Fundamentalismi Raamattuun yhdistettynä tarkoitti alunperin uskomista Raamatun erehtymättömyyteen, sanatarkkuuteen ja Raamatun sanan totuuteen sekä Raamatun sanan totuuden mukaan vaeltamista. Kyse ei siis ole alkuunkaan intohimoisesta uskonnollisesta omistushaluisuudesta tai taikauskosta, vaan uskosta joka pitää totena Raamatun sanan ja haluaa elää sen mukaisesti.

Fundamentalismin käsite yhdistettynä Raamatun sanan uskomiseen ymmärretään tänä päivänä hyvin usein ääriliikkeinä, joiden opetus ja käytäntö on hyvin epätervettä ja joissakin tapauksissa suorastaan erittäin sairaalloista, joka itse asiassa edustaa uskonnollisuutta, ei Raamatullista uskoa. Terveellä ja Raamatullisella uskolla ei ole mitään tekemistä epäterveen ja sairaalloisen uskonnollisuuden kanssa.

Jari Sarasvuo puhuu uskonnollisuudesta, ehkä ymmärtämättä sitä mistä hän puhui. Kun Raamattu puhuu ja opettaa uskosta Jumalaan Herran Jeesuksen kautta, niin Raamattu ei käytä siitä sanoja uskonto ja uskonnollisuus. Raamatun opetuksen mukaan uskonto ja uskonnollisuus edustavat aina oppeja ja uskomuksia, jotka ovat vastoin Jumalan sanan (Raamatun) opetusta.

Ps 96:5 Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra on tehnyt taivaat.

Epäjumala tarkoittaa väärää jumalaa sekä valheellisuutta. Raamatun sanan opetuksen mukaan kaikki uskonnot edustavat epäjumalan palvelusta sekä valheellisia käsityksiä ja uskomuksia, jotka ovat vastoin Jumalan sanan (Raamattu) totuutta. Raamattu opettaa uskonnollisuudesta negatiivisessa merkityksessä sekä uskosta Herraan Jeesukseen positiivisessa mielessä (oikea ja aito fundamentalismi). Jarin ajatuksista saa sellaisen käsityksen, että hän pitää intohimoisina, uskonnollisina ja omistushaluisina sellaisia ihmisiä, jotka haluavat uskoa Raamatun totuuteen. Samoin hänen ajatuksistaan saa sellaisen käsityksen, että hän sekoittaa uskonnon ja uskon keskenään. Raamattu nimenomaan kehottaa Raamattuun uskovia ihmisiä pysymään pois uskonnosta sekä uskonnon teoista ja toimista, koska ne edustavat valheellisia käsityksiä ja oppeja Jumalasta.

1 Kor 2:
12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.

Raamatullinen hengellisyys on sellaista, jossa ihminen uskoo käytännön tekojen kautta Raamatun sanan totuuteen. Raamattuun uskova hengellinen ihminen uskoo myös Jumalan sanan olevan totta, eikä pyri muuttamaan sen sanomaa ja opetuksia. Raamatullinen hengellisyys ei ole taikauskoa, vaan Jumalan tahdon mukaista elämää. Uskomaton ihminen ei ymmärrä Raamatun sanan ilmoitusta ja opetusta, koska heiltä puuttuu Pyhä Henki, joka tekee eläväksi ja avaa Raamatun sanan totuutta. Hengellinen ihminen kykenee ymmärtämään Jumalan sanan opetusta, koska Pyhä Henki asuu hänen sydämessään. Uudestisyntymätön ihminen ei kykene ymmärtämään tai opettamaan Jumalan sanaa. Tämän tähden ihmiset sekoittavat ja sotkevat uskonnon käsitteen puhuvan Raamatullisesta uskosta.

Ironista on se että Sarasvuo sanoi käyttävänsä hengellistä kieltä, joka on irti uskonnosta. Itse asiassa Jarin ajatukset ovat Raamatun todistuksen mukaan uskonnollisen ihmisen puhetta, ei hengellisen eikä uskovan ihmisen ajatuksia. Kun ihminen yrittää esiintyä viisaana asian tiimoilta, jota hän ei tunne eikä ole sisäistänyt, niin hän ajautuu ajatustensa kanssa suureen ristiriitaan sekoittaen käsitteet sekä opetukset keskenään. Tällainen ihminen voi ihan aidosti pyrkiä hyvään lopputulokseen, mutta lopputulos on kuitenkin sekava ja ristiriitainen. Tämä johtuu siitä, että hän ei ymmärrä totuutta, siksi hän ampuu toistuvasti ohi maalin.

