus, ei liioin kastettavan usko eikä tunnustus, vaan yksin Kristuksen asetus ja käsky. Usko on kyllä tarpeen. Se ottaa vastaan kasteen lahjat. Kastetta ei kuitenkaan tarvitse uusia, jos ihminen on ollut kastehetkellä tai sen jälkeen epäuskoinen. Vika korjaantuu, kun epäusko hylätään ja uskolla tartutaan kasteen lupaukseen. (s.99) Raamatun opetuksen mukaan vesikaste edellyttää parannuksen tekemistä ja uskoa Herraan Jeesukseen. Sylivauva ei voi tehdä parannusta eikä uskoa Herraan Jeesukseen, siksi sylivauvoja ei tarvitse kastaa. Herran Jeesuksen asetus ja käsky on tehdä parannus ja uskoa Häneen, jonka jälkeen ihminen voidaan vasta kastaa vedessä. Kastetta ei tarvitse uusia, jos kastettava on Jumalan armosta pelastettu ja uskoon tullut. Jos ihminen kastetaan ilman parannuksen tekoa ja uskoa (epäuskoisena) Herraan Jeesukseen, niin silloin ei ole kyseessä Raamatullinen kaste, eli häntä ei ole vielä kastettu lainkaan. Kun hän tulee uskoon, niin häntä ei kasteta uudestaan, vaan ensimmäisen kerran, koska Raamatullinen kaste edellyttää parannuksen tekemistä ja uskoa Herraan Jeesukseen. Raamatun sanan opetuksen valossa usko tarttuu ja ojentautuu Jumalan sanan lupauksiin.
Mark 1: Room 10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
Markku Särelä: Oli suuri vaara, että lapsi olisi saamastaan kasteesta huolimatta jäänyt ilman kristillistä kasvatusta. Tätä vaaraa torjumaan syntyi kummijärjestelmä jo ensimmäisinä vuosisatoina. Kummien varsinainen tehtävä on olla eräänlaisia varavanhempia, jotta he tarvittaessa voisivat huolehtia lapsen hengellisestä kasvatuksesta ja huollosta. Kastetilaisuudessa he paitsi rukoilevat lapsen puolesta ovat myös todistajina, että lapsi on saanut oikean kristillisen kasteen. Kun kummit muistavat rukoilla jatkuvasti kummilapsen puolesta, on lapsella esirukoilijat, asia, jota ei pidä aliarvioida. Raamatussa ei ole käskyä, että kastetulla lapsella tulee olla kummit. Sen sijaan siitä on selvä sana, että ”Jokainen asia tulee vahvistaa kahden tai kolmen todistajan sanalla" (Matt. 18:16; 2 Kor. 13:1). Kaste on epäilemättä tällainen asia. Hätätapauksessa kaste voidaan joutua toimittamaan ilman todistajia, mutta hätä ei lakia lue. Vaikka kummijärjestelmästä ei ole käskyä Raamatussa, niin siitä ei ole myöskään kieltoa. Se on syntynyt käytännön elämän tarpeista eikä ole mitään syytä sitä hyljätä. Eihän siitä ole mitään vahinkoa. (s.108) Raamattu opettaa, että ihminen kuullessaan evankeliumin tekee parannuksen ja uskoo Herraan Jeesukseen, jonka jälkeen hän tulee seurakunnan yhteyteen rakentumaan opetuslasten kanssa yhteisestä uskosta. Kummijärjestelmää ei tarvita, eikä Raamatusta edes löysy kummi sanaa tai opetusta kummeista. Särelä itse sanoo ettei Raamatussa ole käskyä, että kastetulla tulisi olla kummi. Sen jälkeen hän ajautuu ristiriitaan sanomalla, että kummeista on kuitenkin selvä sana viitaten Raamatun opetukseen, että jokainen asia tulee vahvistaa kahden tai kolmen todistajan sanalla. Koska Raamatussa ei ole kummeista minkäänlaista opetusta, niin Raamattu ei vahvista sitä missään. Tämä tarkoittaa sitä ettei Raamatussa ole kummeista opetusta. Tämä ristiriita kertoo Särelän epäjohdonmukaisen ja ristiriitaisen teologian. Hän syyttää muita tekstiyhteyden sekä Raamatun opetuksen vääristämisestä. Sen sijaan hän itse vääristää jatkuvasti Raamatun sanaa sekä irrottaa jakeita asiayhteydestään tarkoituksenaan puolustaa kirkon väärää kasteoppia. Kummi opetus on osoitus mielivaltaisesta Raamatun sanan vääristämisestä oman oppinsa tukemiseksi. Särelä vetoaa itse, että opetuksen tulee perustua Raamattuun, mutta hän toistuvasti vääristää Raamatun sanan ja opettaa oppeja, joita ei ole Raamatussa. Matt 18:15,16:ssa oli kyse riita-asiasta, jonka selvittämiseen tarvittiin kaksi tai kolme todistajaa. 2 Kor 13:1:ssa oli kyse myös Korinton seurakunnan sisällä tapahtuneista erimielisyyksistä. Sekin on totta, että Raamatun opetus yleensä vahvistaa itsensä useamman kohdan kautta. Raamatussa ei ole kuitenkaan missään kohdassa mainintaa kummeista, joten se tarkoittaa sitä että kirkon kummi-oppi väärä ja epäraamatullinen opetus.