2 Tim 3:
1 ¶ Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
2 Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
3 rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
4 pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
5 heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

Lopunajan uskonnolliset ihmiset. Raamattu kuvaa millaisia ominaisuuksia on lopunajan (viimeisten päivien) uskonnollisilla ihmisillä, jotka tuovat esille omaa jumalisuuden tyhjää ulkokuortansa (uskonnollisuus). Nämä ihmiset kieltävät Raamatun totuuden sekä Jumalan todellisen voiman ja sen sijaan puhuvat valheita vastoin Raamatun totuutta. Lopunajan uskonnolliset ihmiset ovat itserakkaita, rahanahneita, ylpeitä, rakkaudettomia, Raamatun totuuden vihamiehiä, he rakastavat synnin himoja enemmän kuin Jumalaa jne. Raamatun sana profetoi jo noin 2000 vuotta sitten, että lopunaikana ihmiset esiintyvät "hurskaina" sekä "Jumalaan uskovina", mutta se ei ole todellista uskoa, vaan uskonnollisen valheen mukaista uskottelua. Tämän tähden monet ihmiset esiintyvät nykyään uskonnollisina ihmisinä luullen olotilansa olevan pelastukseen vievä sekä totuudenmukainen, vaikka valhe ja synti on sokaissut ja eksyttänyt heidät.

Uskonnolle allergisoituneet ateistit. Ateisti ei usko Raamatun Jumalaan eikä Raamatun sanan totuuteen. Sarasvuo toi esille, että uskonto, uskonnollisuus ja uskonnolliset sanat (käsitteet) saavat aikaan ateisteille allergisia oireita. Jumalaton ihminen ymmärtää kirkkojen edustavan uskonnollisuutta, jota he luulevat Raamatun uskoksi. Katolisen kirkon historia on täynnä veritöitä sekä tekoja, jotka edustavat äärimmäistä pahuutta. Luterilaisen kirkon historiasta löytyy myös verityöt ja pahuuden tekojen tekeminen. Kirkkojen useat (ei kaikki) teot ja opetukset todistavat sen, että kyseessä on uskonto ja uskonnollisuus, ei Raamatullinen usko.

On suurta ironiaa, että ihmiset luulevat kirkkojen edustavan Raamatullista uskoa, sillä ne edustavat uskontoa ja uskonnollisuutta, ei Raamatullista uskoa. Suomessa luterilaisen kirkon sisällä on toki ihan aitoja ja oikeita Raamatun pelastavassa uskossa olevia ihmisiä, mutta he ovat siellä vähemmistönä. Luterilaisen kirkon nykyinen opetus arkkipiispan ja monien piispojen ja pappien johdolla edustaa uskonnollisuutta, joka opettaa monessa kohdassa vastoin Raamatun opetusta.

Moni ihminen on tullut ateistiksi sen tähden koska on luullut kirkkojen veritöiden sekä muun pahuuden edustavan Raamatullista uskoa, vaikka ne edustavat uskonnollisuutta ja valhetta, ei Raamatun uskoa ja totuutta. En yhtään ihmettele sitä, jos joku ihminen haluaa olla ateisti sen tähden ettei halua uskoa kirkkoa ja sitä mitä kirkko edustaa. Uskonnollisuus on ihmisille haitallista ja vaarallista, sillä sen kaikkein vääristyneimmässä pahuuden muodossaan uskonnollisuus surmaa ihmisiä. Tästä todisteena esimerkiksi katolisen kirkon suorittamat lukuisat verityöt.

Suuri osa ateisteista halveksuu Raamatun Jumalaa, Raamatun sanan totuutta sekä ihmisiä, jotka uskovat Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa. Tämä näkyy pilkkana ja ivana, jota he harjoittavat erittäin ahkerasti. Iso osa pilkasta johtuu siitä, että ateisti luulee uskonnollisuutta Raamatun uskoksi, vaikka todellisuudessa uskonnollisuus on uskon irvikuva sekä sen täydellinen vastakohta.

Ateisti voi hylätä ateismin vasta sen jälkeen kun hän kohtaa aidon ja todellisen Raamatun totuuden. Jumala on olemassa, vaikka ateisti ei usko Jumalan olemassaoloon. Todellinen Raamatun totuus on myös olemassa siitäkin huolimatta, että uskonnon pahuuden nimissä on tehty "uskon" tekoja.

Sarasvuo tuo esille ajatuksen ettei kristinuskon pelastus tarkoita hänelle tuonpuoleista elämää, eikä yliluonnollisuuden kokemista. Sarasvuo sanoo tuonpuoleisen olevan usein silkkaa korskeutta ja taikauskoon takertumista. Sarasvuo puhuu omia ajatuksiaan ja käsityksiään, sillä Raamattu varoittaa voimakkaasti ettei usko Herraan Jeesukseen ja pelastukseen saa olla ainoastaan tätä nykyistä maailmaa varten, sillä usko johtaa uskomaan myös tulevaan maailmaan (tuonpuoleinen).

Joh 1:
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

1 Kor 15:19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.

Luuk 18:30 ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää".

Hebr 6:5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,

Raamattu opettaa uskon perustuvan Jumalan voimaan, ei ihmisen viisauteen ja voimaan. Jumalan voima Pyhä Henki on yliluonnollinen voima, siinä mielessä että Jumalan voima kykenee tekemään mahdolliseksi sen mitä luonnollinen ihminen ei voi saada aikaan. Jumalan ihmeet ovat ihmiselle yliluonnollisia asioita, joita vain Jumala voi tehdä. Jumalan valmistama pelastus uskon kautta Herraan Jeesukseen on yliluonnollista, sillä ihminen ei voi pelastua omin voimin, vaan tarvitsee siihen Jumalan kutsun, avun ja voiman.

Ihminen ei voi tulla uskoon miten vain eikä pelastua silloin kun häntä itse huvittaa. Ihminen voi tulla uskoon ja pelastua vain silloin kun Pyhä Henki Jumalan sanan kautta näyttää ihmiselle synnin todeksi, Herran Jeesuksen vanhurskauden (veri, kuolema ja ylösnousemus) sekä tuomion. Sen jälkeen ihminen voi tehdä parannuksen, eli vastaanottaa pelastuksen uskon kautta Herraan Jeesukseen. Jumala uudestisynnyttää ja antaa Pyhän Hengen voimaksi ja avuksi ihmiselle, joka uskoo Herraan Jeesukseen.

Uudestisyntyminen ja pelastus Herrassa Jeesuksessa on yliluonnollinen Jumalan ihme, koska ihminen ei voi tulla omin voimin uskoon, vaan tarvitsee siihen Jumalan voiman sekä Pyhän Hengen asumaan sydämeen. Jos ihminen ei ole kokenut uudestisyntymistä, niin hän voi olla uskonnollinen ihminen. olematta kuitenkaan oikeasti pelastunut. Jotkut uskonnolliset ihmiset eivät usko yliluonnolliseen Jumalan voimaan, vaan omatekoiseen Jumalaan, jonka he ovat itse itselleen luoneet. Uskonnollisen ihmisen oma tekemään Jumalaan ja pelastukseen ei kuulu tuleva maailma (tuonpuoleinen) ja yliluonnollisuus. Tällainen uskonnollinen ihminen on oman "viisautensa" ja voimiensa varassa, koska hänellä ei ole uudestisyntymisen kokemusta. Hän luottaa vain omaan älyynsä ja viisauteensa, etsien kirjoista viisautta myös Raamatusta. Uskonnollinen omaan viisauteensa luottava ihminen tulkitsee Raamattua kuitenkin väärin, oman mielensä mukaan.

Sarasvuo sanoo kristinuskon pelastuksen liittämisen tuonpuoleiseen olevan usein silkkaa korskeutta ja taikauskoon takertumista. Sarasvuo eksyy pahasti ohi Raamatun totuuden, sillä pelastus uskon kautta Herraan Jeesukseen on yliluonnollista, jossa uskotaan myös tulevaan maailmaan (tuonpuoleinen) sekä iankaikkiseen elämään. Raamattu opettaa asiasta hyvin voimakkaasti, sillä ihminen joka uskoo Jumalaan vain tätä elämää varten on kaikkia muita ihmisiä surkeampi (hänellä ei ole pelastuksen iankaikkista toivoa ja uskoa). Tämä tarkoittaa sitä, että heidän uskonsa Jumalaan ei ole oikea ja Raamatullinen, koska Raamatullinen pelastus pitää sisällään tämän nykyisen ajan sekä tulevan maailman (tuonpuoleinen). Jarin luoma kuva kristinuskon pelastuksesta on hänen oman mielensä tuotos, ei Raamatun opetus.