Matt 18: 2 Kor 13:1 ¶ Kolmannen kerran minä nyt tulen teidän tykönne. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava. Markku Särelä: Kastettaessa lapsen vanhemmat ja kummit sekä muu läsnäoleva seurakunta tunnustaa lapsen puolesta sen uskon, joka kasteessa on lapsenkin usko. (s.110) Särelä opettaa taas kerran vastoin Raamatun opetusta. Raamattu ei opeta, että joku toinen ihminen tunnustaa uskon toisen ihmisen puolesta. Raamattu opettaa, että jokaisen joka tulee Jumalan luokse täytyy itse henkilökohtaisesti uskoa Jumalaan.
Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on
mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa,
että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Markku Särelä: Ennen Johannes Kastajaa juutalaiset eivät kastaneet
omaan kansaansa kuuluvia. Sen sijaan pakanuudesta juutalaisuuteen kääntyvä
kastettiin. Kun vanhemmat omaksuivat juutalaisten uskon, kastettiin myös
heidän lapsensa iästä riippumatta. Juutalaisten proselyyttikaste on
kristillistä lapsikastetta tukeva historiallinen todistus.
Juutalaisuudessa oli mikve-kasteita eli puhdistusrituaaleja jo paljon
ennen Johannes Kastajan aikaa. Juutalaisten suorittamaa
proselyyttikastetta ei löydy Vanhan Testamentin opetuksista.
Proselyyttikaste löytyy sen sijaan Babylonian Talmudista, jossa
vääristetään Raamatun VT:n opetus.
Proselyyttikaste ei ole Raamatullisen vesikasteen esikuva eikä todiste
kirkon lapsikasteen puolesta, vaan todiste juutalaisten suorittamasta
rituaalista, jota ei löydy Raamatusta. Täten proselyyttikasteella ei ole
mitään painoarvoa Uuden Liiton vesikasteelle. Uuden Liiton vesikastetta
edeltää henkilökohtainen parannuksen teko ja usko Herraan Jeesukseen.
Markku Särelä: Kristillisessä kirkossa opin ratkaisee Raamattu eikä
perimätieto. Kirkon historialla on silti oma merkityksensä
lapsikastekysymyksessä. Onhan selvää, että jos apostolit kastoivat lapsia,
käytäntö periytyi kirkkoon. (s.111)
Raamatun todistuksen valossa apostolit eivät kastaneet sylivauvoja, vaan
vain niitä ihmisiä, jotka olivat tehneet parannuksen ja uskoneet Herraan
Jeesukseen. Särelä tuo esille, että opin ratkaisee Raamattu, ei
perimätieto. Sen jälkeen hän koittaa uskotella apostolien kastaneen lapsia
ja kuinka historia todistaa, että kirkossa on kastettu lapsia (sylivauvoja).
Apostoli Paavali sanoi, että hänen jälkeensä tulee julmia susia (vääriä
opettajia ja profeettoja), jotka opettavat vääriä oppeja vetääkseen
opetuslapset mukaansa väärien oppien pauloihin. Särelän listaamat
"todisteet" edustavat väärää opetusta, koska ne opettavat vastoin Raamatun
sanaa. Raamatun opetuksen mukaan parannuksen tehneet ja Herraan Jeesuksen
uskoneet kastettiin uskoon tulonsa jälkeen.
Apt 20:
Markku Särelä: Milloin kastamattoman lapsen kuolema on odotettavissa,
lapsi on kastettava viipymättä. Ellei seurakunnan paimen ehdi paikalle,
tulee jonkun muun kristityn se tehdä. Hätätilanteessa toimitettua kastetta
nimitetään hätäkasteeksi. Nimitys ei ole hyvä, mutta parempaakaan ei ole.
Hätäkaste on oikea kaste, jossa lapsi saa saman siunauksen kuin
tavallisissa olosuhteissa toimitetussa kasteessa. (s.126)
Sylivauva ja pieni lapsi, joka ei ymmärrä hyvää ja pahaa on
taivaskelpoinen eikä tarvitse kastetta, sillä jos hän kuolee, niin hän
pääsee Jumalan luokse.
Raamatussa ei ole opetusta hätäkasteesta, joten se on epäraamatullinen ja
väärä opetus.
Raamatun selkeä opetus on että parannuksen teon ja uskoon tulemisen
jälkeen ihminen vastaanottaa vesikasteen Herran Jeesuksen nimeen.
Jos olet uskossa Herraan Jeesukseen ja valeltu kirkon lapsikasteella, niin
et ole Raamatun mukaisesti kastettu. Ota siis uskossa rohkeasti askel
eteenpäin ja anna kastaa itsesi Raamatullisella kasteella uskoon tulon
seurauksena Herran Jeesuksen nimeen.
Mark 1: Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
Apt 10:48 Ja hän käski
kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä
viipymään siellä muutamia päiviä.
Voit ottaa minuun yhteyttä e-mailin
kautta kasteeseen liittyen, jos haluat vastaanottaa Raamatullisen
kasteen tai keskustella Raamatullisesta kasteesta:
petri[@[kotipetripaavola.com
Petri Paavola
Lähteet:
|