Sarasvuolle kristinuskon pelastus on sitä, että matka jatkuu kohti viisautta, joka vie ihmisen lähemmäksi hänen hengellistä kotiaan. Jarin mukaan kristinuskon pelastumiseen kuuluva viisaus tulee ihmisen kokemusten jälkeisestä pohdinnasta. Jälleen Jarin näkemys ja ajatus on täysin epäraamatullinen.

Room 16:27 Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen.

Room 12:16 Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.

Jaak 1:5 Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.

1 Kor 1:
17 ¶ Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
19 Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".
20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
22 koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,

Raamattu opettaa Jumalan olevan ainoa viisas ja saadakseen viisautta ihmisen tulee pyytää sitä Jumalalta. Raamattu myös sanoo, ettei ihmisen tulisi pyrkiä olemaan omasta mielestään viisas. Sarasvuo ajattelee juuri päinvastoin mitä Raamattu opettaa. Raamatun mukaan Jumalan viisaus on hullutus jumalattomille ihmisille. Tästä syystä uskonnollinen ihminen vääristää Jumalan sanan totuuden muuttaen sen vääräksi ja valheeksi.

Room 3:
10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
16 hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
17 ja rauhan tietä he eivät tunne.
18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
19 ¶ Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
 

Ihmisen alkuperä syntiin lankeemuksen jälkeen on se, että ihmiskunta on synnin vallassa ja orjuudessa. Raamatun opetuksen mukaan ihminen voi pelastua vain uskomalla Herraan Jeesukseen ja sitä ennen hän tulee nähdä oma syntisyytensä, sillä Raamatun opetuksen mukaan kukaan ihminen ei kykene tekemään hyvää eikä pelastumaan oman viisautensa ja voimansa avulla.

Jumalan hyvyyden mittapuuta ja kriteereitä ei kukaan ihminen pysty milloinkaan täyttämään, sillä jokainen ihminen on tehnyt syntiä ja on vailla Jumalan kirkkautta. Inhimillinen hyvyys ei riitä Jumalan valtakunnan sisäpuolelle pääsemiseen. Ihminen voi tehdä hyviä inhimillisiä tekoja, mutta kukaan ihminen ei voi koskaan omilla hyvillä teoilla täyttää Jumalan hyvyyden mittapuuta. Sen tähden Raamatun näkökulmasta käsin katsottuna kukaan ihminen ei ole hyvä, sillä vain Jumala yksin on hyvä. tämän tähden ei myöskään kukaan ihminen voi pelastua oman viisautensa avulla. Raamatun sanan mukaan ihmisessä ei ole alkuperäistä hyvää, sillä kaikki ovat tehneet syntiä Jumalaa vastaan. Tässäkin kohden Jari Sarasvuon ajatus kristinuskon pelastumiseen liittyvästä viisaudesta on vastoin Jumalan sanan opetusta.

Sarasvuon ajatuksista nousee esille hyvin vahvasti gnostilaisuuden opetukset sekä itämaisten uskontojen opit sekä filosofinen "viisaus". Elämme ekumeenista aikaa, jossa jokainen ihminen voi valita tiensä ja polkunsa erilaisten uskontojen ja filosofioiden avulla (oman hengellisen kotinsa) joiden kautta hän voisi saavuttaa viisauden ja "pelastuksen". Monet nykyajan ihmisviisaudet ovat peräisin muinaisista ajoista kuten Babyloniasta, Egyptistä, itämaiden uskonnoista, gnostilaisuudesta, kreikkalaisesta filosofiasta ja kirkkojen uskonnollisesta teologiasta. Sarasvuon opetukset ja ajatukset ovat sekoitusta monesta lähteestä, jonka kaikkea alkuperää Sarasvuo ei edes itse tiedosta. Raamatun sanan totuutta Sarasvuon ajatukset eivät kuitenkaan edusta. Ihmisviisaus voi auttaa ihmisiä tietyissä maallisissa asioissa, mutta ihmisviisauden kautta ei voi pelastua eikä oppia tuntemaan Raamatun Jumalaa.

Sarasvuon käsitys kristinuskon kadotuksesta on tila, jossa ihminen menettää yhteyden itseensä, toisiin, tarkoitukseensa ja tärkeysjärjestykseensä. Sarasvuon mukaan kadotuksen tila on kokemus, jossa armo on kadonnut, jossa ihminen on jäänyt yksin omavoimaisuutensa kanssa. Sarasvuon ajatukset ovat taas Raamatun vastaisia.

Mark 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

1 Kor 1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

2 Tess 1:9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,

Raamattu opettaa kadotuksen olevan iankaikkinen ero Jumalasta ja Hänen kirkkaudestaan. Kadotus on iankaikkinen ja paikka, jonne joutuvat ne ihmiset, jotka eivät usko Herraan Jeesukseen ja Raamatun Jumalaan. Epäusko ja synti johdattavat ihmisen iankaikkiseen kadotukseen. Kadotustuomion alaisuudessa vaeltavalla ihmisellä ei ole yhteyttä Raamatun Jumalan kanssa. Kun ihminen lopullisesti joutuu kadotukseen, niin silloin tajuaa kuuinka väärässä hän on ollut, mutta hän ei enää pysty tekemään parannusta, eikä Jumalan armo ulotu kadotukseen, siksi ihminen joutuu olemaan ikuisesti kadotetussa tilassa, kärsien iankaikkista rangaistustaan tekojensa mukaan. Raamatun opetus kadotuksesta on täysin lohduton. Siksi ihmisellä on tässä ajassa mahdollisuus tehdä parannus ja uskoa Herraan Jeesukseen, että hän voisi kokea Jumalan rakkauden iankaikkisesti.

New-Age sekä itämaiset uskonnot opettavat ihmisen saavuttavan jumalallisuuden, kun hän saa yhteyden itseensä sekä maailmankaikkeuden henkeen, energiaan ja voimaan. Ihmisen yhteys itseensä on petos, jonka avulla sielunvihollinen eksyttää ihmisiä pois Raamatun totuudesta. Kaikkein tärkeys yhteys mitä ihmisellä voi olla on yhteys Raamatun Jumalaan uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Silloin kun ihminen elää epäuskossa, uskonnollisena, jumalattomana ja uudestisyntymättömässä tilassa ilman yhteyttä Raamatun Jumalaan, niin ihminen ei oikeasti tiedä kuka hänen tulisi olla ja mikä on elämän todellinen tarkoitus; hän ei myöskään silloin kykene olemaan Jumalan tahdon mukaisessa yhteydessä toisiin ihmisiin: hän ei myöskään kykene asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen; koska hän elää synnin valhevoiman voimalla (omavoimaisuus).

Mark 1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus (metanoeo) ja uskokaa evankeliumi".

Apt 26:
16 Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.
17 Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän
18 avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.’
19 Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä,
20 vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.

Raamatun UT:n alkukielen sana metanoeo (parannus) tarkoittaa kreikaksi katua, muuttaa mielensä ja ajatella uudella tavalla. Raamatulliseen pelastukseen kuuluu parannuksen tekeminen ja uskominen Herraan Jeesukseen, sillä ilman parannusta ja uskoa Herraan Jeesukseen ihminen ei voi pelastua. Raamatullinen parannuksen tekeminen johtaa myös ihmisen muuttumiseen, jossa hän hylkää syntiä ja haluaa elää Jumalan tahdon mukaisesti. Parannuksen kautta tapahtuva muuttuminen ei tapahdu ihmisen oman voiman kautta, vaan Pyhän Hengen voiman kautta.

Tiit 2:
11 ¶ Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.

Jumala pelastaa ihmisen uskon kautta Herraan Jeesukseen, ilman ihmisen omia ansioita, täysin Jumalan armosta. Raamatulliseen armo opetukseen kuuluu myös, että Jumalan armo kasvattaa uskovaa hylkäämään syntejä, jumalattomuutta sekä synnin himoja. Jumalan armo myös kasvattaa uskovaa elämään vanhurskaasti, jumalisesti ja Jumalan tahdon mukaan tässä maailmanajassa.